keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Ja taas treenataan! (ja syödään)

Nyt on lepäilty tarpeeksi ja tänään palailtiin liikunnan pariin. Edelleen vähän varovaisemmin ja näitä mun rakkaita tatuointeja varoen. :) Hirveetä hikiliikuntaa en viitsi vielä harrastella. Lepopäiviä tuli kuitenkin tosiaan viisi, vaikka ihan lepopäivä ei kyllä ollut perjantain tatuointi-/hässäkkäpäivä, eikä myöskään lauantain reissupäivä. Kyllä ne enemmän otti voimia kun keräsi niitä! Mutta tietysti treenittömiä päiviä nuokin oli, eli ne viisi tähän väliin tuli. On ollut ihan mahtavaa keräillä voimia kunnolla, olen nautiskellut! Postauksen lopussa ruokavalio-/olokuulumisia, on meinaan aika mahtavat fiilikset nyt!

Jalkatreenillä aloteltiin tänään, kun se seuraavassa olikin vuorossa. Tein vaan semmosia liikkeitä, mitkä ei käsille ottanut, eli mitään painoja en edes koittanut kannatella (SJMV, pohkeet jne.). Vatsat tein kanssa, ja nekin tällä kertaa ilman painoja. Sanoisin, että aika loistosetti oli, sillä TUNTUI ja pumppi löytyi ihan heti, ei tarvinnut etsimällä etsiä. :D Mm. syväkyykyssä mentiin vähän pienemmällä painolla ja ei ihan täysiä toistomääriä. Ainakin yksi tai kaksi jäi varastoon, ettei vaan hikeä pukannut liikaa. :D Mutta siis kevyt viikko muutenkin menossa, saa löysätä. :) Tatuoinneille laitoin kunnolla rasvaa treenin ajaksi, ettei kiristele vahingossakaan.

Tein mm. kyykkyä, loitontajia&pakaroita, leg curl on ball vuorojaloin, kun molemmilla samanaikaisesti on jo max tehty. UUUAAAA.

Vatsalle kehitin loppuun triplan, jossa ei käsiä tartte kiusata. Ihan hirveä tripla olikin, vaikka normaalisti on vastaavia tehnyt ison painon kanssa. Vatsassa oli semmonen tuntuma, etten tiedä milloin viimeksi!


Penkillä jalkojennostot alavatsan avulla x30, sitten vatsalihaspenkillä normaalit sit-upsit kädet sivulla x20 ja vielä kiertäen joka toinen toiseen suuntaan x20. Siis auts. Ihan huikea fiilis vatsalihaksissa. Kyllä tauko tekee hyvvee. :)

Kolme kuvaa, koska kaikkia muitakin kuvia oli. :D

1:15 meni setin läpiviemiseen. Jalat tuntui heti kivan tönköiltä ja aattelin ehkäistä suurimpia huomisia domsseja sillä, että käyn vielä pienellä rauhallisella kävelyllä, jos se vähän auttaisi. Olen niin iloinen, että huonommat kelit on täällä eikä heti näy loppua niille! :D Pitkille hihoille on siis käyttöä tuon ilmankin puolesta ja kun aurinko ei paista, niin on vähemmän paineita tatskojen kanssa. :) Paljon saa laittaa päälle, tosin kaulahuivi ja hanskat piti hylätä jossain kohtaa matkaa.

Meikä menee!

Jonkun viisi ja puoli kilsaa kävelin, hyyyvin rauhallisesti tallustelin ja pysähtelin ehkä semmosen miljoona kertaa. Ihastelin tuttua tuoksua, jonka onnistuin yhdistämään lapsuuden kesiin mummolassa. <3 Oli kiva pitkästä aikaa taas vähän kävellä, olihan tässä jo viikon tauko siitäkin hommasta.


Kotona ruokaa tulille ja kuvassa ensimmäisenä eilinen sapuska, toisena tämän päivän tuotokset.


Siinä on omenasalaattia tempeh -pihvillä. Raejuusto siellä pihvin alla. :) Tänään oli uunivuokaa, jossa pääosaa esitti lanttukuutiot, kukkakaali ja sipuli. Hyviä settejä. Ja nyt kun ruoka-aiheessa ollaan, niin siitähän me jatketaan!


Piti tilata No Egg -valmistetta lisää kun kulutin jo paketillisen. :D Ei siitä kyllä ihan mainostettua kuuttakymmentäkuutta munankorviketta irronnut. No nyt riittää taas hetkeksi. Yllä myös kuva yhdestä välipalasta, siellä on se banskupannari alla ja natural jogurtit päällä päärynän, auringonkukansiementen ja kanelin kanssa. Niin ja vadelmahilloa tietty pannarin päällä.

Niin, tässä on tosiaan nyt kaksi suurta muutosta tehty ihan lyhyen ajan sisässä, kun kroppa lakkasi toimimasta. Magnesium pääsi päivittäiseksi lisäksi, sekä banaanipannareiden myötä sain uuden aamupalan + välipalan ja sain vihdoin kiepsautettua protskut alemmas ja hiilarit ylemmäs. En tiedä mikä johtuu mistäkin, kun kaksi muutosta on ollut samaan aikaan, mutta aivan sama. :D Nimittäin nyt pelittää! Ensinnäkin vatsani toimii. Ihan uskomatonta, sillä se ei ole toiminut normaalisti sitten, öh, loka-marraskuun. Silloin kun Saksassa sain hevosrautakuurin, niin vatsani lakkasi toimimasta ja se ei koskaan sieltä normalisoitunut. Nyt se on normaali. Ihan parasta. Voi olla, että molemmat näistä muutoksista on auttaneet siihen. Osittaistukkeessa on kuitenkin oltu monen monta kuukautta ja loppujen lopuksi tuntui koko aineenvaihdunta stopanneen. Nyt se surraa täyttä höyryä! Tästä kertoo vatsan toiminnan normalisoitumisen lisäksi se, että hikoilen kuin pieni sika aina välillä ja se sykkeeni on noussut omalle tasolleen takaisin myös! Kroppa oli niin juntturassa, ettei sydänkään jaksanut paukuttaa kuin hiljaa vaan. Reppana. Nestettä on vielä kehossa, olkoon vaan. Kyllä se siitä lähtee! Muotoaan se on hieman muuttanut, eikä ole sellaista ihmeellisen pehmeää ja venyvää enää. Paljon napakampaa. Ja lihaksissa on paineet! Ehkä tärkeimpänä etenkin miehelleni on se, että olen perhanan hyvällä tuulella. :D Sain nimeksi nyt Hiilari-Heidi. Kuulemma kivempi ihminen, kuin se toinen, jonka lempinimeä en viitsi edes tähän kirjoittaa.. :'D Mutta samaa mieltä olen! Olen iloinen, että olen iloinen.

Mielenkiinnosta naputtelin tämän hetkiset perussyömiset kalorilaskuriin, jotta näen miten makrot on muuttuneet. Tällä hetkellä karkeasti makrot on hh50% p25% r25%. Pieni muutos, aiemmin rasvat oli samoissa, mutta protskut ja hiilarit oli tasoissa. Se mistä hieman järkytyin, kun noita tuonne naputtelin, oli kalorimäärä. :D Hieeeeeman on noustu, nimittäin ihan kiitettävät rapiat 2000kcal menee sitten tällä hetkellä! Nämä pyöri siellä 1400kcal-1600kcal ennen tätä muutosta. Mutta tämäkin on mulle ihan yksi ja sama, sillä kroppa tosiaan toimii ja aineenvaihdunta hörisee täysillä, ja tässä on lepopäivinäkin syöty ihan samalla tavalla, mutta mihinkään se ei ole kerääntynyt. Mä luotan mun kehooni taas, että se hoitaa. :)) Mullahan menee tällä hetkellä ihan hirveä määrä hedelmiä, verrattuna entiseen, jolloin saatoin syödä yhden omenan ja/tai banaanin päivässä (toki mm. innocent smoothieta meni). Nyt menee parhaimmillaan kolme banaania :D, joista kaksi pannareissa, omena, päärynä, jokunen satsuma. Pannareiden (kaksi) ja rahkojen (kaksi) kanssa menee nyt myös aika paljon vadelmahilloa (sokeriton), verrattuna siihen, että ennen sitä meni kerran päivässä. Nyt kun vatsa toimii normaalisti, (anteeksi vain info :D) se tekee sen, että jos syön määrällisesti enemmän, ulos tulee enemmän. Viime kuukaudet on menty niin, että jos syön enemmän, ulos tulee vähemmän. Eli enemmän tukkoon meni aina vain ja seuraavat kolme päivää oli vatsa piukeana. Nyt ei ole tätä huolta ollut. Joten kaksin käsin saa lapata ruokaa suuhun jos tahtoo. Wooohooo! Tottakai puntarilla käydään joka perjantai ja jos suunta alkaa olla jatkuvasti ylöspäin niin sitten ei tartte enää ihan kaksin käsin lapata sitä ruokaa. :') Toistaiseksi mennään tällä. Hyvin toimii. :)

Iloisin olen siitä, että pitkästä aikaa mulla on toivoa, että mä saan kroppani vielä takaisin, niin toiminnallisesti kuin ulkonäöllisestikin. Vielä on matkaa, mutta suunta on hemmetin oikea.

Pidemmittä puheitta (tässähän ei ollut siis pitkää puhetta.. :D), banskupannarin pariin taas! Huomenna kokeillaan käsiaiheista treeniäkin jo, kun vuoroon pääsee olkapäät ja ojentajat. Jänskää. Tatuointien suhteen on tällä hetkellä se jännin vaihe menossa, kun alkaa röhnää rapista ja irrota, mitä ei saa rapsia eikä irrottaa. Eli hirveät paineet. :D Pelkään, että koko kuva rapisee irti. Vaikkei se tietenkään rapise. Mut silti! Jänskää se on.

Loppuun pakollinen kissakuva, ihan vain koska lopputeksti oli niin kuvaton ja paljas (tekosyitä, tekosyitä..).


17 kommenttia:

  1. Tää postaus sai taas niin hyvälle mielelle. Oon ilonen, että sinä oot ilonen. Ja se kaikki ilo oikein säteilee tänne ruudun toiselle puolelle! <3

    Ps. mahan toiminnasta kannattaakin kailottaa, jos se pitkän tauon jälkeen taas toimii! Kiitos huonojen viikonloppusyömisten, ite kärsin nyt (sua lainatakseni) tukkopallo-olosta. Yh ja hyi. Mut jospa tää tästä taas... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hyvä että fiilis välittyy! :) <3

      Ja se on ihan totta, että kun vatsa ei toimi niin mikään ei toimi. Tukkopallo -olo sucks. :( Toivottavasti alkaa helpottaa sielläkin moinen paholainen!

      Poista
  2. Hyvä että homma pelittää. Toki ei kai se aineenvaihdunta jaksakaan täysillä vetää jos kalorit on liian alhaalla koko ajan. Ei kai mikään ihme jos on vähän kiristelly hermoo.. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mulla kalorit ole missään vaiheessa ollut liian alhaalla. Tuo 1600kcal on jo semisti plussalla, jolla esimerkiksi lihaskehitys on mahdollinen. Mä olen pieni ihminen. :) Eli kaloreista ei tosiaan ole mielenlaatu kiinni. Hiilarit = ilomakrot. :D

      Poista
    2. Miten olet muuten tuohon 1600kcal päätynyt? Jos jonkun laskurin perusteella, niin niissähän voi olla aika paljon heittoa, varsinkin jos arvioi aktiivisuuden väärin. Jostain laihdutusopuksesta olen lisäksi lukenut, että alle 1500kcal syömisissä myös ravintoaineiden saanti saattaa olla liian niukkaa. Pitää ainakin olla hyvin tarkka niiden ruoka-aineiden kanssa, että saa kaikki rasvat ja prodet, ja niiden lisäksi kaikki vitamiinit ja hivenet. Ja tuo ravintoaineiden niukkuushan vaikuttaa suoraan kropan toimintaan ja nimenomaan huonontavasti.

      Mutta joo, jos alkaa paino nousta niin vähentää ruokaa ja jos alkaa laskea (liikaa) niin lisää ruokaa. Aika yksinkertaista?

      -Anna-

      Poista
    3. En missään tapauksessa laskureiden kautta, ne näyttää aivan päin p*rsettä. :D Tästä on ollut juttua blogissa jo mm. joskus viime kesän tienoilla. Ihan itse mittaamalla ja toteamalla ja näin päin pois. Myöskään lihas ei luonnollisestikaan voi kasvaa jatkuvalla syötöllä, jos on miinuksilla. Mulla suurin ja jatkuva kehitys on tapahtunut nimenomaan tuolla 1600kcal tienoilla. Joskus kaloreita enemmän, joskus vähemmän. Samoin liikuntaa enemmän tai vähemmän, mitä on mieli tehnyt. Ihan omalle kropalle sopivalla tavalla milloin mitenkin. Makrot, vitamiinit, hivenaineet, nämä kaikki on tiedossa ja hoidossa, eikä ole suureksi osaksi edes vaikeaa. :)

      Kyllä mulla tällä määrällä nousee paino varmasti, jos joka päivä syön näin paljon. Lepokulutus mulla on ihan siinä 1100kcal vuorokaudessa, eli ihan nätisti ollaan plussien puolella. Ihminen ei kuitenkaan ole sitä mitä syö vaan mitä imeyttää ;) Ja mulla menee hiilarit paremmin kropan läpi, kuin että jäisivät jonnekin. Seuraamme tilannetta.

      Poista
    4. Tuo on muuten totta, että makrojakauma vaikuttaa. Itse aloitin ketoosin 2,5 viikkoa siten ja hiilarit tiputin minimiin (alle 30g/vrk). Paino lähti rytinällä tippumaan, tänään -5kg aloituspainosta ja vyötäröstä -6cm. Ja aivan samalla, keskimäärin noin -700kcal, vajeella kuin mitä söin ennen ketoosia jolloin paino vain junnas paikoillaan. Silloin söin ehkä 100g hiilaria päivässä. Nesteet lähti ekalla viikolla, mutta tuosta 5kg:sta on pakko olla osa myös ihan rasvaa.

      Miten sun lepokulutus voi olla noin vähän? Ton on pakko olla koomakulutus, vaikka pieni oletkin?

      -Anna-

      Poista
    5. Jep, makrot vaikuttaa paljonkin ja siitäkin on kiinni, miten kunkin ihmisen kroppa sietää mitäkin. Jos mä bulkkaan hiilarilla niin saan pelkkää läskiä, jos bulkkaan protskuilla niin saan lihasta + kiinteämpää ylimääräistä. Mutta en sitten taas voi pitää yllä tätä kroppaa korkeilla protskuilla. Alhaisia hiilareita mulla ei juuri ole ollut, vaan protskut ja hiilarit on tosiaan olleet suht tasoissa. Siitä ei kroppa enää tykännyt, ainakaan kun samaan aikaan sitten sattui ja tapahtui miljoonia eri stressitekijöitä. Mutta joskos tää nyt tästä, kun tipautin protskut ja nostin hiilarit.

      Lepokulutuksella meinaan ihan siis sitä, että makaan päivän sohvalla ja teen peruskotiaskareita. Ennen tätä väliplussakautta olin ja elin onnellisena tuolla n.1600kcal/päivä, kehityin, lihas kasvoi, jaksoin ja olin 100% tyytyväinen kroppaani, koska se oli loistokunnossa. Nyt sama paino, mutta kroppa ei vielä ole siellä missä silloin. Ootellaan että se tästä. Ja en tosiaan paina kun rapiat 46kg.

      Poista
    6. Olen itsekin miettinyt (liian) paljon näitä ruokavalioasioita. Ja vähän pelottaa, että mitäs sitten kun normaalipaino on saavutettu. Kun kaikki vaikuttaa siihen enrgiankulutukseen ja hiilarinsietoon, stressi, liikunnan määrä, terveydentila, unen määrä ym. Kun kaikkeen ei kuitenkaan pysty reagoimaan. Löytäis edes sellasen hyvän ruokavalion jonka noudattaminen ei aiheuttais sitä stressiä.

      Jospa joskus pääsis tilanteeseen jossa söis ruokaa, eikä prodea, hiilaria ja rasvaa. Eikä tarvis laskea kaloreita.

      -Anna-

      Poista
    7. Toi on ihan totta ja välillä se on semmosta säätämistä ja sitä nimenomaan syö protskua, hiilaria ja rasvaa. Mä syön. En syö banaania, syön hiilaria. En syö rahkaa, syön proteiinia. En syö saksanpähkinöitä, syön rasvaa. Jne. Mä luulen, että tuosta ei niin vaan pääse eroon, tosin tarviiko päästäkään? Jos on optimin löytänyt, niin samahan se sitten miten sen ruokansa mieltää. Ensin se pitää vaan hakea kohdilleen ja sen jälkeen keskittyä vaan siihen syömiseen. :D Tämä on vähän sitä, että kun on jotain ensin oppinut ja opiskellut, niin ei sitä tietoa sieltä päästä poiskaan saa. Näinhän se kuitenkin on, että se rahka on sitä prodea ja bansku hiilaria jne. Kaiken voi tietysti aina viedä liian pitkälle ja överiksi, ja sitten voi alkaa huolestua. Tämmösessä tilanteessa kun vielä pitää hakea sitä optimia, on sitä pakkokin vähän ajatella, että mitä mikin on ja miten paljon syödä mitäkin. Jos siis on ylipäätään kiinnostunut siitä, että kroppa toimii niin kuin pitääkin ja oma hyvinvointi on itselle tärkeä asia. Sen jälkeen kaikki alkaakin olla ihan puolitiedostamatonta rutiinia, kun sen on saanut kohdilleen.

      Mä vihaan kaloreita. :') Enkä niitä tosiaan edes laske, tai laadi ruokavaliotani sen pohjalta. Ei mulla ollut aavistustakaan nytkään syöväni noin korkeita kaloreita, jos en olisi sitä saanut siinä sivutuotteena tietää, kun tahdoin mielenkiinnosta makrot tarkistaa. Ainoa milloin niitä mietin on kun pitää olla varma, että saa varmasti tarpeeksi. Silloin sitä joutuu joskus syömään myös ihan kaloreita, eikä enää edes makroja.

      Kyllä mä voin melkein lohduttaa, että helpommaksi se muuttuu sitten kun olet siellä normaalipainossa ja löydät sen oman optimin, jossa kroppa ja mieli voi hyvin. Se menee rutiiniksi eikä tarvitse enää stressailla. :) Näin mulle ainakin kävi, enkä joutunut miettimään mitään kulutuksia, kaloreita, makroja tai muitakaan vastaavia asioita. Osittain kaiken varmaan aina tiedostaa koska siitä ylipäätään on tietoinen, mutta se on jossain syvällä, eikä sitä tarvitse erikseen miettiä. Omalla painollaan hoitui kaikki. Sitä kohti mennään ja pyritään molemmat. :)

      Taisi tulla pitkä kommentti. Oho.

      Poista
    8. Kiitoksia kovasti kannustavasta kommentista. Oman pään kanssa on paljon tekemistä nimenomaan itseni hyväksymisen osalta, eikä se rajoitu pelkästään ulkonäköön. Kun kaikessa pitäisi olla niin täydellinen. En pysty edes seuraamaan kuntosaliohjelmaa paria viikkoa pidempään, kunnes alan epäilemään sen tehokkuutta. Aivan naurettavaa.

      -Anna-

      Poista
    9. Eipä kestä! Pystyn myös jollain tasolla samaistumaan tuohon, itselläkin pään kanssa tekemistä ja varmaan tulee aina olemaankin. Jostain syystä kuitenkaan tässä ruoka/treeni -rintamalla ei ole ollut ongelmia, mistä olen ehkä hieman yllättynyt. Hiljattain mm. tunnistin itsessäni aivan totaalisen kontrollifriikin ja piirre oli jo lähtenyt ihan käsistä. Tässä mulla auttoi se, että kirjasin ylös kaikki ne pienetkin asiat, joita olin koittanut kontrolloida ja näin, miten naurettavia ne oikeasti olivat. Ihan käsittämätöntä! Ja listahan oli pitkä kuin nälkävuosi. Yksi kerrallaan niistä kykeni tuon myötä päästämään irti, kun näki miten pieniä asioita ne olivat ja tajusi, ettei niillä ole tässä elämässä oikeasti mitään merkitystä ja mitään pahaa ei tapahdu, vaikka antaisin niiden olla. Ja jestas, että sen jälkeen on ollut vapaampi hengittää! Lista on edelleen olemassa tässä koneella ja se on hyvä lukaista läpi, jos menee kontrolloinnin puolelle. Sitten muistaa taas. Alkuun luin sen heti aamusta läpi muutaman päivän ajan, kunnes ne iskostuivat mieleen. Sen jälkeen ei ole enää tarvinnut sitä katsella. Mutta tuossa se on, jos tarvitsen.

      Eiköhän meillä kaikilla ole jotain, mitä kannetaan mukana ihan sieltä lapsuudesta asti, jonka vuoksi käyttäydytään niin kuin käyttäydytään. Huikeita hetkiä on ne, kun sen tunnistaa itsessään ja yhtäkkiä sitä voi alkaa työstää pois. Uskoakseni kaikenlaisesta voi oppia eroon, kun vain ymmärtää tekee jotain niin kuin tekee. Paljon tsemppiä.

      Poista
    10. Hah. Jotain oleellista jäi pois. Toisiksi viimeinen lause. '..kun vain ymmärtää MIKSI tekee jotain niin kuin tekee'.

      :)

      Poista
    11. Voikohan tuohon liikkumisjuttuun olla syy se, että halusit alkaa liikkua nimenomaan itsesi ja oman olosi vuoksi? Mulla liikunta on ollut elämässä oikeastaan siksi, että se pitää olla, on yleisesti hyväksyttävämpää liikkua kuin olla liikkumatta. Varsinkin nuorempana, kun aloitin lentiksen, niin suurin syy siihen oli se, että kuuluisin johonkin joukkoon, jossa saisin hyväksyntää. Kovana kakkosena tuli kovat ulkonäköpaineet. Jossakin vaiheessa treeniä alkoi hallita se kehittymisen tarve, tai oikeammin tarve olla hyvä. Mikä toisaalta on aivan oikea motivaattori, mutta jos siitä tulee enemmänkin pakkomielle ajavana voimana huonouden tunne ja kateus, metsään mennään ja lujaa. Ei mun treenissä tuolloin ollut mitään suunnitelmallisuutta eikä järkeä, koska ajatus oli että huono kunto -> lisää treeniä. Ikävä vaan, että se kunto huononi koko ajan vaikka treenimäärä kasvoi. Laatu vaan loisti poissaolollaan.

      Nyt jälkeenpäin ei tarvitse kaukaa akea syitä miksi olin kireä kuin viulunkieli. Ja mielialat heitteli aivan miten sattuu. Siihen vielä vaikea ihmissuhde ja itsenäistyminen päälle, vähemmästäkin menee nuoren naisenalun pää sekaisin. Nyt tiedän ainakin, että mitä ei kannata tehdä, vaikka välillä pää sanookin, että pitäis treenata vielä enemmän. Onneksi aikuisena elämässä on muutakin. Jopa niitä ystäviä joille kelpaan aina.

      -Anna-

      Poista
    12. Olet varmaan aivan oikeassa. Omasta halusta ja liikkumisen riemusta tätä on alusta lähtien tehnyt, niin eipä siihen niin helposti onnistu sekoittamaan elämän muilla alueilla välillä jyllääviä tekijöitä. Olen siitä kyllä iloinen, että olen siltä säästynyt. Mutta mä olen kyllä tehnyt tuon kaiken mainitsemasi jollain toisella tavalla ja toisilla elämän alueilla.

      Tämmöstä oppimista tää on. :)

      Poista
  3. En ehtinyt aiemmin kommentoimaan tähän, kun lukaisin läpi nopeasti työmatkalla. Mutta siis aivan kuten eka kommentoija, tuli hyvä mieli sun puolesta. Hienoa, että mankka + hiilarit toi avun ja muutenkin näyttää elämä rullaavan taas mallikkaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mulle tulee tuplasti mukavampi mieli, kun muillekin tulee mukava mieli. :)) Jee kaikki on iloisia!

      Poista