lauantai 31. elokuuta 2013

Nyt starttaa maidoton

Aamulla meni tunti aamupalasta kun iski migreeni. Tää oli ennätysaikainen ja tuntui, että oisi ollut ihan suora reaktio jostain. Lisäksi migreeni oli viides putkeen! Tulee öisin ja päivisin. Ja koska maitotuotteet on yksi yleisimpiä (mm. allergiankin vuoksi) triggereitä, otan ne nyt yksinkertaisesti vaan pois. Kaikki pois vaan! Täällä blogissa olenkin paljon aiheesta puhunut ennenkin, että miten kovin tahtoisin (mm. eettiset syyt), mutta miten en kykene, koska niin suuri osa ruokavaliostani koostuu maitotuotteista. Lisäksi olen epäillyt erinäisistä syistä jo Saksassa asuessani maitoproteiiniallergiaa/-yliherkkyyttä. Pyysin silloin lääkäriltä testiä ja sain laktoositestin.. Tuolloin vasta lääkärille selvisi, että nämä on kaksi eri asiaa.

No enivei, maidoton on ollut ylitsepääsemättömän vaikea kokeilla, mutta koska tässä on viime ajat joutunut jatkuvasti rukkaamaan ruokavaliota jos johonkin suuntaan ja luopumaan vähintään joka toisesta lempparista, voin nyt luopua kokeeksi myös maidosta. Ja olen aivan innoissani!! Jollain nuo pitää korvata (myös kalorit, jää meinaan paljon alhaisemmiksi nyt) ja soija on helpoin vaihtoehto. Moni myös tietää, että en tahdo soijaa päivittäin käyttää (sen mahdollisten vaikutusten vuoksi hormonitoimintaan), joten tilalle tulee nyt vähän sitä sun tätä. Jogurttina soijajogurttia, mitä muutenkin välillä käytän ja maidon tilalle kahviin riisimaitoa. Lisäksi tilattiin perusriisiproteiinia mulle, koska en saa millään edes protskuja tarpeeksi ylös enää muuten, vetämättä kaikkea kaksin käsin vatsa piukeena, niistä mitä edes voisin vetää kaksin käsin vatsa piukeena. Tuo pänikkä saapuu ensi viikolla. Vuohenmaitotuotteilla ei voi muuten korvata maitoproteiinista aiheutuvaa allergiaa/herkkyyttä, niissä on sama tekijä mukana, josta tuo allergia/herkkyys yleisimmin johtuu.



Pois jäi siis rahkat (noin kolme päivässä), raejuusto (vähintään 200g joka päivä) ja jogurtit (jonkin verran pitkin päivää joka päivä) ja kahvimaito + tietty Questin patukatkin, ne kun on maitoproteiinipohjaisia. Tällä mennään ja mielenkiinnolla odotan miten käy. Kyllä alkaa ottaa päähän tämä migreenimäärä. Kaksikymmentä nyt ollut, reilussa kuudessa viikossa. Sanomattakin selvää, että koko elämä on koko ajan holdilla.

Koska aamulla migreeni muutti suunnitelmani treenin suhteen, teen sen nyt tässä seuraavaksi. Vatsatreeni olisi, mutta koska vatsan treenaaminen illalla ei houkuttele (koska se on niin täynnä), niin vaihdan tilalle käsitreenin. Kello täällä on onneksi vasta päälle seitsemän, niin ei mene niin myöhäiseen kun voisi kuvitella. ;) Illaksi on tosin vielä ohjelmaa, mm. banaanipannarin paistoa aamuksi EN KESTÄÄÄÄHHH :') Oih.


Tukan suhteen ei mennytkään ihan niin kuin piti, sillä parturoimani siili ei täyttänytkään laatuvaatimuksiani. :D Siispä koko pää clipsukat vaan kehiin, jotta kehtasi pihalle mennä. Laitoin oikein vaaleanpunaisen kukkapinninkin päähän, aatelkaa! Oli kyllä astetta ladympi olo. Ei tuo omalta tuntunut, vähän hassulta, ja kotiin päästyä pinni pois ja tukkaa vähän sekaisin, niin oli paljon parempi. ;) Mennään siis tällaisella normaalilla pitkällä tukalla nyt ainakin jonkin aikaa, kunnes keksin jotain muuta/kunnes siili alkaa täyttää vaatimukseni. :D Tää on kyllä hyvä. Paljon parempi kuin mitä se oma oli ennen kuin parturoin. Se ei ollut hyvä ollenkaan. Ja pitkäksi tässä on seuraavaksi ollut tarkoitus kasvattaa joka tapauksessa. Nyt siis julkisesti pitkätukka, kotona sitten kaikkea muuta. :')


Nyt treenaamaan, mukavat lauantain jatkot! :) Kattellaan jos huomenna sais olla migreenittä. Ei kai nyt kuutta päivää putkeen.. Ei kai..

perjantai 30. elokuuta 2013

Maailman hauskin jalkaprässi ja tukkateaser

Päivän toista postausta pukkaa ja se vasta postaus onkin! :D Mun on pakko jakaa teille (vasta toistamiseen täällä blogissa) treeniVIDEO, sillä hemmetti, että mulla meinaa tulla pissit kuulkaas housuun kun mä katson tota. :DD Pointtina on se, että äänet päälle! Mää en kerro mitä tuutte kuulemaan! Videota pitää pohjustaa tietty jonkin verran, tai muuten ihmettelette sitä kovasti.. :'D Sain tänään siis päähäni, että kun ei jalkaprässiä ole, mutta kuitenkin mies on kotona, niin hän saa toimia mun jalkaprässinä. :D Kyllä kotitreenari keinot keksii! Tämä on ensimmäinen toisto mitä kokeiltiin ja tätä piti vielä vähän modifoida tästä.. :'D

video

MÄÄÄ EN KESTÄ TOTA!! :'DDDD

Tuosta tuli oikeasti ihan tajuttoman tehokas kun sen sai fiksattua oikeaan kulmaan ja laittoi kengätkin jalkaan. Loppuun tein vielä yhdellä jalalla 4 per jalka, joissa mies kyllä jo auttoi. Mä uskon, että tulee koskemaan koipiin jo iltaan mennessä. Treenin loppuksi oli vielä tekemättä pohkeet, muttei siitä tullut juuri mitään, sillä jalat tärisivät aivan tajuttomasti! Mulla ei oo ikinä ollut samanlaista tärinää koivissa, etten oisi voinut enää treeniä sen vuoksi suorittaa. Mies saa jatkossakin toimia mun jalkaprässinä siis, jos on vaan kotona. :D

Sitten pikaista tukkateaseria. Mä tuota räpläsin ja laittelin ja ihmettelin, mutta en saa siitä itteni näköistä (jos et oo aamun postausta lukenut niin lukase nyt ;). Sitten kokeilin, että jos laitan pidennyksen (clipsukat) toiselle puolelle ja saisin sen haaveilemani sivusiilin pitkällä tukalla ja se vasta iskikin! Sitä olen halunnut. Sitä mä olen googlettanut pidemmän aikaa, sitä olen kuolannut, sellaiset tytöt on hotteja. :D Jotenkin tatuoinnit istuu tuohon lookkiin niin hyvin, lisäksi se on edgy, rock, kuuma ja vau. :'D Huomenna saatte kunnon kuvat aiheesta, sillä näissä en edes asetellut clipsuja, kunhan lättäsin päähän ja tietty meikkiäkään ole. Ja silmätkin harittaa, koska eilen oli migreeni vasemmalla ja siitä perinteisesti kiitoksena karsastus :DD Kotona oon ilman pitkää tukkaa, kun tätä mun tukkaani lähtee tupoittain pois, joten en viitsi teippejä viritellä vielä ainakaan tai kohta oon kalju.

Mutta tämä tukkajuttu on ollut tosi iso juttu nyt pidemmän aikaa ja tänään tuli itku kun sain tuon pitkän tukan + sivusiilin, sillä pitkästä, pitkästä aikaa tunsin itteni itsekseni. Tuon kun jalostaa kunnolliseksi niin hyvä on. Sitten oon taas mää. Jee. :)


Nyt otan projektiksi vastailla kommentteihin! Niin joo ja viikonloppuja tietty kanssa!

Migreenitriggeriehdokas osa miljoona

Unohtakaa mun sipuli(mauste)oivallus migreenin aiheuttajana. Maanantain ja tiistain välisenä yönä oli ollut migreeni, keskiviikkona iski migreeni (kesken ruoanlaiton taas p*rkele) ja eilen iski migreeni. Keskiviikon kohtauksen jälkeen päätin, että aivan sama, juon kahvia ja syön banaaneita ja teen ihan mitä haluan, koska ilman niitä kaikkia oleminen ei ole ainakaan migreeneitä estänyt. Siispä normaalit syömiset ja juomiset kehiin taas, turhaan niitä panttailen! Keskiviikkona tämä tilanne aiheutti aikamoista turhautumista. Tuntuu, että en vain voi voittaa tässä. Aina kun luulen, että olen sen aiheuttajan keksinyt, migreeni nauraa päin naamaa, että OLIT VÄÄRÄSSÄ BIAAATTCCHHH. No mä koitan nauraa takaisin. :D Välillä se masentaa ja sitten taas jostain löytyy uutta potkua ja sitä perkele -asennetta. Eilen iskenyt migreeni jätti hirveän pahoinvoinnin useaksi tunniksi, koska unohdin juoda vettä kohtauksen alkaessa ja sen aikana. Oksentaminen oli tosi lähellä. Tarkoitus oli tehdä jalkatreeni, mutta jäi tekemättä. Sen sijaan täällä pohdittiin paljon ja tuntikausia mahdollista aiheuttajaa. Tällä kertaa palaillaan asian lähteille ja tämän pariin:


Pieniä oivalluksia eilen tapahtui. Ensinnäkin on jo todettu, että ensimmäiset migreenit iskivät samaan aikaan kun keho kertoi, että olen ottanut reiluja yliannostuksia magnesiumia. Enhän sitä silloin vielä edes tajunnut. Kesti reilun viikon kunnes ymmärsin tuon yhteyden ja ymmärsin, että magnesiumia voi ylipäätään ottaa yliannostuksen. Tuolloin en löytänyt netistä mitään tietoa siitä, että tuollainen voisi aiheuttaa migreenejä. Mutta kun koskaan ei voi tietää, että miten kenenkin keho toimii ja millä tavoin keho menee sekaisin minkäkin aineiden osilta, jos jotain tankkaa hirveät määrät. Silloin jotain toista on aina vähemmän, koska jonkin se sieltä syrjäyttää. No, en kuitenkaan osannut tätä silti epäillä. Viikon tauon jälkeen otin magnesiumin taas takaisin. Huomattavasti pienemmällä annostuksella, tietysti. Heti seuraavana päivänä on iskenyt migreeni, tosin niin tuli tauon aikanakin kolme. Mutta ei kai se ihme ole, jos kehoa on niin kovin järkytetty. Kaikkihan siellä on pidemmän aikaa sekaisin.

Oikeastaan se, mitä eilen tajuttiin, oli se, että migreenit on tulleet aina samoihin aikoihin. Ensimmäiset kolme tulivat peräkkäisinä päivinä 10-11 aikaan aamupäivällä. Noina päivinä herättiin viideltä. Sitten jouduin sairaalaan ja seuraavana päivänä ei tullut migreeniä (en silloin myöskään ottanut magnesiumia tietysti). Kun kotiin oli päästy niin illalla taas otin. Ja seuraavana iltana iski migreeni. Ja se on ainoa, mikä on tullut illalla. Kaikki muut on tulleet päivällä/iltapäivällä TAI YÖLLÄ. Niin tosiaan, olen saanut ainakin viidesti migreenin myös yöllä. Otan magnesiumin sekä illalla että aamulla. Tutkin eilen noita ainesosia, mitä tässä magnesiumissa on, josko siellä jotain olisi. On näissä yksi E-koodikin (E 464), vaikkei sitä siellä lue E-koodina. Tuo voi ainakin aiheuttaa vatsavaivoja, on mm. ihan perusturvottaja. Tämä oli jo riittävä syy luopua tästä, sillä aamupäivän aikana mun vatsani turpoaa enkä ymmärrä miksi. Ehkä nyt ymmärrän. Lisäksi olen kokenut aamupäivisin ja iltaisin pahoinvointia, mikä saattanee myös johtua tästä. Miehen googletus -avulla sain myös selville, että kyllä itseasiassa jotkut voivat saada migreenin magnesiumista. Ei todellakaan ole yleistä, sillä magnesiumia suositellaan nimenomaan migreenin hoitoon, mutta mulle olisi riittänyt yksikin poikkeava tapaus. Tämän linkin takaa löytyy juttua viidestäkymmenestäkahdeksasta tapauksesta. Ehkä mä olen tällainen harvinaisuus. En tiedä, mutta koska migreenit ajoittuvat samoihin aikoihin päivää ja ainoastaan yksi poikkeus on ollut tätä aikajuttua miettiessä, niin se tuntuu todella mahdolliselta. Ja varsinkin, kun miettii miten nämä migreenit alkoivat. Eilen ja edellispäivänä herättiin seitsemältä ja molempina päivinä sain migreenin yhden-kahden välillä iltapäivällä. Olen ottanut aamumagnesiumit samoihin aikoihin aamulla samaan aikaan heräämisen vuoksi. Jos tämä olisi nyt triggerini, olisi siitä kohtauksen alkuun useimmiten mennyt pääasiassa 5-6 tuntia.


Samaan syssyyn heivasin kaikki muutkin purnukkaravinteet ja vitamiinit. Aloitin kaikki magnesiumin kanssa kesäkuun ensimmäinen päivä. Puolitoista kuukautta myöhemmin alkoivat migreenit (ja siinä kohti magnesium -annostus oli hiljattain hinattu tosi korkeaksi). Ehkä keho koitti kertoa, että nyt riitti, mutta olen silti vain jatkanut. Ennen tuota kesäkuun alkuahan en ole koskaan ottanut purnukasta mitään ja missään arvoissani tai olossani ei ole ollut mitään havaittua vikaa. D3 -vitamiini muuten on aika monelle selkeä migreenitriggeri. Multivitaaminipillereissä on mukana myös erästä vitamiinia, josta testasin pelottavan korkean arvon taannoin verikokeissa, joten pois vaan. Lisäksi tuo kyseinen vitamiini on myös sellainen, mikä aiheuttaa monelle migreenin. Ehkä se määrä kehossani aiheuttaa mulle migreeneitä? En tiedä, mutta tuskin sitä lisää tarvitsee tankata, kun sen ei kuuluisi kehoon kerääntyä edes, ja silti sitä on mulle kerääntynyt. Paljon.

Alkuun söin muuten toista merkkiä magnesiumia (kahta eri sorttia) ja kun ne loppuivat, siirryttiin tähän Solgariin. Siitä ei ole tietoa, milloin merkin vaihto astui kuvioihin. Verrattuna aiempaan sitraattiin tässä Solgarissa on kahta eri ainesta, joista toinen on juurikin se E 464. Mutta aivan sama, mää lopetan nyt kaikki purnukat, kun en ennenkään niitä tarvinnut. Ennen pärjäsin paljon paremmin, kun ei ainakaan ollut migreenejä. :) Ja miten terve olin Saksassa koko ajan.. Huoh. Kaiholla muistelen. Siellä en ottanut purnukasta yhtään mitään. Paitsi loppuvaiheessa rautaa kun karsin viljan pois ja sen myötä sen raudanlähteen. Rauta tekeekin poikkeuksen täälläkin, sillä se on sellainen, mitä tiedän ihan oikeasti tarvitsevani. Olisi typerää karsia se pois. Lisäksi tuossa versiossa ei ainakaan sitä E -koodia ole, jos se nyt sattuukin olemaan syypää.

Katotaan tällä liikkeellä nyt, että loppuuko nämä joskus. Siitä olen hyvin pitkälti varma, että syömisistä se ei ole kiinni. Jos joskus kuukauden päästäkään ei ole vielä migreenit loppuneet tästä uusimmasta karsimisesta huolimatta, niin sitten olen valmis jo kokeilemaan esim. maitotuotteiden poistoa. Sillä välin syön mitä tahdon ja juon kahvia. Huomenna kaupasta banskuja ja aamupalalle pääsee banaanipannari. En ole banaaneita syönyt yli kuukauteen ja olen mielestäni saanut tässä parisen migreeniä siitä huolimatta.. ;) Migreenisaldo on nyt 18 kuuden viikon aikana. Ne mistä olen tietoinen. Pakosti teen jotain väärin TAI sitten tämä kämppä sairastuttaa mut. Toisen voi testata hieman halvemmalla (jopa säästää siinä ohessa) kuin toisen, joten on selvää mitä kokeillaan.

p.s. Eilen aamulla luin Anun postauksen tukkamuutoksesta. Siitä tuli aivan järjettömän hieno ja on juuri sitä mitä olen tahtonut, joten inspiroiduin. Tuolta kommenttikentästä voikin käydä kurkkimassa, että mitä mun päälleni on tapahtunut. :D Ei mitään tietoa vielä, että voinko koskaan olla julkisesti mihinkään. ;) Vaiheessa tämä on vielä enkä ole kertaakaan vielä kokeillut, että saanko sen jotenkin laitettua vai en. Mutta se on vain tukkaa. Ja koska yksi pidempiaikainen päällä ollut oire on tukan lähteminen tuppoina juurineen irti, eipä mulla ole vaihtoehtojakaan ollut. Hyvä jos ei tartte kaikkea saksia pois. Tämän jälkeen aattelin mahdollisesti alkaa oikein kasvattaa tukkaa, joten tämä oli vaan pakko tehdä tässä vaiheessa. Nyt tai ei koskaan! Eikä se edes tuntunut loppujen lopuksi kovin ihmeelliselle. Katotaan millainen siitä lopulta tulee.

p.p.s. Jalkatreeniä toivottavasti tänään. Vielä saa kolme treeniä viikkoon, vaikka lepoa tulikin yksi päivä enemmän kuin piti. Mutta kevyt viikko. Kommentteihin vastailen myöhemmin!

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Haaste: elämäni tärkeimmät esineet ja tavarat

En unohtanut haastetta! Eilinen postausaihe vain syrjäytti ihan tuhat-nolla tämän aiheen.. :D, joten piti lykätä tälle illalle. Mutta tässä tulee nyt!

Sain moisen siis jo ajat sitten Mariliilta (kiitos! <3) ja kuvannut olin kaiken tarvittavan jo viikkoja sitten. Tuo vain tapahtui juuri ennen migreenien alkamista eikä pian enää löytynyt sellaista fiilistä, että oisi saanut jotain tällaisia tehtyä. Kyseessä on siis kuvahaaste, tarkoituksena listata YKSITOISTA (apua mulla on vaan kymmenen! :DD) kuvaa tärkeimmistä esineistä/tavaroista ja kertoa niistä sen verran kuin tahtoo. Teen siis vain kymmenellä kuvalla, kun olin ollut koko tämän ajan siinä uskossa, että se oli oikea määrä. :') Kuvat eivät ole järjestyksessä. Ainoastaan ykkönen on se ykkönen, se on niin selkeä.


1.
Selailin kotisohvalla jotain satunnaista vaatekuvastoa, joka oli kotiin tupsahtanut. Päivä oli ollut vähän huono, en muista miksi, mutta en ollut parhaalla päällä. Yhtäkkiä se sormus vain oli siinä edessä ja kysymys kysyttiin. Vastasin tietysti kyllä ja onnesta täristen laitoin parhaalle ystävälle viestiä ja soitin äidille. Ei ollut enää ollenkaan huono päivä! :D Kihlasormuksessa lukee persoonallinen teksti, meille tärkeällä tavalla. Naimisiin piti mennä seuraavan vuoden kesällä, mutta sitten samana vuonna tapahtuikin Saksa ja oli kuusi viikkoa aikaa laittaa koko elämä pakettiin, ilman tietoa milloin tullaan takaisin tai tullaanko ikinä. Oli siis selvää, että siihen kuuteen viikkoon piti myös mahduttaa se naimisiinmeno, koska tahdottiin vanhemmat paikalle. Maistraatti hoiti hommansa hienosti ja hymyilin posket krampissa ja sain aviomiehekseni sen, josta olin haaveillut jo kauemmin kuin kukaan ymmärtää. Myös vihkisormuksessa on persoonallinen teksti, meille tärkeästä kappaleesta. Perinteisiä nimiä ei siis löydy kummastakaan sormuksesta.



2.
Olen ihan kahelina pupuihin. :D Kuvassa on hirveän pehmoinen, kämmenelle mahtuva, ihan liian ihana jänöpehmo! Tätä olin hypistellyt ties miten pitkään ABC -myymälässä, jossa juostiin kahvilla meidän suhteen alkuaikoina ties kuinka monta kymmentä kertaa. Itse en raaskinut tuota ostaa pelkän söpöyden vuoksi. Semmoinen sitten joku päivä mulle yllärinä ostettiin. Siitä saakka se on ollut yöpöydälläni. Se on vaan liian söpö laitettavaksi mihinkään kaappiin piiloon.



3.
GHD! Suoristusrauta. Jälleen mieheltä saatu. :D Joululahja taisi olla. On hirveän hienon liila, vaikka kuva ei sitä kerro. Olin toki suoristusrautaa käyttänyt aiemminkin, mutta että GHD.. Ero toisiin rautoihin on aika huima. Enkä tosiaan pärjäisi ilman. Mun tukka on sellainen sähärä, joka kääntyy aina vääriin suuntiin ja osaa olla harvinaisen typerän näköinen ilman tätä käsittelyä. Onneksi moinen on keksitty!



4.
Läppäri. Ja nimenomaan Mac (nähtävästi vähän sormenjälkiä kannessa :D). Mulla oli ihan hirveää draamaa pidemmän aikaa entisen HP:n kanssa, sen tuuletin ulisi ja se ylikuumeni ja vaikka lähdin parinkymmenen kilometrin kävelylenkille, kuulin sen tuulettimen päässäni sielläkin. :DD Sitten se irtisanoi itsensä lopullisesti ja päätin, että on saatava kunnon kone. Lisäksi muutto Saksaan oli pian edessä ja luonnollisesti toimiva tietokone oli hyvin tärkeä asia siellä, jo pelkästään yhteydenpitoakin varten. Mentiin sopivasti naimisiin, sillä sain tämän häälahjana äipältä. ;) En kyllä tiennyt mitä oli sujuva koneen käyttö ennen kuin käytin tätä. Mac on vähän kuin suoristusrautojen GHD. :D Tai toisinpäin! :') Konetta luonnollisesti käytän yhteydenpitoon, kuvien käsittelyyn ja muokkaukseen, blogeihin, kirjoittaimiseen (muutenkin kuin blogeihin) ja erinäisten asioiden tallentamiseen. Lisäksi internet on pääasiallinen tiedonlähde.



5.
Järkkäri ja kunnon jytkyputki. Jälleen miehen minulle ostamia, synttärilahjaksi. Tätä ennen olin ostanut uuden pokkarin vuoden-parin välein, enkä ollut tahtonut jostain syystä siirtyä järkkäriin. Mutta kun Saksaan muutettiin ja siellä lintujen ja luonnon varsinaisessa paratiisissa asuttiin, oli selvää, että olisi se aika mahtavaa saada tallennettua niitä näkymiä. Etenkin lintuja (sisälläni asuu pieni bongari). Noita otoksia löytyy kasapäin valokuvausblogistani ja iso osa on edelleen lataamatta (myös Suomi-kuvista). Täällä ei ole tullut otettua läheskään niin aktiivisesti kuvia kuin Saksassa. Puitteet oli monella tapaa paremmat siellä, jo pelkästään ilmankin vuoksi. Noin arvokkaita ei viitsi viedä kosteaan ilmaan menemään pilalle. Itse valokuvausta olen harrastanut jo ala-asteelta lähtien, kameran kanssa on pitkälti joka paikassa menty sen jälkeen. Nykyään eniten tulee räpsittyä puhelimella/koneella kuvia ja sitä en laske missään tapauksessa tähän harrastukseen. :D Kyllä ne on sitten vähän erilaisia ne kuvat, mitä oikein ottamalla otetaan.



6.
Tämä on helppo. Ilman tätä ei oltaisi koskaan lähdetty Suomesta. En osaa edes ajatella, mitä kaikkea olisi jäänyt kokematta. Ihan kokonainen elämä! Passikin piti hoitaa vielä naimisiinmenon jälkeen, kuten kaikki muutkin kortit uudella nimellä. Aikaa noille kaikille oli kolmisen viikkoa siinä kohtaa. Kissallekin piti hankkia oma passi. Ja siru, ja rokotukset.



7.
Kahvia! KAHVIA!! KAHVIAAAAAHHH!! :'D Nyt vähän vähemmän viime aikoina saanut, enkä olisi koskaan uskonut olevani kokonaan ilman enää ikinä. Tilanne pitää korjata heti huomenna. Mulle riitti tämä tauko! Meillä on myös toinen kahvimasiina, sellainen musta isompi kone, mikä jauhaa kahvin pavuista ja sieltä tulee sellaista ihanan pehmeää kahvia, voi pojat! Sen sitten taas minä ostin aikoinaan miehelle lahjaksi. Täällä kämpässä ei meillä ole ollut sille paikkaa keittiössä, joten se on jäänyt laatikkoonsa. Jossain toisessa sitten taas.



8.
Kiki! Kiki-Apina. <3 Hirveän tärkeä. Tämän sain enolta synnytyslaitokselle jo, eli on pitkälti yhtä vanha apina kuin minä. Sillä on lakritsia nenässä, koska syötin sitä sillä joskus. Sillä oli myös aikoinaan mustat narut varpaidenväleinä, mutta ne on kadonneet. Ja sillä oli vaaleanpunainen paita, mutta sekin on jonnekin kadonnut. Tätä piti pestä aina välillä koneessa, koska se yksinkertaisesti likaantui (kuljetin pehmolelujani pihallakin). Ja itkin, kun se joutui koneeseen ja itkin, kun se roikkuin korvistaan narulla kuivumassa. Itkin kyllä jokaista pehmolelua, jotka piti rikkoutumisen vuoksi heittää pois. Itkin vaikka monta päivää! Luulin myös pitkään, että Kikini on ainoa laatuaan. Päälle parikymmentä vuotta se olikin. Sitten näitä alkoi tulla kirppareilta vastaan! Muistan ikuisesti sen, kun Kikkakkonen (:D) löytyi, en ollut uskoa että niitä on enemmänkin!! Sittemmin löytyi vielä Kikkolmonen ja lisäksi sellainen, jolla olikin luppakorvat, eli jänisversio tästä samasta. Kaikki piti tietysti ostaa. Ei näitä voi jättää minnekään! Jos näette jossain niin hihkaiskaa. :D



9.
Sänky. Mutta vain siksi, että se on Tempur -sänky. Tämä oli miehellä olemassa jo kun tavattiin ja tämä meille valikoitui ihan selkeästi. Alkuun ajattelin, että en osaa ollenkaan nukkua siinä, kun se patja nyt vaan on niin erilainen. Mutta en vaihtaisi enää ikinä pois! Samoin tyynyt on Tempuria ja tavalliseen ei ole paluuta. Ihan luksusta! Tempurhan on NASA:n kehityksen tulosta ja perustuu siihen, että se muotoutuu täysin kehosi mukaan juuri siihen asentoon, missä olet milloinkin. Uskomattoman hyvä nukkua ja mun ongelmaniskalle huikean tärkeä. Tämä on oikeastaan taas tätä sarjaa GHD, Mac ja nyt Tempur. Kaikki on sellaisia, että ei tiennytkään mitä ilman sitä on ollut, ja nyt ei vaihtaisi enää ikinä pois.



10.
Osa Bruce -hyllystäni. Tämä on lähinnä symboloimassa artistin tärkeyttä itseään. :) Mutta hyllyssä on koko tuotanto, iso osa sinkkuja, kirjoja, dvd -julkaisuja, VHS -kasetteja ja C-kasetteja. Toisaalla makaa vielä iso pino LP:itä ja muuta tavaraa, myös niitä kirjoja lisää. Springsteen vaan on huikea mies ja arvostus jota tunnen häntä kohtaan on jotain todella suurta. Seitsemästi livenä nähty ja se on paljon vähemmän kuin keskimäärin tämän tason Bruce -fanilla. :) Vuosi Saksassa antoi mahdollisuuden neljään keikkaan yhden kesän aikana (3xSaksa ja 1xSveitsi) ja sillä pärjättiin kyllä vielä tänäkin kesänä, vaikka kiertue jatkui tähän nykyiseenkin maahan. Se on uuvuttavaa touhua se, koska eturiviin nyt vaan pitää päästä. Ja jos joku ei vielä tiedä, niin kaksi kolmesta tatuoinnistani on Brucen lyriikoita ja niitä tulee kyllä lisää, kunhan kerkeän. :D Tatuoinnit toimivat kyllä Brucen ulkopuolellakin ja tuolla kriteerillä ihooni valitsenkin ne lyriikat, jotka tahdon ikuistaa.

Semmonen oli mun listani. Osa tunnearvon vuoksi ja osa muista syistä. Tahtoisin, että kaikki voisi tämän nyt sitten tehdä, olkaatten hyvät! Jos yhtään innostuit, että mitä kuvaisit omalle listalle ja mitä niistä kertoisit, niin tee ihmeessä. Sen enempää ei tää täti tähän aikaan kykene (migreenin jälkihehkuissa, kyllä..) haastelemaan. Kaikki vaan, kiitti! :)

tiistai 27. elokuuta 2013

Erbin pareesi

14.2.1984

Hartiat hyvin tiukassa ja oikea käsi eteenpäin ojentuneena lapsen syntyessä.
Tutkitaan vajaan vuorokauden iässä:
roikottaa oikeaa käsivarttaan, siis plexus brachialis-vaurio. Ranne nousee, 
puristusvoima melko hyvä, spontaania liikettä yli hartiatason
ei todeta. Solisluu sen sijaan tuntuu ehjältä. 
Käsi ns. Viljannon-asentoon, eli vaipalla sidottuna
kuten mitella-siteessä.

16.2.1984

Hermopunosvamma oikeassa kädessä ei ole vielä korjautunut,
rannekin näyttäisi pikkusen roikkuvan, kyynärtaive liikkuu,
mutta olkavarsi ei nouse hartiatasolle.

Kyseessä siis Erbin pareesi, josta voitte lukea enemmän esimerkiksi täältä.
Englanniksi mm. Wikipediasta: brachial plexus injury.

Ja kyllä, kyseessä on oma tarinani. Sain vihdoin tämän tiedon, mitä kaipasin jo kauan, ja josta pidin teitä jännityksessä. Se on siinä! Olen syntynyt Turun Heidekenissä ja koska kyseistä laitosta ei enää ole, piti selvitellä, että missäköhän ne paperit mahtavat olla. Soitin Tyksin potilasarkistoon, josta kerrottiin, että Turun Kaupunginsairaalasta nuo paperit löytyvät. Ne piti erikseen kirjeellä pyytää, tietyin tiedoin. Ja sieltä saapuivat. Miksi tämä sitten on millään lailla ajankohtainen ja miksi aloin näitä tietoja metsästää? Koska taannoin ihmettelin irtoilevaa lapaluuta ja ottamani kuvat selän toispuolisuudesta aiheutti sen verran ihmetystä, että mulle riitti. Kun vielä tajusin, että olen ollut hermokipuinen jo useamman vuoden, enkä tiedä edes miksi! Sain itkupotkuraivarin (tässäkin asiassa siis..) ja aloin selvittää, että mikä tämän voi aiheuttaa. Noita kuvia ja toispuolisuuksia tässä (kuvien oikea puoli on oikeastikin oikea):




En muista mistä tuo syntymävamma tuli mieleen kesken kaiken siinä googletellessa, mutta se iski ja kovin. Tiesin vain, että syntyessäni olin kokenut jonkin vamman, minkä seurauksena käteni oli ollut heti kantositeessä. Törmäsin Erbin pareesiin asiaa selvitellessäni ja yhtäkkiä opin, että ei se välttämättä olekaan vamma mikä vaikuttaa vain syntymähetkeen. Niitä on eri asteisia ja monille on käynyt paljon huonommin. Koko käsivarsi saattaa olla huomattavasti toista pienempi eikä se välttämättä nouse juuri yhtään tms. Samoin se saattaa alkaa vaivata vasta jossain kohtaa elämää, vaikka olisi siis ollut kolmekymmentäkin vuotta oireeton. Tunnistin äkkiä itseni niistä tarinoista ja oireista joista luin, ja siinä kyllä silmät kirkastuivat totaalisesti! Äidille laitoin heti viestiä, että oliko se tämä Erbin pareesi kun minulle syntymässä tuli ja näinhän se oli. Se, että kummalle puolelle tuo tapahtui, olikin kysymysmerkki. Äiti ei ihan satavarma ollut, vaikka muistelikin oikeaa. Asiaan piti saada silti varmuus. Siksi pyysin paperit sairaalasta.

Oikea olka ei nouse hartioita nostaessa.

Miksi tämä on sitten niin ihanaa? No hemmetti, mä sain nimen niin monelle ihmeelliselle asialle mun kehoni oikealla puolella, joista olen täälläkin kummastellut yhtä sun toista! Lisäksi olen niin satavarmasti tiennyt, että mulla on hermotuksessa jotain häikkää. Kun sain tämän vahvistuksen niin meillä hurrattiin! En olisi uskonut koskaan olevani näin iloinen saadessani tietää, että sain syntymässäni vamman, joka vaikuttaa edelleen vaikka mihin. Äkkiseltään kun listasin asioita, jotka vaivaavat oikeaa puolta ja joille en tiedä selitystä, sain kasaan hyvin nopeasti parisenkymmentä. Parhautta! Uskon, että tämä vamma selittää niistä suuren osan, ellei ihan kaikki. Niin yksilöllisiä vammoja nuo on, ettei voi tietää millä tavalla ne vaikuttavat eri ihmisiin, eli mitään yleislistaa ei ole olemassa. Riippuu vamman laajuudesta.

Arkistoista. :D Oikea olkapää tipahtaa pystypunnerruksissa.

Ehkä eniten olen täällä blogissa ihmetellyt oikean käden sormen turpoilua aivan kivuliaaksi asti, oikean lavan irtoamista treenissä, liikkeissä, joissa se pitäisi pitää aloillaan (ei ole kontrollia siihen), hermokipuja, erikokoisia hauiksia (oikea pienempi) ja väreilevääkin hauista. Oikea sekin. Tuohon väreilyyn ennenkin julkaistu video alla. Siihen koitin kovasti pyydellä selitystä, mutta en saanut. No nyt tiedetään miksi.

video

Etenkin kävelylenkkeihin liittyviä (oikean käden) sormien turvotuksia olen täällä myös valitellut monesti. Mitä pidempi lenkki, sitä kovempi kipu. Välillä joudun nostamaan käden rinnalle, jotta sormipakotus helpottaa. Lenkin päätteeksi kirjaan aina vihkooni kilometrit ja lenkin pituuden, ja tuo on yleensä todella haastavaa. Sormet (ja ranne) on niin turvotuksesta kylmettyneet ja tönköt, etten saa juuri kynää pidettyä kädessä. Menee jopa muutama tunti, ennen kuin lämpö palaa ranteeseen. Sormet onneksi vetreytyy siitä vähän nopeammin. Harvana päivänä ne silti on olematta turvoksissa. Tälläkin hetkellä on muutama sormi makkarana.


Taannoin kun aloitin venyttelyn parantaakseni ryhtiä, huomasin jännän jutun tehdessäni tiettyä venytystä (alla olevassa kuvassa viimeinen). Oikea olkapää ei anna periksi ollenkaan, vaan se ottaa vastaan ja kipeästi. Tuossa asennossa tuntuu, että kaksi luuta olisi vastakkain ja ehkä siellä välissäkin olisi jotain. Kipu on selkeä, eikä sitä voi pakottaa venymään, koska se ei jousta.


Listatakseni nuo kaikki mitkä saattavat olla tästä johtuvia edes välillisesti, joita kirjoitin silloin ylös kun asiasta ensimmäistä kertaa tulin tietoiseksi, löytyy alta.

- Hermokivut
- Niska-/hartia-/selkäjumit
- Trigger -kivut
- Erinäiset muut kivut oikealla
- Lapa irtoaa mm. penkillä treenatessa ja ihan arjessakin se pitää erityisesti asettaa selkänojaa vasten, tai muuten se törröttää
- Sormien turvotus, etenkin kävelylenkin jälkeen
- Käsi väsyy hyvin nopeasti esimerkiksi ruokaa laittaessa tai hampaita harjatessa, on lepuutettava tai tuettava toisella kädellä
- Öisin oikealla kyljellä nukkuessa käsi lähes poikkeuksetta puutuu tunnottomaksi
- Hermo kiristää kainalon alta kättä ylös viedessä
- Olkapää ei nouse/hartiaa ei saa ylös
- Mm. hooverin jälkeen lähtee lähes jokaisella kerralla kuulo oikealta
- Kaulalihakset jumissa
- Poski turvottelee
- Hauis on pienempi
- Hauista ei pysty pitämään jännityksessä ja siinä väreilee
- Pystypunnerruksessa olkapää tipahtaa
- Ryhdin vapauttaminen tipauttaa oikean olkapään eteen
- Hermokipua helpottaa käden nosto ylös ja niskan taakse (koska silloin hermokiristys lakkaa)
- Liikkuvuus oikealla heikompaa
- Venytys tangolla ei onnistu, koska sattuu ja liikerata on vajaa
- Kämmen ja sormet saattavat kipuilla ihan lusikan pitämisestä
- Ranne aristaa tietyissä tekemisissä
- Oikean käden kynnet kasvaa ihmeellisesti käppyrään

Vanhempi kuva, reilut vuosi sitten lapa oli noinkin irtonainen.

Näin. Nyt mun ei tarvitse enää ihmetellä mitään näitä, vaan noin todeta vaan, että koska Erbin pareesi.

Äiti sitä ihmetteli, että miten hän ei muista, että mitään hoito-ohjeita olisi annettu sairaalasta, että vammasta nyt luettuaan se olisi tarvinnut todennäköisesti pidempiaikaista hoitoa siteessä ja jumppaohjeita ja kaikkea sellaista. Jännä oli lukea toinen sairaalapapereiden raportti, mikä on päivätty edellistä myöhemmin:

20.2.1984

Vasemman käden hermovaurio on kovasti viikonvaihteen aikana korjaantunut, 
ranne nousee erittäin hyvin, puristusvoima kädessä hyvä. 
Olkavarsikin nousee pariin otteeseen hartiatason yläpuolelle.
Suositellaan neuvolalääkärin tarkastukseen kuukauden iässä plexus
brachialis -vaurion kontrolloimiseksi. Se näyttää kyllä allekirjoittaneen 
mielestä paranevan täysin.


No niin kai, jos ovat tutkineet siellä väärää kättä. :D Että hyvin liikkuu ja toimii! Heh. Tuota ei kuitenkaan voi tietää, että onko kyseessä vain vahingossa kirjoitettu väärin vai onko siellä joku moka käynyt ja siksi annettu puutteelliset ohjeet. Ihan niin paljon ei minulla ole mielenkiintoa, että selvittäisin tuon, jos sitä edes selville voisi saada. Nimi noissa papereissa tietysti on, mutta saa olla. :D

Semmonen tapaus. Löytyykö kohtalotovereita? Kiva kun voi olla toispuoleinen ihan luvan kanssa, eikä tartte asiaa enää ikinä kummastella. Olkoon toinen haba pienempi, väreilköön, hermokipuilkoon koko käsi!

Sillä näinhän sen kuuluukin olla.

Jokaisessa kuvassa siis kuvan oikea puoli on oikeastikin oikea.

maanantai 26. elokuuta 2013

Kevyen viikon startti

Niinhän siinä kävi, että eilen mainitsemani kivut eskaloituivat siihen pisteeseen, että sain tänään hakea pikaisen antibioottikuurin. Kovin helpolla en antibiootteja (tai lääkkeitä muutenkaan) syö, koska niitä syötetään mun mielestä ihmisille aivan liikaa. Siitä voi päätellä, että kivut oli jokseenkin kovat. ;)

Lähipäivien aktiviteetteja oikein luvan kanssa!

Kolmen päivän kuuri vain, toivotaan että sillä lähtee tämäkin vaiva. Ja tässä olin juuri miettinyt kevyttä viikkoa tulevaksi, kun edellisestä alkaa olla taas se nelisen viikkoa. Mikäs parempi kuin nyt pitää siis tällä viikolla moinen! Ymmärtääkseni antibioottien aikana ei ole välttämättä fiksuinta treenailla, joten lepäillään nyt kolme päivää, sopii mulle! Vaiva itsessään ei treenaamista estäisi millään lailla. Mm. kävelylenkkejä tuo kuuri tuskin estää, joten semmosta saattaa olla luvassa, jos ehtii.


Torstaina siis näillä näkymin taas puntteillaan ja jalkatreenillä tietty heti startataan. Ootan jo! Huomenna (jos vain ehdin postata) tulee VIHDOINKIN Mariliin heittämään kuva-aiheiseen haasteeseen vastausta! Tuon sain jo ehkä tuhat vuotta sitten ja kuvat on olleet valmiina ja kaikkea, mutta sitten iski migreenit ja kaikki ylimääräinen jäi. :/ No nyt sitten, oli migreeneitä tai ei. :D Ehkä vähän kiireempi päivä huomenna, kun on verikokeita, näytteen kuljetuksen järjestämistä toisaalle, kauppaa, skypettelyä (nää on semmosia tunnin sessioita äipän kanssa), kokkailua ja kaikkea sellaista. Mutta enköhän jossain vaiheessa ehdi silti, on tullut tutuksi nuo myöhäisetkin postausajat viime aikoina. ;)

Nyt rötväillään luvalla! Paitsi että pitää imuroida kohta ja pyykit on pesussa ja huomenna ei ainakaan kerkee ja ja ja.. No on ainakin se lupa, jos tekee mieli. :D Parhausviikkoa teille! Kyllä mullakin semmonen on, mitään vakavaa täällä ei oo, vaikka lääkettä pitääkin syödä. :)

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Viikko 34 ja migreenitriggeri

Huhhuh. Olen aivan rikkipoikkikuollut, mutta koitan saada jotain järkevää tekstiä aikaiseksi. Perinteisesti aloitellaan viikkokatsauksella:

Maanantai: selkä, vatsa + kyljet. Kesto: 1:03.
+ 40min crossailua, 13.51km.

Tiistai: hauikset, ojentajat, olkapäät. Kesto: 1:04.
+ 10km kävelylenkki. Kesto: 2h, 356 kcal, keskinopeus: 12:12min/km.

Keskiviikko: 12.74km kävelylenkki. Kesto: 2:30min, 452 kcal, keskinopeus: 11:48min/km.

Torstai: lepo.

Perjantai: jalat. Kesto: 1:10.

Lauantai: selkä, vatsa + kyljet. Kesto: 1:16.
+ 40min crossailua, 13.70km.

Sunnuntai: hauikset, ojentajat, olkapäät. Kesto: 1:12.



Miksi mä sitten olen niin rikkipoikkikuollut? Yöllä jäi nukkumiset hoitamatta. Sen enempää menemättä yksityiskohtiin, niin kipu valvotti. Nukkumaan pääsi puoli kolme. Ja siitäkin eteenpäin se oli valtavan katkonaista ja yhtä paljon taisi olla hereillä yhdeksään asti kuin unessakin. No, eiköhän ensi yönä uni maistu. Mitään järjetöntä uupumusta ei siinä aamupäivällä/päivällä kuitenkaan ollut, kiitos unen tankkaamisen jo viikon verran, joten treenitehoja tuntui irtoavan ja päätin kokeilla. Onneksi kokeilin, nimittäin hyvin sujui. Nyt on taas spagettiset käsivarret. :)


Arvatkaas mitä siinä treenin jälkeen sitten tapahtui? Kyllä vaan, migreenihän se sieltä iski! Jee! Ehkä suurin ilonaihe siinä oli se, että iski oikealle puolelle, mille viimeksikin, eli jälleen on yöllä ollut tässä välissä yksi. Ja veikkaampa, että oli provosointiyrityksen jälkeisenä yönä, eli to-pe. Silloin heräsin aamulla pieni päänsärky oikealla (eli mahdollinen kohtaus on silloin vasemmalla ollut) ja lisäksi olin poikkeuksellisen väsynyt. Myös sanat on takellelleet ja olleet hukassa nyt pari päivää, mikä viittaa migreeniin.

Migreenilookki tänään.

Kaikki siellä varmaan jo repii tukkaa päästä ja riehuu muutenkin, että mikä se triggeri sitten oisi?? No mää kerron! Vahvin epäily tällä hetkellä on seuraava:


Täälläkin suuresti hehkuttamani, uusi lempimausteeni, sipulimikälierouhep*rkele. :D Tuohon mä olen alusta asti reagoinut vatsallani tosi vahvasti, mutta se on ollut sen arvoista, koska se on niin hyvää.. :'D Turvottaa siis todella kovin ja saan siitä aivan jäätävät ilmavaivat, olkaa hyvät vain tästä tiedosta! :DD Sipulihan ei muutenkaan sovi mun vatsalle, mutta tää on ollut kyllä jotain vieläkin hirveämpää (mutta niiiiiin hyvää..). Miten sitten päädyin tätä epäilemään? Tuossa yksi päivä laitoin tätä aamulla riisikakun päällä olevan raejuuston päälle. Ja reagoin heti taas vatsalla. Lisäksi sain kutisevia näppylöitä rintaan. Ensimmäistä kertaa yhdistin tuon kaiken suoraan tähän, koska en käyttänytkään ruoan yhteydessä, jossa on yleensä aina miljoona eri vaihtoehtoa tällaisille reaktioille. Nyt tiesin, että sehän oli tämä ja huomasin, miten isosti reagoin ihan vain ripaukseen maustetta! Googletin sitten vähän yliherkkyyttä tai allergiaa ja oireita.. Ja törmäsin joka paikassa siihen, että migreenihän se siellä oli jokaisessa mukana. On aivan tavattoman yleistä saada sipulista migreeni. Raakana tai kypsänä tai molempina tai vain tietty lajike jne. Sitten kun vielä muistin missä tilanteessa sain edellisen migreenini; kesken ruoanlaiton. Mitä kokkasin? Olin juuri saanut paistettua sipulit kypsiksi ja olin maustamassa soppaa, jonne olin juuri ehtinyt heittää tätä maustetta, kun migreeni iski.

Siitä aloinkin tehdä aikajanaa, että milloin ensinnäkin ostin tätä ensimmäistä kertaa ja minä päivänä olen syönyt mitäkin ja miten migreenit sijoittuvat sinne. Onneksi otan ruokakuvat ja onneksi on blogi! Niiden avulla sain rakennettua tuon kartan. Myös se löytyi blogista, milloin olen ensimmäistä kertaa tätä maustetta käyttänyt.

Ja se oli reilu viikko ennen niitä ensimmäisiä hirveitä kohtauksia. Ainoa uusi asia, mitä oli ruokavalioon otettu. Ja mitä söin päivää ennen kuin tuo ensimmäinen niistä kolmesta perättäisestä migreenistä iski? Kasvissoppaa, jonne suorastaan röpsähti tuota. Sen muistan, koska sitä ei vaan kykene unohtamaan. :D Aikajana ja migreenit osuvat suhteellisen nätisti yhteen ja sieltä löytyi hyvinkin selkeitä juttuja. Jossain kohtaa tuo mauste oli kaupasta loppu ja oltiin hetki ilman, mutta sitä en muista missä kohtaa tuo oli. Viime viikon lauantaina söin viimeisen kerran tuota (siinä riisikakulla) ja nyt torstaina koitettiin tauon jälkeen saada provosoitua migreeniä. Vetelin tuota isot määrät pienessä määrässä raejuustoa (yöööök :D) ja silppusin sipulia, annoin sen ottaa silmiin (mulla ottaa aivan tajuttoman herkästi ja kipeästi) ja haistelin näitä oikein kunnolla ja paistoin sipulisilppua, söin sitä raakana ja kypsänä ja tuolloin myös laitettiin ruokaan molempia näitä. Välitöntä reaktiota niin kovin toivoin, mutta sitä ei tullut. Ilmeisesti kuitenkin seuraavana yönä tuli ja menisikö tämän päivän migreeni sen piikkiin myös, vaikka tulikin päivän viiveellä (kaksi päivää on vielä normaali reaktioaika, nyt meni kolme). Toki syitä saattoi taas olla muitakin, niin kuin aina.. Paljon myös törmäsi netissä sellaiseen, että jos ihminen on jollekin allerginen/yliherkkä ja siitä huolimatta käyttää kyseistä ruoka-ainetta säännöllisesti, saattaa migreeneitä tulla hyvinkin satunnaisen oloisesti. Selittäisi sen, miksi on niin vaikea ollut yhdistää niitä kohtauksia suoraan mihinkään.

En usko, että sipuli on itsessään välttämättä triggeri, vaan kyse on nimenomaan tästä mausteesta. Otettiin nyt kuitenkin mausteen lisäksi myös sipuli ja valkosipuli pois, jos niillekin on herkistynyt. Katsotaan hiipuuko migreenit kokonaan pois vai tuleeko niitä vielä. Kahvia en ensimmäisenä ala palautella, nähtävästi sitä ilmankin voi elää (snif..), vaan palauttelen kyllä seuraavaksi banaanin!! Koen sen tärkeämpänä. Mutta katsotaan sitä sitten, kun on ollut viikon tauko migreeneistä.

Harmittaa nyt vähän, kun on näin poikki ja aivot lyö tyhjää (koska viime yö ja koska migreeni), etten saanut tätä kirjoitettua ihan niin sujuvalla innokkuudella kuin piti, mutta ei voi mitään. Sanoin, että kerron, niin sitten mää kerroin. :)


Ja kun ruoka-aiheessa ollaan, niin tänään lautasella oli jälleen bataattiranskalaisia. Aivan tajuttoman hyvää. Ei tartte ees kaveriksi mitään, saapahan syödä enemmän näitä! Mmmmhhhh <3

Nyt kello on täällä seitsemän ja luulenpa, että ennen yhdeksää ollaan jo nukkumassa. Ei jaksa, ei kykene! Ensi viikko on vähän arvoitus vielä (liittyen viime yön kipuihin ja mitä niille pitää tehdä), mutta tiistaina on ainakin verikokeita, joiden tuloksia saa tosin ootella kahdeksantoista päivää. Lisäksi pitäisi jo se kirje tulla Suomesta, mistä pääsen kertomaan teille kun vain ilmestyisi. Eli mistään ei mitään vielä tiedä. :) Toivottavasti on hyvä viikko kuitenkin! Teillä kanssa!


lauantai 24. elokuuta 2013

Punttia kropalle ja aerobista mielelle

Kissa antoi tänään nukkua kahdeksaan asti, mikä on aika huima juttu! Nukkumassakin oltiin jo ennen yhtätoista vissiinkin, joten hyvin sai unta. Ja eiköhän sitä ollut sitten koko päivä ihan hirveä kiire, vaikka ei periaatteessa ollutkaan, mutta silti. Kun on tottunut, että tietyt asiat tapahtuu tiettyyn aikaan päivästä ja tietyllä rytmillä, niin on olevinaan heti hirveä kiire, kun ruoka onkin viideltä eikä yhdeltä ja kauppaan pääsee kolmelta eikä yhdeltätoista jne. Kriisi! Vai miten se meni. :D Hirveä nälkä ollut koko päivän, mikä onneksi suureksi osaksi helpottaa syömällä (mutta yllättävän vähän silti). Eilen oli jalkapäivä, siispä tänään on nälkäpäivä. Näin mulla tuntuu menevän aina.

Perustöyhtöhyyppäpallopää.

Oli selkävatsakylkitakaolkapääpäivä (on se sana). Vähän teki mieli tehdä jotain muuta kuin ainaisia samoja, ja toisaalta tietyt lempparit piti siellä olla. Vatsalle tulikin yksi liike lisää ja vähän rukkasin järjestystä kanssa. Aloittelin hooverilla ja heitin pitkästä aikaa myös 20kg selälle (2min-1:30min-1:30min). Superiparina nostelin koipia punttipenkillä maaten. Noiden jälkeen oli jo niin hirveä hapotus, etten tiennyt miten päin olisin ollut!


Näiden lisäksi tein superina voimapyörää (3x30) ja russian twistiä. Olin varma, että kädet oisi tuossa kohtaa jo niin poikki (hartiakireyksien vuoksi, kun alla oli hooverit ja voimapyörä), etten voisi heilutella venäläisessä 20 kilon kiekkoa, joten starttasin viidellätoista. No, eipä sitten tuntunut missään. Edes siis vatsassa. :D 50 veivasin. Seuraaville kahdelle kerralle 20kg niin kuin aina ja molemmilla meni 40.


Siihen päälle vielä pari sarjaa kylkiä (28,5kg 20 - 18/kylki) ja sitten oli keskivartalo tehty. Seuraavaksi selkää ja takaolkapäitä, triplana setillä kulmasoutu mutkatangolla -> alatalja kuminauhalla -> facepull kuminauhalla.


Tässä kuminauhailussa tulikin uusia haasteita, kun otin uuden paketista (koska olin sen edellisen sitonut eilen tuonne punttitelineeseen, as you may see), ja sehän oli näin alkuun aivan hemmetin jäykkä! Eihän se meinannut venahtaa laisinkaan. Alatalja otti hauiksiin ensimmäisinä ja facepull oli melkein vain yleisesti mahdoton, koska ei se yksinkertaisesti venynyt tarpeeksi, että oisi saanut haettua tuntuman oikeasta kohdasta.


Facepullia varten piti mennä ihmeellisiin asentoihin, laittaa toinen jalka eteen etten lennä nenälleni ja istua toisen nilkkani päällä. Ne on mun varpaat kun tuolta pyllyn alta pilkistää. :D No, kaiketi se meni jonnekin kuitenkin, vaikka ihan yhtä suurta tuntumaa ei tällä tullut kuin ensimmäisellä naamavetelyllä viime kerralla. Asentokin kun kärsi. Vaan eiköhän tuo tuosta löysty taas sopivaksi kun ahkerasti käyttää. Ja määhän käytän.

Ja vaikka oli olevinaan mukakiire, niin oli aivan järjetön himotus crossailla. Lähinnä teki hirveästi mieli taas kattella Big Bang Theorya ja näinhän mun oli pakko tehdä. Eikä yksi jakso vaan riitä, kun niitä pitää olla kaksi. Eli neljäkymmentä minuuttia painelin menemään ja vaatteet oli märät sen jälkeen. Oli ihan parhautta ja oisin jatkanut mielelläni vaikka kuinka pitkään. Vitsit, että tykkään tuosta! Tykkään tosiaan aerobisesta varmaan yhtä paljon kun puntteilustakin. Ehkä syynä on se, miten en joskus jaksanut tehdä yhtään mitään ilman, että hengästytti niin paljon, että luulin kuolevani siihen paikkaan. Se oikein sattui keuhkoihin ja sydän tahtoi rinnasta ulos. Muistan kun aloin aikoinani crossailla tuolla, niin aloitin ihan kymmenestä minuutista, en jaksanut enempää. Vaikka olin puntteillut joten kuten (eli räpeltänyt) jo jokusen vuoden, niin tuollaista aerobista en ollut tehnyt, koska luulin, etten vain pysty. Että sydän on huono. Olikohan vasta 2010 kun sain kipinän, että tahdon tehdä tuotakin siinä ohessa. 10 minuuttia ensin, sitten se nousi kahteenkymmeneen. Puoli tuntia, 45min, tunti.. Kerran kokeilin, että miten pitkään kykenisin ja menin 90min. Kyllä pitkä matka oli tultu siitä kymmenestä vaivaisesta minuutista! Sittemmin en ole moisia sessioita nähnyt tarpeelliseksi, luulen, että tällä hetkellä saisi mennä tuntikausia ja pitäisi varmaan lopettaa, kun tulisi nälkä tai pitäisi mennä nukkumaan. :D Soutulaitteella, jollainen mulla muinoin myös oli, olin ennen tuota tehnyt aerobista, mutta se ei ole niin rankkaa jo pelkästään siitä syystä, koska siinä istutaan. Se meni rikki kesken soudun ja jäin kaksin crossarin kanssa. Oli pakko tutustua. :D En toisaalta ole myöskään kyennyt kävelemään tällaisia kävelylenkkejä, joita nykyisin teen. Ne aloitin vasta 2011. Silloin en olisi ikinä voinut kuvitellakaan millaisiin mittoihin nuo lenkit venyy ja kuinka paljon niitä tekee. Kuinka paljon niitä pystyy tekemään, kuinka pitkälle pystyy kävelemään. Saati sitten esimerkiksi vaeltamaan Alpeilla hirmuisen haastavaa reittiä! Aivan käsittämättömän huikeaa ajatella miten pitkälle on tultu.


Painopiste mulla on aina puntilla, mutta aivan yhtä tärkeää on mulle nuo aerobiset ja niistä en tahdo luopua. En edes sen vuoksi, että kehittyisin nopeammin. Hirmuisen tärkeitä ne on. Ehkä eniten mielelle, vaikka kroppa ja sydän niistä on hyötynyt aivan tajuttomat määrät myös.

Ei pitänyt edes kirjoittaa aiheesta, mutta siinä sitä nyt on. :D Tässä kohtaa naputtelin otsikonkin postaukselle. Mutta palatakseni tähän päivään, ruoaksi tehtiin uunissa parsakaalia (vaihteeksi) ja kaveriksi ensimmäistä kertaa myskikurpitsaa jossain muussa muodossa kuin muussina. Laitoin ihan vain paloja uunipellille kaalien kanssa ja jätin kurpitsat maustamatta kokonaan, koska tuo on vain niin tajuttoman maukasta jo sellaisenaan. Ja niin tosiaan olikin. Lautaselle taas jättimäisen salaattivuoren päälle (kyllä, olen hamstrannut sitä aivan liikaa kaupasta viime aikoina ja on vaikeuksia ehtiä syödä pois). Ihan kyllä hassun näköisiä nuo kurpitsat tuossa, kun ei ole mausteita ja on tuon värisiä. Tuli itselle lähinnä mieleen, että oisi jotain jälkiruoka-aineksia siinä ruokalautasella.


Nyt jatkan lauantain viettoa (mm. syöden :D) ja oottelen, että tuleeko sitä migreeniä tänään enää sitten laisinkaan. En usko kyllä enää tulevaksi. Mutta ei se mitään. Huomenna mää kerron, että mitä nyt vahvasti epäilen syyksi. Yhdeksän päivää menty migreenittä nyt.

perjantai 23. elokuuta 2013

Kriisi!

Kas, hieman inhimillisempi postausaika tänään! Aikaisemminkin olisi ollut aikaa, mutta en kriiseiltäni ennättänyt. On meinaan aivan järjetön tukkakriisi. En tiedä yhtään mitä sille teen! Nykyinen malli on on ihan pikkutyttömäinen ja tahtoisin jotain radikaalia, kuten sivusiilin. Tai sitten sivusiilit. :D Eli vissiin irokeesi. :') Mutta sitten rohkeus ei riitä, p*rkele! Tai sitten mää laitan taas pitkää tukkaa päähän, kun en muutakaan keksi, vaikkei sekään omalle tunnu. Ehkä enemmän kuitenkin kuin tää nykyinen. Hmph. Samaan syssyyn on muutenkin ihan kiva ulkonäkökriisi, kun kroppa ei tunnu omalle kun ei toimi normaalisti ja kaikkea sellaista. Lisäksi olen aivan liian pieni enkä pidä siitä. Voi kun oisi edes hyvä tukka! Nii, että peilistä kattoo takaisin joku ihan muu kuin minä. En tunnista itseäni laisinkaan, eikä se ole kiva tunne. Joskus vissiin pitää vaan olla tyttö ja saada itkupotkuraivareita (kyllä, epäsopivan tukan vuoksi voi myös itkeä). Kai teillä muillakin on joskus vastaavia kriisejä??

Mutta se siitä aiheesta! Treeniä on tänään tehty eilisen lepopäivän jälkeen ja jalathan sitä oli vuorossa. Teki mieli oikein kunnolla kuritella ja laitoinkin tankoon kymmenen kiloa ekstraa sekä split squatissa ja kyykyssä. Kyykky jäi kyllä vajaaksi, mutta tuntui silti siellä missä pitikin, joten saa olla mun puolestani vajaa.

Split squat, puhisooo puhisooo.

Ja kuten näkyy, keksin rullata tuon pyyhkeen tuohon tangon ympärille tuolleen hienosti, ettei tartte sitä asetella harteille. Nythän se on melkein kun ihan aito tankopehmuste! Tai sit ei. Treeni meni kunnon temmolla eteenpäin ja hiki oli ja sykekin taisi paukuttaa sarjojen päätteeksi aika korkealla. Päättelin tuntemuksista rintakehääni vasten, kun joku siellä paukutti ja hakkasi.

Puhaltelloo puhaltelloo pohkeitakin.

Jostain syystä olen ryhtynyt kovin nopeaksi näissä treeneissäni viime aikoina, liekö pidän pienempiä taukoja kuin ennen, en tiiä. Mutta kun aikaa perinteisen setin läpiviemisen jälkeen vielä oli vaikka kuinka, pitkästä aikaa sidoinkin kuminauhan tuonne katkenneiden viereen kyykkytelineen alatankoon kiinni ja veivasin takareisiä vielä ylimääräisinä loppuun (40-30-30).

Eipä sitä itte nauhaa näe. Eikä näe, että siellä irvistellöö irvistellöö!

Vaikka tein ylimääräistä niin silti koko treeni tuli läpikäytyä ajassa 1:10. No eipä siinä, hyvähän tuo on. En vaan oikeasti tiedä, että mistä se aika on nipistetty. Mutta nythän mä voisin ottaa vaikka jotain vielä lisää tähän treeniin, jalkapeppuosio kaipaa kaikista eniten töitäkin. Katsoo mitä keksin. Ei musta ikinä tiiä. :D

Ruoaksi tein eilen bataattimuussia, ja sitä samaa syötiin tänään. En käyttänyt sauvasekoitinta soseutukseen vaan ihan lyttäilin muussiksi semmosella muussimella (on se sana). En siis tiedä, mikä sen nimi oikeasti on. :D Survin? Survoin? Survotin? Muussitin? Muussoitin? Muussari? Survoinp*rkeleestijalaitoinmuussiksitin?


Eilinen migreenin provosointiyritys ei tuottanut välitöntä reaktiota. Yöstä ei koskaan voi olla varma, mutta nyt tänään päivällä ei ainakaan ole tullut myöskään. Huominen vielä aikaa. Jos ei mitään tapahdu, ja tietty jos tapahtuu, niin kerron kyllä mikä on suurin epäily. En oo kyllä koskaan toivonut migreeniä näin kovin kuin nyt. :D Mutta ymmärrän kyllä senkin, ettei sitä välttämättä tule, kun saattanee vaatia pidempiaikaista altistumista kuin vain tuon yhden kerran. Ainakin jos syy on tässä ollut, niin vaati päälle viikon altistumisen alunperinkin. Palaillaan siihen tuossa myöhemmin. Migreeniä saa nyt mulle toivoa, olkaa hyvät. Ja kiitos.

Väittää, että ois viikonloppu taas justiinsa edessä, joten sellaisia pitää jälleen toivotella! Tämä viikko on mennyt aivan tajuttoman nopeasti. Oikein päätä huimaa!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Erilainen urheilupäivä

Ja jälleen huikean myöhäinen postaus, mutta mennään tällä! Eilen tosiaan jo kirjoittelinkin, että tälle päivälle oli luvassa miehen urheilusuoritusta. Kyseessä oli cooper ja tavoitteena rikkoa 3400m. Mun piti mennä paikalle kuvaamaan, mutta ilmoittivatkin, että kuvaaminen kielletty. No otin kännykällä salakuvia ja suorituksen päätteeksi ei ollut enää väliä vaikka heittäisivät pihalle, niin sitten ihan järkkärillä. :D

Tuolla mää istuin ensi alkuun.

Täällähän ei ole mitään yleisiä kenttiä missään, minne voisi mennä juoksentelemaan, vaan piti vuokrata itselleen kokonainen juoksurata. :D Voi olla, että vuokrattuna oli tuo koko yleisurheilukenttä, en tiiä. Rataa nyt kuitenkin vaan tarvittiin.

Lämmittelykierros.

Otin aikaa ja huutelin joka kierroksella väliaikoja, vaikka tietty omakin mittari hänellä oli ranteessa. Mutta varmuuden vuoksi. Ja mites sitten kävi, menikö 3400m rikki? No juu, 3450m tuli tulokseksi. On se äijä!

Oli kuulemma kamalaa. :D Enkä yhtään epäile!

Kotona pyöräytin taas riisiateriaa, sekaan pääsi pussukallinen kaali/paprika/itu/mitäliesekoitusta ja herkkusieniä. Lautasella tämmönen setti:


Tuli sitten niin tulista, että olin ruokailun jälkeen hätää kärsimässä. :D Parilla lusikallisella jogurttia pääsin kivuistani eroon. Huhhei.

Olin siinä päättänyt, että tänään pidän lepoa, eli jalkatreeni siirtyi huomiselle. Mutta sitten mies illemmalla ehdotti, että jos mentäisiin kävelylle. Sanoin, että 'ei käy, kun huomenna on jalkatreeni, ettei väsy.. no okei, mennään sitten'. Ja niin mentiin sitten. :D Tällä kertaa sateli enemmästikin, mutta ainoastaan alkumatkasta. Loppumatka tihutteli. Eipä haitannut menoa, oli ihan toivottu tapahtuma. Paksu ja raskas ilma siellä taas oli niinä hetkinä, kun ei satanut.


Mulle uutta reittiä taas suurimmaksi osaksi. Onneksi mies on juoksemalla kolunut varmaan kaikki mahdolliset tiet täällä läpi, pääsen itekin nyt uusia maisemia ihmettelemään. :) Kävelemällä ei niin helposti tule lähdettyä uusia teitä pitkin, kun ei tiedä mihin ne vie ja aina on kävellen hitaampi etsiä kotiin kuin juosten.

Ja oli siellä kantturoitakin! <3 :')

Matkaa tulikin lopulta 12.74km ja aikaa meni 2:30min. JA EMMERDALE JÄI VÄLISTÄ herramunjee. :D Nooo, jos pitää valita, niin kyllä mä mieluummin käyn kävelemässä mieheni kanssa kun kattelen telkkaria. ;) Hyvä päivä tänään taas ollut, ei voi valittaa. Nyt on jalat sen verran tönköt, että eipä taida tulla sitä jalkatreeniä vielä huomennakaan, ellei nää tästä yön aikana vetreydy. Veikkaan, että ei. :)

Ja lehmät lentää?