tiistai 30. heinäkuuta 2013

Höh.

Joopa joo, sama homma. Ihan todella paljon harmittaa. Enkä osaa edes muuta sanoa! Voi olla, että huomenna tulee taas astetta voimakkaampi kohtaus, niin kuin viimeksikin se kolmas oli sellainen. Nyt oli myös astetta voimakkaampi eiliseen verrattuna. Kellonaika kohtaukselle oli taas sama.

Ja sanat on aika hukassa. En osaa taas sanoa milloin kirjoitan seuraavaksi.. Riippuu kohtauksista.

Joo, harmittaa se.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Takaisin treenin ja migreenin pariin

Siis kyllä vain. Tänään on treenattu ja tänään on podettu migreeniä. P*rkele! Aamulla oli edelleen sellainen superpirteä olo, eikä ollenkaan hassumpi. Täysin normaali, jos ei lasketa niitä tuntojuttuja ja semmosia, mistä ei eroon pääse. Eilen jo fiilistelin, että tänään voisi kevennetysti aivan hyvin treenata. Aamulla päätin lisäksi, että vaihdan samalla treeniohjelman jakoa hieman. Yli vuosi on menty samalla jaolla ja kolmijakoiseen päädyin tälläkin kertaa, mutta erilaiseen painotukseen. Seuraavalla mennään tästä eteenpäin:

1. treeni
Hauikset, ojentajat, olkapäät

2. treeni
Jalat, takapuoli

3. treeni
Vatsa, selkä (+ takaolkapäät & kyljet)

Ihan fiilispohjalta rakennettu. Sisältöä en miettinyt valmiiksi vielä kuin ensimmäiselle, koska se oli tänään edessä. Jokaiselle lihasryhmälle kaksi liikettä. Pointtina tällä viikolla on testata rauhallisesti, pienemmillä painoilla, eikä loppuun asti. Fiilistellen uutta ohjelmaa ja kroppaa kuunnellen. Kyllä mua tietty vähän jännitti aamulla, että mitä treenistä seuraa. Olin aivan umpijäässä treenin alussa, koska ikkunat oli olleet auki. Aikamoisella vaatetuksella startattiin. :D

Villatakkia, pitkää sukkaa, villasukkaa. Villatakki vaihtui sentään huppariin. Mutta niin lisääntyi samalla villasukkien määrä. :D

Treenin sisältö näytti seuraavanlaiselta:

Arnold's 21 MT 13,5kg x4
Viparit sivuille kädet 90° kulmassa 6kg: 3x15
Ranskalainen seisten KP 6kg: 3x15
Hammerit + hauiskäännöt istuen superina 6kg: 3x12+12
Arnold's Press 6kg: 15-12-12
Ranskalainen maaten MT 13,5kg: 16-14-12

Ranskalaiset.

Tipautin parhaimmillaan melkein kolme kiloa tietyissä liikkeissä. Sykettä en juuri nostellut ja toistoja jäi varastoon. Koko ajan oli hyvä olo. Perille meni kyllä rentoilusta huolimatta, kun ei näillä lihaksilla ole mitään tehty yhteentoista päivään! Ja onhan sitä vaan maattu ja syöty perunaa, joten hiilarit on tankattu. :D 


Treenin jälkeen jäin pidemmäksi aikaa odottelemaan, että tapahtuuko jotain vai ei. Ei kyllä yhtään tuntunut, että jotain oisi tulossa. Oottelin varmaan parisen tuntia ja sitten päätin lähteä pienelle kävelylle. Yksin piti mennä ja vähän se jännitti. Meinasin, että ulkona on taas tosi kylmä ja etsin hanskojakin, joita en (onneksi) löytänyt. Toppi, pitkähihainen ja paksumpi huppari päälle.

Makkarissa, koska olkkarissa ei uskalla olla. :D

Astuin ulos ja käännyin kyllä äkkiä takaisin sisälle. Kuorin sen pitkähihaisen tuolta hupparin alta pois. Oli ihan tosi kuuma! Olin silti varma, että kylmä siellä jossain peltojen keskellä tulee.. Olin muuten aika pahasti väärässä. Ilma oli todella paksua ja raskasta hengittää. Oikein kostean kuuma keli, ei ollenkaan mukava. En olisi mennyt laisinkaan, jos oisin tuon tajunnut. :/ Onneksi hupparin alla oli edes jotain, että sain vähennettyä hieman kerrastoa päältä. Toisen topin olisin valinnut, jos olisin tiennyt, että pitää mennä se näkyvillä. Tuossa kun on kyljessä pari reikää. :D


Oli kuitenkin hyvä olo ja jalat toimi loistavasti. Mitään hirveää vauhtia en mennyt, sellaista mikä tuntui parhaalta. Tällä kertaa se oli keskinopeudella 11:07min/km. Matkaa tuli vain 5.14km, aikaa kului 57min. Ja siellä taas noita nautaelukoita ihmettelin, etenkin tuota ruskeaa jättiä. :O

Tähtäys kohdillaan.

Tietty koko laitumellinen lähti taas seuraamaan mua, nätisti tulivat jonossa mun perässä. :'D Eräs nainen tuli vastaan koiransa kanssa ja totesi, että they're all following you!! :D Oon nautamagneetti!

Kotiin kun pääsin, niin join heti vettä vaikka kuinka. Tunsin, että keho pääsi vähän kuivahtamaan. Aattelin syödä siinä ihan jonkin ajan kuluttua, kunhan ensin vaihdan vähän vaatetta ja sellaista. Vilkaisin puhelimesta, että mitä kuvia näpsin tuolla. Ja sitten huomasin, etten näekään taas ihan täydellä näkökentällä. Kas vaan, sahalaitakuvio. :/ Ensimmäinen ajatus oli, että PERKELE. Soitin heti miehelle, että taas tapahtuu, otin pari särkypilleriä, söin äkkiä riisikakun orastavaan nälkään kun ei taas tiennyt milloin saa seuraavat sapuskat syötyä, join paaaaljon vettä, avasin ikkunan, laskin rullaverhon, menin peiton alle ja oottelin sitten vaan. Tällä kertaa oma suhtautuminen oli aivan eri kuin ennen. Ei pelottanut laisinkaan, vaan aivan puhtaasti vaan v*tutti. :D Sahalaita kesti päälle puoli tuntia, kolmisen varttia oottelua, sitten puutuminen vasemmassa kädessä ja naamalla, kurkulla ja hampaissakin. Sitä kesti parinkymmentä minuuttia ja sitten se oli ohi. Noin puolentoista tunnin setti. Päänsärky jäi viime kerran tapaan hyvin lieväksi, eikä esimerkiksi pahoinvointia tullut. Olo oli jälkikäteen suhteellisen normaali. Kirosin ympäri sosiaalista mediaa, että v*tuttaa, söin ja menin suihkuun. Pääsi tosiaan takaisin normaaliin kiinni aika pitkälti heti. Vähän on aivot taas höttöä, mutta ei pahasti. Ei tunnu kovin kummalliselle. Saisi pysyä sitten migreenit tällaisina, jos aikovat jatkua. Se oli siis viides puolentoista viikon sisään.

Mikähän sitten triggeröi tällä kertaa? Oma veikkaus on, että treeneistä ei johtunut siinä mielessä, että olisin kroppaa rasittanut. Korkeintaan jokin lihasjumi oikeassa paikassa. Ihan ensimmäinen veikkaukseni kuitenkin oli se paksu ja raskas ilma ulkona. Toinen vaihtoehto on nestehukka. Kolmas vaihtoehto on se, että olin ulkona ja tulin sisälle mahdollisen homeen keskelle. Mistäs näitä tietää taas. Jälkikäteen kun mietin, että enkö aavistellut kohtausta, niin ainoa merkki on saattanut olla taas ne kaulajumit, kuten ensimmäisilläkin kerroilla. Vähän on kiristänyt.

Siinä sitten oli vielä päivän ruoatkin valmistamatta tuon kohtauksen jälkeen. Koska olo oli pitkälti normaali, kykenin sentään vielä jotain tekemään (toisin kuin edellisviikolla). Jääkaapissa oli porkkanapussi ja perunoita. Tein ison satsin kasvissosekeittoa. Kilo porkkanaa, kolme perunaa, kaksi sipulia. Kiehautin kypsäksi. Kaadoin suurimman osan vedestä pois (liikaakin), heitin soijajogurttia sekaan ehkä 300g, lisäsin auringonkukansiemeniä, mausteet ja ja osan tuoreyrteistä. Sitten soseeksi. Piti lisätä maitoa vähän, koska olin lorauttanut vettä pois liikaa. Loput tuoreyrtit ja kauhalla sekaisin. Tuli tosi hyvää. Ensimmäistä kertaa tässä taloudessa perunaa sosekeitossa. :) Pitää nuo loput käyttää kun jääkaapissa ovat, vatsan takia niitä nyt ei todellakaan tarvitse enää syödä vaan normiruokaani taas, eli kuitua, kun vatsahan ei toimi taas juuri ollenkaan, kun magnesiumin lopetin.

Hämärä kuva kun ulkona oli hämärää.

Eilisen postauksen kommenttikenttään kirjoitinkin vähän lisää tuosta magnesiumin käytöstä. Eilen tosiaan googlettelin asiaa paljon, että voiko sitä itsensä onnistua sillä myrkyttämään ja näin vaan voi tehdä, jos syö suuria määriä yli tarpeen. Mä olen ilmeisesti syönyt, koska vatsan toimimattomuus on ollut väärä mittari, kun ei se magnesiumin puutteesta ole alunperinkään johtunut (vaan todennäköisesti se on kilpparioire). Eli melkein kaksi kuukautta yliannostusta. Se pääsee kerääntymään kehoon. Hirvitti eilen ajatella, että mitä kaikkea oisi voinut tapahtua. :( Onneksi tuli ensin näinkin lieviä oireita, kuin hirveät vatsavaivat (olettaen, että mitään pöpöä ei mun näytteistä selviä torstaina). Pahemminkin olisi voinut käydä. Ja imusolmukkeet kaulalla on edelleen alhaalla, eivät ole sieltä takaisin pompsahtaneet. Migreenille en löytänyt mistään lähteestä yhteneväisyyksiä tämän asian kanssa, joskin jokainen reagoi tietysti eri tavalla, mutta voi olla, että tämä migreeni johtuu jostain ihan muusta kuin vatsa + imusolmuketurvotus. Niin joo, ja en tosiaan ole ollut olkkarissa tänään kuin kääntymässä, kuten joka päivä, eli ei se ehkä olekaan se sohva siellä, kun aiheuttaa mun kohtaukseni. :'DD En kyllä silti ota tiettykään mitään ylimääräisiä riskejä, se on paholaisen huone mun silmissäni. :'D

Huomenna jatkan kyllä treenejä taas kevennetysti, jos tässä ei olossa tapahdu mitään. En usko, että johtui rasituksesta ja olossa ei tällä hetkellä ole oikein suuria kummallisuuksia. Väsymys tuntuu silmissä, katsotaan onko se pois huomenna. Jos on, niin en näe mitään syytä olla treenamatta, kehoa kuunnellen edelleen tietysti. Siihen tulee menemään aikaa, että tankoa laitan harteille jalkatreenissä ja kyykyttelisin kunnolla, jos se kuitenkin osittain laukaisi silloin sen ensimmäisen kohtauksen. Jos paremman pyllyn hintana on raju migreenikohtaus, niin jääköön pylly tuollaiseksi. Täytyy sanoa, ettei juuri nyt kovin paljoa kiinnosta miltä se näyttää, nyt vaan puhtaasti v*tuttaa. :D Asenne kyllä muuttui tänään migreenin suhteen. En ole alistumassa ja se ei minua enää pelota. Estää toki kyykkäämästä ja estää menemästä olkkariin, mutta näähän on molemmat ihan järkisyitä, eikä suinkaan pelkoa. :DD

No retreat, baby, no surrender!

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Lehmäkaverit ja mietteitä magnesiumista

Superenerginen sunnuntaiaamu! Heräsin itsekseni kahdeksalta kun ei enää nukuttanut ja MINÄ herätin kissan ja miehen. Tuntuu, että kaikki sairastelun aikana piilossa ollut energia hyökkii esille aivan hirveällä voimalla. Täällä olen laulanut (kailottanut) ja pyörinyt ja hyörinyt ja venkoillut pitkin poikin (paitsi olohuoneessa :D).

:'D Mää ja kaverit!

Eilen illalla mentiin tosiaan kävelylle, taidettiin seitsemän pintaan lähteä. Otettiin vähän uusia reittejä ja suht rauhallisesti mentiin ja pysähdeltiin monesti. Sykettä en nostellut ja esimerkiksi ylämäissä tipautin vauhtia sen verran, että pysyi rentona käppäilynä. Ei tuntunut ollenkaan pahalle jaloissa tai muutenkaan. Kädet mulla tietty ottaa aina kylmää ja ne oikein kipuilevat sen vuoksi. Vaikka siis ulkona oli +20°C. Kotiin päästyä kädet on ihan virattomat, ne on aivan jäykät ja kynää ei kykene pitelemään. Ei oo normaalia. Semmonen jännä juttu kanssa tapahtui, että loppumatkasta alkoi iskeä vasempaan käteen sähköiskuja peukkua pitkin. Tajusin, että sykemittari painaa ranteeseen ja siitä ne lähtee. Otin pois ja ihan siitä ranteen sivua silittämällä hellästi tuli joka kerta kunnon hermosähköisku peukkuun. Tuo meni ohi sitten kotona, kun sormet taas lämpenivät. Ranne jäi ihan kylmäksi varmaan vielä ainakin tunniksi. Ihme touhua taas. Kilpirauhasjuttuja vissiin.

HEI KAVERIT KAIKKI ÄKKIÄ KATTOMAAN TÄÄLLÄ ON JOTAIN IHMISIÄ ÄKKIÄ MITÄ TAPAHTUU TULKAA

Eiliselle lenkille tuli mittaa 5.63km ja kestoa 1:17min. Keskivauhdilla 13:42min/km mentiin, eli hitaasti ja paljon pysähdyksiä. Tuommoinen kiva fiiliselyiltakävely. Ei niinkään liikunnallinen, kuin rauhaisa voinnin tunnustelu. Nää lehmät oli kyllä hauskoja ja vähän häiritseviä. :D Parin aitauksen ohi käveltiin, toisessa oli mustia ja toisessa näitä. Siinä kun oltiin kohdilla niin ne tulee aivan hirveällä tohinalla juosten KAIKKI kattomaan ja toljottamaan, että keitä me ollaan ja mitä oikein tapahtuu. :'D Sitten ne yskii kuivaa kurkkua kun hengästyivät ja yrittävät jokainen tunkea mahdollisimman lähelle ja kun liikutaan niin koko katras lähtee mukana aidan vierustaa pitkin. :')


Nämä sai vielä hirveän hepulin kun aitaus alkoikin erkaantua tiestä millä käveltiin, eikä päässeetkään enää kulkemaan rinnalla ja siellä kuule heittelivät takajalkoja ilmaan ja juoksivat toisiaan kiinni ja voi sitä köhinän määrää, kun tuommoiset sikaniskat harrastaa äkkiseltään sprinttailua. :'D Mä pelkäsin vähän, että ne tukehtuu. Oisin rapsutellut niitä, mutta koska olivat tuollaisia häslöjä, en viitsinyt ottaa riskiä, että saavat vielä sydänkohtauksen tai jotain, jos kosken.



Sitten. Aihe nimeltä magnesium. Mulla kun alkoi tää vasta oireilla tähän malliin niin tipautin magnesiumin määrää ihan puolella. Kolme iltaa sitten, kun otin annokseni, tuntui hetken päästä vatsassa kipua. Kaksi iltaa sitten, kun otin annokseni, vatsa meni aivan totaalisekaisin ja kivuliaasti. :( Eilen en sitten ottanut ollenkaan enää, ja arvatkaa mitä? Tänään aamulla ei vatsa enää toimi juuri ollenkaan, eli ollaan siinä normaalissa tilassa ennen kuin aloin magnesiumia syödä. Se mitä tulee, on kaukana siitä, että vatsa oisi sekaisin. OKEI MÄ KIRJOITAN, ETTÄ EI OLE RIPULIA NÄHNYTKÄÄN, noin. :D Niin. Mullahan oli kuukausia vatsa sellainen, että ulos tuli aina vähän vähemmän mitä suusta alas meni. Eli ei normaali, vaan ummetuksen kriteerit täyttyy tuolla. Kilpirauhasarvo tietty nyt selittää tämän. Mutta silloin en sitä tiennyt, toki epäilin jo keväästä asti. Kohta pari kuukautta olen magnesiumia syönyt ja olen sillä saanut vatsani toimimaan. Oman annokseni olen hakenut sillä, että joka ilta ottaa yhden pillerin lisää, kunnes seuraavana aamuna on vatsa löysällä ja sitten vähentää yhdellä pillerillä. Eli tämä perinteinen oman tarpeen testaaminen. No, mulla tuo tarve oli siinä 1200mg päivässä, eli aika korkealla ollaan oltu. Suosituksethan on noin 400mg:n pintaan, mutta mulle tuo ei ole läheskään riittänyt. Vatsa ei toimi ilman, että mennään päälle tonnin. Tuntuu nyt ajateltuna aika huikealle määrälle, kun olen niin pienikin. Tuolla määrällä on kuitenkin menty, kunnes nyt viime päivinä tiputin tuon ensin kuuteensataan ja sitten eilen lopetin. Ja siihen loppui ripuli (ja vatsan toiminta tietty muutenkin lähes kokonaan). Arvatkaa mitä muuta tapahtui yön aikana?

Pari päivää sitten ja nyt. Kaulan imusolmukkeet laskeutuivat lähes kokonaan.

Jossain vaiheessa tajusin tänään aamulla, että voin katsoa alas ilman, että happi loppuu. Ei kurista. Mitä ihmettä? Oliko se magnesium? Sekä vatsa, että tämä? Entä migreeni?? Googlettelin asiaa paljon ja pääasiassa juttua löytyy englanniksi. On olemassa sellainen tila kuin hypermagnesemia, mutta se tuntuu olevan jo aika vakava (jopa kuolemaan johtava) tila. Voi sitä toki olla myös ihan lievänäkin. Oireita on vaikea löytää lievissä tapauksissa. Pääasiassa tuntuu olevan päänsärkyä ja oksetusta, mutta toisaalta sanotaan myös, että oireet voivat olla todella moninaisia. Vakavammissa tasoissa mukaan astuu neurologiset oireet, hermostolliset ja sydänoireet (ja koomat ja kuolemat). En nyt löytänyt mitään mainintaa imusolmuketurvotuksista, mutta jotenkin tuntuisi oudolle, että ihan sattumaa tämä tapahtuma oli. Vatsa ja tämä. Tuo itse hypermagnesemia on tilana harvinainen, enkä uskokaan, että se mulla olisi, mutta jotenkin ehkä herkistynyt noille sitraateille, kun niitä on niin suuria annoksia syönyt niin pitkään, tällaisena pienenä ihmisenä. Jäikö niitä jostain syystä pyörimään kehoon liiaksi tai heittikö muiden tärkeiden hivenaineiden ynnä muiden määrät häränpyllyä, koska magnesiumia tuli niin paljon? Harmi ettei tämä tullut mieleen ennen verikokeita, oisi voinut pyytää mittaamaan tuonkin tason. Sen verran kysäisisin apuja tässä kohtaa, että onko jollain tarkempaa tietoa tällaisesta? Onhan tässä taas aika jännä ajatella, että itekkö tämän kaiken itselleni aiheutin.. :/ Magnesiumia ei pitäisi kehoon liiaksi jäädä, jos munuaiset vain toimii niin kuin pitää, ja mulla munaisarvot on ainakin olleet kohdillaan. Mutta mistä sitä tietää. Veikkaan ainakin, että mun kakkanäytteestä (:D) ei löydy mitään pöpöä, vaan koko ripuli oli tästä magnesiumista johtuvaa. Voi olla, että kaikki muutkin arvot on kohdillaan (paitsi kilpirauhanen).

Tuosta kilpirauhasesta vielä. Siis se mun arvohan on aivan päin p*rsettä (TSH 7.45, vielä marraskuussa se oli 1.25). Suomessa mut olisi laitettu heti lääkitykselle, jo paljon pienemmälläkin heitolla. Täällä oli ohje, että sitä seurataan ja kontrolloidaan seuraavaksi KOLMEN KUUKAUDEN PÄÄSTÄ. Olen asiaa ajanut nyt jokaisella lääkärikäynnillä ja joudun kyllä taistelemaan, että tuon saan hoitoon. Täällä tullaan näissä asioissa niin jäljessä. Täällä tilanne nähdään niin, että joo, toinen arvo oli huomattavasti koholla, mutta koska toinen ei, niin mikään ei ole vielä vialla. Nämä otettiin nyt uudelleen torstaina ja ensi viikon torstaina katsotaan mitä ne nyt näyttivät. Menen sinne kyllä oirelistan kanssa, koska tästä ei tuu mitään. Keväällä oli se yksi järkyttävä stressiviikko, jolloin ruoka ei maistunut ja liikunta senkin edestä. Laakista siitä eteenpäin ensinnäkin sydämen syke tipahti kaksikymmentä pykälää treeneissä, kuukautistista tuli epäsäännölliset (esim. nyt on taas päälle kuusi viikkoa edellisistä, huoh), iho meni huonoksi, tukkaa lähtee ja on karheaa ja huonokuntoista, vatsa ei toimi ilman hevosannoksia magnesiumia, sormet ja varpaat on aina jäässä ja sormet turvoksissa, naamaa turvottaa vähän väliä ja kehoa muutenkin, PMS -oireet oli etenkin taannoin ihan käytännössä mahdottomat mielialojen vuoksi, välillä iskee väsymyskausia ja keho ei toimi normaalisti. Ennen tiesin mitä pitää tehdä, mitä pitää syödä, mistä keho tykkää ja mistä ei, miten saan sen näyttämään siltä kuin tahdon sen näyttävän ja kaikkea tällaista. Nyt en tiedä enää mistään mitään. Keho ei tottele mua ollenkaan. Ne asiat, mitkä ennen toimi, eivät toimi enää. Tällä listalla menen ja kerron myös, että Suomessa mut olisi jo lääkitty pienemmilläkin heitoilla. Siis täytyyhän mulla nyt menkat olla ja vatsan toimia! Noiden kahden pitäisi jo riittää. Vihaan pillereitä ja lääkityksiä, mutta kun on selkeää vikaa, niin pitää mun siihen apua saada. Niin, ettäs tietävät. :)

Nyt lähden aamusuihkuun, kun kello on kaksi iltapäivällä. Sunnuntaiparhautta, etten sanoisi. Niin joo, ja mähän tietty JOIN KAHVIA, kun aamulla ei vatsa ollutkaan enää sekaisin. Hei aika kivaa. :) Eikä mennyt sekaisin siitäkään!

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Vähän parempi

Seuraa sekalaista pohdintaa päivän voinnista! Nimittäin toipumisessa ollaan ehkä jo voiton puolella. Ei pitäisi sanoa ääneen, mutta sanon kuitenkin. Ero on muutaman päivän takaiseen aika huikea. Näkö pelittää paremmin, yleinen heikotus ei ole enää niin suurta ja tunnistan itseni peilistä jo aika hyvin. Tänään oli kauppapäivä ja ensimmäistä kertaa sitten viime viikon tiistain menin mukaan. Kaupassa olo oli aivan normaali, huolimatta siitä kaikesta yleishäslingistä siinä ympärillä. Toki päällä on edelleen jatkuva pieni heitättäminen, tuntopuutos on olemassa, eikä aivot ole ihan täysillä mukana. Sanoja saa hakea tai keksiä niille korvaavia, joita ei mies aina tunnu oikein ymmärtävän.. :D Mutta se yleinen uupumus on poissa. Itseasiassa unta ei oikein riitä millään ja en enää jaksaisi vaan olla. Vähensin magnesiumia reilusti (ja vaikutukset tuntee heti unessa :/), koska tuo vatsa on tuollainen, ja tänään jätän varmaan kokonaan ottamatta. Ei meinaan ole vatsan tilanne yhtään parempi. Samoin kaulalla olevat imusolmukkeet on samanlaiset jätit kuin ennenkin. Mutta sain kuitenkin itsestäni jollain tasolla ihmisen näköisen tänään, kun pitkästä, pitkästä aikaa meikkasinkin.

Naama turvoksissa, koska kaula on turvoksissa ja noin muuten
vähän riutuneen näköinen.

Vähän pinnallisempaa pohdintaa: tässä on nyt päässyt vähän ihmettelemään tätä nykyistä kroppaa kun vointi on parempi ja kyllä vaan voi viikossa tapahtua iso ero! Ei kai se ihme ole, jos on usean päivän vain maannut ja syönyt ensinnäkin paljon ja epäsäännöllisesti, ja toiseksi sellaisia asioita kuin riisikakkuja ja perunaa. :) Suolaa on luonnollisesti myös tullut nyt, riisikakuista ja sitten niistä nestetasapainodrinksuista. Ja vettähän menee ihan litrakaupalla. Kroppa on oikein kunnolla nesteinen ja lihakset tietysti täysin tyhjät. Peppuparka sojottaa maata kohti ja reidet on kaikkea muuta kuin kiinteät. Ei istu enää kireät farkutkaan, koska pepussa ei oo muhkua! :') Painoa en tiedä enkä välitäkään tietää ja edelleen olen sitä mieltä, että pitää syödä hyvin ja paljon, jotta toipuu. Kropan saa kuntoon sitten kun olen kokonaan terve. Näillä näkymin perun kyllä puheeni kuukauden toipumisajasta, sillä niin suuri ero tässä toipumisessa on tapahtunut! Tietysti edelleenkään ei tiedetä miksi kurkku on turvonnut ja vatsa sekaisin ja se saattaa muuttaa koko asian. Sitä tietoa pitää odottaa ainakin torstaille, jos jossain kokeissa jotain ilmeni.

Homekuvioita kävi eilen eräs kaveri alustavasti ihmettelemässä. Mitä enemmän tässä on näitä homeasioita miettinyt, sitä enemmän kaikki käy järkeen. Olohuoneeseenhan en ole vieläkään mennyt oleskelemaan, lukuunottamatta pientä hetkeä aamuisin, kun syön siellä aamupalan. Vähän pelkään, että en mene sinne enää ikinä. :D Ainakaan ennen, kuin jotain konkreettisia hometestejä tulee tehtyä. Silloin viimeksihän viisi vuotta sitten yhdistin sen yöllisen kohtauksen siihen, kun painoin pääni tyynyyn, että se pääsi tapahtumaan siksi, kun olin vaakatasossa. Silloin alkoi korvissa jo pieni meteli, johon nukahdin herätäkseni myöhemmin siihen, kun päässä pauhasi. Niin, siitä eteenpäin nukuin istuma-asennossa parisen vuotta. Eli kyllä mä voin hyvin pysytellä poissa tuolta olkkarista.. :D

Vakkarimakkarikaveri.

Mun jalat särkee aivan tajuttomasti. Ei ole mua luotu makaamaan ja olemaan tekemättä mitään liikunnallista. Tuntuu oikein kasvukivuilta! Ei ole jaloilla ollenkaan hyvä olla missään asennossa. Kävely kauppareissun aikana tuntui aivan taivaalliselta. Kyllä mun jatkuva paikoillaan olo loppui nyt tähän, jos tässä ei käännettä huonompaan tule (ja miksi tulisi, kun mä en mene sinne olkkariin.. :D). Puntteja en ala nostella vielä, mutta tänään lähden vielä illemmalla miehen kanssa kävelylle. Mun on päästävä liikenteeseen, jalkaparkoja särkee. Yksin en vielä uskalla lähteä, joten siksi saan miehen seuraksi. Varovasti, rauhallisesti ja kehoa kuulostellen. Hirveä helle taas tänään, ootellaan illan viileyttä.

Niin, ja sitä perunaa on tosiaan syöty. Keitettyä, muussattua, paistettua. On kyllä kovin hyvää, kun lääkärin määräyksestä oikein pitää syödä. :D Rehuja ei ole rinnalla. Vaan raejuustoa. En panostanut kuvaan, kun ei siinä ole mitään nähtävää. :')

Valkosipulin kanssa tänään.

p.s. Riisikakut on hyviä mantelitahnan kanssa. ;)

Kyllä mä tiedän, että p.s. on tossa yläpuolella, mutta siitä huolimatta mä kirjoitan vielä tähän, että tosiaan paljon parempana ollaan täällä jo. En odota, että nämä tuntopuutos/heitätys/ynnä muut oireet lähtee pois muutamaan kuukauteen, mutta niiden kanssa on ennenkin eletty. Täytyy vain toivoa, ettei enempää migreenejä tule, kun ei tiedä miten paljon nämä kaikki tuosta pahenee ensi kerralla. Niin joo, ja sellainen kiva jälkivaikutus tuli kanssa, että hikoilen nyt aivan jäätävän paljon. Ihan kainalot märkinä hetken päästä suihkun jälkeen taas. Tää sama ilmiö kävi silloin viisi vuotta sitten myös. Tosi kiva. Ei.

Paljon kiitoksia myös kaikille tsempeistä ja sellaisista. Ootte te aika ihania. :)

torstai 25. heinäkuuta 2013

Kalloja makuuhuoneessa

Jotenkin ihan käsittämätöntä ajatella, että viikko sitten vielä aamulla väänsin superhikistä jalkatreeniä ja nyt olen tässä. Peiton alla makkarissa. Pitkälti koko päivän. Tässä mä syön ja juon ja nukun. Untahan riittää, eilen nukuin melkein koko päivän ja tietty yönkin vielä. Tuntuu, että ihan sekunnissa vaihdoin toisesta elämästä toiseen elämään. Treenaava ja terve minä on niin kaukainen ajatus, että mahtoiko sitä ollakaan oikeasti olemassa? No, ei ole ainakaan vaikea irrottautua tuosta tähän todellisuuteen, kun ryminällä riuhtaistiin.

Eilen oli vähän synkkä aamu.

Tämä kirjoittaminen on todella haastavaa ja tähänkin postaukseen tulee kulumaan varmaan aivan hirveästi aikaa. Aivot ei yksinkertaisesti pelitä. Puhuminenkin on ollut migreenikohtausten jälkeen haastavaa. Sanoja katoaa, tai tilalle tulee jotain ihan muuta kuin pitäisi. Voin jo tässä vaiheessa pahoitella kirjoitusvirheitä ynnä muita outouksia. :) Migreenikohtauksen jälkeen on aika, jolloin keho toipuu. Mm. täällä on englanniksi juttua asiasta. Toiset eivät koe sellaista heillä olevan (onnekkaat!), mutta toiset saattavat olla kuin humalassa monta päivää. Minä kuulun näihin. Jos mulle käy nyt niin kuin kävi viisi vuotta sitten yöllisen kohtauksen jälkeen, mikä mitä ilmeisemmin oli migreeni nyt tämän nykyisen tiedon valossa, olen tällainen kuukausia. Mulle ikäänkuin jäi nyt siitä lauantain rajusta kohtauksesta (nro.3) auraoireet osittain päälle. Aivot ei tosiaan pelitä, sanoja ei ole, puhuminen on vaikeaa, silmät siis NÄKYVÄSTI karsastaa nyt (wtf!?) ja näkö ei ole ihan priimaa. Kehon vasemmalla puolella on alentunut kosketustunto ja ihoa muutenkin jännästi kiristää, esimerkiksi seistessä vasemman jalan ihon olemassaolon tuntee. Älä kysy miten. Oikea puoli oireilee osittain. Liikkuvia tuntohäiriöitä on pääasiassa pitkin päätä ja kaulaa. Heitättää ja huojuttaa. Olen aivan huikean väsynyt koko ajan. Olen kalpea, heikko, täriseväinen.

Seuraa on.

Viimeksi sain migreenikohtauksen maanantaina illalla. Sen jälkeen en ole mennyt olohuoneeseen. Kaikki ovat startanneet sieltä. Ensimmäinen alkoi ulkona, kyllä, mutta sitä ennen olin ollut olohuoneessa. Startti sille on tapahtunut aiemmin kuin milloin itse oireet alkoivat. Seuraavat kaksi tapahtuivat aamupäivällä suoraan olohuoneessa. Sitten maanantaina menin olohuoneeseen vain siksi aikaa, että katseltiin Emmerdale. Sinä aikana tuli se ihmeellinen humahdus -tunne, josta seurasikin migreeni nro. 4 reilun puolen tunnin päästä. Ennen ensimmäistä migreeniä viikko sitten täällä oli ollut pidempään helteitä ja todella raskas, paksu ilma sisällä. Ei sillä, että täällä muutenkaan olisi mitään ilmanvaihtoa. Kylpyhuone on kostea vielä illalla, jos siellä on aamulla käynyt. Pyyhkeet eivät kuivu, keittiön liesituuletin ei toimi jne. Mutta tuossa oli tosiaan ollut pidempi aika, kun ilma oli ollut sisällä aivan poikkeuksellisen ikävää hengittää. Tämä oli sellainen kuuma pätsi koko asunto. Ja sitten iski migreeni. Ja toinen. Ja.. Ja kun asiaa oikein ajattelee, olisi epätodennäköisempää, että meillä ei olisi hometta. Onhan sitä tietty näkyvissäkin tiivisteissä kylpyhuoneessa. Sitä en sitten tiedä, että miksi olohuone. Onko siihen sohvaan ehkä päässyt pesimään jotain. Voi myös olla täysin sattumaa, että kaikki on saaneet starttinsa sieltä. Joka tapauksessa viisi vuotta sitten asuin homeasunnossa ja oireilin samalla tavalla, miinus toistuvat migreenit. Huomenna saadaan asian tiimoilta joku setä katsomaan.

Vähän kyllä inhottaa, että on kehittänyt tämän pelon mennä olkkariin, jos se ei johdukaan siitä. Asiahan olisi helppo testata, mutta eipä tee mieli. Seuraava kohtaus tulee taas vasemmalle puolelle ja ne on jälkivaikutuksiltaan paljon pahempia kuin oikea.


Mutta eihän siinä ole vielä kaikki! :D Vatsahan on kanssa ollut ongelma. Kaksi päivää olen syönyt riisikakkuja ja perunaa ja olen ollut syömättä hedelmiä, marjoja, kasviksia, kuitupitoisia sapuskoja. Vielä ei eroa vatsan toiminnassa. Kahvia on ollut pakko hörpätä kulaus tai kaksi, sillä päänsärky sieltä hyökkii muuten heti. Tuo kulaus riittää kyllä pitämään päänsäryn poissa vuorokauden. Tänään pitäisi keitellä riisiä. Näitä ruokiahan syön sitten vaan raejuuston kanssa, kun ei oikein muuta voi. En ole kuvaillut, ei niissä ole mitään nähtävää. :D Nestetasapainon tasaamista varten kaadan jauhetta veden sekaan ja kulautan kurkkuuni. Näitä menee kolmisen päivässä.

Nesteytystä ja Kalloja.

Ja kurkku on kanssa aika iso ongelma. Tuntuu turpoavan enemmän vaan, imusolmukkeet on ihan kivasti paisuneet kaulalla. Vaikeuttaa hengitystäkin. Alaspäinhän ei voi katsoa ollenkaan, heti menee kurkku tukkoon. Siinä ne on ja möllöttää. Lääkäri kokeili niitä maanantaina ja sanoi, että on varmaan tosi kipeät kun on niin suuret. Ei oo. Ei tunnu mitään. Ne on vaan suuret. Nämä näkyy tosiaan ihan räpläämättäkin.

Siinä pari edustavaa kuvaa mun uudesta kaksoisleuasta.

Tänään kävin verikokeissa ja monta putkiloa veivät. Maksaa, munuaista, tulehdusarvoja, sokeria, kilpirauhasta, koko verenkuvaa, mitähän kaikkea. Viikon päästä tietää. Samoin kakkapaketin tulokset sitten kanssa. :D Tarvii katsoa selviääkö tämän kurkun kanssa viikkoa vai saako tässä välissäkin taas mennä lisävisiiteille. Jos se tästä kasvaa niin sitten ei kyllä pärjää.

Laitetaan loppuun vielä kuva minusta lauantailta, ennen sairaalaan lähtöä. Aika kalmasen näköinen omaan silmään. Tuosta oon onneksi saanut väriä vähän takaisin.


Nyt mä olen taistellut unta vastaan jo hyvän tovin ja mun on yksinkertaisesti pakko nukahtaa hetkeksi. Tämä oli taas tällainen tilannekatsaus. Näitä varmaan riittää sitä mukaan, kun jotain uutta tapahtuu. Kun ei niitä treenejä tule ihan lähiaikoina. Veikkaisin, että ihan minimissään kuukausi tulee lepoa.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Terveydentilakatsaus

Juuri kun olin eilen näppäilemässä illalla vastauksia kommentteihin, iski jälleen uusi migreenikohtaus. Alkoi samalla tavalla näköhäiriöllä, jota seurasi jonkin ajan päästä puutumiset, jotka olivat tällä kertaa voimakkaammat. Mutta jotain jäi puuttumaan, ja se oli päänsärky. Tuon ansiosta kohtauksen jälkeen pystyi palailemaan normaaliin kiinni välittömästi, eikä tarvinnut maata pimeässä tuntikaupalla. Vaikka pari tuntia tuohonkin suttaantui. Oli myös hetki siinä, kun en meinannut saada puhutuksi. Kyllä piti keskittyä ja hiiitaaastiii saada sanotuksi edes jotain pientä. Joten kuten sanat tulivat. Tällä kertaa oli myös jännä, että tuon alkua edelsi ihmeellinen tuntemus reilua puolta tuntia ennen. Katteltiin Emmerdalea, ja vatsasta lähti jalkoihin sellainen ihmeellinen humahdus. Vähän pelottavakin tunne. Jännästi hetken aikaa olo oli paljon parempi. Sanoin siitä miehellekin, että olo parani. Mutta oho, migreeniähän se taas enteili. Toistaiseksi tämä kohtaus näistä neljästä oli selvästi helpoin (sekä auran että säryn osalta) ja lauantain kohtaus kaikista rajuin. Mulla oli silloin hetki siinä, kun pääni sisällä jyrisi helikopteri ja se oli pelottavaa se. Ja siitä mä en enää tosiaan toipunutkaan kunnolla, vaan vasen käsi jäi, öööh, hassuksi. Ja sitten mut kaapattiin sairaalaan (mä vastustin!). Joka toinen kohtaus on muuten ollut aina toisella puolella. Ensin vasen, sitten oikea, sitten vasen ja nyt taas oikea. Tasapaino! Särky on aina vastakkaisella puolella, missä aura.

Olen yleisesti ottaen nyt huonona. Olen kalpea, täriseväinen, tuntopuutos on pitkin kroppaa, kaulaa kuristaa, koska imusolmukkeet on jostain syystä (näkyvästi) turvoksissa. Ja vatsa on edelleen sekaisin. En tunnista itseäni peilistä. Sydän hakkaa pienestäkin ponnistuksesta. Eilen kävin lääkärissä. Tänään kävin lääkärissä. Ylihuomiseksi verikokeita ja ensi viikon lopulle taas lääkäriä. Ja tässä välissä tietysti tarpeen mukaan apua, jos tarvitsee. Tämän hetkinen focus on vatsassa. Vatsa meni sekaisin torstaina, jolloin sain myös ensimmäisen migreenin. Ja tuosta eteenpäin vatsa on ollut sekaisin. Olin ajatellut asian niin, että vatsa on sekaisin migreenin vuoksi, kunnes tänään juolahti mieleen, josko migreeni olisikin siksi, että jokin pöpö jyllää kehossa. Ja siksi imusolmukkeetkin on turvonneet. Tämän päivän lääkäri olikin vahvasti tätä mieltä. Että migreeni jyllää, koska vatsassa jyllää jokin. Ja että ehkä ei ole näin pirun heikko ja kamala olla siksi, että migreenit iskee jatkuvalla syötöllä, vaan siksi, että vatsapöpö jyllää.

Sain lääkäriltä hirveän mukavan testin tehtäväksi kotiin, ylempi lappunen kertoo sille teko-ohjeet. Vaikka kuulemma saan käyttää omaakin kekseliäisyyttä..


Alemmassa lappusessa näkyy osittain saamani ruokaohjeet vatsan vuoksi. Olen kaksin käsin vedellyt banaaneja (kovettamaan vatsaa) ja muita hedelmiä (paljon vitamiineja), sekä Questin protskupatukoita 1-2 päivässä (koska ne yleensä laittaa vatsani tukkoon ja niissä on ihan kivasti kuitua) jne. No, en syö enää. Käsky tuli, että välittömästi kaikki hedelmät, marjat ja kuidut pois. Aivan kokonaan. Ei myöskään kahvia (tämä on vähentynyt ihan minimiin viime päivinä muutenkin, ei maistu). Jotain sporttijuomaa tms. tasaamaan nestetasapainoa (suositukseen en tarttunut, sillä ne on aspartaami/asesulfam K -litkuja). PERUNAA, RIISIKAKKUJA ja nimenomaan VALKOISTA riisiä. En ole moisia ostanut kotiin, öh, ikinä. Mutta nyt minä syön, kun käsketään. Ei voi mitään kasviksiakaan popsia, kaikissa on kuitua niin paljon. Maitotuotteet suht ok, pähkinät/siemenet suht ok. Maltilla tietysti. Vettä on tietysti mennyt nyt erityisen paljon, mutta ei se riitä enää nesteytykseen, kun ties mitkä tasapainot on heilahtaneet pieleen. Ja migreeni saattaa aiheutua vaikka nestehukasta. Tällä, suhteellisen rajatulla ruokavaliolla, mennään ties kuinka kauan. Jos se vatsa siitä joskus normalisoituu. Ehkä sitten olokin, ja ehkä sitten migreenikin jättää rauhaan.

Yksi toinen vaihtoehto mietinnässä on home. Jos ajattelisi, että vatsaoireet johtuu migreenistä ja migreeni homeesta. Ollaan sitä mietitty jo ennen tätä episodia, jos meillä sitä olisi, ja nyt tuli tämä. Varsinkin, kun sairaalassa olin jo aika ok eikä migreeni siellä iskenyt, vaan iski nyt taas, kun oli ollut reilun vuorokauden kotona jälleen. Mutta tämä on meillä tutkinnan alla ja jossain kohtaa selvitetään, onko meillä sitä hometta. Valitettavasti minusta itsestäni ei voi tutkia asiaa millään lailla. Ja mähän oireilin viisi vuotta sitten samalla tavalla, ja silloin asuin kämpässä, missä oli kylppärissä hometta.

Eli treenit tietty on ja pysyy poissa. En ole ajatustakaan siihen suuntaan uhrannut, enkä asiaa harmittele. Olo on niin huono, ettei tosiaan tarvitse pitää itseään väkisin levossa. Mulle on tärkeintä nyt parantua. Jos siihen vaaditaan se, että makaan sängyssä ja syön perunaa, valkoista riisiä ja riisikakkuja, olkoon niin. :D Jälleen olen hyvä potilas.

Niin juu. Sairaalassa ottivat verikokeita. Kaikki muu oli ok, paitsi kilpirauhaseen liittyen TSH -arvoni oli 7.45, eli jo selvästi kohonnut. T4V oli normaali. Tuo TSH -arvo oli marraskuussa vielä 1.25. Mähän sanoin jo keväällä, että hormonit meni sekaisin ja kroppa ei toimi niin kuin pitää. Katsotaan miten tämän kanssa edetään. Vien kyllä eteenpäin, koska selvästi olen oireillut jo pidemmän aikaa.

Tulevien verikokeiden ja muiden testien tuloksia sitten ensi viikon lopulla.

Mulla on viime viikon treeniviikkokertauskin tekemättä. Luulen, että jätän suosiolla väliin. :) Tuntuu jotenkin tyhmälle nyt. :D Tulevista postauksista en osaa yhtään sanoa, kun en tiedä millainen olo on milloinkin ja mitä kaikkea sitten tulee kirjoiteltua mistäkin. Jos kykenee.

p.s. On se ulostenäyteohjelappu. On on. Mä en kerro asiasta sen enempää kokemuksia. Kerron vain, että näyte otetaan ja viedään postiin ja paketin päällä lukee, että kakkaa. :D Siis miettikää sitä postipoikaa, joka sitä saa kantaa. :DDD
p.p.s. Mies ajoi juuri pihaan. Mä menen kuorimaan perunoita siis seuraavaksi. :D MÄ EN KESTÄ ETTÄ MEILLÄ ON PERUNOITA.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Migreenipäivitys nro. 3

Ihan lyhyet kuulumiset. Olen meinaan aivan tajuttoman poikki. Vietin yön sairaalassa eilisen kolmannen migreenikohtauksen jälkeen, kun nappasivat mut osastolle, vaikka lähdin vaan lääkäriä tapaamaan. Ne mun verisuoniperkeleeni aiheuttaa aina huolta tämmösissä jutuissa. Tänään mut kuitenkin kotiutettiin terveenä, eli näitä migreeneitä vaan voi tulla, vaikka joka päivä. Toivottavasti ei enää, sillä mä oon ihan loppu ja rikki. En paina enää varmaan mitään ja kaikki tulee läpi. En nukkunut sairaalassa juuri yhtään (sänkyyn pääsin kahdelta yöllä, nukkumaan kolmelta ja nousin kuudelta, siinä välissä pyörin ja palelin). Nyt on aivan karmea olo, enkä tiedä millainen olo mulla olisi ilman tätä väsymystä. Koitan kaikesta huolimatta keskittyä siihen, että vaan syön ja syön ja syön (kaalitkin taas uunissa). Itse uskon, että nämä migreenit ei varmasti ollut vielä tässä. Tarttee vahvistua, että kestän taas. Tuo viimeisin kohtaus oli erilainen ja jätti jälkiä; nyt on kropassa jänniä tuntohäiriöitä, samanlaisia kuin silloin joskus muinoin, kun kaikki alkoi ja menin tosi huonoksi. Vähän ehkä liian jännää.


Jee meikää tutkitaan kunnolla.


2AM.

Aamulla vielä sängyssä palelemassa, kunnes
potkivat ylös.

Korkeella.

Kaurapuuroa maitotilkalla ja kahvi. Läpi meni.

Tässä ei uni tullut.

Nakkisormi ei taivu enää. Tää on käsi nyt.

Nukuttiin heti päikkärit kotona ja nyt ootellaan, että ruoka valmistuisi. Aikainen nukkumaanmeno edessä. Jos nyt jokusen tunnin jaksaisi olla. Huomenna jännätään taas iskeekö vaiko eikö. Sanomattakin selvää, että treenit ei muuten ole edes mielessä käynyt. Just nyt on kunto aika nollilla.

Tää oli mun ensimmäinen yö sairaalassa ikinä. En mä kyllä yhtään tykännyt. :D

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Migreenipäivä nro. 2

Otsikko sen paljastaa, missä merkeissä meni tämäkin päivä. :(


Eilen illalla oli jo suhteellisen hyvä vointi ja yön nukuin todella hyvin. Aamulla korvissa vähän kohisi ja suhisi ja telkkaria sai pitää normaalia pienemmällä, mutta muuten olo oli vain vähän pöllähtänyt, ei muuta. Viideltä oli noustu perinteisesti ja mies lähti töihin siinä ennen kahdeksaa. Kiinnitin huomiota siihen, että kaulan lihasten jumi oli totaalisesti lauennut vasemmalta puolelta (se puoli, mikä eilen migreenissä oireili). Oikeaa puolta vielä kiristi. Tutkin Wikipediasta migreeniä ja bongasinkin, että jopa kahta päivää ennen saattaa tulla ennakko-oireita, joista yksi on lihaskireys, etenkin niska-kaula-sektorilla. Oho! En tiennyt tätä. Ilmeisesti kaulalihasten kireys ei selittänytkään migreeniä vaan toisinpäin; migreeni selitti kaulalihasten kireyden.


Aika pian tuli kuitenkin huono olo. :( Ajattelin josko se olisi nälkää ja söin jogurttia persikoilla ja siemenillä + rouheella. Vatsa meni sekaisin. Aivan kuten eilenkin meni palkkarin jälkeen (ripuli myös yksi mainituista ennakko-oireista). Tuli todella heikko olo tuon jälkeen. Tarkoitus oli mennä suihkuun, mutta mun oli pakko mennä aamupäikkäreille. Nukuin puolitoista tuntia ja heräsin siihen, kun kissa huutaen raahasi lelunsa mulle. :') Heikolla ololla heräsin ja nälkä oli taas (eilen ei ruoka tosiaan maistunut ja huusin aamulla vaa'alle, että se valehtelee). Söin puolikkaan rahkan samoilla lisukkeilla kuin aiemman jogurtin. Kello oli yksitoista. Ja sieltä saapui sahalaita.


Tällä kertaa se oli oikealla puolella, eilen vasemmalla. Nappasin heti kaksi särkypilleriä, roudasin puhelimet ja läppärit ja vesipullot ja vastaavat makkariin ja menin peiton alle oottamaan, että näen taas jotain. Tosi nopeasti sahalaitakuvio suureni ja suureni, kunnes lopulta meni ohi. Sitten soittelin miehelle, en kinuakseni kotiin, vaan kertoakseni, että sama meininki on tänään kuin eilen, että pysyy ns. hollilla, jos jotain tapahtuu. Ja sitten vaan odotin. Päänsärky alkoi vasemmalla, eilen se oli oikealla. Odotin mielenkiinnolla sitä tunnottomuutta, joka eilen tuli noin tunnin viiveellä. Siinä vaan olin ja odotin. Sitten tuli yhtäkkiä ihmeellinen olo ja tiesin, että kohta tapahtuu jotain (aika pelottava fiilis muuten). Nousin vähän suorempaan istumaan ja odotin. Ja oikealta (eilen vasemmalta) alkoi sormista lähteä tunto. Samaan aikaan oikealta (eilen vasemmalta) ylähuulesta ja suusta. Samaan tapaan tunnoton alue kiipesi käsivartta ylös, kunnes katosi. Ja samaan tapaan suun tienoilla. Kieli ja hampaat kävi tunnottomana, kunnes tunto palasi. Ja sitten alkoi hirvittävä päänsärky ja kuvotus. Tällä kertaa kuvotus oli niin suurta, että löysin itseni yökkimästä vessanpytyllä. En kuitenkaan oksentanut. Luulen, että se johtuu siitä, että suorastaan vihaan oksentamista. Olen siinä tosi huono. Menin peiton alle, koitin nukkua, mutta kuvotti ja päätä ja silmää särki ihan valtavasti. Jossain kohtaa raahauduin keittiöön hakemaan banaanin ja omenan, että saisin jotain syötyä, kun olo oli tosi heikko. Tuossa vaiheessa kohtauksen alkamisesta oli mennyt jo yli kolme tuntia. Palasin sänkyyn syömään. Joudun olemaan kyljelläni maaten ja syömään niin. Olo helpotti vähän ja sain hieman voimia. Noin neljä tuntia kohtauksen alusta (kello oli kolme iltapäivällä) tunsin olevani tarpeeksi vahva riisumaan pyjaman ja menemään suihkuun.


Nyt istun tässä, kahvikupillisen kera. Kahvia ei tehnyt yhtään mieli, mutta en tahdo missään nimessä kofeiininpuutospäänsärkyä tähän päälle. Kyllä tuota juo. Ruoka on uunissa. Tulossa on parsa- ja kukkakaalia mausteineen JA valkosipulineen, koska on valkosipuliperjantai. Ei juuri nälätä, mutta syön kyllä. Peilistä katsoo kyllä sellainen kalpea luuranko, että hirvittää. Voimat on kyllä ihan pois. Kaksi päivää näitä putkeen on tosi rankkaa. Tämä oli rankempi kuin eilinen. Mä toivon, ettei näitä tule enää. :(

Osasin kyllä odottaa kohtausta tänäänkin. Sanoin sen miehellekin aamulla, että olen siihen henkisesti valmistautunut. Silloin yksitoista vuotta sitten, kun edellisen kerran tästä kärsin, sain kohtauksen kahtena päivänä peräkkäin. Nyt on myös jännä huomata, että oikeatakaan puolta kaulasta ei enää kiristä niin kuin vielä aamulla. Ihan uskomatonta, että kaikki tuo poikkeuksellinen lihaskireys ennakoi migreenikohtauksia. Kyllä mä sitä ihmettelinkin, että miten nuo lihakset oli niin hirveään kuntoon menneet.

On tämä jännä vaiva. Vaikka tänään oli kovempi kohtaus kuin eilen ja olen ihan todella uupunut, tänään oli silti, öh, miellyttävämpi kohtaus, jos näin voi sanoa. Koska tänään en tuntenut paniikkia, tiesin mitä odottaa. Mutta perkele, ei tarttis enää tulla yhtään ainuttakaan. Molemmat puolet kropasta on käyty nyt läpi ja enempää puolia minussa ei yksinkertaisesti ole.

Kiltti migreeni, ei enää. :(

torstai 18. heinäkuuta 2013

Ei niin hyvä ystävä 11 vuoden takaa

Varoitus: tästä tekstistä tulee pitkä. Koittakaa kestää. :D Valitettavasti mitään infottavaa sen yhden infottavan asian tiimoilta mulla ei ole. Tämä ei siis käsittele sitä. Tämä postaus siis ihan tästä päivästä ylipäänsä.

Silloin kun mulla nämä niskaongelmat alkoivat, ne alkoivat yöllä. Se oli todella pelottavaa herätä siihen, että koko päässä suhisi ja kohisi ja pienetkin äänet sattuivat korviin. Ja siihen päälle vielä se, ettei tiennyt mistä se johtui. Eikä sitä tiedetty pitkiin aikoihin. Pelkäsin pitkään nukkumaan menemistä ja nukuinkin istuma-asennossa parisen vuotta, koska en uskaltanut mennä maate. Kesti myös kuukausia, ennen kuin uskalsin mennä ylipäätään sänkyyn nukkumaan. Nukuin sohvalla. Sittemmin, kun syitä löytyi niskasta ja verisuonista, tuntematon ei niin enää pelottanut ja en ole sen jälkeen pelännyt nukkumista. Kunnes nyt. Kaksi viimeistä iltaa on nukkuminen pelottanut, koska niska on mennyt niin huonoksi, että oireet on alkaneet muistuttaa niitä varhaisia oireita. Pelkään herääväni yöllä siihen, että teen melkein kuolemaa. Tai että en herää enää aamulla ollenkaan. Ei niin konkreettisia pelkoja, mutta kun olo on huono ja on olemassa yhtä sun toista, mitkä voivat aiheuttaa yhtä sun toista, sitä luonnollisesti jännittää silloin, kun ei ole parhaassa terässä. Aamulla on ollut iloinen, että on herännyt uuteen päivään.

Niska, selkä, hartiat ja etenkin kaula on tällä hetkellä aivan kireänä. Kaulalla tuntuu, että koko ajan olisi jonkun käsi kuristamassa koko kaulan leveydeltä. Tuntuu jotenkin siltä, että näissä kaikissa lihaksissa olisi pumppi, mikä ei lähde lähde pois.


Kaikki tuo teksti pohjustuksena sille, että millaisilla fiiliksillä lähdettiin päivän jalkatreeniin. Lisäksi oli se viime treenissä tullut mikäliekankkuvamma, joka vähän tuntui, muttei sattunut. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla, muttei olo ollut kuitenkaan mitenkään huono, että treenin olisi estänyt. Siispä kokeilemaan vain!

Lämmittelin ensin jalat ja ilman painoa kokeilin split squattia, että miten tuo kankussa tuntuu. Ei tuntunut yhtään, joten tankoa niskaan. Otin sen viimeksi lisäämäni kymmenen kiloa pois, ettei heti rikota paikkoja uudelleen. Mutta olin kyllä ihmeissäni ensinnäkin siitä, että tanko ei painanut mitään siellä harteilla ja toiseksi, että mitään ihmeellistä ei kankussa tuntunut, eikä koko touhu tuntunut rankalle. Pumppasin ja pumppasin ja rauta oli kevyttä! 22 toistoa per jalka, eli aivan liiaksi. Siispä se kymmenen kiloa lisää taas tankoon ja sillä seuraavat. 16 per jalka pumputtelin menemään vielä kahdet sarjat. Tuntui, että jalat olisivat vahvistuneet tässä edellisen jalkatreenin ja tämän treenin välissä vaikka kuinka paljon! Että olikin hyvä fiilis. :)

Niska vaivasi vasta takakyykyissä. Siinä oli se +10kg painoa myös, mutta sillä menikin ekalla myös sen 22 toistoa. o.O Mistä näitä voimia oikein tulee?! Laitoin vielä viisi kiloa lisää, ja sillä tuon jälkeen vielä 4x16, eri leveyksillä, kun ei kankkuun enää koskenut. Tangon laskeminen telineelle teki harteille kipeää, se ns. irrottautumisvaihe siitä oli ikävä. Ja sitten sitä sai hetken aikaa keräillä itseään. Mutta tämä on vissiin normaalia muutenkin kunnon jalkatreeneissä. :D


Näiden lisäksi ne perinteiset leg curlit ja loitontajat+pakarat kuminauhalla. Listassa luki vielä vatsaliikettä ja pohkeita, mitkä rustasin yli, koska viiden kyykkysarjan jälkeen olin aivan loppu ja kaikkeni antanut. Tunti yksitoista minuuttia meni treeniin.

Olin tosi hyvällä fiiliksellä ja palkkaroin siinä ja nöräilin vajaan tunnin. Ulkona paistoi aurinko, joten vaihdoin vaatetta, läästin rasvaa ja päätin mennä hetkeksi aurinkoon istumaan ja lukemaan lehteä. Näin hyvällä fiiliksellä sitä oltiin:

:'D

Siinä kun avasin ulko-ovea, mietin mielessäni, miten paljon parempi olo olikaan nyt treenin jälkeen kuin ennen treeniä, ja että ehkä se tanko siellä niskassa jopa availee niitä jumeja. Jee! Istahdin pihalle, ja eiköhän aurinko mennyt tietysti pilveen. Lueskelin lehteä. Meni ehkä viisi minuuttia, kunnes näkökenttään ilmestyi aika iso sahalaitakuvio. Näitä tulee pieniä mulle välillä hetkellisesti (niskajuttuja), mutta tämä oli isompi. Eikä se mennyt pois. En kauaa jäänyt ihmettelemään pihalle tätä vaan tulin takaisin sisälle. Sahalaitakuvio senkun kasvoi. Tajusin, että nyt on migreenikohtaus tulossa (se aurallinen versio) tai sitten jotain muuta hirveää on tapahtunut. Verrattuna aiempiin migreeneihin tämä sahalaitakuvio oli erilainen - ennen on ollut pieni ja pyöreä, mikä pikkuhiljaa siirtyy näkökentän reunalta suoraan keskelle, jolloin et näe suoraan sitä mitä katsot vaan sen ympäristöä. Tämä oli täynnä tähdensakaroita, se oli suuri, ja siinä keskellä oli reikä. Ja se ei hivuttautunut keskelle, vaan se kasvoi, tuli ikäänkuin lähemmäs.

Sanoisin, että tuossa kohtaa alkoi tulla paniikki. Miksi se ei mene pois, mitä täällä tapahtuu, kohta en näe enää mitään jne. Lähetin ensin miehelle tekstarin, että tällaista on tapahtumassa, että jos soitan ja mongerran siansaksaa (migreenikohtaukset on vieneet puhekyvyn ennen), voiko hän tulla kotiin, koska itseä oikeasti pelottaa. En ehtinyt saada vastausta, kun tilanne eteni niin vauhdilla, että oli pakko soittaa sellainen kunnon itkupuhelu, että tuu kiltti kotiin. :') Hän tietysti lähti heti. Koitin itseäni katsoa peilistä, että näkisin sellaisia merkkejä, kuten että roikkuuko toinen puoli naamasta, eli onko kyseessä jotain ihan muuta kuin migreeni. Mutta enpä nähnyt kuin puolikkaan naaman ja huonosti senkin. Näkökentän sahalaitakuvio oli aivan hemmetin suuri ja blokkasi puolet koko näkökentästä. Kiva oli miehellekin soitella, kun työnumero piti luntata jostain sähköpostista ja sitten näppäillä. Ei ole helppoa, kun et näe. Toisella kerralla meni sentään oikein ja puhekyky oli tallella, että sain asiani kerrottua.

Se sahalaitakuvio läheni ja läheni, kunnes tavallaan meni vasemmalta ohi ja läpi. Sitten jäin vain odottamaan, että mitä seuraavaksi. Tässä ohessa tietysti koitin ajatella järkevästi ja kaivoinkin valmiiksi pöydälle passia ja sellaista lappusta, missä on kuva mun verisuonipoikkeavuuksistani selityksineen ja oireineen päivineen (hyvä olla aina laukussa). Että jos pitääkin lähteä jonnekin. Hetkeen ei tullut uusia oireita, muuta kuin aivan järkyttävä yleisolo tietysti. Mies tuli puolessa tunnissa kotiin ja pyysin heti hierontaa, että jos tämä oli jumien aiheuttamaa. Olo ei juuri muuttunut, paitsi tuntui vähän, että päänsärky on alkamassa ja en ollut aivan varma, pysyykö taju. Siirryin lattialle, tyyny pään alle ja jalat sohvalle. Hetken aikaa ehdin olla ja sitten alkoi lähteä tunto. Vasen käsi, kuten aina ennenkin. Ensin sormet ja siitä se on aina lähtenyt kiipeämään ylöspäin pitkin käsivartta aina naamalle asti. Tämä oli nyt poikkeavaa, sillä itse kohtauksen alkamisesta alkoi olla jo tunti. Ennen tämä on ollut ensioire. Miksi se tuli nyt makuulle mentäessä? :/ Nousin istumaan ja sormet oli jo ihan tunnottomat. Samaan syssyyn alkoi vasemmalta puolelta ylähuulesta lähteä tunto. Siirryin sohvalle istumaan ja sormiin palasi tunto samalla kun tunnoton alue kiipesi käsivartta pitkin ylös. Huulesta alue levisi kitalakeen, hampaisiin, kieleen.. Kunnes molemmat menivät pois. Jäljelle jäi päänsärky. Silmien takana ja ohimoilla, ah. Jonkin aikaa sitä kestin, kunnes otin särkylääkkeen. Tuossa välissä kykenin joten kuten käymään suihkussa ja hampaat pesemään, jotta sitä olisi edes jossain kunnossa kamalan hikitreenin jälkeen, jos tarvitsee johonkin lähteä. :D Ensiapu on asia erikseen, sitä varten ei tartte sentään hikeä pois suihkutella. Mutta jos ei kiire ole, olen mieluummin puhdas. :)

Ja tässä ollaan nyt. Päätä särkee vielä hieman ja vähän on paha olo, sekä yleisolo on tietysti aika hirveä, mutta pärjään. Muita oireita ei ole tullut. En ole vielä uskaltanut mennä makuulle kokeilemaan, että alkaako taas lähteä tunto. Sitten se tarkoittaa sitä, että pakko se on mennä lääkärille, koska ei se enää liity migreeniin. Ainakaan omaani, tyypilliseen oirekuvaan. Kohtauksittain nämä tulee, eikä lisäoireita tuntien jälkeen. Se mikä tässä on tosiaan kivaa, on se, että tämä oli ensimmäinen kohtaus yhteentoista vuoteen. Viimeisen sain kahdeksantoistavuotiaana, silloin niitä tuli kahtena päivänä peräkkäin, hirveän stressin alla, pelkillä auraoireilla, ilman päänsärkyä. Äidilläni oli myös migreeni aikoinaan, joka jäi pois. Luulin tähän asti, että itselleni kävi samoin. Tämä on suhteellisen normaalia, että aikuisiällä se hiipuu. No ei sitten hiipunut. Ihan rehellisesti ja sensuroimatta ainuttakaan kirjainta tähdellä: PERKELE.

Teini-iässä näitä oli silloin tällöin, enkä koskaan keksinyt itselläni selkeää laukaisijaa. Tuli kesken konsertin (vilkkuvat valot?), tuli onkireissun jälkeen, tuli muuten vain. Ei ruokayhteyksiä tai muitakaan. Nyt vissiin sitten lihaskireydet ja kyykkääminen. Ehkä. Silloin ennen päänsärky (silmäsärky) oli niin paha, että muistan toivoneeni - teinin dramaattisuudella - ihan kuolemaa. Olen iloinen, että puhekyky pysyi tällä kertaa. Se on jotain ihan hirveää. Vaikka kuinka panostat ja mietit, että mitä sanot, ulos tulee pelkkää mongerrusta ja siansaksaa. Ei pysty muodostamaan sanoja, saati lauseita. Koita siinä tilassa sitten saada sanottua jollekin jotain tai pyydettyä apua. :(

Ja arvatkaa vain, jääkö kyykkypelko nyt päälle. :/ Tai yleensäkin tangon laitto niskaan -pelko. Tämän kohtauksen vuoksi aion ottaa nyt rennommin, niin kauan kun lihakset on näin jumissa. Ehkä aikaisintaan sunnuntaina mietin seuraavia treenejä. Voi olla, että kävelyllä käyn, jos olo on muuten hyvä, mutta puntteja en nostele. Ja huomenna en tee mitään. Toivottavasti uskallan nukkua.

Viimeinen treenikuva hetkeen. Sulatelkaa sitä muutama päivä. :D

Soitin tänään Suomeen, mistä eilen oli puhetta, mutta kaiken tämän vuoksi liian myöhään. Asia ei siis etene vielä mihinkään. Huomenna on koko päivä aikaa selvitellä ja soitella, joten eiköhän jotain tapahdu. Mitään konkreettista infoa tulen tuskin saamaan, mutta tietoa sitä kohti kyllä.

Onko muita aurallisesta migreenistä kärsiviä? Millaisia oireita teille tulee, onko teillä selkeitä laukaisijoita kohtauksille? Itsellä on ainakin stressi ollut ennen ja nyt sitten ilmeisesti tämä. Joku pakkiksella kertoi kyykyn laukaisevan itsellään aina kohtauksen.

Ärsyttää muuten vähän, miten ylikäytetty sana migreeni on. Se ei ole sama asia, kuin päänsärky. Kuka tahansa voi kärsiä päänsärystä, mutta kuka tahansa ei saa migreeniä. Aurallista tai auratonta.

Mulla näkyy hyllyssä olevan korkkaamaton kirja nimeltään Migreeni. Taidan lukea sen seuraavaksi. :)

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Keskittynyt töyhtöhyyppä

En ole enää jokuseen päivään jaksanut paistella aamupalaksi banaanipannaria ja rahkakin on vähän tökkinyt heti aamusta. Tänään söin annoksen raejuustoa auringonkukansiemenillä ja pellavansiemenrouheella, ison banaanin, omenan ja satsuman. Banaania tietysti heittelin raejuustoannoksen sekaan, sillä se on nannaa! Huomiseksi aattelin kuitenkin taas paistaa banskupannarin. On kyllä jo ikävä. Eikä enää laiskota niin kovin, ettei jaksaisi paistella. Siihen päälle saa sitäpaitsi hilloa, niin sujunee jalkatreenikin ihan tuosta noin vaan. :D

Töyhtöhyyppä, preacher curl ja pyyhemytty.

Tänään kuitenkin selkää ja hauiksia. Hyvinhän se irtosi! Treeni tosin alkoi normaalia myöhemmin ja paukut loppui kesken, kun aamupala ei enää ollutkaan antamassa potkua. Mutta eipä tuokaan loppupeleissä haitannut. Viimeiseen tipautin painoja, kun meni niin riuhtomiseksi ja tuntui ottavan enemmän olkapäihin kun hauiksiin. Painon tipautus auttoi ja tuntui, että hauikset räjähtää siihen paikkaan! o.O

Arnold's 21.

Selälle tein perinteiset, joskin alensin painoa kulmasoutuun. Selkä on aivan sekaisin ja lapa on hukassa. Mm. tähän liittyen mulla olisi tosiaan infottavaa kunhan saan varmistusta asiaan. Tänään olin jo soittamassa Suomeen asian tiimoilta, josta varmistusta pitää hakea, mutta en osaa käyttää meidän puhelinta. :DD Kännykällä ei ole kenttää puhumiseen täällä (mikä on siis aivan täysin normaalia koko UK:ssa) ja siksi meillä onkin peruslankapuhelin lisäksi. Mutta en mä tiedä miten siihen näppäillään maanumero, kun plussanappia ei ole, joten ootellaanpa huomiseen ennen kuin lähden soittelemaan.. :'D Kaikkeen sitä aviomiestä vaan tarviikin. Sitä en tiedä soitanko oikeaan paikkaan edes, mutta katsotaan. Sitten kerron ihan kaiken, kun tiiän ihan kaiken! Melkein en pöksyissäni pysy ja on inhottavaa, kun ei ole vielä saanut sitä kaikkea tietoa. Tylsintä ikinä, kun ei oo itsestä kiinni, vaan pitää toisia odottaa. Tahtoisin kertoa kaiken nyt heti. Vaikeeta vaan, kun ei oo tietoa, mitä kertoa. :D

Keskittyy :D Tähän tipautin 8kg -> 6kg. Sujui riuhtomatta. Ja naurattaa noi autonrenkaat. :DD

Kasvissoppapäivä (ja huomenna kanssa), eli porkkanaa keitin kilon kypsäksi. Vesi pois, purnukka (450g) maustamatonta jogurttia sekaan, maitoa koostumuksen vuoksi (ois voinut olla kaatamatta keitinvettä kokonaan pois niin maitoa ei ois tarvinnut..), mausteet sekaan ja soseeksi. Sitten vielä paistelin herkkusienisilppua sipulisilpun kanssa ja lisäsin ne joukkoon. Tuoreyrttejä tietty kanssa. Ripottelin auringonkukansiemeniä soppa-annokseni päälle ja raejuustot vielä tietty siihen päälle. Maistuvaa.


Huomenna sitten tosiaan jalkatreeniä ja perstalkoita! Saas nähdä miten käy split squattien. Ainakin otan sen kymmenen kiloa tangosta pois ja kokeilen sillä. Jos sattuu niin sitten niitä ei tehdä. Onneksi tuo ei muuten tunnu, joten mm. takakyykyt on mahdollisia. Toivotaan parasta, että täydellä tohinalla kykenee tekemään.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Tunteetonta treeniä

Tänään oli aamulla jotenkin tosi hassu treeni. Ei mulla jäänyt minkäänlaisia fiiliksiä. Ei hyvä, ei huono, eikä edes ok. Tunteeton treeni! Päänvaivaa aiheutti taas penkistä irtoileva lapa maaten tehtävissä ranskalaisissa. Korvasin viimeiseen sen seisten tehtäväksi. Muutenkin piti vähän rukata ohjelmaa uusiksi, kun viimeksi hätyyteltiin jo puolentoista tunnin rajaa. Nyt meni sentään vähän päälle tunnissa.

Yksisilmäinen paholainen iskee taas.

Ehkä juuri tuo lyhentäminen aiheutti sen, että esimerkiksi ojentajista jäi saamatta se suurin pumppi, mikä tulee, kun saa veivata ja veivata niitä, kunnes ei vaan enää kykene. Nyt piti yhdistellä supereiksi olkapäiden kanssa ja semmosta. Mutta eipä kai tuo nyt sentään hukkaan mennyt siltikään. ;)


Puolitoista tuntia treenin jälkeen punnitsin kävelyn ja crossailun välillä. Molemmissa oli puolensa. Olin jo lippis päässä melkein ulos menossa, kun päätin sittenkin jäädä crossailemaan sisätiloihin. Kylmä rinki tuli jo katsottua kokonaan ja katseltavaksi pääsi tämä:

Mää sitten tykkään tästä.

Pilottijakson korkkasin ja jostain syystä kuvittelin noiden olevan puolen tunnin mittaisia. Loppui kuitenkin parinkymmenen jälkeen ja niin loppui mun crossailunikin, sen sijaan että oisin katsonut toisen perään tai puolikkaan. Ihan tuskaa oli, sillä täällä on yhä edelleen helle (siis kyllä, Skotlannissa, en tajua), eikä happea ollut. Sellaista paksua kuumaa ilmaa sai yrittää hengitellä. Yff. Mielelläni stoppasin siihen kun eka jaksokin! Ensi kerralla sitten kävelylle, jos vielä mietityttää. :)


Kankkukipupäivitys: ei päivitettävää. Ei se normaalissa arjessa tunnu miltään eikä missään. Ainoastaan jos lähtee ponnistamaan sillä niin, että se on koukussa. Eli jos vaikka nousee lattialta sitä jalkaa käyttäen. Ei mitään kovaa kipua eikä tarvitse jalkaa vaihtaa näissä toimenpiteissä. Hyvin se toimii. Ei se nyt normaali tietty ole, muttei sille mitään hirveyksiä ole sentään sattunut.


Tiiättekö mikä on erityisen kivaa näiden tatuointien kanssa? Pukeutua suht naisellisesti/tyttömäisesti. Siitä tulee kiva kontrasti ja mielelläni teen näin. Ennen sitä on ehkä vältellyt vähän pukeutumasta niin naisellisesti, koska se ei vain ole puhtaasti mun tyyliäni. Nyt, kun on nämä näkyvät tatuoinnit, se on nimenomaan mun tyyliäni. Tuollainen kontrasti. Näyttää itselle, kun peiliin katsoo.

Katsellaan onko huomennakin tunteetonta treeniä vai kokeeko sitä jotain fiiliksiä johonkin suuntaan. Vai oonko mä kasannut kaikki tunteeni nyt jalkatreeniin häh?! Yleensä haboja on kyllä kiva tehdä. ;)

Näytä mulle missä sul on rusketusraidat! Mulla on tossa.