tiistai 31. heinäkuuta 2012

Verisuonistoa

Eilinen kahden treenin, kokkailun ynnä muiden jälkeinen vapaa-aika meni siinä, kun vihdoin päätin laittaa vähän paperille tuota sairastelu-/löydöshistoriaa. Jos sitten joskus sattuukin jotain, niin olisi edes englanniksi ylhäällä pääsääntöisesti tärkeimmät, eikä tarvitsisi siinä hetkessä alkaa miettiä, että mikäs sen ja sen suonen nimi olikaan. Kävin läpi noita papereita, joita on varmasti satoja. Sen lisäksi on röntgenkuvia, magneettikuvia, ultrakuvia. Cd:llä oli herkullisimmat, harmi ettei ne ensimmäiset kuvat toimineet Macilla. Vaativat Windowsia. Kontrollikuvat sentään toimivat, ja niitä ihmettelinkin sitten jonkin verran, eikä bloggailulle jäänyt aikaa!

Iloksenne jaan saman nyt teidän kanssa. :') Tässä vaivapostauksessa kerroinkin näistä suonilöydöksistä. Nyt kuvia vahvistamaan tämä:

Ensimmäinen kuva osoitteesta: http://www.info-radiologie.ch/en/angio-mri.php. Toinen olen minä (2009). Vähän piti sensuroida tietoja pois.
Kuvat saa myös suuremmaksi, klikkaa!

Tästä on helppo vertailla normaalia ja sitten minua. :D Kolmonen on siis nikamavaltimo. Se pitäisi olla molemmin puolin samanlainen. Mulla se on niin ohut vasemmalla (eli kuvassani oikealla), ettei sitä edes tässä näy. Siinä epäiltiin silloin lisäksi dissekaatiota. Sen pitäisi myöskin jatkua tuolla kutosena, mutta käsittääkseni tämä osa puuttuu multa kokonaan. Lisäksi numero seitsemän, eli sisempi kaulavaltimo samalla puolella, tekee jonkinmoisen mutkan ja ahtauttaa suonta 50-60%. Olen näkevinäni sen tuossa kuvassa myös, varsinkin kun vertaa tuohon toiseen kuvaan.

Näiden lisäksi itselle pisti silmään nuo kaulan reunimmaiset suonet, joille en nimeä eilen löytänyt, jotka ovat kuin viulunkielet. :D En tiedä onko ne jotenkin normaalia kireämmällä. Muissa vastaavissa otoksissa, joita eilen netin syövereistä löysin, ne olivat kyllä kaikki rennommin. Sitä en tiedä, onko tämä millään lailla oleellista, kunhan bongasin.

Tällaista treenipostausta tähän aamuun. :') Pysyäkseni aiheessa, voin vaikka todeta, että tällaisien suonien kanssa mä treenailen. :D

Toivottavasti kenenkään ei tee pahaa katsoa näitä. Mulle kaikki tällainen on aivan loputtoman kiehtovaa.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Viikko 30 ja liikuntakertaus

Ei malttanut ootella huomiseen aamuun viikkokertausta, kun kerran viikon liikunnat on tällä erää pulkassa. Tässäpä nämä:

Maanantai:
Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet

Kesto: 1:20
Keskisyke: 104
Maksimisyke: 149
Kulutus: 293kcal

+ 43min crosstrainerilla

Keskisyke: 135
Maksimisyke: 149
Kulutus: 277kcal


Tiistai:
Selkä, hauikset, vatsa

Kesto: 1:25
Keskisyke: 109
Maksimisyke: 160
Kulutus: 345kcal

+ Maastopyöräily

Matka: 21.68km
Kesto: 1:36
Keskisyke: 134
Maksimisyke: 173
Kulutus: 628kcal


Keskiviikko:
Jalat, vatsa

Kesto: 1:22
Keskisyke: 112
Maksimisyke: ? Korkein bongaamani oli 162. Ei varmasti ollut se 197 mitä mittari tyrkytti..
Kulutus: 361kcal


Torstai:
Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet

Kesto: 1:25
Keskisyke: 115
Maksimisyke: ? Tyrkytti lukemaa 174, eikä kyllä ollut siinä kohtaa.
Kulutus: 397kcal

+ 40min crosstrainerilla

Keskisyke: 131
Maksimisyke: 151
Kulutus: 249kcal


Perjantai:
Lepo


Lauantai:
(Totaali)lepo


Sunnuntai:
Jalat, vatsa

Kesto: 1:25
Keskisyke: 115
Maksimisyke: 161
Kulutus: 396kcal


Torstailta.

Jotenkin on tällä viikolla puhkunut energiaa. Alkuviikon treenit menivät takeltelematta ja sitä olisi pystynyt mihin vain! Siksi tuli tehtyä tuollainen ylimääräinen pyöräilyreissukin. Sykkeet taas pysytteli koko viikon matalalla, vaikka mittari koittikin juksata jotain muuta. Paljon kertonee se, että syke nousi sinne lukemaan 173 pyöräillessä jyrkkää mäkeä ylös hellepäivänä suurella vaihteella, ja luovutti vasta kun ei enää yksinkertaisesti pystynyt jatkamaan. Ei sellaisia lukemia voi millään saada punttitreenissä (enää). Hölkkälenkkiä ootellessa, että saadaan käytyä taas siellä yli 180:ssa. :)

Koska pyöräily tapahtui ennen jalkatreenipäivää, niin kyllä se siinä sitten treenatessa tuntui, joskaan ei niin pahasti että olisi vaikuttanut painoihin/toistomääriin. Sain myös hieman polvikipuja jo tiistai-iltana, tuntui vielä keskiviikkona, muttei pahasti. Katosivat iltaan mennessä eikä vaikuttanut siinä päivällä treeniin. Tietysti myös niskaan otti tuo pyöräily ihan kiitettävästi ja murjottiin sitten oikein kunnolla illalla. Pyysin möyhimään hartioita ja yläselkää rystysillä ja kylläpäs tuntui. :D 

Ilmeisesti tuolla hieromisella (tai siis murjomisella) oli vaikutusta torstain ojentaja/olkapää -treeniin. Pystypunnerrus lähti suorastaan lentoon. Painoa 11,3kg (miehen painot) ja toistoja 3x18. Meni kivan sujuvasti, normaalisti nuo ovat olleet maksimissaan kuudentoista toistoja ja ne on myös olleet aika vaivalloisia. Kokeilin myös ottaa takaolkapäille liikkeen mukaan, sellaisen johon trigger points -ongelmat eivät vaikuttaisi (tämä postaus). Löysin ainoana rear delt inverted row -nimisen liikkeen. Treenin loppupuolella tein 3x20. Otti myös kovin hauiksiin ja selkään ja sitten muistinkin, ettei takaolkapäitä kuulu treenata tässä treenissä, koska tätä seuraa aina selkä/hauis -päivä. Siihen voisin ottaa tuon mukaan kyllä. Perjantainahan olikin lepopäivä rokotuksen vuoksi, joten ei ollut huolta tuon liikkeen vaikutuksista sen päivän treeniin, kun sitä ei ollut..

Tällä viikolla vaihdoin taas jalkatreenissä tämän liikkeen leg curl on ball -liikkeeseen. Tykkään itseasiassa jälkimmäisestä enemmän, vaikka normaalisti tykkään eniten tehdä kunnon painoilla. Mutta tämä pallolla tehtävä liike on ihan huippuhyvä. Se polttelee ja ottaa kyllä aivan loistavasti takaosioon. Verrattuna ensimmäiseen, tässä saan tuntuman paljon paremmin. Muistelen myös lukeneeni netistä Mean's Health -lehden artikkelin, jossa oltaisiin sanottu tuon leg curlin olevan takareisille paras liike. Tein sitä jo silloin, mä niin tiesin! ;)

Tämän sunnuntain jalkatreeni oli hassu. Jalat olivat jotenkin todella oudon oloiset. Hapottivat paljon, joskin kestin sen. Mutta liikkeen jälkeen kävely tuntui oudolle. Jaloista tuli ihan pökkelöt ja polven yläpuolelta etureisistä ikäänkuin tunnottomat. Liekö sitten lauantain totaalilepopäivä sai tuommoisen aikaan, kun ei liikkunut ollenkaan niin jäykistyivät. Muuten ei toistoissa näkynyt tämän lepopäivän aikaansaamia suuria positiivisia vaikutuksia, paitsi pohkeissa. Teen pohkeet aina viimeisenä ja niissä on maksimitoistot olleet samat aika lailla aina. No nyt pomppasi sitten kymmenellä (!!!) toistolla ylöspäin ensimmäisessä satsissa. Toisella kuusi toistoa enemmän ja vasta kolmas oli sama kuin ennen on ollut kaikki kolme, maksimissaan. Jännä. Kyllä muuten poltti.

Sunnuntain treenivaatetyyliä. :'D Pöksyt on uudet, löysin ohimennen vitosella
jostain vaateliikkeestä. Toppi on monen monta vuotta vanha ja toimii
kotona hyvin, muiden katseilta piilossa.. :D Ja pieni rusketusero yläkropan ja alakropan välillä!

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Sillä minähän kelpaan

Aika moni on kirjoitellut viime aikoina itsensä hyväksymisestä. Ajattelin käydä asiaa itsekin vähän läpi. Henkilökohtainen tarinani tästä kokonaisuudessaan löytyy toisen blogin puolelta täältä.

Mitä se on sitten tarkoittanut kohdallani, kun vihdoin olen itseni tällaisena hyväksynyt? Tuossa edellisessä kirjoituksessani asia oli vielä hyvin tuore, eikä näkökulmaa tähän nykyiseen tilanteeseen vielä ollut.

Minulle se tarkoittaa mm. sitä, että enää en häpeä alhaista painoani. Syöminen sujuu ilman omituisia vivahteita tai häiriöpiirteitä. Siihen on tullut erilaista vapautta, kun ei ole pakko syödä. Minun ei tarvitse ahtaa itseeni ylimääräisiä määriä päivänä, jolloin ehkä liikunkin normaalia enemmän, enkä pysty syömään kulutuksen verran takaisin. Ei se ole niin vakavaa, jos näitä päiviä on silloin tällöin. Välillä paino tipahtaa vain noustakseen sieltä sitten taas takaisin siihen, minne sen sitten haluankin. Treenit ja liikunta ovat saaneet aivan uutta puhtia, kun se alkoi tapahtua puhtaasta ilosta eikä mistään muusta. Ei painon ylös saamisen vuoksi, en kenenkään muun vuoksi, en miellyttääkseni ketään. Ja yllättäen sitä on kehittynyt tässä asiassa aika huimasti sen jälkeen.

Sitä on hyväksynyt omat epätäydellisyytensä, kehon anatomisen muodon, asiat joille ei mitään voi. Sitä on keskittynyt vaikuttamaan niihin, joille voi jotain. Sillä välin sitä on hyväksynyt myös ne piirteet siinä muodossa kuin ovat nyt, kunnes niissä on sitten joskus muutosta havaittavissa. Tässäkään hetkessä, tässä kehossa, ei ole paha olla. Silti minusta itsensä hyväksyminen ei tarkoita sitä, että sitä toteaisi vain olevansa tällainen ja se olisi sillä selvä. Se olisi tyytymistä, ja siihen ei pitäisi koskaan ryhtyä, jos asiaan voi kerran vaikuttaa ja varsinkin jos tietää, että siihen pitäisi vaikuttaa. Oli kyseessä sitten mikä asia vain ja syy siihen mikä vain.

Minulla on edelleen omaa kehoani kohtaan tiettyjä komplekseja. Toisiin asioihin voin vaikuttaa, toisiin en ja ne on minulle ok. Koen esimerkiksi, etten voi vaikuttaa siihen, että olen näin pieni. En voi vaikuttaa siihen ainakaan terveellä tavalla. Siispä olen sitten vain näin pieni. Minä hyväksyn sen, enkä anna kenenkään laittaa päähäni enää, että painoni olisi ongelma. Painoni ja kokoni on ollut minulle arka asia kutakuinkin aina, muttei ole enää. Nyt en piilottele kehoani, vaan nautin siitä.

En voi sanoa tykkääväni pikkupohkeistani tai rintakehäni näkyvistä luista. Mutta ne vain ovat siinä ja saavat sitten puolestani olla. Ensimmäistä kertaa sitten ala-astevuosien olen täällä Saksassa kulkenut yhtään missään julkisesti päälläni jotain, mikä paljastaa vähääkään jaloistani. Yleisellä uimarannalla en ole ollut vuosiin. Nyt sellaiselle meneminen ei tuntuisi lainkaan pahalta. Vähän aralta, muttei pahalta. Aivan täysin mahdolliselta.

Suurimpia muutoksia itsensä hyväksymisen jälkeen on tosiaan olleet nämä jalkojen paljastamiset (siis oikeesti, tämä on jotain huimaa!). Myös tukan lyhentäminen sellaiset 40cm tänne saapumisen jälkeen oli aika huima juttu, enkä voisi olla tuohon päätökseen tyytyväisempi.

Jos mietin edes puoli vuotta taaksepäin, ei olisi tullut silloin mieleenikään paljastella itsestäni tällaisia kuvia, mitä olen täällä näyttänyt. Yhtenä suurimpana esimerkkinä tämän postauksen bikinikuvat. Tuollaiset eivät enää vaadi minulta paljoa. En punnitse, tuskaile ja mieti uskallanko laittaa. Miltä mikäkin kohta siinä kuvassa näyttää, liian luiselta, liian isolta, liian pieneltä, liian laihalta.. Jollain lailla vääränlaiselta. Jokin aika sitten en olisi edes harkinnut laittamista. En olisi harkinnut edes tuollaisen kuvan ottamista!

Lopetin yksinkertaisesti itseni häpeämisen ja päätin pitää kehostani. Aika lailla sen kaksikymmentäkahdeksan vuotta meni häpeillen. Itsevarmuus ja itsestäni pitäminen on tasaisesti kasvanut treenin ohessa koko ajan, mutta vasta nyt ollaan siinä pisteessä, etten enää pelkää kritiikkiä kehostani. Olen ymmärtänyt, ettei se kuulu muille, miltä minä näytän. Jos heillä on ongelma asian suhteen, heillä on sitten ongelma asian suhteen. En usko, että on enää mitään, mitä joku voisi sanoa kehostani, että loukkaantuisin. Tiedän kuka olen. Tiedän, että olen tällaisena aivan tarpeeksi. Vaaka ei enää sanele arvoani tai kelvollisuuttani yhteiskunnassa.

Sitä on se, kun hyväksyin itseni. Edelleen matka on osittain kesken, mutta suunnilleen viikoittain huomaan eteneväni tässä asiassa. Ehkä pieniä asioita ulospäin, niin pieniä, ettei muut ehkä edes huomaisi. Ja sisälläni kiljuu riemunkiljahduksia, huutaen, että minä uskalsin taas! Mitä enemmän näitä pieniä voittoja matkalla tulee, sitä nopeammin matka jatkuu tällä tiellä. Kun päästi irti, ei ole mahdollista palata. Sillä itsensä hyväksyminen on suurta vapautta. Ja tunteena vapaus on aivan suurinta herkkua.

Terveisin Luuviulu

Epäsymmetriaa

Olen toispuoleinen! Kuten taitaa olla moni muukin. Lihakset (tai muukaan muoto) on harvemmin täysin symmetrinen molemmalta puolen kehoa.

Toinen takareiteni on toista paljon kaarevampi. Oikea on lähes suora, vasemmassa on kaunis kaari. Joskin silti ympärysmitta on reisissä sama, mikä on minulle vähän mysteeri. Oikealla puolella on taasen suurempi jenkkakahva kuin vasemmalla. Ei tosiaan mikään valtava näissä mitoissa ja lähinnä näkyykin kun painoa on ollut enempi tai sitten vaikka nestepöhössä (liikaa vettä, liian vähän suolaa). Toinen ojentaja on toistaan suurempi. Vatsalihaksissa en ole huomannut epäsymmetriaa. Mutta hauiksissa sitten taas onkin. Tähän sisältyy myös apua -pyyntö.. :D Laitoin tämän kuvan aiemminkin, mutta nyt uudestaan, sillä siitä näkyy tuo erilainen muoto näiden kahden välillä:

Tatskakäsi on oikea. Olen oikeakätinen.

Käsipainoilla tehtävät hauisliikkeet aloitan aina oikealla kädellä, sillä saan enemmän toistoja. Vasemmalla puolella teen tietysti saman määrän toistoja kuin oikeallakin. Ensimmäiset toistot onnistuu samaan määrään, mutta seuraavissa tahtoo jäädä kaksi aina vajaaksi. Siispä teen avittaen pakkotoistona ne kaksi, että saan saman verran molemmille puolille. Ja tämä on nyt johtanut sitten siihen, että vasemmalla puolella on semmosen sentin verran enemmän ympärysmittaa tuossa habassa kuin oikealla. :D Vaikka se on edelleen heikompi kuin oikea.

Onko nuo pakkotoistot nyt kuitenkin kasvattaneet tuon vasemman hauiksen oikeaa suuremmaksi? Oikeallahan käytännössä tekee aina vain sen mitä pystyy, vasemmalla enemmän kuin mihin pystyisi. No jos ei muuta, niin olen ainakin todistanut, että pakkotoistot tosiaan kasvattavat lihasta paremmin, kuin että tekisi vain sen mihin pystyy.. :')

Mutta. Miten minä nyt tasaan tätä? Jätänkö pakkotoistot vasemmalta pois ja teen eri määrän per puoli? Vai otanko pakkotoistot myös oikealle? Teenkö silloinkin pakkotoistoja myös vasemmalla ja päädyn samaan määrään kuin oikealla? Tällöin vasen puoli taas tekisi neljä pakkotoistoa ja oikea vain kaksi.

Niin. Tällaisia minä mietin totaalilepopäivänä lauantaina aamulla. Pitäisikö vaan keskittyä lakkaamaan niitä varpaankynsiä..

p.s. En mittaile normaalisti näitä ympäryksiä. Ainoastaan tällaisessa tapauksessa, että sain tietää paljonko eroa on. Äsken mitattiin ja enää en edes muista mitä mitaksi tuli. :D

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Lepoa ja totaalilepoa

Se on hassua, miten pienetkin muutokset vaikuttavat treenin kulkuun. Kymmenen päivää sitten kerroin tässä postauksessa siitä, miten mylläsin hauistreeniä vähän uuteen uskoon. En itse liikkeitä, vaan niiden toteuttamisjärjestystä. Se riitti siihen, että kehitystä tapahtui aivan uudella tavalla, eikä treenikään tuntunut enää pakkopullalta vaan sitä teki mielellään. Ensimmäisessä hauisliikkeessä toistot ovat nousseet koko ajan. Painon virkaa tuossa liikkeessä toimittaa tanko (20kg) ja sillä meni viimeksi jo 20-18-16. Pitää alkaa lisäillä tankoon tavaraa!

Niin mielellään on tuota treeniä nyt tehnyt, että tänään suretti, kun oli pidettävä vapaapäivä. Haettiin puutiaisaivokuumerokotuksen toiset piikit, joten piti pitää liikunnaton päivä. Mikään täysi lepopäivä tämä ei ollut, kun sisälsi pientä shoppailua nimppareiden kunniaksi, mm. Ikeassa piti käydä täydentämässä tämän Hausfraun keittiövälineistöä. :D Iltapäivästä meninkin taas parvekkeelle aurinkoon lojumaan, kun huomenna jälleen sää muuttuu ukkosten myötä ja nämä suurimmat helteet olivat tällä erää taas tässä. Lämmintä on jatkossakin, mutta ei sentään ihan näin lämmintä (yli kolmeakymmentä).

Surkeita yrityksiä napsia itse peilin kautta treenin jälkeen tärisevillä
käsillä kuvaa.. :') Taustalla näkyy mm. rikkaimuri, cd:itä, kännykälle
lenkkikotelo, formuloiden ranneke ja tyhjiä vesipulloja.
Hausfrau on laiminlyönyt hetkellisesti velvollisuuksiaan ja päästänyt
tavaroita kerääntymään lipaston päälle! Kuva tiistailta.

Huomenna on se perinteinen treenitön päivä. Ja tällä kertaa se on superharvinainen, sillä se on totaalilepopäivä. Joka lauantai lepään, mutta me myös käydään ruokakaupoissa joka lauantai. Vähintään kahdessa ja jos jotain muuta tarvitsee, niin muissakin kaupoissa. Hoidettiin nuo tänään. En varmaan tiedä miten päin olisin huomenna! Lepopäivän suurimmaksi projektiksi noussee varpaankynsien lakkaaminen.. :D

Torstailöpinät perjantaina

Olipas eilen kiireinen päivä, kun en mitään ehtinyt kirjoitella tänne! Aamusta oli treeni ja hetken päästä toinen (crossailu), suihku, kokkailua, kahvihetki ja sitten parvekkeelle lojumaan. Sama kuvina:

Side bend -liikettä meni jo 3x25 20kg. Määrät nousee joka kerta ja kylkipumppi on joka kerta suurempi. :D
Ruoaksi tein tomaattista maissipolentaa. NAM.

Polentaa kanttarellien kanssa. TOINEN NAM.
Sitten biksut päälle, aurinkorasvat iholle ja parvekkeelle! Ryhtiin oisi tietty voinut vähän panostaa..
Ensin aurinko yltää vain koiville.
Samaa tahtia kun aurinko alkaa yltää ylös, alkaa parvekkeen kaide peittää alakroppaa.
Tästä oli pakko sensuroida ilme pois. :'D Riittää jo, että tuolta pilkistää ihan vähän hikinen naama. :D
Ja kun äiti on parvekkeella, on kissan saatava olla niin lähellä kuin mahdollista. Siinä kuumassa auringossa makoili
koko sen kaksi ja puoli tuntia kun olin parvekkeella. Hassu. <3

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Vaivapostaus III

Nyt vihdoin seuraa trigger points -aiheinen vaivapostaus!

Mainitsinkin jo edellisessä vaivapostauksessa, että jännitysniskan sain edellisestä työpaikastani. Niin sain ilmeisesti myös nämä vaivoikseni, kun ergonomia oli mitä oli ja en myöskään osannut itse itsestäni huolehtia sen kaiken vaatimalla tavalla. Muistan jo aika alussa tuossa kyseisessä työpaikassa saaneeni käsisärkyjä. Sellaisia hirvittäviä hermosäryn oloisia jomotuksia, jotka helpottivat sillä, että nosti käden ylös. Pääsääntöisesti juili oikea puoli. Näitä aikoja tuli ja meni. Tuolloin en harrastanut liikuntaa kutakuinkaan ollenkaan.

Treenaamisen aloittamisen myötä alussa tilanne pysyi kauan poissa. Jos taas oli muutaman päivän tauko, tuli säryt takaisin. Taas katosivat muutaman päivän kuluttua, kun treenasi. Paikallistin kivun tuonne jonnekin hauiksen alle, sieltä kun hieroi hermokimppua, niin kipu oli samanlainen kuin säryn aikana. Ajattelin silloin, että se lähtee sitten sieltä jostain. En jaksanut sen enempää päätäni vaivata, kun pysyi kurissa kuitenkin.

Viime vuosina ovat olleet ajoittain aina pahempia. On ollut aikoja, kun ei ole pystynyt tekemään kaikkia haluamiaan treeniliikkeitä. Mm. kulmasoutu on ollut mahdoton, se kirpaisee aivan älyttömän kovin jostain olkapään tienoilta. Ja sitten taas jossain kohtaa on ollut parempi. Normaali elämä on kuitenkin sujunut suhteellisen hyvin.

Täällä Saksassa sitten meni vieläkin huonommaksi, samalla kun treenaaminen on koventunut entisestään. Erehdyin kerran punnertamaan yhdessä treenissä 2 x maksimit ja siitä alkoikin hirvittävät kivut. Samoihin aikoihin tein penkkiä kapealla otteella, mikä myös laukaisi kivut. Mahdollisia liikeratoja tippui pois, vasen puoli alkoi olla yhtä huono kuin oikea. En voinut kurottaa kättä, nostaa sitä, liikuttaa sivulle. Opin aivan omat liikeradat, jolla sain liikutettua käsiä, piti kiertää omituisen mutkan kautta, jos tahtoi esimerkiksi kurottaa. Joskus unohdin, kurotin, ja parkaisin. Tilanne senkun paheni vain. Öisin sai hädin tuskin nukuttua, enkä oikein nukkunutkaan moneen yöhön huonoimpana aikana, kun kädet särkivät. Joka ilta rakensin tyynyistä tietynlaisen keon ja yksi tuli käden alle, jotta käsi sai levättyä suhteellisen kivuttomassa asennossa. Takkiakaan ei meinannut enää saada päälle, eikä missään nimessä ilman kipuja.

Silloin mietin, että kyse on varmaan rinnasta, kun kerran punnerruksesta ja penkistä lähti. Ajattelin, että vetää jotenkin rinnan tukkoon ja jättää jotain hermoja sinne puristuksiin. Kipua oli kovin vaikea paikantaa, se tuntui olkapäässä, ainakin edessä, ehkä sivulla, ehkä takana vähän, pitkin käsivartta. Raastavaa hermokipua. Aloin googletella oireita ja päädyin kuitenkin lopulta johonkin olkavarren kiertäjäkalvosinrevähdykseen. Näissä liikeradat olivat samalla lailla rajoittuneita. Ainoa mikä ei oikein täsmännyt oli se, että leposärkyä oli aivan valtavasti. Muistaakseni se ei näissä niin kuulunut oireisiin.

Jotenkin sitä vain hyväksyi tämän ja teki sen mitä pystyi ja odotin lähinnä, että luulemani revähdys paranisi. Annoin asian olla. Täysin tästä erillisenä asiana sain päähäni googlettaa, että mitkä ihmeen kipupistepallurat mulla on tuolla selän teres major -lihaksen tienoilla (wiki). Ne olivat olleet siellä ties kuinka kauan, kosketuksesta ihan älyttömän kipeät ja ihmettelin aina, miksei muilla ole sellaisia kohtia. Niitä kun hieroi niin huusin kuin pieni (iso) sika hädässä.

Googlettamalla törmäsin trigger pointseihin (wiki), joista en ollut koskaan kuullutkaan ennen. Nyt luin tekstiä ahmien. Sillä sieltä löytyi yhtäkkiä syy myös käsisäryille. Säryt lähtevät noista hemmetin palluroista ja kipu säteilee pitkin kättä. Tässä linkissä hyvä paketti juuri kyseisen kohdan pointseista.

Lainaus tekstistä:

"Trigger Points in the teres major cause a deep ache in the posterior deltoid and over the long head of the triceps brachii muscle. Sometimes, pain is also referred to the posterior shoulder joint itself and to the dorsal forearm, but rarely the elbow. Trigger points in this muscle can cause sharp deltoid pain when resting your elbows on a table or desk or when reaching up and forward. Along with TrP's in the latissimus, reaching up and forward may be restricted with pain but the shoulder is not frozen."

Itselläni pahin on tuo olkapää, aika lailla ympäriinsä, mutta etuosa juilii eniten. Joskus hauiksen seutu, kyynärvarsi ei juurikaan. Ranteen tienoilla nipistelee pienessä pisteessä ikäänkuin iholla sellainen ärsyttävä nipistys, jota rapsutat ja rapsutat eikä se lähde pois, koska se ei ole ihokutinaa vaan jotain muuta.

Otettiin tämän tiedon valossa projektiksi hieroa noita joka päivä ja oikeastaan tästä lähtikin meidän päivittäinen hierontaprojekti käyntiin silloin. Jossain sivustolla sanottiin, että kuusikin kertaa pitäisi hieroa päivässä, jos ovat olleet pitkään ja tahtoo ne pois. No siihen ei sentään ryhdytty.. Alkuun huusin ja kovin, kun ei niihin meinannut voida koskea ollenkaan. Ajan myötä helpotti sekä säryt että kosketus, ja painoa sai alkaa laittaa hieronnalle enemmän ja enemmän. Nykyään niitä saa murjoa kunnolla. :) Joskin ovat aina arat ja olemassa edelleen, mutta paljon paremmat, eikä hieronnan voimakkuudelle ole rajoitusta. Nuo myös aktivoituvat pahemmin tietyistä asioista, kuten juurikin jos alkaisin taas punnertaa tai tehdä penkkiä. Samoin kameran roikottaminen tuolla oikealla puolella saa sen jo aika lyhyen ajan kuluttua juilimaan. Silloin kun ovat vähän huonompana, en voi esimerkiksi istua pitkää aikaa sohvalla (pitkä aika saattaa olla vaikka puoli tuntia). Siinä asennossa on jotain, mikä aiheuttaa sitä leposärkyä. Siinä on mahdoton olla, se kipu on jotain sietämätöntä. Jokainen, jolla on ollut hermosärkyä, tietää ettei sitä meinaa kestää.

Tietyt liikeradat tuntuvat edelleen, mutteivät satu. Jos taas ottaisin puntin käteen ja koittaisin viedä esimerkiksi käsiä ulkokautta ylös, kipu iskisi enkä pystyisi siihen. Tämän takia on mm. haastavaa miettiä olkapäille erilaisia treeniliikkeitä, kun kaikki ei vain onnistu. Vipunostot on poissa vaihtoehdoista, ainakin sivuille. Oisihan se kiva, jos näitä palleroita ei olisi, mutta ne nyt on olemassa. Voisin antaa niille nimet. Ne niin innokkaasti heiluttelevat mun käsiäkin, kun niitä hieroo. Kädet sätkii tahtomattani siinä hierontapöydällä. Olen kyllä iloinen, etteivät ne enää niin suuresti suutu ja satuta minua. Pysyvät kurissa. Joskus niitä pitää ylimääräisenä hieroa oikein kunnolla jos kovin särkee, silloin otetaan sellainen ylimääräinen murjontasessio. Oikeasti, yllättyisitte miten kovin minua hierotaan (pyynnöstä). Se on tosiaan murjomista. Jos se ei satu, ei se voi olla tarpeeksi tehokasta.. :)

Aika lailla tuossa rastin kohdalla mun pallurani sijaitsee. Toisella puolella sama.
Koitin tehdä ympyrää, mutta en saanut nättiä. Siispä tein rastin. :')

Lihaa kasvissyöjille!

Jos se näyttää lihalle, tuntuu lihalle, maistuu lihalle, mitä se on? No seitania! (wiki)

Tein tänään ensimmäistä kertaa seitanista itse ruokaa. En valmistanut sentään taikinaa tuohon itse, vaan ostin valmiina Bio-kaupasta. Mahtaakohan olla ensimmäinen ruoka-aine yli vuoteen ainakin, jonka ostin ja jota söin, ilman että tiedän tarkemmin ravintoarvoja (mm. suolan määrää)? Ilman, että edes selvitin, mitä näistä jokainen sanakin tarkoittaa? Sanoisin, että superharvinainen tapahtuma siis tapahtui tänään.


Aikaisemmin ollaan syöty seitania salaatissa, joka on haettu vegetaristiravintolasta. Se on hurjan hyvää ja tahdottiin kokeilla tuota kotonakin. Tavallisissa kaupoissa ei tuota myydä, joten onneksi täällä on Bio-kauppoja. En oikein tiennyt mitä sille pitää tehdä, arvelin, että se on kypsää ainakin. Siispä vaan kuutioin ja paistelin oliiviöljyssä. Jätin maustamatta, sillä ainakin tosiaan sen verran ymmärsin lukemaani tuosta, että sisälsi mm. sitä suolaa.

Kaveriksi kesäkurpitsasuikaleita, sipulia ja valkosipulia tietysti. :)

Alkuvaiheessa.
Kypsyttyä ja maustettua ainekset sekaisin.
Ja lautaselle. Kaveriksi tietysti raejuustoa ja vielä ananasrengas, kun niitä pyörii tuolla jääkaapissa. Tai siis kipossa on, eikä ne siellä pyöri. Kunhan ovat. Ylimääräisiä. Pitää syödä pois.
Maistui. On se jännää tavaraa. Tulee ihan syntinen olo ja kuin olisi periaatteistaan luopunut, sillä niin vahvasti siitä tulee liha mieleen. Oli myös positiivista, että suolan määrää tietämättä ei ollut suolaista. Kyllä se ravintolan seitansalaatin tavara on paljonkin suolaisempaa. Tätä tulee ostettua toistekin.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Olipa kerran pyörälenkki

Nyt on helle. Perjantaihin asti pitäisi pyöriä lämpötilat siellä kolmenkympin pintaan. Eilen ei vielä ollut kuuma vaan olisi ollut jokseenkin sopiva ilma hölkkälenkille, mutta sitten tuuli oli (säätiedotteen mukaan) sellaiset 8m/s. Asutaan tosiaan keskellä peltoja ja täällä tuuli tosiaan tuntuu. En edes harkinnut lenkkiä enää siinä vaiheessa.

Tänään on tuuli laantunut ja lämpötila noussut. Huomista jalkatreeniä silmällä pitäen en yleensä tee mitään aerobista, mutta kun on tuollainen keli, niin pakko se oli jollain lailla siitä hyötyä. Normaalisti olisin makoillut parvekkeella, mutta siihen osuu aurinko noin neljästä kuuteen ja silloin on menoa, niin piti mennä päivällä oikein ulos asti. Täällä muuten päivän lämpöhuippu osuu myös aina tuohon alkuiltaan. Hassua.

Päätin siis käydä polkaisemassa treenin jälkeen lenkin pyörällä. En yhtään tiennyt mihin menisi, päätin vain että jos tunnin menisi yhteen suuntaan ja vasta sitten alkaisi etsiä reittiä takaisin kotiin. Aurinkorasvat iholle ja menoksi. Meinasi iskeä epätoivo kun pääsi pyörälle, kun kumit olivat tyhjät. Onneksi vieressä oli miehen pyörä, joka on samanlainen kuin omani. Laskin satulan alas ja siirsin satulapehmusteen (herkkä pyllyni kaipaa sitä!) siihen. Sitten menoksi!

Ja olihan lämmin. Koitin mennä rauhallisesti. Päätin mennä entuudestaan tuttua reittiä, jossa kävin joskus kolmisen kuukautta sitten. Eipä ole itsestäänselvyys, että jos jossain oli silloin tie, se olisi siellä edelleen.. Oli ihan umpeen kasvanut. Heinää, kukkia, ohdakkeita ja nokkosia. <3 Kymmeniä metrejä, eikä tietä. No menin silti. Ajattelin, että on se tie siellä jossain olemassa eikä tarvitse pelätä, että tipahtaisi yllättäen jonnekin kuoppaan. Kyllä vaan sattui, kun nokkoset hakkasivat sääriä ja sain iskuja niistä pikkurilliä myöten. Vähän hermostutti, että jos nuo menevät pinnojen väliin ja kaadun, mutta selvisin sittenkin! Poltti niin maan perkuleesti, mutta selvisin.

Tuon jälkeen aloin etsiä uutta reittiä ja tahdoin ylös, kun ylös oli mahdollista kiivetä, mäkeä riittää. Aloitin nousun, joka ei ollut suora jyrkkä, vaan loivasti meni. Sitä oli kiva polkea. Sitten bongasin juurikin suoran ja jyrkän loputtoman näköisen hiekkatien ylös mäelle, jonka päätin polkea ylös. No ei siinä hyvin käynyt. Miehen pyörässä ei nähtävästi voinut vaihtaa vaihteita niille pienimmille. Ensimmäiset seitsemän vaihdetta oli poissa pelistä. Ketjut vaan ruksuttivat ja meinasivat hypätä pois kokonaan. Niiden sijaan minä sitten hyppäsin pois, kun ei niillä suuremmilla vaihteilla ollut mitään toivoa polkea sitä mäkeä. Vähän harmittaa, olisin tahtonut nähdä josko olisin sen päässyt. Syke oli 173 tuossa vaiheessa, eikä se siinä taluttaessa niin hirveästi laskenut. Oli se jyrkkä. Mäen päällä hengitin vähän ja otin puhelimella pari kuvaa.

Tuolta jostain minä tulin mäelle.
Tuonne minä en lähtenyt.
Tuossa on kulkuväline.
Ja tuonne päätin lähteä.
Menin paljon ylämäkeä ja paljon alamäkeä. Kun lopulta löysin tien pois tältä mäeltä, se oli hurjan jyrkkä ja isoa kiveä täynnä oleva hiekkatie. Piti mennä hyvinkin hitaasti tien keskellä olevalla jonkin sortin nurmella. Sen verran sai jarrutella ja oli jännää, että syke oli kiitettävät 120 tuon laskunkin aikana. Siitä sitten kotia kohti.

Pyörä talliin ja sisälle. Iholla tuntui ja näkyi pieniä ötököitä. Varmaan satoja pieniä ötököitä. Kiemurtelivat ja kutittivat pitkin nahkaa. Tukassa oli isompi ötökkä. Naama oli täynnä niitä pieniä. Silmään oli mennyt muutama, taisin syödä pari ja snorttasin nenääni ainakin yhden. Join äkkiä vettä ja maitoa vielä palkkariksi, hylkäsin kokkaussuunnitelmani ja menin kiireellä suihkuun. Kuurasin ja jynssäsin. Viemäriin menossa oleva vesi oli täynnä mustia pieniä pisteitä.

Oli todella kiva lenkki, kaikki tekijätkin huomioon ottaen. Ei ehkä niin kevyt kuin suunnittelin, mutta mitäpä tuosta. Tykkäsin. Matkalle tuli mittaa 21.68km, aikaa kului 1:36, kaloreita paloi 628, keskisyke oli 134 ja maksimi oli sen 173.

Suihkun jälkeen kokkailin, nälkäkin jo oikein huusi. Lautaselle ilmestyi kasvissekoitusta, itse marinoituja tofupihvejä, kirsikkatomskuja ja raejuustoa. Ja ananasrengas, paistettu.

NAM. Vaikka tofupihvi vähän kärtsäsikin. :/

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Radikaaleja muutoksia ruokavalioon!

No ei. Juksasin. Pieniä muutoksia vaan!

Aamupala on erilainen kuin ennen. Kolmen Weetabixin sijaan menee nykyään neljä. :) Lauantaina tosin söin viisi. En kyllä samalla kertaa, vaan neljä ja hetken päästä vielä yksi. Siellä paketissa pyöri yksi ylimääräinen, ärsytti sellainen. Söin sen pois.

Melkein kuolaan jo kun katson tätä. Siis ihan maailman parasta vaniljaprotskujauheen kera. Nautitaan viimeistään viisi minuuttia heräämisen jälkeen tai Heidi ei lähde käyntiin. Tumma kuva, kun ei ole aurinkokaan vielä noussut siihen aikaan, kun meillä heräillään. Täällä tulee yöllä kesälläkin siis pimeää.

Alkuillasta en enää syökään Weetabixejä. Ennen meni silloin kaksi. Otin ne pois, kun vatsa ei oikein niistä siinä kohtaa tykännyt, aamulla taas vatsa rakastaa. Tilalle laitoin 60g protskupatukan, joita jo mainostinkin tässä ruokapostauksessa (kuvat postauksen viimeisten kuvien joukossa).

Iltapalarahkan marjat ovat vaihtuneet suureksi osaksi vadelmista mustikoihin tai marjasekoitukseen, mikä sisältää mustikoiden lisäksi vadelmia, karhunvatukoita sekä punaisia ja mustia viinimarjoja.

Parhautta pakkasesta.

Nuo kyseiset mustikat ovat ihan uskomattoman makeita. Sellaisia hurjan isoja, eikä uskoisi pakastemarjoiksi makunsa puolesta. Harmi, että niitä saa vain tuollaisessa pienessä paketissa (250g), joista meillä syödään vain kahdesti. :/ Jos niitä saisi säkissä, söisin rahkani aina niiden kanssa. Nyt täytyy vuorotella muiden marjojen kanssa, kun muuten noita saisi joka toinen päivä raahata kaupasta kotiin. Onneksi muut vaihtoehdot on kovin maistuvia myös. Aikaisemmin olenkin jo kertonut, että rahkani sisältää myös teelusikallisen vaniljaprotskujauhetta makeutuksen vuoksi, kardemummaa ja kourallisen saksanpähkinöitä, jotka murennan joukkoon. Joskus kanelia. Rahka syödään juuri ennen nukkumaanmenoa.

Muuten syömisrunkoni onkin pysytellyt samana päivästä toiseen. Pidän sen samanlaisena, on aina tietyt asiat, jotka syön suunnilleen tietyssä kohtaa päivää. On ne, jotka eivät vaihdu (kuten aamupalaksi weetabixit, iltapalaksi rahkaa) ja sitten ne, joiden kesken vaihtaa. Esimerkiksi päivän ruoka ei tietystikään ole sisällöltään täysin samaa päivästä toiseen. Vaikka toisaalta onhan siinä iso kasa raaka-aineita, jotka ovat aika lailla vakio, ja niistä sitten valmistellaan mitä mieli tekeekin.

Superyksinkertaista herkkuruokaa uuniin menossa. Herkkusieniä, kesäkurpitsaa, kirsikkatomskuja ja sipulilohkoja. Seassa myös jääkaapissa olleet ylimääräiset tomaattikastikkeiset linssit. Mausteita rutkasti ja valkosipulia tietysti, oliiviöljyä vuoalle. Tällaiselta sottaiselta se sitten näytti uuniin mennessään. :D

Kun pidän perusrungon samanlaisena, tiedän, että saan tarvittavasti hiilihydraatteja, proteiinia ja rasvaa. Näiden suhde on hyvin balanssissa joka päivä. Kaloreidenkin suhteen on hyvä pitää runko kasassa, jotta tiedän saavani tarpeeksi. Liikaa en kovin helposti pysty saamaan näin puhtaalla ruokavaliolla, siksi olenkin joutunut laskemaan perusrungon kuntoon, jotta saan varmasti liikuntamäärään ja kulutukseen nähden riittävästi energiaa.

Viikon 29 liikuntoja

Viime viikon liikunnat olivat seuraavanlaiset:

Maanantai:
Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet

Kesto: 1:15
Keskisyke: 107
Maksimisyke: ? (taas pomppasi lukemaan 194 ja sen jälkeen 00. Sen jälkeen annoin sille kyytiä..)
Kulutus: 298kcal

+ 42min crosstrainerilla

Keskisyke: 134
Maksimisyke: 151
Kulutus: 267kcal


Tiistai:
Selkä, hauikset, vatsa

Kesto: 1:22
Keskisyke: 107
Maksimisyke: 156
Kulutus: 323kcal


Keskiviikko:
Jalat, vatsa

Kesto: 1:15
Keskisyke: 125
Maksimisyke: 164
Kulutus: 416kcal

+ Kävelylenkki kameran kera

Matka: 12.93km
Kesto: 3:08
Keskisyke: 111
Maksimisyke: 143
Kulutus: 817kcal


Torstai:
Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet

Kesto: 1:11
Keskisyke: 104
Maksimisyke: 174 (tätä hieman epäilen, mutta en onnistunut bongaamaan missä kohtaa olisi ollut)
Kulutus: 258kcal

+ 42min crosstrainerilla

Keskisyke: 127
Maksimisyke: 139
Kulutus: 242kcal


Perjantai:
Selkä, hauikset, vatsa

Kesto: 1:23
Keskisyke: 100
Maksimisyke: 150
Kulutus: 274kcal


Lauantai:
lepo

Sunnuntai:
lepo


Tällä viikolla siis sunnuntaikin oli lepopäivä. Oltiin nimittäin Hockenheimissa katselemassa formuloita! :) Eipä nuo kumpikaan oikein kunnon lepopäiviä ollut, sillä lauantaina tuli shoppailtua nelisen tuntia, eli bootsit jalassa talsittua ympäriinsä ja eilinen meni kanssa aika hyvin bootsit jalassa -kävelyksi, kun parkkipaikkaa ei ihan tuolta kisa-alueen läheltä löytynyt. No, ainakin yläkroppa sai jonkinlaista lepoa! Ja mua niin ei ole luotu istumaan.. Parisen tuntia tuli istumista formuloita katsellessa ja takapuoli alkaa puutua ja krampata ja kipuilla jo ennen kuin tunti on mennyt, vetää vielä alaselänkin kipeäksi. Autossa pidemmät matkat kanssa loppupeleissä vähemmän miellyttäviä. Tälläkin kertaa ajettiin sunnuntaina kolmisen tuntia suuntaansa ja siinä saa jossain kohtaa alkaa vaihtaa asentoa vähän väliä, kun takamus on puuduksissa. Vaikka onkin uusi auto, jossa on supermukavat penkit. Ei mun vaan kuulu istua, mun kuuluu liikkua! ;) Seison muutenkin mieluummin kuin istun. Sitä pystyy jatkamaan tunteja ja tunteja, istumista ei.

Koko viikon oli niska aikamoisena vaivana, taas vähän enemmän jumissa kuin normaalisti, kun jo rauhaksiin istuessa tulee fiiliksiä, ettei se veri nyt ihan päähän asti kierrä. Treenit on silti hoidettu perinteisesti ja samalla voimakkuudella. Alkaa olla kovin haastavaa saada sykkeitä ylös! Vaikka samalla voimalla, nousujohteisesti, uusia ennätyksiä tehden ja samalla lailla hengästyen painaa, niin ei sykkeet nouse. Vaikka ei siitä voi valittaa, jos se kertoo kunnon kohoamisesta. Itselle vaan tulee sellainen olo, ettei olisi painanut tarpeeksi täysillä, vaikka hyvin tietää painaneensa täysillä.

Keskiviikkona oli piiiiiitkästä aikaa kiva kävelykeli, että uskalsi napata tuon kameran ja putken mukaan ja lähteä pidemmäksi aikaa talsimaan ulos sen kanssa, ilman että tarvitsi pelätä sateen mahdollisuutta. Muutenhan en kyllä oikein jalkapäivänä (tai sitä edeltävä) tee jalkoja rasittavia liikuntoja, mutta tällä kertaa halusin tarttua tähän mahdollisuuteen, kun yhtä lämmintä ja aurinkoista päivää tarjosi tuohon kohtaan. Otin sen sitten palauttelevan ja verryttelyn kannalta, joskin jalkani olivat treenistä jo ihan poikki.. Sykkeet eivät kävelyssäkään nousseet normaaliinsa, vaan olivat noin kymmenen pykälää alhaisemmat. Tuo maksimi tuli siinä vaiheessa, kun kiipesin kotiportaita takaisin sisälle. Itse kävelyllä sykkeet eivät tainneet kertaakaan päästä edes lukuun 120. Raahaan kuitenkin parin kilon kameraa mukanani ja ilmakin oli kuuma, hikikin tuli.

Kävelylle lähdössä keskiviikkona.

Seuraavana päivänä menin vielä crossarilla sellaisen jalkatreenistä palauttelevan kävelylenkin palauttelevan crossailun. :D Oli jalat ihan kivikovat ja poikki. Etureisi krampitti ensimmäisen kymmenen minuutin sisään, mutta siitä se taas lähti ja tykkään vaan tuosta crossailusta hirveästi. Menee niin kivasti Täydellisten Naisten parissa nuo hetket. <3 Perjantaina jätinkin sitten suosiolla jalkojen rääkkäämiset väliin aerobisten parissa. Suorastaan huusivat lepoa!

Asiasta tuhannenteen: taas kun tuli peilin kautta napattua selkäpuolelta kuvia, niin huomasi jälleen erinäisiä asioita, kun tuota selkää ei itse niin hirveästi päivän kuluessa näe.. Bongasin tuosta tällaisen lihaksen (ja näkyy yläkuvassakin):



Osaako joku sanoa, onko tuo täysin normaali vai ehkä ylikireä? Pääni on vähän käännettynä, joten siksi se tosiaan näkyy, mutta kuuluuko sen näyttää tuolta?

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Rakkaudesta treenivaatteisiin

Enää ei lenkkeily kaadu vaatteiden puutteeseen! Käytiin tänään Outlet City Metzingenissä (eli täällä). Ensimmäisenä Adidaksen liikkeeseen ja se olikin jo melkein siinä. Niken liikkeestä tein yhden löydön, mies niiden lisäksi myös Reebokilta. Pumalta ei tarttunut mukaan mitään. Mahtava paikka tuollainen kokonainen kylällinen outlet -myymälöitä! Toki kierrettiin muitakin liikkeitä läpi, mutta itse en niistä löytänyt mitään.

Lähdin ensisijaisesti hakemaan (Adidaksen) verkkareita, kuumille päiville lyhyempiä pöksyjä ja sitten paria paitaa. Löysin kaikki. Täydellinen onnistuminen. Nyt on tyttö iloinen!

Napsasin äsken kuvia näin kotisovituksessa, teidänkin iloksi. Aivan hirvittävän huono laatu näissä vaan tuppaa olemaan, nämä on koneen ohjelmalla otettu. Niin, ja minähän harrastan valokuvausta.. :') Saisi niillä vehkeillä hieman parempia kuvia, mutta ei yhtä helposti. Tällaisia räpsyjä on niin helppo ottaa puhelimella/koneella. Olen siis ajoittain laiska, nähtävästi. Ja illan hämäryys rakeisti kuvia entisestään. Äää.

Olen himoinnut Adidaksen raitaverkkareita niin kauan kuin muistan, mutta en ole raaskinut hankkia. Nyt hinnasta oli tuolla 20e pois, joten olen vihdoin niiden iloinen omistaja! Värin suhteen oli loppukamppailussa hienot vihreät näitä vastaan, mutta nämä lopulta voittivat. Raidat ovat oikein neon pinkit, mikä ei tietysti huonosta kuvasta käy ilmi..


Paita Niken mallistosta. Hinnasta jotain kympin luokkaa pois. Tuntuu kivalle päällä ja on hengittävä. Kyllä kelpaa tällä lenkkeillä!



Lämpimille keleille 3/4 -mittaiset Adidaksen pöksyt. Oikeasti aivan ihanat. Kuva on kaikkea muuta. :/ Hinnasta oli reilut 10e pois.



Ja sitten, lemppari! Väriltään se on neonkeltainen, yllättäen näyttää haaleankeltaiselta kuvassa.. Kangas on sellainen ilmava verkkokangas, merkit ja tekstit heijastavia. Tästäkin yli 10e pois alkuperäisestä hinnasta.





Jos ei ihmeitä satu, niin maanantaina menevät jotkin näistä testiin. Varmaksi en osaa vielä sanoa. Ensi viikolle on luvattu aika hirvittäviä helteitä tänne, en kyllä sentään lähde lenkille jos mittari näyttää +30°C, kun näin tottumaton vielä olen tuohon lajiin muutenkin. Mutta ei tosiaan tarvitse enää tätä vaatepuolta pohtia, se on ihanasti kohdallaan nyt. Heidi on iloinen. Wohoo!

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Pumppia

Pakko oli jakaa heti. Siis tämä on jo (mulle) ihan liikaa. Niin aloin nauraa kun katsoin minkälaisen kuvan nappasin tänään kesken treenin. Ei ne oikeasti millään ole noin suuret! Pumppi on lihaksissa, ei ne normaalisti ole tuollaiset.. Eihän? EIHÄN? Mieskin järkyttyi tästä vähän nyt. :')

Oikeasti sarjassamme kamalat kuvat. Sopii siis hienosti tänne blogiin. :')


Plussia ja miinuksia

Kotona treenaamisen hyvät ja huonot puolet:

+ Treenihuone on lähellä. Sinne on suunnattoman helppo mennä tai vaikka jopa vahingossa päätyä
+ Voi laittaa päälle mitä tahtoo laittaa päälle. Vaikka takamus uhkaisi välillä vilkkua, ei sillä ole väliä
+ Voi irvistellä ja äännähdellä ajattelematta muiden reaktioita
+ Aamulla ennen treeniä ei tarvitse peilailla, vaan tukka pystyssä on lupa treenailla, jos näin tahtoo
+ Jos on sellainen kuin minä, joka ei koskaan olisi alunperinkään salille koskaan raahautunut
+ Treenin jälkeen pääsee heti omaan suihkuun
+ Vettä voi pitää omassa jääkaapissa tai vaikka pakkasessa, jotta saa kylmää juomaa treenin ohessa
+ Voi soittaa omaa musiikkia koneelta ja laulaa mielinmäärin mukana, jos sille tuntuu
+ Crosstrainerilla tai kuntopyörällä voi pistää menemään katsoen samalla omaa lempparisarjaa dvd:ltä, tai miksei leffaakin
+ Hengitystauoilla voi vaikka surffia netissä omalla koneella ja treenata muutenkin kalasääskien kanssa :'D (klik!)
+ Palkkarin saa nauttia oman ruokapöydän ääressä rauhassa


- Kaikkia laitteita ei kotiin vain yksinkertaisesti voi hankkia ja kaikille liikkeille ei ole korvaavaa
- Kun kissa oksentaa kesken treenin ja se pitää siivota pois
- Kun keskityt kunnolla johonkin puhtautta ja viimeisiä voimia vaativaan liikkeeseen ja kissa saa hepulin, tai tekee jotain muuta suunnattoman typerää, jolle on vain pakko nauraa ja liike menee plörinäksi
- Kun kissa kerjää huomiota tehdessäsi suoritustasi
- Kun teet hooveria ja kissa on että 'jee, äiti on mun kanssa lattialla jee kivaa!!' ja tulee makaamaan allesi. Siinähän sitten pysyt. Tosin tämä voi olla helposti myös plussa..
- Kun bongaat hämähäkin koivet pilkistävän jostain ja koitat silti tehdä suorituksen loppuun asti siitä muka välittämättä


Eli ilman kissaa miinuksia on vain kaksi.. :P


Jee äiti tuli treenihuoneeseen mitähän kivaa me nyt tehdään jee!






Miehen ökyhienot puntit. Rullaamalla valitset puntin painon tilanteen mukaan..


Pahoittelen huonoja kuvia. Ei millään saa tuolta kokonaiskuvaa ja pitää ottaa vain yksittäisiä kohtia. Hmph. Treenihuoneenhan esittelinkin sanallisesti jo aiemmin tässä postauksessa.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Jytysoppaa

Yllätän itseni edelleen keittiössä, silloin kun ruoka onnistuu. Nykyään se onnistuu. On harvinaista, että menee pieleen. Monesti resepti on itse kehitelty alusta loppuun, joskus haen inspiraatiota selailemalla reseptejä netissä jostain tietystä ruoka-aineesta, josta olen ruokaa tekemässä. Eilen tein omalla reseptillä jytysoppaa! :')

Ei se kaunista ole. Ei siis tämäkään ruoka, tälläkään kertaa. :D
Oli se livenä kauniimpi kuin kuvassa, väritkin vääristyivät tuollaiseksi ruskeaksi,
kun se on ihan oikeasti kauniin vaalean oranssia!
Pitäisi ehkä joskus ottaa kuvia oikein kameralla, eikä puhelimen kanssa..

Kyseessä on siis pääasiassa kasvissosekeitto. Jytysopaksi tuli ristittyä sen takia, että oli aika runsaasti valkosipulia seassa.. Siinä oli potkua! :D Ja on vieläkin, sillä tein vaihteeksi ruokaa koko kylälle, riittää taas kolmeksi päiväksi.

Porkkanoita keitin, maustoin keitinveden kunnolla, paistoin sipulia pannulla. Kun porkkanat olivat kypsiä, kaadoin keitinveden kulhoon, laitoin sipulit porkkanoiden kaveriksi kattilaan, perään purkillinen linssejä, valkosipulinkynsiä (runsaasti.. :D) ja vielä valkosipulista tomaattikastiketta. Sauvasekoittimella soseeksi, mukaan purkki rahkaa ja keitinvettä sen verran, että koostumuksesta tuli sellainen kun toivottiin, eli tuhti! Ei paljoa tarvinnut enää maustella jälkikäteen, kun kerran keitinvesi oli jo hyvin maustettu ja valkosipuli hoiti oman hommansa hyvin.. Mausteina käytin lähestulkoon mitä ikinä omasta kaapista löytyykin. Suolaahan sieltä ei löydy. Ei kyllä jäänyt mauttomaksi tämä jytysoppa.. :') Nautitaan ehdottomasti raejuuston kanssa. Ja voi hyvää päivää että maistui!

Jotenkin on vain sellainen tunne, että täältä talosta leijailee ympäri kyliä valkosipulin hajua..

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Lempparitreeni

Mulla on aina jokin suosikkitreeni näistä kolmesta tekemästäni ja vastaavasti jokin tökkii. Se tuntuu vaihtelevan kutakuinkin kahden viikon sykleissä. Viime aikoihin asti lempparina oli vatsat, treenistä riippumatta. Sitä ennen selkeästi hauis. Nyt eniten odottaa aina jalkatreeniä ja ojentajatreeni on myös mieleinen. Vatsojen teko on tuntunut vähemmän kivalta kuin yleensä ja pahiten on nyt pidempään tökkinyt hauistreeni. Uskoisin, että siinä suureksi osaksi on ollut ongelmana treenipainot. Kahden kilon harppaus on vähän liikaa, kilo saisi olla. Toisella saa tehtyä hirveät määrät ja toisella ei meinaa saada puhtaasti edes muutamaa.

Yksi ratkaisuni nouseviin toistomääriin ja treenin piristämiseksi on treenirutiinin myllääminen. Vaihtamatta liikkeitä vallan toisiin teen monesti seuraavaa: useamman toiston liikkeet treenin loppupäähän ja vähempitoistoiset alkupäähän. Tänään mylläsin jonkin verran hauistreeniä. Olisin halunnut myllätä painot erilaisiksi, mutta sen ollessa mahdotonta, muutin treenin kulkua. Normaalisti olen tangolla (20kg) tehnyt hauista treenin viimeisenä, nyt otin sen ensimmäiseksi. Normaalin hauiskäännön laitoin viimeiseksi. Kyllä tuli aivan eri tuntumaa taas! Toistot pomppasivat tangolla noin 3x12:sta (mikä on kyllä vallan ok) lukemiin 18-14-12. Tuon ansiosta hauikseen sai jo heti ensimmäisissä liikkeissä kivan pumpin ja tuntui, että se räjähtää siihen paikkaan. Siinäpä kiva fiilis! Samaten sitten perushauiskäännöissä toistomäärät tipahtivat sopivammalle tasolle, eikä pumppia tarvinnut niissä enää hakea, kun se oli jo. Pitkästä aikaa jäi hyvä fiilis hauistreenistä. Pienikin vaihtelu voi olla iso asia.

Omasta vinkkelistä tänään. Tangon kanssa suoritukset ohi.

Sivuvinkkeliä ihan vaikka muuten vaan.

Päätön meininki oli tänäänkin! Joo, siinä topissa
lukee youngster. :')
Siihen on syynsä, miksi se on treenitoppina kotioloissa.. :D

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Uudet lenkkivaatteet?

Ei.. Ei näillä lenkkeillä..
Sinne jäi lenkkivaatteet kauppaan. En vaan pysty maksamaan kuuttakymppiä pöksyistä. En pysty, en. Alerekeissä oli vähän halvempia, olisin voinut harkita, mutta ei sitten tietysti kokoa, tai edes vähän siedettävää väriä.

Löysin tietysti kaikkea muuta. Alennuksia tuntuu olevan joka kauppa täynnä. Mutta ei näillä vaatteilla tosiaan lenkkeillä. Se oisikin näky..

Taitaa lenkkeily jäädä haaveeksi, kunnes löytyy edes housut, jotka eivät aiheuta suurempia sydämentykytyksiä hintansa puolesta. Lauantaina hirvittävän suureen outlet -paikkaan. Hirvittävän suuri, koska kyseessä on kokonainen outlet -kaupunki, 80 liikkeen verran! Jos ei ala löytyä niin ei ole mua luotu lenkille. :')

Oikeesti, vaatteisiinko tämä kaatuu? Polvet kestää, mutta henkinen kukkaro ei. :D

Tänään lenkki siis vaihtui crosstraineriin. En kyllä osaa sanoa, olisiko jalat edes lenkkiä kestäneet, olisi ehkä pitänyt crossailla joka tapauksessa. Eilinen jalkatreeni meinaan tuntuu aika kivasti.

Heidin kokeellisessa keittiössä

Eilen mulla oli (kuten useina viikonloppuina) salaattipäivä. Normaalisti syön omenaraejuustosalaattia, mikä on ihan suurinta herkkua ikinä. Eilen oli sitten taas jokunen ylimääräinen banaani, jotka olivat kovaa vauhtia menossa vanhaksi, joten päätin vähän auttaa niiden tuhoamisessa. Mitäkö tein? No banaanisalaattia. Korvasin omenan banaanilla. Joo-o, oikeesti!

Perussalaatti (huomaa basilikan määrä.. Mä niin tykkään basilikasta!)

Eilinen banaanisalaatti. :')

Olihan tuo outo, mutta yllättävän maistuva.. :') Ei ollut niin outo, että maku olisi tökkinyt. Taannoin tein ruokaa, jonka reseptiin tuli kardemummaa (kikhernemössöllä täytettyjä munakoisoja), ja siinä se maku oli jo niin outo, että se tökki. Tässä tämä oli vielä hyvällä tavalla outo. Preferoin kyllä silti jatkossakin omskusalaattia.. :)

Viikonloppuisin tulee noita salaatteja syötyä lähinnä siksi, että silloin miehen kanssa meillä eroaa ruokailut. Miehellä on juoksuohjelman mukaisesti pisimmät lenkit juuri viikonloppuisin, ja tällä kertaa oli siis se puolimaratonkin, joten hiilareita hänelle. Itse en syö pastoja tai riisejä. Perunoita meillä ei ole kummankaan lautasella muuten näkynyt varmaan vuoteen :O

Miehen eilinen ruoka. Täysjyväspagettia, tomaattista herkkusienikastiketta. Ja raejuustoa. Ja jalapenoja.
Annoksen koko ei tästä oikein käy ilmi. Sanotaan nyt, että tuo lautanen on sen kokoinen, että
juuri ja juuri mahtuu mikroon.

Nämä on muuten kännykkäkuvia. Joo, kyllä sen jo huomasittekin laadusta. Vähemmän kauniita kuvia vähemmän kauniista ruoista. Mutta! Maku on aina tärkein. Syön mieluiten rumaa ja maistuvaa, kuin kaunista ja mautonta.. Veikkaan, että sinä myös!

Kevyen viikon treenit

Viime viikko oli siis kevyt viikko ja se näytti tältä:


Maanantai - keskiviikko:
Lepo


Torstai:
Ojentajat, olkapäät, vatsat + kyljet

Kesto: 1:15
Keskisyke: 120
Maksimisyke: 163? (Mittari taas kenkkuili. Pomppasi ensin 196, sen jälkeen näytti nollaa. Sitten kumautin sitä..)
Kulutus: 384kcal

+ 30min hölkkä/vähän kävelyä

Matka: 4.94km
Keskisyke: 163
Maksimisyke: 188
Kulutus: 282kcal


Perjantai:
Selkä, hauis, vatsa

Kesto: 1:23
Keskisyke: 105
Maksimisyke: 155
Kulutus: 312kcal

+ 40min crosstrainerilla

Keskisyke: 127
Maksimisyke: 138
Kulutus: 237kcal


Lauantai:
Lepo (kevyttä kävelyä miehen juostessa puolimaratonia)


Sunnuntai:
Jalat, vatsa

Kesto: 1:25
Keskisyke: 113
Maksimisyke: 163
Kulutus: 387kcal

Oiskos jo uusien hanskojen oston paikka?

Sellainen kevyt viikko. Maanantain keikkareissun aiheuttama uupumus oli tällä kertaa poikkeuksellisen pieni, johtuen paikalla olleista hyvistä vessamahdollisuuksista. Pystyi siis juomaan vettä hyvään tahtiin, ruokakin maistui paremmin ja eväät tuli mussutettua kaikki, toisin kuin normaalisti. Yleensä juomista pitää säännöstellä pitkin päivää ja ruokakaan ei maistu, kun on pieni nestehukka päällä. Nyt oli tiistaina jo hyvä olo, vaikka omassa sängyssä oltiinkin vasta joskus kolmen nurkilla yöllä. Keskiviikkona piti itseään muistuttaa kevyestä viikosta, kun mieli jo teki treenata. Torstain treeni ei ollutkaan tukkoisen oloinen, kuten ounastelin. Ja illalla menin sitten vielä sille ensimmäiselle lenkille!

Tuon lenkin jälkeen tein sen verran hassusti, että jostain syystä totaalisesti unohdin (en ymmärtänyt..) ottaa lenkin päätteeksi hiilareita. Söin sen mainitsemani protskupatukan ja join vettä, aivan kuten normaalistikin syön illalla sen patukan siinä kohtaa. Siksi en osannut tankata muuta, vaikka jalat jo lenkin jälkeen kramppasivatkin. Vasta myöhemmin yhtäkkiä tajusin, että ne hiilarit! Silloin olikin jo se aikaikkuna mennyt kiinni, kun ne olisi voinut vielä hyödyksi käyttää. Join kuitenkin hädissäni vähän maitoa, vaikka tiesin, ettei se enää auta. Sitäpaitsi meni siitäkin suurin osa rinnuksille ja lattialle..

Perjantaina jalkoja aristi kivasti ja lauantaina vieläkin enemmän. Ehkä olisi aristanut vähemmän, jos olisin ottanut niitä hiilareita. Sunnuntaina alkoi jo helpottaa huomattavasti, kuitenkin tuntui vielä, ja tuohon jalkatreeniin vaikutti kyllä jonkin verran. Split squat jäi vähän vajaaksi ja kyykky tuntui, joskaan ei siinä niin kovin, että olisi pitänyt jättää vajaaksi. Mutta etureidet on tosiaan olleet aivan kivikovat.

Tänään on lenkkimahdollisuus olemassa. Vielä en ole päättänyt. Eilisestä on takapuoli ja takareidet arahkot, mutta etureidet ei sen enempää kuin jalkatreeniä ennenkään. Ja kun tiedän tuon eniten etureisiin nyt ottavan, niin takaosion arkuus ei siihen vaikuta. Päivällä käydään vähän katsomassa lenkkivaatetusta. Jos löydän jotain kivaa, niin kyllä lenkille lähtö on entistä todennäköisempää.. :) Polvet eivät tosiaan ole tippaakaan arat. Siitä olen superiloinen. Ainakaan eivät joka kerrasta kipeydy. Vielä en uskalla luottaa siihen, etteivät kipeytyisi ollenkaan, vaikka niin toivonkin.