perjantai 24. lokakuuta 2014

Viikko 43: aikaisin paketissa, kevyttä viikkoa kohti

Näin on tänään jo saatu tämäkin treeniviikko paketoitua, ja ihan nätti siitä tuli, vaikka treenejä ei viikonlopulle enää olekaan luvassa:

Maanantai: jalat. Kesto: 0:56min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:02.

Torstai: selkä, hauikset, takaolkapäät. Kesto: 0:53min.

Perjantai: jalat. Kesto: 1:04min.

Lauantai & sunnuntai: lepo.


Näkyyhän mun villasukat varmasti kuvassa myös tässä kun omanlaistani alataljaa teen?

Tämän viikon sai pakettiin tosiaan jo tässä vaiheessa, kun huomenna aikaisin aamulla starttaa bussi kohti eteläisempää Suomea, jossa tulenkin viettämään aikaa aina maanantai-illalle asti. Nämä tulevat kolme päivää ovat siis treenittömiä päiviä, enkä kykene myöskään normaalisti sunnuntaina tätä päivittämään. Nyt on olevinaan aikaa vielä. Eihän tässä ole enää kuin kaikki pakkaamatta..


Viikko on mennyt hienolla fiiliksellä aina tähän päivän aamuun asti. Tämän päivän treeni tuntui jotenkin todella raskaalta. Veikkaan, että sieltä kolkuttelee kevyt viikko, mikä onkin seuraavaksi edessä. Hieman epäselvää mulle on nyt se, että miten se pidetään, kun treenikiertokin on sen kahdeksan päivää normaalilla kaavalla, ja nyt sitäkään ei ole sellaisenaan edessä. Taidan kuitenkin pitää sen jotenkin kalenteriviikkomaisesti. Ensi viikolta tulee myös muutenkin puuttumaan treeni tai kaksi ja loput ajattelin toteuttaa tekemällä puolet normaaleista toistomääristä, pudottamatta käytettäviä painoja. Eli itselleni varsin normaaliin tapaan. Totaalilepoviikkoa ei ole tarvetta pitää, kun kroppa tuntuu edelleen pelittävän hienosti. Sellaisenhan pidin viimeksi, kun olin ihan tuhannen muussina. :D Se kyllä auttoikin hienosti ja ehdottomasti pidän taas, kun tuntuu, että tarvitsee.

Vatsoja pallolla.

Viime sunnuntaina tehdyn hauistreenin jäljiltä hauikset oli aivan hirveän kipeät vielä tiistainakin. En tiedä onko koskaan ollut ihan noin jumissa. Vaihdoin hauiskäännöt tehtäväksi normitangon sijaan mutkatangolla, jossa valitsin käsille sen leveämmän otteen. Taisi mennä perille!


Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, meillä on nyt vihdoin peili treenihuoneessa! Tämä on ollut hankintalistalla ainakin Saksasta asti, eli puhutaan noin kolmesta vuodesta. Nyt bongasin ajoissa kun joku nettikirppiksellä tarjosi ilmaiseksi, ja sain varattua itselleni. Autoonkin se mahtui juuri ja juuri, kun heti haettiin pois. Mullahan peilin virkaa on pääasiassa toimittanut läppärin kamera, jonka kautta näen itseni sitten siinä läppärin ruudulla. Tässä nykyisessä kämpässä sille ei ole ollut mitenkään fiksua paikkaa, jotta näkisi kaikki suorituksena hyvin (esim. jalkatreeniä edestäpäin). Olikin aika huikea muutos, kun tänään sai ensimmäistä kertaa tehdä jalkatreeniä niin, että näki itsensä selkeästi peilistä koko ajan. Näki kyykkysyvyyden reaaliaikaisesti (eikä jälkikäteen videolta), jalkojen käyttäytymisen liikettä tehdessä, vinossa olevan tangon, polvien kääntymisen sisälle jne. Ja heti tuli taas tehoja lisää, kun ei tarvinnut näitä pohtia päässänsä koko liikkeen ajan, vaan ne näki automaattisesti.


Ruokarintamalta ei ole kovin montaa kuvaa tarjolla. Siitä voinee jotain päätellä, että mitä lautasella on ollut, jos kerron meidän ostaneen viiden kilon säkin perunaa viime kauppareissulta. :') Tässä kuitenkin pari kuvaa:

Itsetehtyjä lohkoperunoita parhauskasvisten kanssa. Ja raejuuston. Parhausraejuuston.

Riisiä, riisinuudelia, porkkanaraastetta. Puolikas keitetty parsakaali. Ylimitoitettu määrä raejuustoa (oho).
Käyrää kurkkua ja puolalaista tomaattia.

Nyt kaivan matkalaukun esille ja alan miettiä, että mitä sinne laittaisi. Kaikki mukaan otettavat on tietysti jo listattu paperille, mutta kaikkea ei voi pakata vielä. Esim. tyynyä, tarvitsen sitä ensi yönä vielä. Minä kun en ilman tempur -tyynyäni nuku, ellei ole ihan tositositosi pakko. Nyt ei reissussakaan ole, onneksi. Siispä mukaan lähtee sekin!

Hyvää viikonloppua siis toivottelen, menee se sitten teillä treenatessa, reissun päällä tai vaikka kotona löhötessä!

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Viikko 42: treenirutiiniparhautta, valoja ja varjoja

Ihan hassu viikko takana. On jotenkin tuntunut aivan loputtoman pitkältä, eikä silti mitenkään huonossa mielessä. Olen ollut koko viikon päivistä sekaisin ja olen myös herännyt hyvin ajoissa joka arkipäivä, ja näiden aikataulujuttujen vuoksi tehnyt treenitkin hyvin ajoissa. On ollut todella hyviä treenejä viikko täynnä, eikä vähiten uuden rutiinin vuoksi!

Maanantai: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:02min.

Tiistai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 1:07min.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:54min.

Torstai: lepo.

Perjantai: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:06min.

Lauantai: 40min crossailua, 14.50km.

Sunnuntai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 0:53min.

Pimeys on pakottanut laittamaan valot päälle treenatessa, heti on lihaksia paljon näkyvämmin!

Siis voi kuttu, että olen ollut innoissani tästä uudesta rutiinista! Tai vanhahan tämä tavallaan on, sillä kyseessä on samaan tapaan toteutettu kolmijakoinen kuin mitä joskus muinoin olen tehnyt. Lihasryhmät ovat tässä samat, sekä niiden treenaamisjärjestys. Eroa löytyy treenien sisällöstä, sekä aerobisista, ja vähän myös välipäivistä. Kaksi aerobista olisin halunnut mahduttaa viikkoon, mutta mennään nyt yhdellä ensi alkuun.

Toteutustapa on suunnitelmissani siis pääpiirteittäin seuraavanlainen: koko kroppa kerran läpi, jonka jälkeen on puntista välipäivä. Siitä alkaa uusi kierros, jonka katkaisee lauantai, joka on aina puntista välipäivä. Toisena välipäivänä tulee crossailtua, useimmiten varmaankin tuona lauantaina, jottei tarvitse crossailla jalkatreenin jälkeisenä päivänä, jota en pidä kovin järkevänä. Treenirutiinin läpikäymiseen menee nyt siis kahdeksan päivää, ja siten se on juokseva. Ei ole siis enää päiviin sidottuja treenejä!

Ranskis.

Treenit on olleet ihan huipputreenejä. Jotenkin sai niin paljon uutta virtaa ja treenien sisällöt vastaavat omaa ajatustani rankasta ja siten miellyttävästä treenistä. Edellisen rutiinin kanssa oli aina vähän sellainen sählä -fiilis ja ne oli huonosti koottu. Ihan itse koottuja oli, että ei siinä voi ketään muuta syyttää kuin itseään. Siksi nyt teinkin paremman rutiinin. ;) Tuon aiemman kanssa tuntui myös, ettei keho ehtinyt palautua tarpeeksi nopeasti, johtuen varmaan ihan siitä järjestyksestä, ja miten olin treenit koostanut. Se oli siis itse räpelletty, tämä järjestys taas on alunperin Pakkotoistosta löytynyt, joten selkeästi on parempi. :D

Pystysoutu.

Nyt oikein huomaa, että on hirveä hinku treenata, eikä malttaisi välipäiviä melkein pitääkään. Tietysti ne pidetään silti, mutta kovasti vaan tahtoo rautaa nostella. Erityisesti tuo selkä/hauis -päivä on sellainen, johon on pitkästä aikaa saanut kunnon fiiliksen. Se on tökkinyt jo kauan, ja nyt olen siitäkin saanut ihanaisen treenin. Jopa hauikset kipeiksi pitkästä aikaa! Löysin itselleni täysin uuden liikkeenkin, jonka otin hauiksille mukaan:

Vatsallaan penkillä ja siinä kääntöjä. Niin siistiä! Kuva voisi olla parempi, mutta ei vaan oo.

Tämän treenin loppuun olen myös ottanut taas tavaksi tehdä pienemmällä painolla useita kääntöjä, jolloin saan hauiksista kaikki irti. En ole tuollaista fiilistä taas hetkeen kokenut, kun tuntuu, että räjähtävät siihen paikkaan. Parasta!

Jalkatreenit on samanlaisia kuin ennenkin, ei ole ollut syytä muuttaa. Parhautta aina vaan! Tuota selkää olen katsellut tosin
viimeaikoina, kun näyttää ehkä vähän pyöristyvän näin alas mennessä. Vai?

Tämän rutiinin myötä on saanut myös sellaista selkeyttä mukaan, kun superit poistuivat. Entisessä treenissä niitä taisi olla jokaisessa, paitsi jalkatreenissä. Varmaan olisi siinäkin ollut, jos käytössä olisi ollut kaksi kyykkytankoa ja -telinettä, jolloin toisessa olisi voinut olla samaan aikaan eri määrä painoja ja olisi voinut supereita harrastaa. En kyllä koe jääneeni mistään paitsi, kun sitä ei ole ollut. ;) Ainoana superina nyt on mukana vatsalihaksia treenatessa hooverit jonkin liikkeen kanssa. Ensin se joku liike (esim. rutistukset pallolla), josta siirrytään hooveriin. Ihan vaan siksi, että muuten siinä hooverissa saa törröttää ikuisuuksiin. Valmiiksi rasitetuilla lihaksilla se on huomattavasti hauskempaa, kun oikeasti vatsalihaksiin koskee! Eikä esim. jumihartiat anna ensin periksi.. Niin käy yleensä silloin, jos laitan lisäpainoa selän päälle.


Mitähän muuta kertoisin näistä? Tuntuu, että tahtoisin kertoa vaikka mitä ja hehkuttaa vaikka kuinka paljon, mutta en oikein tiedä mitä enää kertoisin ja hehkuttaisin. Siispä täytyy varmaan lopettaa tämä treeniturina tähän kohtaan.

Peukut sekä hyville treeneille, että valoille ja varjoille! 

Ruokarintamalla on ollut yllättäen aika perunapainotteista, sekä pizzapainotteista taas eilen lauantaina. Pizzan kuvaa ei tällä kertaa tule, sillä se nyt on joka kerta niin samanlainen. :D Muita kuvia alla, vaikka nekin on aika samanlaisia joka viikko. Mutta kun peruna vaan on <3

Tässä on perunaa.

Tässäkin on perunaa.

Ja tässä, ristikkoperunaa.

Tässä kanssa. Perunamuussia.

Lisäksi iltapalarahkani on pelotellut minua:

:O

Ensi viikosta on tulossa poikkeava viikko. Pakkaan loppuviikosta matkalaukkuni ja lähden bussilla tuonne eteläiseen Suomeen piipahtamaan kolmeksi päiväksi. Tämän vuoksi treenitkin tulee hoidettua eri tavalla, ja voi olla, että pidän ne välipäivät nimenomaan viikonloppuna. Tiedän kyllä senkin, että olen ihan poikki kun tulen takaisin, joten voi olla, että niille välipäiville on käyttöä silloinkin. Katsotaan miten tulee menemään. Viikkokatsauksen kirjoittanen jo perjantaina (lähden reissuun lauantaina aamulla), ellen sitten ole silloin reissusuunnitelmieni kanssa superkiireinen. Siinä tapauksessa viikkokatsaus tulee vasta tiistaina, kun olen palaillut. Niin tai näin, sillä mennään. :)

Ei muuta kuin parhausviikkoa jokaiselle!

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Viikko 41: tulevista treenimuutoksista, juusto- ja perunahuumasta

Sunnuntaita! Täällä ollaan vähän normaalia aikataulua jäljessä, kun piti tuossa jännitellä noita Lahden kisojen tapahtumia ja tuloksia. Elin siis hengessä mukana! Tuntuu, että siellä oli kilpailemassa vaikka kuinka paljon tuttuja, vähän joka sarjassa. Vaikka en oikeasti ketään heistä tunnekaan, kunhan blogien kautta tiedän. Erityisesti Linda Manuellaa jänskäsin. Minusta Linda on vaan kovasti upea ja kovasti kaunis. SM -hopeaa sieltä hänelle tulikin, huikeeta!

Itsehän en ole lähellekään noiden lavalla olijoiden kaltainen, missään mielessä, joten tällaisen mattimeikäläisen treeniviikko oli tällainen:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:53min.

Tiistai: 40min crossailua, 14.25km.

Keskiviikko: lepo.

Torstai: jalat. Kesto: 0:58min.

Perjantai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 60min.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat. Kesto: 1:03min.

Splittiä ja kyykkyä.

Tälläkään viikolla en saanut kaikkea suunniteltua tehtyä ja mua alkaa jo vähän ottaa päähän tämä meininki. :D Keskiviikon jalkatreeni piti siirtää torstaille, sillä keskiviikkona olin naistenvaivoissani särkylääkepöhnässä. Mullehan tulee sellainen pöhnäfiilis ihan yhdestä annoksesta, enkä koe silloin treenaamista kovin turvalliseksi. Varsinkaan mitään suurempaa treeniä, kuten jalkatreeniä.

Ja tällä kertaa selvisin taas vähäisellä särkylääkemäärällä. Aiheesta kirjoittelin hiljattain tässä postauksessa, jolloin mitä ilmeisemminkin viljojen vuoksi vatsa oli taas sellaisessa kunnossa, ettei särkylääkkeetkään auttaneet. Nyt on viljoista taas totaalikieltäydytty ja heti auttoi särkylääkkeetkin taas.

Pushdownia kuminauhalla ojentajille. Jotenkin vähän hassu asento toi alempi. No olkoon.

Onnistui se jalkatreeni kuitenkin torstainakin sentään, mutta vaikutti viikon muihin treeneihin. Perjantaina sitten torstain treeni ja perjantain treeniä ei laisinkaan, eli taas jäi vatsat ja toinen crossailu tekemättä. Vatsat olisi voinut tehdä lauantaina, mutta koska sunnuntaille oli taas jalkatreeniä luvassa, niin en viitsinyt. Vatsalihakset hellinä ei tee mieli kyykkiä, kun niitä vastalihaksia tarvitsee siihen kyykkyynkin. Ja tältä sunnuntailta jäi tietysti olkapäät pois, sillä ne oli vasta edellispäivänä tehty.

Kyykin muuten boksikyykkyä ensimmäistä kertaa tänään ilman kenkiä ja sain neljä (sic!) toistoa per sarja enemmän kuin viimeksi kengät jalassa! Ei enää kenkiä jalkaan siinä liikkeessä ja lisää painoa tankoon ensi kerralla.


Tässä on nyt alkanut kyteä ajatus uudenlaisesta treenikierrosta ja sellaisesta selkeästä kolmijakoisesta, jota aikoinaan tein ja jolla sain todella hyviä tuloksiakin. Vaikka vasta hiljattain sain kirjattua tänne ylös tämän nykyisen treenirutiinini, niin nyt jo olen sitä muuttamassa! Pitkälti sillä rutiinilla ja jaolla on kuitenkin menty jo pidemmän aikaa, vaikka sen vasta kirjasinkin tänne asti. Nyt tahtoisin tosiaan palailla siihen vanhaan, jota veivasin Saksassa asuessani, eli tämän blogin alkutaipaleelta pitkälle Skotlantiin asti. Ihan siinä muodossa sitä en enää tekisi, sillä silloin siinä tuli kuusi punttitreeniä viikkoon, eli kaksi kertaa koko kroppa läpi. Sen lisäksi taisi olla kolme aerobista, jotka olivat puntin kanssa samalla päivällä (noin tunti puntin jälkeen). Yksi lepopäivä, mikä tosin vaihtui kahteen jossain vaiheessa Skotlannissa, kun tuntui, että kroppa kaipasi lepoa lisää.

Silloin Saksassa mulla ei ollut elämässä mitään sellaista, mikä olisi vienyt energiaa (esim. työ tai muu vastaava), joten saatoin tehdä noita runsaita treenimääriä, ja tosi pitkiäkin treenejä. Olin onneni kukkuloilla siellä ja kaikki oli vaaleanpunaista ja ihanaa, joten energiaa riitti. :D Nyt on kuitenkin kaikenlaista muutakin velvollisuutta elämässä ja tuntuu, etten millään jaksaisi samanlaista tyyliä enää! Siksi siihen en ryhdykään. Vielä en tiedä, miten tulen ryhmittämään nuo ja mitä ne tulee sen suuremmin sisältämään. Ainoa, mistä olen varma, on se jako. Se oli kiva ja selkeä jako. Niin ja sen tiedän, että enää eivät treenit ole päiviin sidottuja. Ne saavat toimia juoksevasti koko ajan, eli treeni ei jää koskaan väliin, vaan se tehdään sitten kun siihen on mahdollisuus. Kalenteriviikko ei ole yhtä kuin treeniviikko. Huh, nyt eletään suurten muutosten aikaa, kuulkaas. :D

Viikolla on syöty esimerkiksi:


Riisiä, valkoisia papuja, parhausvihannessekoitusta. Ja vuohenjuustomötikkä kaverina. 


Oho, katoppas! Ristikkoperunoita!


Onpas ruma annos. :D Riisiruoan jämät, pinaattiplättyjä ja taas tommonen vuohenjuustolohkare.


Keitettyä perunaa, parhausvihannessekoitusta ja katos, vuohenjuustoa.


Uuniperunaa, arvatkaas millä täytteellä? Yrttisellä vuohenjuustotäytteellä! Rinnalla paistettuja, ihania tölkkiherkkusieniä. Mä olen nyt ihan koviani myöten ihastunut noihin palleroisiin, menen kohta niiden kanssa naimisiin! Eikä kun..


Saa tarkastella myös lähempää.


Lauantaina perinteisesti taas pizzapäivä. Tällä kertaa, ensimmäistä kertaa, tein sen täysjyväriisijauhoon. Tulipas maukas pohja, tätä jatkossakin! Vaati vain tekovaiheessa enempi vettä ja öljyä siihen, ettei jäänyt liian kuivaksi. Ihan parhauspizzaa taas oli. Ananasta, pinaattia, tomaattia, halloumia, mozzarellaa, valkosipulia. Namnam.

Kuvista puuttuu yksi RISTIKKOPERUNA-ANNOS, voitteko kuvitella? Joo, hyviä ruokia on ollut koko viikko täynnä. :) Vuohenjuusto on lautasella sitä varten, että tässä ollaan oltu pienoisessa pähkinävoin ostolakossa jonkin aikaa, eli ilman sitä elellään nyt toistaiseksi. Tuon vuoksi en meinaa saada tarvittavia rasvoja enää (saati sitten, että yhtä paljon kaloreita kuin ennen), joten miksipä niitä ei ottaisi jostain niin mieluisasta, kuin juustosta! Herkku vaihtuu tietysti herkkuun. ;) En muista enää miltä pähkinävoi maistuu, mutta eiköhän se ollut ainakin yhtä hyvää kuin juustot. Vaihdetaan taas joskus takaisinpäin, kun siltä tuntuu. :)

Katsotaan, lähteekö uusi rutiini jo huomenna liikenteeseen. Lähtee, jos jaksan ajatella sen siihen mennessä. En lupaa mitään. Eletään jännityksessä!

tiistai 7. lokakuuta 2014

Vieraskynä: Vaarojen Maraton -kisaraportti

Yleisön pyynnöstä ja vastalauseiden puutteesta johtuen tässä mieheni virtuaalisesta kynästä rapsaa Vaarojen Maratonista! Jatkossa tällaisia ja muitakin juoksuun liittyviä juttuja saattaa ilmestyä aina silloin tällöin. ;) Niitä odotellessa, tässä siis kisaraporttia:

Olkoon ensimmäinen vieraskynäilykirjoitukseni Vaarojen Maratonista. Kyseessä on Kolilla kansallismaisemissa juostava polkujuoksutapahtuma. Oma arvioni on, että reitistä noin kymmenen kilometriä juostaan metsäteitä pitkin. Loput on polkuja pitkin. Mahtuu reitille myös vesistön ylitys lautalla tai veneellä. Koko touhun kruunaa ihanan masokistisesti kolmen kilometrin loppunousu maaliin.

Vaarojen maratonin ensimmäinen haaste oli paikan hankkiminen. Nettipalvelu kaatui ensimmäisellä yrityksellä ja järjestäjät päättivät kokeilla paremmalla onnella uudestaan myöhemmin. Loppujen lopuksi sain paikkani ostettua. Sivut olivat kyllä todella jumissa ja piti olla nopea. Paikat myytiin loppuun todella nopeasti. Olisikohan ollut alle tunnissa.

Edellisenä iltana oli pakattu tavarat valmiiksi, luonnollisesti juoksuvarusteet oli testattu jo kaksi viikkoa sitten pururadalla juosten 22km. Me elämme kissan valtakunnassa niin meille on kyseessä päivä reissu, koska kotiin pitää palata illalla, joten herätys oli aikaisin aamulla. Vaimoni nousi minua aikaisemmin. Minulla oli suunnitelman mukaisesti varattuna 45min pitempään nukkumista eli minun tarkoitukseni oli nousta vasta kello 5:30. Kävi kuitenkin niin, että iso lukki päätti häiritä vaimoni valmistautumista ja minun piti rynnätä pelastamaan neitoni hädästä. Päästin lukin ulos 4:50 eli sain minä nukuttua viisi minuuttia kauemmin kuin vaimoni. Olin jo pystyssä niin päätin mennä syömään aamupalani. Laitoin mikroon maratonaamun perinteisen aamupalan eli 100g pikakaurahiutaleita maidon kera, josta sitten puuro muodostui. Tähän vielä sekaan kuivattuja luumuja ja hunajaa. Lopuksi vielä kofeiinitonta vihreää teetä.


Kisainfossa kerrottiin parkkipaikkajärjestelyistä. Alueella ei ole mitenkään ruhtinaallisesti parkkitilaa ja osallistujia oli paljon. Lauantaina paikalle saapuvat 43km juoksijat parkkeeravat Pielisen puolelle Ukko-Kolia. Saavuimme perille noin kahdeksan aikoihin ja tilaa oli kyllä hyvin. Paikalle oli selkeät opasteet ja opastajat. Ei joutunut edes mitenkään erityisen ahtaasti parkkeeramaan. Autolla sitten vielä vähän vettä ja banaani naamariin. Yleensä olen juonut urheilujuomaa puolisen litraa ennen lähtöä, mutta satuin lukemaan, että asiassa on yksilökohtaisia eroja ja joillekin tällainen nopeiden hiilareiden tankkaaminen juuri ennen kisaa voi kiihdyttää hiilarien polttoa, jolloin kisassa voi tulla nopeammin uupumisolo hiilareiden loppumisen takia. Parkkipaikan läheisyydestä oli tuolihissikuljetus Ukko-Kolille. Oikein mukava pikku erikoisuus.


Ylhäällä oli jälleen hyvät opasteet. Hoidin oman ilmottautumiseni ja sain numerolappuni ja Buff-huivin! Yleensä juoksukisoissa saa teknisen t-paidan. Itselläni alkaa niitä olla jo muutama, joten oli aivan mahtava yllätys saada Buff-huivi. Varsinkin kun sellaisen hankkimista on joskus miettinyt. Nyt oli tilanne, jolloin piti rikkoa maratonin yhtä perussääntöä: älä koskaan kokeile kisassa mitään uutta. Laitoin siis hikipannan sijaan Buff-huivin. Paikalla oli hyvät WC-tilat ja hotellilla oli ravintola ja kahviokin. Katsastettiin vähän paikkoja, jotta vaimollakin olisi jotain tekemistä minun juoksemiseni ajan. Kello alkoi lähestyä yhdeksää eli ensimmäistä 43km lähtöryhmää.


Lähtö oli jaettu lähtöryhmiin. Ensimmäisenä kello ysiltä starttasi alle viiden tunnin tavoittelijat. Itse jäin odottamaan toista lähtöryhmää eli 9:10 lähtevät alle 6h tavoittelijat. Järjestäjät antoivat neuvoksi, että kertoo oman maratonaikansa 1,5:llä niin saa yhden arvion omasta tavoiteajastaan. Minulle se tarkoitti aika tarkkaan viiden tunnin loppuaikaa. En kuitenkaan luottanut omaan polkujuoksutaitooni, joten jättäydyin kiltisti alle 6h ryhmään. Lähtö oli muutenkin hoidettu hienosti. Lähtöryhmän aikaikkuna oli auki 5min eli ensimmäisessä aikaryhmässä voi juosta portin läpi 9:00-9:05, jolloin ei tarvitse rynniä heti vaan voi päästä innokkaimmat kirmaamaan edelle.

Ekat pari kilometriä olivat hirveää hissuttelua. Eipä poluilla ohitella ja porukka meni edessä todella hitaasti, ainakin minun makuuni. Olo oli kuin formulakuskilla. Keskityin ensiksi omaan virheettömään suoritukseeni ja kärkyin koko ajan ohitusmahdollisuuksia. Ajattelin, että olisi pitänyt lähteä ekassa ryhmässä jo eikä ainakaan päästää toisessa lähtöryhmässä melkein kaikkia lähtemään ensin. Ohittaminen oli todella hankalaa ja aika riskillä siellä varpujen seassa välillä juostiin, että pääsi ohi. Polulla kun ei mahtunut kahta rinnakkain kuin äärimmäisen harvoin. Onneksi oli välillä tieosuuksia niin pääsi tykittämään ohi. Tieosuudet tulivat tietenkin aina heti sen jälkeen, kun oli vetänyt riskiohituksen mustikkavarpujen seassa ja melkein puuta päin juosten. Mietin juostessani, että varmaan jossain ulkomailla huudellaan edessäolevaa antamaan tietä, mutta suomalaiset kärsivät ja jonottavat kiltisti ja kärkkyvät riskiohituspaikkaa. En minä viitsinyt mitään huudella. Kyllä ihmiset vähän tilaa antoivat siinä vaiheessa, kun pöllähdit yhtäkkiä heidän rinnalleen, tosin hyöty tässä vaiheessa oli vähän kyseenalainen.


Vähän ennen puoliväliä oli vesistön ylitys. Vesistö ylitetään laudalla tai veneillä. Riippuen siitä, että millainen tuuri juoksijalla käy. Ylityspaikka voi ruuhkautua ja odotteluaikaa ei mitenkään hyvitetä loppuajassa. Itselleni kävi hyvä tuuri, sillä kun pääsin rantaan niin ohjaaja osoitti minua ja sanoi: sinä vielä pääset lauttaan. Pääsin näin siis suoraan juoksemaan lautan kyytiin. Hyvä tuuri jatkui ja mun paikkani lautalla oli nurkassa, josta ei ollut köydenveto mahdollisuutta. Lauttaan mahtui viisi henkilöä: neljään nurkkaan ja yksi keskelle. Olettaisin tämän varmistavan sen, että lautta ei keikkaa. Aika tukevan oloinen lautta oli. Vesistöä ylittäessä join omassa nurkassani urheilujuomaa selässä olevasta juomarepustani ja kannustin köydenkiskojia. Pääsi siinä köydenvetäjiltä pieni hymy, kun saivat kannustusta. Itseasiassa kuvankin joku oli minun vapaamatkustamisesta napsaissut. Lisää kuvia täältä.


Seuraavaksi saavuin reitin puoliväliin. Aikaa oli kulunut 2h:27min eli olin alle viiden tunnin vauhdissa. Yllätin jopa hieman itseni. Mutta sitten se Vaarojen Maraton vasta alkoi. Kiviniemi-Ryläys etappi olikin sitten sellaista maastoa, että ei tällainen polkujuoksunoviisi uskaltanut juosta oikeastaan yhtään. Voi olla, että rasitus vei myös rohkeutta pois, mutta en uskaltanut juosta, kun polut olivat täynnä liukkaita puiden juuria ja lähes pelkkää nousua pitkin irtokiviä ja kalliota. Hyväksi ohjesäännöksi voin sanoa, että älä astu juurien päälle, äläkä missään nimessä astu kaltevien juurien päälle. Juurakot ovat liukkaita. Välillä minun ohi mentiin suunnistuskenkien nastat kirskuen vasten kalliota. Itselläni ei mitään nastoja kengissä ollut. Noustiin sitten Ryläyksen huipulle 323m korkeuteen. Sitten voi arvata, kun nousu oli paha niin laskeutuminen sieltä vasta olikin hidasta minulle. Kilometriajat olivat luokkaa 11min/km tässä vaiheessa. Retkisarjalaiset olivat lähteneet rauhallisemmalle kierrokselleen aamulla seitsemän aikaan. Tässä vaiheessa aloinkin saavuttaa hyväntuulisia retkisarjalaisia. Mukavasti sai kannustusta. Tällä osuudella välillä kuului kirosanoja jostain kaukaa, kun ihmisiä kompuroi ja kaatuili. Kisojen säännöissä sanotaan, että pitää huolehtia kanssakilpailijoista. Aina näitä ääniä kuullessani varmistin, että kuulin jonkun tarkistavan tilanteen. Usein kuuluikin: Kävikö pahasti? Ei käynyt, pintanaarmuja vain!

Ryläys oli nyt selätetty, mutta sitten iskivät takareisijumit. En pystynyt juoksemaan eikä kävelykään aiheuttanut kuin ajatuksia keskeyttämisestä. Pakko oli pysähtyä hieromaan ja venyttelemään takareisiä auki. Ohijuoksijat/kävelijät usein kysyivät, että onko kaikki kunnossa tai tarvitaanko suolaa. Hyvä yhteisfiilis oli porukalla. Hetken hierottuani päätin lähteä jatkamaan. Vähän ajan päästä tajusin, että jalat tuntuivatkin paljon paremmalle. Kävely ei tuntunut enää yhtään pahalle ja välillä pystyi maaston salliessa ottamaan juoksuaskeleitakin.

Nyt olinkin päässyt jo tieosuudelle. Kilometrit 33-40 mentiinkin pitkin tietä niin pääsin taas juoksemaan. Kellotin 5:07-6:04min/km aikoja, kun sai taas juosta ja takareidetkin aukesivat iloisesti. Paljon ohittelin porukkaa ja usein tuli kannustusta. Kiinnitin huomiota, että lähes poikkeuksetta vain miehet kannustivat toisia juoksijoita. 5km taisin juosta hyvää vauhtia, kunnes takareidet ilmoittivat taas kosketuksen kaipuustaan. Piti pysähtyä hieromaan ja venyttelemään takareidet auki.

Takareidet aukesivat, kun istuskelin hetken kivellä ja hieroin reisiä. Parin tiekilometrin jälkeen tulikin sitten vastaan viimeinen väliaikapiste ja loppuylämäki. Järjestäjillä on ollut sairasta huumorintajua, kun viimeiset 3km onkin pelkkää ylämäkeä: noustaan Ukko-Kolille pitkin polkuja. Tosin nämä polut ovat hyvässä kunnossa eli ei mitään juurakoita. Aina kun ei ollut täysin jyrkkää nousua niin juoksin sen 100-200m mitä pystyi. Sitten kävelin jyrkimmät osuudet ylös. Yhtäkkiä olikin vaimo ottamassa valokuvia. Olo oli hyvä tässä vaiheessa. Ei missään vaiheessa kisaa ollut muutenkaan henkisesti uupunut olo. Katumaratoneilla olen huomannut sellaisen aivojen toiminnan hidastumisen loppuosuudella. Tällä kertaa ainoastaan takareidet eivät halunneet toimia. Minulla oli selässäni 2l urheilujuomaa juomarepussa. Taktiikkani oli juoda sitä tasaisesti pieniä annoksia kisan läpi niin, että lopussa olisi kaikki juoma mennyt. Olin lukenut, että yhtenä juomataktiikkana voi kokeilla juoda noin desin urheilujuomaa per viisitoista minuuttia. Päätin kokeilla tällaista tasaista tankkausta, koska repussa sitä juomaa oli. Uskon, että tämä taktiikka esti aivokoomaamisen. Aivot saivat rakasta glukoosiaan ja olivat pelissä mukana. Kotona huomasin, että urheilujuomaa jäi juomatta litran verran. Annoin muille siis tasoitusta ja kannoin ylimääräistä kilon painolastia koko reissun ajan. En oikein osaa arvioida, että kuinka paljon tulee juotua kisassa.


Maalikin oli sitten yhtäkkiä kulman takana. Oma mittarini näytti matkaksi vain 42km vaikka järjestäjät väittivät matkaksi 43km. Voi olla, että GPS-mittari ei kovin tarkasti tuolla metsässä toimi. Vähän ennen maalia Garmin myös ilmoitti, että akku alkaa loppua. Eipä ole tottunut tällaisia kestoja mittaamaan. Maalissa oli oikein hyvä fiilis. Katumaratonien jälkeen ovat jalkani yleensä särkeneet puolisen tuntia, jolloin kävely on ollut lähes mahdotonta. Nyt ei näin pitkää toipumisaikaa vaadittu. Oman mukavan hetkensä tuotti tuolihissi alas Ukko-Kolilta parkkipaikalle, kun tuolihissistä poistumiseen vaadittiin muutama nopeampi kävelyaskel.

Mielenkiintoinen kokemus kaiken kaikkiaan. Polkujuoksu on kyllä oma taiteenlajinsa, joten jos siihen haluaa panostaa niin pitää treenata oikeasti juoksemista poluilla. On aika raskasta seurata koko ajan, että mihin jalkansa laittaa. Samaten opin, että mun on pakko keskittyä noihin takareisiin. Ne on saatava enemmän avonaisiksi. Mun selkeä heikko kohta. Jos siitä saisi muutenkin maratoneihin lisää vauhtia, kun aina takareidet kipeytyvät ensimmäisenä.

Kisaohjeet kannattaa lukea tarkasti, tapahtuma eroaa täysin perinteisestä kaupunkimaratonista. Kisassa on pakollisia varusteita sarjasta riippuen oltava mukana. Itsekin meinasin tottuneesti jättää kännykän autooni. Onneksi vaimoni muistutti, että puhelin on pakko olla mukana. Reitillä on oltava oma juoma mukana. Juomapisteitä taisi olla kaksi tai kolme. Itse en niissä pahemmin pysähdellyt, koska juomaa oli tarpeeksi mukana. Tapahtuma on kansallispuistossa, joten roskaaminen on ehdottomasti kielletty. Itse keräsin energiageelien ja energiakuutioiden kääreet taskuuni.

Järjestäjille suuri kiitos järjestämisestä. Risuja ei ole annettavaa kuin ilmoittautumisen kaatumisesta, mutta ruusuja sitäkin enemmän hyvästä järjestelystä. Kyllä tässä pieni nälkä vielä jäi. Jos se 86km sitten joskus... =)

Lopuksi vielä kuvakaappaus kilpailun datastani. Nousua oli lähes neljä kertaa Paavo Nurmi maratoniin verrattuna ja tuplaten Helsingin maratoniin.



Tunnisteet 'vieraskynä' ja 'kisaraportti' on luotu, joiden takaa nämä tekstit tulevat löytymään jatkossa. Kommentit voi osoittaa suoraan Akille, hän saa hoitaa kommenttilootan tällä kertaa. :)

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Viikko 40: arkoja lihaksia, vaarallisia maratoneja ja kysymys lukijoille

Totaalilepoviikon jälkeen tällä viikolla palattiin taas treenien pariin! Keho on ottanut treenit todella hyvin vastaan ja olen miettinyt, että pitäisiköhän mun tällä (kummallisella) kropalla pitää säännöllisesti näitä totaalilepoviikkojakin.. Esimerkiksi joka kolmas kevyt voisi olla totaalilepo.

Ihan jokaista treeniä ei tällä viikolla tehty normaaliin tapaan, sillä palautuminen ei ollut ihan niin nopeaa kuin mitä se on säännöllisten treenien aikaan - tauon jälkeen kestää aina hetken pidempään. Siispä tämä viikko näytti varsin omituiselta, eli tältä:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 1:02min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 1:03min.

Torstai: olkapäät, hauikset. Kesto: 0:51min.

Perjantai: vatsa, kyljet, ojentajat. Kesto: 0:45min.

Lauantai: lepo (sort of).

Sunnuntai: olkapäät. Kesto: 0:31min.

Ilmojen halki (hiihtohissillä) kävi meikäläisten tie.

Heti maanantain treenissä huomasi alla olleen lepoviikon vaikutuksen, kun kulmasoutua käsipainolla tehdessä oli tuntuma jotain ihan muuta, kuin mitä se on aikoihin ollut. Tuntui aivan juurikin siinä missä pitikin tuntua. Siinä mietin, että mulla on varmaan niin kestojumissa tuolla selän ja hartioiden alueella kaikki aina, ettei välttämättä treenikään mene niin optimaalisesti oikeaan paikkaan. Että ehkä niitä lepoviikkoja voisi tosiaan enempikin harrastaa.

Tiistaina jäi crossailut tekemättä kiireiden vuoksi. Sille olisi ollut aikaa vasta illalla kaikkien menojen jälkeen ja se ei yksinkertaisesti huvittanut, kun aamulla oli jo suihkussakin käynyt ja toinen moinen ei vaan houkutellut. Ei tekosyitä, vaan itselleni varsin valideja syitä. :D

Keskiviikkona pääsi sitten vihdoin sinne jalkatreenin pariin, joista olikin tullut tässä välissä erinäisten jalkaongelmien vuoksi taukoa jo kaksi viikkoa. Onnekseni tuon lepoviikon aikana lähti ne kaikki kivut ja kolotukset jaloista pois, viimeisimpänä polvikivut, jotka olivat aika sitkeässä.

Olisi varmasti kannattanut aloittaa aika pienillä painoilla, mutta päässä huusi, että normipainoilla vaan, antaa mennä! Normipainot tässä tapauksessa tarkoittivat viime jalkatreeniin lisättyä painomäärää.. Splitit vielä meni jotenkuten toistoja vähentämällä, mutta kun tuli boksikyykyn aika, sain hädintuskin itseni nostettua sen kaiken kera kuusi kertaa, eikä varmasti mennyt nätisti. :D Otin nöyrästi painoa pois ja tein seuraavat sarjat sillä, joskin sain edelleen vain kuusi toistoa aikaiseksi. Nätimmin kuitenkin. Ehkä.. Takakyykyn kohdalle treenivihkoon korjasin ennen ensimmäistäkään toistoa pienemmät painot, mutta tuskaa sekin oli. Syväkyykyn kohdille tein samat merkinnät. Ehkä ensimmäinen ja mahdollisesti toinenkin toisto sarjoista oli syvä ja se kaikki muu oli kaikkea muuta.. :D Siis mun jalat oli ihan muussia! Sarjojen välillä niitä kramppasi ja siinä oli aika vaikea ryhtyä kyykkimään, kun pelotti, että pääseekö sieltä enää ylös jos menevät kramppiin kesken liikkeenkin. Sitä ei onneksi tapahtunut kuitenkaan. Treenin jälkeen koin suuria vaikeuksia päästä portaat takaisin yläkertaan ja jaloissa oli välittömästi lihasarkuutta. Seuraavista päivistä puhumattakaan.. Kirjoitin seuraavan pätkän Facebookkiin: Kahden viikon jalkatreenitauko päättyi eilen. Tänään sitten kävelläänkin hitaasti ja irvistellen, kuin oisi tavarat housuissa. Pytylle istahdetaan karjuen ja sieltä noustaan karjuen. Takapuoleen sattuu, vaikka istuisi vain pehmeällä sohvalla. Lattialla tulee itku, kun tajuaa, että sieltä pitää jotenkin vielä nousta. On tää vaan niin <3 — :) feeling alive.

Tiesi siis tehneensä.

Whiiii!

Torstaina olisi ollut taas ojentajienkin vuoro, mutta aristivat edelleen maanantaista, joten jätin tekemättä. Siirsin ne perjantaille, jolloin tein ne vatsan ja kylkien parina. Vatsoista ei pystynyt hoovereita tekemään järkyttävän etureisiaristelun vuoksi, joten jäivät pois ohjelmasta. Perjantain crossailu jäi sekin pois, sillä seuraavana päivänä tulisi liikuskeltua. Lauantai meni siis Kolilla, siitä kohta lisää. Ja tänään sunnuntaina olisi ollut taas jalkojen vuoro olkapäiden lisäksi, mutta eipä ole jalat keskiviikosta palautuneet. Edelleen aristaa etureidet ja pakarat. Ne olisivat voineet ehkä palautua ilman tuota lauantain reissua tuossa välissä, kun ei ollut ihan niin lepopäivä kun olisi sitä ajatellen pitänyt olla.

Esimerkiksi tällaisia kun menee alas ja ylös, niin ei se ole lepoa se. Tää oli toinen osa näitä,
olin ihan kuollut kun pääsin ylös. :D 

Oli siis Vaarojen Maraton tuolla Kolilla, johon mieheni osallistui. Herätys oli jo ennen neljää aamuyöstä, kun piti ajoissa lähteä ajelemaan paikanpäälle. Itsellä oli tarkoitus vaellella siellä kameran kera ympäriinsä, mutta valitettavasti maisemia ei juuri ollut nähtävissä voimakkaan usvan vuoksi. Jonkin verran tuli kuitenkin käveltyä/kiipeiltyä siellä ja lopun ajasta istuin teetä juomassa hotellin kahviossa. Introvertti -kirja kädessä, niin ei tarvinnut ainakaan hätistellä ihmisiä ympäriltä pois. :'D

Tää oli ihan sairaan siistiä. Pelkään korkeita paikkoja ja tätä en pelännyt yhtään!
Olin ihan tuhannen fiiliksissä! Tällä mentiin ylös tapahtumapaikalle ja takaisin alas autolle.
Tässä mennään muuten alaspäin, vaikka näyttäisi olevan ylämäki. On jyrkkä alamäki.

Vaarojen maratonhan on polkujuoksutapahtuma, jossa juostaan (tai ne hetket kun voi juosta..) metsässä, juurakoiden keskellä, irtonaisten kivien seassa, kalliolla, pitkospuilla, ja yhdesti jopa ylitetään vesialue soutuveneellä/lautalla. Korkeuseroja on paljon ja erityisen mukavasti viimeiset kolme kilometriä on pelkkää, paikoin jyrkkääkin, nousua. Tapahtumaan liittyvän esittelyvideon voi käydä katsomassa tästä linkistä. Miehen tavoite oli lähinnä suoriutua alle kuuteen tuntiin koko koettelemuksesta ja saapuikin maaliin ajassa 5:50. Eikä ollut tapahtunut mitään loukkaantumisia matkalla, joten hyvinhän se meni! Olin ylpeänä vastaanottamassa uupuneen juoksijan maalissa Gainomaxien kera. Tuon suorituksen jälkeen oli varmasti palkkarinsa ansainnut!

Viimeinen spurtti ennen ihan mutkan takana häämöttävää maalia!

Ja tässä kohtaa tahtoisin kysyä lukijoilta kysymyksen: olisiko kiinnostusta miehen kirjoittamiin raportteihin näistä kisoista, ynnä muihin mahdollisiin juoksuun liittyviin juttuihin? Yleensähän kirjoitan aina näistä jotakin itse, mutta ne on tosiaan kaikkea muuta kuin juoksijan näkökulmia asiaan, saati sitten, että niissä olisi luettavissa mitään itse kokemuksesta. Paitsi katsojan kokemuksesta.. Mieheni voisi siis kirjoitella raportteja kisoista ja kun tuo juoksu on hänen lajinsa niin vahvasti muutenkin, niin aiheesta varmaankin liittyisi satunnaisesti kaikenlaista juttua. Hän voisi olla sellainen satunnainen vieraskirjoittaja. :) Tiedän, että ainakin jotkut lukijoistani harrastavat juoksua, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Itse luen aina innokkaasti juoksujutut ja kisarapsat toisten blogeista, jotka semmosia kirjoittavat, koska näen sitä lajia niin läheltä, vaikka itse en sitä harrastakaan. Jos kiinnostusta löytyy, niin tästä Vaarojen Maratonista voisi mahdollisesti tulla jonkinlainen rapsa.

Ja koska innostuin asiasta entistä enemmän, voisin tiedustella myös halukkuutta kysymyksien esittämiseen (miehelle siis), joihin hän sitten vastailisi. Olisiko sellaista? Anonyymit lukijat voisivat halutessaan lähettää kysymyksensä sähköpostiini, mikä löytyy profiilini takaa, sekä tuosta sivupalkista vasemmalta. Sinne saa muutenkin lähettää postia, ihan mistä syystä vaan. Vaikka mielipiteitä tästä aiheesta! Mieheni voisi tehdä vaikka itsestään sellaisen esittelypostauksen, johon voisi sitten esittää kysymyksiä. Nämä on kyllä vaan mun suunnitelmia, ei hänen. :D Tuo rapsojen kirjoittaminen oli tosin meidän yhteinen idea, joten ainakin sellaista voisi olla luvassa, jos kiinnostusta niiden lukemiseen löytyy mun lukijoistani. Loput oli mun omia ideoitani, joita en ole häneltä vahvistanut. :')

Ja saa myös sanoa ei. Otan sen huomioon tai olen ottamatta. :D

Oli muuten aikamoinen sumu muuallakin kuin Kolilla. Tällaisessa näkymässä ajettiin sinne.

Sitten viikon ruokajuttuihin. Jotain olikin jo viime postauksessa, jossa kerroin viimeaikojen ruokarakkauksista. Joitain muita tässä:

Muussia ja parsakaalia.

Muussia ja parhausvihannessekoitusta pakkasesta.

Porkkanaohukaisia.

Keitettyä perunaa ja parhausvihannessekoitusta.

Pizzaa taas, koska viikonloppu! Samaan tapaan kuin aiemmin, mutta halloum vaihtui miehen pyynnöstä vuohenjuustoon. Oli ihan hullunhyvää!

Ja koska eilinen meni ihan eväspohjalta (rahkaa, riisikakkuja..), teki ihan tajuttomasti mieli perunaa (yllättäen :DD) kun pääsi illalla kotiin! Siispä heitettiin uuniin ristikkoperunat ja syötiin ne ahnaasti naamoihimme (kuva ei ollut kaunis, siksi sitä ei ole nähtävillä.. :D) ja silti mulle jäi karmaiseva perunahimotus. Söin siis vielä iltapalaksi myöhemmin tämän:


Päivän rahkakiintiö oli täynnä, päivän perunakiintiö vasta tämän myötä.. Iltapalarahka vaihtui siis iltapalaperunaan, taisi tytön tehdä vähän hiilaria mieli. Kerrankos sitä. Tää ei varmaan toistu enää koskaan.

Siinäpä se viikko sitten. Kertokaahan mielipiteitä ja ajatuksia tuosta miehen kirjoittelusta, ootan intopiukeana! Kyllä niin tykkäisin laajentaa tätä blogia tuohon suuntaan, ja uskon, että monelle ne kirjoitukset olisivat kovasti mielenkiintoisia ja hyödyllisiä. Vai ei? Puhu nyt, tai vaikene iäksi!

Hyvää tulevaa viikkoa!

torstai 2. lokakuuta 2014

Viimeaikojen ruokarakkauksia

Ruokarintamalla on ollut kaikenlaista uutta ja jännää, on tehty uusia löytöjä ja kokkailtu uusia juttuja. Ajattelin koota niitä tähän, kun niitä on jo sen verran kerääntynyt. Jos joku vaikka inspiroituisi! Ja aloitetaan hillolla, koska hillo on ihana asia. :D Nimittäin bongattiin hillohyllystä tällainen maku jokin aika sitten:


Viikunahillo! Aivan parasta. Jos olet joskus syönyt kuivattua viikunaa, tiedät, että sitä syödessä napsahtelee kivasti suussa. Tässä on sama juttu. Lisäksi seassa on kivoja sattumia. Ja nämä St.Dalfourin hillot eivät tosiaan sisällä lisättyä sokeria, ja siksi niitä meillä käytetäänkin. Hilloahan meillä menee esim. rahkaan ja puuroon.


Tässä kuvassa on kaksikin ihanuutta. Ensimmäisenä nuo sadonkorjuukasvikset! Ne on ihan mun suosikkeja, niiiiin hyviä. Voisin syödä niitä joka aterialla! Kyseessä on siis pakaste ja merkki Apetit. Vähän huolettaa, että mahtaako ne loppua jossain kohtaa kaupoista, kun pussissa kovin mainostetaan niiden olevan kesäjuttu.

Toisena kuvassa näkyy tietysti nuo omituiset läpyskät. Ne on perunapihvejä! Tahdoin tehdä sellaisia, ilman, että olen koskaan sellaisia ennen tehnyt. Googlasin vähän jotain ohjetta ja tämän ohjeen pohjalta ne sitten tein. Tietysti niillä mulle vaadittavilla muutoksilla, eli kananmuna oli No Eggiä ja vehnäjauho riisijauhoa + ksantaanikumia ja sipulia ei ollut ja mausteitakaan ei mulla kaikkia ollut jajaja.. Nämä oli isosti hyviä. Koostumus oli hauska ja etenkin juuri näiden kasvisten kanssa tää oli niin nappiateria, että teen varmasti toiste. Ohjeessa kyllä sanottiin, että 30min menee valmistamiseen.. My ass meni. :D Mulla oli niin pieniä perunoita, että pelkästään kuorin niitä sen 30min!


Pizzaakin on taas tehty! Samaan tyyliin kun viimeksi, tosin vaihdoin täytteitä vähän. Ei olisi pitänyt, sillä ensimmäisellä kerralla se oli jo täydellinen! Palataan siis siihen versioon taas seuraavaksi. ;)


Käyrä kurkku! KÄYRÄ KURKKU! Niitä on taas kaupoissa. En vain voi yksinkertaisesti ymmärtää tämmösiä säännöksiä, että käyriä kurkkuja ei saisi myydä. No nyt niitä on taas, maksaa paljon vähemmän kuin suora kaverinsa, eikä ole myöskään kääritty muoviin, eli maailmakin pelastuu. Että hemmetti soikoon. Käyrä kurkku ftw!


Sipsejä! No melkein. Siivutettua perunaa, valkosipulisessa öljyssä ja mausteissa kieräyteltyä, uunissa kypsennettyä. Näistä oisi varmasti saanut sellaisia sipsinrapsakoita, jos oisi rutistanut ennen kypsennystä nesteet pois. En rutistellut ja lopputulos oli hemmetin hyvää perunaa! Ensi kerralla voisi koittaa rutistaakin. Jännää.


Jaa mitäkö tämä on? No se on puuroa. Jauhopuuroa. Riisisellaista! Kaupasta oli loppu mun perinteinen riisijauhoni ja piti ostaa toista merkkiä, johon en ollut ennen törmännytkään. Onneksi törmäsin ja bongasin siitä sivusta vielä puuro-ohjeenkin:


Eipä ole koskaan tullut mieleenkään tehdä jauhosta puuroa. Noin yksinkertaista ohjetta uskalsin kokeillakin, huolimatta siitä, että riisipuuro on mun inhokkipuuroni. Aavistin, että jauheesta tehty olisi miellyttävämpi, sillä se koostumus nimenomaan siinä riisipuurossa isosti tökkii. Ohjeessa on kyllä mun mielestä liian vähän vettä, siitä tuli TOSI tönkköä. Oli pakko lisätä nestettä kesken keittämisen, että jaksoin edes hämmentää. Lorautin riisimaitoa sinne. Varmaankin kolme osaa tuli nestettä yhtä osaa riisijauhoa kohti. Ja miltä se sitten maistui? No ei ainakaan laisinkaan riisipuurolle!


Eihän se sellaisenaan maistunut kuin miedolle jauholle ja vedelle, mutta kun sekaan laittoi taas ne kardemummat, kanelit ja piparkakkumausteet, hillot, banaanit ja raejuustot, niin tässä on mulle nyt yhtäkkiä ihan uusi puuroaamupala. <3 Tästä menen seuraavaksi tekemään huomiseksi aamuksi uuden satsin. Kun aamullahan ei kokkailla, aamulla korkeintaan heitetään mikroon. Tällä kertaa meinasin surrauttaa tuon banaanin sinne sekaan sauvasekoittimella, että tulee kunnon makea banaaniriisipuuro! Samaan tyyliin kuin aikoinaan banaanitattarivellipuurokin. Parhautta aamuihin! <3

Sellaisia ruokaparhauksia tänne. Mites sinne? Ootko tehnyt löytöjä kaupasta tai pussin kyljestä tai omasta päästä?