lauantai 23. elokuuta 2014

Ai mitäkö nykyään syön?

Ei sillä, että kukaan olisi tuota kysymystä mulle esittänyt. Mutta kerron teille silti! Sillä kun aloitin työni postinjakajana, selvää oli, että ruokamäärää saa lisätä ihan huolella entiseen verrattuna. Ja silloin ennen söin jo paljon! Taisin syödä sen 2400-2600kcal päivässä, vain pysyäkseni siinä painossa missä olin ja mahdollisesti pystyäkseni edelleen kehittymään. Sitten tuli tämä työ ja kulutus pomppasi lukemiin, jota en kyennyt enää syömään kiinni. Alussa paino putosi kun työt aloitin, mutta sitten sain sen pysäytettyä lisäämällä ruokamäärää. Nousemaan tuskin sitä saan millään, mutta hyvä jos ei enää putoa. Ja rasituskaan ei ole enää niin kuluttavaa kuin alussa - alussa se oli niin suuri lisäys, nyt se on jo arkipäivää. En usko, että paino putoaisi tällä rasitusmäärällä enää, vaikka söisinkin vähemmän. Mutta en aio kokeilla. :D

Nykyistä painoani en tiedä, sillä olen käynyt puntarilla viimeksi joskus kuukausia sitten. Silloin se oli päälle 52kg. Ei se aivan valtavasti ole pudonnut, mutta ehkä kilon tai kaksi. Jossain kohtaa voisin sen vaa'alla tarkistaa. En myöskään tiedä syömieni ruokien kaloreita tai makroja tai muutakaan. Ei ole ollut kiinnostusta selvittää. Pitäisi punnita kaikki määrät, enkä jaksa. :D Mulle riittää, että ruoka riittää.

Päivä menee ruokien osalta aika pitkälti näin:

Aamupala, noin klo 05:00:

Yhden banaanin banaanipannari, tehtynä No Egg -valmisteeseen. Sisältää myös pellavansiemeniä pari ruokalusikallista, plus tietenkin kardemumman, kanelin ja piparkakkumausteen.
Banaanipannari on tietysti parasta banaanin kanssa :D ja rinnalle ehdottomasti Kesoa!
Pannarin päällä on maapähkinävoita. Pannari on kuvassa kaksinkerroin.

Välipala töissä, n. klo. 09:00:

Purkki rahkaa, riisimaitoa (koska koostumus), vadelmahilloa lusikallinen (St.Dalfour), lusikallinen maapähkinävoita, mustikoita, yksi banaani. Ja kardemumma, kaneli, piparkakkumauste.

Tuossa kohtaa mulla jo vatsa huutaa nälkää ja tämä tulee valitettavan usein hotkittua sen vuoksi. Tauolle saa mennä silloin kun tykkää. Mun tulee mentyä tietyssä kohdassa töitä. Joskus se hetki voi olla tuntia aikaisemmin ja joskus vaikka puoli tuntia myöhemmin. Riippuu töiden määrästä.

Välipala ennen postinjaolle lähtöä, jotain väliltä klo. 10:30-12:00:


Joko raejuustoa ja banaani, tai rahkaa, hilloa ja banaani. Alkuun, ruokamäärää lisätessäni, söin tässä lämpimän ruoan. Se kuitenkin osoittautui liialliseksi, sillä sen jälkeen oli raskas lähteä jaolle. Raejuusto + banaani on sopiva, mutta ei valitettavasti pidä nälkää koko jaon ajan. Ihan sama kuinka paljon sitä raejuustoa syön! Rahka on sen verran tönkköä, että se pitää nälän. Mutta sitten taas mun vatsani ei pidä tuommoisesta tönköstä, vaan se protestoi mm. turvotuksella, mikä ei sekään tunnu kivalta postia jakaessa, portaita loikkiessa. Olen siis todennut, että pieni nälkä on parempi kuin turvonnut vatsa, eli ylimmällä vaihtoehdolla mennään, ainakin suurimmaksi osaksi.

Ja kuten moni jo ehkä jo huomaa, olen syönyt neljä banaania jo puoleen päivään mennessä! :D Nykyään niitä menee 124 kuukaudessa.. :'D

Postinjaon jälkeen kotona, kello mitä tahansa väliltä 14:00-16:00:

Ja kuvassa vain esimerkki. Se voi olla mitä tahansa. Monesti se on perunaa, mutta mikä tahansa muukin kasvisruoka käy. Viikolla ruoan valmistuksesta tai esivalmistuksesta vastaa mies, sillä minä tahdon ruokaa mielellään heti kun kotiin pääsen, olen meinaan todella nälkäinen! Siksipä noita pottuja on paljon syötykin; ne on helppo valmistaa/esivalmistaa valmiiksi ja itse en edes niiden rinnalle välttämättä kaipaa mitään. Joskus halloumia tai jotain muuta, mutta peruna on meille niin herkkua, että se menee pelkiltäänkin. Lisäksi perunassa on hiilaria, mitä todellakin kaipaan sen kolmisen tuntia ympäri kaupunkia juostuani.

Jos ruokana on ollut jotain vähähiilarisempaa, niin hiilareita saa jälkkärin muodossa muualtakin helposti:

Aika poikkeuksetta syönkin riisikakkuja jälkkäriksi, ihan sama mitä on ruokana ollut ja ihan sama miten täynnä olisin siitä.. :D Kuva kyllä hämää, sillä tämä on jokin entisaikojen aamupalakuva. En syö neljää. Kaksikin riittää, tai nykyään yksi jättiversio. Joskus jopa puolikas niistä isoista (vastaa yhtä perusriisikakkua). Mutta jälkkäri on nykyään aika vakio.

Jonkin aikaa, tunnista kolmeen, sulattelen tätä kaikkea ruokamäärää, ja sitten teen treenini. Treenin jälkeen palkkari (riisiproteiini riisimaitoon sekoitettuna). Ja sitten onkin iltapalan aika, yleensä treenistä tunnin sisällä.

Iltapala, klo. 20:30-21:00:

Purkki rahkaa, riisimaitoa (koska se koostumus), ne perinteiset kaneli, kardemumma + piparkakkumauste, vadelmahilloa (St.Dalfour), kourallinen saksanpähkinöitä, mustikoita ja joskus mansikoita. Lisäksi syön siinä ohessa kolme parapähkinää (päivän seleenintarve). Toisinaan kovemman treenin jälkeen saatan heittää sekaan myös - yllättäen - banaanin.

Nukkumaan viimeistään kymmeneltä.

Näiden lisäksi päivään mahtuu silloin tällöin yksi Questin patukka, mikä mulla on hätävarana töissä, jos nälkä yltyy sietämättömäksi. Myös yksi hätävarabanaani (tietty :D) on mukana. 

Viikonloppuisin on otettu tavaksi käydä ravintolassa syömässä oikein kunnolla, että saa tyhjät varastot taas vähän enempi täyteen, tai sitten on syöty kotona jotain suurempaa ja spesiaalimpaa. Spesiaali tarkoittaa mulle jo pelkästään esimerkiksi viljoja, kun en niitä muuten syö, mutta viikonloppuun rajoitetut viljansyömiset mun vatsani kestää hienosti ja oireitta.


Tänä viikonloppuna tulikin syötyä ravintolan sijaan kotona jotain pitkään kaivattua, mutta siitä enempi huomisessa koosteessa! ;)

Lisäksi vettä menee päivässä useampi litra. Aamulla heti menee jo kaksi ja jokunen enempi siinä päivän kuluessa.

Tällaisilla syömisillä on nyt tosiaan menty tämä aika, kun töissä olen nyt ollut. Pari kuukautta? Aika menee todella nopsaan! Edessä on yksi tai kaksi työviikkoa enää, ja sitten saa vähän hengähtää tämän syömisenkin suhteen. Vaikka ruoka on ihana asia ja kaikki mitä syön on valtavan hyvää ja herkkua, en tykkää pakkosyömisestä, mitä joutuu jonkin verran harrastamaan. Lisäksi mun IBS ei tykkää suurista ruokamääristä, eli kärsin aika ajoin turvottelusta ja muusta vatsaoireilusta, johtuen ihan vain suurista ruokamääristä. Kuitenkin se vähempi syöminen ei tule kuuloonkaan, sillä en tahdo painostani luopua, enkä varsinkaan näistä pikkuisista lihaksistani, mitkä olen ihan kamalan suurella vaivalla itselleni hankkinut! Siispä mennään tällä, ei tämä nyt kärsimystäkään sentään ole. Ja viikon tai kahden päästä on taas uudet kuviot, joten syödään nyt vielä kun kerran voi! :')

Maistuvaa viikonlopun jatkoa!

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Viikko 33: leventyneitä hartioita, maraton-tunnelmaa ja kaikenlaista perunaa

Treeniviikko oli saanut päätöksensä jo perjantaina, mutta perinteisesti odoteltiin sunnuntaihin asti, että saadaan kirjattua viikko ylös. Luulin vielä eilen aamulla, että tänään treenataan jalkoja, kunnes totesin, että fiksumpaa on jättää tekemättä. Siitä lisää alla, ensin nämä viikon treenit:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:54min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:37min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:55min.

Perjantai: vatsa, kyljet. Kesto: 0:29min.

Lauantai & sunnuntai: lepo.



Tai lepo ja lepo.. Lauantai ei ollut todellinen lepo. Miehen kanssa matkattiin Helsinkiin, jossa hän juoksi vuoden toisen maratoninsa (kaksi vielä edessä!). Tuohan tarkoitti yli neljän tunnin matkustusta autossa (per suunta) ja mun osaltani aikamoista kävelemistä sen maratonin aikana, tuli talsittua jokunen kilometri. Ja tietysti huonoilla kengillä (lättäpohjaiset tennarit) ja kyllä tuntui koivissa. Etenkin noissa nilkoissa. Nyt kun on kunnon lenkkarit (Asics!) ostettu ja niitä käyttää päivittäin töissä, huomaa kyllä heti kunnon kenkien merkityksen!

Ja jos ette ole koskaan olleet katsomassa maratonia, etenkään siellä maaliviivalla, suosittelen ihan täydestä sydämestäni. Se tunnelma siellä on niin hieno, että herkistyn joka kerta. Se tunne juoksijoiden kasvoilla maalisuoralla, se taistelu mikä on takana siinä kohtaa, se itsensä ylittäminen, se riemu, se liikutus, se ihmisten kannustus, taputus, hurraaminen. Otin paljon kuvia juoksijoista tuolla suoralla, nautin katsoa niitä, niissä näkyy niin paljon. Enemmän kuin tuhat sanaa, todellakin! Tällä kertaa maaliviiva ylitettiin stadionilla, jonne saapuessaan juoksijoiden nimet kuulutettiin ja musiikki soi. Tunnelma oli ihan huikea. Voi että kun viihdyn siellä! Hieno paikka olla mukana. Varmaan pätee kaikilta kohdin moneen muuhunkin tällaiseen vähän rankempaan urheilukisaan, ei pelkästään maratoniin. Suosittelen.

Maratonin jälkeen Valion MaitoPlussaa. Koska se menee jalkoihin, as you see.

Tuohon jalka-asiaani liittyen; varasin uuden hieronta-ajan ensi viikon perjantaille, jolloin avataan taas pohkeet ja penikat. Siitä tulee kivuliasta, todennäköisesti jopa enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. On meinaan nuo penikat sen verran rikki. Ensimmäisellä kerralla ne oli vain kireät, nyt ne on rikki. Mutta kun se hieronta kuitenkin auttaa, niin tottakai menen.

Evästä matkalle. Pari rahkaa, riisimaitoa, mausteita, hilloa, maapähkinävoita. Jatkoin vielä pellavansiemenillä
ja sitten banaaneilla.

Tosiaan, tuosta lauantaista johtuen en tänään sunnuntaina tehnyt jalkatreeniä. Turha niitä koipia on kiusata entisestään, saati sitten kun muuten ei olisi viikkoon tullut ainoatakaan lepoa jaloille. Ja sitä nyt tosissaan kaivattiin. Nukkumaankin päästiin reissun jälkeen joskus yhden aikaan yöllä, kun vihdoin oltiin kotona. Ja tuo päivähän meni eväspainotteisesti, eli lämmintä ruokaa ei ollut. Söin kyllä tosin mm. viisi banaania. :D Mutta eipä sitä ollut varmasti parhaissa voimissaan jalkatreeniä varten. Keskiviikkona sain kuitenkin hyvin kiusattua koivet ja ensi keskiviikkona sitten taas. Pohkeita uhkasin treenaavani tällä viikolla jo, mutta totesin sen olevan typerää, kun penikoita alkoi vähän kolotella tiistaista eteenpäin.

Syväkyykky, takakyykky ja boksikyykky. Split squat puuttuu kuvista, mikä settiin kuitenkin kuuluu.

Se on muuten jännä, miten vähän aikaa näihin treeneihin mulla nykyään enää menee. Silloin ennen, kun tein aamutreenejä, tuli ilmeisesti pidettyä vähän löysempää tahtia. Ja niin tulikin, kun ei ollut kiirettä. Nyt jotenkin aina erittäin onnistuneesti saan venytettyä treenin alkamisajankohdan sinne viimeiseen mahdolliseen, jonka jälkeen alakertaan mennään vauhdilla ja sarjatauot on pakko pitää lyhkäisinä, jotta ehdin ajoissa vielä nukkumaankin! Hirveä hiki ja syke korkealla koko ajan ja täytyy sanoa, että oikein loistavia treenejä on. Tällä tyylillä voin helposti lisätä sarjojakin noihin liikkeisiin, jos joskus pääsen sen verran ajoissa sinne alas, että siihen on varaa. :D

Ranskalaista punnerrusta ja kylkiä.

Mulla on treenien sisältö aika paljon muuttunut tässä ihan viime aikoina. Olen toistellut itselleni sitä simplify -käskyä, eli olen yksinkertaistanut treenejäni. Koska hardgainer, koska en ole hetkeen enää kehittynyt. Tuolloin treenit on myös helppo hoitaa nopeasti ja tehokkaasti, kun ne on niin selkeitä. Isoja liikkeitä, ei kikkailuja. Siitä tykkään.

Mutta onhan tässä onneksi parissa vuodessa vähän jotain tapahtunut sentään. Pelkästään ihan järjettömän
positiivinen muutos!


Ruokarintamalla ei juuri mitään ihmeellistä. Alakulmassa vasemmalla on edelliseltä sunnuntalta jäänyttä riisinuudelikasvisraasteruokaa, jossa taisi olla kidney-papuja seassa myös. Kolme päivää syötiin muussia sen jälkeen, kahtena halloumin kanssa. Gnaa! Ihanuutta. Pippurimaustettu halloum osoittautui paremmaksi kuin basilikamaustettu. Molemmat kuitenkin todella hyviä. Muussia tuli syötyä myös ihan vain noiden kylmien kasvisten ja raejuuston kanssa. Lohkoperunoita löytyi Citymarketin pakastealtaasta, nimikkeellä Tulikuuma. Näitä olen ennenkin hehkuttanut, nams. Lauantai meni sillä eväslinjalla ja tänään sunnuntaina päästiin taas Viikinkiravintola Haraldiin syömään, tämän viikonlopun vieraiden (vanhempieni) kera. Tällä kertaa otin järkkärin sinne hämäryyteen mukaan, että sain edes jonkinlaisia kuvia annoksista. Sen enempää en alkanut tähtäillä ja säätää, kun oli nälkä ja tahdoin syödä. :D Nyt syötiin oikein alkuruokien kera!


Kuvissa näkyy miehen valitsema alkuruoka, suppilovahverokeitto, rinnalla saaristolaisleipää maustevoilla. Alhaalla näkyy minun omani, ihana kulhollinen salaattia, linssejä, kurpitsansiemeniä ja rapeaksi paisteltua saaristolaisleipää. Oli muuten tosi rapsakoita, mulla ei ole pään sisällä ollut koskaan sellaista meteliä kuin noita syödessä. :D Ja se sama meteli kuului kyllä varmasti monen pöydän päähän! Ylhäällä oikealla on mun ja miehen annosvalinta. Pidättäydyttiin samassa kuin viimeksi, kun siinä ei mitään moittimista ollut. Päinvastoin, todellista herkkua on! Kyseessä siis Punatukan Kasvisrieska. :) Rieskaa, vuohenjuustoa, kilpiperunoita (nammmmm), punajuurta, erinäisiä kasviksia, punajuurikastiketta.. Mitähän kaikkea. Löytyy luonnollisesti A la carte -listasta tuokin kuvaus. Suosittelen edelleen tätä paikkaa.


Tilattiin myös D-vitamiinia edellisen loppuessa. Vihdoin saatiin ensimmäiset puhdas + capsit tähän talouteen! Se mikä oli entistäkin hienompaa, niin tilattiin ainoastaan nuo kaksi reunimmaista purkkia. Keskimmäinen tuli yllätyksenä kaupanpäälle. Kannattaa tilailla Terveysteekistä!

Ja edelleen kaikki mun hehkutukseni on ihan tyytyväisen asiakkaan hehkutuksia. Kukaan ei ole sponsoroinut mulle mitään. Saa toki sponsoroida tämmösiä mitä oikeasti tarvitsen, enkä laittaisi pahakseni ollenkaan, jos vaikka saisi Haraldissa syödä aina ilmaiseksi hei jooko joo. :D

Aamuista, ei-vielä-ihan-herännyttä naamaa vessan peilissä. Tää vakava naama ei multa onnistu kyllä yhtään luonnollisesti,
oon aina ihan kumman näkönen. Mutta mennään nyt tällä, kun ilveilykuvaa ei ollut.

Ensi viikko on sitten toisiksi tai kolmanneksi viimeinen työviikko, sen jälkeen taas uusia kujeita. Mutta tehdään nuo nyt alta pois ensin! Ja perjantaina tosiaan availlaan noita penikkareppanoita. Ehkä sen jälkeen ei niitä enää tarvitsekaan huoltaa, kun niitä kiusaava rasituskin loppuu, mikä on kyllä varsin tervetullut juttu. Varasin sen verran pitkän ajan hierojalle taas, että jos aikaa vaan siitä jää, niin otetaan kädetkin taas auki. Siitä tykkäsin, vaikka forkkujen avaaminen oli aika tuskaisaa. Mutta silleen ihanalla tavalla. Mies menee tulevalla viikolla myös omat koipensa avaamaan, Pekalle myös. Se on varmaan varsin mieluisaa näin maratonin jälkeen.. :)

Nyt siirryn banaanipannarin paistoon ja valmistautumaan sen myötä tulevaan työviikkoon. Parhaudellista viikkoa!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Viikko 32: ilmeikkäitä ruokia, Kaisan terveisiä ja erbihaboja

Mihin nämä viikot oikein menee? Ihan hirvittävän nopeasti ainakin! Tässä siis taas viikon edestä treeni- ja muita turinoita:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:52min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:40min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:56min.

Perjantai & lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 1:02min.


Ja edelleen tosiaan näiden treenien lisäksi tulee töiden puolesta aerobista keskimäärin kolmisen tuntia per päivä, eikä se muukaan aika töissä ole perssiillään istumista. Itseasiassa aamulla kun pyllyni nostan bussin penkiltä, lasken sen töissä vain tauon ajaksi alas ja seuraavan kerran istuudun vasta töiden jälkeen, kun bussiin pääsen.

Viikon treeneistä jäi ensisijaisesti mieleen jalkatreenit. Nyt ne on niin suurta herkkua, ettei tosikaan! Ikinä en ole hikoillut samaan tyyliin kun nyt näissä treeneissä. Jalkatreeni sisältää neljä erilaista kyykkyä (split squat, boksikyykky, takakyykky ja syväkyykky). Toistot on kaikkea väliltä 6-12. Ihan parasta herkkua! Ja herkkua on myös seuraavat päivät, töissä etenkin, kun ei oikein taivu ja koipia hapottaa. Tavallaan siitäkin kaikesta nauttii - tietää tehneensä!

Pershikeä ja sitten sitä viime postauksessa mainittua polvihikeä. Olkaa hyvät. Arvasin, että tahdotte katsella näitä.

Perjantaina jäi tälläkin viikolla vatsalihastreeni pois, kun meillä oli vieraita. Kaikki muut treenit tuli tehtyä suunnitelmien mukaisesti, eikä tuo vatsalihastreenin puuttuminen vieläkään haittaa. Katsotaan taas ensi perjantaina uudelleen. Tosin silloin on vissiin taas tulossa vieraita. :D

Lauantaina käytiin kattelemassa, kannustamassa ja kuvaamassa Ninniä triathlon -kisassa, käykää linkin takaa lukemassa ja kattomassa tunnelmia kisasta!

Kiitos erbin pareesi, kun et anna kasvattaa toista hauista.

Viime postauksessa kerroin siitä hieronnan huonontamasta olosta. No se ei siitä kovin paljoa enää pahentunut, onneksi. Pari vanhaa oiretta tuli takaisin, mutta ei onneksi niitä kaikista kamalimpia. Tästä se taas alkaa helpottaa, eikä enää pahene. Eikä tosiaan enää ammattilaishierojalle tämän selän/hartioiden, saati sitten niskan kanssa. Muuten kyllä. Odottelen edelleen, että nämä koivet (penikat) tulisi sellaiseen kuntoon, että ne voisi hieroa uudelleen. Eli edellisen hieronnan aiheuttamat kipukohdat lakkaisivat sattumasta. Kolme viikkoa (!) siitä hieronnasta on aikaa, ja edelleen on vähän hassua kipua penikoissa. Niihin nousi silloin kunnon mustelmat ja kunnon patit. Ja ne patit aristelee edelleen. Selkeästi ovat kyllä laskemaan päin, eikä kipu ole enää suurta laisinkaan. Jee, sitten pääsee taas ihan todellisen kärsimyksen pariin. :')

Fitness-peruna? Jäniksen pyllystä sojottaa lusikka? Vihainen pannari? Ja sunnuntain spesiaaliaamupala. <3

Tällä viikolla on syöty kaikkea hyvää. Jättisatsista perunaa tuli jättisatsi perunamuussia, jota syötiin kolme päivää, eri lisuke aina kaverina. Ensimmäisenä päivänä sorruin mieliteoissani, ja ostin torilta varsin kalliilla kanttarelleja (niitä kun ei metsässä ole, liian kuivaa!). Saatiin superherkkua, kun paistelin ne uudella valurautapannullani valkosipuliöljyssä ja maustoin vain suolalla. Muussissa on perunat kuorineen ja se on maustettu valkosipulisella öljyllä, tillillä ja suolalla, tehtynä riisimaitoon. Todella makoisaa!


Seuraavina päivinä piti saada muussin rinnalle jotain muuta ja niitähän kaupasta löytyi. Superherkkua ja sitten ei niin herkkua.


Pakasteesta juurespihvit, oli vissiin Apetit -merkkiä. En suosittele. Ihan tyhmiä olivat. Mutta se mitä suosittelen, on halloum -juusto, pippurimaustettu sellainen. Voi mitä herkkua!! Paistoin taas valurautapannullani, valkosipulisessa öljyssä. Tämä oli elämäni toinen kerta kun söin halloumia. Ensimmäinen kerta on ollut kreikkalaisessa ravintolassa, jossa tuo on ollut niin suolaista, että itselläni on ollut vaikeuksia syödä sitä. Tämä sitten taas oli aivan täydellistä. Suolaa oli sopivasti, eli se ei sieltä hyökkinyt esiin. Rapsakka pinta, valkosipulinen öljy.. Ah. Ostettiin nyt tuota samaa merkkiä, basilikamaustettuna. Sitä ensi viikolla. Oisi taas iiiiso pussillinen perunoita oottamassa. :)

Muita ruokia viikolta: ristikkoperunoita,
uuniparsakaalia,
raasteruokaa (porkkana, palsternakka + kikherneitä & riisinuudelia).

Lauantaina käytiin taas Haraldissa, mutta ei yksin, joten en räiskinyt kuvia tällä kertaa. Ruoka oli jälleen aivan taivaallista ja jälleen voin suositella kaikille. Ensi viikonloppuna taas uudelleen! Ehkä otan järkkärin tällä kertaa kuulkaas mukaan, että saisin kunnon kuvan siitä annoksesta! Ravintolassa on sen verran hämärää, ettei siellä puhelimen kamera pysty mihinkään.

Niin ja hei, katsokaa mikä eräänä päivänä tällä viikolla odotti pöydällä, kun tulin töistä kotiin:

Kuinka siistiä?! No tosi siistiä! Mies oli tällaisen mulle järjestänyt. <3

Sellainen oli tämä viikko. Ensi viikolla ajattelin jo ottaa jalkatreeneihin mukaan pohjeliikkeet. Sittenpähän näkee miten niiden kanssa käy. Ainakin hierojalle pääsee aina ja enää en aiokaan yksinäni kärsiä, jos nuo jänteet tuosta suuttuu, kun hierojalta sen avun saa. Se kipu, mikä siitä hieromisesta tulee, ei ole temppu eikä mikään kestää, kun se välittömästi auttaa. Muutenhan nuo on olleet tosiaan jumittamatta nämä kolme viikkoa, mitä hieronnasta on aikaa. Tuntumaa niissä silti satunnaisesti on, ja siksi olen niitä menossa auki hierotuttamaan joka tapauksessa. Heti kun vain taas pystyy!

Naama peruslukemilla. Eli näin.

Mukavaista elokuista viikkoa kaikille! Minä oon innoissani, että lämpötilat on vihdoin vähän tipahtaneet. Nelisenkö viikkoa täällä on jo ollut siinä kolmisenkymmentä astetta.. Kyllä oli jo aika vähän tulla alaspäin! Jee!

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Viikko 31: kunnon jalkatreenejä, hierontaa ja viikinkimeininkiä

Vihdoin ne jalkatreenit on täysillä mukana näissä treeniviikoissa taas! Vähän tuli rukattua treenien paikkaa toisiin päiviin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, mutta se ei menoa haitannut. Kaikki palautui kuitenkin niin kuin pitikin. Näiden sanojen myötä viikko oli seuraavanlainen:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 60min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 58min.

Torstai: jalat. Kesto: 58min.

Perjantai: lepo (hieronta).

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 56min.


Viime sunnuntaina sain tehtyä sen ensimmäisen kunnollisen jalkatreenin sellaiseen kolmeen viikkoon ja todettakoon, että kivut lihaksissa oli myös sen mukaiset, että taukoa oli ollut.. Tarkoitus oli tehdä seuraava jalkatreeni keskiviikkona, mutta jouduin palauttelemaan vielä torstaihin asti. Vaihdoin siis pari treeniä päittäin. Hauikset ja ojentajat olivat tuntuneet palautuneen jo siinä yhdessä välipäivässä, joten sain tehtyä ne sitten taas. Ei mikään ihannetilanne, mutta tällä kertaa mentiin tällä.


Sain myös aivan uutta potkua jalkatreeneihini rukkaamalla treenisisältöä. Olen jonkin verran lueskellut siitä, miten hardgainerin tulisi treenata, jotta saisi tuloksia. Aika paljon tuntuu toistuvan sana simplify (yksinkertaista). Tuo sana soi päässäni joka kerta treeneissä, joten olen niitä nyt koittanut yksinkertaistaa mahdollisimman selkeiksi. Helppo tapa tätä on ajatella, että jos sulla olisi aikaa vain viisitoista minuuttia tehdä treeni, tekisitkö siinä kaiken maailman kikkailuja, vai keskittyisitkö suuriin, selkeisiin pääliikkeisiin? Minä tekisin ainakin niitä selkeitä liikkeitä, enkä uhraisi ajatustakaan niille kikkailuliikkeille.

Niinpä jalkatreenistäni muodostui huomattavasti yksinkertaisempi, jolla aion mennä seuraavat pari-kolme kuukautta. Mitäkö se sisältää? Neljä eri kyykkyä. Split squat, boksikyykky, takakyykky ja syväkyykky. Syväkyykkyä en vielä ole tehnyt akillesjänteitä edelleen silmälläpitäen, mutta kolme muuta tein keskiviikon treenissä jo. Split squattia 3x12/jalka, boksikyykkyä 3x6 ja takakyykkyä 7x8! Olisin vain voinut jatkaa noita takakyykkysarjoja, niin oli ilo mukana siinä tehdessä. Painot eivät olleet kovin suuria, sillä takana oli todella rankka työpäivä, joka meni ylitöidenkin puolelle tunnin verran, ja jalat olivat töistä jo aika poikki. Hiki oli treenin kaiken jälkeen aika messevä, pisaroita valui ja kasaantui leuan alle, tipahteli tukasta ja lipsahteli melkein silmiin. Hikoilen myös erittäin omituisesti polvistani. :D Niihin tulee ihan hikipisaroita, jotka sitten tipahtelevat jalkaa pitkin alas. Olen varmaan ainoa? Muistan jo lapsuudesta, miten kesällä polvista jäi harmaaseen hameeseeni hikiläntit. :'D

Ostin uuden jumppamaton, kun kissan mielestä edellinen oli aika heittää roskiin. Töistä saatiin hyvät juomapullot.

Perjantaina oli sitten se hieronta Pekalle. Tällä kertaa vähän jännitti mennä, kun kyseessä oli tuo selän alueen hieronta. Mikään muu ei jännittänyt, kuin se, että selviänkö siitä oireitta, vai tuleeko jotain pahenemisia (viime postauksen lopussa vähän asiasta kirjoitin ja täällä kaikki taustatieto asiaan). Olin varannut sen kaikista pisimmän ajan (80min), sillä ennen hierontaa piti saada sanottua kaikki oleellinen ja sitä tietoa nyt ei ole ihan vähän.. :D Pääasiat kuitenkin olivat, että niskaa/rankaa ei saa venyttää ja että niskaan ei saa koskea muutenkaan, eikä myöskään kaulaan. Verisuonipoikkeavuuteni olivat hyviä syitä kuulemma Pekankin mielestä olla koskematta niskaan. :D Kerroin missä menee rajat, mihin vielä saa koskea ja mihin ei. Ja sitten aloitettiin. Selkä kokonaisuudessaan käytiin läpi, sekä hartiat. Jumipaikkoja ja kipeitä kohtia löytyi. Triggeritkin sai kyytiä. Mitään liian kipeää siellä ei ollut, eikä mitään yllättävää. Nuo selän jutut on mulle kipuineen niin tuttuja, kun niitä hierotaan meillä kotona hierontapöydällä useamman kerran viikossa, että olen vähän oppinut tykkäämään sellaisesta kivusta jo. :D Selkä- ja hartiahieronta oli siis pelkästään mukavaa ja rentouttavaa. Juteltiin suurimman osan ajasta. Olen myös selkeästi kehittynyt tässä hierontajutussa sitten viimeisten vastaavien (2009?), jolloin hierojan piti jatkuvasti sanoa, että rennoksi vaan. Nyt ei tarvittu tuota lausetta kertaakaan. Olen ehkä niin tottunut selän koskemiseen nykyisellään.

Erbin pareesi käytiin myös läpi ja kerroin kaiken mikä siihen itsellä liittyy. Lapa sillä puolen oli kuulemma ihanan irtonainen ja helppo hieroa. :D Käännyttyäni selälleni hän tosin joutui jo miettimään otteita ihan eri tavalla kuin muiden kohdalla, kun mobilisoi kättäni. Aikaa jäi niin hyvin, että otettiin siihen loppuun käsihieronta. Käytiin läpi mm. hauikset, forkut ja kämmenet. Hauisten kokoeron huomasi hierojakin. Olivat myös aivan kuin luussa kiinni ja ne saatiin sieltä hyvin irti. Forkut oli ihan tuhannen juntturassa ja niiden avaaminen teki jo vähän kipeää. Olikohan sinä tai edeltävänä päivänä, kun olin juuri miettinyt niitä puristellessani, että jos ne nyt hierottaisiin auki, tekisi se kipeää.. No, oikeassa olin tosiaan. :D

Hieronnan jälkeen oli hyvä olo ja vettä juodessa se loppupäivä menikin. Forkut olivat heti arat ja kädet sen vuoksi aika hyödyttömät, ja arat ovat edelleen. Hauikset näyttivät heti erilaisilta kuin ennen - niihin tuli selkeämpi raja, irtosivat siis hyvin. Pitkästä aikaa (vuosiin?) ei päätä eteenpäin taivuttaessa mikään kinnannut vastaan. Lauantai oli sekin hyvä päivä, vaikka jumit sieltä tuntuivat tiettyihin kohtiin palanneenkin. Mutta tänään sunnuntaina on olo vähän heikentynyt. Pää on vähän sekaisin, eikä olo ole ihan normaali. Mitään vakavampaa ei tässä kohtaa ainakaan vielä ole. Toivon, ettei tästä pahene. Ja että tämä menee ohi. Ja en enää uskalla mennä uudestaan selän/hartioiden hierontaan. Kotona jatketaan siltä osin sitten jatkossakin, että pysyy kurissa, mutta ei päästä kuitenkaan niin syvälle mihinkään vaikuttamaan, että pääsisin huonontumaan. Ilmeisesti mun keholleni normaalitila on se vähän juminen, jolloin se toimii parhaiten. Jos ne jumit auotaan, menee keho huonommaksi. Ja sama juttu, jos niiden annetaan olla, eikä niitä hoideta yhtään. Vähän täytyy hoitaa, mutta liikaa ei saa. Ei ammattilaisella. Ammattilainen on tässä tapauksessa liian taitava.

Jatkossa tulen silti edelleen käymään Pekalla. Kädet käyn ainakin avaamassa uudelleen, niin selkeä ero niihin tuli! En melkein malta odottaa miltä huominen hauistreeni tuntuu, nyt kun hauis on sen näköinen, että se yleensäkin on olemassa. :D Varmaankin käyn vielä uudelleen avaamassa penikat ja pohkeet, heti kun siitä edellisestä hieronnasta vaan helpottaa nuo penikoissa tuntuva arkuus - sattuu meinaan edelleen niihin kohtiin, joihin mustelmat nousivat! Muutenhan nilkat on edelleen hyvässä kunnossa (kiitos Pekan!), eikä jänteiden tulehduksesta ole enää merkkejä. Jalkatreenin jälkeisinä päivinä niihin tulee kuitenkin tunnetta (ei kipua), kun taka-akseli menee kireäksi, eli joitain kireyksiä siellä vielä on. Mies on myös menossa Pekalle seuraavan maratonin jälkeen availemaan jalkoja. Suosittelen kyllä edelleen ihan kaikille! On ihan oikeassa ammatissa tuo kyseinen mies, todella mukava ja otteet on ainakin omaan mieleeni.


Koska perjantaina ei päästy hieronnan vuoksi syömään ravintolaan, käytiin siellä lauantaina. Testattiin meille uusi paikka, Viikinkiravintola Harald. Ruokalistan kasvisvaihtoehtoja oltiin kuolattu jo aiemmin ja tiedettiin mitä tahdotaan:

INSE GALLIN KUNINKAAN KASVISKILPI 27,90 € / HLÖ
(valmistetaan vähintään kahdelle)

Kilveltä tarjottuna kasvimaan parhaat herkut: perunarieskan päällä makeaksi haudutettua sipulia ja kaalia, omenaisessa kastissa haudutettua punajuurta vierellään härkäpavuista, sipulista ja soijasta pyöräytettyä papukakkua sekä paistettua vuohenjuustoa. Lisäksi kilvelle kerätään viikinkien kilpiperunaa, savujuustoperunaa, hunajaisia juureksia, kukkakaali-papumuhennosta, kirsikkahilloa, omena-timjamihilloketta sekä kermaisen pehmeää suppilovahverokastia ja sinapilla aateloitua punajuurikastia.

Voin vaan sanoa, että NAM. Eikä kun siis OMNOMNOM! Iso kasa ruokaa tuli isolla puisella alusella (tai siis kilvellä) pöytään, josta saatiin lautasellemme niitä lapata. Paljon erilaista sorttia siinä oli syötävää ja kaikki niistä oli aivan erityisen hyvää. Ainoa poikkeus oli kirsikkahillo - johtuen siitä, ettei meillä välitetä kirsikoista. Maistoin kyllä sitäkin. Ehdottomia lemppareita oli (yllättäen) perunavaihtoehdot. Kilpiperunat, voi nam! Savujuustoperuna ei sekään ollut mitenkään vastenmielistä.. Oho, kuolasin taas vähän.

Ravintolassa oli miellyttävän viileä. Hämärästä valaistuksesta plussaa (lisäsin kuviin valoisuutta jälkikäteen, jotta niissä näkyi ylipäätään jotakin). Sisustuksessa näkyi viikinkien päähineitä, juomasarvia ja lounaspöytä(?) oli viikinkilaivaan lastattu (jonka punainen lippu näkyy kuvissa). Tarjoilijoilla oli asiaan kuuluvat asut päällään ja seinällä oli jättimäinen hirven pää, sekä (ilmeisesti) poron taljoja. Itse kammoan kuolleita eläimiä sisustuksessa, mutta tässä ne eivät häirinneet nyt niin kovin, ettenkö olisi voinut keskittyä ihan vaikka ruokaani. Pöydät, seinät, tuolit, sermit, kaikki tuollainen oli kunnon puuta. Niin, ja alkupalaksi ruokaa odotellessa tuotiin varrasleipää ja voisulaa. Mikä ihana vaihtoehto ainaiselle vaalealle leivälle (josta toki tykkään aivan valtavasti :D)! Varrasleipää olen viimeksi syönyt jokunen vuosi sitten. Enkä ole ruista muutenkaan syönyt ainakaan kahteen vuoteen. Varmuudeksi paikallistin vessan etukäteen, mutta sinne ei kuitenkaan tullut minkäänlaista tarvetta. Vatsa ei siis suuttunut, tälläkään kertaa. Tuonne mennään ehdottomasti uudelleen, vielä monta kertaa. Meidän lemppariravintola on löytynyt!


Kotona ei olla ihan yhtä hienosti ja yhtä hienoissa puitteissa syöty, mutta ei valittamista tälläkään rintamalla. On tehty mm. sekä porkkana-, että pinaattiohukaisia ja keitelty uusia perunoita, joita on syöty kasvisten ja raejuuston kanssa, ihan vain suolalla ja valkosipulisella öljyllä varustettuna. Suurta herkkua! Niitä tulikin niin paljon, että syötiin kolmena päivänä putkeen. Eikä kukaan valittanut. Ehkä vähän suri sitä, että niitä ei riittänyt neljäksi tai viideksi päiväksi. Peruna. <3


Ensi viikolla ei ole hierontoja varattu, vaikka mieli tekisi. Tahtoisin käydä vaikka joka viikko! Ehkä siitä seuraavalla viikolla taas. Kun on se vaan kivaa. Vaikka sattuisi kuinka paljon ja melkein kiroiluttaisi, on se kivaa silti. Koska sen tekee mukava ihminen ja koska se auttaa. Kaikki varailemaan Pekalle aikoja, jotka täällä seudulla vaan asuvat. Hinnat olivat nyt nousseet viisi euroa, vähän lähemmäs muiden vastaavia. Vaan silti on ymmärtääkseni edelleen edullisempi kuin muut.

Huomenna jännää hauistreeniä illalla, näillä uusilla irrallisilla haboilla! Iiks! Jumitonta viikkoa kaikille!

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Viikko 30: kipujen helpotusta, pyllysurkua ja helleuupumusta

Tämän helteisen viikon osalta treenipuoli näyttää tältä:

Maanantai: lepo (hieronta).

Tiistai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:52min.

Keskiviikko: lepo.

Torstai: lepo.

Perjantai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:56min.

Lauantai: 7.15km kävelyä (kameran kanssa) Tiilikkajärven kansallispuistossa, kesto: 2:15min.

Sunnuntai: jalat, kesto: 0:53min.


Hieronnasta kirjoittelinkin jo aiemmin tällä viikolla ja niin siinä kävi, että (toistaiseksi ainakin) se teki temppunsa, eli siitä lähtien on akillesjänteet olleet kivuttomat. Mikä ihana tunne! Uudet lenkkarit olivat varmasti myös osallisena tähän paranemiseen, ainakin mitä ihmisten kokemuksia on lueskellut, on pelkästään kenkien vaihto saattanut parantaa koko homman. Suurin syy oli kuitenkin tuossa hieronnassa, niin jumissa siellä oltiin ja niin välitön vaikutus sillä oli. Jännää, miten koko tulehdus voi johtua kireistä lihaksista ja lihaskalvoista. Tai ainakin ne kireydet olisi tilaa ylläpitänyt hamaan tulevaisuuteen asti, ellen olisi asialle jotain tehnyt. Jännää myös ajatella, että jos olisin lääkärissä vaivan kanssa käynyt, olisin mitä ilmeisemmin saanut kouraani sairaslomaa ja lepokehoituksen, sekä tulehduskipulääkekuurin. Ja sitten se ei olisi mennyt ohi ja olisi ehkä jatkettu kortisonipiikityksellä ja olisin joutunut myös työni lopettamaan. Hyvin todennäköisesti näin. Nyt kävin hieronnassa ja ostin uudet lenkkarit ja voin jatkaa niin kuin ennenkin. Joskus kannattaa miettiä niitä muitakin vaihtoehtoja, kuin pelkkää lääkäriä ja lääkekuuria. Sitä voi parantua vaikka millä muulla tavalla. Mulla tuntuu olevan tuommoinen tapa ainakin. :D Heidi itte!


Hieronnan takia meni taas treenit vähän eri paikoille ja lopulta sieltä jäi viikon vatsalihastreeni tekemättä. Mutta se ei haittaa, sillä tänään sain vihdoin tehtyä jalkoja! Milloin viimeksi? Taisi olla kolmisen viikkoa sitten, jos puhutaan kunnollisesta treenistä. Hieroja käski pari päivää ottaa rauhallisesti vielä sen hieronnan jälkeen, mutta otin varman päälle, ja skippasin vielä torstaisen jalkatreenin. Säästin kyseisen herkun sunnuntaille. :) Mitään suuria painoja en käyttänyt, enkä olisi kyllä pystynytkään, onhan tätä taukoa tässä tullut. Enkä myöskään vielä lähtenyt tekemään esim. syväkyykkyä, enkä varsinkaan pohkeita. Syväkyykkyä voin kokeilla tulevalla viikolla jo, mikäli tämänpäiväisestä ei koivet ärtyneet, mutta en tiedä milloin niitä pohkeita uskaltaa treenata. Sitten kun tunnen olevani rohkea. :)

Alhaalla ei pumppia ja pumpilla. :D Toki posetusasentokin on erilainen.

Jalat tuntuu kyllä nyt hieronnan jäljiltä aivan erilaiselta! En tiennytkään millaiset on normaalin tuntuiset pohkeet, esimerkiksi. :D Niitä rullatessakin on ihan eri tuntuma kuin ennen. Ovat pehmeät ja leviävät siihen rullalle, sen sijaan, että pysyisivät yhtenä kovana kasana, mikä ei anna yhtään periksi. En edes tajunnut niiden olevan niin jumissa, kun eivät mitenkään kipeät ole olleet. Mielenkiinnolla odotan kyllä pohjetreeniä, että millaiseltakohan se nykyään tuntuu!


Nyt kun koipiasioissa ollaan, niin puhutaan vähän pepustakin. Nimittäin niin surullisesti sen on käynyt, että tässä ihan voisin siitä vähän avautua. Tänään (taas) sovituskopissa ollessani näin takapuoleni peilin kautta, pöksyjä jalkaani sovittaessani, ja kyllä se vain masentaa. Ihan tulee kuulkaas paha mieli siitä millainen se nykyään on. (Tietyt) pöksyt jalassa se sentään on vielä kelpopylly, mutta siihen se jääkin. Se on nykyään surullinen, tyhjä rusina, mikä näyttää siltä, ettei mitään treeniä ole koskaan tehtykään. Enkä edes liioittele yhtään. Ja tiedän, että sovituskopin valot on armottamat jokaiselle naiselle ;), mutta oli aika, kun ne eivät olleet mun takapuolelleni ollenkaan armottomat! Tämä järjetön aerobisen määrä (työt), se, ettei pysty syömään tarpeeksi (koska työt ja kulutus), ja se, että silti syö pitkälti kaiken, minkä käsiinsä saa, on saanut aikaan sen, että lihas on kadonnut ja tilalla on pitkälti pelkkää tyhjyyttä tai löysää. Huokaus. Pyllysurku! Niin kovin sitä rakensin ja niin hienon siitä sain. No joskus sitten taas. Mikäli mulla työt joskus loppuu, kun sekin on vähän epävarmaa vielä. :D

Mutta tulevaisuudessa on aika iso suunnitelma myös tätä varten. Nimittäin saattaapi olla, että olen aika kyllästynyt tähän paikalla junnaamiseen mm. yläkropan suhteen (ei ole enää aikoihin kasvanut) ja oisi se pyllykin (ja jalat) kiva saada tehokkaasti kuntoon. Siispä PT -juttuja siellä oottaa minuakin, sitten joskus. On tämänkin tytön aika kasvaa jo pikkuhiljaa. PT:hän on jo valittu (jopa jokunen vuosi sitten :D) ja sitä suunnitelmaa en vaihda! ;) Olisi kiva nähdä mihin minusta on. Että olenko miten pahasti hardgainer, vai voinko tästä kasvaa? Että miten kasvisruokailijasta saa rakennettua tämän suurempi, vai saako? Uskon, että oikean ihmisen avulla tämä kaikki voisi onnistua. En usko, että itse enää osaan. Mutta se sitten joskus. Ei vielä.


On muuten nämä helteet sanelleet nekin tämän viikon tahtia. Joka päivä olen saanut (tässä tapauksessa joutunut) olemaan siellä helteessä ja auringossa sen muutaman tunnin, koko viikon ajan. Töitä tehden, ripeällä askeleella. Uuvun ihan tosi kovin. Töiden jälkeen olen pahimmillani niin uupunut, että olen nukahtaa istualteni. Perjantaina oli jo pakko ottaa päikkärit, kun en enää yksinkertaisesti pysynyt hereillä. Mitä useampi päivä noita hellepäiviä putkeen tulee, sitä uupuneemmaksi tulen jokaisen sellaisen jälkeen. Vettä saa kitata ja suolaa lisätä minkä kerkeää ja mikään ei riitä. Onneksi ihan vähän näyttäisi helpottavan ensi viikolle. Ainakin hetkellisesti.. Meillä on tosiaan menty tämä koko viikko sellaisella +30°C -lukemalla. Parhaimmillaan tuo lukema näkyy varjossa. Ja minä työskentelen auringossa. Kyllä sitä saa jo vähän itseään tsempata, että pääsee treenin pariin töiden jälkeen siinä olossa.

Kuuma kissallakin.

Kuten yllä kuvista kävi ilmi, eilen lähdettiin käymään Tiilikkajärven kansallispuistossa kävelemässä, kun suolle on tässä ollut iso kaipuu jo pidemmän aikaa. Jotenkin ne helteetkin kestää ulkona paremmin (kun ei tarvitse työskennellä) kuin kuumassa kämpässä istuessa (tai reporankana maatessa). Kävely sisälsi pitkospuita ja metsäpolkuja, vähän nousua ja laskua. Ja paljon kuvaamista, eli aika rentoa. Sykemittaria mulla ei ollut, sillä se roikkuu pukukaappini naulassa töissä. Odottaa sielläkin, että joku sen joskus pukisi ylleen, kun postin jaolle lähtee. :D Kerran sen laitoin, mutta sohelsin säätöjen kanssa sen verran, etten saanut dataa läheskään koko matkalta. Siihen se sitten jäi. Täytyy koittaa panostaa jatkossa taas.

Rahkassa tällä viikolla nähtyä.

Kreikkalaisessa käytiin taas perjantaina syömässä. Otettiin erilaiset annokset kuin viime perjantaina. Vähän arvellutti, kun kasvispuolen menussa ruoasta kerrotaan, että siellä on mm. mustekalarenkaita.. Varmistettiin tarjoilijalta, että onko tosiaan siis niitä siellä annoksessa, ja kyllä vaan. Jonkun näkemys kasvisruokavaliosta on selkeästi sellainen, että siinä voi syödä vaikka mustekalaa. No nuo renkaat saatiin vaihdettua haluamaamme lisukkeeseen. Otettiin niiden tilalle dolmades, eli viininlehtikääryleitä. Sisällä mm. riisiä.


Tuo munakoisodippi (vaalea kastike) on jotain aivan taivaallista. Se on pehmoista, valkosipulista ja p*rkele, miten hyvää pitaleivän kanssa! Pitaleivätkin oli tällä kertaa uunituoreita, eli lämpimiä. Ihan taivaallista. Jos vaikka taas ensi kerralla tänne, seuraavan ruokalajin kimppuun. ;)


Kotona on ruokalautasella näkynyt mm. itsetehtyjä lohkoperunoita, uuniparsakaalia, sekä purkkihernekeittoa. Voitteko kuvitella? Kyllä vaan. En tiedä mikä himotus iski, mutta sitä oli saatava. Ja vielä näillä helteillä! Kahelia touhua. Olen viimeksi syönyt hernekeittoa joskus 18-vuotiaana, eli siitä on se 12 vuotta jo aikaa. Itsekin sitä voisi tehdä, eikä olisi edes kovin vaikeaa. Aikaavievää tosin kylläkin, mutta ei vaikeaa. Jaanaban ohjeella tekisin, jos tekisin. Mun piti Skotlannissa asuessani tehdäkin, mutta ei meidän kaupassa myyty kuivattuja herneitä. Sitten se jäi.


Miltä se sitten maistui? Jumalattoman suolaiselta. Hyvää, mutta aivan liian suolaista. Hyvä kuitenkin sinänsä hellepäivään, että olin varmasti jo hikoillut kehostani suolat taas pihalle. Muutenhan kuuma keitto + hellepäivä = painajainen jo ajatustasolla. :D En usko, että ostan tuota enää jatkossa.

Ensi viikolle koitan tehdä vihdoin jo normaalin treeniviikon, jos tilanteet vain sen sallivat. Tosin perjantain vatsatreeniä ei tehdä, sillä silloin menen selkähierontaan. Varasin pisimmän mahdollisen ajan, sillä jo pelkkä suullinen osio tulee kestämään tuhottoman kauan, että mitä mulle saa tehdä ja mitä ei saa tehdä ja mitä kaikkea saattaa tapahtua ja miten huonoksi saatan mennä ja mitä kaikkea siellä selässä oikein on. :D Oikeasti kyllä jännittää miten mun käy. Kun koskaan ennen ei ole hyvin käynyt ammattihieronnalla, viitaten erinäisiin oireisiin, joista kärsin aikoinaan paljonkin. Siksi en ole enää käynyt, kun OMT -fysioterapeuttikin nosti kätensä pystyyn mun kanssa. Ei uskaltanut enää koskea. Eikä olisi enää saanutkaan koskea. Että katsotaan, miten meikän käy! Tässä on ollut useamman vuoden hyvä jakso oireiden suhteen, joten peukut pystyssä, että sama jatkuu vielä hieronnan jälkeen, sillä erolla, että ongelmat sieltä selästä saataisiin hoidettua edes jotenkuten.

Hyvää viikkoa kaikille toivottelen! Olkoon teidän pyllynne ihanan pyöreitä, soppanne vähemmän suolaista ja hierontanne rentouttavia!

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Melkein kirosanoja

En odottanutkaan, että se olisi ollut kivutonta. Yhtään en silti osannut aavistella millaista kipua sieltä oli luvassa. Kipua vain, sen tiesin. Ajatus siitä, että lihaskalvot rusikoidaan auki, ei kuulostanut missään kohtaa kivuttomalta. Eilen siis illalla köpöttelin hieronnasta ulos, pohkeilla, joilla oli selkeästi arkuuden puolesta tehnyt jokunen tunti sitten hirvittävän pohjetreenin, ja penikoilla, jotka olivat kosketusarat. Eikä kun siis hipaisuarat.

Näin maallikon silmin (tuntoaistein?) ja hatarin muistikuvin (tahdon vain unohtaa) kokemus meni seuraavanlaisesti: ensin selinmakuulle, jalka pieneen koukkuun sivuttain. Pohkeen ja luun välistä aluetta lämmiteltiin hetki ja sen jälkeen niitä alettiin aukoa peukaloilla. Aivan tajuttoman kipeitä kohtia, herramunjee! Tuota kesti aivan liian kauan ja sitten loppuun vielä hieroja laittoi jonkun kankaanpalan kämmenensä alle, jotta luistoa ei ollut, ja väkisin venytti pohjetta ja penikoita. Koko jalka oli tulessa koko venytyksen ajan. Ja niitä penikoitahan murjottiin myös auki. Voi hyvää päivää! Minä purin käsiäni ja irvistelin ja huutelin väliin AIII SSAAA.. (hyväkäytöksinen ei kiroile vieraiden läsnäollessa, ainakaan ensimmäistä tavua pidemmälle ;)). Lähes itkunaurua päästelin suurimman osan ajasta.

Sama hoito toiselle jalalle, mikä oli vieläkin jumisempi. Pohkeet oli koko alaosaltaan ihan luussa kiinni, ei ollut mitään rakoa siellä. Ja irtihän se piti saada. Aivan tuskaa. Niin monta kertaa mielessä vilisi, että käske lopettaa, käske hänen lopettaaaahh! Mutta en käskenyt. Vähän teki mieli myös kumauttaa, mutta sain pidettyä itseni kurissa senkin suhteen. On häntä kuulemma joskus potkaistu, ei kovin tahallaan, mutta en ihmettele ollenkaan. :D

Kun tuo oli ohi, käännyin vatsalleni. Sieltä ensin pohkeita sillä tavalla mukavasti, isoin ottein. Tuntui jopa hyvältä! Kunnes hieroja naurahti, että ei tää kuule tällaisena jatku! Ja sieltä niitä pohkeita lähdettiin avaamaan taas kunnolla. Yyyyhh. Purin taas käsiäni ja naureskelin tuskissani, kun en kirotakaan osannut. Pohjekäsittelyn jälkeen käsiteltiin vielä nilkkoja, jumalattomasti jollain tavalla venyttämällä, en itsekään oikein tiedä miten se tapahtui. Hän siellä jalkopäässä työnsi vissiin sen kankaanpalan kanssa nilkkojen seutua päätäni kohti. Ihan koko voimillaan, tai siltä se ainakin tuntui. Aisssaaaaat.. 

Ja sittenhän meille jäi vielä hetki aikaa siitä viidestäkymmenestä minuutista, jonka olin varannut. Käännyin taas ympäri ja hieroja sanoi, etten osaa aavistaakaan mitä seuraavaksi on luvassa, samalla kun asetti tuolia sinne mun varpaideni läheisyyteen. Jalkahieronta! Jee! Tää on varmaan ihanan rentouttavaa! Parhautta! Mutta arvatkaa oliko se mukavaa? :D No ei ollut! Jalkapohjat oli ihan tuhannen tukossa ja sieltä löytyi aivan hirveitä kohtia, enkä oikeasti melkein meinannut kestää sitä kipua. Ja mitä kireämmät jänteet oli, sitä kovemmin niitä käsiteltiin. Eihän ne kutittamalla aukea.. Ne aukeaa niin, että väännetään jalkaterää ylöspäin niin, että jalkapohja on kireimmillään ja sitten peukalon liikutellen kanssa painetaan jänteet väkisin rennommaksi. Ja minä purin taas käsiäni ja kiemurtelin ja koitin totella, kun sanottiin, että ihan rentona. Joopa. Yritin!

Ja niin se sitten loppui. 35e maksoi 50min käsittely, mikä tuntui varsin tehokkaalta. Pohkeet olivat välittömästi arat. Mustelmia oli heti noussut, hieroja huomasi ne jo vissiin ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Kuulemma tarkoitus ei ole jälkiä tehdä, mutta mulla oli niin isossa jumissa. Köpökävelyä autolle ja autolta kotiin. Loppuilta vettä ja istumista. Aamulla köpötellen ylös. Mutta siihen jäi ne köpöttelyt. Töissä ei enää tuntunut suurempia kipuja tai kireyksiä. Jännitti oikein, kun jaolle pääsi, että nytkö on sitten akillesjänteet taas alkuun kireämmät kuin aikoihin, kun nyt en tietysti niitä rullaillut tai venytellytkään aamulla. Mutta arvatkaas kuinka kävi? Ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon ei tarvinnut venytellä kesken jaon kertaakaan, ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon en tuntenut laisinkaan kipua akillesjänteissä, yhdelläkään portaalla. Sanoisin, että aika luksusta! Toivottavasti yksi käsittely siis riitti ja jatkossa kotihoito. Tämän postauksen jälkeen laitan kiitossähköpostia hierojalle.

Ja varaan muuten ajan selän hierontaan myös, parin viikon päähän. Siitä tulee varmasti ihan yhtä kamalaa, jännitysniskani, trigger -pisteideni ja erbin pareesinkin vuoksi. Enkä malta oottaa. <3

Tekstiin liittymätön kuva, mutta ei nyt muutakaan ole.

Ja kyllä, voin suositella kaikille Pohjois-Savon ihmisille (ja miksei muillekin) Pekkaa ja Kuopion Urheiluhierontaa! Ei ole maksettu mainos, kuten ei mikään muukaan hehkutus tähän mennessä vielä ole mun blogissani ollut. Ja sen voin luvata, että tosi mukava mies on tämä Pekka. Sitä ei tarvitse jännätä.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Jalaton treeniviikko 29: vähemmän kipuja ja kreikkalaista sapuskaa

Tällä viikolla koiville annettiin punttitreenien osalta lepoa, jotta akillesjänteiden tilanne ehkä sillä paranisi. Usean lepopäivän viikosta muodostui seuraavanlainen:

Maanantai: lepo.

Tiistai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:50min.

Keskiviikko: lepo.

Torstai: lepo

Perjantai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 1:01min.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: vatsa, kyljet. Kesto: 0:35min.


Pyjama päälläkin voi treenata, kun kotona treenaa. :) Ohueksi oon mennyt.

Maanantaista tuli ennalta suunnittelematon lepopäivä, kun päivän muut asiat veivät yllättävän paljon aikaa, jolloin treenille ei enää jäänyt aikaa. Se siirtyi siis tiistaille, ja samaan tapaan viikon muut treenit siirtyivät yhdellä eteenpäin. Paitsi että jalat jäi välistä keskiviikkona ja sunnuntaina. Annan niille nyt lepoa tältä osin noiden akillesjännetulehdusten vuoksi. 

Maanantaina juttelin urheiluhierojan kanssa puhelimessa tästä tilanteesta, ja nyt huomenna (maanantaina) olen menossa avaamaan sinne koipiani. Puhelimessa hieroja antoi kotihoito-ohjeita, jotta pärjään vielä viikon koipineni. Ja niiden ohjeiden avulla olenkin pärjännyt todella hienosti! Uudet lenkkarit ovat varmasti asiassa myös auttaneet. Suurin oivallus kuitenkin oli, että penikat saattaisivat olla syynä pohkeiden jumiutumiseen ja se ne akillesjänteiden kireyteen. Pohkeita olin rullaillut ahkerasti ja venytellyt, samoin kuin venytellyt nilkkoja, mutta penikat olin jättänyt rauhaan, vaikka ne on tässä myös vaivanneet aina reippaammin kävellessä. Hoito-ohjeena oli survoa niitä kunnolla auki peukalon avulla, ja tarvittaessa turruttaa jään kanssa, mutta en tuohon avaamiseen oikein pystynyt itsekseni. Siispä aloin niitä rullata. Ja tiistaista eteenpäin jalat olivat lähes oireettomat. o.O Maanantai oli siis ainoa kivulias päivä töissä, mutta koko loppuviikko on ollut melkein täysin kivuton. Olen kaksi kertaa päivässä rullannut auki sekä pohkeet, että penikat, ja tietysti pitänyt uusia tossuja töissä koko viikon + hoitanut venyttelyjä useasti päivässä ja käyttänyt sekä kylmä- että lämmingeeliä. Ja nyt on kipu ja turvotus lähes kokonaan poissa. Huomenna hierojalle on tunnin aika, jonka aikana revitään lihaskalvoja auki penikoista (APUA) ja pohkeiden jumitukset hoidetaan kanssa (APUA). 

Rahkasotkua <3

Keskiviikkona olin tekemässä jalkatreeniä. Lämmittelin crossarilla ja tein lämmittelysarjan split squattia pelkällä tangolla. Mutta sitten alkoi toisen jalan polvitaipeesta kiristää, pohkeen yläosasta. Totesin, että parempi antaa nyt sen sitten olla rauhassa, ettei tule mitään suurempia jumeja, ja odottaa hierojakäynti ensin. Vähänkö taas fiksuilin kuulkaas. :D Vaikka olin siellä jo hiki päässä ja treenivaatteet päällä aloittelemassa jo! Ei muuta kuin takaisin vaan kotivaatteet päälle ja yläkertaan. Kyllä niitä jalkoja ehtii treenata taas koko loppuelämänsä, kunhan jänteet on kunnossa.


Perjantaina treenissä sain sen verran hyvän pumpin (aika pitkästä aikaa) hauiksiin, että päätin vähän mitata sitä, että paljonkos siitä on lähtenyt niistä ajoista, kun oli painoa vähän enemmän. Joskus muinoinhan otin tavoitteeksi saada se (pumppi) ympärysmitta kolmeenkymmeneen senttiin ja sen saavutettuani jatkettiin kolmeenyhteen. En muista menikö se tuosta vielä ylemmäs, ei ainakaan kokonaista senttiä enää. No, nyt kun paino on pudonnut, niin päätin mitata paljonko on menetetty. Sain lukemaksi 31cm. :) Toki tuossa on myös ojentajatreeni alla, mikä sitä ympärysmittaa kasvattaa, mutta ei tilanne niin paha ole kuin luulin. Kunnon treenejä vaan tästäkin eteenpäin, vaikka ruokaa ei lautaselle saakaan enää kulutuksen mukaan. Kyllä se siitä!


Ruokapuolella ei ole ollut mitään kovin kummallista ja nyt viikon loppua kohden katosi myös ruokahalu. Yllä kuitenkin kolmen päivän ruokakuvia. Kas, siellä on ristikkoperunoita! Sekä rosmariiniperunoita (pakaste tämäkin, eivät olleet kovin ihmeellisiä). Tein myös jättisatsin riisiä, jossa oli palsternakkaraastetta ja kidney-papuja joukossa. Sitä tulikin syötyä töissäkin vielä seuraavat kaksi päivää ja kotonakin vähän.


Perjantaina käytiin kreikkalaisessa ravintolassa mun töiden jälkeen. Olin pukeutunut rikottuihin farkkuihin, punaiseen flanellipaitaan ja bootseihin - aika amerikkalaisena menin siis kreikkalaiseen. :D Valittiin samat annokset, kun sen kuvaus molempia miellytti eniten. Pitaleipäkuutioita, halloum -juustoa, kasviksia, riisirullia, fetaa ja paria kylmää kastiketta. Feta ja halloum oli mun suuhuni todella suolaisia. Varmaan ihan perinteisiä semmosia siis, mutta mun tottumaton suuni irvisteli. Pitaleivät oli aivan ihanaisen pehmeitä. Kastikkeet olivat molemmat hyviä, toinen niistä nousi suosikiksi. Sen söin kokonaan, toista jätin. Oliivi (kyllä, yksi per annos) pääsi miehen lautaselle. Samoin sipulit, sillä vatsa olisi suuttunut muuten tosi kovin. Yllättävän täyttävä annos oli, vaikka ensin katseltiin, että tässäkö se oli. Ei tullut nälkä moneen tuntiin. Eiköhän noissa kastikkeissakin ollut jo energiaa vaikka kuinka.

Työpäivä ohi. Mut hei ensin selfie.

Semmonen oli tämä viikko. Huomenna aamulla taas töihin ja illemmalla hierottavaksi (murjottavaksi). Taidan ottaa nenäliinapaketin mukaan.. 

Mahtaisaa viikkoa!