sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Viikko 37: kipuja siellä, kolotuksia täällä

Vähän jäi treenejä tekemättä tällä viikolla, mutta koko kroppa tuli sentään käytyä kerran läpi (paitsi selkä). Ei siis ihan huonoin viikko tämäkään. Tältä se näytti:

Maanantai: lepo (hieronta 80min).

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:57min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:50min.

Perjantai: vatsa, kyljet. Kesto: 0:38min.

Lauantai: 40min crossailua, 14.50km.

Sunnuntai: lepo.

Tältä viikolta ei ollut yhtään treeniaiheista kuvaa, joten kaivoin jotain viime viikolta.

Maanantaina tuli tosiaan käytyä tuolla Pekalla taas hierottavana. Jo hyvin perinteisesti avattiin pohkeet ja penikat, sekä sen lisäksi pyysin avaamaan kädet (etenkin forkut). Kielsin avaamasta jalkapohjia. :D Kiellon tueksi näytin jalkapohjan mustelmaa, mikä siellä edellisestä kerrasta muistutti. Olin ensimmäinen, joka edes kertoo sellaisen tulleen. Oli se ensimmäinen laatuaan mulle itsellenikin.

Ja nyt on taas koivet entistä kirjavammat, kun mustelmia on siellä täällä koristamassa sekä pohkeita, että penikoita. Mulle niitä tulee helposti, ei siis tarkoita sitä, että käsittely on ollut jotenkin liiallisen voimakasta. Voimakastahan se toki on, sillä se on se, mikä auttaa. Eipä noita lihaskalvoja kutittelemalla availla.. Jälleen mulle mainittiin, että on kumma, miten nuo on taas ihan jumissa, kovat ja luussa kiinni. Pekan kanssa mietittiin sitä, että voiko se työ edes kaikkea ihan selittää. Kummallisen nopeasti ne menee aina ihan juntturaan taas. No, nythän sen sitten näkee, että miten niiden käy, kun ei ole enää sitä työtä häiritsemässä paranemista. Yksi mahdollinen selitys saattaisi myös olla se, että odotin liian kauan ennen kuin apua hain. Hieronta tuntui kyllä aivan erityisen tehokkaalta, ilman, että sattui kuitenkaan niin pahasti, kuin silloin ensimmäisellä kerralla. Onneksi sitä kipua ei tarvitse kokea uudelleen. Paitsi jos pitää tietysti paljon pidemmän tauon ja antaa niiden mennä pahaksi. Toivotaan, että nyt eivät enää menisi pahaksi.

Jalkojen jälkeen käsiteltiin forkut (aijaijaiihhh..) ja kämmenet. Lisäksi kerroin siitä miten mulla käsi (kämmen) väsyi siitäkin, kun pidin lusikkaa kädessäni aamupuuroa syödessäni. Sen pohjilta käytiin läpi myös kyseiseen seikkaan vaikuttavaa hermorataa, ettei siellä matkalla ole mitään puristelemassa. Tästä syystä hierottiin siis myös ojentajia kunnolla. Kipeitä paikkoja kyllä löytyi (ja mustelmia tuli). Ja tämä sitten aiheutti sen, että nuo hermoradat alkoivat parin päivän päästä juilia. Ensimmäinen hieronnan jälkeinen yö meni kivasti, mutta seuraavana yönä kylkeä kääntäessä käsiä vihloi. Kipu on niin kova, että se estää liikkeen viemisen loppuun asti. Tämähän ei ole mulle uutta ja siihen liittyvä tarina on täällä. Se, mikä on uutta, että aiemmin nämä vaivat aiheutuivat niistä trigger -pisteistä ja sitä kautta kivut sai myös kuriin. Nyt ei oltu edes lähellä noita pisteitä, vaan pelkästään siinä hermossa, johon ne kyseiset pisteet mulla myös vaikuttavat. Ilmeisesti tässä pitää nyt vain lähinnä odotella, että vaiva menee taas ohi. Oikea puoli on siedettävä, mutta vasen käsi on paikoin ihan pelistä pois. Tiettyjä liikeratoja sillä ei saa tehtyä, vaan tuntuu ihan leikkaavan kiinni. Tuttuja liikerajoituksia, tuttua kipua ja juilimista. Eri syystä vain. Saisi mennä pois, koska tämä on harvinaisen p*rseestä.

Tuli tässä loppuviikon aikana sellainen ajatus mieleen, että ehkä mua ei vain hieronnalla auteta. Että kun niskaa ja selkää ei voi hieroa ilman, että menen tosi huonoksi (tai, öh, käy sitäki pahemmin) ja saan kummallisia oireita, ja nähtävästi käsiäkään ei nyt enää voi hieroa ilman, että hermoradat suuttuu, ja jalatkin menee aina vain uudelleen tukkoon niin nopeasti, ettei sellaista ole ennen nähty. Että ehkä mua ei vaan voi auttaa. En oikein tiedä onko tää mun kroppani ihan normaali näissä kaikissa toimissaan, vaan onko tässä taustalla jotain. Vai onko taustalla monen asian summa. En tiedä. Jos ei muuta, niin olen varmaan hierojille mukavan haastava asiakas. :D

Maanantain ruokaa: uunitettuja parsakaaleja.

Tuon hieronnan vuoksi tosiaan jäi maanantain treeni tekemättä, sekä välistä jäi myös tiistain crossailu, kun lepuuttelin jalkoja sen päivän vielä. Pari päiväähän se suositus onkin, ja mun huonosti palautuvat jalat tuskin ainakaan positiivisesti innostuisivat, jos jättäisin sen yhteen päivään. Keskiviikkona sain jo jalat tehtyä ja olikin todella hyvä treeni, sillä painoja sain lisäillä kyykkyihin. Split squatissa olen jämähtänyt (valinnasta) samaan painoon, jotta saan tehtyä sen varmasti kunnolla, mutta muissa kyykyissä sain laittaa vähän lisää tavaraa tankoon. Tätähän ei tapahtunut kertaakaan töiden ohella treenatessa, kun jalat oli pitkälti aina rikki ja loppu. Pohkeita en treenannut kuitenkaan vielä keskiviikkona, kun vasta ne oltiin avattu. Ettei heti mene uudestaan jumiin.

Tiistaina porkkanaohukaisia (vegaaniset, vehnättömät).

Torstaina sain tehtyä kelpotreenin olkapäille ja ojentajille + hauiksille käsien juilimisesta huolimatta. Ei vaikuttanut vielä siis treeneihin. Siitä se tosin sitten vielä pahenikin.

Perjantaina tein myös normaalisti vatsat ja kyljet. Tuon treenin lisäksihän tulisi crossailu, mutta siirsin sen aikataulujuttujen vuoksi lauantaille, mikä on normaalisti viikon ainoa lepopäivä. Nyt niitä lepopäiviä oli kuitenkin jo ollut alkuviikosta pari (vaikkei hieronta sellainen varmaan olekaan) ja niinhän siinä kävi, että sellainen oli myös sunnuntai. En olisi tahtonut, mutta harvinaisen kettumainen polvikipu vasemmalla päätti, että jalkatreeniä ei tehdä. Eikä huvittanut niitä olkapäitäkään tehdä, kun toinen käsi juilii joka toisessa liikeradassa. Polvikipu saattaa johtua lihaskireydestä, mutta se saattaa johtua myös viljoista. Palaan aiheeseen erillisessä postauksessa, ettei tästä tule tuhatta kilometriä pitkä. Mutta tosiaan, kirjoitin päivän treenin vihkooni, rullasin koko alakropan huolellisesti läpi, vaihdoin päälle treenivaatteet, lämmittelin crossarilla, jonka jälkeen kuivaharjoittelin treenin ensimmäistä liikettä, eli split squattia. Ja jo ilman painoa kipu oli liiallista, että olisin voinut treenata. Eli se siitä.

Keskiviikkona ristikkoperunoita.

Torstaina ja perjantaina ihan sairaan hyvää riisiruokaa! Riisin lisäksi siellä oli seassa pakastevihanneksia, kidneypapuja
ja valkosipulia. Tuli niiiiin hyvää!

Lauantaina meillä oli edessä viimeinen viljainen viikonloppu. Viljat painuvat tämän viikonlopun jälkeen (taas) tauolle, mutta niitä syitä kirjoittelen tosiaan edellisessä tekstissä. Vatsa on edelleen kestänyt, mutta muilla tavoin kroppa ilmoittaa, että jos ei näin säännöllistä käyttöä sittenkään. Kuitenkin, kun meillä ei sen suurempia ravintolafiiliksiä ollut, niin mietittiin mitä viljaruokaa on vielä kokeilematta, mitä ehdottomasti tahdotaan kokeilla. Yksi selkeä suosikki sieltä löytyi, jota molemmat kovasti himoitsivat. Lämpimiä voileipiä! Oih. Enpä muista kuinka monta vuotta on viimeksi aikaa siitä, että olen viimeksi noita syönyt. Sanoisin, että tosi monta. Ja mikä on se paras lämppäreiden leiväksi? Tietysti vanha kunnon ranskanleipä.


Okei, en tiedä onko tämä nyt niin kunnon leipää, mutta tähän päädyttiin. Muitakin katseltiin, mutta mikään ei ollut yhtä hyvä, esim. kokonsa tai sisältönsä puolesta. Iloinen asia oli huomata, että tämä oli lisäaineeton. Saattaa olla aiiiiika monta vuotta aikaa, kun on viimeksi ranskiksen kaupasta napannut matkaan. :')


Samalla napattii toinenkin leipänen mukaan, kun kerran leipää oltiin ostamassa. Tällainen tilanne ei meinaan ihan kovin usein tule vastaan. :D Päädyttiin perunalepuskaan, mikä olikin todella hyvää! Syötiin puoliksi ensinälkään juuston kanssa, ennen kuin alettiin rakentaa lämppäreitä.

Täytteitä miettiessä piti vähän jo kaivella muistin sopukoita, kun ei oikein keksinyt mitä niihin on ennen laittanut. Saati sitten, että silloin joskus niihin tuli mm. tonnikalaa.. Päädyin laittamaan pohjalle tomaattia tuubista, valkosipulia puristettuna, viipaloitua tomaattia, ananasta, vuohenjuustoa (koska mies osti sitä omille leivilleen) ja sitten perusjuustoa (Edam 9%). Ja oreganoa. Miehelle ei tullut ananasta, vaan sipulirenkaita. Muuten melkein samanlainen setti, paitsi hänellä sitä vuohenjuustoa oli aika paljon enemmän.

Ennen viimeisiä juustoja, jolloin täytteet näkyy vielä.

Ja juustoviipaleet päälle ja sitten uuniin.

Ja lautasella valmiina. Kaksi oli sentään vielä odottamassa lautaselle pääsyä. ;) Iso nams!

Taas oli muuten jännä huomata se, että miten ruoan laatu vaikuttaa nälkään. Nimittäin vaikka tässä söi puolikkaan ranskanleivän ja energiamäärä oli varmasti aika runsas juustoineen jne., tuli uusi nälkä ihan vajaassa parissa tunnissa. Ei ihmekään, että köyhempää ravintoa syödessään ihmiset syövät helposti paljon yli tarpeen ja ovat varmasti myös sitä mieltä, etteivät voisi koskaan syödä vähempää (koska nälkä) ja täten heistä ei ole mahdollista koskaan laihtua. Jos taas söisi sisällöltään laadukkaampaa ruokaa ja niitä proteiineja(kin), ei se nälkä tulisi niin nopeasti. Tällaisia on minusta ihan ok syödä silloin tällöin, mutta jatkuvassa käytössä ei ole juuri järkeä. Varsinkaan, jos näillä jatkuvasti korvataan se kunnon ruoka. Eihän nämä mitään suoranaista p*skaa ole, mutta köyhempää ravintoa tällaiset (vehnä)leivät kuitenkin on, kuin ns. kunnon ruoka. Mulle nämä on herkkua, juurikin siksi, kun niitä syö niin harvoin.

Tänään riisiruoan loput ja uunissa tehtiin valkosipulisia lohkoperunoita. OMNOMNOM.

Ja nyt tosiaan viljat jää vähemmälle. Tänään aamulla söin vielä perinteisen sunnuntaikaurapuuroni, mutta nyt jää sekin pois. Mitään suurempaa aikaa en tälle aseta. Enemmänkin palaillaan siihen vanhaan tapaan, jossa viljoja tuli syötyä harvakseltaan ja pääasiassa vain silloin, kun kävi ulkona syömässä. Ja silloin ennen siellä ei käyty joka viikko. :D Mutta palaillaan asiaan siis seuraavassa kirjoituksessa. Nyt toivottelen rentouttavaa loppuiltaa ja mukavaista viikkoa!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Perstalkoot 1v.

Muistatteko vielä, kun viime kesän aikoihin laitoin pystyyn perstalkoot? Kun päätin, että nyt saa pylly kasvaa ja sen eteen aloin tehdä ihan tosissani töitä? Ehdin näitä talkoita aloitella, kunnes iski jatkuvat migreenit, joita podinkin pitkään. Syksyllä sain aloiteltua treenejä kunnolla taas ja aika nopeasti niitä tuloksia tulikin. Siitä kirjoittelin silloin täällä. Tuolta tekstistä löytyykin hyvin kaikki sen kasvun eteen tekemäni jutut.

Nyt on kuitenkin menty vuoden verran näitä perstalkoita, ja on aika päivittää tilanne. Ja sehän on se, että farkkuja mulla on hyllyssä kolmetkymmenet parit, mutta niistä ei oikeastaan yhdetkään istu päälle enää. Takapuoli on kasvanut entisestään ja housuiksi valikoituu kaikkea muuta kuin farkkua. Kesällä sain vielä farkuissa mennä, kun postinjakotyössä tipahti paino sen verran alemmas, että mahduin hetken aikaa niihin taas. Kunnes alkoi tursuta ja kiristää ja risahdella siihen malliin, että vaihdoin pöksyt toisenlaisiin. :D Näitä toisenlaisia pöksyjä ei olekaan käytetty, sillä ovat olleet aina niin valtavan suuria. Eivät ole enää, ja se on aika loistavaa.

Jos edellisessä tekstissä kävin kaikki tilannetta edesauttaneet asiat läpi, nyt voisin sanoa vain, että hemmetisti ruokaa (siis oikeesti, HEMMETISTI) ja paljon kyykkyjä. Sillä pääsee tällaiseen muutokseen, vaikka kuinka olisi ihminen, joka ei pyllyä luonnostaan omista:


Iloisia perstalkoita kaikille! \o/

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Viikko 36: normitreenejä (vihdoin!), perunapuuroa ja painon päivitys

Ruokakoomalainen täällä, hyvää sunnuntaita! Tässä tosiaan vatsa äärimmilleen täynnä kirjoittelen tämän viikon katsausta ja koitan ohittaa siitä tunteesta aiheutuvan silmien kiinni lupsahtelun.. On jalkapäivänä tosiaan tankattu tarpeeksi. :D

Tällä viikolla tuli treenailtua seuraavanlaisesti:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 1:05min.

Tiistai: 40min crossailua, 14.20km.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:56min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:49min.

Perjantai: vatsa + kyljet. Kesto: 0:38min.
+ 40min crossailua, 14.40km.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 1:04min.

Asicseilla jalkatreeniä, on aika luksusta muuten. Hauiksia, nojailua, kyykkyä ilmeellä.

Ensimmäinen viikko töiden loppumisen jälkeen näytti siis varsin perinteiseltä! Jos siis ajattelee, että töiden ajan nämä treenit olivat kaikkea muuta kuin perinteisiä, nin kuin olivatkin. Nyt on mukana taas crossailukin, mitä oli ihan rehellinen ikävä. Pääsi taas sarjoja töllöttelemään ja sotkemaan sillä sen 40 minuuttia. Perjantain vatsatreenin ja crossailun yhdistäminen sujui kanssa kivasti, niistä kun ei kumpikaan ole sen pidempi treeni, niin mahtuvat samalle päivälle hienosti. Ensin tein vatsat ja sitten sotkin crossarilla. Jos olisi ollut mikä tahansa muu treeni ennen crossailua, olisin juonut palkkarin siinä välissä. Jotenkaan sitä ei koe tarvitsevansa vatsatreenin jälkeen niin akuutisti kuin muiden. En kyllä oikein tiedä miksi. Join sitten vasta crossailun jälkeen.


Alkuviikon treenit olivat vielä vähän nihkeitä, kun ei ollut vielä ehtinyt töiden loppumisesta kulua kuin viikonloppu, ja kroppa tuntui olevan vielä vähän loppu. Mutta puolesta viikosta eteenpäin oli jo ihan eri meininki ja virtaa on riittänyt. Raskaiden työpäivien jälkeen ei ollut tavatonta, että mieli ei tehnyt tuonne treenihuoneeseen mennä, ei sitten laisinkaan. Tällä viikolla noita tuntemuksia ei ole ollut. Olen saanut nukuttua hyvin ja pitkään, levättyä muutenkin, sekä syötyä oikein hyvin. Itseasiassa ruokamäärät on tuntuneet jopa kasvavan tässä töiden loputtua, ainakin nyt väliaikaisesti! Veikkaan, että kroppa huutaa nyt kaikkia vajauksia takaisin ja olen antanut mennä. Nyt vasta loppuviikkoa kohti on nälän huutaminen vähän helpottanut ja uskon, että ensi viikolla jo määrätkin itsestään tipahtaa normaalille tasolle.

Vipareita.

Ja jalkojen suhteen tilanne on koko ajan parempi. Nyt viimeistään sain varmuuden, että päätökseni töiden lopettamisesta oli todellakin oikea. Alkuviikosta koipia vielä jomotti, kiristi ja hapotti, levossakin, sekä aamuisin oli nilkat kireät. Jossain kohtaa viikkoa se kaikki kuitenkin loppui, enkä edes tajunnut sitä kuin vasta eilen. Että kyllä ne on tätä lepoa tosiaan kaivanneet! Tai lepo voi olla väärä sana, ei välttämättä sitä. Vaan pelkästään sitä, että kyseiset penikka- ja akillesjännevaivaongelmat aiheuttanut rasitus (eli työ) lopetettiin.

Oli myös aika jännä, kun treenasin nyt keskiviikkona ensimmäistä kertaa melkein kahteen kuukauteen pohkeet (en ole niitä viitsinyt jumittaa entisestään). Tein normaaleilla painoilla, normaaleilla toistoilla - enkä saanut pohkeita kipeiksi seuraaviksi päiviksi. Kuin en olisi mitään treeniä tehnytkään niille. Normaalisti saan kyllä pohkeeni todella aroiksi treenien jälkeen, saati sitten tuollaisen tauon jälkeen. Tulkitsen tämän niin, että tuo työ teki niille päivittäin jollain tasolla vastaavaa rasitusta. Mitä voikin sitten miettiä, että millaisiinkohan ongelmiin se olisi lopulta johtanut, jos olisin vain jatkanut. Nyt ehti tulehtua vasta akillesjänteet ja penikat. :)

Saatiin äidiltä hienoja (juoksu)sukkia! Karvasemmat koivet ei oo mun. :D

Huomenna olen menossa taas Pekalle avaamaan nuo pohkeet ja penikat. Toivottavasti viimeinen kerta tällä kyseisellä asialla! Otin sen verran pitkän ajan, että pyydän avaamaan kädet myös. Forkut on edelleen viimeisten työpäivien suurista kantamuksista jumissa ja siihen samaan syssyyn olisi avattava myös (ainakin) oikea kämmen. En tänään aamulla saanut edes puuroani syötyä kokonaan ilman, että lepuutin kättäni siinä välissä. Ei jaksa pitää lusikkaa kädessä kun kämmen alkaa särkeä! Tunnen sen itsekin, että siellä on kaikkea kivaa jumissa. Jalkapohjiin en anna tällä kertaa lupaa koskea, vaikka toinen onkin kamalassa kunnossa. Jalkapohjahieronta (tai murjonta tms.) urheiluhieronnassa on ihan oikeasti suoraan s**tanasta. Siitä edellisestäkin on edelleen mustelma muistona ja siitä on jo yli kaksi viikkoa aikaa. :D Tää on kyllä mun ensimmäinen jalkapohjamustelma ikinä. :D Ja se on aika harvinaista, että mulla on jossain mustelma ekaa kertaa. Vähän hävettää huomennakin mennä hierontaan kun on jaloissa aika paljon sellaisia vähemmän nättejä ja vähemmän pieniä mustelmia.. Olen kohtalaisen tohelo ja törmäilen aina kaikkeen.


Ruokapuolella tällä viikolla ei ollut arkipäivien aikana mitään ihmeellistä, sillä meillä oli tuhottavana iso säkki perunoita ja sitten jättikokoisia kesäkurpitsoja. Niitä syötiinkin neljä päivää ja viidentenäkin mentiin vielä perunalinjalla.


Eivät ole järjestyksessä. Ristikkoperunat on perjantailta, muista en edes muista milloin olivat. On syöty perunamuussia parsakaalin kanssa, on syöty täytettyä kesäkurpitsaa (täytteenä perunamuussia, jonka sekaan sotkin kidneypapuja), ja sitä samaa on syöty myös keitettyjen perunoiden kanssa. Keitettyjen perunoiden kanssa tuli syötyä myös paistettua kesäkurpitsaa. Perunaa ja kesäkurpitsaa, siitä oli arjen sapuskat tehty.

Kokeilin tällä viikolla myös jotain aivan uutta, nimittäin perunapuuroa. Tämä ei ollut kovin suuri menestys. :D Kaupasta bongasin tuollaisen paketin ja nappasin mukaani. Mitään tietoa ei mulla tästä ollut etukäteen. Ja yllätyinkin aika kovin. :D


Ensinnäkin niiden ulkonäkö yllätti - jotenkin sitä odotti puuroaineksilta jotain muuta kuin tuollaisia raesokerin näköisiä palluroita. Ja vielä vähemmän osasin odottaa niiden ympärille keittäessä tulevaa sammakonkutua. :D Kutu maistui kivalle, mutta olihan se nyt limaista. :D Surrautin sauvasekoittimella sekaan banaanin ja ne kardemummat, kanelit ja piparkakkumausteet, sekä pellavansiemenet. Söin sen aamupalaksi seuraavana aamuna mikron kautta ja lisäsin Valion 2% raejuustoa (Keso ei sopinut yhtään!). Kyllä sen söi ja oli jopa maukasta, mutta ei siitä hittiä tullut, sillä koostumus ei oikein miellyttänyt. En tee toiste. :D


Miehelle tein kouluevääksi makaronisalaattia hiilaritankkausviikon ajaksi. Perinteisiä täysjyvämakaroneja, valkosipuliöljyä, mausteita, vihreää omenaa, sekä pakkasesta vihannessekoituspussukka. Riitti hyvin moneksi päiväksi. Mies juoksi tosiaan maratonin nyt lauantaina Kuopiossa ja ajaksi tuli hieno 3:23. Ei parantanut ennätystään (3:17), minkä juoksi Loch Nessin maratonissa vuosi sitten, mutta hemmetin hyvä aika silti ja vaimo on jälleen ylpeä.

Lauantain ruoan saikin mies päättää, sillä maratonin jälkeen yleensä vähän nihkeämmin maistuu ruoka, vaikka juuri silloin sitä pitäisi syödä ja paljon! Toiveena oli, että tortilloja, ja niitähän sitten pöytään iskettiin. Ei ihan hetkeen ole näitäkään meidän taloudessa syöty.. :) Täytteeksi valittiin kiinankaalia, ananasta, paistettua sipulia (miehelle), pippurihalloumia, guacamolea (itse tehty, miehelle sekin), sekä tein kastikkeen rahkasta, johon tuli puolikas rahka, vähän riisimaitoa koostumusta juoksuttamaan, valkosipulipallura puristimen läpi, pippuria ja puolikkaan limen mehu. Ooohh siitä tulikin hyvää.

Otin ensimmäiseeni guacamolea, mutta koska minä ja avocado ei oikein tulla juttuun, jätin sen seuraavista pois.

Täytteitä tuli tietty survottua jokaiselle lättyselle aivan liikaa. Tai siis minun tuli survottua, mies söi varmaan puolet pienemmällä täytemäärällä, vaikka hän se siinä tankkasi maratonin jälkeen enkä minä. :D Molemmille oli neljä lättystä. Olivat täysjyvää, eikä mitään suurempia arvelluttavia asioita sisältäneet. Nämä olivat kyllä todella hyviä, pitkästä aikaa.

Ja sitten täksi sunnuntaiksi oltiin tehty pöytävaraus vaihteeksi Haraldiin. Normaalisti mennään ilman varauksia ja tilaa on, mutta nyt heillä sattui tälle päivälle (ja huomiselle) -40% a la carte -listan hinnoista pois, joten syöjiä riitti normaalia enemmän. Tuon alennuksen kunniaksi syötiin alkuruoatkin.

Alkunakerruksia, miehen alkuruoka (suppilovahverokeitto), hirviparka ja oma alkusalaattiannos. Namiskaa!

Ja pääruoaksi jo se perinteinen kasviskilpi, jossa saa ihan tosissaan syödä, eikä varmasti jää nälkä!


Meidät piti itseasiassa siirtää suurempaan pöytään tilauksen tekemisen jälkeen, sillä tuo vie aika paljon tilaa pöydästä. :D Siitä tosiaan taas laitettiin kaikki puoliksi (koska syön yhtä paljon tai enemmän kuin tuo toinen :')) ja lapattiin lautasille. Yllättäen oli taas tosi hyvää. Ja tulin niin täyteen, että vyöryin pihalle sieltä ja vyöryn tässä edelleen, sillä yksi rahka-annoskin on sen jälkeen jo kerennyt upota. Toinen olisi vielä edessä, mutta taidan vaihtaa suosiolla sen juotavaan protskuun, sillä ei yksinkertaisesti mahdu mitään muuta! Eiköhän näillä eväin tuo takapuoli kuitenkin jo kasva.. :D

Mistä tulikin mieleeni! Kävin piiitkästä aikaa puntarilla aamupainoa ottamassa. Otin painon jo muutama päivä töiden loppumisen jälkeen ja hyvin edellisinä päivinä syöneenä. Oli miten oli, niin vertasin sitä viimeksi otettuun painoon, mikä oli otettu silloin tasan neljä kuukautta aiemmin. Painoin nyt 100g enemmän kuin silloin, eli 52,7kg. :) Se ero näiden kahden painon välillä tosin on, että silloin neljä kuukautta sitten tuo oli se määrä, josta oli nesteet lähteneet (pitkä muuttomatka Suomeen juuri takana) ja tämä tuore paino taas se, jossa ne nesteet oli todellakin kropassa (hyvin oli syöty). Sanoisin kuitenkin, että aika tasainen tuo mun painoni taitaa nykyään olla! Tuossa välissä se on kyllä laskenut ja noussut ja laskenut ja noussut, mutta tuntuu palaavan tuohon sitten takaisin. Enköhän ole löytänyt oman biologisen painoni, ja se ei todellakaan ole se vielä noin vuoden takainen 46kg.

Meidän syöpäpotilaalla on sytostaatteja takana jo 2kk. 4kk enää edessä,
nopeasti menee!

Nyt rennoksi tuolle yllä näkyvälle tuolille ja The Big Bang Theorya pyörimään! Mukavaa viikkoa!

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Viikko 35: rankempi työviikko, paljon ruokaa + ohjeita, sekä töiden loppu

Huh, viimeinen työviikko takana ja sen myötä viimeinen työviikon sävyttämä treeniviikko. Tältä se näytti:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:53min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:45min.

Torstai: olkapäät, ojentajat. Kesto: 0:34min.

Perjantai & lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 0:49min.


Aivan kuten aavistelinkin, oli töissä rankempi viikko. Tarkoitti huomattavasti enemmän kannettavaa, tuupittavaa (postikärryssä siis) ja enempi työtunteja, sillä ylitöitäkin tuli tehtyä. Tämän lisäksi vielä se jatkuva hektisyys, mikä mulla vaikuttaa kyllä voimakkaasti. Veikkaan, että keho ottaa sen heti stressinä. Onneksi noita päiviä ei ollut heti alkuviikosta lähtien, eli osa viikosta meni vielä normaalilla kaavalla. Kokonaisuudessaan oli kuitenkin raskas työviikko.


Mutta se työviikko oli viimeiseni. Tein päätöksen töiden lopettamisesta koipieni vuoksi. Ei ne tunnu kuntoon vain tulevan, sellaiseen kuin tahtoisin niiden tulevan (eli normaaleiksi), ja syy siihen mitä ilmeisemmin on tuo työ. Jos siellä akillesjänteet ensin ja nyttemmin ilmeisesti penikatkin tulehtuivat, ei ne siitä kunnolla parane, ennen kuin lopetan sen, mikä ne aiheutti. Suurin syy varmasti oli niillä vanhoilla lenkkareillani, mutta paranemisen esteenä on silti ollut tuo jatkuva rasitus, mikä mulla vetää nähtävästi ihan päivässä tai parissa pohkeet aina uudelleen tukkoon ja penikat turvonneiksi ja kipeiksi. En nähnyt järkeä jatkaa. Ajattelin, että tässä elämässä tarvitsen jalkojani vielä. En tykkää siitä, etten voi enää kävellä reippaasti, sillä penikat sattuu heti. En tykkää siitä, että joka aamu saan hetken aikaa köpötellä jäykillä nilkoilla. En tykkää siitä, että käyn hieronnassa, jossa sattuu kovin, mutta kaikki saadaan kuitenkin lopulta auki, kunnes taas seuraavana työpäivänä tilanne on koivissa sama kuin ennen hierontaakin. En tykkää siitä, että kaikki polvesta alaspäin on jatkuvasti jumissa, kolottaa ja kipuilee. Jospa nyt sitten pääsisi koivet parantumaan, palautumaan ja normalisoitumaan! Jossain kohtaa käyn ne vielä hierojalla avaamassa. Ehkä eivät enää menisi niin jumiin kuin mitä ovat tässä menneet.

Kyseistä työtä en silti hauku missään nimessä. Se oli kivointa mitä olen tehnyt! Ehkä joskus voin sitä taas ajatella. Kunhan nyt saa kunnon tauon pidettyä siitä ensin. Ja sitten voisi aloittaa hyvillä kengillä, ei huonoilla. Eli ehkä joskus taas, ei kuitenkaan pitkiin aikoihin.


Tämä raskaampi työviikko vaikutti aika paljon treeneihinkin. Suurempien postipinojen kannattelu ja kaikki muu sinkoilu veti kropan aika tehokkaasti kokovartalojumiin. Selkä on ollut todella kipeä koko selän alueelta, alaselkäkin on särkenyt ja jalat tietysti olleet entistä enemmän poikki. Ranteet on särkeneet ja forkut on tuhannenjuntturassa. Sen verran olen kuitenkin treenien suhteen tehnyt kuin mitä nyt olen vain voinut. Torstaina jäi hauikset tekemättä treenistä, jossa ne yleensä ovat mukana, sillä ne olivat kipeät juurikin niistä postipinojen kannattelusta. Ja tänään sunnuntaina tuntui edelleen viikon raskaus, etenkin jaloissa, sillä rauta oli todella painavaa ja treeni kaikinpuolin aika nihkeä. Suht hyvin sain kuitenkin senkin tehtyä. Ravintolasyöpöttelyn vuoksi jäi myös perjantain vatsatreeni (jälleen kerran) tekemättä.


On jännä nähdä miten ensi viikolla treenit kulkevat, kun kaikki tämä hirmuinen aerobisen määrä on pudonnut pois, mitä töiden vuoksi tuli jokaiseen viikkoon 15-20 tuntia! Nyt saankin ottaa piiiitkästä aikaa crossailun takaisin treeneihini, voi että! Olen ikävöinyt sitä laitetta. Taas pääsee katselemaan samalla sarjoja dvd:ltä. Palailen varmaankin vanhaan kaavaan sen suhteen, että sillä huristellaan tiistaisin ja perjantaisin. En vielä tiedä teenkö perjantaisin edelleen erikseen sen lisäksi vatsatreenin, vai ripottelenko vatsalihasliikkeitä toisten treenien yhteyteen. Tällä hetkellä tuntuu, että teen sen edelleen perjantaina. Kävelyä en tule harrastamaan aikoihin, sillä uskon sen olevan yksi suuri syy näiden jalkojen jumituksiin tällä hetkellä, ehkä jopa penikkatautiin. Toivottavasti joskus pääsen taas, sillä kävely on niin mun juttuni.

Iltatreenit vaihtuvat taas toistaiseksi aamupäivän treeneiksi, mielenkiintoista nähdä myös sen vaikutus niihin nyt. Ennenhän olen vannonut olevani ensisijaisesti aamutreenari ja uskon, että se pitää edelleen paikkansa. Aamupäivällä on mun päiväni suurin energiapiikki.


Sitten viikon syömisiä. Tällä kertaa ruokailut yksittäisissä kuvissa (paitsi ravintolasyöntikuvat), sillä laatu kärsii kovin kollaaseja tehdessä. Juuri nyt tällä viikolla tuo asia häiritsee itseäni, ensi viikolla voi olla jo uusi mielipide tästä. ;)


Maanantaina keitettyä perunaa, päällä suolaa ja valkosipulista ölyä. Edelliseltä viikolta karjalanpiirakoiden päältä ylijäänyttä juustoa kaverina. <3


Tiistaina keitettyä perunaa edelliseltä päivältä ja uunissa tehtyjä kesäkurpitsoja kaverina. Helppo tehdä: pese, halkaise, voitele (valkosipulisella) öljyllä ja ripottele mieluisia mausteita päälle. Uunissa 200°C ja puolisen tuntia.


Keskiviikkona lohkoperunoita (pakaste, Oolannin Tulikuuma). Kissa tykkää meillä perunasta melkein yhtä kovin kuin isäntäväkikin. :D Ei kuitenkaan saanut, vaikka nuuskimassa kävikin.


Torstaina tein puolisentoista tuntia ylitöitä töissä ja olin aivan loppu sen härdellipäivän jälkeen. Kello oli jo paljon ja edessä oli vielä treeniä. Ja nälkä oli kova. Kotona ei ollut mitään valmista, joten kaupan kautta hakemaan parhauspikaruokaa - niitä karjalanpiirakoita ja juustoa. <3 Fazerin rukiisia piirakoita ja oltermannia (17%). Eikä tarvitse huolehtia, tuhosin kyllä koko juustopaketin ihan itse jo. :D




Perjantaina käytiin heti töiden jälkeen (supernälkäisenä) Haraldissa jälleen. Otettiin sama ruoka kuin ensimmäisellä visiitillä tuolla, eli kasviskilpi, jollainen valmistetaan vähintään kahdelle ja siitä kilven päältä kerätään itselle omat annokset. Puoliksi meni ja alla on oma lautaseni. Tulin täyteen! Tämä on kyllä aivan huikeaa herkkua. Eikä vähintään kilpiperunoiden ja juustoperunoiden vuoksi! :') Kännykkäkuvia on, kuten selkeästi huomaa.

INSE GALLIN KUNINKAAN KASVISKILPI
(valmistetaan vähintään kahdelle)

Kilveltä tarjottuna kasvimaan parhaat herkut: perunarieskan päällä makeaksi haudutettua sipulia ja kaalia, omenaisessa kastissa haudutettua punajuurta vierellään härkäpavuista, sipulista ja soijasta pyöräytettyä papukakkua sekä paistettua vuohenjuustoa. Lisäksi kilvelle kerätään viikinkien kilpiperunaa, savujuustoperunaa, hunajaisia juureksia, kukkakaali-papumuhennosta, kirsikkahilloa, omena-timjamihilloketta sekä kermaisen pehmeää suppilovahverokastia ja sinapilla aateloitua punajuurikastia.


Lauantaina laiteltiin uunissa parsakaaleja. Täällä Suomessa olen nyt onnistunut tekemään niistä huomattavasti parempia kuin aiemmin ulkomailla. Meillähän oli huono uuni Skotlannissa ja se kyllä vaikutti ruokien lopputuloksiin. En sitä silloin vielä edes tiennyt, sillä niin hyviä ne oli sielläkin! Täällä kuitenkin entistä parempia, koostumus on ihanaisen pehmeän rapsakka. Kaikki tekemään näitä, ette pety! Toivottavasti. :D Eli pilkotte vaan parsakaalit sopiviksi paloiksi, varret mukaan kanssa, ne on hyviä! Kaikki kulhoon ja (valkosipulista) öljyä päälle, jossa pyöräyttelette ne. Sitten mausteet (curry, kurkuma ja savustettu paprika). Uuniin 200°C ja puolisen tuntia keskitasolla. Nomnomnom! Herkkua!


Tänään sunnuntaina lautasella oli pinaattiplättyjä. Tehty riisimaitoon, riisijauhoon ja ilman kananmunaa. Ovat siis vegaanisia. Ohje on seuraavanlainen:

5 kukkurallista tl No Egg -jauhoa
5 rkl vettä
(sekoita lusikalla)
4dl riisimaitoa
(sekoita vispilällä)
2,5dl riisijauhoa
(sekoita samalla)
Loraus valkosipulista öljyä
Mausteet (esim. curry, kurkuma, kuminansiemen, mustapippuri)
Valkosipulia mielen mukaan
n. 250g hienoksi jauhettua pakastepinaattia

Anna kohota ainakin puoli tuntia.
Levy vitoselle (1-6) ja ei muuta kuin paistelemaan!

On tehty myös isompi satsi banaanipannaria tällä viikolla..

Sellainen oli tämä viikko treeneineen ja ruokineen. Ensi viikko onkin varmasti jo suurelta osin erilainen. Sekä treenien, että syömisten puolesta. Ei se kyllä varmaan näissä ruokalautasissa niin näy, muutenhan ruokaa saa kyllä vähän vähentää. Enää ei tarvitse epätoivoisesti yrittää syödä sitä neljäätuhatta kaloria päivässä. :D Veikkaan, että nälkäkään ei ole enää ihan samaa luokkaa mitä se on töiden aiheuttaman suuren kulutuksen vuoksi ollut. 

Niin ja juustoa ei taideta enää ostaa kotiin, sillä se häviää vähän turhan nopeasti.. :')
Terveisin,
Juustomonsteri


Juustokasta tai juustotonta viikkoa kaikille monstereille!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Tukkavuosi 2013

Tämä postaus on ollut mulla to do -listalla jo aika kauan - sellaiset kohta yhdeksän kuukautta. :D Nyt sain vihdoin katseltua viime vuoden kuvat läpi tämän aiheen tiimoilta ja saan kirjoitettua tämän tänne! Tämähän on täysin aiheen vierestä, kuten vuoden 2012 tukkalistauskin oli. Mutta koska tein sen silloin, teen tämän nyt! Viime vuonna tuli meinaan kokeiltua jos jonkinlaista tyyliä. Se, missä edellisen sain tehtyä kuvalla per kuukausi ja lauseella per kuva, nyt tulee vähän enemmän. :D Sitä se teettää, kun vaihtaa tukkaa monta kertaa kuukaudessa.. Käykää katsomassa tuo 2012 -postaus, niin tiedätte lähtökohdat tälle kaikelle! Ja tälläkin kertaa, kaikki tukat on mun omin kätösin toteutettuja. :')

Tammikuu:

Tammikuussa oli vielä punainen Elumen -väri päässä. Huom, se ainoa punainen mikä pysyy! ;)

Helmikuu:

Ja vielä helmikuussakin. Väri oli mielestäni edelleen itselleni kiva, mutta tukassa oli muuten jotain vialla, ja sain taistella sen kanssa vaikka kuinka paljon joka päivä. Luulen, että se oli vähän liian lyhyt. Silloin en sitä tiennyt, en vain saanut sitä koskaan hyvin. Loppukuusta leikkasin vinon otsiksen (ja kuvassa ehkä hieman turvonneet silmät o.O).

Maaliskuu:

Kokeilin erilaista otsiksen mittaa, pidin sitä eri tavoin, muttei mikään ollut oikeasti hyvä. Taistelu jatkui! Kunnes..

(edelleen maaliskuu)

Värjäsin punaisen piiloon. En tahtonut olla enää punapää, en tahtonut olla niin näkyvä, että ihmiset kaupoissa huutelivat I love your hair! En enää tuntenut olevani niin räiskyvä. Punapäähän on ensisijaisesti sisäinen tunne, minusta. Siispä tumma väri päälle. Elumenin punaista ei niin vain peitetä ja se kyllä puski piiiiitkään sieltä alta läpi. Sitähän ei saa myöskään pois värinpoistolla. Elumenin omalla voi koittaa poistaa, mutta sekin on todennäköisesti hyödytöntä. Päädyin värjäämään päälle, kaupan värillä. Elumen ei oikein itse peitä Elumenia.

Koska tukka oli ongelmainen, enkä saanut sitä mitenkään, pidin ensin clipsuja päässä (eka kuva), jotta sain pitkän tukan. Ja tunsin muuten ensimmäistä kertaa kuukausiin itseni nätiksi. :') Clipsien jatkuva laitto ja poisto kuitenkin ärsytti, joten laitoin itselleni teipit (kaksi muuta kuvaa). Mulla on noita teippejä jos jonkinlaista vuosien varrelta. :D Tukka oli uutta, mutta tiesin, että se on vähän huonompilaatuista, eli että sen elinikä on aika lyhyt.

Huhtikuu:

Huhtikuussa taas tapahtui. Päähän pääsi tehosteraitaa kuparina ja loppupeleissä pätkäsin tukan huomattavasti lyhyemmäksi. En jaksanut enää sitä takkuuntumista, mitä tämä huonolaatuinen tukka jatkuvasti kehitti. Totesin kuitenkin, ettei tuo mitta tee mulle mitään ja otin lopulta pidennykset kokonaan pois. Aika hämmästynyt ilme kuvassa. :D Näkee myös hyvin miten paljon punainen puskee läpi.

Toukokuu:

Toukokuussa tukka oli aika kiva, mutta edelleen sain sen kanssa taistella vähän väliä. Pitkälti joka päivä. Näistä kuvista sitä ei näe, mutta joistain toisista näki, että jokin siinä vain oli pielessä. Veikkaan edelleen, että se oli mun kasvoilleni inasen liian lyhyt.

Kesäkuu:

Samalla tukalla taisteltiin kesäkuussa. Näihin aikoihin taisin alkaa haaveilla sivusiilistä. :')

Heinäkuu:

Heinäkuussa tukka oli tummentunut tuhkansävyiseksi, jolloin punaisuus saatiin taas hetkeksi piiloon. Elumenin tuhkaa käytin tässäkin. Heinäkuu meni suurimmaksi osaksi migreeneissä (kuten moni varmaan muistaa) ja osittain myös sairaalassa sen vuoksi, joten eipä tullut sen enempää tukkaa mietittyä. Painan muuten kuvassa jotain 46kg. Nykyään aika monta kiloa enempi. :) Olihan tuolloin lihaserottuvuus jotain ihan muuta kuin nyt.

Elokuu:

Elokuussa, kun alkoi migreeneistä päästä yli ja toipua, iski taas tukkakriisi, tietty. :D Sivusiili houkutteli, mutta en uskaltanut vielä. Siispä taas kokeiltiin clipsuja päähän aina välillä. Ja kukkapinniä!

Syyskuu:


Ja syyskuussa se sitten tapahtui! Miehen parranajovehkeet käteen ja surina päälle! Se oli jännä hetki. En ehkä ikinä unohda miltä se tuntui. Enkä sitä miltä tuo sänki tuntui kun sitä silitti. :D Kotioloissa tuo oli siistein tukka ikinä, mutta en osannut sitä laittaa niin, että olisin voinut mennä sen kanssa pihalle. Lisäksi Skotlannissa oli aina kylmä ja mulla oli pää ihan umpijäässä koko ajan. :D Ulos mennessä tulikin laitettua clipsut taas vaan päähän, kun en muuta osannut.


Kunnes taas kyllästyin jatkuvaan laittamiseen ja pois ottamiseen, ja laitoin teipit päähän. Samoja kuin viimeksi ja näistä jo näkee, että laatu oli huono. Mutta minusta oli siistiä, että sivulta pilkahteli melkein kalju! Sitten tilasin parempaa tukkaa:


Ensin se oli superpitkä, mutta taas totesin, ettei sekään mitta sovi kun kasvoilleni. Otin pituudesta aika paljon pois ja lopulta myös kerrostin sitä edestä.

Ja nämä kaikki siis syyskuulta, oli aika tapahtumarikas kuukausi tukka-asioissa. :D

Lokakuu:

Sama tyyli jatkui lokakuussa ja kukkapinni vieraili aina välillä. Etutukka oli löytänyt tiensä taas eteen.

Marraskuu:

Elämä takana, etutukka edessä. Eiku.. Sama tyyli siis edelleen. Tästä vaan näkee tuon pidennyksen värieron omaan tukkaan nähden. Myöhemmin värjäsin pidennyksenkin tummemmaksi.

Joulukuu:

Ja samalla tyylillä vielä joulukuussa. Siinä viihdyin muistaakseni aika hyvin, eikä tarvinnut taistella.

En äkkiseltään muista kuinka pitkään mentiin tuolla pitkällä, mutta jossain kohtaa se lyheni. Ensin polkaksi noin olkapäille ja sitten vielä lisää. Nykyään on aika lyhyt, mutta sen inasen pidempi kuin niillä ajoilla, kun se oli inasen liian lyhyt. ;) Tällä hetkellä olen todella tyytyväinen tukkani mittaan ja muutenkin. Edelleen vaan on jokunen teippi päässä, sillä niitä sivusiilejä saa kasvatella pois tässä vieläkin. :D Paljoa ei enää puutu, että sieltä saa tasaisen lopputuloksen aikaiseksi ihan omallakin tukalla. Siihen asti, mennään tällä.