sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Viikko 52: se paras joululahja, jouluviikon murkinat ja lisää vegaaniajatuksia

Vuoden viimeinen viikko! Ihan hullua vauhtia on tämä vuosi mennyt, josta ensimmäiset neljä kuukautta asuttiin vielä Skotlannissa ja loppupuolisko täällä Suomessa. Toivottavasti kaikilla on ollut mieluisensa joulu, siihen tyyliin kun sitä tahtoi viettääkin. Meillä viikko meni juuri niin kuin pitikin mennä, sen suuremmin juhlistamatta, tai lahjojakaan vaihtamatta. Molemmilla oli yksi paketti jouluaatoksi. :) Meidän tarkoituksena oli vain olla yhdessä, kun vapaata molemmilla oli, ja syödä aattona joulutorttuja ja muita hyvyyksiä, ja muinakin päivinä sitten herkutella sen mitä mieli teki. Aika paljon kyllä tekikin mieli. :') Ja tietysti treeniä ja kaikenlaista yhteistä tekemistä. Kaikki toteutui, mitä tahdottiinkin toteutuvan.

Vaikka lahjoja ei vaihdeltu, niin sellaisen parhaan mahdollisen kuitenkin yllätyksenä sain, kun Lihastohtorin tuoreimmasta tekstistä löytyi linkkaus mun blogiini, aiheena takapuolen kasvatus. Tämä aiheutti massiiviset tärinät täällä päässä ja sellaista syvää kiitollisuutta koin koko tätä touhua kohtaan, kun tällainen kotitreenarikin voi saavuttaa jotain sellaista, että se huomataan tuon kaltaisessa lähteessä. Ihan paras joululahja ja olin yhtä hymyä koko päivän. Vähän vieläkin. ;) Jos joku vielä miettii motivaatiota treenaamiseen, niin tuossa oisi mun mielestä jo tarpeeksi hyvä syy; voi joskus päätyä Lihastohtorin blogiin. :D

Sitten se treeniviikko, josta vain maanantain olin töissä, loput vapaalla:

Maanantai: lepo.

Tiistai: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:16min.

Keskiviikko: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 1:05min.

Torstai: 40min crossailua, 14.70km.

Perjantai: lepo.

Lauantai: jalat. Kesto: 60min.

Sunnuntai: olkapäät, ojentajat. Kesto: 0:48min.


Treenit on menneet todella hyvin koko viikon. Itseasiassa olen saanut tehtyä uusia ennätyksiäkin, toistoissa tai painoissa. Tai molemmissa! Syynä on varmasti nämä vapaat ja sitten syöminen, ei ole energianpuutetta ollut senkään vuoksi! Eilen tein jalkatreenissä uusilla painolukemilla boksikyykkyä ja normikyykkyynkin lisäilin painoa. Siinä ei kuitenkaan ennätystasolla olla, sillä se on niin loppupäässä treeniä, ettei ole toivoakaan tehdä samoilla painoilla kuin silloin, kun se oli treenin ensimmäinen liike. Enkä sitä tavoittelekaan. Tarpeeksi raskas on aina tarpeeksi raskas ja se on kovasti riippuvainen siitä, missä kohtaa treeniä se sijaitsee.

Split squattia.

Split squatissa olen ottanut välillä painoja alaspäin ja hionut taas tekniikan sellaiseksi, kun sen tahdonkin. Askel on taas tarpeeksi pitkä ja syvä ja tuntuma kohdillaan. Painot pyörivät ihan siinä 45-55kg välillä. Ennätyshän on yli 70kg, mutta en näe mitään syytä sillä painaa, kun sillä ei ole tuntuma samalla tavalla kohdillaan kuin pienemmällä painolla. Se on vain ennätys, jolla tein sen yhden kerran.

Pidemmän askeleen huomaa erityisen hyvin kuitenkin lonkankoukistajissa (meni edelliskerralla kramppiin) ja nivusissa (meni eilen kramppiin). Tuo on se puoli mun kropastani, mikä kippaa hassusti lantiosta kyykyssä tietyllä leveydellä ja syvyydellä. Ei varmaan kovin kaukaa haettua, että tuo kippaus saattaa johtua vaikka kireästä nivusesta. ;) Rullaan toki nivusetkin aina ennen treeniä, mutta venyttely ei varmasti sekään kovin huonoa tekisi. Sitä siis jatkossa.


Kuten varmasti huomaakin, on mun oma tietokoneeni taas kunnossa (ja saan otettua sillä näitä kuvia). Yksi osa saapui tilattuna kotiin ja osoittautui vielä oikeaksi osaksi, mihin siis lähinnä googlettamalla oltiin päädytty. Sen osan vaihto palautti koneeni henkiin, onneksi. Toivottavasti pysyykin hengissä! Tilasin samaan syssyyn itselleni uuden puhelimenkin, ja saadaan jatkossa jossain kohtaa vähän parempaa laatua Instankin puolelle. Se ei siis tosin ole mikään tämän blogin instatili, vaan henkilökohtainen tilini. Mutta treenijuttuja siellä tietysti on, kaiken muun ohessa. Aika iso osa itseäni tämä treenaaminen kuitenkin on. :) Uusi puhelin tulee kyllä tarpeeseen, vaikka mitään sen suurempaa vikaa ei vanhassanikaan ole. Se on joka tapauksessa jo jokusen vuoden vanha ja kamera siinä on aivan umpisurkea.. Ehkä on vain aika vihdoin päivittää parempi kapistus tilalle!

Kahta eri ranskalaista ja sitten kyykkyä.

Ruokapuolella on tosiaan syöty tällä viikolla joulun vuoksi vähän poikkeavaa sapuskaa, vaikka sinänsä ei jouluruokia ollakaan syöty. Paitsi torttuja, ja suklaata. Ne on varmaan aika perinteisiä jouluruokia. ;) Niin, ja joululimppua! Niitä perinteisempiä tämän talouden sapuskoja on kuitenkin myös näkynyt, ja nyt näkyy myös tässä:

Jotain poikkeavaa havaittavissa, nimittäin leipäjuustoa. Sai annokseen vähän kaloreitakin. :') Aika vähän on pelkissä
kesäkurpitsoissa.

Perunaa kaverina kesäkurpitsalle.

Perunaa ja parsakaalia.

Ristikkoperunaa ja parsakaalia.

Itsetehtyjä lohkoperunoita ja kasviksia montaa sorttia. Ja suolakurkkuja!

Olen himoinnut suolakurkkuja oikeastaan keväästä asti, kun Suomeen tultiin. En tiedä mikä himotus silloin oikein iski, ei tässä ole vuosiin noita tehnyt mieli. No, olen koittanut metsästää sellaisia, missä ei olisi sokeria lisätty sinne sekaan, mutta sellaiset joita meidän kaupassa on tällä kriteerillä olleet, ovat olleet joko hyllystä loppu, tai sitten niissä on jotain muuta epäilyttävämpää seassa. Sokeri on sentään luonnollista tavaraa, moni muu ei.. Siksi eilen annoin vihdoin kauppareissulla vaan periksi, että otetaan näitä vaan sieltä itseannosteluosastolta ja sillä sipuli (tai siis kurkku). Ja voi pojat, on kyllä ollut jokaisen himotuksen arvoisia.. Saattaapi olla, että jatkossa on lautasella pitkälti aina. ;)



Jouluna oli lupa syödä viljoja (koska joulutortut oli ruokalistalla), ja tulikin sen kunniaksi syötyä heti aamupalaksi karjalanpiirakoita juustolla ja raejuustolla. Myöhemmin syötiin joululimppua juuston kera (ja loppua kohti mikrotettuna, tomaattisoseella ja oreganolla.. :D), ja illemmalla sitten niitä joulutorttuja, joita olin jo muistaakseni kesällä päättänyt, että jouluna syödään! En muista milloin olen viimeksi noita syönyt, aikaa on ainakin viisi vuotta. Ne on aina olleet mun lemppareitani ja olen helposti tyhjentänyt vaikka koko pellillisen. No, tällä kertaa meillä oli kaksi joulutorttufania pellin ääressä, jolloin määrä piti laakista puolittaa. Viisi per nassu. Maku oli aivan yhtä hyvä kuin olin muistellutkin, oli herkkua! Mutta neljännen kohdalla alkoi vähän etoa. Viides meni silti helposti, mutta enempää ei olisi missään tapauksessa mennyt. Ei kai noita kuuluisikaan noin montaa peräkkäin syödä. :D Se oli kuitenkin meidän yksi ateria sille päivälle, eikä yhdestä tai kahdesta nyt tule edes täyteen! Olo oli kuitenkin sellainen, että ei ehkä kovin pian tee mieli joulutorttuja..


Jotain muuta on tehnyt mieli, ja se näkyy yllä. Suklaata siis pääasiassa, ja paria nannalaatua on syöty, pääasiassa pääkallonameja. ;) Kyllä on nautiskeltu tältä(kin) osin! Ja suklaat nameineen on menneet kyllä treeneissä suoraan kunnon voimaenergiaksi ja sinne takapuoleen ja hauiksiin, ihan varmasti! ;) On ollut kyllä niin kivaa, kun on saanut kaiken energiansa suunnata sinne minne sen on tahtonut, eli muun muassa treeneihin, kun on ollut aikaa kunnolla treenata. Mitään ns. joulukiloja en ole saanut, tänäkään vuonna, vaikka tarjolla onkin ollut pitkästä aikaa suklaata ja joulutorttuja.

Viime tekstissä kirjoittelin siitä vegaaniajatuksesta, ja että sellaiseksi olen tässä ryhtymässä vuoden vaihteessa. Syitä voi lukea sieltä. Olen nyt googletellut asiaa, että olen varmasti sitten valmiina, ja olen huomannut, että ajatukseni siitä mitä vegaani ylipäätään tarkoittaa, on ollut väärä. Lisäksi olen itseäni kutsunut virheellisesti tässä koko ajan vegetaristiksi. Olen toki vegetaristi, mutta laktovegetaristi, mikä siis tarkoittaa sitä, että käytän maitotuotteita. Miksei kukaan ole koskaan korjannut mua? :D Tämä tosin taitaa puhekielessä olla kuitenkin näin, että kun ei syö lihaa, on vegetaristi, vaikka vegetaristejakin on eritasoisia, joista laktovegetarsimi on yksi. No, tämän kaiken vuoksi olen ajatellut, että kun jätän pois maitotuotteet, vaihtuu nimike vegaaniksi. Tämähän ei sitten olekaan ihan näin, sillä vegaanius on paljon muutakin kuin pelkästään ruokavalio. Pitkälti elelen kyllä jo nyt noudattaen näitä vegaanien ajatusmaailmaa eettisen kuluttamisen suhteen, mutta ehkä ihan kaikkea en allekirjoita kuitenkaan. Ja vaikka en esimerkiksi hunajaa käytä (koska vatsa), niin en sitä eettisesti ajateltuna koe kovin häiritseväksi. Haluan myös mielelläni pitää villasukkani jne. Eli ehkä minusta ei vegaania tule, vaan vegetaristi. Joskin olen siihenkin kategoriaan sitten taas niin sanotusti liian tiukkalinjainen, kun teen noita (vegaaniajatusmaailman) eettisiä valintoja muuten paljon. Boikotoin tehokkaasti vaikka ja mitä, jos on eläinten oikeuksista kyse, sekä vastustan turkistarhausta ja eläinkokeita ja ja ja.. Vegaaniksi olen kuitenkin ehkä sopimaton. Olen ehkä sitten joko erityisen tiukka vegetaristi tai löysästi vegaani. :D Tai sitten jotain ihan muuta!

Instakuvia. Ylävasen töistä.

Olen ottanut nyt tuon tammikuun sellaiseksi ajaksi, jonka aikana katson miten tämä kaikki asettuu. Välittömästi arjestani poistuu maitotuotteet, eli ne kaksi viimeistä mitä siellä on, rahka ja raejuusto. Se on jo todella iso muutos, näin maitotuotteiden käyttö kohdallani tipahtaa perusarjessa olemattomaksi. Mutta ihan kokonaan ei tarvitse vielä kaikkea jättää tammikuussa, vaan tunnustellen mennään. Meidän oli tarkoitus tämän vuoden puolella käydä nautiskelemassa viime postauksessa hehkuttamaani minttusuklaakakkua vielä kerran, mutta tuotakaan ei ehdi enää, vaan se tulee menemään ensi vuoden puolelle. Olen toki selvittänyt jo vegaanisia vaihtoehtojakin tältä seuduin, ja niitä tuntuisi olevan aika kivasti, moni ravintola tekee ennakkopyynnöstä oikein maistuvia vegaanisapuskoja. Kyllä varmasti tulen niitä sitten jatkossa hyödyntämään, ja olisin jo hyödyntänyt, jos olisin moisista tiennyt!

Työeväät on nykyisessä työssä myös toinen juttu, sillä siellä on hyvin rajallista se, mitä välipalaa voi mukaan ottaa (esim. ei jääkaappia käytössä toisella tauolla). Olenkin syönyt siinä kohtaa protskupatukkaa, ja niissä on maitoa mukana (Quest tai Leaderin patukat olleet vakkarina). Nähtäväksi siis jää, millaiseksi tämä muotoutuu. Selvää on kuitenkin, että kotona en tule enää syömään maitotuotteita. Mieskin on osittain jo mukana, ja hän tulee vaihtamaan maitonsa kauramaitoon. Katsotaan seuraako perässä sitten raejuuston ja rahkan osalta myös. Tammikuun aikana tämä lopulta selviää, kun käytännössä pääsee kokeilemaan tätä kaikkea. Jännää. Onneksi kohta on jo tammikuu!

<3

Ensi viikko olisi viikkoja toljottaessa kevyt viikko, mutta lykkään sitä yhdellä eteenpäin. Ensi viikolla kun on vain jokunen työpäivä ja siitä seuraavissa viikoissa onkin tekemistä enemmän kuin tarpeeksi, jolloin pidän hyvinkin mieluusti kevyen viikon, että jaksan ylipäätään yhtään mitään. Jännityksellä ootan miten kunnialla niistä selviää.

Kunniakasta viikkoa nyt kuitenkin teille jokaiselle!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Viikko 51: ylläpitotreeniä, instagrammia, ravintolasyömisiä, vegaanisia ajatuksia ja inventaariota

Oliko otsikossa jo tarpeeksi kaikkea? :D Aika paljon yhteen viikkoon mahtuu yksittäisiä asioita, ja tämä viikko oli sellainen. Pitkä stoori tästä siis tulee. Töitä tein viitenä päivänä putkeen, alla yksi vapaapäivä, jota ennen oli kaksi työpäivää. Täytyy sanoa, että perjantaina alkoi jo askel vähän painaa ja hartiat kolottaa! Treeniviikon puolesta tämä oli lähinnä ylläpitoviikko (jollaiseksi kolme treeniä viikossa monesti mielletään). Tältä näytti:

Maanantai & tiistai: lepo.

Keskiviikko: olkapäät, ojentajat. Kesto: 0:51min.

Torstai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 60min.

Perjantai & lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat. Kesto: 1:02min.


Maanantaina ja tiistaina jäi treenit ihan aikataulusyistä tekemättä, eikä haitannut, sillä suunnittelin ne tekeväni ke, to, pe ja sitten su. Mutta kävikin niin, että kun viisi päivää oli töitä pulkassa (ja kun seitsemän päivän välissä oli ollut vain yksi vapaapäivä), painoi askel ihan kohtalaisesti perjantaina, jolloin jalkatreeniä ei voinut edes harkita. En jaksanut liikutella jalkojani edes ilman painoa minnekään! Painoivat ainakin satatonnia (ei liioittelua). Muita treenejä olisi voinut tehdä, mutta kun oli juuri tehty, niin ei mitään ollut jäljellä. Siispä lepopäivällä mentiin ja vasta nyt sunnuntaina tuli jalat treenattua, ja täten treenipäiviä tuli vain kolme. Tosin se perjantai ei suinkaan ollut lepoa, sillä töiden jälkeen alkoi kunnon kuuraus (mikä lie kohtaus iski, laitoin miehen silittämään verhotkin siinä sivussa :D), mikä jatkui iltayhteentoista asti. Tuolloin kaiken kuurauksen jälkeen sitten alkoikin tuntua vatsassa kuvotusta, mikä kieli kunnon hartiajumeista. Sain onneksi kuvotuksen pois punttipenkillä selälläni maatessa, puntit kädessä, jolla tapaa rintaa saa tehokkaasti venytettyä auki.

Hieronnan olisin varannut ensi viikolle, mutta Pekka on lomalla pari viikkoa, niin ootellaan ensi vuoden puolelle ja jatketaan kotihieronnoilla siihen asti normaalisti (joita ei tuossa viiteen päivään tullut tehtyä ja sen kyllä sitten taas huomasi..). Ei tulisi mieleenkään mennä kenellekään toiselle ammattilaiselle, niin hyvä Pekka on. Ja hän tietää tapaukseni ja oireeni tuon niskan vuoksi, ottaa kaiken vakavasti, välittää aidosti ja haluaa yhdessä keksiä keinon sille, että saataisiin mun niskan ja selän tilanne paremmaksi. Että löytyisi tapa hoitaa tuota kaikkea niin, etten menisi enää huonoksi sen hieronnan jälkeen. Olen ihan valmis ottamaan sen riskin taas, kun tietää olevansa hyvissä käsissä. Jälleen suosittelen Pekkaa ihan vain näin tyytyväisenä asiakkaana, menkää ihmeessä sinne hierottavaksi jos täällä päin asustelette! Pekka rulettaa!


Hieronta-asia ei tosiaan siis ole yhteistyöhehkutusta. Mutta kun yhteistyöaiheessa ollaan, niin sanoinpa yhdelle sellaiselle kyllä. Minua nimittäin pyydettiin mukaan Oman Elämäni Inventaario -haasteeseen, enkä todellakaan kieltäytynyt! Olen tahtonutkin tuohon osallistua, niin paljon olen hyvää aiheesta kuullut. Olen todella innoissani lähdössä mukaan, enkä malta oottaa mitä oivalluksia ja hienouksia se tuo mukanaan. Tykkään ajattelemisesta, pohtimisesta, aiheeseen liittyvän kirjallisuuden lukemisesta ja niiden asioiden kirjaamisesta ylös, sellaisesta onnen ja tasapainon etsimisestä. Pyrinkin elämään siihen malliin, että kaikki nämä on mukana arjessani aina ja että mieleni on alati sopivan keveä, mihin tarvitsenkin tiettyjä asioita. Ihan huikean mielenkiintoista päästä siis ottamaan osaa tällaiseen ohjattuun juttuun, minkä myötä varmasti opin taas kaikkea uutta. Itsestäni, elämästä. Sitähän se hyvinvointi myös on, fyysisen olon lisäksi. Henkinen puoli on kyllä sitäkin tärkeämpää. Vaikka ihminen olisi hyvässä fyysisessä kunnossa, siitä tuskin nauttii ja silloin tuskin voi hyvin, jos henkinen puoli on kaaoksessa. Tulen varmasti kertomaan tästä haasteesta täällä, kunhan se lähtee pyörimään ja olen päässyt siihen tutustumaan kunnolla. Ja omat fiilikset tulevat aina olemaan omia fiiliksiäni, oli yhteistyötä tai ei, sillä kenenkään toisen suulla en koskaan puhu, enkä tule puhumaan, eikä kukaan voi sanoja suuhuni laittaa. Sopii yrittää. :D


Treeneistä vielä: en huomannut liiemmin töiden vaikuttavan haitallisesti niihin, paitsi tietysti siihen perjantain treeniin, jota ei sen vuoksi sitten ollutkaan. Jatkossa tiedän, ettei viidennen perättäisen työpäivän päätteeksi kannata suunnitella jalkatreeniä, ja osaan suunnitella viikon treenit paremmille päiville. Keskiviikkona jätin vatsat ja kyljet tekemättä, syystä että kun kotiin pääsin, oli mulla valtava nälkä ja söin ison annoksen ruokaa. Eipä sitä isomahaisena vatsaa niin vain treenata, joten jätin väliin ihan suosiolla. Huomasin kyllä sen, että tuon ruoan jälkeen iskee ihan tajuton kooma, jonka jälkeen on aika haastavaa saada itsensä raahattua tuonne treenihuoneen puolelle.. Tein sen silti ja hyvin kyllä kulki, eli voimissa ei energianpuutetta huomannut. Tästä koomakokemuksesta viisastuneena muutin kuitenkin torstain treeniä edeltävät syömiset, sillä pääsin sen verran aikaisin töistäkin, että se oli mahdollista. Söin banskua ja muuta pientä kotiin tullessa ja niiden voimin ryhdyin sitä treeniä tekemään. Ei tullut koomaa syömisen jälkeen, mutta ei kyllä riittänyt paukkujakaan ihan täysiin toistomääriin. Yksinkertaisesti vaan voimat loppuivat kesken. Alla ei ollut tarpeeksi suurta tankkausta. Eli kooman uhallakin siis jatkossa kunnolla ruokaa ensin ja vasta sitten vähän myöhemmin sitä treeniä! Tällaista opettelemista tämä taas on alkuun.

Lonkankoukistaja meni kramppiin kesken treenin tänään ja sitä sai venyttää auki. Suttuinen kuva siis suttuisen
peilin kautta todisteena tästä ihmeellisestä tapahtumasta.

Tällä viikolla on syöty ihan perinteisiä kotiruokia taas, lukuunottamatta lauantain ravintolareissua, jossa tuli syötyä sen verran taivaallista ruokaa, että pitää asiasta oikein kirjoittaa vähän enemmästi, mutta sitä ennen niitä muita ruokia:

Paistettuja perunoita.

Keitettyjä perunoita ja parsakaalia.

Perunoita, parsakaalia ja porkkanaa. Keitetty kaikki.

Ristikkoperunat porkkanoiden kanssa.

Ihan TAIVAALLINEN muussi ja pakastevihanneksia. Tätä syötiin kahdesti.

Ja sitten siitä ravintolasyömisestä. Vanhemmat oli kylässä nyt viikonlopun ja käytiin tosiaan syömässä porukalla oikein alku-, pää- ja jälkiruokineen. Ja siinä kävi niin, että otin toisenkin jälkkärin. :D Syömässä käytiin ensimmäistä kertaa nyt Rustikissa. Paljon olin kuullut kehuja paikan ruoasta ja innolla odotettiin miten käy. Alkuruoaksi mies otti sienikeittoa leivän kera, ja minä nautiskelin tuoretta leipää kirnuvoilla. Kuvat on miehen uuden puhelimen kameralla, ihan sairaan hyvä laatu!!





Molemmille maistui alkuruoka kyllä! Leipää olin jo ehtinyt himoissani aloitella ennen kuvan ottoa, kuten tarkkasilmäiset saattanevat huomata. ;)

Pääruoaksi meidän teki molempien mieli Rustikin leipää, missä on kaikenlaista lisuketta ja vaikka mitä. Mutta se ei kuitenkaan ollut kasvisversio vaan varsin lihaisa. Kysyttiin tarjoilijalta asiasta, että voisiko sitä saada kasvissyöjän versiona ja kyllähän sen vaan sai. Otettiin siis sellaiset, täytteenä vuohenjuustoa lihan sijaan ja muutenkin vissiin tuli rinnalle joitain kasviksia, jotka ei alkuperäiseen annokseen kuuluneet. Annos oli oikeasti valtava, vaikka se ei kuvissa tule ilmi. Isäpuoleni tilaama pihviannos oli puolet pienempi. Kuvat kahdesta eri vinkkelistä.



Ihan karmaisevan hyvää. Kaikki, mitä tuossa annoksessa oli, oli loistavaa. Ehkä jopa vähän jumalaista! Tämän myötä tämä ravintola pääsi ykköseksi meidän testaamista. Mutta vähän noottiakin tulee, ei ruoasta vaan palvelupuolesta. Nimittäin kun tarjoilija otti meiltä tilaukset alussa, jossa jokainen sanoi hänelle ne kaikki kolme ruokalajia, muutoksineen päivineen, hän ei käyttänyt kynää ja paperia ollenkaan. Siinä mietittiin, että kyllä on hyvä muisti! Mutta niin siinä kävi, että kun pääruokia tuotiin pöytään, jäi yksi annos uupumaan. Äitini ei saanut omaansa, koska tarjoilija oli unohtanut siitä mainita kokille. Me kolme jouduttiin aloittamaan syöminen samalla kuin äiti joutui odottamaan omaansa vielä sen verran pitkään, että muut oli omansa syönyt. Kovin pahoittelivat toki tilannetta. Onneksi oli äidinkin annos sen kaiken odottamisen arvoinen, kun sitä pääsi syömään. Hän söi nieriää.

Jälkiruoaksi oli tarjolla useampi loistokas vaihtoehto, ja mieheni kanssa eniten himoittiin kuitenkin minttusuklaakakkua. Mietin sitä monta päivää, että jos se on sellainen ihana mudcake -tyylinen kostea kakku, on se aivan taivaallista. Mutta jos se on sellainen kuiva versio, ei se ole niin erikoinen. Toinen, mikä molempia houkutti, oli lakritsipaahtovanukas. Jonkin aikaa mietittiin, että otetaan molemmat kummallekin. :D Päädyttiin kuitenkin siihen, että toinen ottaa toisen ja toinen toisen, joista voimme kummatkin maistella. Mies otti kakkua ja minä vanukasta. Äiti otti myös vanukkaan ja isäpuoleni otti omenapiirakkaa.


Puoliksi syöty jo.

En ole koskaan ennen syönyt paahtovanukasta, joten en osannut sitä verrata mihinkään. Se oli pehmoista, suussa sulavaa, todella hyvää. Ensin tuli tunne, ettei lakritsia maista, mutta se iski aina vähän viiveellä, jännästi jälkeenpäin. Oli kyllä hyvää ja marjat sopi sen kanssa loistavasti. Äidillä sitten taas oli vertailupohjaa ja hänestä se ei ollut parhaimpia mitä on syönyt, vaikka hyvä olikin. Isäpuoli tykkäsi omasta jälkkäristään hänkin. No, sittenhän minä maistoin tuota minttusuklaakakkua. Melkein kuolin siihen paikkaan. En ole oikeasti varmaan ikinä maistanut mitään niin hyvää! Se oli juurikin sellainen mutakakkumainen, kostea, suussasulava, täynnä rapsakkuutta ja kaikkea ihanuutta. En keksi edes ylistyssanoja, millä tätä kaikkea kutsuisi. Se oli täydellistä. Kun tarjoilija käveli ohi, sanoin, että maistelin tuossa tuota miehen kakkua ja tahtoisin kanssa sellaisen nyt vielä tämän oman jälkkärini lisäksi. :D Hetken odotin ja oma kakkuni tuotiin pöytään. Seuruetta nauratti, kun jotenkin automaattisesti otin sen tarjoilijan kädestäkin, enkä odottanut että se laskettiin pöytään. :'DD Jollakulla oli vähän minttusuklaakakun tarvetta! Siitä piti ottaa kuva, että olisi saanut ehjästä kokonaisuudesta otettua, mutta ohops, puolet oli taas hävinnyt ennen kun kuvanotto muistettiin.. Ihan yhtä hyvää oli sekin pala kuin miehelle viety pala ja sitten tunsin vaan semmosta suurta onnea, suuni ja vatsani oli kovasti iloinen. Aika parasta. Tänne vielä yhdesti uudelleen, ennen vuodenvaihdetta. Miksi yhdesti vain, siitä kohta.

Tarjoilija pahoitteli vielä myöhemmin uudelleen sitä unohdusta, ja tarjosi hyvitykseksi kahvia tai teetä tai jotain muuta vastaavaa. Keneenkään meistä ei kuitenkaan mitään ylimääräistä enää mahtunut, joten tuota ei hyvitetty sitten millään lailla. Vielä kuittia tutkailtiin, josko olisivat jotain sieltä jättäneet laskuttamatta, mutta kaikki sieltä löytyi. Ehkä eivät voi hyvittää kuin kahvilla tai vastaavalla, eikä hinnasta.

Kotikatu hämärtyvässä illassa. Töistä kotiin menossa. Ensimmäistä
kertaa pääsi töistä niin, ettei ollut vielä pilkkopimeää.

Niin, yhdesti ehtii tuolla ravintolassa käydä vielä minttusuklaakakulla, ja sitten alkaakin vuoden ensimmäisestä päivästä lähtien uudet tuulet. Nimittäin teen siirtymän vegetaristista vegaaniksi. Vihdoin koen, että aika on kypsä sille. Pitkälti joka päivä olen surullinen sen vuoksi, miten ihmiset eläimiä täällä maapallolla kohtelevat. Syövät niitä huolimatta niiden elinoloista, huolimatta siitä, että väärinkäytöksiä sattuu paljon tehotuotannon ja muunkin piirissä, pitävät turkiksia, mikä on turhamaisinta ja julminta ikinä, tukevat delfinaarioita, tappavat noita eläimiä aivan erityisen julmalla tavalla, tekevät aivan hirvittäviä kokeita eläimillä, kynivät linnut ja repivät turkit elävän olennon päältä, uivat vangittujen delfiinien kanssa ulkomaanmatkoilla jotka on sinne pyydetty hirvittävän tapahtuman seurauksena, käyvät innoissaan SeaWorldissa tai vastaavassa, antavat rahojaan eläintarhoille, tukevat tietämättömyyttään tai silkkaa välinpitämättömyyttään kaikkea ihan hirveää, kuten vaikka kojoottien jalkarautapyyntiä Canada Gooseen pukeutumalla. Tukevat kaikkea, missä eläimet on niitä, jotka kärsivät. En halua enää mitään osaa tuohon touhuun. Tiedän, mitä maitoteollisuus pitää sisällään, olen sen aikoinaan selvittänyt ja tiedän vastuuni (jota moni lihansyöjä ei voi varmastikaan sanoa). Riisimaitoon ja riisiproteiiniin olen siirtynyt jo edelliskesänä. Ruokavaliossani on ollut maitotuotteista pääasiassa enää rahka ja raejuusto, mutta ne ovatkin olleet päivittäin. Lisäksi sitten ulkona syödessä tietysti maitoa on varmasti ollut yhdessä sun toisessa, ja kananmunankin olen silloin sallinut siellä, vaikka en sitä kotona olekaan käyttänyt enää vuosiin. En tosin tiedä miten paljon kananmunaa on tullut ulkonakaan syötyä. On sitä varmasti vähän siellä sun täällä.


Nyt tuli kuitenkin mitta täyteen tätä kaikkea kamaluutta tässä maailmassa, mitä eläimet joutuvat ihmisten takia kokemaan, joten minä sanoudun siitä irti. Minun vuokseni ei enää yhdenkään eläimen tarvitse kärsiä, ei yhdenkään äitilehmän tarvitse huutaa vauvansa perään kun se on siltä viety pois. Eikä sen vauvan tarvitse minun vuokseni enää huutaa äitiään, peloissaan ja yksin. Olen asunut keskellä maitotilaa, olen kuullut ne huudot. Ne särkee sydämen. Minun vuokseni ei siis enää lehmien (tai muidenkaan maitoa tuottavien eläinten) tarvitse kärsiä. Uusi vuosi alkaa siis sillä, että vegaaniksi ryhdyn. Tämän loppuajan tätä vuotta käytän siihen, että mietin korvaavia välipaloja, jotka on kyllä jo aika hyvin hoidossa, plus mietin tarvittavat lisäravinteet kuntoon. Riisimaitoon tehdyt riisiprotskusmoothiet lisukkeineen tulee rahkojen tilalle, joita muutenkin olen jo välillä tehnyt. Raejuusto vain jää pois ja lisäproteiini otetaan sitten siitä riisiprotskujauheesta. Viimeistä kertaa siis tulee nyt tämän vuoden puolella syötyä tiettyjä juttuja, ja se on kiva tietää etukäteen. Nautin varmasti eri tavalla ja samalla tunnen huojennusta siitä, että kohta en enää syömisilläni tue eläinten kärsimystä.

Kirjoitan tästä syömishistoriastani enemmän vuodenvaihteen tienoilla, milloin ja miksi lopetin punaisen lihan syömisen, miten tapahtui siirtyminen kokonaan lihattomalle jne. Saarnausta ei ole luvassa. Ei tässäkään ollut, tässä oli vain rehellisiä ajatuksia ja syitä siitä, miksi minä teen niin kuin teen. Monesti lihansyöjät vaan tuntuvat loukkaantuvan siitä, että joku välittää heitä enemmän. Minä välitän enemmän ja se on ihan satavarmasti juurikin näin. Jos välittäisit yhtä paljon, tekisit ihan samoja valintoja kuin minäkin, etkä tukisi eläinten kärsimystä millään muotoa. Jokainen toki tekee niin kuin parhaaksi näkee. Enhän itsekään ole ollut vegaani vielä, vaikka olen asioista ollut tietoinen. Nyt aika on kypsä. Nyt olen löytänyt tilalle yhtä sun toista, joilla voin korvata maitotuotteita (kun esim. soija ei minulle sovi), enkä tule kärsimään terveydellisistä ongelmista tämän muutoksen vuoksi (esim. erilaisista puutoksista). Sydämeni on paljon kevyempi nyt, kun tämä päätös on tehty. Odotan innolla tulevaa. Eläimet on viattomia tässä kaikessa. Ihminen se paha on, niin monella tapaa, ja se on justiinsakin näin.

Voisin toki paasata asiasta oikein kunnolla ja kertoa mietteitäni asian tiimoilta enemmänkin, mutta tämä voi jäädä tähän. Jokainen välittäköön sen verran kuin välittää.

Notta töttöröö. Hullu lehmä se tääkin.

Ja joo, nyt multakin löytyy instagram, jossa on paljon muutakin kuin treenijuttua, jos joku tahtoo siellä mun touhuja seurailla. Nimimerkki on bbobby_jean ja se löytyy tämän linkin takaa. Kuvia saattaa tulla aika paljon. Tänäänkin olen jo hillinnyt itseäni, ettei siellä ole jo puolet enemmän tässä vaiheessa. :D Alkuinnostusta, tai sitten muuten vaan innostusta. Oon kyllä aika innoissani. Niin kauan olen sitä miettinyt ja tänään tuntui, että nyt sen on tapahduttava.

Tossuja, sukkia, tossuja.

Ensi viikolla mulla on yksi työpäivä ja se on huomenna. Sen jälkeen lomaillaan seuraavan viikon tiistaihin asti, eli viikon verran. Aika kivaa! Joulua ei sen kummemmin vietetä, mutta joulutorttuja tehdään, joista kerroinkin jo aiemmin. Monen vuoden tauon jälkeen! Ja ehkä joululimppua maistellaan myös. Koristeita tai kuusta meillä ei ole, ei ole ollut moneen vuoteen. Ei sinänsä ole kyllä mitään suurempaa syytä miksi ei ole. Ei vaan ole. :D Joulu on vähän sellainen neutraali juhla itselle. Ei mitenkään ihmeellisen kummallinen. Päivä muiden joukossa, pitkälti. Kokeillaan jos ensi vuonna jaksaisi vähän panostaa. :') Hyvää joulua kuitenkin kaikille, jotka sitä viettävät, ja jos et vietä, ei se mitään! Ehkä sulla on vapaata töistä, nauti siitä. Jos ei ole, ehkä tienaat suuremmat rahat! Jos joulu ahdistaa, niin tiedän senkin tunteen menneestä. Kyllä sekin siitä, vannon. Mukavaa viikkoa joka tapauksessa, jokaiselle.

P.s. Mies huokaili moneen otteeseen tätä lukiessaan, että on niiiiin pitkä teksti.. 
Eli sori vaan kaikki. :D Meni tähän multakin kolme tuntia, ehkä lukeminen on kuitenkin vähän nopsempaa. Vai? :'D

EDIT: Ai niin, on meillä tällanen kuusi, jonka mies pystytti treenihuoneeseen. :D


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Viikko 50: töiden aiheuttamia fiiliksiä tai niiden puutetta

En enää muista viikon treeneistä oikein mitään, kun aloitin työt perjantaina ja kaksi päivää olin niitä paiskimassa, ja nyt vietetään yhtä vapaapäivää. Seuraavat viisi päivää taas sitten töissä. Näin kun loppuviikosta aloitti nuo työt, niin jotenkin se tuntuu ihan eri viikolta kuin sitä aiemmat päivät. Hyvä siis, että treenejä on kirjattu ylös, sillä en varmasti muistaisi niitä muuten! Tältä näytti tämä viikko:

Maanantai: 40min crossailua, 14.45km.

Tiistai: jalat. Kesto: 1:04min.

Keskiviikko: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:15.

Torstai: selkä, hauikset + takaolat. Kesto: 1:00min.

Perjantai & lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat. Kesto: 1:00min.

Viikossa ei ole irvistelyn aihetta, vaikka kuvassa semmosta tapahtuukin.

Lepo on ehkä vähän suhteellinen käsite taas, kun lepopäivät oli työpäiviä. Työ on fyysistä, mutta ei kyllä vielä kahtena ensimmäisenä päivänä ole ollut rankkaa. Töissä kysyttiinkin heti seuraavana päivänä, että oliko aamulla herätessä kaikki paikat kipeänä, johon vastasin, että itseasiassa ei. Mihinkään ei koskenut. Jalatkaan eivät ole koko päivän jaloilla olemisesta rasittuneet. Päivän päätteeksi on alaselkä ollut jäykkänä, mutta sekin on normalisoitunut siitä yön aikana. Alaselkä mulla on kakarasta asti ollut vähän huono, eli normaali reaktio oli tämä siis. Selkä tai hartiat tai vammaolkapää ei ole töissä menoa haitannut, eli en ole niissäkään tuntenut ihmeellisyyksiä. Joskin hierontapöydällä sieltä löytyi vaikka mitä ihmeellisyyksiä, kun eilen illalla siinä makoilin ja mies sai hieroa.. Aamulla heräsin koko kroppa ihan turvoksissa, naama oli kuin oisi syönyt litroittain suolaa, sormia ei meinannut saada taivutettua ja jalkapohjakin tuntui turvonneelta lattiaa vasten. :D Hirveästi olen tänään juonut vettä, kun ei sitä yöllä luonnollisestikaan tullut juotua (you know, koska nukuin). Yön aikana olin myös hikoillut niin, että pyjama oli aamulla herätessä märkä. Aamulla olo oli kyllä totaalisen töttöröö. Jälleen mittasin kuumeen ja jälleen totesin, että ei sitä ole, ja jälleen tajusin, että niin, se hieronta oli taas ollut illalla. Aina on pakko tarkistaa, se olo on vaan jotain aikamoista. Ehkä pitäisi hieroa aiemmin päivällä, jolloin sen jälkeen saisi juotua hyvin ja saisi kuonat liikkeelle.. Turvotus on kyllä onneksi nyt runsaalla juomisella päivän mittaan selkeästi helpottanut.

Niin, ja kun sanon, että työ ei ole ollut rankkaa, niin tarkoitan tosiaan, että vielä toistaiseksi. Olenhan vasta harjoittelija, enkä ole jokaista hommaa tehnyt. Hiki siinä tulee, mutta jotenkin on tuntunut aika leppoisalta. Rasittavuustaso kyllä kasvaa mitä laajemmin tulen noita hommia tekemään. Mua kun rasittaa jo se tiedon ja muistamisen määrä, eli henkinen rasituskin on mulle fyysistä. Vielä mun vastuullani ei ole paljon mitään, vaan teen vasta sen mitä käsketään. En joudu liiemmin ajattelemaan. :) Sitä ootellessa!


Viime sunnuntaina, aika pian sen jälkeen kun sain postauksen ulos, multa hajosi kone. Sammui kesken kaiken, eikä enää käynnistynyt normaalisti. Vilkkuva kuvake ruudulla ilmoitti, että jokin hajosi. Kävi ilmi, että kovalevy oli ehjä (huh!), mutta sieltä meni yksi toinen osanen rikki. Nyt odotellaan sitä postista saapuvaksi, että saadaan taas kone kuntoon. Bloggailen tässä siis omalla kovalevyllä, mutta miehen koneella. Onneksi molemmilla on Mac ja tarpeen mukaan vain vaihdellaan kovalevyä toiseen. Kaikki ei silti ole toiminut normaalisti, esimerkiksi koneen kuvausohjelma ei suostu käynnistymään. Siksi en ole saanut sillä otettua treenikuvia. Juuri kun olin ajatellut, että tällä viikolla kuvailen treeniliikkeitä! Sain viriteltyä puhelimeni kuvaamaan, mutta suurin osa materiaalista oli aika heikkolaatuista. Yhden julkaisukelpoisen liikekuvan sain otettua, ja se on tässä:

Naama rullalla se Heidi siinä kyykkää. Tänään.

Ainoastaan tämän päivän treenistä muistan jotain, ja se on se, että työ ei ainakaan ollut rasittanut sillä(kään) tavalla, että tänään ei olisi ollut voimia. Ihan normaalisti, normaaleilla painoilla ja voimilla sain siis treenin tehtyä. Katsotaan ensi viikolla, kun treenejä tulee tehtyä töiden jälkeen illemmalla. Aamullakin periaatteessa voisin ehtiä treenit hoitaa, jos heräisin vähän aiemmin (heräilen nyt noin seitsemän aikoihin), mutta en koe sitä kovin järkeväksi, sillä käsiä saa töissä käyttää paljon ja ne ei voi olla heikot treenistä, plus syöminen töissä ei ole ihan yksinkertaista, joten parempi treenata illemmalla, kun on ensin syönyt alle kunnolla ruokaa ja saa halutessaan syödä koko loppuillan. Ehkä mahdolliset crossailut tulen kyllä tekemään aamulla.

Viikon ruoka-annokset on olleet mm. seuraavanlaisia:

Näitä <3

Niitä on tässä.

Ja tässä.

Tässä on perunaa toisessa muodossa.

Tässä on riisinuudeleita vihannesten, herkkusienien ja papujen kera.

Riisinuudelit pääsi kaveriksi ihan vaan vihanneksille.

Nää on ristikkorepunoita <3

Parin viikon tauon jälkeen pizzaa. Pienempi annos, parempi vatsafiilis. :)

Kulutus on selvästi pompahtanut ylöspäin nyt töiden myötä, ja nälkä vaivaa melkein koko ajan. Taas saa siis aika pitkälti syödä kaiken mikä vain irtoaa, eikä siitä tule inhottava olokaan (liian ähky tai edes täysi olo), sillä vatsa on jälleen suhteellisen pohjaton. Se on tietysti aika mukavaa. Tämän kunniaksi postista on tulossa kuukausien tauon jälkeen taas maapähkinävoita. <3 (Tähän kuuluisi sellainen hymiö, missä silmät on suuret sydämet. Ja sellainen, jolla on kuolaa poskella.) Saa tasoitella kulutusta varsin mukavalla tavalla!

Aamun takapihanäkymää.

Ensi viikolla tosiaan katsellaan, että miten ne treenit sujuu töiden jälkeen, kulkeeko, nouseeko puntti, mitä tapahtuu? Siitä kuullaan varmasti viikon päästä sunnuntaina viimeistään. Koitan myös lukea ne kaikki miljoonat blogikirjoitukset jossain vaiheessa, mitkä olen nyt melkein viikon ajalta jättänyt lukematta. Help! Tulkaa joku lukemaan mulle niitä niin voin keskittyä vaan kuuntelemiseen, jooko? :D

Ahkeraa viikkoa!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Treenihanskavinkki

Nyt on tarjolla tarkan markan (euron?) vartijoille treenihanskavinkkiä! Tai vaikka niille, jotka on muutenkin kovin vaativia. Itse olen. Olen kaikkiaan ostanut yhdet ainoat (plus yhdet edelleen käyttämättömät) treenihanskat, vaikka puntteja olen heilutellut useamman vuoden. Hanskani eivät suinkaan ole kestäneet näitä vuosia nätisti, vaan reiät ovat senkun kasvaneet ja rispaantuneita narunpätkiä olen kiskonut irti minkä ehdin. Aina ei ole ollut varmuutta mistä hanskan reiästä sormensa ulos työntää.


Olen uhonnut ostavani uudet hanskat jo melkein kolme vuotta. Nämä ostin joskus aloittelijana Prismasta, ja ostin ne koska paketti oli nätti ja siinä mainostettiin näiden olevan ekologiset. Kotona revin paketin innoissani auki ja järkytyin sitä jälkikäteen lukiessani, kun tajusin näissä olevan possuparan nahkaa. :( Ekologista joo, mutta en tahdo eläintä hanskaani. Tämä on siis ollut yksi kriteeri uusia hanskoja ostaessa, että ei ole nahkaa.


Näiden jo rispaantuessa tilattiin netistä Saksassa asuessa hanskat, joissa oli rannetuet ja kaikkea. Mutta ei niitä voinutkaan käyttää, sillä niissä oli niin paksu pehmuste kämmenessä, etten melkein saanut punttia kädessä pidettyä. Siitä siis toinen kriteeri, pehmustetta ei mielellään ollenkaan. Yksiä hanskoja harmittelin vielä vuodenkin päästä, kun jostain syystä jätin kriteerit täyttävät hanskat kauppaan, joissa hintakin oli kohdillaan. Kun ei sieltä kaupasta oisi ostettu mitään muutakaan, niin ei kai nyt pelkkiä hanskoja.. Koitettiin myöhemmin metsästää niitä samaisia, mutta ei kumpikaan muistanut mikä kauppa se oli ollut! Jäi siis hanskat ostamatta.

Sitten muutettiin Skotlantiin ja uhosin jo ennen muuttoa ostavani vihdoin sieltä itselleni hanskat. No, en ostanut. :D En yksinkertaisesti löytänyt mieluisia. Jos kriteerit täyttyivät, niin hintaa oli liikaa. Siis mulle liikaa. Olen joissain asioissa todella pihi ja on huomattu, että tässä hanska-asiassa se todellakin käy ilmi. En suostu maksamaan edes kahtakymppiä treenihanskoista. En, oikein ajatuskin puistattaa! :D Mutta sitten..


Eräänä päivänä tässä hiljattain käytiin Prisman sillä osastolla, missä on maalit ja työkalut ja muut vastaavat härpäkkeet. Voidaan kutsua sitä vaikka remonttireiska -osastoksi! No, siellä ohimennen huomasin vaikka kuinka paljon erilaisia ja monen kokoisia hanskoja. Sillä kertaa loin niille vain uteliaan katseen, mutta myöhemmin päätin, että mennäänpäs sovittelemaan. Näin tehtiin ja kotiin lähdin kaupasta uudet hanskat mukana!


Kotona leikkasin sormenpäät hanskoista pois, jättäen niille kuitenkin vielä reilusti suojaa. Resorin voi taittaa tai olla taittamatta. Itse taitan, sillä olin vuosia töissä, jossa pidettiin koko ajan vastaavia hanskoja ja opin siellä jo taittamaan. Hanska istuu tiiviimmin käteen resori taitettuna.

Ja nämä ovat osoittautuneet aivan loistaviksi treenihanskoiksi! Niiden pinta on ehkä parasta tässä kaikessa, sillä tuo on tuollainen tahmeahko, luistamaton. Ei lipsahda ote, vaan puntti pysyy tosi napakasti kädessä, ilman, että täytyy sen kummemmin keskittyä puristamiseen. Vetoremmitkään eivät nostellessa löysty, kun nämä hanskat on kädessä. Ja väitänpä, että nämä olivat syynä siihen, että sain sen ennätyksen tehtyä ranskalaisessa (maaten), jolloin lisäsin tankoon yhtäkkiä kaksi ja puoli kiloa (jolla mennään edelleen), sillä ote on vain jotenkin niin napakka, että painotkin pienenee! Ihan parhaat hanskat! :D


Pehmustetta ei tosiaan ole laisinkaan ja tykkään siitä, että tunnen painot kädessä. Ei nämä kyllä välttämättä miltään rakoilta ja kovettumilta suojaa, mutta eikö ne nyt olekin hardcore -treenarin merkki? :D Kestosta en myöskään vielä osaa sanoa, sillä vasta parisen viikkoa olen hanskoja käyttänyt. Toistaiseksi ovat ehjät. Eikä niin haittaa, vaikka näitä saisi vaihtaa vaikka muutaman kuukauden välein. Sillä se hinta, mitä näistä maksoi, kelpaa tällaisellekin pihille maksettavaksi useamman kerran. Paljonko se sitten oli? No kaksi ja puoli euroa.

Hyväksyn.

Ei muuta kuin remonttireiska -osastolle treenihanskaa hakemaan!