maanantai 29. syyskuuta 2014

Nykyinen treenirutiini ja liikkeet

Eilen ei tullut viikkokatsausta, eikä tänäänkään. Ei ole kerrottavaa, kun vietin tosiaan täysin lepoviikon, mikä teki kyllä poikaa! Pääasiassa viikko tuli vietettyä sängyssä tai sohvalla. Nukuin 9-10 tuntia joka yö ja päivisin katselin telkkarista kaikkea mielenkiintoista tai aivan täysin tyhmää, sekä kuuntelin levyjä, joita en ole ennen ehtinyt kuunnella. Yhden luku-urakankin sain vietyä melkein loppuun asti. Kyllä tuli nollattua, sekä pää, että kehokin! Tämmösiä pitäisi harrastaa useamminkin. :)

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa tämänhetkisestä treenirutiinistani, kun nykyisellään tulee noiden treenien sisällöstä aika vähän kirjoitettua. Tokihan ne aina välillä vaihtuu ja yksittäiset liikkeet korvaataan jollain toisella, mutta pääpiirteittäin tällä hetkellä on käytössä tietty kaava, jota nyt kiltisti koitan noudattaa vaikka sen kolmisen kuukautta, kunnes taas katsellaan, että mitä muutoksia tehdään. Vai tehdäänkö mitään! Yleensä kyllä muuttelen, sillä kyllästyyhän sitä muuten. Paitsi jalkatreeniin. Se on aika samanlainen kerta toisensa jälkeen ja jostain syystä sillä myös tulee tulosta, sinne haluttuun paikkaan. Eli takapuoleen. :D

Treenaan punttia nykyisellään viisi kertaa viikossa. En oikein tiedä kuinka monijakoinen ohjelma on (:D), kun olen ottanut sinne vähän sitä sun tätä, siihen tyyliin kun tahdon kroppaa treenata ja olen huomannut itselleni sopivaksi. Jotkut lihasryhmät tulee kahdesti viikossa, joskin niiden painotus on silloin toisella kerralla päälihasryhmän sijaan ekstra. Paitsi jalat. Jalkatreeni vaan on <3.

Mulla on treenit olleet aina päiviin sidottuja. Jos sille päivälle on jotain suurempaa menoa, jolloin treeni ei onnistu, yleensä se jää sitten välistä. Sillä muuten se siirtäisi taas seuraavia treenejä eteenpäin, jos tekisikin kyseisen treenin seuraavana päivänä. Ei se varmaan niin vaarallista olisi, vaikka ei kalenteriviikkoja seuraisikaan rutiinin kanssa. Mutta kun on tottunut siihen, että esimerkiksi sunnuntait on aina jalkatreenipäiviä!



Maanantaisin on selkä-, hauis- ja ojentajapäivä

Nykyisellään treenin sisältö on seuraavanlainen:

Alatalja (kuminauhalla)
Hauiskääntö tangolla
Ranskalainen istuen, käsipaino
Ranskalainen maaten, mutkatanko
Curlit istuen
Hammerit istuen
Takaolat lattialla
Kulmasoutu käsipainolla

Linkit aukeavat liikkeisiin!

Teen siis takaolkapäät tässä selkäpäivässä, ja toisen kerran sitten olkapäiden kanssa. Mulla on aika rajallinen määrä liikkeitä mitä niille voin tehdä, johtuen tuosta vammakädestäni, jolloin se ei taivu kovin normaalisti, ja esim. vipareita en niille voi tehdä.

Tällä hetkellä olen tykästynyt siihen, että jokainen näistä liikkeistä muodostaa parin, jolloin ne tulee tehtyä joko superina tai vuorotellen. Järjestys on tuo, ja siitä siis myös näkee mitkä liikkeet sen parin muodostavat.


Selkään en ole enää aikoihin panostanut, sillä se kelpaa mulle tuollaisenaan. Ja kun en pysty rintaa treenaamaan, niin ei viitsi sitä selkääkään niin älyttömästi treenata. Täytyy sanoa, että mulle varsin passelin selän olen saanut aikaiseksi jo pelkästään tekemällä näitä kahta liikettä (joista niistäkin toinen on kuminauhaliike), ja sitten joskus välillä kulmasoutua mutkatangolla. En ole koskaan tehnyt selälle mitään muuta.

Tiistaisin on aerobinen päivä

Tarkoittaa yleisimmin crossailua tai kävelyä. Tätä teen vain koska tahdon tehdä.



Keskiviikkona treenataan jalat

Split squat
Boksikyykky
Takakyykky
Syväkyykky
Pohkeet

Kyykkyä kertaa neljä ja pohkeet siihen päälle. Pohkeitahan mulla ei ole juuri laisinkaan ja siihen ei auta vaikka niitä treenaisi kuinka. Jos lihas kasvaisi tuosta tuplat, niin sitten voisi koko olla sitä luokkaa, mitä normaalilla treenaamattomalla ihmisellä on. Enkä usko, että se koskaan kasvaa tuosta tuplia!

Jalkapäivä on ollut mun lempparipäiväni ties kuinka kauan. Ehkä siksi, että olen nähnyt sen tulokset konkreettisesti ja se motivoi jatkamaan raivolla!



Torstaisin treenataan olkapäitä, ojentajia ja hauiksia

Pystysoutu mutkatangolla
Viparit sivuille
Takaolat vinopenkillä
Arnold press
Ranskalainen istuen käsipainolla
Ranskalainen maaten mutkatangolla
Ranskalainen maaten käsipainoilla
Arnold's 21

Takaolkapääliikkeelle en löytänyt mitään kuvaa, giffiä tai videota, kun se on oma viritykseni. :D Aika paljon se on samanlainen kuin maatenkin tehtävä (kts. maanantai), mutta sen sijaan olen vinopenkillä. Penkki ajaa siinä lähinnä sen tukena olevan käden virkaa. Liikerata on tässä laajempi, kun ei ole lattiaa ottamassa vastaan.

Tässäkin treenissä teen supereita tai muuten vain vuorottelen. Ojentajille teen nuo kaikki kolme ranskalaista peräkkäin. Viimeisenä on tuo käsipainoilla tehtävä ranskalainen, jossa ei tarvitsekaan enää olla painoja kuin jokunen hassu kilo. Se on ihan kuolema sinne loppuun!

Hauiksille olen nyt hiljattain ottanut tähän tuon Arskan, jota tulee veivattua halujen mukaan useampikin sarja sinne loppuun, jos sillä päällä on. Sillä saa aina hauksiin kunnon tuntuman. Sitä en kuitenkaan tekisi tuossa hauisten päätreenissä, sillä se on sitten vähän jo sitä kikkailuosastoa.


Perjantaisin on vatsa- ja kylkitreeni + aerobinen

Vatsat pallolla
Ab wheel
Russian twist
Hooverit lisäpainolla
Side bend

Näistäkin yllättäen osa tapahtuu vuorotellen tai superina. Hooverissa on levypaino selässä (15-20kg), jonka otin käyttöön silloin joskus kun ilman painoa meni jo 10 minuuttia. Levypaino on käytössä myös russian twistissä. Ja jos et ole vielä(kään) rutistellut vatsaa pallon päällä, tee se nyt.


Tämän treenin lisäksi tulee myös se aerobinen, mikä on sekin yleisimmin joko crossailua tai kävelylenkkiä.

Lauantaina on lepopäivä

Sunnuntaina jalka- ja olkapäätreeniä

Jalkatreenin sisältö on keskiviikon kaltainen. Yleensä teen kuitenkin kyykyistä yhden vähemmän, joko taka- tai syväkyykyn jätän silloin pois.
Olkapäiden osalta teeni on tällainen:

Pystysoutu mutkatangolla
Etuviparit levypainolla
Viparit sivuille

Noin. Tällainen on mun rutiini tällä hetkellä. Jospa joku saisi vaikka vinkkejä tai miksei jotain muutakin tästä irti. Mää tykkään, että mulla on täällä ylhäällä näitä rutiineita aina silloin tällöin, on helppo palata niitä ihmettelemään joskus, jos tarvetta tulee.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Viikko 38: lisää kolhuja, vähemmän treenejä

Joopa. Koska en selkeästikään vielä ollut tarpeeksi rikki, niin kehitin itselleni lisää vaivoja. Jalkatreeniä en ole tehnyt koko viikkona, koska en ole pystynyt. Hermokipu käsissä on vaikuttanut myös mm. selkätreeniin ja olkapäätreeniin. Ja nyt jäi vatsatreeni tekemättä. Perjantaina en sitä ehtinyt tehdä ja eilen lauantaina ei huvittanut, vaan päätin siirtää sen tälle sunnuntaille, koska en jalkoja voisi kuitenkaan, hyvin todennäköisesti, treenata. Menin alakertaan ja oho, lipsahdin portailla. En onneksi kaatunut, mutta jalka lipsahti kuitenkin. Ja löin kyynerpääni seinään. Suoraan hermoon ja sattui aivan hirveästi. Siitä se sitten turposi, kasvatin kyynerpään viereen toisen kyynerpään. Ja kyllä jomotti! Kävin läpi mielessäni treenin. Selvää oli, että mitään painoa käden avulla ei pidetä, eikä varsinkaan hooverissa törrötetä. Kättä ei myös saanut ylös niskan taa, tai rinnalle taivutettua. Suorana se voisi olla, mutta ei painon kanssa. Tulin siihen lopputulokseen, että olisin voinut tehdä toiselle kyljelle kylkitaivutukset, enkä mitään muuta. :D Kas vain, jäi sekin treeni tekemättä! Oon kyllä niin lahjakas kaikenlaisessa kompuroinnissa. Ihan näin lahjakas ei kyllä tarvitsisi olla.. Annoin kyynerpäälle kylmää ja lepojomotus loppui jossain kohtaa, sekä turvotus laski vähän. Mutta ei sitä koukisteta kivutta, eikä sillä tehdä juuri mitään. Ja oikea käsi tietysti kyseessä! Lusikka taipuu juuri ja juuri suuhun sentään, ja tukan saa kammattua, kun taivuttaa päätä pitkälle vastaan. :')

Ei voi muuta kuin sanoa, että ensi viikon lepoviikko tulee tarpeeseen. Muuten tämä kroppa on kohta ihan palasina.

Tämä viikko oli lopulta seuraavanlainen:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:44min.

Tiistai: 6.93km kävelylenkki. Kesto: 1:19min.

Keskiviikko: lepo.

Torstai: olkapäät, ojentajat. Kesto: 0:37min.

Perjantai: 40min crossailua, 14.40km.

Lauantai & sunnuntai: lepo.

Ylimääräinen patti. Se on semmoinen pehmeä. Ja joo mulla on karvanen käsi. Veli on saanut mun käsikarvoituksen ja
mää hänen.

Maanantain hauistreeni meni niin hyvin perille, että hauiksiin koski monta päivää. Normaalisti treenaan ne vielä torstaina, mutta nyt jätin väliin, koska olivat edelleen arat. Asiaan varmasti vaikutti myös se, että viime viikon maanantaina en niitä treenannut, kun olin siellä hieronnassa. Torstaina sain sitten taas ojentajat niin kipeiksi, että ne hermokivut yltyivät potenssiin sata. Se hermorata tosiaan menee juurikin siellä ojentajien kautta ja voi hyvää päivää, että koski. Ei käsiä voinut käyttää juuri ollenkaan. Seisoin ihan lysyssä pari päivää, kun ei voinut millään työntää olkapäitä taakse ryhtiä suoristaakseen, heti ojentajia kiristi. Onneksi se meni ohi. Lisäksi nyt alkaa näyttää myös valoisammalta noiden hermokipujen osalta - edelleen koskee, mutta tämä kipu on murto-osa siitä jatkuvasta juilimisesta, mitä oli. Ollaan murjottu niitä mun selän puolen triggereitä ihan kunnolla (painetaan pistettä oikein voimalla ja minä huudan ja mies itkee sormiensa puolesta), ja se on auttanut.


Olin niin elätellyt toivoa, että tänään olisin saanut tehtyä vielä kunnon jalkatreenin ennen siirtymistä lepoviikolle, ja aamulla näyttikin aika hyvältä. Kokeilin kyykistyä, eikä mihinkään sattunut. Splitin asento sattui polveen, joten se oli pois laskuista, mutta mietin, että kyykkyjä sentään voisi tehdä. Kokeilin kyykistyä muutamaan kertaan testatakseni, että eikö todellakaan satu. Ja sattuihan se sitten. No, onneksi oli vatsatreenikin tekemättä, ja saisi sen treenattua! Eiku..

Ei ole ollut ihan mun viikkoni tämä. :')


Keskiviikkona käytiin myös heti aamusella juoksuradalla. Olin mukana, kun mies kokeili josko saisi uuden ennätyksen viidelle kilometrille. Sieltä se tulikin aikaan 18:50. Pari muutakin oli paikalla, mm. coopperia joku oli testaamassa. Olisi ollut hauska kuulla tuloksia, kun sai seurata juoksun kokonaisuudessaan, mutta en kuullut tulosta. Minähän en oo koskaan juossut coopperia. Koulussakaan ei huvittanut (kuten ei juuri mikään liikunta silloin), niin kävelin sen matkan. En oo varma tuunko koskaan tuota juoksemaankaan. Aika epätodennäköistä. :D Miehen ennätys siinä on 3400m.

Niin ja kuvan aidat ei liity juttuun millään lailla. Paitsi että ne oli siellä radalla. 

Ruokarintamalla on ollut tällä viikolla mukavasti vaihtelua. Lauantain ruoka puuttuu kuvista, sillä se oli se pizza, josta eilen rustailin. Kollaaseissa tänään, vaikka laatu kärsiikin vaikka kuinka paljon. Grrr sille.

Itsetehtyjen uuniperunajämien kanssa bataattimuussia ja herkkusieniä.
Ja sitten bataattimuussia.

Ristikkoperunoita joka viikko, kiitos.
Keitettyjen perunoiden kanssa itsetehtyjä pinaattiohukaisia.

Pataruokaa, jossa oli paistettuja perunoita, parsakaalia ja punaisia linssejä.
Tänään soppaa pakkasesta. En tiiä mitä soppaa oli, en enää muista mitä olen pakastanut. :D
Kaiketi kuitenkin myskikurpitsasellaista. 

Näin tuli kompuroitua tämä viikko läpi. Ensi viikko on tosiaan kevyt ja suunnittelin sen pitäväni kunnon lepoviikkona. Että puntti ei ainakaan heilu ja muutenkin tulee ihan oikeasti levättyä. Voi olla, että lähden yhdesti kävelylle, mutta se on sitten oikeasti rauhallinen ja jos tekee kipeää, niin sitten sieltä tullaan kotiin. Mulla on iso lehtipino odottamassa lukijaa, sekä pari kirjaakin kaipaisi rapistelijaa + tietysti kaikki muu sellainen, mille ei ole nyt ollut aikaa. Tylsää ei siis tule!


Hyvää viikkoa!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Viljaton(ta pizzaa)

Viime sunnuntain postauksessa uhosin tekeväni postauksen syistä, miksi viljat päätyivät taas kokonaan tauolle. Se tulee nyt. Suunnittelin kyllä tekeväni tämän jo paljon aikaisemmin, mutta parin päivän lykkääminen kostautui sillä, että yhtäkkiä jokaiselle päivälle olikin sen verran paljon tekemistä, etten enää niinä ehtinyt kirjoitella. No, vielä kerkeää hyvin ennen huomista viikkoyhteenvetoa. ;)

Olen paljon täällä kirjoitellut tässä blogin elinkaaren aikana viljoista. Ennen niitä söin, sitten jätin pois erinäisten oireiden takia. Päätin kokeilla silloin, josko se vastaus niihin oireisiin löytyisi viljoista. Postaus, jossa sen jälkeisistä fiiliksistä kirjoitin, löytyy tästä linkistä. Kun olin ollut vuoden verran ilman viljoja, kirjoitin siitä täällä. Silloin kirjoittelinkin, että myös vuosi oli kulunut edellisestä flunssasta. Ja tässä mennään nyt kovaa vauhtia kohti sitä kahta vuotta ilman flunssaa - kuten myös sitä, että edelleenkään nuo viljat eivät kuulu pääasialliseen ravintooni. Ja nyt taas ei ollenkaan.

Tässä välissä olen kuitenkin kokeillut viljoja, pääasiassa kaurapuuroa (koska se on rakkautta <3), mutta olen aina joutunut lopettamaan jossain kohtaa. Näistä löysin äkkiseltään pari tekstiä:
Viljaisia fiiliksiä ja Jää hyvästi, kaurapuuro!. Niissä käy hyvin ilmi se, miksi olen taas jättänyt viljat pois.

Viljat on tosiaan sopineet aina yksittäisinä päivinä, ilman, että olen saanut oireita. Mun kohdalla tuo on tarkoittanut sitä, että esimerkiksi ravintolassa syödessä saa ihan rauhassa syödä leipää ja muita viljoja, eikä siitä ole mitään seuraamuksia. Ja tahtoisin taas korostaa, että en puhu gluteenista, vaan viljoista ylipäätään. Gluteeni ei ole ongelma.

Miksi sitten olen nyt syönyt viljoja taas säännöllisesti? Yksi, tai kaksi kertaa viikossa? Koska jossain kohtaa päätin, että nyt riittää tämä vatsaoireilu (mikä ei siis missään nimessä rajoittunut viljoihin), ja sain selville, että mitä ilmeisemmin kärsin IBS:stä, eli ärtyneestä suolesta. Aloin pääasiassa noudattaa FODMAP -ruokavaliota, siltä osin, kun tiesin vatsalleni sopivaksi. Ja sitten ostin probiootit. Kunnon probiootit, ei mitään halvimpia mahdollisia. Ja tämä muuttikin päivittäisen elämäni varsin radikaalisti. Sen verran radikaalisti, että vatsa muutti täysin toimintaansa ja pelkästään positiiviseen suuntaan. Se oli jopa normaali! Tämän vuoksi uskalsin testata miten vatsa kestäisi taas viljoja, toiveena se, että huomattavasti paremmin.

Ensin kokeilin ottaa kaurapuuron taas vaihteeksi jokaiselle aamulle, mutta parin viikon jälkeen alkoi vatsa oireilla menemällä sekaisin aina jossain kohtaa päivää. Ei siis kuitenkaan koskaan aamulla sen puuron syömisen jälkeen, kuten ennen vastaavissa tilanteissa. Ihan satavarma en ole, että tuo johtui puurosta siis, mutta en sille selkeää muutakaan syytä keksinyt. Lopetin puuron taas, ja sinne jäi vatsaoireetkin.

Sittemmin otin kaurapuuron vain sunnuntaille ja kun se meni ilman oireita pidemmän aikaa, otettiin viikonlopuille myös ravintolareissut. Tarkoittaa siis meidän perheessä ulkona syömistä, eikä mitään muuta. :D Lisäsin yhden puuron myös keskiviikolle aamupalalle, ja senkin vatsa kesti. Satunnaisesti saatettiin syödä viljaa myös jossain kohtaa viikkoa muutenkin. Eikä vatsa oireillut. Mutta jotain muuta sitten taas tapahtui, miksi viljat piti hylätä.

Suurin syy oli se, että menkkakivut palasivat takaisin. Siis ne sellaiset, joihin ei kipulääke enää tepsinyt. Kipuhan on aina ollut vakio (eli valtava), mutta sain ne probiooteilla kuriin. Tai lähinnä probiooteilla paransin suolistoni kuntoa niin, että kipulääke pääsi imeytymään (näin olen järkeillyt). Nyt kävi jokin aika sitten niin, että ei taas kipulääkkeet tepsineet ja sain jälleen kärsiä kivuista pidemmän kaavan mukaan. Tämä herätti ajattelemaan, että vaikka vatsani ei oireillutkaan, niin ehkä suolistoni ei ole enää optimaalisessa kunnossa.

Toinen mahdollinen viljaoire on ollut polvikivut. En ole satavarma, että johtuvat viljoista nyt tällä kertaa, mutta mahdollista se on. Mullahan on ennenkin oireillut nivelkivuilla tuo viljansyönti ja polvikipu on mulle tuttu tältä saralta. Ero edellisiin kertoihin tässä on se, että polvikipujen alkamisessa kesti kyllä pitkään. Ennen ovat alkaneet muutamassa päivässä viljoista, nyt ei esimerkiksi ollenkaan siinä pätkässä, jolloin söin joka aamu kaurapuuroa, useamman päivän ajan.

Kolmas saattaa olla päänsärky. Kärsin todella harvoin päänsärystä (huolimatta siitä, että niska on jatkuvasti jumissa), mutta viime aikoina särkyä on ollut aika useasti. Joskus jopa päivittäin. Tämäkään ei ole täysin varmasti silti viljoista. Voi olla niskastakin.

Neljäs mahdollinen on väsymys. Ihan siis huomattava väsymys, verrattuna normaaliin vireystasoon. Varma en ole, että johtuu viljoista, mutta esimerkiksi sitä kautta voisi johtua, että jos tuo suolisto on taas huonommassa kunnossa, niin ei sieltä ole enää imeytyneet nuo vitamiinit ja muut. Ja se ei ole hyvä juttu.

Nämä kaikki yhdessä saivat mut miettimään, että onko tässä järkeä mun taaskaan niitä syödä näin paljon. Vaikka vatsa kestääkin, voi ne oireet näkyä jossain muualla. Minua kauhistuttaa ajatus, että suolisto olisi siinä kunnossa, että sieltä ei taas tarvittavat imeydy. Joten viikko sitten söin viimeisen kaurapuuroni ja nyt mennään taas täysin viljattomalla jonkin aikaa. Sitten joskus voidaan palata siihen, että ehkä kerran kuukaudessa voi käydä ulkona syömässä. Eikä siis enää joka viikonloppu, mikä onkin ollut kyllä varsin poikkeuksellista.. :D

Mutta onneksi ilman viljaakin voi tehdä vaikka pizzaa! Vaikka toki riisi on käytännössä viljaa sekin, mutta omalle vatsalle ja kaikelle muullekin sopii. En ole koskaan millään lailla oireillut siitä.




Pohjaan tuli 5dl riisijauhoa, 3tl leivinjauhetta, jonkin verran ksantaanikumia (en tiedä kuinka paljon, kunhan roiskin), kolme desiä vettä ja loraus valkosipulista öljyä + suolaa. Kuivat sekaisin, sitten vesi ja käsillä vaivataan. Sitten öljy, huolellinen pyöräytys ja taikina pellille. Uuniin kymmeneksi minuutiksi, 225°C. Uunista ulos ja täytteet päälle. Sitten takaisin uuniin noin vartiksi ja hyvä on. Tosi hyvä!


Täytteenä mulla oli tietysti tomaattia tuubista (en nyt muista miksi sitä kutsutaan :D), kirsikkatomaattia, ananasta (joka turvottaa vatsaa, mutta ei nähtävästi harvemmin käytettynä, eli jei!), pinaattia, pannulla paisteltua halloumia ja sitten valkosipulia. Miehen puolikkaassa oli sitä tomaattia tuubista, maustettuja säilykeherkkusieniä, pinaattia, sipulia ja halloumia. Ja kaiken päällä sitten mozzarella -juustoraastetta. Ihan täysirasvainen versio se ei ollut.


Puoli pellillistä katosi suuhun tuosta noin vain. Tietysti suurten mmmhhhh -äänten kera. Oli muuten ihan sairaan hyvää. Mihinkäs sitä niitä viljoja tosiaan tarvitseekaan, tänään mietin. Ei ainakaan pizzaan. Nams.


Ehkä pitää ottaa pizzalauantai tavaksi. Aika parhautta.

torstai 18. syyskuuta 2014

Turhautuminen

Sen jälkeen kun lopetin postinjakohommissa, lepuuttelin jalkoja pari viikkoa ennen kuin uskaltauduin kävelylle ensimmäistä kertaa. Lisäksi hieronnasta annoin kulua reilun viikon. Jalkoja treenasin töiden lopettamisen jälkeen sen verran mitä pystyin. En kuitenkaan pohkeita taas hieronnan jälkeen, vaan annoin niille palautumisaikaa. Ja sitten tiistaina kävin kävelyllä, kun raitista ilmaa teki niin mieli hengittää taas välillä.


Alkuun tuntui todella hyvältä ja nautiskelin Asicsien pehmeydestä. Ja sitten ensimmäisessä ylämäessä alkoi penikoita kiristää. Ja pohkeita. Ja sama jatkui koko matkan. Pohkeet tuntuivat välittömästi aivan tajuttoman jumisilta, ja myöhemmin penikoissa oli jopa leposärkyä. Onneksi sentään akillesjänteet pysyi kuosissa..


Mutta sehän olisikin ollut kiva, jos tuossa olisi ollut kaikki. Sain kuitenkin osakseni kaikkea muutakin mukavaa. Yksi niistä oli oikean puolen it-jänteen kipeytyminen siinä noin pakaran kohdilla. Jokaisella askeleella vihloi. Hemmetti!

Ja vasenta jalkaa sitten taas kiusasi polvi. Alkuun sen kanssa pärjäsi vielä suhteellisen hyvin, mutta kun mentiin ala- tai ylämäkeä, se sattui. Kipu ei ole ihan polvessa, vaan siinä sisäsivussa. Alkaa penikan puolelta ja jatkuu sitä linjaa polven yläpuolelle asti, pysyen sisäsyrjässä kuitenkin. Välillä kipu oli niin kovaa, etten saanut askellettua kuin varoen. 


Samassa polvessa on kipukohta myös siinä aivan polven yläpuolella. Ehkä etureiden puolta. Toisessa jalassa sama juttu, mutta pienempänä. Tämä kyseinen vaiva ei haittaa juurikaan elämää. Jos ei lasketa sitä kertaa, kun yöllä käänsin kylkeä ja venytin jalkojani siinä ohessa suoriksi, jolloin etureidet jännittyivät ja tuo kohta vasemman jalan polven yläpuolella koski niin kovin, että en meinannut henkeä hetkeen saada. Mutta se meni ohi. Kipu on sellaista, että se alkaa jomottaa, jos olen pitkään jalka koukussa. Olin varmaan nukkunut jalka koukussa ja heti perään jännitin sitä, ja siksi kipu oli sitä luokkaa. Enivei, jippii.

Niin joo, ja polvitaipeissa (etenkin vasemmassa) on isoa kipua heti aina sen jälkeen, kun olen seissyt se jalka tukijalkajana. Ihan kuin se yrittäisi taittua yli.


Tämän kaiken lisäksi sitten on nuo hermoratojen juilimiset käsissä, joiden kanssa tulee (melkein) hulluksi ihan joka päivä, ympäri vuorokauden. Öisin ovat pahimmillaan, koska nukkuessa ovat sellaisessa asennossa, jossa ne kaikista vähiten tykkäävät olla. Kylkeä käännetään irvistellen ja etenkin aamuisin elellään irvistellen. Tiettyjä liikkeitä ei tehdä, mm. tietynlaisia kurotuksia tai kiertoja. Samoin ei treenien puolelta tehdä pystysoutua. Tai kulmasoutua. Eikä jalkojen vuoksi mitään jalkaliikkeitä. Paitsi voisin pakaroita treenata pakarapotkujen avulla. Mutta sellainen treeni, mikä sisältää pelkkiä pakarapotkuja, ei ole mulle mieluinen treeni. Siispä jätän väliin.


Särkevät kädet vetää koko yläkropan ihan suppuun, jolloin ryhti painuu kumaraan ja selkä, niska ja hartiat oireilevat kanssa. Osa näistä oireista on edelleen viimeisen työviikonkin aiheuttamaa. Mulla on oikeasti koko kroppa ihan p*skana, tai siltä tuntuu.

Vaikka it -jänne lakkasi jo oireilemasta ja polvikin on vähän parempi (paitsi ei puhuta siitä kovin kipeästä pehmeästä molluskasta, mikä sinne on säären yläosaan ihon alle ilmestynyt), eikä jalat nyt menneet iiiihan sellaiseen tukkoon kuin mitä työt niille aiheutti, niin kyllä tämä silti turhauttaa. Että mikä on, kun ei mikään auta. Että kun ei hieronta auta, koska en palaudu siitä. Että kun ei voi edes kävelyllä käydä, ilman, että jalat on sen jälkeen taas ihan jumissa. Että kun hermoja raastaa käsissä, jos niitä menee hieromaan. Että koko yläkroppa on ikuisesti jumissa, kun sitä ei voi hieroa auki. Että eihän mua voi auttaa millään. 

Tulee sellainen olo, että tekee mieli lyödä hanskat tiskiin. Mutta en tiedä minkä suhteen. :D Henkiset hanskat tiskiin ainakin! Tuntuu, että en jaksa enää yrittää saada kroppaa kuntoon, kun ei se kuntoon tunnu tulevan. Aina vaan jotain uutta tai vanhaa tai uuttavanhaa. Joka tapauksessa aina tuntuu sattuvan enemmän ja enemmän. Se ketuttaa kovasti. 

Keskustelin tästä kaikesta myös hierojani kanssa (joka tietää myös historiani näiden kaikkien juttujen kanssa). Hän sanoi olevansa vähintäänkin yhtä ihmeissään mun kroppani toiminnan suhteen kuin minä itse. Ei tämä temppeli ihan normaalisti käyttäydy. Varsinkin, kun kyse on siitä, että tämä on aina ollut näin. Ei ole mitään vaihetta menossa, jolloin kroppa käyttäytyisi omituisesti. Se käyttäytyy niin kuin se on aina käyttäytynyt. Siksipä, joskus kun taas jaksan, aloitan sen lääkärirumban uudelleen, josta luovuin muutama vuosi sitten kahden vuoden kokeesta toiseen ramppaamisen jälkeen. Vieläkin oon siitä poikki. :D Sain suosituksen osaavalle erikoislääkärille ja vähän arvuuttelua muutenkin, että mistä suunnasta saattaisi selitystä löytyä, ainakin osasta oireita. Ei se mitään uutta ollut, vaan ihan omiakin veikkauksia siinä ääneen sanottiin. Mutta nyt en vielä ole valmis siihen prosessiin. Kyllä mä joskus taas sitten.

Ensi viikko on kevyt viikko ja tämän kropan ollessa tällainen, ajattelin pitää sen (ainakin puntin osalta) täysin lepoviikkona. Voisi tehdä oikein hyvää. Jos makaisi vaan äksänä sängyssä/sohvalla koko viikon. Jos viikoksi heittäisi ne hanskat tiskiin ja sitten kokeilisi taas, että miten arvon kroppa jaksaa käyttäytyä. Sounds like a plan!

Noin! Joskus siis minäkin vähän avaudun ja voivottelen vaivojani, niin kuin vanhukset puhelimessa jokaiselle sukulaiselleen (ja vähän muillekin, esim. puhelinmyyjille ja sitten herttaisille tytöntylleröille kaupan käytävillä). Joskus vaan täytyy saada vähän kitistä. Eiköhän tämä hetkeksi riittänyt.

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Viikko 37: kipuja siellä, kolotuksia täällä

Vähän jäi treenejä tekemättä tällä viikolla, mutta koko kroppa tuli sentään käytyä kerran läpi (paitsi selkä). Ei siis ihan huonoin viikko tämäkään. Tältä se näytti:

Maanantai: lepo (hieronta 80min).

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:57min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:50min.

Perjantai: vatsa, kyljet. Kesto: 0:38min.

Lauantai: 40min crossailua, 14.50km.

Sunnuntai: lepo.

Tältä viikolta ei ollut yhtään treeniaiheista kuvaa, joten kaivoin jotain viime viikolta.

Maanantaina tuli tosiaan käytyä tuolla Pekalla taas hierottavana. Jo hyvin perinteisesti avattiin pohkeet ja penikat, sekä sen lisäksi pyysin avaamaan kädet (etenkin forkut). Kielsin avaamasta jalkapohjia. :D Kiellon tueksi näytin jalkapohjan mustelmaa, mikä siellä edellisestä kerrasta muistutti. Olin ensimmäinen, joka edes kertoo sellaisen tulleen. Oli se ensimmäinen laatuaan mulle itsellenikin.

Ja nyt on taas koivet entistä kirjavammat, kun mustelmia on siellä täällä koristamassa sekä pohkeita, että penikoita. Mulle niitä tulee helposti, ei siis tarkoita sitä, että käsittely on ollut jotenkin liiallisen voimakasta. Voimakastahan se toki on, sillä se on se, mikä auttaa. Eipä noita lihaskalvoja kutittelemalla availla.. Jälleen mulle mainittiin, että on kumma, miten nuo on taas ihan jumissa, kovat ja luussa kiinni. Pekan kanssa mietittiin sitä, että voiko se työ edes kaikkea ihan selittää. Kummallisen nopeasti ne menee aina ihan juntturaan taas. No, nythän sen sitten näkee, että miten niiden käy, kun ei ole enää sitä työtä häiritsemässä paranemista. Yksi mahdollinen selitys saattaisi myös olla se, että odotin liian kauan ennen kuin apua hain. Hieronta tuntui kyllä aivan erityisen tehokkaalta, ilman, että sattui kuitenkaan niin pahasti, kuin silloin ensimmäisellä kerralla. Onneksi sitä kipua ei tarvitse kokea uudelleen. Paitsi jos pitää tietysti paljon pidemmän tauon ja antaa niiden mennä pahaksi. Toivotaan, että nyt eivät enää menisi pahaksi.

Jalkojen jälkeen käsiteltiin forkut (aijaijaiihhh..) ja kämmenet. Lisäksi kerroin siitä miten mulla käsi (kämmen) väsyi siitäkin, kun pidin lusikkaa kädessäni aamupuuroa syödessäni. Sen pohjilta käytiin läpi myös kyseiseen seikkaan vaikuttavaa hermorataa, ettei siellä matkalla ole mitään puristelemassa. Tästä syystä hierottiin siis myös ojentajia kunnolla. Kipeitä paikkoja kyllä löytyi (ja mustelmia tuli). Ja tämä sitten aiheutti sen, että nuo hermoradat alkoivat parin päivän päästä juilia. Ensimmäinen hieronnan jälkeinen yö meni kivasti, mutta seuraavana yönä kylkeä kääntäessä käsiä vihloi. Kipu on niin kova, että se estää liikkeen viemisen loppuun asti. Tämähän ei ole mulle uutta ja siihen liittyvä tarina on täällä. Se, mikä on uutta, että aiemmin nämä vaivat aiheutuivat niistä trigger -pisteistä ja sitä kautta kivut sai myös kuriin. Nyt ei oltu edes lähellä noita pisteitä, vaan pelkästään siinä hermossa, johon ne kyseiset pisteet mulla myös vaikuttavat. Ilmeisesti tässä pitää nyt vain lähinnä odotella, että vaiva menee taas ohi. Oikea puoli on siedettävä, mutta vasen käsi on paikoin ihan pelistä pois. Tiettyjä liikeratoja sillä ei saa tehtyä, vaan tuntuu ihan leikkaavan kiinni. Tuttuja liikerajoituksia, tuttua kipua ja juilimista. Eri syystä vain. Saisi mennä pois, koska tämä on harvinaisen p*rseestä.

Tuli tässä loppuviikon aikana sellainen ajatus mieleen, että ehkä mua ei vain hieronnalla auteta. Että kun niskaa ja selkää ei voi hieroa ilman, että menen tosi huonoksi (tai, öh, käy sitäki pahemmin) ja saan kummallisia oireita, ja nähtävästi käsiäkään ei nyt enää voi hieroa ilman, että hermoradat suuttuu, ja jalatkin menee aina vain uudelleen tukkoon niin nopeasti, ettei sellaista ole ennen nähty. Että ehkä mua ei vaan voi auttaa. En oikein tiedä onko tää mun kroppani ihan normaali näissä kaikissa toimissaan, vaan onko tässä taustalla jotain. Vai onko taustalla monen asian summa. En tiedä. Jos ei muuta, niin olen varmaan hierojille mukavan haastava asiakas. :D

Maanantain ruokaa: uunitettuja parsakaaleja.

Tuon hieronnan vuoksi tosiaan jäi maanantain treeni tekemättä, sekä välistä jäi myös tiistain crossailu, kun lepuuttelin jalkoja sen päivän vielä. Pari päiväähän se suositus onkin, ja mun huonosti palautuvat jalat tuskin ainakaan positiivisesti innostuisivat, jos jättäisin sen yhteen päivään. Keskiviikkona sain jo jalat tehtyä ja olikin todella hyvä treeni, sillä painoja sain lisäillä kyykkyihin. Split squatissa olen jämähtänyt (valinnasta) samaan painoon, jotta saan tehtyä sen varmasti kunnolla, mutta muissa kyykyissä sain laittaa vähän lisää tavaraa tankoon. Tätähän ei tapahtunut kertaakaan töiden ohella treenatessa, kun jalat oli pitkälti aina rikki ja loppu. Pohkeita en treenannut kuitenkaan vielä keskiviikkona, kun vasta ne oltiin avattu. Ettei heti mene uudestaan jumiin.

Tiistaina porkkanaohukaisia (vegaaniset, vehnättömät).

Torstaina sain tehtyä kelpotreenin olkapäille ja ojentajille + hauiksille käsien juilimisesta huolimatta. Ei vaikuttanut vielä siis treeneihin. Siitä se tosin sitten vielä pahenikin.

Perjantaina tein myös normaalisti vatsat ja kyljet. Tuon treenin lisäksihän tulisi crossailu, mutta siirsin sen aikataulujuttujen vuoksi lauantaille, mikä on normaalisti viikon ainoa lepopäivä. Nyt niitä lepopäiviä oli kuitenkin jo ollut alkuviikosta pari (vaikkei hieronta sellainen varmaan olekaan) ja niinhän siinä kävi, että sellainen oli myös sunnuntai. En olisi tahtonut, mutta harvinaisen kettumainen polvikipu vasemmalla päätti, että jalkatreeniä ei tehdä. Eikä huvittanut niitä olkapäitäkään tehdä, kun toinen käsi juilii joka toisessa liikeradassa. Polvikipu saattaa johtua lihaskireydestä, mutta se saattaa johtua myös viljoista. Palaan aiheeseen erillisessä postauksessa, ettei tästä tule tuhatta kilometriä pitkä. Mutta tosiaan, kirjoitin päivän treenin vihkooni, rullasin koko alakropan huolellisesti läpi, vaihdoin päälle treenivaatteet, lämmittelin crossarilla, jonka jälkeen kuivaharjoittelin treenin ensimmäistä liikettä, eli split squattia. Ja jo ilman painoa kipu oli liiallista, että olisin voinut treenata. Eli se siitä.

Keskiviikkona ristikkoperunoita.

Torstaina ja perjantaina ihan sairaan hyvää riisiruokaa! Riisin lisäksi siellä oli seassa pakastevihanneksia, kidneypapuja
ja valkosipulia. Tuli niiiiin hyvää!

Lauantaina meillä oli edessä viimeinen viljainen viikonloppu. Viljat painuvat tämän viikonlopun jälkeen (taas) tauolle, mutta niitä syitä kirjoittelen tosiaan edellisessä tekstissä. Vatsa on edelleen kestänyt, mutta muilla tavoin kroppa ilmoittaa, että jos ei näin säännöllistä käyttöä sittenkään. Kuitenkin, kun meillä ei sen suurempia ravintolafiiliksiä ollut, niin mietittiin mitä viljaruokaa on vielä kokeilematta, mitä ehdottomasti tahdotaan kokeilla. Yksi selkeä suosikki sieltä löytyi, jota molemmat kovasti himoitsivat. Lämpimiä voileipiä! Oih. Enpä muista kuinka monta vuotta on viimeksi aikaa siitä, että olen viimeksi noita syönyt. Sanoisin, että tosi monta. Ja mikä on se paras lämppäreiden leiväksi? Tietysti vanha kunnon ranskanleipä.


Okei, en tiedä onko tämä nyt niin kunnon leipää, mutta tähän päädyttiin. Muitakin katseltiin, mutta mikään ei ollut yhtä hyvä, esim. kokonsa tai sisältönsä puolesta. Iloinen asia oli huomata, että tämä oli lisäaineeton. Saattaa olla aiiiiika monta vuotta aikaa, kun on viimeksi ranskiksen kaupasta napannut matkaan. :')


Samalla napattii toinenkin leipänen mukaan, kun kerran leipää oltiin ostamassa. Tällainen tilanne ei meinaan ihan kovin usein tule vastaan. :D Päädyttiin perunalepuskaan, mikä olikin todella hyvää! Syötiin puoliksi ensinälkään juuston kanssa, ennen kuin alettiin rakentaa lämppäreitä.

Täytteitä miettiessä piti vähän jo kaivella muistin sopukoita, kun ei oikein keksinyt mitä niihin on ennen laittanut. Saati sitten, että silloin joskus niihin tuli mm. tonnikalaa.. Päädyin laittamaan pohjalle tomaattia tuubista, valkosipulia puristettuna, viipaloitua tomaattia, ananasta, vuohenjuustoa (koska mies osti sitä omille leivilleen) ja sitten perusjuustoa (Edam 9%). Ja oreganoa. Miehelle ei tullut ananasta, vaan sipulirenkaita. Muuten melkein samanlainen setti, paitsi hänellä sitä vuohenjuustoa oli aika paljon enemmän.

Ennen viimeisiä juustoja, jolloin täytteet näkyy vielä.

Ja juustoviipaleet päälle ja sitten uuniin.

Ja lautasella valmiina. Kaksi oli sentään vielä odottamassa lautaselle pääsyä. ;) Iso nams!

Taas oli muuten jännä huomata se, että miten ruoan laatu vaikuttaa nälkään. Nimittäin vaikka tässä söi puolikkaan ranskanleivän ja energiamäärä oli varmasti aika runsas juustoineen jne., tuli uusi nälkä ihan vajaassa parissa tunnissa. Ei ihmekään, että köyhempää ravintoa syödessään ihmiset syövät helposti paljon yli tarpeen ja ovat varmasti myös sitä mieltä, etteivät voisi koskaan syödä vähempää (koska nälkä) ja täten heistä ei ole mahdollista koskaan laihtua. Jos taas söisi sisällöltään laadukkaampaa ruokaa ja niitä proteiineja(kin), ei se nälkä tulisi niin nopeasti. Tällaisia on minusta ihan ok syödä silloin tällöin, mutta jatkuvassa käytössä ei ole juuri järkeä. Varsinkaan, jos näillä jatkuvasti korvataan se kunnon ruoka. Eihän nämä mitään suoranaista p*skaa ole, mutta köyhempää ravintoa tällaiset (vehnä)leivät kuitenkin on, kuin ns. kunnon ruoka. Mulle nämä on herkkua, juurikin siksi, kun niitä syö niin harvoin.

Tänään riisiruoan loput ja uunissa tehtiin valkosipulisia lohkoperunoita. OMNOMNOM.

Ja nyt tosiaan viljat jää vähemmälle. Tänään aamulla söin vielä perinteisen sunnuntaikaurapuuroni, mutta nyt jää sekin pois. Mitään suurempaa aikaa en tälle aseta. Enemmänkin palaillaan siihen vanhaan tapaan, jossa viljoja tuli syötyä harvakseltaan ja pääasiassa vain silloin, kun kävi ulkona syömässä. Ja silloin ennen siellä ei käyty joka viikko. :D Mutta palaillaan asiaan siis seuraavassa kirjoituksessa. Nyt toivottelen rentouttavaa loppuiltaa ja mukavaista viikkoa!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Perstalkoot 1v.

Muistatteko vielä, kun viime kesän aikoihin laitoin pystyyn perstalkoot? Kun päätin, että nyt saa pylly kasvaa ja sen eteen aloin tehdä ihan tosissani töitä? Ehdin näitä talkoita aloitella, kunnes iski jatkuvat migreenit, joita podinkin pitkään. Syksyllä sain aloiteltua treenejä kunnolla taas ja aika nopeasti niitä tuloksia tulikin. Siitä kirjoittelin silloin täällä. Tuolta tekstistä löytyykin hyvin kaikki sen kasvun eteen tekemäni jutut.

Nyt on kuitenkin menty vuoden verran näitä perstalkoita, ja on aika päivittää tilanne. Ja sehän on se, että farkkuja mulla on hyllyssä kolmetkymmenet parit, mutta niistä ei oikeastaan yhdetkään istu päälle enää. Takapuoli on kasvanut entisestään ja housuiksi valikoituu kaikkea muuta kuin farkkua. Kesällä sain vielä farkuissa mennä, kun postinjakotyössä tipahti paino sen verran alemmas, että mahduin hetken aikaa niihin taas. Kunnes alkoi tursuta ja kiristää ja risahdella siihen malliin, että vaihdoin pöksyt toisenlaisiin. :D Näitä toisenlaisia pöksyjä ei olekaan käytetty, sillä ovat olleet aina niin valtavan suuria. Eivät ole enää, ja se on aika loistavaa.

Jos edellisessä tekstissä kävin kaikki tilannetta edesauttaneet asiat läpi, nyt voisin sanoa vain, että hemmetisti ruokaa (siis oikeesti, HEMMETISTI) ja paljon kyykkyjä. Sillä pääsee tällaiseen muutokseen, vaikka kuinka olisi ihminen, joka ei pyllyä luonnostaan omista:


Iloisia perstalkoita kaikille! \o/

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Viikko 36: normitreenejä (vihdoin!), perunapuuroa ja painon päivitys

Ruokakoomalainen täällä, hyvää sunnuntaita! Tässä tosiaan vatsa äärimmilleen täynnä kirjoittelen tämän viikon katsausta ja koitan ohittaa siitä tunteesta aiheutuvan silmien kiinni lupsahtelun.. On jalkapäivänä tosiaan tankattu tarpeeksi. :D

Tällä viikolla tuli treenailtua seuraavanlaisesti:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 1:05min.

Tiistai: 40min crossailua, 14.20km.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:56min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:49min.

Perjantai: vatsa + kyljet. Kesto: 0:38min.
+ 40min crossailua, 14.40km.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 1:04min.

Asicseilla jalkatreeniä, on aika luksusta muuten. Hauiksia, nojailua, kyykkyä ilmeellä.

Ensimmäinen viikko töiden loppumisen jälkeen näytti siis varsin perinteiseltä! Jos siis ajattelee, että töiden ajan nämä treenit olivat kaikkea muuta kuin perinteisiä, nin kuin olivatkin. Nyt on mukana taas crossailukin, mitä oli ihan rehellinen ikävä. Pääsi taas sarjoja töllöttelemään ja sotkemaan sillä sen 40 minuuttia. Perjantain vatsatreenin ja crossailun yhdistäminen sujui kanssa kivasti, niistä kun ei kumpikaan ole sen pidempi treeni, niin mahtuvat samalle päivälle hienosti. Ensin tein vatsat ja sitten sotkin crossarilla. Jos olisi ollut mikä tahansa muu treeni ennen crossailua, olisin juonut palkkarin siinä välissä. Jotenkaan sitä ei koe tarvitsevansa vatsatreenin jälkeen niin akuutisti kuin muiden. En kyllä oikein tiedä miksi. Join sitten vasta crossailun jälkeen.


Alkuviikon treenit olivat vielä vähän nihkeitä, kun ei ollut vielä ehtinyt töiden loppumisesta kulua kuin viikonloppu, ja kroppa tuntui olevan vielä vähän loppu. Mutta puolesta viikosta eteenpäin oli jo ihan eri meininki ja virtaa on riittänyt. Raskaiden työpäivien jälkeen ei ollut tavatonta, että mieli ei tehnyt tuonne treenihuoneeseen mennä, ei sitten laisinkaan. Tällä viikolla noita tuntemuksia ei ole ollut. Olen saanut nukuttua hyvin ja pitkään, levättyä muutenkin, sekä syötyä oikein hyvin. Itseasiassa ruokamäärät on tuntuneet jopa kasvavan tässä töiden loputtua, ainakin nyt väliaikaisesti! Veikkaan, että kroppa huutaa nyt kaikkia vajauksia takaisin ja olen antanut mennä. Nyt vasta loppuviikkoa kohti on nälän huutaminen vähän helpottanut ja uskon, että ensi viikolla jo määrätkin itsestään tipahtaa normaalille tasolle.

Vipareita.

Ja jalkojen suhteen tilanne on koko ajan parempi. Nyt viimeistään sain varmuuden, että päätökseni töiden lopettamisesta oli todellakin oikea. Alkuviikosta koipia vielä jomotti, kiristi ja hapotti, levossakin, sekä aamuisin oli nilkat kireät. Jossain kohtaa viikkoa se kaikki kuitenkin loppui, enkä edes tajunnut sitä kuin vasta eilen. Että kyllä ne on tätä lepoa tosiaan kaivanneet! Tai lepo voi olla väärä sana, ei välttämättä sitä. Vaan pelkästään sitä, että kyseiset penikka- ja akillesjännevaivaongelmat aiheuttanut rasitus (eli työ) lopetettiin.

Oli myös aika jännä, kun treenasin nyt keskiviikkona ensimmäistä kertaa melkein kahteen kuukauteen pohkeet (en ole niitä viitsinyt jumittaa entisestään). Tein normaaleilla painoilla, normaaleilla toistoilla - enkä saanut pohkeita kipeiksi seuraaviksi päiviksi. Kuin en olisi mitään treeniä tehnytkään niille. Normaalisti saan kyllä pohkeeni todella aroiksi treenien jälkeen, saati sitten tuollaisen tauon jälkeen. Tulkitsen tämän niin, että tuo työ teki niille päivittäin jollain tasolla vastaavaa rasitusta. Mitä voikin sitten miettiä, että millaisiinkohan ongelmiin se olisi lopulta johtanut, jos olisin vain jatkanut. Nyt ehti tulehtua vasta akillesjänteet ja penikat. :)

Saatiin äidiltä hienoja (juoksu)sukkia! Karvasemmat koivet ei oo mun. :D

Huomenna olen menossa taas Pekalle avaamaan nuo pohkeet ja penikat. Toivottavasti viimeinen kerta tällä kyseisellä asialla! Otin sen verran pitkän ajan, että pyydän avaamaan kädet myös. Forkut on edelleen viimeisten työpäivien suurista kantamuksista jumissa ja siihen samaan syssyyn olisi avattava myös (ainakin) oikea kämmen. En tänään aamulla saanut edes puuroani syötyä kokonaan ilman, että lepuutin kättäni siinä välissä. Ei jaksa pitää lusikkaa kädessä kun kämmen alkaa särkeä! Tunnen sen itsekin, että siellä on kaikkea kivaa jumissa. Jalkapohjiin en anna tällä kertaa lupaa koskea, vaikka toinen onkin kamalassa kunnossa. Jalkapohjahieronta (tai murjonta tms.) urheiluhieronnassa on ihan oikeasti suoraan s**tanasta. Siitä edellisestäkin on edelleen mustelma muistona ja siitä on jo yli kaksi viikkoa aikaa. :D Tää on kyllä mun ensimmäinen jalkapohjamustelma ikinä. :D Ja se on aika harvinaista, että mulla on jossain mustelma ekaa kertaa. Vähän hävettää huomennakin mennä hierontaan kun on jaloissa aika paljon sellaisia vähemmän nättejä ja vähemmän pieniä mustelmia.. Olen kohtalaisen tohelo ja törmäilen aina kaikkeen.


Ruokapuolella tällä viikolla ei ollut arkipäivien aikana mitään ihmeellistä, sillä meillä oli tuhottavana iso säkki perunoita ja sitten jättikokoisia kesäkurpitsoja. Niitä syötiinkin neljä päivää ja viidentenäkin mentiin vielä perunalinjalla.


Eivät ole järjestyksessä. Ristikkoperunat on perjantailta, muista en edes muista milloin olivat. On syöty perunamuussia parsakaalin kanssa, on syöty täytettyä kesäkurpitsaa (täytteenä perunamuussia, jonka sekaan sotkin kidneypapuja), ja sitä samaa on syöty myös keitettyjen perunoiden kanssa. Keitettyjen perunoiden kanssa tuli syötyä myös paistettua kesäkurpitsaa. Perunaa ja kesäkurpitsaa, siitä oli arjen sapuskat tehty.

Kokeilin tällä viikolla myös jotain aivan uutta, nimittäin perunapuuroa. Tämä ei ollut kovin suuri menestys. :D Kaupasta bongasin tuollaisen paketin ja nappasin mukaani. Mitään tietoa ei mulla tästä ollut etukäteen. Ja yllätyinkin aika kovin. :D


Ensinnäkin niiden ulkonäkö yllätti - jotenkin sitä odotti puuroaineksilta jotain muuta kuin tuollaisia raesokerin näköisiä palluroita. Ja vielä vähemmän osasin odottaa niiden ympärille keittäessä tulevaa sammakonkutua. :D Kutu maistui kivalle, mutta olihan se nyt limaista. :D Surrautin sauvasekoittimella sekaan banaanin ja ne kardemummat, kanelit ja piparkakkumausteet, sekä pellavansiemenet. Söin sen aamupalaksi seuraavana aamuna mikron kautta ja lisäsin Valion 2% raejuustoa (Keso ei sopinut yhtään!). Kyllä sen söi ja oli jopa maukasta, mutta ei siitä hittiä tullut, sillä koostumus ei oikein miellyttänyt. En tee toiste. :D


Miehelle tein kouluevääksi makaronisalaattia hiilaritankkausviikon ajaksi. Perinteisiä täysjyvämakaroneja, valkosipuliöljyä, mausteita, vihreää omenaa, sekä pakkasesta vihannessekoituspussukka. Riitti hyvin moneksi päiväksi. Mies juoksi tosiaan maratonin nyt lauantaina Kuopiossa ja ajaksi tuli hieno 3:23. Ei parantanut ennätystään (3:17), minkä juoksi Loch Nessin maratonissa vuosi sitten, mutta hemmetin hyvä aika silti ja vaimo on jälleen ylpeä.

Lauantain ruoan saikin mies päättää, sillä maratonin jälkeen yleensä vähän nihkeämmin maistuu ruoka, vaikka juuri silloin sitä pitäisi syödä ja paljon! Toiveena oli, että tortilloja, ja niitähän sitten pöytään iskettiin. Ei ihan hetkeen ole näitäkään meidän taloudessa syöty.. :) Täytteeksi valittiin kiinankaalia, ananasta, paistettua sipulia (miehelle), pippurihalloumia, guacamolea (itse tehty, miehelle sekin), sekä tein kastikkeen rahkasta, johon tuli puolikas rahka, vähän riisimaitoa koostumusta juoksuttamaan, valkosipulipallura puristimen läpi, pippuria ja puolikkaan limen mehu. Ooohh siitä tulikin hyvää.

Otin ensimmäiseeni guacamolea, mutta koska minä ja avocado ei oikein tulla juttuun, jätin sen seuraavista pois.

Täytteitä tuli tietty survottua jokaiselle lättyselle aivan liikaa. Tai siis minun tuli survottua, mies söi varmaan puolet pienemmällä täytemäärällä, vaikka hän se siinä tankkasi maratonin jälkeen enkä minä. :D Molemmille oli neljä lättystä. Olivat täysjyvää, eikä mitään suurempia arvelluttavia asioita sisältäneet. Nämä olivat kyllä todella hyviä, pitkästä aikaa.

Ja sitten täksi sunnuntaiksi oltiin tehty pöytävaraus vaihteeksi Haraldiin. Normaalisti mennään ilman varauksia ja tilaa on, mutta nyt heillä sattui tälle päivälle (ja huomiselle) -40% a la carte -listan hinnoista pois, joten syöjiä riitti normaalia enemmän. Tuon alennuksen kunniaksi syötiin alkuruoatkin.

Alkunakerruksia, miehen alkuruoka (suppilovahverokeitto), hirviparka ja oma alkusalaattiannos. Namiskaa!

Ja pääruoaksi jo se perinteinen kasviskilpi, jossa saa ihan tosissaan syödä, eikä varmasti jää nälkä!


Meidät piti itseasiassa siirtää suurempaan pöytään tilauksen tekemisen jälkeen, sillä tuo vie aika paljon tilaa pöydästä. :D Siitä tosiaan taas laitettiin kaikki puoliksi (koska syön yhtä paljon tai enemmän kuin tuo toinen :')) ja lapattiin lautasille. Yllättäen oli taas tosi hyvää. Ja tulin niin täyteen, että vyöryin pihalle sieltä ja vyöryn tässä edelleen, sillä yksi rahka-annoskin on sen jälkeen jo kerennyt upota. Toinen olisi vielä edessä, mutta taidan vaihtaa suosiolla sen juotavaan protskuun, sillä ei yksinkertaisesti mahdu mitään muuta! Eiköhän näillä eväin tuo takapuoli kuitenkin jo kasva.. :D

Mistä tulikin mieleeni! Kävin piiitkästä aikaa puntarilla aamupainoa ottamassa. Otin painon jo muutama päivä töiden loppumisen jälkeen ja hyvin edellisinä päivinä syöneenä. Oli miten oli, niin vertasin sitä viimeksi otettuun painoon, mikä oli otettu silloin tasan neljä kuukautta aiemmin. Painoin nyt 100g enemmän kuin silloin, eli 52,7kg. :) Se ero näiden kahden painon välillä tosin on, että silloin neljä kuukautta sitten tuo oli se määrä, josta oli nesteet lähteneet (pitkä muuttomatka Suomeen juuri takana) ja tämä tuore paino taas se, jossa ne nesteet oli todellakin kropassa (hyvin oli syöty). Sanoisin kuitenkin, että aika tasainen tuo mun painoni taitaa nykyään olla! Tuossa välissä se on kyllä laskenut ja noussut ja laskenut ja noussut, mutta tuntuu palaavan tuohon sitten takaisin. Enköhän ole löytänyt oman biologisen painoni, ja se ei todellakaan ole se vielä noin vuoden takainen 46kg.

Meidän syöpäpotilaalla on sytostaatteja takana jo 2kk. 4kk enää edessä,
nopeasti menee!

Nyt rennoksi tuolle yllä näkyvälle tuolille ja The Big Bang Theorya pyörimään! Mukavaa viikkoa!