keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Vieraskynä: Maratoneista saadut opit

Seuraa toistamiseen mieheni kirjoittelua juoksentelusta! Tällä kertaa tarkastelussa maratoneista tulleet opit. Mieheni kirjoitukset löytyy vieraskynä -tunnisteen takaa.

Olen pyöritellyt päässäni kirjoituksen aiheita jo jonkin aikaa. Tämän vuoden puolella on tulossa muutama erikoisempi juoksukisa niin niistä tulee varmasti kirjoitettua, mutta jotain voisi jo nyt kirjoitella. Ideana nousi mieleen käytännöstä esille tulleita oppeja maratoneista. Onhan niitä jo hurjat viisi maratonkisaa takana, joten tässähän voi jo alkaa vinkkejä jakelemaan. Kirjoituttavathan popparitkin jo parikymppisinä elämänkertojaan..

1. Juoksemalla siitä selviää. Varmasti tärkein oppimani asia. Jos haluaa juosta maratonin, eli minun mielestäni silloin pitää suoriutua alle neljään tuntiin maratonista, niin se vaatii kilometrejä alle. Sanoisin, että puolen vuoden ajan vähintään 30km viikossa. Lenkkien pituuksia ja vauhteja vaihdellen. Välillä aina 30km lenkkejäkin. Onhan niitä ohjelmia netti pullollaan. Kunhan tulee juostua tarpeeksi.

2. Kannattaa tehdä testijuoksuja: 1km, 5km, 10km ja puolimaraton. Näiden juoksujen pohjalta saa laskurista suuntaa antavia ennusteita matkoille. Itse pidän tästä laskurista, joka huomioi myös hyytymisen eikä esimerkiksi vain kerro puolimaratonin aikaa kahdella ja ennusta sitä loppuajaksi.

3. Vaikka kisassa siltä tuntuisi niin et sinä ole oikeasti yhtäkkiä elämäsi kunnossa ja tavoiteaika onkin yhtäkkiä paperia. Maltti on valttia ja rauhallisesti vaan alusta alkaen. Kyllä se kuolema meinaa koittaa 30km jälkeen ja ei maalissa tule sellaista oloa, että höh miksi en juossut lujempaa. Ekat 5km vaikkapa rauhallisemmin, että keho pääsee mukaan juoksuun ja lämpenee.

4. Kisoissa on vaan tunnelmaa. Vaikka et olisikaan kilpailuhenkinen niin kisassa juokseminen on ihan muuta kuin yksin juokseminen. Eihän sitä salibandypalloakaan ole kiva yksin seinään hakata. Yleisön kannustus ja muut juoksijat luovat kivaa tunnelmaa. Se vasta nostaa fiiliksiä kun viimeisillä kilometreillä tuplasti sinun ikäinen harmaahapsinen mummo juoksee kevyesti ohi. Oppii hieman perspektiiviä.

5. Pysähdy juomaan juomapisteillä. Ei se muutaman sekunnin säästö auta, jos heität urheilujuomasi pääsääntöisesti silmiisi. Ei se imeydy sieltä yhtä hyvin.

6. Ei alussa ole pakko ohitella ihmisiä ruuhkassa. Muutaman kilometrin jälkeen tulee helpompia ohituspaikkoja, kun massa hajoaa eikä se loppuajassa hirveästi tunnu.

7. Koejuokse kenkäsi ja varusteesi sisään. Älä missään nimessä innostu edellisen illan messuilta ostamiesi kenkien erinomaisuudesta ja lähde juoksemaan niillä. Samaten joku uusi hieno paita voikin hiertää ikävästi jostain.

8. Älä vedä juuri ennen lähtöä nopeita hiilareita. Verensokeri pomppaa kyllä taivaisiin, mutta se tulee sieltä nopeasti alas ja nopeammin kuin ilman sitä urheilujuoman litkimästä viisi minuuttia ennen lähtöä. Näin myös väsyt aikaisemmin.

9. Todennäköisesti se kuuluisa muuri tulee siinä 32km kohdalla. Se on ikävää aikaa. Maanittele itseäsi, lupaa, että seuraava kilometri on viimeinen, tän kisan jälkeen ei tarvitse juosta enää koskaan. Mieti, että et voi nyt luovuttaa, koska oot kertonut jo kaikille juoksevasi maratonin. Mieti kuinka kiva on päivittää someen, kun olet maalissa. Maraton tulee todennäköisesti tuntumaan pahalle, mutta ei koko ajan ja maaliintulo kyllä korvaa sen. Voi olla, että maalissa pääsee itku tunnekouhussa.

10. Varmistu, että saat maalissa hiilaria. Jalkasi voivat pysähtymisen jälkeen olla niin kipeät, että kävelystä ei tule hetkeen mitään ja keho huutaa hiilaria. Lämpimät vaatteet maalissa varustepussissa ovat myös kivat. Keskellä lämpimintä kesääkin voi täristä hiilarin puutteesta niin kovin, että hampaat lyövät yhteen.

Tällaisia asioita minulle on tullut vastaan juostessani maratoneja ja harjoitellessani niille. Pitää muistaa, että paljon on yksilöllisiä juttuja, joten kaikilla asiat eivät mene samalla tavalla. Minusta kannattaa kuitenkin lukea muiden kokemuksia ja miettiä asioita omalle kohdalle.


Ja loppuun vielä sarjakuvamuodossa The do's and do nots of running your first marathon!

tiistai 27. tammikuuta 2015

Huuliherpespirulaisen nujerrus

Nyt seuraa tekstiä aiheesta huuliherpes ja jos asia ei kosketa sinua, kannattanee skipata. :D Mutta olen tässä tosiaan nyt onnistunut aika vahingossa löytämään toimivan keinon sen kukistamiseksi, ja sen verran tehokas juttu on, että pitää se täälläkin jakaa. Jos joku toinenkin saisi samasta asiasta apua! Ja mikäkö se sitten on? Omega-3.

Sain huuliherpestartunnan joskus 18-vuotiaana silloiselta poikaystävältä, joka oli siitä kärsinyt jo heti vauvana ja hänellä niitä oli suhteellisen useasti. En muista millaisessa tilanteessa tuo tarttui, mutta tarttui kuitenkin. Sen muistan, että olin juuri silloin kopeloinut huulen seutuani, sillä siinä oli finni ja sitä olin puristellut. Iho oli siis rikki ja siihenhän sen oli helppo hypätä. Hemmetti että vieläkin harmittaa. :D En silloin heti edes tajunnut mikä siihen iski, luulin, että tulehtui siitä räpläämisestä. Muistan soittaneeni äidille (en siis asunut enää kotona), että huuleeni iski jokin kauhea. Jonkin aikaa siinä meni ennen kuin tajusin mistä on kyse ja se oli lopulta ihan valtava. Se oli niin suuri, ettei äiti ollut koskaan nähnyt niin suurta ja hän puhui siitä tutulle lääkärillekin. Peitin sitä alkuun laastarilla, että kehtasin mennä ulos ja mistään voiteista ei ollut minkäänlaista hyötyä.


Tuosta eteenpäin niitä iski vähän väliä. Niitä iski stressissä, auringon vaikutuksesta, jos laitoin kohtaan huulirasvaa tai olin laittamatta ja se rohtui, jokaisessa flunssassa, menkkojen aikana, oikeastaan mistä vain. Ja aina ne oli todella suuria, tulehtuivat pahasti, koko se puoli kasvoista oli arkana, huuli aivan turvoksissa ja toisinaan nosti kuumeenkin. Lääkäriltä sain hakea tablettimuotoista hoitokuuria ja lopulta estokuurin, jota söinkin pitkään. Monta vuotta. Jossain kohtaa päätin lakata niitä syömästä, enkä tiedä oliko niistä niin apuakaan, ja otin niitä siitä eteenpäin vain hoitoon herpeksen iskiessä. Lopulta en enää siihenkään. Koska olen nykyisin niin lääkekammoinen. :D Jokunen kuukausi sitten kiikutin apteekkiin ison kasan noita pillereitä hävitettäväksi, kun olivat jo menneet vanhaksi.

Hoitoon olen tässä vuosien varrella kokeillut yhtä sun toista. Apteekin voiteet on tosiaan täysin hyödyttömiä. Herpeslaastari näyttää siltä, että huulelle olisi räkää tipahtanut nenästä kun kiiltelee kivasti. :D Enkä kokenut siitäkään olevan hyötyä. Olen kokeillut myös kaikenlaisia kikkakolmosia, kuten vaikka hammastahnaa. Ei kannata kokeilla. :D Hunajaa en ole kokeillut, vaikka se kuulemma olisi aika tehokas. Pitkään toimin myös niin, että laitoin herpekseen aina heti käsidesiä. Se tuntui olevan vähän hyödyllinen, sillä se kuivattaa aika tehokkaasti ja desinfioi ainakin hyvin. Ei kuitenkaan auttanut läheskään tarpeeksi, sillä mulla nuo on vain niin jättejä.


Pitkään mulla oli herpekset poissa. Siitä kirjoittelinkin silloin Vuosi viljatonta -tekstissä. Mulla herpes pysyy poissa siis lähes tai täysin viljattomalla elämällä. Eikä se vaivannut pitkään aikaan tuohon tyyliin elämällä. Nyt kun ollaan palailtu Suomeen, kokeilin heti kaurapuuroa taas aamupalalle ja kokeilin myös viljojen syömistä muutenkin useammin. Nykyisellään niitä menee kerran tai kaksi kuukaudessa. Ja nykyisellään mulle tulee silloin tällöin huuliherpes. Kyllä tällä jokin yhteys siis selvästi on, kun kerran ovat palanneet samalla kun viljatkin ovat taas ruokavaliossa - vaikkakin niitä syö noin harvoin.

Mutta tähän liittyy myös yksi jännä tekijä. Ja se on se omega-3. Joskus kesällä meillä pääsi omegat loppumaan lisäravinteena (edellisten loppuessa ei ostettu enää uusia), kun olin lukenut juuri jonkun tutkimuksen, että kasvisperäiset omegakolmoset olisivat vaikutukseltaan kehoon neutraaleja. Ainoastaan eläinperäisistä olisi hyötyä. Mentiin siis useampi kuukausi ilman omegalisää ja tuona aikana sain huuliherpeksiäkin silloin tällöin. Sitten juttelin erään arvostetun lääkärin kanssa, joka oli sitä mieltä, että ei niiden kasvisperäisten omegoiden syöminen turhaa ole, keho vaan joutuu muuttamaan ne toiseen muotoon ja se on aika työläs prosessi - ei laisinkaan mahdoton kuitenkaan. Joten tilattiin niitä taas.

Ja ajoitus oli aika hyvin kohdillaan niiden saapumisen tienoilla! Sillä pari päivää ennen kuin olivat kotona olin saanut taas huuliherpeksen. Siinä oli juuri se päivä seuraavaksi edessä, kun tuo pirulainen siirtyy siihen tihkuvaan vaiheeseensa, jolloin se mulla turpoaa jättimäiseksi ja todella kipeäksi. Tämä jäi kuitenkin yhtäkkiä tällä kertaa tapahtumatta. Ja mitään muuta en ollut muuttanut, kuin ottanut taas omegakolmosia lisänä. Herpes kuivui kasaan ja katosi. Ei edes rupea jäänyt. Paranemisaika ainakin puolittui!

Tutkin asiaa tietysti netistä paljon ja sain vahvistusta tälle kokemalleni. Moni kokee omegakolmosista olevan apua hoidossa ja ehkäisyssä kun niitä syö päivittäin. Jotkut hoitavat herpestään halkaisemalla kapselin ja sivelemällä sitä öljyä sieltä suoraan huuleen. Sitä en ole kokeillut. Meinasin heti silloin kirjoittaa asiasta blogiin, mutta en vielä viitsinyt, sillä yksi kerta ei vielä välttämättä kerro mitään. Tavallaan toivoin, että toinen tulee, vaikka toisaalta ei tarvitsisi tulla koskaan.


Mulla enteilee huuliherpeksen tulo hyvin jännällä tavalla. Ennen siis kun alkaa kutitella tai kihelmöidä huulta. Mulle tulee tuo aina samaan kohtaan, eli siis vasemmalle puolen. Päivää tai paria ennen tiedän sen iskevän siitä, että mun vasen käsi on ihosta ihan arka. Se on kosketusarka, sivelykin sattuu. Samoin kuuma tai kylmä tuntuu siinä ihan tajuttoman kuumalta tai kylmältä. Jännä juttu, mutta näin se on. Herpeshän siirtyy hermoa pitkin sieltä piilostansa taas iholle, ehkä se liittyy siihen. Samaan tapaan tuntuu kuin joskus kipeänä ollessa saattaa iho olla arka. Mulla se on vain ja ainoastaan tuo vasen käsi tässä tapauksessa. Ja kun tuo alkoi oireilla tässä ehkä kuukausi tai kaksi sitten, otin heti ennaltaehkäisevästi illalla pari ylimääräistä omega-3:sta. Normaalisti herään aamulla herpes huulessa tuon käsituntemuksen jälkeen, mutta tuolloin ei tapahtunut mitään. Käsi pysyi arkana pari kolme päivää ja otin niiden päivien aikana ne pari ylimääräistä. Ja herpestä ei tullut.

Kunnes sitten kävin pari viikkoa sitten hieronnassa ja sieltä laitettiin kyllä kehosta kaikki niin liikenteeseen, että järjetön hikoilu ja nälkä jatkui useamman päivän ajan, sekä sieltä se herpes seuraavana päivänä iski läpi, ilman mitään ennakkovaroituksia. No, sainpahan testata miten nämä toimii siihen hoitoon, että oliko se yksi kerta tästä johtuvaa vai jotain muuta. Otin siis taas pari ylimääräistä per päivä ja katsoin miten käy. Ja kyllä siinä niin kävi, että parissa päivässä koko herpes kuivui kasaan, se ei koskaan edennyt siihen tihkuvaan (eli tarttuvaan) vaiheeseen ja rupea ei tullut. Siitä jää jäljelle vain kuivempi alue, joka on helppo hoitaa loppuun vaikka Bepanthenilla. Itse laitoin sitä vähän yöksi muutaman yön ajaksi sen jälkeen, kun herpes oli kasaan kuivunut. Huulirasva varmaan ajaa aika pitkälti saman asian, jos Bepanthenia ei löydy.

Tällaisen hoitomuodon olen tosiaan keksinyt, ihan vahingossa. Jos ei oisi koskaan päästetty omegoita loppumaan silloin ja jos niitä ei olisi tullut lisää juuri silloin kun tuli, en olisi tätä yhteyttä keksinyt. Mulla tämä tuntuu ainakin toimivan ja on kiva jakaa vinkkiä teillekin, jos joku muukin tästä ärsyttävästä ja esteettisesti ei niin kauniista vaivasta kärsii. En enää jätä kolmosia pois ravintolisieni joukosta ja otan pari ylimääräistä kun ennakko-oireet ilmoittavat herpeksen tulosta, ja jos se pääsee jotenkin läpi (kuten hieronnan vaikutuksesta..) niin sitten hoitoon pari ylimääräistä parina kolmena päivänä. Mulla on normaalisti kestänyt viikonkin sellainen vaihe kun ei viitsi ihmisten ilmoille todellakaan mennä (kuvat yllä, ovat viime syyskuulta tai lokakuulta). Nyt koko vaiva on aika huomaamaton ja päivässä se on jo huomattavasti alkuaan parempi. Kolmessa päivässä se on melkein kokonaan kadonnut. Eikä jätä sitä rupea. Aika kivaa!

Uskallan siis suositella tätä näin kokemukseni kautta. Kertokaa ihmeessä auttaako se teillekin, jos päädytte kokeilemaan!

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Viikko 4: salimietteitä ja valtaisia innostuksia

Ensiksi pitää pahoitella sitä, että sanoin tällä viikolla kirjoittavani sen huuliherpeksestä kertovan postauksen. En vain löytänyt sille aikaa, pahoitteluni! Saan sen laitettua kuitenkin ulos huomenna tai viimeistään tiistaina. Ja se on lupaus. Lisäksi ensi viikolla tulee ulos miehen kirjoittamaa tekstiä maratoneista, joten juoksuihmiset, pysykää kuulolla!

Mutta tästä viikosta nyt kuitenkin ensin, ja niistä omista treeneistäni:

Maanantai: lepo.

Tiistai: jalat. Kesto: 0:57min.

Keskiviikko ja torstai: lepo.

Perjantai: ojentajat, olkapäät. Kesto: 0:56min.

Lauantai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 1:08min.

Sunnuntai: jalat. Kesto: 0:59min.

Hiusväri päässä voi ottaa vaikka selkäkuvia.

Treenit on olleet kaikki ihan hullunhyviä. Nyt kulkee! Tiistain jalkatreeni oli ensimmäinen penikoiden ja pohkeiden hieronnan jälkeen ja sitä myötä myös ensimmäinen viikkoon. Ja kyllä meni perille! Seuraavat päivät tuli käveltyä pingviinikävelyä ja kaikki kyykistymiset (vessanpytylle mukaanlukien..) teki kipeää. Vielä eilen lauantaina olin arkana! Sopivasti siis palauduin täksi päiväksi, joten ei muuta kuin seuraavaa kehiin. :')

Treeneissä on ollut myös selkeää nousujohteisuutta, jonka ansiosta olen saanut nostettua jälleen painoja tai tehtyä useamman toiston edelliseen treeniin verrattuna. Esimerkiksi eilisessä treenissä, minkä tein muuten niin että se loppui puoli kahdentoista aikaan yöllä (:D) sain yhtäkkiä tajuttomat KAHDEKSAN toistoa lisää ensimmäiseen sarjaan, kun takaolkapäitä tein! Sain siis todellakin tarttua painavampaan punttiin seuraavia sarjoja ajatellen.. Taisi olla hyvä tankkaus alla, kun herkkupäivä oli. :D

Tämän päivän jalkatreenissä sitten taas tein kaksi toistoa per sarja lisää sekä boksikyykkyihin, että normikyykkyihin. Sitä myötä tein myös uudet ennätykset! Ja olkapäissä sain myös lisäillä perjantaina painoja, kun edellinen pystysoutukilomäärä ei tuntunut enää juuri missään. Kaksi ja puoli kiloa lisää mutkatangolle ja taas toimii!


Mulla on tällä hetkellä ihan huikea motivaatio treeneihin, ja se johtuu ehkä vähän yllättävästä jutusta. Tai ainakin siis minut tuntien aika yllättävästä jutusta. :D Eikkuhan se tämän jo ennustikin jossain vaiheessa, että kun tämä kaikki ulkomailla asuminen ja Suomeen juuri tänne seudulle muuttaminen on muuttanut minua, niin kohta olen jossain salilla rautaa nostelemassa.. Näin nimittäin tulee tapahtumaan, ja aika piankin. Aika jänskää!

Oikeastaan tästäkin voi syyttää (tai ehkä sittenkin kiittää ;)) Pekkaa, jonka kanssa silloin viime viikolla hieronnassa keskustelin aika paljonkin mun treeneistä. Lause sut vaan pitäis saada sieltä kotoa salille, niin kehittyminen olisi paljon nopeampaa jäi itämään mun mieleeni hyvinkin vahvasti ja mitä enemmän sitä ajattelin, sitä enemmän se alkoi tuntua siltä, että ei mulla ole mitään muuta ratkaisua enää tässä vaiheessa. Miinuspuolia en asiasta keksi, plussia sitten taas useamman (ja syitä miksi tämä on tehtävä):

+ Haluan, että kun työpäivän jälkeen tulen kotiin, saan pelkästään rentoutua ja tehdä sellaisia asioita, joihin ei ole tällä hetkellä aikaa. Kun on treenipäivä, se on tiedossa mulla koko sen ajan kun olen kotona ja se vie kaiken aivokapasiteetin ja koko ajan on mielessä, että täytyy treenata, täytyy treenata.. Vaikka sen siis edelleen tekee innoissaan ja mielellään, se kaikessa positiivisuudessaankin vie liikaa tilaa mun aivoistani, jolloin olen kutakuinkin kykenemätön tekemään mitään muuta koko työpäivän jälkeisenä aikana. Ja tämä johtuu siitä, että se sali on kotona.

+ Työpaikkani vieressä on sali, jonne pääsisin hyvin helposti työpäivän jälkeen. Tällöin pääsisin myös mieheni kyydissä useimmin kotiin eikä tarvitsisi palella ulkona ja hukata aikaa bussimatkoja ajatellen (matkat pysäkille ja pysäkiltä kotiin vie kymmeniä minuutteja ja bussin odottelu ja matka sillä taas kymmeniä minuutteja), sillä mies pääsee minua myöhemmin töistä.

+ En usko, että voin enää kovin paljoa kehittyä kotona. En pysty vaihtamaan liikkeitä ja monipuolistamaan treeniäni enää juuri tämän enempää. Olen aika pitkälti siinä kropassa, minkä voin kotona aikaiseksi saada, näillä välineillä mitä meillä kotona on. En esimerkiksi saa jalkatreeniin uusia liikkeitä, sen sijaan että salilla saan mukaan prässit ja ojennukset ja koukistukset ja mitähän kaikkea. Ja pohkeillekin härveleitä! Lisäksi mm. olkapäätreeniä tukemaan kaipaan laitteita, sillä tuo erbin pareesi tekee lavan ja olkapään hallitsemisesta todella haastavaa, jotta liike menisi oikeaan osoitteeseen. Selälle olisi kiva myös saada uusia liikkeitä, kautta aikain olen tehnyt vain kahta, joskus harvoin vuorotellut kolmannen kanssa. Ja näistäkin kahdesta pääliikkeistä toinen on kuminauhaliike!

+ Itsensä haastamisen nälkä on aika suuri. Okei, ihan tosi suuri. Haluan jotain enemmän kuin mitä tällä meidän treenihuoneella on enää tarjota. Haluan kehittyä lisää ja enemmän, ja siksi täytyy tehdä jotain uutta. Tekemällä sitä samaa kuin ennenkin saa vain sitä samaa kuin ennenkin. Uusia tuulia siis kehiin!

+ Yhteisiä treenejä miehen kanssa, josta olen aivan hullun innostunut! Kotona ei MISSÄÄN TAPAUKSESSA voisi tehdä mitään yhteistä treeniä, ahdistavaa sellainen kyylääminen :D, mutta nyt odotan sitä! Eri ympäristö, pelkkää plussaa.

Nämä nyt ainakin tulee ensimmäisinä pointteina mieleen.


Mitä tämä käytännössä nyt heti tarkoittaa sitten? No sitä, että jo ensi viikolla käydään tutustumassa saliin. Kolme ilmaista käyntiä on tarjolla ja ne käytetään ja jos kelpuutamme omiin tarpeisiimme tuon, niin sitten sinne ostetaan jäsenyydet. Mullahan on synttärit ensi kuussa ja äippä tarjoutui jo ostamaan mulle vuoden jäsenyyden, voijee! Kyllä oon onnentyttö!

Odotan jo innolla niitä hetkiä kun joskus yhdessä illalla lähdetään salittelemaan ja kotona voi vaan olla ja rentoutua. Parhautta! Toisen jalkatreenin tulen jatkossa tekemään edelleen kotona, sillä salilla en ainakaan ilman smithiä voi kyykkäillä tai tehdä mitään vapaalla painolla. Mun keskittyminen haastavissa liikkeissä on oikeasti tosi huono ja häiriintyy todella helposti pienestäkin (oli se sitten jotain mitä näen, kuulen tai tunnen), jolloin esimerkiksi vapaalla tangolla kyykkääminen voi olla jopa vaarallista. Keskittymisen menetys kesken liikkeen on mulle voimat vievä juttu. Prässit ja muut härvelit on kuitenkin asia erikseen, sillä niissä ei ole vapaasti painon alla. Mutta tämähän on vain hyvä juttu, että saisin kaksi erilaista jalkatreeniä rutiiniin. Tosi parhautta! Huh, ensi viikosta tulee kyllä jänskä. Tuntuu, että koko elämä muuttuu! Jes!

Ja sitten ei enää muuten fleece päällä vedellä treenejä vaikka viluttaisi alkuun,
vaan täytyy vähän kattoa mitä heittää niskaan. :'D

Ruokaakin on nakerreltu, ja herkuteltu myös! Tämmöisiä pöperöitä on mussuteltu:

Riisinuudelia ja GoGreenin Mediterranean salsa. Kaipasi kyllä vähän jotain lisää. Kermaa varmaan.

Ristikkoperunat, pari punajuuripihviä ja viinilehtikääryleitä. Normaalikokoiselta lautaselta, ei millään mahdu!

Löytöjä: maapähkinöistä tehtyä mureketta tms. ja vihdoin silmiin osui riisistä tehtyä pastaa. <3

Pähkinämurekepurkki auki molemmista päistä, vähän löysätään veitsen kanssa, että massa irtoaa ja sitten lusikalla
työntämällä ulos. Ei nyt ihan oppikirjamaisesti pötkönä tullut, oli tosi tiukassa! 

Paistoin massasta pihviä ja silppu pääsi pastan sekaan (pannun kautta sekin) ja riisikermaa tietty vielä pastan sekaan.
Otin vielä vähän lisää ja eiköhän siinä mennyt tuhat kaloria rikki. :D Ei oo mitään kevyintä tuo maapähkinämassa! NAM.

Perunasuikaleita, vihannessuikaleita + raastettua porkkanaa, suuria valkopapuja ja kidneypapuja, riisikermaa.

Mies teki perunamuussin. Syötiin sen kanssa soijapalleroisia pakkasesta ja punajuuripihviä.

Ja ihan superherkkuja me vegaanit saatiin! Voi kuulkaas tää suklaa oli jotain ihan taivaallista!! Tilattiin sitä Saksasta heti 24
levyä lisää. :DD Ja tää jätski!! Tofulinen toffeetuutti. Voi luoja! Taitaa olla parasta jätskiä mitä oon IKINÄ syönyt.

Että semmonen viikko! Aika parhausviikko kaikin puolin. Katsotaan mitä ensi viikosta tulee! SIIS MINÄ MENEN SALILLE herramunjee. En kyllä tiedä mistään laitteista yhtään mitään, mitä tapahtuu mistäkin ja miten mitäkin käytetään ja minkä lihaksen treenaamiseen.. Onneksi mies on joskus käynyt ihan oikealla salilla ja osannee kertoa. Etten päädy sellaisiin meme -kuviin, jossa laitetta käytetään ihan väärin. Tiiättekö, tähän tapaan. :'D

Parhausviikkoa teillekin! Iiks!

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Viikko 3: ennätyksiä, mustelmia ja herkkuruokia

Treenisuunnitelmat tämän viikon suhteen olivat taas jotain muuta kuin toteutus, mutta hyvä viikko siitä silti tuli; piti vain vähän soveltaa! Tämä oli siis ensimmäinen kova viikko taas kevyen jälkeen ja saikin muuten paikat ihan kivasti kipeiksi.. Eikä vähiten hieronnan vuoksi!

Maanantai: jalat. Kesto: 0:59min.

Tiistai: lepo (hieronta).

Keskiviikko: lepo.

Torstai: ojentajat, olkapäät. Kesto: 0:58min.

Perjantai: lepo.

Lauantai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 60min.

Sunnuntai: vatsat, kyljet. Kesto: 0:38min.


Maanantaina oli hyvä tehdä jalat alta pois, sillä hieronta odotti tiistaille. Tiesin, että olen sen jälkeen pitkään kipeä, mutta olin kyllä vieläkin enemmän kipeä kun osasin odottaa (siitä kohta). Tarkoitus oli tehdä jalat tähän viikkoon vielä uudelleen nyt sunnuntaina, mutta kun olen tällainen hyvin hidas palautuja, niin en sitten palautunut hieronnasta siihen mennessä. Tilalla tein vatsat, joiden kohtaloa en ole oikein onnistunut ratkaisemaan näissä iltatreeneissä. Nehän kuuluu mulla tuohon olkapäiden ja ojentajien kanssa samaan treeniin, mutta kun tulen töistä kotiin niin syön kupuni niin täyteen (koska iso nälkä), ettei sitä huvita loppuiltana koittaa treenailla. Nyt sain kuitenkin tehtyä niitä näin sunnuntain iloksi, kun ei jalkoja viitsinyt vielä kiusata. Oli kyllä pitkästä aikaa kiva kiusata vatsaa kunnolla! Ohjelmassa oli rutistuksia pallolla, voimapyörää, hoovereita, russian twistiä ja kylkitaivutuksia.

Muutenkin treenit on tällä viikolla menneet hienosti. Vaikka olisi illalla töiden ja ruokailujen jälkeen väsyttänyt ja itsensä on saanut puoliväkisin raahata tuonne alakerran treenihuoneeseen, on siellä sujunut kuitenkin loistavasti. Esimerkiksi torstaina superväsyneenä aloitettu treeni alkoi uudella ennätyksellä ranskalaisessa punnerruksessa (maaten), kun toistot kasvoivat edelliseen nähden kahdella ensimmäiseen sarjaan. Ei hullumpaa!

Pumat on normikyykkyyn/syväkyykkyyn, Asicsit split squattiin ja ilman kenkiä tehdään boksikyykyt. Niin on paras.

Hieronta oli tosiaan tiistaina ja menin sinne aukomaan penikat ja pohkeet, sillä kesällä postinjaossa tulehtuneet koivet vähän jo ilmoittelivat taas itsestään pääasiassa jäykillä nilkoilla, ja kestojumipohkeilla. Lähelläkään kesän tilanteessa ei olla oltu, enkä usko sen sinne koskaan enää menevänkään (kunhan en työkseni enää portaita juokse..), mutta en jäänyt odottamaan tilanteen pahenemista tämän enempää, vaan hoidin nuo nyt, pitkälti siis ennaltaehkäisevästi. Pekalla tietysti taas kävin, kuten aina ennenkin ja olen varmaan niin monet ylistävät sanat jo sanonut, ettei tällä kertaa tarvitse. :D Suosittelen kuitenkin, taas.

Penikat oli taas käsittelyssä tosi arat ja samoissa kohdissa tuntui suurimmat kivut kuin ennenkin, eli siinä sisäsyrjällä. Vasen oli tälläkin kertaa pahempi, samoin sieltä pohkeen puolelta. Siellä se suurin pohjejumikin oli ollut. Tällä kertaa päästin myös yhden tai kaksi ärräpäätä, vaikka ennen on sattunut tätäkin enemmän. Olen selkeästi vapautunut, enkä osaa enää käyttäytyä. :D Jalkapohjiin kielsin koskemasta, koska se on vaan ihan p*rseestä. :D Mutta Pekka sai ylipuhuttua, että otetaan edes kevyesti, jotta saadaan verta virtaamaan sielläkin. Aika rajoilla mentiin sillä kevyelläkin, mutta ei mitään siihen verrattuna, mitä se voimakas on. Mää vaan vihaan melkein eniten maailmassa sitä kun kunnolla otetaan jalkapohjia, niin että rutina käy. Se on jotain ihan kamalaa ja olisi hyvä kidutusmuoto mulle, jos joku sellaista mulle suunnittelee ja kaipaa vinkkiä. :D

Lopuksi otettiin vielä forkut, kun vähän jäi aikaa. Oli niitä jumituksia sielläkin.

Olin ollut ihan jäässä ennen hierontaa ja väänsinkin siinä krokotiilin kyyneleitä, etten tahdo ottaa mun sukkakerrastoani pois, mutta kun oli polvisukkaa jos toistakin, niin pakkohan ne oli pois ottaa. Eikä muuten ollut kauaa kylmä.. :D Tuskanhieksi se muuttui aika äkkiä, kun sen verran sattui. Huomasin kuitenkin jo siinä pöydällä maatessani, että keho tärisisi ja hampaat meinasi kalista, vaikka kylmä ei ollut. Ja kun sieltä kävelin autolle hieronnan jälkeen, oli tärinä jotain ihan sairasta. Hampaat hakkasi niin kovin yhteen, etten pystynyt juuri puhumaan. Eikä mun ollut edes niin kylmä! Samanlaisen reaktion koin aikoinani kun ensimmäistä kertaa kävin hieronnassa joskus 2009.


Vasen kuva on tuo vasen jalkani heti kotona, eli hieronta oli juuri suoritettu. Ihan vähän turposi ja olisi varmaan näyttänyt jo tuolta siinä kun forkkuja jo lopuksi käsiteltiin. Jomotus alkoi heti myös kotona ja sen vuoksi sitä päädyinkin vilkuilemaan, että mitä siellä oikein on. Illalla alkoi punoitus (keskimmäinen kuva). Oikealla näkyy kuva oikeasta jalasta. Tuollaisen mustelman saa sillä, että kolhaisee jalkansa paria tuntia hierontaa ennen oikein kunnolla ja sitten sitä kohtaa hierotaan oikein kunnolla.

Seuraava päivä töissä ei ollut kovin mukava, sillä jokainen askel aiheutti tärähdyksen ja etenkin tuo vasen sattui tosi kovin joka askeleella (joita mulla tulee lähes tai yli 10 000 joka päivä). Lisäksi jalat oli kuin lyijyä ja niitä jomotti ja tuntuivat tosi turvonneelta. Voi sitä hetkeä kun pääsi hetkeksi istahtamaan ja sai jalat oiottua! Hetken aikaa kävi hirvittävä sydämenjytke niissä ja sitten helpotti. Olisi varmaan ollut hyvä jos olisi ollut vapaapäivä seuraavana päivänä hieronnasta..

Hieronnasta eteenpäin olen myös hikoillut kuin mikäkin mummotautinen ja nälkä on ollut infernaalinen. Jotain taisi lähteä liikenteeseen.

Nyt on turvotus laskenut ja jalat lähes normaalit. Vielä kuitenkin kiristää jonkin verran ja huomaan, että palautuminen on kesken. Vasen jalka on aika kosketusarka edelleenkin, kun turvotuksen ja punoituksen tilalle on tullut mustelmat, mutta tuskaa ei sentään enää tarvitse kokea. Todennaköisesti tiistaina olisi edessä jalkatreeniä ja uskon kyllä niiden siiheksi jo olevan täysin kunnossa.

Niskan ja selän tilannetta käytiin samalla läpi siinä hieronnan ohessa (josta kirjoittelin täällä) ja mietittiin miten sitä olisi paras lähteä hoitamaan. Suurin ongelma lienee palautumisen hitaus ja sen aiheuttama viikon-parin edellistä huonompi vointi, joten päädyttiin siihen, että hyvin kevyesti tullaan ottamaan. Lisäksi ehdotin, että jos se pitäisi ottaa niin, että ei enää odotella sitä, että se huono vaihe menee ohi, vaan otetaan jokunen kerta ihan viikon välein. Sillä aiemmin hieronnan hyöty on ollut aika heikko. Hetken aikaa on tosi hyvä olla, mutta jo seuraavana aamuna tilanne saattaa olla toinen. Ja sitten sitä huonoa kestää sen parisen viikkoa ja kun se menee ohi, tulee tilalle se sama olo kuin mulla on aina, eli se mun normaali. Eli jotain pitää eri tavalla tehdä kuin ennen ja tuo voisi olla yksi ratkaisu, että ei odotella sitä laskua sinne mun normaaliini asti. Kokeillaan tätä siinä vaiheessa, kun ei ole mitään suurta ja tärkeää menoa näköpiirissä, eli silloin kun ei haittaa vaikka en hetkeen tajua melkein mistään mitään. Ensi kuuhun menee ainakin.

Ruokapuolella on taas niin paljon kaikkea, etten tiedä mistä aloittaisin. Olen edelleen aivan innoissani tästä vegaaniudesta, enkä ajattele enää maitotuotteita ollenkaan, siis edes siinä mielessä, että ruokaa syödessä mieleen juolahtaisi ei tämä kyllä tosiaan raejuustoa kaipaa. Tämä syöminen on vaan niin paljon parempaa, niin paljon herkullisempaa ja niin paljon hienompaa kuin ennen!

Aloitellaan vaikka niillä viikon lämpimillä ruoilla:

Riisinuudelia ja pinaattinen valkopapukastike. DROOL.

Riisinuudelin jämiä, pakastekasvissekoitus ja kidney-papuja. Säälittävän pienen annoksen vain tein, grrr.

Itse tehdyt lohkoperunat ja kermaiset parsakaalit.

Ristikkoperunat ja falafelit.

Perunasuikaleita, pakastevihannessekoitusta, pinaattia ja Anamman -palluroita (kuva alempaa). Ja viininlehtikääryleitä!

Ainekset onkin näkyvissä, joten semmoista tämä oli. :D Kikherneet oli pettymys, ensimmäinen kerta kun käytin kuivattuja.
Olivat kuivia vielä kypsentämisenkin jälkeen, hmph. Tuo currytahna on jotain taivaallista ja sitä menee melkein joka ruokaan!

Parhauspikaruokaa! Ristikkoperunat ja nämä palluraiset pakasteosastolta. On hauskoja
palloja! Soijaahan ne on. 

Sitten pari muuta ruokapuolen juttua. Tai suklaapuolen juttuja nää taitaa olla. :D Kokeilin tehdä itse suklaata (ihan päästäni siis kehittelin) ja siitä tuli aika kivaa suklaasorbettia! Ei ollut sitä suklaata kun tarkoitin siitä tulevan, mutta oikein hyvää näinkin.

Ainekset yllä. Paitsi cat food. :D

Ostettiin kokeeksi myös riistokaupasta (P&S) pari levyä maidotonta suklaata, kun ei olla tommosia koskaan maistettu. Molemmat oli pettymyksiä. Tuo normisuklaa haisi jo aika vahvasti jotenkin pistävälle ja siltä se maistui myös. Mustikkaversiossa maistui mustikat, mutta suklaamassa oli täysin mauton. Ei enää jatkossa näitä ja ketuttaa, että annoin rahaani tuohon liikkeeseen ylipäätään näin paljon. Pitää opetella siis itse tekemään omat suklaat. ;)


Jotain hyvääkin onneksi, ja se oli tämä jätski! En ole koskaan syönyt muita kuin maitojäätelöitä. Soija maistui aika voimakkaasti parilla ensimmäisellä lusikallisella, mutta sitten siihen turtui. Hyväähän se oli ja tuli laatikko syötyä kahteen pekkaan samana iltana. :) Ostetaan uudelleen!

Paljon enemmän kuvia ja arkijuttuja löytyy Instagrammista, jota spämmäilen välillä aika turhankin ahkerasti. :D Ehkä olen jo vähän rauhoittunut kuitenkin.

Oman elämäni inventaariossa oli tällä viikolla aiheena ihmissuhteet, jonka ainakin toistaiseksi jätin nyt tekemättä. Ihan vain siitä syystä, että sen jälkeen kun ollaan Suomeen tultu taas, olen miettinyt näitä asioita aivan hirveästi. Olen myös kirjoittanut niistä aivan hirveästi ja niitä tekstejä löytyy toisen blogini puolelta. Siispä mitään varsinaisesti uutta ei nuo kysymykset minulle tuoneet, kun kaikki on niin tuoreessa muistissa ja kaikkea niitä ajattelen edelleen melkein joka päivä. Pitkälti siitä lähtien olen niitä pohtinut, kun tajusin, että täällä seuduin on aika perhanan mahtavia ihmisiä!

Ensi viikolla pitäisi kirjoitella ainakin yksi postaus tänne (sunnuntaisen lisäksi) ja toinen toisaalle. Toivottavasti saan aikaiseksi (eli työpäivät ei veny liian pitkiksi). Jos kiinnostaa minkä olen huomannut ja todennut aivan huikean toimivaksi kikaksi huuliherpeksen hoitoon, niin pysy kuulolla! Mun elämäni ei ainakaan ole enää entisellään. :D Kettumainen vaiva, mutta nyt vähän helpottaa senkin suhteen. Se on hienoa se.

Ei muuta kuin ensi viikkoa kohti! Olkoon se jokaiselle mieluinen.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Kevyt viikko 2: pyjamatreenejä, ulkonasyömistä ja herkkuja

Tästä viikosta tulikin vielä kevyempi kuin odotin siitä tulevan, sillä purkitin vain kaksi kevyttä treeniä. Kolmas odotti tekijäänsä tänään, mutta tekijästä oli sen verran puhti pois, että valitsin ihan suosiolla sohvan ja otin kissan kainaloon, toljotin pääasiassa typeriä tv-ohjelmia ja olin vain. Parempi näin. Siispä viikon treenit oli tällaiset:

Maanantai: lepo.

Tiistai: olkapäät, ojentajat. Kesto: 0:34min.

Keskiviikko: lepo.

Torstai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 0:32min.

Perjantai-sunnuntai: lepo.


Pyjamassakin voi helposti kevyellä viikolla kotisalilla treenailla.

Tälläkin kertaa tein kevyet treenit puolittamalla toistot, painot pidin ennallaan. Hiki ei treeneissä pääse tulemaan tälläkään tyylillä, joten kevyttä on, vaikka se paino painaakin silti sen saman verran.

Ja uupumus tosiaan vei tänään voiton. En oikein meinaa tottua näihin työviikkoihin, joissa on vain yksi vapaa siellä täällä. Mielelläni ottaisin kaksi putkeen. Työ itsessään ei uuvuta, vaan vapaapäivien vähyys. Tai siis se, että niitä on se yksi siellä täällä. Tiedostan nykyisin aika hyvin jaksamiseni ja se ei ole ehkä ihan samaa luokkaa perusihmisen kanssa. HSP:nä tarvitsen lepoa vähän enemmän kuin muut, kun henkinen rasitus on mulle huomattavasti suurempaa kuin ihmiselle, joka ei ole HSP. Ja mulle suurempi lepomäärä ehkä tarkoittaa sitä kahta perättäistä vapaata töistä. Mullahan on töitä 3-5 päivää viikossa, mutta aika pitkälti se on ollut aina 5 päivää. Työpäivinä tulee harvemmin sitä lepoa illallakaan, kun siinä on se muutama tunti aikaa tehdä sitten se kaikki mitä pitää tehdä ja minkä haluaa tehdä. Rasitus kuin rasitus (henkinen/fyysinen) on samanarvoista mulle. Ja henkinen rasitus ei tarkoita mitään huonoa, vaan esimerkiksi sitä, että on paljon opittavaa ja ajateltavaa. Herkkiselämää. :)

Paidat jää aika tehokkaasti pieniksi, koska olkapäät.

Oikeastaan muuta ihmeellistä tähän viikkoon ei olekaan mahtunut, kun treeneistä ei ole mitään muuta kerrottavaa, kuin että kevyttä on ja että pyjamassakin niitä voi tehdä. :D Paitsi tietysti niskaan liittyvät asiat liittyivät vahvasti tähän viikkoon, joita kävinkin läpi edellisessä tekstissä. Ja kun siinä aiheessa ollaan, niin varasin myös tiistaille hieronta-aikaa. En kuitenkaan niskaa ajatellen, vaan pohkeet ja penikat otetaan taas vaihteeksi käsittelyyn. Sen verran hyvin on nilkat taas jäykistyneet ja pohkeissa kestojumeja, että otetaan auki. Ja Pekalle tietysti. Ja sattuu, tietysti.

Työaamun takamusta. Samanlainen se on kyllä vapaapäivänäkin.

Sitten ruokajuttuja! Kotona on taas kokkailtu kaikkea hurjan hyvää ja joka kerta joutuu hakemaan lisää, jos ruokaa on tarjolla lisää. Ei vaan voi sille mitään, niin suurta herkkua nämä on. <3

Riisinuudelia, kesäkurpitsaa, herkkusienikastiketta, jossa suolakurkun paloja. 

Perunamuussia, aasialaisesti maustettua valkopapukastiketta ja dolmadeseja! Eli suomalaista, kreikkalaista ja aasialaista
samalla lautasella, ainakin. :'D Huippuhyvää!

Perunaparsakaalipapukiusaus.

Muussia ja punajuuripihvejä (Apetit -pakaste). Tarkennus nähtävästi jossain muualla, mutta tällä mennään.

Ruoka on ihana asia nykyään. Niin paljon herkkusia ja nimenomaan tuolla ruokapuolella. Tottakai muuallakin puolella, mutta ensisijaisesti ruokapuolella! Vegaanina elo on jotain niin parhaudellista. Yllättävän helppoa, täytyy todeta. Ei mitään kaipuuta ole entiseen elämään ja maitotuotteisiin. Lisäksi huomaan eroa muuallakin kuin ruokalautaselle, nimittäin poskeni ovat yhtäkkiä kaventuneet. Kehosta on lähtenyt sellainen ylimääräinen turvotus pois, vaikka kaloreissa tai ruoan määrässä ei olekaan laskua tapahtunut. Moni sanookin ensimmäisenä huomaavansa nimenomaan tuossa turvotuksen vähenemisessä eron, kun on jättänyt maitotuotteet pois. Eipä haittaa ollenkaan! ;)



Ja löytyyhän niitä vegaanisia herkkujakin, mitä pitää testailla. Itse en pidä tummasta suklaasta (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta), joten tämä iski siinä mielessä, että se on vain 44%. Ja tosiaan, siellä lukee tuo maitojauhe, mutta siinä ei sitä silti ole. Asia on tarkistettu Fazerilta, tätä tehdessä ei käytetä maitojauhetta. Se tarkoittaa siellä samaa kuin lause saattaa sisältää pieniä määriä maitoa, eli yleensä meinaa sitä, että samassa paikassa tehdään tuotteita, joissa käytetään maitoa. Tämä on siis vegaaninen herkku ja löytyy leivontaosastolta. :)

Ostin myös maitosuklaan tekoon ainekset, jotta saan sitä vaaleampaakin suklaata. Riisimaitosuklaata toki. ;) Sellaista kyllä myydäänkin, mutta kovin halpaa se ei ole, eikä sitä ihan peruskaupoista löydy. Heidi itte siis! Katsotaan tosin, että tuleeko siitä mitään. :D

Lauantain meillä oli herkkupäivä, ja kävin juttelemassa Ehta -ravintolassa, että saisiko heillä jotain vegaanista. Olin kuullut, että tekevät burgereihin tofupapupihvin väliin, kunhan vain ilmoittaa ajoissa tulostaan. No, minä ilmoitin parin tunnin varoitusajalla ja se oli ymmärrettävästi liian vähän. :D Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että eivät olisi voineet mitään tehdä meille, vaan keittiöväen kanssa keskusteltuaan tarjoilija kertoi, että voivat laittaa burgerin väliin ratatouillea. Meillehän tämä kelpasi! Parin tunnin päästä kun paikalle saavuttiin, keskusteltiin ja varmisteltiin vielä ateriakokonaisuudesta, että siitä tuli varmasti meille mieluinen ja tietysti vegaaninen. Keittiössä miettivät asiaa oikein kunnolla ja tarjoilija keskusteli meidän kanssa todella paljon. Tarjoilija-Kimmolle erityisesti terkkuja! Todella hyvin ottivat meidät huomioon, innolla halusivat palvella. Ei tullut yhtään sellainen olo, että olisi ollut vaivaksi, vaan ihan avoimin sylin meidätkin sinne kelpuutettiin, haluttiin nähdä vaivaa, että ollaan tyytyväisiä asiakkaita. Ja kyllä oltiinkin!


Koko yllänäkyvä setti on vegaaninen. Alkupalaksi ruissnackseja, ruoaksi sitä ratatouillella täytettyä burgeria, jossa oli kastikkeena omena-bbq, jota kokki suositteli näiden kanssa. Rinnalla mulla salaatti ja miehellä ranskikset, ja normaalisti ateriaan kuulumaton valkosipulinen punajuuridippi vielä kaveriksi. Jälkkäriksi oli valittavina useampi sorbettimaku, useammalla kastikevaihtoehdolla. Mies otti mansikkabasilikan ja minä vadelman, suklaakastikkeella kummatkin. Todella hyvä setti! Keittiöön meni kiitoksia ja tippiä jätettiin. Koko settikin maksoi yhteensä vain 35e, mikä ei todellakaan ole minusta paljon ravintolareissusta jälkkäreineen! Niin hienoa palvelua, hymyssä suin voitiin kotiin sieltä lähteä. Isosti rispektiä!

Niin, meidänhän piti mennä syömään vielä kerran se minttusuklaakakku ja muuta maitoa sisältävää ateriaa Rustikissa, jota ei ehditty enää viime vuoden puolella syödä.. Mutta ajatus ei vain tuntunut hyvältä. En vain tahdo. Joten ei sitten. Eikä kyllä yhtään harmita!


Ravintolasyömisen jälkeen oli vatsassa olevinaan vielä tilaa, joten sinne pääsi puoliksi miehen kanssa syötynä tällainen pussi. Tai siis sen sisältö. Eli kymmenen pullaa per naama (röyh). Pakastealtaasta löytyy ja vegaaninen on. Ja tuo eilinen oli siis ensimmäinen viljallinen päivä taas sitten jouluaaton. Kerran tai kaksi kuussa on ok, eikä seuraamuksia tule.

Ensi viikko on töiden puolesta taas aika rankka. Treenit pitäisi saada normaalitasolle takaisin tämän kevyen jälkeen. Kyllä tosin tekeekin mieli hikoilla kunnolla! Jonkinlainen väsymys varmaan iskee taas loppuviikosta, mutta siellä on sentään odotettavissa kaksi vapaata putkeen. Töissähän itsessään mulla on kivaa, joten mitään taistelua tämä ei sentään ole, jos joku siinä uskossa on. Kyllä tykkään työstäni. Jos se olisi kamalaa, en siellä kävisi, ja se on justiinsakin näin. Ja tiistaina sitten sitä hierontaa (ja kipua). Huomenna starttaa myös Oman elämäni inventaarion uusi haasteviikko. Kaikenlaista! Jännä viikko siis tämä tulevakin. Jännyyttä (on se sana) teillekin viikkoonne, mutta ei liikaa eikä vääränlaista. Sopivasti ja oikeanlaista!

perjantai 9. tammikuuta 2015

Oman elämäni inventaarion aiheuttama ajatusryöppy, eli monta sanaa niskasta

Sain yhteistyönä liittymisen Oman elämäni inventaario -hyvinvointihaasteeseen, johon liittymistä ei tarvinnut miettiä kyllä hetkeäkään! Kuten moni lukijoistani tietää, en koske pitkällä tikullakaan niihin yhteistyötarjouksiin, jotka eivät itseäni kiinnosta. Niitä on ollut jokunen ja tähän mennessä olen sanonut kyllä vain Indiedaysille, josta tuli silloin muinoin kutsu heidän Inspiration -blogien joukkoon. Se oli minusta aika hienoa ja kivaa, joten sinne menin. Syystä että sain jäädä ihan Bloggeriin.

Nyt kuitenkin sain tämän hyvinvointihaaste -ehdotuksen ja suostuin toki mukaan. Olen jo joskus viime kesän tienoilla(?) lukenut tästä Monnan blogista ja jo silloin innostuin, että oisipa kiva itsekin kokeilla! Monna kirjoitteli silloin paljonkin aiheesta ja kuulosti hirmuisen mielenkiintoiselta. Tykkään kaikenlaisesta pohtimisesta, oman mieleni sopukoiden miettimisestä ja oivaltaminen on ehkä yksi lempitunteistani tässä maailmassa! Tämä hyvinvointihaaste lupailee kaikkea sellaista, joten on ihan kyllä mun juttu. Aiemmin en ole koskaan ottanut osaa mihinkään vastaaviin verkkokursseihin, joten tämä on ihan uusi kokemus mulle sitäkin kautta. Tosi innoissani odotin sitä alkavaksi ja tämän viikon maanantaina se sitten alkoi.


Oman elämäni inventaario on kuuden viikon mittainen verkkopohjainen hyvinvointihaaste, jonka aikana tulet tarkastelemaan ja kartoittamaan elämääsi ja hyvinvointiasi valmennuksellisten ja voimaannuttavien kysymysten avulla. Viiden ensimmäisen haasteviikon aikana pohdit elämääsi näistä eri näkökulmista: fyysinen hyvinvointi, ihmissuhteet, työ ja talous, suhde itseen ja henkinen hyvinvointi. Viimeisellä haasteviikolla keräät yhteen tehtyjä oivalluksia ja teet innostavia suunnitelmia tulevaisuuttasi varten!


Ajatukset tästä on satavarmasti loppuun asti omiani, eikä kukaan käske minun kirjoittamaan mitään tiettyä, vaan itse omilla aivoillani kirjoitan sen mitä mielessäni on, oli se sitten positiivista tai negatiivista.


Aiheet tulevat siis viikottain ja ensimmäisen viikon aiheena on fyysinen hyvinvointi. Nettisivuilla on (tunnusten takana tietysti) liuta todella oivaltavia kysymyksiä aiheeseen liittyen, joita voi pohtia joko mielessään tai paperilla, ihan mikä sopii parhaiten itselle. Minä olen kirjoittanut vihkoon noita kaikkia ylös, jo siitäkin syystä että tykkään rustata ja ajatus pysyy yleensäkin paremmin kasassa, kun sitä suoltaa paperille. Lisäksi kirjoittamalla oivallan paljon enemmän, mihin pelkästään mielessäni pohtimalla yleensä kykenen.

Työviikkoni on ollut aika kiireinen ja mietinkin ensin, että milloin ehdin tätä tehdä. Luin kysymyksiä läpi heti maanantaina aamulla kun ne saapuivat, ja ne jäivätkin vähän itämään ajatuksiini. Keskiviikkona sitten otin kynän ja vihkoni kätöseeni ja siinähän se kynä alkoikin savuta! Kysymys kerrallaan etenin ja vastailin niihin kaikki ne ajatukset, mitä kysymys herätti. Koitin kovasti kirjoittaa hyvällä käsialalla (eli rauhallisesti), mutta kun mieli savusi niin nopsaan, niin kynä ei vain meinannut pysyä perässä. Hirveillä harakanvarpailla siis mentiin. :D

Aikaa näihin saa käyttää täysin vapaavalintaisesti, eli juuri sen mitä kokee tarvitsevansa. En muista kauanko itsellä meni, mutta viitisen sivua rustailin paperille juttua. Ja tein myös niitä oivalluksia! Yhtäkkiä minulla on tälle vuodelle yksi todellinen tavoite (mitä fyysiseen hyvinvointiin tulee), minkä toivoisin kovasti toteutuvan ja se ei esimerkiksi liity millään lailla punttien nosteluun tai muuhunkaan liikunnalliseen. Tai painojuttuihin, ynnä muihin ulkonäköseikkoihin. Vaan se liittyy tuohon mun niskaani. Minä vihdoin tahdon sen kuntoon. Tänä vuonna koitetaan saadaanko minusta normaalisti toimivaa ihmistä aikaiseksi, vai mennäänkö tällä vai ehkä huonommaksi. Siispä oikein tavoitteellista ja määrätietoista hierontaa (ja mahdollisesti sitten tarvittaessa muutakin) on luvassa ja Pekka on tietysti se ihminen, joka saa koittaa minut korjata. Olinkin jo suunnitellut meneväni yhdesti hierontaa koittamaan vielä, mutta nyt se yksi ei enää riitä. Kyllä niitä varmaan tarvitsee useamman, kävi miten kävi. Kai tämä on asia, johon pitää sitoutua, vaikka vointi huononisikin. Pekkaa voin tässä taas vaan hehkuttaa, sillä hän ihan aidosti välittää ja lähestyy asiakkaitaan sellaisella räätälöidyllä otteella, niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla. Kaikki otetaan huomioon ja kaikki tehdään sen eteen, että tulee kuntoon. Ehkä sekin kertoo jotain, että kun taannoin Pekkaan törmäsin kaupassa, hän kysyi miten olen voinut, viitaten justiinsa ainakin noihin niskajuttuihin. Olen useammin kuin kerran lähetellyt hänelle sähköpostia näistä mun krempoistani ja oloistani, ja saanut pelkästään aidon välittävää ja kiinnostunutta viestiä takaisin. Menkää siis Pekalle. Se on kuin kaveria kävisi tapaamassa. Ja ihan itse maksan käyntini, eli olen vain tyytyväinen asiakas.


Ne, jotka eivät tästä niskajutusta tiedä, niin esimerkiksi täällä on juttua tuosta kaikesta, mitä tämä niska on mulle tehnyt. Siis ainakin jännitysniska ja epänormaaleja verisuonia siellä vaivaa, saattaa olla taustalla vielä jotain mitä ei tiedetä tässä vaiheessa (reumaa, ms:ssää, jotain muuta). Tiedä vaikka erbin pareesikin näyttelisi jotain osaa. Ja tämähän on siis sellainen vaiva, että jokaisena päivänä sen tuntee. En kyllä tahtoisi enää, vaan nyt kun olen Pekan hierojaksi löytänyt, niin uskallan taas kokeilla josko sen siitä jotenkin saisi kuntoon. Pelottaa toki, sillä tila menee aina huonommaksi hieronnan jälkeen, mutta jos siihen nimenomaan saisi jotenkin vaikutettua, niin hyvä olisi. Ja se otetaan työn alle. Ihan milloin tahansa ei hierontoja voi toteuttaa, vaan tarvinnen useamman päivän töistä vapaaksi silloin. Sen jälkeen ei aivot toimi ja tulee tehtyä virheitä. Sama homma silloin kun niska on ylipäätään kovasti jumissa, mutta vielä pahempi.

Kun listasin syitä miksi haluaisin tilanteen korjata, se kaikki oikeastaan valkeni; voisin yleisesti paremmin. Ajatus oli kirkkaampi. Muistaisin asioita. Sanat eivät menisi sekaisin. Korvat pysyisivät auki. Hartioihin ei koskisi. Korvat eivät soisi. Äänet eivät sattuisi. Olisin iloisempi. Olisin aikaansaavampi. Väsymys vähenisi, kun veri kiertäisi. Silmät ja näkö toimisi normaalisti. En tekisi simppeleitä virheitä töissä tai muualla. Hahmottaisin tilaa paremmin. Hahmottaisin kaupan hyllyäkin paremmin, kun jotain pitää etsiä. Ymmärtäisin mistä suunnasta ääni tulee, enkä joutuisi aina miettimään asiaa erikseen. Pystyisin keskittymään paremmin. Käsittelemään eri asioita paremmin. Selkeämmin. Oudot tuntemukset käsistä lähtisi pois. Oudot tuntemukset päänahassa lähtisi pois.

Oudot tuntemukset lähtisi pois.

Näin muutaman mainitakseni.

Voi kyllä, kyllä minä tahdon tämän tilanteen korjata. Vielä viimeinen yritys. Jos se ei siitä parane, niin sitten mennään tällä. Kyllä tälläkin pärjää, sillä poikkeavasta on tullut mulle jo normaalia. Mutta tänä vuonna vielä kerran yritetään, josko poikkeava olisikin oikeasti poikkeavaa ja normaali vointi olisi mahdollinen asia itsellenikin. Aika jännää.

Siispä, tällainen ajatusryöppy sieltä oivalluksen kera mieleeni hyökki, kun tuota ensimmäisen viikon haastetta tein. Voin vain kuvitella mitä kaikkea oivaltaa ihminen, jolla on esimerkiksi painon kanssa ongelmia, tai muuta sellaista selkeää, mille voisi itse aika helpostikin jotain tehdä, mutta ei ole sitä tajunnut tai se viimeinen kipinä siitä puuttuu. Uskon, että tämä haaste voisi olla heille suurikin apu. Enkä malta odottaa mitä kaikkea tuolta vielä tulee vastaan, melkein pelottaa mitä oivalluksia tulen tekemään seuraavilla viikoilla, kun päästään noihin päänsisäisen voinnin asioihin. Iiks! Onneksi ei ihan tarvitse sitä pelätä, että niiden oivallusten myötä lähtee mies vaihtoon ja talo myyntiin tai muutakaan yhtä radikaalia. :D Vaikka jollekin voi käydä niinkin, mistäs sitä tietää! Minulle siis ei, koska tiedän ihan satavarmasti, että rinnalla on se maailman paras mies <3 ja talokaan ei ole oma. ;)

Jos joku tahtoo mukaan tähän haasteeseen, niin sinne pääsee klikkaamaan tästä, ilmoittautuminen näyttää nimittäin olevan auki tämän viikon sunnuntaihin, eli 11.1.2015 on viimeinen mahdollinen päivä ehtiä tähän satsiin mukaan. Oisi tavallaan kiva saada teitä mukaan tähän samaan aikaan, niin voisi jakaa kokemuksia. Jos siis yhtään kiinnostaa. Jos ei, niin sitten tietysti ei. Ja oisi kiva myös kuulla, jos joku on tämän jo tehnyt, että millaisia fiiliksiä se aiheutti ja tykkäsittekö vai ettekö ja miksi tai miksi ei.

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Viikko 1: mahtitreenejä ja mahtisapuskoja

Ja niin alkoi taas alusta nämä viikkojen listaaminen! On se jännä, miten nopeasti aika välillä menee. Vaikka menee se toki aina samaa tahtia, vauhti vain tuntuu erilaiselta. ;) Tämä vuosi oli olevinaan kovin nopsasti etenevä vuosi.

EDIT: kuulemma Einsteinin mielestä aika on suhteellista, eikä absoluuttista aikaa ole olemassa. Nyt tiedän. :D

Tämä viikko olisi ollut kevyt viikko, jos oisi kalenteria toljotettu. Mutta koska väsymystä ei ollut ilmassa ja järjellä ajateltuna kevyt on fiksumpi sijoittaa ensi viikkoon (jolloin on paljon töitä), niin näin tein. Ja onneksi tein, sillä tämän viikon treenit on olleet ihan huikeita ja sain punttitreenipäiviäkin viikkoon viisi. Tällainen se sitten oli:

Maanantai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 0:56min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 1:01min.

Torstai: ojentajat, olkapäät. Kesto: 1:10min.

Perjantai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 60min.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat. Kesto: 0:57min.


Vitsit, että onkin kulkenut! Vatsaa ei erikseen treenattu, mutta se nyt saa iskua muutenkin. Olen jotenkin onnistunut hauiksia treenaamaan ihan eri tapaan kuin ennen, vaikka tavallaan en ole juuri mitään muuttanut. Jotain pientä hienosäätöä tehnyt, joihin inspiroiduin nähdessäni Silfvernagelin treenivideoita aiheesta. En osaa sanoa mitä nuo muutokset on. Näyttämällä se onnistuisi jotenkuten. Mutta joka tapauksessa, tuntuma on aivan huippuluokkaa ja pitkästä aikaa on sellainen fiilis, että tässä ehkä joskus nuo hauikset kasvaakin. Eli näyttäisivät joskus joltakin, muutenkin kuin pumpissa ja kivoissa valoissa. Kuten kuvassa yllä. :D Olkapäätreenissäkin on selkeää kehitystä ollut havaittavissa, jee!


Jalkatreenissäkin olen taas lisäillyt painoja ja kyykkyynkin sain laitettua lisää, mitä en siis ole hetkeen tehnyt, koska tuo liike on siellä parin muun liikkeen jälkeen ja ei siinä kohtaa ole niin paljon voimia. Mutta kappas, tällä viikolla on tullut tankoon siinäkin lisää viisi kiloa! Huolimatta siitä, että sitä edeltäviinkin liikkeisiin on painoja kasattu lisää. Eikä tekniikka näytä pahalta omaan silmääni (kuva yllä). Itseasiassa tekniikka on parantunut tässä viime kuukausina. Ennen olin niin etukenossa, että se näytti pahalta omaan silmääni, vaikka se olikin silti edelleen ok.

Pohkeita en ole päässyt enää treenaamaan hetkeen. Vanha vaiva kesältä sieltä taas nostaa päätänsä, kun nykyisessä(kin) työssä olen paljon jaloillani. Pitäisin mieluusti Asicsia töissä, joissa on ominaisuudet kohdillaan, mutta kun ne eivät ole työkengät. En usko, että akillesjänteet tai penikatkaan tuosta enää tulehtuvat, kun sitä portaiden ramppaamista ei enää ole, mutta nilkat ovat vähän jäykistyneet ja pohkeet ovat aika tukossa. Ei niitä pysty treenaamaan, kun ovat kestojumissa jo muutenkin. Hieronta-aikaa tässä taas pian varailen. Varmaan tuo vaiva onkin sellainen, että suht säännöllisesti saa käydä aukomassa noita pohkeita ja penikoita, jos niitä ei kotona osaa huoltaa. Venyttelen ja rullailen kyllä, mutta penikoihin en osaa itse koskea. Koska niihin sattuu aina sen verran, etten kykene. Ja pohkeet on siinä kunnossa nyt, että niitä ei enää saa auki venyttelemällä tai rullaamalla. Ne pitää murjoa auki. Vasen pohje menee aina sieltä jostain sisältä sellaiseen jumiin, ettei rulla edes pääse sinne asti. Ei, vaikka toinen antaa lisäpainoa jalalle siinä rullaillessa. Onneksi on Pekka!

Instakuvia viikolta.

Tällä viikolla sitten nuo ruokailutkin vähän muuttuivat, kun kesken viikon tein siirtymän vegaaniksi. Aiheesta kirjoittelinkin eilen, ja siellä on myös niitä ensifiiliksiä asiasta. Niistä ei siis enää tässä uudelleen. Alkuviikko mentiin kuitenkin edelleen niillä normaaleilla ruokalautasilla:

Itse tehdyt lohkoperunat ja kasvissekoitusta.

Keskiviikkona söin viimeisen kerran pizzaa. Tein kolmen juuston pizzan, kuten Elina mulle ehdotti! ;) Halloumia, mozzarella -juustoraastetta ja sitten sinihomejuustoa jonkin verran. Muut(kin) ainekset oli niitä perinteisiä, eli tomaattia, ananasta ja pinaattia. Oli ihan loistava taas. Pelkäsin, että se olisi ollut ihan ok -makuinen, kun nämä on välillä olleet, mutta tämä oli loistava. Eli varsin sopiva viimeiseksi juustopizzaksi. Katsotaan jatkossa mitä täytteitä sinne menee. ;)


Söin keskiviikkona myös sipsejä! En muista milloin olen viimeksi sipsejä syönyt, siitä on vuosikausia aikaa. Nyt teki mieli maistaa vähän manhattaneja (entiset lempparit) ja hyväähän se oli, joskin se suolaisuus oli aika järkyttävää ja näkyi muuten naamasta seuraavana aamuna! Nämä eivät ole vegaanisia sipsejä, joten siksikin halusin vielä maistaa. Tuon kulhollisen söin.

Loppuviikosta kokkailtiin ja syötiin vegaanisesti, ja omalta lautaselta jäi pois se raejuusto. Eikä sitä todellakaan kaivannut, niin hyviä ruokia on ollut!


Tätä samaa tein jo tiistaina, mutta silloin oli raejuusto mukana. Jotain niiiiiin hyvää!


Ylläolevien aineksien lisäksi siihen tuli kidney -papuja ja sitten tietysti riisinuudelia. Tai riisi -mitälie tuon nimi on. Nuudeli on sitä paksumpaa levyä, tämä ohutta nauhaa. Käytännössä siis kiehautin veden riisinuudelille ja laitoin ne kolmeksi minuutiksi sinne kypsymään. Pannulla kuumensin paseerattua tomaattia, jossa kypsytin punaisia linssejä (vie 10min) ja kippasin purkillisen kidney -papuja sekaan + riisikermaa sen verran, että kastike sai pehmeyttä. En tiedä miten en ole ennen tätä riisikermaa siellä hyllyssä nähnyt, josta haen itselleni aina saman merkin riisimaitoa, mutta onneksi nyt näin, sillä se on hyvää! En ole mitään kastikkeita tehnytkään aikoihin, nyt voin taas harjoitella. :) Tämä oli kyllä ihan taivaallinen setti, siksi sitä tehtiinkin toistamiseen tällä viikolla.


Kauppareissulla innostuttiin koluamaan kaikenlaista jännää nyt tästä uudesta elämästä innostuneena, ja silmiin osuikin falafel -jauheseos, tyyliin 'lisää vain vesi'. Eikä aineksissa ollut mulle mitään huonouksia, joten saatettiin sellainen ottaa mukaan. Suomennetut ohjeet paketin kyljessä vilisi kirjoitusvirheitä ja huonoa suomea, muttei annettu sen häiritä. Paitsi että minä ilmeisesti annoin, sillä kun ohjeissa luki 1,25dl vettä, laitoin 2,5dl.. Tunnin tämä seos valmistuu ja siinä tunnin kohdalla ihmettelin sitä vetisyyttä. Mies kysyi, että laitoinko varmasti oikean määrän. Sanoin laittaneeni, mutta samaan hengenvetoon totesin, että en sittenkään, kun pakettia katselin.. No, puuttuva massa korvattiin riisijauholla ja näin vetisyys hävisi ja syötävää tuli enemmän, jee! :D Ihan palloja en saanut näistä muotoiltua, joten mentiin persoonallisella nugetti -mallilla. :') En myöskään uppopaistanut, vaan kypsensin pannulla. Kaveriksi tehtiin uunissa lohkoperunoita.


Ja kyllä, taas oli ihan taivaallista! Saatoin hakea vähän lisääkin.. Kuten riisinuudeliruokaakin söin toisen samanlaisen setin. :D



Tänään syötiin loput falafelit ja perunat pilkottuina ns. pyttipannussa, johon heitin pakkasesta yhden vihannespussukan sekaan. Namnam! En ole yhtään näissä kaivannut raejuustoa lautaselle, vaikka alkuun ajattelin sitä kaipaavani. Lisäksi tulen varmasti tekemään kaikenlaisia uusia ruokia nyt, sillä inspiraatio on ihan valtava. Meillä odottaa kaapissakin tällä hetkellä pari uutta juttua maistamista. Toivottavasti pääsen töistä ajoissa ensi viikolla, että pääsen kokkailemaan ajan kanssa!

Näitä menee.
Viimeinen raejuuston kera nautittu puuro.

Rahkat on nyt korvattu siis tähän hätään smoothieilla, ja aamupalaksikin tuli puuron tilalle smoothie. Voi olla, että aamupala vielä vaihtuu johonkin toiseen, kokeilen sitä sun tätä. :) Smoothiet on herkkua ja pitävät hyvin nälkää, onhan niillä kyllä kokoakin. Olen heittänyt sekaan riisimaitoa, vettä, riisiprotskua, banaania, marjoja, pähkinöitä/pähkinävoita, piparkakkumaustetta.. Tuo menee hyvin töissä eväänä rahkan sijaan, kun on hyvä sheikkeri (kierrekorkki jne.), johon sen tekee. Hyvä ja edullinen sellainen oli Fitfarmin sheikkeri, mistä kyllä teippasin jesarilla tekstit piiloon, ennen kuin viitsin sen töihin kantaa. :D Toisella tauolla menee banaania ja cashew -pähkinöitä. Silloin ei ole yleisesti ottaen siis jääkaappimahdollisuutta. Pari Questbaria mulla on vielä kaapissa, mutta olkoon siellä. Ehkä ne tulee joskus jollekin tarpeeseen. Eivätkä ole muuten enää olleet niin hyviä kuin silloin joskus.. Jotenkin maistuvat kaikki samalle. Entisiä herkkumakujani en tosin ole päässyt maistelemaankaan.

Joskus menee kaikki sinne minne pitääkin ja joskus sitten taas vähän pöydällekin.

Ensi viikolla sitten se kevyt viikko. Tulee sisältämään kolme punttitreenipäivää ja useita lepopäiviä. Töissä painetaan tietysti siihen tahtiin kun pitääkin painaa. Kyllä ne aerobiset tuntuu taas tulevan työn puolesta ja se on varsin ok. Vaikka crossarillekin tahdon kyllä välillä riehumaan, mutta ehtiihän sitä.

Huomenna alkaa myös Oman elämäni inventaario, en melkein malta odottaa! Kirjoittelen ensi viikon aikana alkufiiliksiä siitä, jos joku vielä pohtii liittymistä. Ymmärtääkseni vielä ensi viikon sunnuntaihin mennessä voi liittyä hommaan mukaan. Koitan ehtiä kirjoittelemaan myös vähän viime vuoden treeneistä ja kehityksistä.

Mahtaisaa tätä vuotta ja tulevaa viikkoa siis kaikille!