sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Viikko 26

Erinäisten sattumusten kautta päivän jalkatreeni vaihtuikin päälle kuudentoista kilometrin kävelyyn. Tämä viikko näyttää siis tältä:

Maanantai: ojentajat, olkapäät, vatsa. Kesto: 1:18.
+ 56min crosstrainerilla. 18.24km.

Tiistai: selkä, hauikset. Kesto: 1:20.
+ 56min crosstrainerilla. 18.47km.

Keskiviikko: jalat, vatsa. Kesto: 1:23.

Torstai: ojentajat, olkapäät, vatsa. Kesto: 1:15.
+ 12.50km kävelylenkki. Kesto: 1:59, 431kcal, keskinopeus: 9:32min/km.

Perjantai: selkä, hauikset. Kesto: 1:16.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: 16.30km kävelylenkki. Kesto: 2:53, 568kcal, keskinopeus: 10:37min/km.


Päivän näkymiä.

Tosiaan päivän jalkatreeni siirtyi huomiselle - mikäli jalat eivät tästä päivästä ole huomenna liian poikki tai kipeät. Pidin kyllä niin rauhallisen tahdin, ettei aikana eikä jälkeenkään tuntunut mitään ja olisin varmaan helposti kävellyt toisen moisen. En ole hetkeen tuota pidempää lenkkiä tehnytkään, kivaa oli. Kaikkea jännää näkyi ja ilma oli mainio. :)

Kehitys on kyllä ollut viikon teema ja siitä koitetaan pitää kiinni ensi viikolla taas. Enempi toistoja, suurempia painoja ja hirveetä pumppia. Joo! Muuta en osaakaan tästä viikosta tai päivästäkään kertoa, joten olkoon tämä tällainen lyhyempi - kerrankin. :D Päivän ruokakuva tietysti:

Intialaisen jämät + myskikurpitsamuussin jämät. Kylläpä sopikin yhteen. Namsnams!

Nyt nappaan taas kirjan kouraan ja lueskelen. Ehkä leffaakin myöhemmin. :) Mukavat sunnuntain jatkot ja tulevaa viikkoa kanssa toivottelen!

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Vatsa ois täynnä

Alkukankeuden jälkeen saatiin kuin saatiinkin intialaiset sapuskat käsiimme ja kotiin. Ovi oli kiinni ja valot poissa kun paikalle saavuttiin juuri aukeamisaikaan. Vartti odoteltiin ja sitten soitettiin jo. Pari minuuttia pyysivät odottamaan ja meidät päästettiin sisään, istutettiin pöytään, tilaus otettiin vastaan ja sitten laittoivat valot päälle ja taustamusiikin soimaan. Ja ovenkin hetkeksi lukkoon ja lukitsivat meidät sisään, kysyivät toki ensin onko se meille ok. No okei. :D Oli vähän henkilökuntavajausta siinä kohtaa. Nopsaan saatiin ruoat kuitenkin ja alkuhäslingeistä johtuen vähän kaupanpäällistäkin. :) Olin kyllä varma jo siinä odotellessa aiemmin, että eivät varmasti ole auki ollenkaan, oisi sopinut päivän tuuriin. Sitä ennen oli kaupassa käyty ja rahkaa ei ollut missään. Ei edes koko hyllypaikkaa. Että katotaan miten sen käy.. Maanantaiksi tilattiin 32 purkkia kotiin, mielenkiinnolla odottelen monta niistä tulee. :D Ja millaista keskustelua saan käydä kuljettajan kanssa, joka varmasti miettii, että MIKSI?! :'D Kun ei täällä tota rahkaa syödä. Paitsi me. :')

Mutta niin, vatsa on nyt onnellinen! Täynnä, eikä edes vihainen. Ei reagoinut muutoin kun pamahtamalla astetta suuremmaksi ruoan määrästä johtuen. :D


Söin kolme settiä, mies neljä. Paria sorttia riisiä ja kasvisruoat rinnalle + kylmää jogurttikastiketta ja sipulisalaattia. Ja tietty valkosipulista naan -leipää (mikä olisi tällä kertaa saanut olla vielä vähän valkosipulisempaa) ja papadumia (kirjoitin ensin pomppadum :DD). Huomiseksi jäi vielä, jee! Ekasta setistä otin äkkiä kuvan ja sitten ruoanhimoissani keskityin vaan syömiseen. Ekassa riisi pääosassa, kun sitä eniten ootin. :)

Ei se oo kanaa vaan naan -leipää. :')

Kolme tuntia ruokailusta ja vatsa on edelleen täynnä. Mielenkiinnolla ootan tuleeko tänään nälkä enää ollenkaan. :D Vatsa oli jo muuten tänään aamulla toipunut kaurapuurosta ja oli turvottelematon ja normaali. Hyvä homma! Ja hyvä homma tietty myös, ettei tämä ruoka ollut vatsalle ongelma. Vaikka tuossa on naania ja riisiä ja ainakin yksittäisiä maissinjyviä söin riisin seassa myös. Tuntuu, että tämmöiset yksittäiset viljaiset ruokailut ei aiheuta mitään (kuten ei yksi tai kaksi kaurapuurokertaakaan), mutta kun mennään kolmatta perättäistä päivää viljoilla, niin sitten alkaa tapahtua. Mutta tämä on tietysti vain ihanteellinen tilanne tässä kaikessa, sillä ei tarvitse tosiaan ravintolaruokaa valitessa vahdata ja tarkistella, että onko nyt käytetty vehnää tossa ja maissia tässä jne. Todennäköistä kuitenkin on, että on kyllä käytetty. Sympatiat siis vilja-allergisille tai erittäin herkille!

Eiköhän tämän voimalla tehdä kunnon jalkatreeni huomenna sunnuntain kunniaksi. Ootan jo!

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Väreilevä hauis

Reikä paidassa! Eli perjantai. Saksassa on joku sellainen mielenkiintoinen sanonta mikä kääntyy suomeksi, että reikä paidassa ja sillä juhlistetaan viikonlopun alkamista tai työviikon loppumista. Tämä ei ole koskaan mulle totaalisesti auennut, mutta meille on tarttunut puheeseen kyllä oikein pysyvästi, että kun mies pääsee perjantaina töistä niin silloin on reikä paidassa. :D Enää jokunen tunti niin tämä tapahtuu.

Aamulla napsaisin pari aamupalakuvaa tuosta banskupannaristani lisukkeineen (hienoista muovirasioista, as always).


Tuollaisia ne on kun otan jääkaapista ja kannet irti, ja sitten vaan rahkasotkua päälle ja lusikoimaan. Aivan hirveän hyvää. Banaanipannarini sisältää siis ison banaanin ja No Egg -valmistetta, auringonkukansiemeniä ja pellavansiemenrouhetta + ne perinteiset kardemumma, kaneli ja piparkakkumauste. Surrautettu sekaisin sauvasekoittimella ja paistettu yksi mehevä plätyskä. Vadelmahilloa (ei lisättyä sokeria) kunnolla päälle! Rinnalla kuppoon olen sekoitellut valmiiksi rahkamaitosotkun, missä on joku 100g (arvio) rahkaa, liraus maitoa ja tuota hilloa + ne samat mausteet. Tällä alkaa päivä niin kivasti, että jo illalla kyselen, että joko on aamu ja saa pannaria. :D


Selkää ja hauista treenasin tänään aamulla ja kehitystä senkun tulee. Olen vähän ihmeissäni oikein tästä kaikesta! Katselin, että kymmenen päivää sitten olin kirjoitellut, miten preacher curlissa nousee mutkatangolla 18,5kg 3x12. Nyt nousi ekalla jo 18 ja kahdella seuraavalla kerralla 16! Melkosta meininkiä. Tämä liike siis kyseessä:

On se tukka vähän pystyssä. :)

Arnold's 21 -liikkeestä tein Arnold's 24 tänään. :D Eli 7-7-7 -toistojen sijaan tein 8-8-8 (x4). Aattelin joka kerta nyt nostaa yhdellä sitä määrää, kun painoharppaus ylemmäs on liikaa vielä (16kg -> 18,5kg), sitä voi kattella sitten vaikka jossain 12-12-12 kohdilla. ;) Ei sillä, että tuolla 16 kilolla menisi mitenkään lennokkaasti ja puhisematta edes se 7-7-7, kyllä siinä töitä saa tehdä. Mutta en mä jää oottelemaan sitä kuitenkaan, että jos se joskus kuukausien päästä alkaisi olla kevyttä rautaa. Lisähaastetta vaan kehiin!


Treenin jälkeen palkkaria pillillä. Kuten näkyy, ei se ole ihan litkua kuitenkaan. :D Vähän haastetta siinäkin! Siellä on aamupalan ylijäämä rahka, eli semmonen 150g, puolikas banaani, persikkaviipaleita, maitoa, smoothieta, hilloa ja ne mausteet taas. Surrautettu sekaisin, pilli keskelle ja nautiskelemaan. Viime sunnuntaina punnitsin tuon setin, kun tuntui vähän paljolta. Olihan siinä semmoset 700g tavaraa! Olen siitä vähän määrää vähentänyt, kun pikkasen tulee täyteen. Litkuna se määrä menisikin, mutta kun on tommosta tönkköä.

Ja kaikki on tähän saakka oottaneet, että mitä ihmettä tuo otsikko meinaa, niin siitä seuraavassa. :D Muutama varmaan muistaakin, kun aiemmin puhuinkin siitä, miten oikea hauis, pienempi mutta vahvempi, väreilee kun sitä koittaa jännittää. Yritin ottaa siitä tänään videota kun pumppikin oli jo laskenut, mutta eipä siitä taida saada kyllä juuri mitään irti. :D Mutta tuo on tosiaan ollut tuommoinen ties miten kauan. Huomasin sen silloin, kun lihakset taannoin tyhjenivät. Mutta edelleen se tekee sitä. Hauiksen jännittäminen on vaikeaa ja siellä tosiaan väreilee pieniä säikeitä. Isot nytkähdykset videolla on ihan vain sitä, kun koitan sitä pitää jännityksessä, mutta se ei oikein pysy. Ne pienet jänteet siellä keskellä väreilee. Osaako joku sanoa mitä tämä on? Hermotusjuttuja vai jotain muuta? Tuo hauis on tosiaan myös aina ollut pienempi. Vaikka se on vahvempi. Ja kyllä, on siellä suihkukopissa vaikka mitä tavaraa. :D Se on säilytyskoppi! Meillä on kaksi suihkua. :)



Tänään en muuta liikunnallista tehnytkään, tuli semmonen rentoutumisen tarve -fiilis. Mm. tämän parissa ajattelin aikaa viettää:


Aivan hirveän kiva kirja, äipälle vaan kiitoksia että moisen tänne postitti! Himoitsin sitä tosi kauan ja pakkohan se oli jo antaa himoille valta ja pyytää oma kappale kanssa hyllyyn. :) Tämä tuleekin luettua heti, toisin kuin moni muu kirja, jotka ensin päätyy hyllyyn ja sitten vasta joskus lukemiseksi asti.

Loppuun pitää jakaa vielä aivan ihmeellisen hyvä välipalacombo! Eilen nakkasin kulhoon raejuustoa, pellavansiemenrouhetta, auringonkukansiemeniä, persikanpaloja + sitä rypälemehua missä ne lilluvat (säilyke) ja muussasin sekaan puolikkaan banaanin. En odottanut tältä kovin paljoa, mutta yllätyinpäs! Todella hyvää! Raejuuston suolaisuus katosi jonnekin aivan totaalisesti ja koko välipalasta tuli makea. Koostumus oli todella mieluinen! Ja banaani + persikkasattumat oli ihan puhdasta herkkua. Meinaan tänäänkin syödä tämmösen taas. :) En ole ennen banaania koettanut sekoittaa raejuuston kanssa, omena sitten taas on yksi vakio auringonkukansiementen kanssa. Omena onkin ehkä enemmän hapan kuin makea. Mutta näin vaan toimii myös ihan selkeästi makea setti. Namnam! Niin, vaikka siis raejuusto täällä onkin melkeimpä enemmän pahaa kuin hyvää. :D


Niin juu, ja mikäs päivä se tänään tosiaan olikaan? No valkosipulinen myskikurpitsamuussipäivä! Tietty kaverina taas ne uuniparsakaalit. Mä en kyllästy tähän ikinä. Tää ois se setti, jos pitäisi valita, että mitä yhtä ruokaa syö loppuelämän. Tätä. Ei mitään muuta tarvitsisi ikinä, kun tätä vaan.


Huomiset syömiset hoituukin taas intialaisen ravintolan puolesta, jee! :) Onkin jännä nähdä mitä vatsa nyt sanoo niihin, kun on vielä vähän herkillä kaurapuurosta.. Syön kuitenkin riisiä, maissia saattaa olla annoksessa ja tietty ihan viljoja muutenkin, kun naan -leipää tai vastaavaa aattelin järsiä myös onnesta ymmyrskäisenä! :') Meillä on pieni juhlistamisen paikka, kun alustavasti lyötiin lukkoon tulevaisuutta koskevia suunnitelmia. Eivät vielä pitkiin aikoihin ajankohtaisia, mutta jossain siellä kauuuuukana häämöttää jotain, mikä on nyt päätetty. Ja hyvällä ja terveellisellä ruoalla sitä luonnollisesti pitää juhlistaa, daa. :D

Hyvää reikää paitaan teillekin kaikille!

torstai 27. kesäkuuta 2013

Epäuskoa

Aamulla sain taas lusikoida onnellisena banaanipannaria (siemenien ja rouheiden kera), jonka päälle levittelin tietty vadelmahilloa. <3 Protskunlähteenä tuossa toimii nyt semmonen noin 150g rahkaa, jonne sotkotin sekaan sitä hilloa kanssa ja kardemummat + kanelit + piparkakkumausteet. Ja maitoa kanssa vähän sekaan, niin saa mukavamman koostumuksen. Sitä siihen pannarin päälle niin olo oli kun oisi kuohkean ja makoisan kerman kanssa syönyt jotain hirveän epäterveellistä. :') Ei voi muuta sanoa, kun että voittaa kaura(pulla)puuron noin 10 - 2. Aivan järjetön herkkusetti heti aamusta. Taisin vielä kahden tunninkin päästä hehkutella ääneen, että oli niin perhanan hyvää. :D Kuvaa en sitten ottanut, kun niin kiire oli syödä vissiin. Voin koittaa panostaa huomenna, vaikka ei siinä kuvassa nyt varmaan sen ihmeempää nähtävää olekaan. Silti! Ja vatsa on tänään jo heti parempi. Ei vielä normaali, mutta huomattavasti parempi. Iso jee! Ja lisäksi järjestelin tämän koko ateriakokonaisuuden nyt niin, että kustannuspuolikaan ei hirvitä. Kaupasta pitää tasan roudata yksi banaani lisää per päivä, joten ehkä mä selviän. :D Jogurtille sanoin nyt hei-hei. En tartte!


Mutta mitä epäuskoa? Ihan lihaskasvuepäuskoa! Tänään olkapäitä ja ojentajia (ja vatsaa) ja taas katselin, että onko noi olkapäät oikeasti mun? Onko nämä kädet oikeasti mun kädet? Tuntuu, että ne on ottaneet hirveän kasvuspurtin tässä, eikä mun pää oikein ehdi mukana! Sen lisäksi, että näen eron itse hyvin selkeästi, myös tunnen eron. Sitä huomaa mitä omituisempia asioita. Kuten kävelyllä ojentajat ottaa kylkiin kiinni. Wtf?!

Nii, wtf?! :'D Onks nää mun olkapäät?!

Monesti sitä nopeissa muutoksissa sokeutuu sille kehitykselle, mutta mä kyllä näen. :D Mun silmin on tapahtunut PAM OLKAPÄÄT KASVOIVAT, eikä sitä voi olla näkemättä! Toistellaan sitten sitä samaa virttä kuin tähänkin asti, eli hiilarit + magnesium = PAM LIHAKSET KASVOIVAT. :D No iloinen asia kyllä kaiken kaikkiaan! Eikä se ole pelkästään pumpissa, vaan muutenkin. Pumpissa toki suuremmat kuin muuten.


Treenin lisäksi kävin kävelemässä reippaasti 12.5km. Lopussa piti ottaa jo vähän juoksuaskelia hetken aikaa, kun olin päättänyt alle kahteen tuntiin suoriutua niin siitä piti pitää kiinni. Kiireeksi meni, mutta 1:59min meni aikaa. :D Ilma oli viileä ja pilvinen. Välillä piti hihaa rullata ylös ja välillä oltiin hanskat kädessä. Varjoisissa kohdissa oli aivan jäätävää! Ei tarvinnut kuitenkaan sukkahousuja. :')


Hedelmiä palautukseen ja suihkun kautta ruokalautasen äärelle. Eilistä pataa salaatissa. Patasalaatti? :D


On siellä raejuustoa isot määrät tuon lämpimän osion alla. Ja auringonkukansiemeniä. Oli tosi hyvä setti. Tämmöset salaatit on mun mielestä kaikkein parhaimpia, kun niihin saa edellisen päivän ruokajämät kipata päälle. :)

Torstai on vaan lähes poikkeuksetta mun suosikkipäivä, siinä on sitä jotain. Eikä vähiten siitä syystä, että torstaisin tulee tuplajakso Emmerdalea. :D Wohooo!

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Jää hyvästi, kaurapuuro!

Nyt riitti. En mä kykene enää. Kyllähän ne alkaa jo olla elämää haittaavia oireita, kun kaikki tulee läpi ja vatsa on pystyssä.


Yllä olevat kuvat on aamulta. Siinä kohtaa on jo aamun vessassa istumiset (sori nyt vaan :D) hoidettu. Kahdesti. Ulos tulee melkein vettä (sori nyt vaan taas :D). Sen verran tulee, että normaalisti vatsa olisi kunnolla klommolla, mutta sen sijaan se turpoaa mitä useammin vessassa saa istua. Ja tuo on tosiaan vasta aamuvatsa! Kaikki, mitä päivän mittaan syön, kasvattaa kokoa. Vatsa reagoi aivan kaikkeen mitä sille annan, sitä kivistää, sattuu, kiertää ja se pitää jatkuvaa pulputusta. Joten mun kaurapuurokokeiluni todellakin loppuu tähän.

Muita oireitakin tuli, mutta lievinä tällä kertaa. Nyt kun muita viljoja ei ollut tässä mukana, niin tosiaan nuo kaikki muut eivät yltyneet elämää haittaaviksi. Kainalot alkoivat kutista heti viime maanantaina, kun ensimmäisen kaurapuuroaamupalan söin, mutta se ei yltynyt missään vaiheessa siihen pisteeseen, että olisin päätynyt raapimaan. Myös suurilta nivelsäryiltä säästyin, ainoastaan tuli niveljäykkyyttä ja pientä kolotusta, etenkin polviin, mutta ei rajoittavasti. Vatsa meni löysälle keskiviikkona, eli aivan kuten viimeksikin, sain kaksi päivää ensin syödä viljoja ilman vatsaoireita, kunnes sitten oli piru irti.. :D Mutta eilen tuo paheni siitä vielä askeleella ja olo alkoi olla jo tosi huono. Sama tänään, joten stoppi nyt. Huomenna taas banaanipannaria aamupalalla, jee! :) Tämähän oli siis puhtaasti kustannussyistä tehty kokeilu, joten mitään muita (esim. gluteenittomia kaurahiutaleita tms.) en todellakaan ala testailla. Nämä perushiutaleet on halpoja. That's why. Mutta ei ole tosiaan tämän olon arvoista!


Treenit kulkee edelleen hienosti ja ennätykset paukkuu! Muutama kuva eiliseltä selkä-/hauistreeniltä seuraavassa:

Alatalja. Tavallaan. :)

Kulmasoutu.

Alatalja tehty. :'D

Sohvatyyny vaihtui pyyhemyttyyn. Bongaa myös alemman käden verisuoni.
Se on ryhtynyt törröttämään viime aikoina. o_O

Eilen tuli myös perinteisesti crossailtua se vajaa tunti. Ensin meinasin mennä rauhalliselle kävelylle pihalle, mutta siellähän alkoi sataa kaatamalla vettä. No meinasin sitten, että en tee mitään. Ja sitten meinasin, että pitäiskös ehkä vaikka vaan puoli tuntia crossailla, kattoisi Big Bang Theorya, jotka justiinsa Suomesta tuli paketin mukana. Mutta sitten tämä kaikki mietintä päättyi kuitenkin siihen, että crossailin ja katsoin Kylmää Rinkiä sen 56min. Hirveä hinku on nyt tuohon crosstraineriin, ei mahda mitään. :)

Tänään oli jalka-/vatsatreeni. Mulla oli paljon mielessä ja pohdin isoja asioita, ja ajattelinkin, ettei treeniin varmaan riitä niin paljoa paukkuja. No mitä vielä! Ennätyksiä tuli niin että rytisi. :D Samaan tahtiin pohdinnatkin selkiytyivät ja lopputuloksiin tultiin ja kaikki on jälleen astetta kirkkaampaa. Hapottavan vatsalihastreenin jälkeen sain kuorittua myös ihan kelpomassun taas hetkeksi esille.


Hetkeksi vaan tosiaan. Palkkarismoothien jälkeen oli taas helvetti irti ja sillä tiellä ollaan kyllä koko päivä. :( Jospa huomenna sitten jo helpottaa. Ruoaksi kokkailin pataa tänään. Tomaattinen herkkusieni-sipuli-parsakaalipata. Oli hyvää (ja tuli riittävästi..). Ostettiin eilen kaupasta muutama uusi mauste, pari intialaista sekoitustakin mukana. :) Harvinaista, että niissä ei ollut suolaa mukana, niin tietty piti ostaa.

Ei-niin-kaunista-mutta-hyvää.

Siinäpä eilistä ja tätä päivää. Olkoon huomenna litteämmän vatsan päivä!

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Postaamisen vaikeus

Maanantaita! Mulla on ollut todella hyvä maanantai treenien(kin) osalta. Ja tästä tämä postaamisen vaikeus tuleekin! Mistä kerron, kun tällä hetkellä joka päivä on huipputreeni? Se on yllättävän haastavaa, jos tahtoo jotain uutta tuoda näihin juttuihin! Monesti kuvat on samanlaisia treenistä toiseen, treenin sisältö on samanlainen jotain pientä asiaa lukuunottamatta, ja se fiilis.. Se on ollut nyt niin hyvä, niin pitkään. Yleensä mulla on aina yksi lempparitreeni näistä kolmesta, mutta tällä hetkellä tykkään kaikista kolmesta treenistä aivan täysillä. Ei ole lempparia. Kaikki kulkee niin hyvin.

Vähän vaihtelua kuviin. :D

Sen jälkeen kun aloin sitä magnesiumia syödä ja vähensin protskua + lisäsin hiilaria, olen saanut ihan järjetöntä puhtia treeneihin ja pumppi, tuntuma ja hyvä fiilis on aivan taattua kauraa (mmmhh, kaurapuuro..) joka ikisessä treenissä. Menee paremmin perille varmaan kuin ikinä!


Ei siis voi valittaa. Mutta vaikea se on pelkällä hehkuttamisellakaan saada uusia näkökulmia näihin asioihin. :) Kaiketi tätä tilannetta voisi luonnehtia positiiviseksi ongelmaksi. Miten kertoa kaikesta kivasta jollain uudella tavalla? Voi olla, että keksin uusia tapoja, mutta voi olla, että samalla kaavalla mennään. ;)


Tänään treenasin aamulla siis olkapäät ja ojentajat + vatsat. Ja kyllä; perille meni, pumppi tuli ja tuntuma oli huikea. :D Ei voi mitään. Tämmöstä se nyt sitten on. Onneksi on! Sen jälkeen kun taisteli aikansa tyhjien lihasten kanssa, on tämä aika p*rkeleen mahtavaa vaihtelua. :) Treenin jälkeen onnessani crossailin taas sen vajaan tunnin Kylmän Ringin parissa ja hiki valui norona pitkin selkää ja niskaa. <3


Ruokalautaselle pääsi tänään uunitettua kukkakaalia ja porkkananappuloita. Ei tehnyt mieli porkkanatikkuja. Tein nappuloita. Yllättäen makuero ei ole niin huikea näiden kahden eri version välillä.. :)

Tänään aamulla muuten söin kaurapuuroni raejuuston kanssa (sen sijaan, että lusikoisin ennen puuron syömistä raejuustoa suoraan purkista suuhun). Harmi vain, että tämä raejuusto täällä ei ole niin huikean hyvää, mutta on siihen jo tottunut. Ja kyllä, oli se hyvää siellä puuron seassa. Nams. Ongelma: pullaefekti puurosta katoaa kyllä sen myötä pois. Mutta ei huolta! Tämän ratkaisee sillä, että laittaa sitä raejuustoa siihen päälle ja syö puolet sen kanssa ja loppupuoliskon taas pullana. Ah. <3 Pullapuuro on vaan parasta ikinä.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Viikko 25

Aivan mahtava viikko treenien osalta (ja miksei muutenkin) takana. Edellisten kahden puolikkaan treeniviikon jälkeen paahdoin täysillä koko viikon. Ihan vaan koska tuntui juurikin siltä! Tahdoin hikoilla ja nostaa raskasta rautaa. :D Tämmösellä setillä mentiin:

Maanantai: ojentajat, olkapäät, vatsa. Kesto: 1:16.
+ 12.50km kävelylenkki. Kesto: 2:02, 419 kcal, keskinopeus: 9.45min/km.

Tiistai: selkä, hauikset. Kesto: 1:12.
+ 6.53km kävelylenkki juoksupätkillä. Kesto: 58min, 247 kcal, keskinopeus: 8.56min/km.

Keskiviikko: jalat, vatsa. Kesto: 1:14.

Torstai: ojentajat, olkapäät, vatsa. Kesto: 1:19.
+ 55min crosstrainerilla. 18.27km.

Perjantai: selkä, hauikset. Kesto: 1:18.
+ 56min crosstrainerilla. 18.47km.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat, vatsa. Kesto: 1:18.

Perjantaina. Hapotti taas vähän. :)

Jos lihaskivun määrästä on voinut jotain päätellä, niin kovat on olleet treenit ja perille on menneet! Olen saanut jokaisen lihasryhmän tällä viikolla kipeäksi ja jalka-/takapuoliosio oli vielä eilen kipeänä keskiviikon treenistä. Onneksi täksi päiväksi jo helpotti, että pääsin tekemään saman setin uudelleen, mitään vaihtamatta - ainoastaan toistojen määrää piti luonnollisesti lisätä. :P

Älä kysy. :D

En edes muista milloin olisi viimeksi tehnyt kaksi perättäistä jalkasettiä täysin samalla kaavalla. Mulla on niin paljon lemppariliikkeitä, että kyllä sitä tulee vaihdettua ainakin yksi aina. Nyt kun niin hyvin meni perille niin eipä tehnyt mieli vaihtaa ainoatakaan. Jos tällä kertaa ei kipeydykään niin ensi kerralla taas soppaa vähän sekaisin. ;)

...

Ja crossailu teki tosiaan paluun! Jee! On ollut piiitkästä aikaa aivan huikean kivaa hikoilla sen parissa, tajuamatta ajankulua ollenkaan. Kesto on tuo mikä on siksi, kun katselen Kylmän Ringin viimeistä tuotantokautta. Nämä on ihan ohjelmasta riippuvia kestoja. :) Nyt tekisi mieli koko ajan crossailla, taas kun makuun pääsi. Ei sitä vaan ihmisrukka voi semmosta koko aikaa tehdä. Voi sentään.. :)

...

Kaurapuuroa on syöty nyt koko tämä viikko aamupalalla ja kaikki muut viljat on pannassa sen aikaa. Toistaiseksi ei ole tullut mitään elämää liiaksi rajoittavaa oiretta, joten jatkan vielä. Oireet ovat olleet sellaista lievää luokkaa, joskin silti selkeitä, mutta katsotaan lähteekö ne kokonaan pois alkujärkytyksestä toivuttuaan vai kasvavatko kokoa - ja ryhtyvät elämää rajoittavaksi. Jännitys siis jatkuu!

Perjantaina ja lauantaina meillä syötiin taas valkosipulista myskikurpitsamuussia, kaverina uunitettuja parsakaaleja. Eli se paras setti ikinä.

Syvältä lautaselta, jotta salaattimääräni mahtui sinne kanssa.

Tänään olikin sitten erilaista sunnuntaiparhautta ilmassa, kun ruoaksi vedeltiin ikionnellisina banaanipannareita omien lisukkeidemme kanssa.


Hilloa ja rahkaa ja jogurttia ja miehellä välipalakeksiäkin pilkottuna sinne sekaan ja kaikennäköistä muutakin seassa, molemmilla. Aika luksusta syödä ruoaksi jotain muuta kuin ruokaa. :D Hurjaa tämä elämä. Söin tosin aiemmin päivällä eiliset uuniparsakaaliminijämät raejuuston kanssa. Oli kyllä tositosi minijämät. Sopiva minivälipala. Ja välipalaa sitten ruokana. Käänteisiä sapuskoja!

Siinäpä tatä viikkoa, ensi viikolla mahdollisesti vastaavaa meininkiä! Nyt alan vahdata ikkunasta ihmisiä, jotka hakee toivottavasti meiltä vähän huonekaluja pois. :D Operaatio Autonrenkaat Pois Ruokapöydän Alta on siis käynnissä!

Hyvää tulevaa viikkoa!

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Blogin synttärit, eli aikamatka!

Bileet jee! Mun vauvani täytti vuoden. :D Hih. Tosiaan tänä päivänä tasan vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen postaukseni. Ajattelinkin tässä käydä läpi vähän tätä vuoden aikana tapahtunutta matkaa ja selkeitä kohokohtia. Jännä selailla blogia läpi nyt jälkikäteen. :) Tämä tullee sisältämään aika runsaasti linkkejä ja löpinää. Teitä on varoitettu.. :D

Itselleni tätä lähdin silloin kirjaamaan ja ihan vain siitä halusta, että tykkään kirjoittaa ja tykkään tehdä kaiken maailman muistiinpanoja ja listoja. Vielä myöhäisellä teini-iälläkin katselin mm. formulat (KAIKKI mahdolliset lähetykset) kynän ja paperin kanssa ja kirjoitin ylös ihan kaiken havaitsemani. Opettelin laskukaavan myös sille, että kuinka monta litraa menee tankkiin varikkopysähdyksillä missäkin sekuntimäärässä ja kuinka pitkälle se riittää! :D Sama jalkapalloa katsellessa. Kirjasin ylös, jos joku pallisti (eli jalkapalloilija :D) makasi kentän pinnassa, että kuka se on ja miksi se siellä makaa ynnä muut yhtä oleelliset tapahtumat. Ja ihan edelleen kirjoitan pääasiassa itselleni tätä. En oikeasti edes uskonut, että kukaan liittyisi. Muistan olleeni yllättynyt, kun ensimmäiset neljä lukijaa oli kasassa. :D Nyt on jo melkein neljäsataa! Luku kävi siellä jo, mutta tipahti taas. Olen oppinut ennustamaan, että millaisten postausten jälkeen lukijamäärä aina tipahtaa. ;) Hihi. Monesti käy myös niin, että jos olenkin pari päivää postaamatta niin lukijoita liittyy, ja ootappas kun postaan, niin määrä tipahtaa. Aina yhtä hauskaa. :D

Voisin kyllä oikeastaan sanoa, että nykyisellään pidän tätä blogia itselleni ja ehkä keskimäärin kymmenelle muulle. Ei tarkoita siltikään sitä, ettenkö olisi oikeasti aidosti iloinen jokaisesta ihmisestä, jota olen onnistunut motivoimaan tai ettenkö arvostaisi saamaani hyvää palautetta. On myös ollut hauska löytää blogin kautta toisia samanlaisia. En tiennyt, että maailmassa voi olla näinkin monta ihmistä, joista ylipäätään tykkään. :)

Mutta, aikamatka alkakoon! Tuolloin kesäkuussa kävinkin aika pitkälti kaikennäköistä perusasiaa läpi, kuten kuinka tämän elämäntavan aloitin ja mitä suustani alas laitoin. Hieman on ruokavalio tuosta muuttunut, kun mm. viljat jäivät eikä protskujauhettakaan enää ole käytössä. Voi Weetabixit, kyllä mä niistä kovin tykkäsin! :D Viime kesäkuussa kirjoitin myös postauksen, jossa esiintyi alla näkyvä 'jättikäsi'.


Kuvakulma hämäsi tosi paljon ja olin sitä mieltä, että nyt on kyllä jo liikaa lihasta eikä oo ollenkaan nättiä. :D Pääsin yli tästä onneksi pian ja treenit jatkui aivan täysillä ja haba on myös kasvanut, eikä muuten ole vieläkään OIKEASTI jättikäsi. :')

Vaivapostaus -otsikon alla on ollut kolme postausta. Ensimmäinen oli polvikivuista, jotka on ilokseni jääneet suureksi osaksi menneeseen. Mm. viljojen syönti tuo ne todennäköisimmin esille, ei enää juokseminen. Toinen vaivapostaus oli aiheesta jännitysniska ja verisuonimuutokset. Nuo luonnollisesti seuraa edelleen mukana ja enemmän tai vähemmän niiden ehdoilla mennään. Kolmas vaivapostaus oli sitten triggereistä ja ne on ja pysyy. Vähemmän vaivaavat kuin silloin, nyt kun niitä ihan säännöllisesti hieroo, eikä treenaa sitä rintaa. Verisuonistosta lätkäsin myös MRA-kuvan näkyville tänne, jossa mun suonia voi verrata normaalin ihmisen suonistoon. Jänskää. :D

Motivaatioaiheisia postauksia löytyy useampi ja niistä ne, jotka olen muistanut kyseisellä tagilla merkitä, löytyy tämän linkin takaa. Yksi niistä on haastevastauspostaus, jossa listaan syyt miksi liikun ja mikä saa jäämään sohvalle.

Kaikkihan jo tietää, että mun geeneihin on kirjoitettu, että olen sprintteri, enkä suinkaan pidemmän matkan juoksija. :D Siksipä olikin aivan huikea saavutus itselleni, kun viime vuonna hölköttelin 5km putkeen. Se oli kolmas lenkkini ja se 5km piti vain saavuttaa, jotta se olisi alta pois eikä tarvitsisi koskaan enää juosta niin pitkään. :D Nuo kolme lenkkitarinaa löytyy täältätäältä ja se viisi kilsaa täältä.

Kakkoslenkki.

Jänskä oli lueskella myös noista Saksan rutiineista. Sieltä käy ilmi myös syömiset silloin, että mitä meni missäkin kohtaa päivää. Ehkä parasta anonyymikommenttiantia löytyy myös kyseisen postauksen kommenttikentästä (se viimeinen). Eipä oo hei anonyymejä ikävä. :D Täällä on se postaus, jossa kerron anonyymikommentoinnin estämisestä. Edelleen silloin tällöin törmää toisissa blogeissa näihin järjenjättiläisiin, jotka riehuvat kommenttikentässä, ja aina se vaan on yhtä säälittävää ja raukkamaista. Ei siitä pääse mihinkään. En ikävöi teitä! Buhaha. Kerran mulle myös joku anonyymi kertoi, että mua saa haukkua anonyymina kuinka paljon vain, mutta jos minä sanon takaisin yhteisesti heille, että 'heillä on hiekkaa alkkareissa', niin minua uhkaa kunnianloukkaussyyte. SELVÄ. No juu, se siitä. :D Koskaan enää ei anonyymit pääse tänne kommentoimaan. Hihhei!

Ihka ensimmäisen haasteeni sain elokuussa. Olin hyvin innoissani moisesta! :D Sittemmin haasteita on sadellut useampi ja moiset pitäisi kaikki löytyä tunnisteen haaste takaa.

Ennen/jälkeen kuvia on vilissyt erinäisissä postauksissa aina silloin tällöin. Ne, jotka olen muistanut varustaa kyseisellä tagilla, löytyy tämän linkin takaa (parinkin sivun verran). Joukossa pullukka -aikojen kuvia sekä myös lihaskasvuvertailuja.

Ah. Aina yhtä kaunis kuva. :D

Alkuunhan en kertonut painoani täällä, koska aristelin sitä. Mutta kun sitä kyseltiin niin olikin vastassa huikean mielenkiintoinen tilanne, kun heitinkin pallon teille! Lukijat saivat arvailla mitä painan. Tuo gallup -postaus löytyy täältä ja sitten se mielenkiintoinen tulospostaus löytyy täältä.

Viime aikoina blogeissa pyörinyt Elämäni Aakkoset -postaus oli mulla tehtynä elokuussa. Tein muinoin myös suositun And that's who I am -postauksen. Maailman laajin ravintopostaus on ollut blogihistorian suosituin postaus. Ihan ajantasalla se ei enää ole (koska maa on vaihtunut ja viljat harvinaistuneet + palkkari poistunut jne.). Mutta pointti siinä taitaa olla edelleen ihan sama. :)

Haban kasvua kuvaava kuvasarja ja pieni stoori löytyy täältä ja tuo kyseinen kuva alla.

Helmikuusta elokuuhun 2012.

Tämä on kiva kuvasarja. Sillä söin tarpeeni mukaan, mikä oli kropasta hyvä. Ja kyllä, aerobista ihan justiinsa niin kuin mieli teki ja kolmesti viikkoon siis ainakin hikiset crossailusessiot ja satunnaiset kävelyt tms. Kyllä sitä voi kehittyä olematta käytännössä plussilla niin, että paino nousee. Mulla paino pysyi samassa koko ajan, vaikka lihas kasvoikin. Se vain syrjäytti sitä toista. ;) Tähän tilaan tosiaan pyrin tällä hetkellä uudelleen. Onneksi on blogi, josta voi kattella, että miten sitä oikein elelikään silloin, kun kropassa ei ollut mitään vialla ja treenit oli nousujohteisia. Tämä on työn alla. :)

Syyskuussa meikästä tulikin sitten Viikon Laihduttaja Iltalehteen (postaus). :D Tuon jälkeen meni pitkän aikaa kun sähköposti tulvi ja Facebook oli täynnä inbox -viestejä ja kaveripyyntöjä, sekä tietty blogiin tipahteli kommentteja ja kysymyksiä aivan hirveällä tahdilla. Se oli hurjaa aikaa se. :D Ei sitä meinannut saada mitään tehtyä, kun pakko oli tietty jokaisen kysymyksiin vastailla. :) Sitä en muista miten paljon lukijamäärä tuolloin mahtoi nousta, mutta tottahan niitäkin klikkauksia tuli ihan kivat määrät. Eikä mennyt kauaa, kun bongasin, että Demin keskustelupalstalta tulee klikkauksia tänne hirveät määrät ja olikin mielenkiintoista päästä lukemaan kuinka teinit haukkuu mun kroppaani, tietämättä, että näen kaiken sen. :D Surukseni tuo ketju suljettiin jonkin ajan päästä sääntöjen vastaisena. Oli oikeasti mielenkiintoista. Herätän keskustelua! Aiheesta Negatiivinen kommentointi kirjoitin silloin postauksen tänne. And not a single fuck was given that day.. :')

Yhden kysymyspostauksen olen myös tehnyt tässä vuoden sisään ja kysymyksiä tuli niin hirveän paljon, että jaoin vastaukset neljään osaan. Ensimmäinen osa käsittelee aiheita Minä ja mieheni + Saksa. Toinen osa käsitteli ravintoa, kolmas treenejä ja viimeisessä oli sitten ne kaikki loput. Kerron mm. että mikä on mun mielestä seksikästä. Ja että tää on sitä:


Tein kerran myös postauksen nimeltä Umpirehellisyyttä. Kyseisellä sanalla minua kuvailtiin ja tottahan se oli, ja siitä se ajatus sitten lähti.. :D

Elämäni huikein ja varmaan ikuisesti yksi rankimpia kokemuksia oli vaellus Saksan Oberstdorfissa. Rapsa löytyy täältä. P*rkele, että oli p*rkeleellinen reissu. Onneksi ei asuta enää siellä niin ei tule suurempia himotuksia tehdä sitä enää koskaan uudelleen. :D Hiljattainhan käytiin täällä vaeltamassa Ben Nevisillä, sekä aiemmin tuossa meidän viereisessä Bennachie -vuoristossa.

Ihmiskokeita olen tehnyt tässä vähän väliä eri tavoin. Viljaton ruokavalio lähti käyntiin lokakuun lopulla. Tulokset oli huikeat ja avasi silmiä todella paljon. Sittemmin tämän kanssa fiilistellään eri tavoin silloin tällöin, kuten myös tällä hetkellä (kaurapuuro eikä mitään muita viljoja -testi menossa). Skotlantiin muuton myötä palautin kaurapuuron aamupalalle ja silloin se auheutti kaikenlaista. Myöhemmin tajusin kuitenkin myös vedelleeni samoihin aikoihin hirveästi maissia, jonka tajusin viljaksi vasta täällä, ilmeisen monen muun tapaan. :D Sittemmin päädyin hankkimaan Food Detective -testin, jonka perustelin täällä ja tulokset on ihmeteltävissä täällä. Testiä varten syömästäni viljasta tuntemuksia täällä. Pienempiä testejä on tässä välissä tehty jos jonkinlaista, ja on löydetty kainalokutinaan syy ja huomattu mm. että ananas ja mansikka ei ole mun juttuja. Viimeisin suuri ihmiskoe oli tietysti taannoinen geenitesti.

Ja sitten. VOI HYVÄ ELÄMÄ kun mä kirjoitin kuvallisesti kyykkäämisestä. Opin aika äkkiä, että kyseessä on jumalten liike, jota ei tule loukata ja se pitää tehdä aivan täysin prikulleen justiinsa niin kuin joku jumalten opus jossain sanoo tai muuten sitä on maailman vastuuttomin ja terveydellään leikkivä ignorantti typerys. Tuo kommenttikenttä suorastaan räjähti. Niin, ne anonyymit, pääasiassa.. :D Ollaanko yllättyneitä?! Tuo johtikin siihen, että tien myöhemmin vielä toisen postauksen, disclaimerin, että ei h*lvetissä musta kannata mallia ottaa, kun en tee kuitenkaan oikein ja tiiän sen. :D Myöhemmin tein myös postauksen, johon listasin ja kuvasin liikkeitä, joita teen aina väärin. 

Penan kasvatin itselleni kun tyhjensin rautavarastoni. Tuossa postauksessa paljon juttua raudan saannista ja sen tarpeesta. Tuosta eteenpäin on muuten vatsa ollut pääasiassa toimimaton, kunnes nyt vasta hiljattain sain sen kuntoon magnesiumin avulla. Oli pitkä aika olla tukkeessa!

Kato Pena!

Ehkä vain miljoonasti täällä blogissa hehkuttamani Questin proteiinipatukat saivat vihdoin oman postauksensa täällä. Sittemmin nämä parhauspatukat on olleet mukana vaikka missä, kuten kaikenlaisessa tällaisessa.. (lisäkuvia täällä)


Joulukuussa bongasin myös blogini MeNaisten artikkelista, josta tulee edelleen katsojia. :) Tuosta kirjoitin tässä postauksessa.

Viime vuoden liikunnat on koottuna tähän postaukseen.

Onnistuin tammikuussa myös ilahduttamaan muutamaa kanssabloggaajaa nimeämällä heidät omiksi lisäboostereikseni. :) Minullakin on siis välillä mielessä kanssabloggaajien saavutukset ja elämäntapa ehkä yleensäkin, ja siitä saa lisäpotkua. :)

Mitä muuta tapahtui tammikuussa? Muistatteko SUPERAMMATTILAISEN?! :D Siitäpä soppa syntyi taas. Kyse on siis tämän postauksen lopussa laittamani kuvankaappaus kommentista, jonka sain. Kommentti huvitti minua, kun jälleen kerran joku (anonyymi, aatelkaa..) vaahtosi täysin ilman perusteita täyttä sontaa. Sori, olen umpirehellinen. :D Postaukseen satoikin sitten nähtävästi 179 kommenttia kokonaisuudessaan. Se oli sairasta meininkiä se. Mutta superammattilainen jäi elämään. Sinua muistellaan edelleen. :)


Nykyisiä kauppakassista löytyviä juttuja voi vilkuilla täällä, joskin ne on osittain muuttuneet, mutta pääasiassa samat tuotteet pyörivät edelleen pitkin kyseisiä kauppakasseja.

Helmikuussa kirjoittelin oman kehon ja mielen kuuntelemisen taidosta. Tuo oli monelle hyödyksi ja olin siitä todella iloinen! Vaan anonyymit ne kävivät sinnekin vaihteeksi riehumaan täysin kaikesta muusta kuin aiheesta, mikä olikin viimeinen niitti sille, että päädyin koko kommentoinnin. BUHAHA. Olen edelleenkin vaan niin iloinen tästä päätöksestäni, mahtaa harmittaa kun ei voi enää arvostella jokaista tekemääni ja sanomaani asiaa. 

Lukijoita haastelin linkkaamaan blogejansa tänne ja kiitettävät määrät sinne niitä tulikin. Saa muuten edelleen linkkailla, löysin monta kivaa uutta luettavaa. :) Tuo tietysti toimii muille kanssa paikkana, josta voivat etsiä mieluisia blogeja listoille.

Maaliskuussa kirjoittelin, miten kuutamolla olin ollut vielä 2010 treenien ja ravinnon suhteen. Tuo kirjoitus löytyy myös sen ennen/jälkeen -tagin takaa. 

Unen tarpeeseen liittyvä postaukseni herätti kivasti mietteitä. En kyllä ymmärrä, miksei mietteitä herännyt postauksen laadukkaista kuvista.


Huhtikuussa tunnustin olevani hormonihirviö ja tuota asiaa onkin tässä siitä eteenpäin mietitty useaan otteeseen. Kaikki on ollut kropassa vähän tai enemmän sekaisin ja ehkä nyt vihdoin, miljoonalla muutoksella edelliseen, on löytymässä tasapainoa jälleen. Toivoa on ainakin ensimmäistä kertaa! PMS -kiukulle haistatin pitkät ja yksinkertaisesti vaihdoin asennetta, enkä antanut sen hallita enää.

Aiheeseen hieman liittyen olen kirjoittanut kolme postausta siitä, missä kunnossa ja millä fiiliksellä ollaan tässä nyt plussakaloreiden jälkeen. Oli lyhyempi postaus nimeltään Kuntocheck, sitten hieman kattavammin ja useiden vertailukuvien kera, sekä lopuksi täysin rehellisin ajatuksin siitä kaikesta ja miten pieleen se lopulta meni. Ja tuosta lähtikin sitten magnesiumit kehiin!

Huhtikuun 24.pvä tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun söin viimeksi herkkuja. Tunnen, että se on aikamoinen saavutus yleisellä tasolla MUTTA mulle se on ollut niin helppo, että se ei ole henkilökohtaisella tasolla mikään suurensuuri juttu. Se, mikä olisi ollut tällaiselle joko/tai -persoonalle suuri saavutus olisi kaksi vuotta herkkuja KOHTUUDELLA. Pitäen sen kultaisen keskitien, kahden vuoden ajan. Joo ei oo tapahtumassa, siinä on mulle aiiiiivan liikaa haastetta. En pystyisi! Joko niitä syödään tai sitten niitä ei syödä. :D Mä en niin jaksa niistä välittää, että söisin.

Tässä kuussa informatiivisinta ja mielenkiintoisinta osiota on tarjonnut varmaankin kirja-aiheinen päivitys kirjahyllymme treeni- ja ravintokirjoista. Siihen pääset suoraan tästä.


Se aikamatka oli sitten siinä! Muutama kohokohta tai muuten tärkeämpi/mielenkiintoinen päivitys, sekä satunnaisia kuvia edellisistä postauksista. Tämä synttäripostaus on järjestyksessään numero 314. Blogilla on nykyisellään tuhannen katsojaa joka päivä. Juuri nyt katsojia on klikannut koko aikana 444292 kpl. Mahtavaa! Pari yhteydenottoa on tullut toisilta sivustoilta, jonne on kosiskeltu bloggailemaan, mutta toistaiseksi ei niin mielenkiintoista, että tahtoisin siirtyä yhtään minnekään.

Toivottavasti kaikki linkit on oikein, katsastan ne itsekin läpi ja korjaan minkä kerkeän. :D Hetki tähän meni, mutta mitäpä sitä ei tekisi toisen yksivuotissynttäreiden kunniaksi. Kivaa kun jotkut jaksaa seurata mukana, moni on ollut ihan alusta asti. Moni on myös närkästynyt matkalla ja lähtenyt mukavampien ihmisten matkaan.. :D Mutta niin, ei täällä itseään anteeksi pyydellen elellä, joten jutut jatkuu samanlaisina tästäkin eteenpäin. Siksi blogin sivussa on varoitus, että närästystä saattaa aiheuttaa. :)

Ei haittaa, vaikka nostaisitte yhdet juhannusjuomat mun blogillekin. :) Hihih. 

torstai 20. kesäkuuta 2013

Ja hiki lensi!

Tänään meinaan menin pitkästä aikaa crosstrainerilla! Mutta sitä ennen oli perinteiset treenikuviot edessä heti aamusta. Lähtökohdat oli ehkä hieman heikot, kun itku silmässä menin treenihuoneeseen. Mitään kamalaa ei ole siltikään tapahtunut. :D Vaan kun olen aivan hirveän meluherkkä. Kaikki ylimääräinen ääni ahdistaa ja vaikeuttaa ihan perusajatteluakin. Äänen ei tarvitse olla edes kovaa, se voi olla laitteiden hurinaa tai mitä vain taustamelua. Ja mitä useammasta lähteestä samaan aikaan, sitä kamalampi mun on olla. Eräs näkökulma asiaan löytyy esimerkiksi tästä taannoisesta Helsingin Sanomien jutusta. Se on justiinsakin tuollaista mulla. Tänään aamulla mies toi aamulenkiltään sisälle jonkun tuoksun pihalta, mistä kissa sitten sekosi. Tarkoittaa sitä, että se menee ympäri kämppää ja huutaa ja pyörii jaloissa ja huutaa. Muut äänet siihen päälle (televisio, pesukone ynnä muut perusäänet), niin ihan tosissani ahdistuin tilanteesta. Aivan sietämätön. En kyennyt enää mihinkään. Ja itku pääsi. Vain, koska kissa huusi taukoamatta. Jep. Eikä oo ees se aika kuusta. :D Olen vain ääniherkkä. Sitten kun pääsi treenihuoneeseen ja laittoi oven kiinni ja sitä toivottua meteliä tulemaan, eli omavalintaista musiikkia sen verran kovalla, ettei kissan huuto ja muut äänet enää kuuluneet, sitten helpotti. Pystyi keskittymään oleelliseen. Veikkaan, etten salilla voisi koskaan olla tästä syystä. En voisi keskittyä. Tämä on myös se syy siihen, mistä olen aiemminkin kertonut, eli miten mulla menee keskittyminen samantien sekaisin kotonakin kesken treenin, jos poikkeavia ääniä kuuluu. Ihan konkreettisesti voimat katoaa kesken kaiken, jos kantautuu hiljaisuuden keskeltä äkkiä ääni. Esimerkiksi tuo kissa. :) Onko muita meluherkkiä?

Mutta niin, treeniblogiko tämä oli.. :D Olkapäitä, ojentajia ja vatsaa treenasin tänään. Ihan huikea tuntuma oli jälleen ja kokonaisuudessaan loistotreeni. Jostain syystä teki mieli kuritella olkapäitä tänään aivan piippuun ja näinhän sitten tein mm. ylimääräisillä vipareilla. Teki höpöä!

Kato ny! Tohon tuli täytettä! Kato!

Ojentajatkin meni taas kunnolla pumppiin jo ensimmäisen ojentajasarjan jälkeen. Tuntuu, että ojentajat on muutenkin nyt tässä hiljattain ottaneet vähän kasvuvauhtia puolivahingossa. Kaivelin arkistoista parhaan mahdollisen vertailukuvan, ja tämmösen vaan löysin. Eli ei ihan sama asento tai kuvakulma, mutta tällä mennään. Kuva on syyskuulta.

Syyskuu ja sitten tänään. Osviittaa tästä varmaan saa.

Ranskalainen mutkatangolla maaten oli tänäänkin haastava, kun en sitä oikeaa lapaani saanut vieläkään hyvin aseteltua. Otin tangosta painoakin pois ja se kyllä helpotti suoritusta tämän lapaongelman osalta. Välillä piti silti korjailla kesken kaiken ja etsiä, että missä se lapa olisi oikeasti hyvin. Ihme lapa!


Siinä uutta jännittävää kuvakulmaa. :D Olkapäistä näkee, että eri tavalla kuormittuu kädet suorituksessa. Syytän mun töröttävää lapaani. Ojentajat sentään punottaa, niin sinne se liike onneksi menee edes osittain. :)

On myös ollut kiva huomata ihan pelkästään sen vaikutus, kun on saanut venyteltyä ryhtiä paremmaksi (eli rintaa auki, että saa henkeä, jotta voi pitää ryhtiä yllä). Olkapäät ei enää työnny eteen ja tee koko yläkropasta semmoista reppanan oloista ja haurasta. Edelleen siis venyttelen päivittäin, jopa kahdesti, rintaa, olkapäitä ja ojentajia. Pieni tauko oli osasta venytyksiä tatuointien vuoksi ja tuntui ja näkyi heti, mutta täydellä teholla taas venautellaan. Kuukausi sitten se oli kun aloittelin tämän touhun.


Sitten tosiaan palkkaria naamaan ja siinä vajaan tunnin päästä hyppäsin piiiitkästä aikaa crossarille! Viime päivinä se on houkuttanut koko ajan enemmän ja kun vielä keksin, että eräästä sarjasta on viimeinen kausi vielä katsomatta (vaikka telkkarista onkin sen silloin muinoin katsonut) ja olen sitä pantannut jo jokusen vuoden :D, niin oli mieluista katteltavaakin. Tunnistaako joku sarjan?


Eilisestä on jalat ja pakarat aivan hirmuisen hellinä, kipu alkoi jo eilen, joten tahti oli sellainen rauhaisa ja tasainen. En tiennyt miten kauan tuohon yhteen jaksoon menee. 55 minuuttia siihen sitten meni aivan siivellä! Jaloissa ei tuntunut yhtään mitään ja tahti oli koko ajan sama. Tasoa nostin vain yhden, kun se alin taso oli niin keveä, että askel oli aivan liian ripeä. Mutta hikihän siinä tuli, aivan valtaisa. En taas muista milloin oisi viimeksi noin hikoillut. Noroina valui pitkin päänahkaa, niskaa ja kaulaa ja selkää. Ja märkähän mun paita sitten lopuksi oli. Oli kyllä aivan parasta pitkästä aikaa. Veikkaan, että pian uudelleen. ;) Kun katselee samalla jotain tuommoista mieleistä ohjelmaa, niin eipä sitä edes tajua ajankulua.

Ruokana on nyt pari päivää ollut soppaa. Porkkanalinssisosekeitto. Ja on siellä sipuliakin surrautettu sekaan. Hyvä soppa! Huomenna onkin taas perjantai ja ei menoa viikonloppuna, joten iiiiso satsi valkosipulista myskikurpitsamuussia tulossa. Oijoi. <3

Soppaa.

Se on ymmärtääkseni juhannus edessä. Mä en edes tiedä minä päivänä se on ja milloin sitä juhlitaan, mutta vissiin kuitenkin aika hollilla sitä hetkeä ollaan. Itse en juhannusta vietä, vaikka siis oisin Suomessa. Ei oo mun juttuja nämä. :) Mutta hyvää juhannusta toivotan kaikille joka tapauksessa. Älkää hukkuko.

Täällä jatkuu normaalisti blogin kirjoittelu, vaikka kukaan ei juhannuksen huumassa lukisikaan. Huomenna tulossa postaus, minkä tekemistä olen odotellut jo pidemmän aikaa. :) Jee!