tiistai 30. huhtikuuta 2013

Neljän kuukauden edestä liikuntaa

Kun nyt tänään olen tietoinen, että on kuun viimeinen päivä, niin katsellaan lyhyesti alkuvuotta. Neljä kuukautta tätä vuotta on taputeltu liikuntojen osalta. Mitä kaikkea se piti sisällään ja kuinka paljon?

Kaikki kuvat tältä päivältä.




Eniten liikuntakertoja kerääntyi luonnollisestikin (koti)salittelusta. Puntteja on nosteltu 88 kertaa tähän mennessä. Tunteina sama on 121. Alkuvuodesta treenit oli vielä pidempiä mitä nyt. Hyvä, etteivät enää ole. :)




Toisiksi eniten liikuntakertoja tulee kävelylle. 30 kertaa ja 279 kilometriä. Koko viime vuonnahan kävelin yhteensä 256 km, joten yli on menty jo. :) Kävelyyn on kulutettu tunteja 51.




Kolmanneksi eniten on menty crosstrainerilla, 19 eri kertaa ja noin kymmenen tuntia.

Neljän kuukauden aikana on käyty kerran vaeltamassa kymmenen kilometriä (3 tuntia), joita ei ole laskettu kävelykilometreihin tai -tunteihin mukaan. Vaeltamista tulee olemaan tänä vuonna lisää, toivottavasti paljon. Kunhan se lumi ja jää joskus sulaa tuolta korkeammiltakin seuduilta!

Ja hiljattain on listalle päässyt myös yksi luistelukerta (1:15min) jäähallissa ja sulkapalloilua tunti sisäkentällä. Näitä tulossa lisää.

Kaiken kaikkiaan liikuntaan on tänä vuonna, tähän mennessä, kulutettu 187 tuntia. En oikein osaa verrata mihinkään, joten sovitaan, että passeli lukema. :D Tästä on hyvä jatkaa.

Kuulin juttua, että joku vappu ois jossain ja sitä taitaa moni myös juhlia. Kuulunnee hyviin tapoihin semmoista toivotella tässä kohtaa, joten vappua kaikille, jotka sitä juhlistaa. Älkää tehkö mitään mitä mä en tekisi! EIKU.. Hahahaa repesin. :'D

No olkaa nyt ees suhteellisen kiltisti.


maanantai 29. huhtikuuta 2013

RIP kuminauha nro. 3

Maanantaita! Elämä on ihanaa vielä tänäänkin! :') Kai teilläkin?! Aloitin treeniviikon jalka- & vatsatreenillä. Uuden kuvauspaikan kunniaksi suollan näytöllenne aika pitkälti koko treenin kuvina. :D Jalkatreeni toteutettiin nyt hieman pumppailutyyliin, johon päädyin paristakin syystä. Ensiksikin on perjantain luistelusta edelleen nivuset/sisäreidet kipeät, joten mikään syväkyykky ei nyt houkutellut. Toiseksi eilisestä sulkapalloilusta kiukustunut niska ei myöskään kaivannut harteille kymmeniä kiloja tavaraa. Onneksi on eri tapoja tehdä näitä treenejä, eikä sitä tarvitse helpolla itseään päästää missään tapauksessa!

Tämän päivän jalkaliikkeisiin kuului mm. takareidet kuminauhalla - leg curl on ball -pari.

Kyykkytankoon sidotun kuminauhan lenksukka nilkkojen ympäri ja hommiin.

Leg curl on ball. Kolmannessa kuvassa jatkan sen jälkeen kun en enää jaksa liikettä kunnolla, tipautan takamuksen alas ja rullaan. Ottaa takareisiin edelleen.

Tein myös pakarapotkua kuminauhalla, superiparina split squat hyvin pienellä painomäärällä (vrt. normaali 54,4kg -> 24,4kg).

Eikä naureta mun tukalle yön jäljiltä. :'D

Pakarapotkuissa kesken kolmannen sarjan napsahti kuminauha poikki. :( Odotinkin sitä tapahtuvaksi, sillä tämä oli hyllytetty kuminauha halkeamiensa vuoksi, ja viime aikoina olen bongannut halkeamien hieman kasvaneen. Viime elokuussa postasinkin edellisistä kuminauhojen rikkoontumisista. Tällä kertaa ei tarvinnut pelätä napsahtamista, kun oli niin selkeä paikka mistä tulee menemään poikki ja suurempi riekale lennähtää itsestä toiseen suuntaan. Ei siis sattunut. Pelästyin kyllä, aika iso ääni siitä lähtee. Harmi, että otin videolle ensimmäiset, enkä kolmannet sarjat!

Siihen jäi pelkkä lenkki. :(

Hetken aikaa ihmettelin, että mitä nyt sitten teen, kun meni ensimmäisen jalan kohdalla poikki, toistossa kuusitoista. Jotain vetkuttelin kaveriksi toisellekin jalalle, ettei vaan toiselle puolelle kasva jättipakaraa ja toiselle jää minipakara. :D Hahaa, no varmuuden vuoksi kuitenkin!

Tein myös loitontajia/pakaroita kuminauhalla pallon päällä istuen.

Nnnnggghh! Joo on ne isot pöksyt. :D

Kahdet setit tein tuota, mutta jostain ihmeen syystä se ei tänään oikein tuntunut missään. Eka kerta ikinä. No en jäänyt taistelemaan sen enempää, vaan kolmannet paikkasin pistoolikyykyillä, mikä salettiin tuntuu aina jossain. Tuskaista se sitten olikin. Hyi olkoon ja aivan ihanaa samassa lauseessa. :D

Yhdellä jalalla alas ja yhdellä jalalla ylös. Tästä tokasta kuvasta mulle tulee mieleen rukoilijasirkka. Se vähän naurattaa.

Vatsoille perinteiset triplat loppuun, eli russian twistiä penkillä, ab wheeliä ja hoovereita. Sama kuvina:

Kukkuu! :D Sitten rullataan ja sitten hooveroidaan.

Treeni oli kestoltaan 1h23min, keskisyke 118 ja maksimit 167 (ja kulutus 258kcal). Sykkeet selkeästi normalisoituvat pikkuhiljaa! \o/

Treenin jälkeen en tehnyt tänään mitään aerobisia, kun ulkona on semmoinen ilma, että joko lähtisi tuulen mukana lentoon tai sitten syväjäätyisi. Kiva pohjoistuuli (ei). Crossailu ei taas kiinnostanut tänään yhtään, joten jalkatreeni oli siis aivan riittävä, kun fiiliksen pohjalta tätä liikuntaa tosiaan harrastetaan.

Näitä kuvia kun katselee, btw, niin voi reppana noita mun pohkeita. Mutta siinä on asia mille en mitään voi, kun tommosilla synnyin. :D Vielä vuosi sitten en olisi koskaan laittanut nettiin kuvia, joissa pohkeeni näkyy. Vasta viime kesänäkin menin ulkona ensimmäistä kertaa sitten lapsuusaikojen päällä jotain muuta kuin kokopitkää. Eli monta kesää on tässä välissä hikoiltu oikein huolella. :'D Onhan noista ennenkin täällä puhuttu, mutta uusille lukijoille tiedoksi, että siinä on semmoinen asia, johon en voi edes treenillä vaikuttaa. Niiden pitäisi olla kaksi-kolme kertaa nykyistä suuremmat, jotta vastaisivat edes normaalin treenaamattoman ihmisen pohkeita. Ja ne on aina pienet, vaikka painaisin sen kymmenen kiloa enemmän. Oiskohan syynä sitten se, kun oli pienenä ja koko kasvuiän aina alipainoinen, niin jäivät kehittymättä. En osaa sanoa. Teininä olin jo päättänyt, että isona otan pohjeimplantit! :D En onneksi ottanut. Ne on mun rimpulat ja saavat siksi nyt olla tuommoiset rimpulat, ettäs tiiätte. Mallimaailmassa näitä suosittaisiin, pitäiskös?!? :'D Haha! Jooei. Mennään näillä.

Loppuun harhautan teidät taas aiheesta toiseen:

As always. You're welcome.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Sulkapalloakin vielä, eli parhausviikko 17!

Tänään tosiaan viikkoliikuntalistalle pääsi vielä sulkapallokin ja mm. siitä lisää listauksen jälkeen kuvineen päivineen! Tällä viikolla liikuttu seuraavanlaisesti:


Maanantai: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:19, keskisyke: 101, max: 138, kulutus: 179kcal.
+ 20 min crossarilla, keskisyke: 135, max: 165, kulutus: 105kcal.

Tiistai: selkä, hauikset. Kesto: 1:11, keskisyke: 106, max: 147, kulutus: 187kcal.
+ 12.47km kävelylenkki, kesto: 2:16, keskisyke: 106, max: 139, kulutus: 346kcal.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 1:15, keskisyke: 113, max: 160, kulutus: 217kcal.
+ 9.05km kävelylenkki, kesto: 1:39, keskisyke: 105, max: 139, kulutus: 265kcal.

Torstai: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:15, keskisyke: 103, max: 144, kulutus: 173kcal.
+ 8.07km kävelylenkki, kesto: 1:26, keskisyke: 102, max: 140, kulutus: 216kcal.

Perjantai: luistelua, kesto: 1:15.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: selkä, hauikset. Kesto: 1:23, keskisyke: 109, max: 158, kulutus: 226kcal.
+ 58min sulkapalloa, keskisyke: 131, max: 158, kulutus: 238kcal.


Älä huoli, kamera vääristää. Ei ne noin isot oo.

Ihan huikea viikko ollut, voisinpa sanoa, että paras viikko aikoihin. Eikä vähiten näiden loppupään erikoisempien liikuntojen vuoksi, vaikka kaikki muu tutumpi on myös maistunut ihan hemmetin maukkaalle. Niin kuin elämä muutenkin! Semmoisen kahden viikon pahan PMS -oireilun jälkeen on pikkasen parempi fiilis pään sisällä, kun ei aamusta iltaan tunne kiukkua.. Nyt on niiiiin hyvä olla!


Hammer.

Mutta joo, käydään vähän tätä päivää läpi, kun luistelusta (ja intialaisesta ravintolasta) pölistiin jo perjantaina. Tein habat tänään samaan tapaan kuin viimeksikin, kun siihen tapaan niin ihastuin. Liekö syynä intialainen sapuska, kun potkua riitti niin, että painot oli kevyttä ja piti taas siirtyä suurempiin. Tämä on kyllä niin loistokaava hauistreenille, että tällä mennään varmasti ja pitkään. Olin ihan fiiliksissä koko treenin ja irvistelin tunteella kameralle - niin tunteella, että täällä näkyy päättömiä tai sensuroituja naamoja tällä kertaa aika paljon. :D



Treenin jälkeen mieskin saapui sopivasti juoksulenkiltään todistamaan, miten koitin lusikoida palkkariani (raejuusto + ananasmurska) suuhun ihan pikkasen tärisevillä käsillä. Veivasi aika tautisesti ja hyvä että tavara pysyi lusikassa. :D Eli kyllä sai kätöset kyytiä tänään!

Treenattu ja palkkari nautittu.

Keksin myös asettaa koneen kuvaamaan ikkunasyvennykselle tänään treeneissä, ja saa uutta kuvakulmaa taas. Nämä on siis erittäin tärkeitä asioita. :D Mutta kuitenkin, sivuvalon sijaan saadaan nyt valoa myös suoraan kuvaussuunnasta. On meinaan välillä ollut aika vääntelehtimistä, että kuvassa on jotain muutakin kuin pelkkää varjoa ja mustaa.


Aika kivan keltainen tuo ensimmäinen. WTF?

Sitten siihen superparhausosioon, meinaan sulkapalloon! <3 Meillä oli kenttä varattuna paikalliseen liikuntakeskukseen ja vuokrattiin sieltä mailat ja pallot. Oli ihan älyttömän kivaa. 55min aika meillä oli ja pari minuuttia etuajassa alettiin lätkiä menemään. Etukäteen mietin, että ei varmasti syke nouse ja kulutus on ihan minimaalinen, mutta mitä vielä (kesk. 131 max. 158)! Ollaan miehen kanssa aika yhdenvertaisia pelaajia ja molemmat juoksutti ihan kivasti toinen toisiaan puolelta toiselle. Toisiamme vastaan ei pelattu, mun mielestä sulkapallo on sellaista hauskaa yhdessä tekemistä, eikä toisiaan vastaan kilpailemista. Nauroin, huutelin, säntäilin ja hikoilin koko tuon vajaan tunnin siellä, enkä nyt äkkiseltään tiedä milloin olisi viimeksi ollut noin hauskaa. Sulkapallosta olen aina tykännyt ja se on ollut yksi projekti täällä löytää se molemmille sopiva hetki mennä sitä lätkimään ja tänään, ensimmäistä kertaa yhdessä, päästiin vihdoin toteuttamaan tuo. Ja tulee kyllä tavaksi! :)


Aika loppui, saa pelleillä!

Mulla oli aivan liikaa vaatetta päällä.. :D Pitkät Adidaksen verkkarit, toppi ja sen päällä pitkähihainen treenipaita. Oli hiki! Jostain syystä olin ajatellut siellä olevan hirveän viileää. :') Päässä mulla oli lippis, ihan noin niin kuin tukan kannalta helpoin, kun lyhyttä ei juuri kiinni saa. Tuo osoittautui kuitenkin niskan kannalta aivan hirvittävän huonoksi valinnaksi, kun muutenkin saa katsella ylöspäin ainakin puolet ajasta ellei enemmänkin, saati sitten, että lippa estää näkyvyyttä niin, että saa taivuttaa päätä vieläkin enemmän. Alle puolen tunnin jälkeen niskaa oikein särki eikä se tahtonut enää millään taipua niin paljon kuin olisi pitänyt. Mutta eipä tämäkään haitannut menoa, fiilis pysyi koko ajan ihan taivaissa! :) Olen niin iloinen nyt. Mä niin odotin sulkapalloilua. Tykkään siitä niin kovin ja tykkään miehestäni niin kovin, että tämmöinen yhdessä urheileminen on aika lailla melkein parasta maailmassa!

Uusi takki päälle ja toiset lenkkarit jalkaan ja kotia kohti!
Päässä Adidaksen lippis, sitten Niken takki, sitten Adidaksen
verkkarit, sitten Niken lenkkarit.. Hih. Jos pitäisi valita, niin eniten
fanitan kyllä kolmea raitaa. Ulkonäkösyistä. Ne on hienoja.

Nyt on lyöntikäden forkku niin kipeä, että särkee. Puristusvoimaa ei ole ja koko käsi on ihan viraton. En tiedä mahtoiko se oikein revähtää, edes vähän, kun alkoi jo sattua kesken tunnin. Olihan se varmasti saanut jo habatreenissä osumaa ja sitten riehutaan tunti eri tavalla kuin mihin on tottunut.. No nyt tuntuu ja tosi kovin! Toivotaan, ettei mitään muuta kuin perinteistä lihaskipua vaan. Ei sillä, että mä vieläkään valittaisin. Oon edelleen ihan taivaissa. :D Ihan parhaista parhainta tämä tämmöinen liikkuminen ja miehen kanssa vielä. Olen onnellinen! Vaikka koko käsi pitäisi amputoida! Ei haittaa menoa! On mulla sitten vielä vasen!

Löytyykö muita sulkapallofaneja?

Parhaudellista viikkoa kaikille!

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Oi mikä päivä!!

Tänään kaikki meni ihan nappiin. Niin paljon parhautta, etten kestä! Vihdoin onnistui muutaman asian toteuttaminen, mikä on pitänyt tehdä jo jonkin aikaa. Tänään sitten vaikka mitä ja vähän vielä lisää. :) Iiihh!

Päivä alkoi kello viiden herätyksellä perinteisesti, vaikka siihen ei sen suurempaa syytä ollutkaan, mutta kun unirytmi on hienosti kohdillaan eikä väsymystä ole, juurikin sen rytmin ansiosta, joten mitä sitä pilaamaan! Aamupaino oli viikon osalta -400g, ja nyt ollaan sellaisissa lukemissa, että sulatella pitää ihan vain jokunen sata grammaa. Tämä tarkoittaa sitä, että mun tarkoituksellinen pudotteluprojekti loppuu tähän, loppu sulaa siitä itsekseen, vaikka söisi enemmän/vähemmän, liikkuisi enemmän/vähemmän. Fiiliksellä mennään!

Kymmeneltä me oltiin tällaisessa maisemassa:

Siis apua <3

Tuo maisema ei kuitenkaan ollut päämäärä (tällä kertaa), vaan tien toisella puolella oleva urheilukeskus. Nimittäin meidän tie vei luistelemaan! En äkkiseltään muista milloin olisin viimeksi käynyt, joskus Suomessa talvella, vuosia sitten. Luistimet on itsellä, mutta viime vuodet kun on muuttanut paikasta toiseen, niin on vähän nuo talven luistelutilanteet menneet ohi. Talvi se meni täälläkin, jos olisi ulkokenttää ollutkaan, joten sisäkentälle sitten, kun sellainen mahdollisuus löytyi! Omat luistimet jätin kotiin, kun terät oli aivan tylsät, enkä niillä uskaltanut sisäjäälle mennä sutimaan. Vuokrattiin paikalta molemmille luistimet. Ja olihan ne sitten hienot..

Ai ei?! :D

Siis rumimmat luistimet ikinä!! :D Muoviset, eivätkä antaneet juuri yhtään periksi. Lisäksi tuo oli mulle aivan liian suuri koko (39, mikä on omissa luistimissani sopiva villasukan kanssa), joten jalka hölskyi siellä sisällä. Mulla oli noissa sellaiset vipukiristimet x kaksi per luistin. Kyllä niistä nilkalle tukevat sai, mutta muuten oli tilaa vaikka neljille lisävillasukille. :D Miehellä oli hienot nauhaviritykset. Taisi olla parin metrin nauhatkin niissä. :D Mutta näillä mentiin! Kentällä ei valitettavasti saanut kuvata :(, joten otettiin vain yksi salakuva juuri ennen kuin astuttiin jo pois. Ilme oli sitten sen verran nätti, että tein mulle uudet silmät:


Vai kakkulatko ne siinä killuu?

Tunti ja vartti me siellä mentiin ees taas ja ympäri. Koska luistimet oli mulle suuret, en uskaltanut niihin täysillä luottaa ja kun eivät taipuneet yhtään, en päässyt kunnolla potkimaan vauhtia. Loppua kohden sai jo vähän kiihdyteltyä pidempiä pätkiä kun tulivat vähän tutummaksi ja kyllähän siellä sai ihan hikeä pintaan! Mitään sykemittaria en viitsinyt ottaa mittaamaan mitään, mutta liikunnasta tuo kyllä ihan tosiaan meni. Saas nähdä mitkä aivan uudet lihakset on huomenna kipeänä! :) Ehdottomasti uudelleen pitää mennä. Täytynee teroituttaa omat luistimet, tai ainakin ottaa seuraavaksi koko tai kaksi pienemmät tuolta. ;)

Sieltä mentiin erääseen juoksukauppaan hakemaan miehelle juoksukenkiä ja samalla vilkaisin, joskos löytyisi vaikka alennuksesta mulle juoksutakki. Ei juoksemista vaan kävelyä varten. Oon sellaista kaivannut, mikä kestäisi säätä, mutta ei olisi paksu, missä olisi huppu ja ennen kaikkea olisi nätin mallinen noiden mun pussitelttatakkien tilalle. :D Ja kappas, alerekissä oli yksi varteenotettava vaihtoehto 28 punnan alennuksella (normaalisti 68 puntaa), ja se oli mun kokoa! Pakko oli tietysti ottaa mukaan ja olen nyt ihan rakastunut. <3





Eli Nike se on, Dri-FIT -osastoa, ja siinä on vaikka mitä kivaa pientä. Huppu on irrotettava ja kiristettävä, kauluksen sisäreuna on jotain ihanan pehmeää materiaalia, hihoissa on kireät mutta mukavat erilliset osiot, taskuista löytyy narut, joita vetämällä takin alareuna kiristyy, molemmin puolin on sisälläkin taskut jne. Mää tykkään. <3 Ainoa epämiellyttävä yllätys oli toisessa taskussa oleva varashälytin! :D Mä vielä näin kassalla kun ottivat pois, mutta ilmeisesti oli vielä toinen ja se sitten jäi. Ei se kyllä hälytellyt.

Kaupan jälkeen otettiin suunta kohti.. ravintolaa! En kestä! Mä en voi ymmärtää miten löysin eilen googlettelemalla OIKEASTI terveellisen ravintolan, intialaisen, jossa on menu pullollansa kasvisvaihtoehtoja. Apua! Siitä on hetki aikaa kun ollaan ravintolassa syöty. Saksassa käytiin seitan -salaatit hakemassa pari kertaa kotiin ja Subwayssa tietty pariin otteeseen piipahdettiin noutamassa vegepihvipatongit. Nyt mentiin jo MELKEIN ulos syömään - ei meinaan uskaltanut jäädä paikalle, kun ei tiedä mitä massu nyt sanoo, kun saa yhtäkkiä hieman poikkeavia ja tulisempia ruokia itseensä. :D Otettiin varman päälle näin ensimmäisellä kerralla ja käytiin tilaamassa annokset mukaan. Sitten kotiin kurnivan vatsan kanssa, sisältö leviäksi pitkin pöytää ja tavaraa lautasen kautta suuhun. JA KYLLÄ MAISTUI.


Kissa heti paikalla, että onks nää mulle vai? Siinä on kaikkea pöydällä, ensimmäinen pikkuannos lautasella ja sitten kuva ruokailun jälkeen. <3

Voi elämä, että maistui! Meillä oli kolme ruokalajia siinä + jotain ekstroja, kuten valkosipulinen naan-leipä (jota otin vähän), ja kevyttä kylmäjogurttikastiketta + sipulitomaattikurkkusalaattia. Papadum -leipä jäi syömättä, maistettiin sitä pienet palat, mutta ei ollut niin erikoista, että oltaisiin koko tuo ruskea pussillinen sitä mutustettu. Ruokalajit olivat pääpiirteittäin näin yksinkertaisesti kerrottuna pinaattia ja perunaa, riisiä ja sieniä ja currysta kukkakaaliperunatomaattia. Kaikki oli todella hyviä. Lapattiin molemmat lautaselle kaikkea niitä ja täyteltiin lautasta uudemman kerran. Meniköhän vielä kolmaskin pikkuannos? Oli jännä syödä perunaa, jota syön siis tyyliin kerran vuodessa.. :D Viime riisistä onkin aikaa.. ööh.. no reilusti yli vuosi ainakin. :D Oli todella hyvää! Eikä tullut ähkyä, hyvä määrä tuli syötyä. Pikkasen jännitti siinä mitä vatsa sanoo tuosta kaikesta, mutta niinhän siinä kävi, että ei se sanonut mitään. :) Tämä on tosiaan kaikki terveellistä, terveellisistä ainesosista tehtyä ruokaa. Ihan loistojuttu, että tuollainen paikka on olemassa ja löydettiinkin se vielä. Ihan satavarmasti tullaan siellä käymään syömässä ihan useammastikin ja ihan paikallakin seuraavaksi, kun uskaltaa nyt. :D Hauskaa oli myös tajuta, että makumaailmaltaan tämä ruoka vastaa hyvin paljon kaikkea sitä, mitä itse teen kotona. :') Ja hinta tälle koko satsille oli tasan kaksikymmentä puntaa. Ei sitten paha hinta ollenkaan! Ystävällinen palvelu ja kaunis paikka. Saako jo mennä uudestaan?! :D Ai mutta jäihän näitä jämiä vielä jääkaappiin.. ;)

Kaiken kaikkiaan aivan parhauspäivä. Tätä lisää! Ja sunnuntaina onkin luvassa taas jotain jännää aktiviteettia! :')

torstai 25. huhtikuuta 2013

Reenii reenii!

Pariin päivään mahtuu neljä treeniä. Eilen kiusattiin jalkoja, ja tuntuma oli jo illalla sen mukainen. Mm. SJMV - takareidet maaten kuminauhalla on aika tappava yhdistelmä. Lisäksi pohkeet sai sellaista kyytiä, että nyt on kosketusarat eikä jalka kävellessä juuri taivu. :)

Ihan itte leikatut pöksyt, ei varmaan huomaa? :D Oikein jalassa olivat kun saksin. En panostanut siis. :D

Jalkatreenin jälkeen kävin vielä kävelyllä (9km). Oli jännä kyllä taas mennä kyseisen treenin jälkifiiliksissä, kun tuntuu, että jalat ei oikein taivu, ei tottele, on ihan eri paria keskenään ja joudut oikein keskittymään siihen. Sitä melkein unohtaa koko kävelemisen taidon! Hyvin silti jaksoi ja fiiliksen mukaan tuli kilometrit, eli kun yhdeksän menin, niin olihan siinä sitten fiilis kohdallaan. :)

Muuuu! Uutta yleisöä reitin varrella. :D Tosta ne melkein kaikki nousi ylös vuoronperään ja toljottivat mua.

Eilen tein myös pikaisimmat ruoat ikinä. Eikä kyse ole edes nopeasta ruoasta, mutta valmistukseen meni yhdeksän minuuttia. Mies ilmoitti, että lähtee töistä kotiin ja mulla ei ollut vielä ruokaa laitettuna. Täytettyjä marrow -kurpitsoja oli taas luvassa. Siinä lennossa äkkiä keksin niille täytteet. Yhdeksään minuuttiin mahtui uunin laittaminen päälle, pakkasesta linssinjämät mikroon sulamaan, jääkaapista marrow, kuorin sen (niin vauhdikkaasti että kuoria oli pitkin seiniä), linssit pois mikrosta ja metallikippoon, halkaisin marrow'n, koversin sisuksen, silpuin sen ja heitin linssien kaveriksi, laitoin puolikkaat pellille, otin jääkaapista tuoretillit ja -basilikat, silpuin ne ja laitoin kippoon toisten kaveriksi, lorautin chilistä rapsiöljyä, nappasin vielä jääkaapista raejuustoa jota heitin sekaan, maustoin koko töhnän, sekoitin, laitoin kurpitsoille, OTIN KUVAN tietty :D ja laitoin uuniin. Yhdeksän minuuttia meni. Ja hyvää tuli. :)

Leivinpaperia EN ehtinyt vaihtaa uuteen. :)

Tänään taas olkapäitä, ojentajia, vatsaa ja kylkiä. Menin samalla setillä kuin viimeksi, niin että maksimit isolla painolla suuressa osassa liikkeitä ja jatkoin vielä pienemmällä, kunnes ei enää kyennyt. Käsipainopystypunnerruksen korvasin tangolla tehtävänä. Tankoon piti myös ensimmäisen setin jälkeen laittaa painoa, kun 18 kertaa nousi yksinänsä.. :) Vipareita sivulle kämmenet eteenpäin meni kuudella kilolla kolmekymmentä :O ekalla, joten siihenkin joutui painoja nostamaan. Okei okei, sai nostaa. :)

PINKin ylisuuret 3/4 -mittaiset collarit. Joo ja tukka se lähti eilen kanssa. :)
Tämä kuva vain havainnoillistaakseni kuinka suuret pöksyt on. Ja nämähän on siis
XS -kokoa. USAssa on vissiin noin pieni vaatekoko astetta suurempi..
No sitä vatsaa kanssa treenattiin.

Löysin yhden olkapäävertailukuvan, kun on taas sama toppi päällä kuin elokuussa oli viime vuonna. Ensin katsoin, ettei siinä ole mitään eroa, kun katsoin vain kaarta käden sivussa, joka on pitkälti samanlainen. Mutta sitten huomasin katsoa etäisyyden topin reunasta olkapään ulkosivuun, ja onhan siinä nyt paljon pidempi matka nyt kuin elokuussa. Vai näettekö te saman? Ekassa kuvassa on myös aikamoiset raot tuolla käsien ja kylkien välissä.. Voi katsella vaikka maisemia sieltä. :D

Tuoreimmasta kuvasta (kolme päivää sitten) on valo haukannut osan toisesta kädestä. :/

Kahdeksan kilometriä tallustelin tänään treenin jälkeen. Jalat tuntuivat yllättävän hyviltä ollakseen niin arkana eilisestä. Kävely rullasi nätisti ja omalla painollaan. Kyllä mä vaan tykkään tästä touhusta erilaisine liikuntoineen. Rakkautta yhtä kaikki.

Huomenna on mitä ilmeisemmin jännä päivä, täynnä poikkeavia aktiviteetteja! ;) Siitä sitten lisää niiden jälkeen! Jänskää, eikö totta? :D

Ja hei, oli kiva löytää bloginsa seitsemän inspiroivan blogin listalta! Tästä linkistä kyseiseen artikkeliin. Eikä ollenkaan huonoa seuraa mulla siellä. Nämä on aina iloisia yllätyksiä. :)

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Söin viimeksi herkkuja kaksi vuotta sitten

Kyllä näin on! Tänään on hieno päivä. :) Kaksi vuotta!! Meikällä on voittajafiilis. Hihih. ;) Käytän nyt sanaa 'herkku' niin kuin se yleisesti mielletään, jotta kaikki tietävät mistä puhutaan. Nykyäänhän ne herkut on jotain ihan muuta kuin silloin, mutta puhutaan nyt niistä epäterveellisimmistä herkuista tosiaan.

Mitä kaikkea tuo sitten pitää sisällään? Mitä en ole syönyt kahteen vuoteen?

- Karkit, suklaat
- Jäätelöt, mehujäät
- Sipsit, popcornit
- Leivokset, eli kaikki kakut, keksit, pullat ja muut vastaavat
- Roskaruoka
- Limut

Myöhemmin tämä laajeni myös siihen, että suurelta osin ne mihin oli lisäilty sokeria, suolaa, kermaa tai voita, jäi pois. Osa jo silloin heti, mutta osa myöhemmin. Kaikkea ei vaan tajunnut aluksi, kun ei osannut ottaa silmää käteen ja katsoa niitä ravintosisältölistoja. :D Tämä muutenkin pätee yleisesti siihen, että niiden tuoteryhmien sisällä, josta on kokenut, että on välttämätöntä valita jotain, mukaan on lähtenyt se terveellisin. Se ei tarkoita, etteikö siihen olisi ollenkaan lisätty vaikka suolaa. Mutta näitä on syynätty ja arvot pitää olla sopivat, että voi suuhunsa laittaa. :P Ravintolaruoan kanssa ei ole ihan niin suurta syynäämistä, että tenttaisin suolamääristä lähtien kaikki. :D Yleisterveellinen kelpaa! Ja se ei todellakaan ole minkäänlaista roskaruokaa tai kermakastikkeita.

Entisiä herkkuja.

Mikä tähän päätökseen aikoinaan johti? No, varmaan nyt ainakin se, että olen niin ääripäiden ihminen ja joko/tai -persoona. :D Mutta ennen tätä päätöstä lyhyesti oli tilanne se, että herkkuja tuli syötyä aika paljon ja päivästä riippumatta. Ihan kunnollisia suklaaövereitä, kun vatsa ei vaan vetänyt enempää sisäänsä (kiitos vaan miehelle niistä miljoonista belgialaisista suklaista silloin kerran synttärilahjaksi :D). Oli pakko rajoittaa vähän ja yhteisesti päätettiin silloin, että viikonloppuun jätetään tuo herkkujen mussuttaminen ja sillekin laitettiin jotkut rajat, ettei tule vedeltyä niitä övereitä taas. Pikkuhiljaa sitä huomasi, että sen valitseminen, mitä tahtoi viikonloppuna syödä, oli vähän sellaista väkinäistä. Ettei juuri tehnyt mieli edes mitään tiettyä, mutta kun oli lupa syödä vain silloin, niin pakko oli valita jotain. Siihen havahtui aika äkkiä, että se jos mikä on typerää. Siitä lähti päätös kuukauden mittaisesta tauosta, jonka aikana keskitytään täysillä treenaamiseen. Kuukausi meni, eikä tehnyt enää mieli herkkuja. No nyt on sitten mennyt (omalla kohdallani) kaksi vuotta. :D Mies maistoi jossain kohtaa jotain uutuusmakujätskiä. Olikohan se sen kuukauden tauon jälkeen. No ei hänkään kaukana tässä hommassa tosiaan tule, alkaa olla kaksi vuotta hänelläkin täynnä. :)

Jos taas katsellaan oikein pidemmälle historiaan, että miten ne herkut on aikoinaan maistuneet, niin en mä tosiaan painanut kymmentä kiloa tähän lisää salaattia syömällä. :D Moni onkin lukenut tuon sivustakin löytyvän linkin postaukseen Terveisin Luuviulu, mikä löytyy siis toisen blogin puolelta. Siellä on syitä enemmän eritelty sille, miksi olen kaksin käsin vedellyt niitä epäterveellisyyksiä napaani, joten niitä en tälläkään kertaa käy läpi. Joka tapauksessa, olen niitä joilla on ollut ihan valtavan kolottava karkkihammas! :D Olen ollut makean perään ihan hirveästi. Jos joku sanoi jonkin olevan äklönmakea, tiesin heti, että se on mulle hyvä! Vetelin napaani ihan sokeripaloja myös. Samahan se on veteleekö karkkia vai sokeripaloja. :D Olen rakastanut kaikkia leivonnaisia, sekä myös sipsejä. Vuosikausia nimesin Hesburgerin ateriat lempiruoakseni. Teini-iässä asuin koululta sen verran kaukana, että kuljin edes takaisin busseilla, ja vaihto oli keskustassa. Hesen kautta menin. Joka päivä. Kerran oli viikko, kun kävin kahdeksan kertaa Hesellä. Kyseessä ei siis ollut mikään ongelma tämän suhteen. Ei hallitsematonta himoa tai ahmintaa. Oli ihan vain hauskaa. :D Söin lemppariruokaani niin usein! Jei!

Alla olevassa kuvassa olen kuusitoista. Syntymäpäivä. Mulla oli jo teini-iässä kunnon kaksoisleuka (ja rasvainen pömppövatsa), vaikka muuten olinkin edelleen hoikka. Kuvassa katselen seinille, jonne oli liimailtu Hesen lahjakortteja vaikka kuinka monta. Voi onnea! :') Tuo oli juuri sitä aikaa, jolloin se kahdeksan Hese -käyntiä tapahtui.

Epäedustavin kuva ikinä. :)

Tämän kaiken kerron siksi, kun niin moni väittää, ettei millään pystyisi samaan, koska on sellainen herkkup*rse tai niin makean perään. Mä olin ihan samanlainen. En oo enää. :) Elämä on valintoja täynnä. Jos on tahtoa, on kykyä. Ja se on niin yksinkertaista..

Jatkoin tosiaan syömistä samaan tapaan yli kaksikymppiseksi. Herkkuja meni, pizzaa tai eineshappareita meni aamupalaksi, batteryn ja suklaalevyn kera. Batterya join vissiin ainakin pari vuotta joka ikinen päivä. Yhden tai kaksi. Kyllä se paino alkoi sieltä kerääntyä. Monelle varmasti olisi tullut paljon enemmän kuin itselleni, mutta mä olenkin tosiaan luonnostani niin pieni ja keho vetää siihen pieneen suuntaan automaattisesti, eli pisti onneksi vastaan kilojenkin kanssa, ettei niitä ollut pudotettavana vaikka kolmeakymmentä. Ainoastaan kymmenen. Kymmenen kiloa pelkkää löysää ihraa. Olin kyllä silloin onnellinen. Fyysinen vointini oli todella huono, syke taivaissa, hengästytti jne., mutta en minä sitä tajunnut. Se oli vain elämää. Herkuttelin ja olin siitä kaikesta nauttivinani. Enkä nähnyt kokoani. Meillä nämä ajat tunnetaan nimellä 'Onnellinen Läski'. :D

AAHAHAHAHAHAA :'D Onnellinen Läski. :')

Tuohon aikaan ei voi enää koskaan palata. En voi koskaan kasvaa läskiä noin paljoa. En voi koskaan enää herkutella siinä määrin. Tietoa on liikaa. Silloin ei ollut tietoa, eikä kykyä nähdä itseä. Nyt tiedän miten mikäkin vaikuttaa mihinkin, näen kehossani muutokset, tunnen olossani muutokset. Periaatteessa voisin kasvaa tuohon kokoon, en kyllä ymmärrä miksi, mutta periaatteessa. Voisin kasvaa, mutta Onnellista Läskiä minusta ei voi koskaan enää tulla. Tietoisuutta ei voi hukata, vaikka todellisuuden voi muuten piilottaa. Valitettavasti tiedän, miten hyvälle tuntuu olla terve ja elää terveellisesti, joten paluuta ei tosiaan voi millään olla.

Kun sitten painon pudotin pois, kun jossain kohtaa olin havahtunut itseeni, en ihan heti jättänyt herkkuja pois. Jossain kohtaa hetkeksi, mutta en muuten. Kuten monesti sanottu, vaihdoin vain silloisen kykyni mukaan kaiken epäterveellisestä terveellisempään. Jos tuotteesta oli vähäsokerinen, vähärasvainen tai muu light -hömpötys, vaihdoin siihen. Ei välttämättä loppupeleissä sen terveellisempi, mutta pointti oli kalorien karsimisessa silloin ja niinhän siinä tosiaan kävi, että kalorit tipahti todella korkealta normaaleiksi ja paino suli itsestään pois. Herkkuja saatoin syödä painon putoamisen jälkeen vaikka päivittäin, mutta se oli todellakin pientä. Se oli kolme namia tai rivi suklaata. Sata grammaa kevytjätskiä joskus. Joskus kävi ulkona syömässä ei-välttämättä-niin-terveellistä ja sen huomasi heti olosta. Sydän alkoi paukata ihan miljoonaa, kun söikin jotain rasvaista pitkästä aikaa ja normaalista poiketen. Koko keho tärisi ja tuli kaikinpuolin huono olo. Yleensä vatsa meni sekaisin. Silloin jos koska ymmärsi sen, että nyt kun on ollut ilman sellaisia, keho kertoo, että älä enää. Kertoi kovaan ääneen, että ei tämä tavara kuulu ihmiskehoon, miksi kiusaat sitä! En tuolloin lopettanut kuitenkaan kokonaan tuota(kaan), mutta harvoin tuli käytyä. Muistan mm. viimeisen kerran, kun olen syönyt Kotipizzaa. Siitä oli silloin ollut jo vuoden tauko ja teki mieli maistaa. Järkytyin jo heti alkuun sitä rasvan määrää, mikä siitä tihkui.. Hyi olkoon. Ja sen myös maistoi.

Yksi parempi valinta peruskarkin tilalle silloin. Tää oli joku kilpailuvoitto. Ihan kivasti karkkia. :D

Tuo on myös yksi jännä juttu, kun on ollut syömättä kaikenlaista. Sitten kun syö, niin sen kaiken maistaa. En pystyisi syömään enää mitään maistamatta voita tai muuta rasvaa, sokeria, suolaa. Makuaisti todella terävöityy. Nykyään kun ei sitä suolaa lisäile mihinkään, maistuu esimerkiksi tuorepinaatti ihan selkeästi suolaiselle. Kovin punainen omena saattaa olla jopa liian makea jne. Mutta sen voin myös sanoa, että kun niitä herkkuja syö vain harvoin, vasta silloin oppii OIKEASTI niistä nauttimaan. Silloin, kun niitä vetelee kaksin käsin harva se päivä, ei sitä mieti eikä maistele. Harvemmin syötynä siinä oikeasti nautti. Joka ikisestä puraisusta. Silloin hermostui niille, jotka veteli kaksin käsin herkkuja, että p*rkele MAISTELKAA NIITÄ EDES. :D Sama päti ja pätee myös ihan perinteiseen ruokaan. Sitä heräsi maistamaan ja ruoka on aivan valtava nautinto. Olen tietoinen siitä kaikesta, minkä suussani maistan syödessäni. Keskityn siihen, nautin siitä.


Yhtä sun toista. :D

Herkut tosiaan matkasi mukana aina sinne hetkeen asti, jolloin ne kaksi vuotta sitten jätin pois. Juhlissa ja muissa kyläilyissä syötiin vähän enemmän ja jopa ihan niin paljon, että ei ole kamalampaa oloa ollut varmaan ikinä. Se tunne, kun vatsa on oikeasti jo fyysisesti niin täynnä, että alkaa kasaantua ruokatorvea pitkin ylös. Jep jep. Joskus on syöty. Äitin tekemä ruoka oli vaan parasta. :) Saati sitten, kun sai etukäteen ilmoittaa mitä kaikkea pöydässä oisi tarjolla, jälkkäreitä myöten, niin niitähän sitten syötiin! Ikinä ei oo kyllä toiste ollut sellaista oloa, huhhuh. Veikkaisin, ettei ikinä enää!

Mun suurimpia herkkuja oli aikoinaan irtokarkit. Etenkin kirpeät. Salmiakki oli todella hyvää. Suklaasta parasta oli ehdottomasti valkosuklaa. Esimerkiksi Tobleronen moinen oli maailman parasta ja niitä sai laivalta aika isoja pötkäjä. :D Myös Maraboun minttusuklaakrokantti oli suurta herkkua. Sipseistä taisi lemppareimpia olla Kartanon perunalastut. Jäätelö ei ole koskaan ollut hirveän tärkeää, enkä osaa nimetä lempparia sieltä. Yksi suurimmin kulutettu oli kuitenkin minttu-puffet. Ainon mustikkapiirakkajätski oli hyvää. Roskaruokarintamalta ei löytynyt sen Hesekauden jälkeen enää uutta parasta. Leivoksista sitten taas varmaan kaikki oli maailman parasta, berliininmunkit ja suklaahippukeksit. Ja joulutortut. <3

Joka joulu. Pellillisestä ainakin kolme neljäsosaa tuhosin minä. :D

Harmittaa, etten muista, mitä olen viimeisenä syönyt. Veikkaan irtokarkkeja ainakin. Ja toki valehtelisin, jos sanoisin, etten koskaan kaipaa mitään näistä entisistä herkuista, etteikö niitä tekisi koskaan enää mieli, etteikö vesi herahtaisi kielelle kun jokin tietty herkku tulee mieleen. Mutta ei siinä ole mitään ihmeellistä. Tottakai välillä tekee mieli niitä, siinä missä ihan mitä tahansa muutakin. Ei se tarkoita sitä, että se olisi koskaan taistelua tai että olisi luopunut jostain suuresta. Ihmisellä on tapana kaivata asioita, joita ei enää ole. Eikä sen tarvitse tarkoittaa ruokaa, se voi olla mitä vain. Nämä mieliteot on hyvin ohimeneviä. Se mikä on varmaa, on se, että nämä mieliteot eivät tule kehosta vaan jostain mielen sopukoista, jossa on niihin liittyvä muisto. Mieli muistaa, keho ei varmasti. Sanotaan, että kaksi viikkoa ihmisellä kestää aina tottua uuteen makuun ja se sama kaksi viikkoa on se aika, kun keho alkaa päästää irti jostain, mitä ei enää tule olemaan. Mitä kauemmin ilman, sitä vähemmän tekee mieli. Ja sitä helpommaksi se muuttuu. Mulla ei henkilökohtaisesti ole ollut missään kohtaa vaikeaa, en ole 'ollut lähellä repsahtaa' tai muutakaan vastaavaa. Ei tulisi mieleenkään. Nykyään esimerkiksi itsetehdyn luumurahkan himo tai Questin patukoiden himo on paljon suurempi ja se ei edes jätä rauhaan. :D Näille himoille voi onneksi antaa jopa periksi. :)

Kyllä nyt on hyvä olla. Tässä kunnossa, tässä vaiheessa elämää, ottaen huomioon miten monta vuotta elin epäterveellisesti. Yli kaksikymmentä! Mistään en koe luopuneeni, vaikka moni niin varmasti väittääkin. :) On huudeltu, että 'hieno on sulla elämä..'. Hähää, niin onki! SCREW YOU, heikko yksilö! :'D Mulla on kehossani ja mielessäni tämän asian suhteen aivan P*RKELEEN hyvä olla. Kun mietin sitä oloa, mikä joskus oli, en voi uskoa, että annoin sen jatkua. Että en nähnyt enkä tajunnut tuntea. No nyt näen ja tunnen, eikä koskaan enää siihen kuntoon. Sitä en tiedä, olenko tässä nyt loppuelämän syömättä herkkuja. Tulee esimerkiksi mieleen, että jos saisi kuulla lääkäriltä, että elinaika on vähissä, niin kyllä varmaan jotain maistaisin. ;)

Tiedän, olen äärimmäinen teoissani. Tämä sopii mulle erittäin hyvin. Veikkaan, että suurelle osalle ei. Siksi en koskaan automaattisesti suosittelisi totaalikieltäytymistä herkuista. Mutta jos niin tekee, niin täydet rispektit saa multa ihan varmasti. ;) Yo! Kippis (vedellä) terveelliselle elämälle!

tiistai 23. huhtikuuta 2013

HABAAAAAHH (and then some)

Otsikko on kuvaava. :D Tänään oli kyllä ihan parhaudellinen habatreeni aamulla, johon löysin inspiraation YouTubesta! Yleensä en katsele noita ja tee treenejä niiden pohjilta, mutta tällä kertaa tapahtui poikkeus. Piti tästä kirjoitella jo päivällä, mutta en ehtinyt. Pakko tehdä siis vissiin myöhäsin postaus koko blogihistorian aikana, kun huomiseksi ei voi lykätä, huominen postausaihe kun on jo tiedossa. ;)

Syö sitä hanskaa?

Mutta eilen illalla tosiaan bongasin Annankin tehneen hauiksille 7-7-7 -liikettä (eli Arnoldin 21), jota on pitänyt itse kokeilla jo ties kuinka kauan, mutta olen unohtanut. No nyt muistin taas! Tätäkin muistamista mahtavampaa oli bongata kyseisen postauksen kommenttikentästä videolinkki YouTubeen kyseisestä liikkeestä - ja sitten muutamasta muusta. Ah. Katsoin videon treeniosuuden eilen illalla (kahdesti :D), ja hyvä että pysyin pöksyissäni, kun teki mieli heti habailla! Tuo video on nähtävissä alla (en katsonut höpöttelyosioita).




Päätin tosiaan tehdä tuon Arnoldin kaksykkösen lisäksi videolla nähtävät muutkin liikkeet ja koostaa niistä habatreenini. En suinkaan kuitenkaan niin tiukalla tahdilla kun isot sedät videolla :D, kun piti selkää ja takaolkapäitäkin treenailla. Scottia mulla ei sentään kotona ole, mutta vinopena toimitti sen virkaa. Painojen kanssa oli vähän hakemista, kun liikkeet oli niin erilaisia ja pitkäkestoisia verrattuna normaaliin. Mutta ensi kerralla tiedän mistä lähdetään! Aloitin siis tuolla 7-7-7 habailulla.


7 x alapuolikas, siitä ihan ylös, josta 7 x yläpuolikas, josta alas ja 7 x kokonainen. Tää kertaa neljä.

Laitoin tankoon pikkuiset 11kg ja risat. Ensimmäiset meni helposti ja mietin, että on liian vähän painoa, mutta kun tuon kaiken toistaa neljästi, ei se ihan niin kevyt enää ollut. :D Huippua!

Toisena liikkeenä videolla näkyy superipari, käsipainoilla käännöt seisten, niin että painot koskettaa ylhäällä toisiaan. Sitten scottia (eli mulla vinopena) ja mutkatangolla toistot. Tässä mulla oli painot TOSI hakusessa, kun pelästyin niin videolla nähtäviä kymppikiloja, joilla itsekin voisin tehdä helposti näitä. Mutta kun tuon kokoinen äijä tekee niillä ja saa vain kymmenen toistoa, niin mietin miten ihmeen pienet mun pitää ottaa käyttööni! Valitsin kuusikiloiset. En ottanut huomioon, että mulla ei siinä alla ollut tätä Arnoldia vaan takaolkapäitä, joten habat oli oikein hyvin levänneet. Veivasin sitten kolmekymmentä toistoa :D ja mutkatangolla perään (se 11kg siinä..) toiset kolmekymmentä. :D No ainakin hapotti sen jälkeen.. :') Seuraaviin nostin molempiin painoja, mutta en paljoa, koska tuossa vaiheessa sitten taas ne hauikset oli edeltävistä toistoista ihan kuitit. Tämän tein kolme kertaa.

Kyllä ne kolmekymmentäkin irvistytti. :D Eiku siis sydämestä ottaa ja herkistellöö, vai miten se meni.
Vinkki: katso video. ;)

Viimeisenä videolla oli mielenkiintoinen veivaaminen, johon taas piti hakea oikeaa toistomäärää, koska koko touhu vaati voimia aika pitkään, eikä voinut ensimmäisellä tietää kuinka monta toistoa olisi liikaa eikä pystyisi suorittamaan alusta loppuun. Kyseessä siis käsipainoilla tehtävät käännöt ja hammerit. Toteutus: kääntöjä tasatahtiin tietty määrä, jatketaan hammerilla tasatahtiin se sama määrä, jonka jälkeen vuorotahtiin yhteensä se sama määrä kääntöjä, jonka jälkeen vielä hammerit vuorotahtiin se sama määrä. Koita siinä sitten tietää, millä toistomäärällä aloittaa. :D Kuuden kilon painot otin ja tein (kuten videolla) kahdeksan toistoa. Lopussa totesin, että kymmenen olisi mennyt ja niin tein seuraavilla. Neljä kertaa tein tuon läpi.


Käännöt tasatahti, jatkuu hammerit tasatahti, jatkuu käännöt vuorotahti, jatkuu hammerit vuorotahti.
Sama toistomäärä kaikissa, vuorotahtiin tehtävissä yhteensä laskettuna.

UULALAA tää oli kivaa. :D Ja se, että eilisestä on ojentajat ihan superkipeät, teki oman kivan lisänsä tähän touhuun. :') Mä ihan satavarmasti teen tällä kaavalla habat jatkossakin, kunnes joskus sitten kyllästyn. Ehkä niin ei käy koskaan. <3 Treenin jälkeen rakennellessani palkkarirahkaa ei kädet yksinkertaisesti toimineet ja siinä aineksia laitellessani sain välillä kaivaa imurinkin esille, kun pitkin lattiaa oli juttuja, joita kuulu olla pitkin lattiaa. :D Ihan oli spagettikätöset!

Ja arvatkaa mikä oli mun mielestä tuolla videolla ihan parasta?! Huomata, että isotkin pojat fuskaa liikkeissä ja heilautuksella mennään jos ei muuten pysty! AH! Mähän heijailen aina viimeiset! Välillä tulee sellainen olo, että 'tein taas ihan huonosti kun ei ollut niin puhdasta ja ensi kerralla tipautan painoja, että tulee vaan puhtaita'. Pyh ja pah! Heijarilla vaan! Aina voi laskea suuupeerrhiitaaastiiii alas.



Treenin jälkeen pääsin vielä pihalle ja siitäkös olin ihan ratketa, kun niin kovin innostutti!

Poksahtaa ihan just! Heidi Into Piukee!

Ilman suurempaa suunnitelmaa menin. Halusin vähintään kymmenen kilometriä mennä, mutta en kuuttatoista. Menin loppujen lopuksi sitten kaksitoista ja puoli, vilkaisin vähän uutta reittiä samalla. Vettä satoi niskaan jossain kohtaa kaatamalla, mutta siellä menin ja hymyilin. Märkä asfaltti tuoksui ja kosteat niittypellot.. Oih. <3

Välillä satoi ja välillä paistoi.

Melkein oli normaalit sykkeet kävelyllä! Rauhaksiin menin ja vertailin edellisiin kävelyihin. Ei jäänyt keskisyke alemmas ja maksimi oli normaali. Jospa se tästä näillä hiljattaisilla muutoksilla! Huomenna tietty sydän ei lyö enää ollenkaan.

Salaattia tänään taas naamariin, kohtalaisen runsailla mausteilla. :D Siinä on salaattisekoituspussukan sisältöä, tuorepinaattia, kirsikkatomskuja, kurkkua, tuoretilliä ja -basilikaa silputtuna, raejuustoa ja currya + vielä kuivabasilikaa. Omnomnom.


Kuvan jälkeen tietty kaikki sekaisin.

Tänään tapahtui myös jotain uusia tukkajuttuja. Arvaa tekikö pahaa saksia hyväkuntoista pidennystukkaa lyhyeksi. :'( Tein sen kuitenkin, kiitämme kävelyä, jonka aikana idea tuli. Älkää innostuko liikaa tästä, voi olla että huomenna otan nuo kokonaan pois päästä. :D Tahdon rapsuttaa mun päänahkaa ja hieroa shamppoota sormenpäillä. <3


OHO MITÄ TAPAHTU

Tänään on myös ollut ihan mahtava huomata kuinka monta lemppariblogia ja muitakin seuraamiani on päässyt ja lähtenyt mukaan bloggaamaan uuden blogiyhteisön (FitFashionin) alle, joka avautuu piakkoin. Jei hyvä te! Me tuossa tyttöjen kanssa hihiteltiin, kun oon niin erakko ja kieltäydyin kutsusta. Olin varmaan ainoa. :D Hih.

Mutta juu, huomenna sitten postausta eräästä kaksivuotispäivästä. ;)

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kuritetut olkapäät

Auauau. Olkapäihin koskee. Sekä muuten, että treeninkin ansiosta. Pari viime päivää on menty kipuilevilla triggereillä ja varsinkin aamuisin on iso osa molempien käsien liikeradoista pois pelistä. Kyllä ovat kiukkuisia nyt! Muuta syytä en keksi, kuin jälkireaktio siitä monen päivän hieromattomasta ajasta taannoin, tai sitten viime viikon kevyt viikko, kun eipä tullut noita alueita treenattua normaaliin tapaan. Kumpi hyvänsä, sattuu ihan yhtä paljon. Lisäksi huomasin tänään samaa ongelmaa, jota pohdin viimeksi joulukuussa. Toinen olka ei nouse, tulee seinä vastaan. Pahemman luokan jumi jossain.

Olkien kohotusyritys. Normaalisti rusahtaa kivasti. No nyt ei oikea puoli nouse.

Aamulla olikin osuvasti olkapäät ja ojentajat treenivuorossa. Arnoldin vaihdoin perinteiseen pystypunnerrukseen, kun tuo kiertoliike oli yksi niistä aivan mahdottomista liikeradoista. Superiparina sama kuin ennenkin, viparit sivuille kädet 90° kulmassa. Jostain syystä tuohon riitti paukkuja paljon (vaikka pystypunnerruksissa tein varmasti ihan loppuun asti) ja annoin sitten mennä mahdollisimman paljon. Jokaisella kerralla meni 25 toistoa. Oli mulla siinä jonkin verran vähemmän painoakin (6kg), mutta silti olin vähän yllättynyt, kun superina tehtiin. Tuo liike vihlaisi ensimmäisissä toistoissa vähän, mutta ei sitten enää ja siksi pystyi jatkamaan kiltisti.




Sai kyllä ihan todella hyvän tuntuman näillä aikaiseksi, kyllä useampi toisto vaan toimii sekin. Olkapäihin tuli myös mukava pumppi heti ensimmäisen setin jälkeen.




Tänään tein useammassa liikkeessä niin, että ensin tehtiin suurella painolla maksimit ja jatkettiin pienemmällä painolla niin paljon kun pystyi. Ojentajissa sama juttu, esimerkiksi ranskalaisessa, seisten sekä maaten, tipautin kolmisen kiloa ja minipainolla jatkoin. Ensimmäiset toistot tuntuu siltä, että on ihan yhtä tyhjän kanssa, mutta kyllä siinä hymy hyytyy aika äkkiä ja käsi ei vaan enää tottele. :D


Ranskalainen seisten. Ensimmäisiä, miettii että eihän tää tunnu missään.
Maaten. Viimeinen toisto ja kädet lähti jonnekin omille teilleen, ei oikein noussut ei. :D
Itseäänkin siinä sitten naurattaa.

Tuo ranskalainen maaten oli periaatteessa nyt sitten osa triplaa, kun ensin oli isoilla painoilla x max, pienemmät painot x max ja siitä jatkoin noilla pienillä sitten seisten vipareita kädet suorina sivuille + eteen (=yksi toisto). Ihanata hapotusta! <3 Ja edelleen tuntuu olkapäät voimattomilta, vaikka treenistä on aikaa jo monta tuntia.

Sivuille, eteen = yksi toisto. 3x12. Onpas muuten ranteet löysät.

Kyllä sai sykkeitä taas ihmetellä, kun maksimit oli tässä treenissä nyt 138. Keskisyke 101. Viikko sitten maksimit oli kymmenen pykälää ylempänä. Veikkaisin, että nämä monitoistoiset sarjat olisivat voineet nostaa kyllä sykettä normaalisti aika korkealle. Ennen treeniä myös heittäydyin pikaisesti sohvalle selälleni katsomaan, mitä se syke näyttää siinä. 47 se sitten näytti. Aika alhainen sekin, tuolleen äkkiseltään ohimennen katsottuna. Toivotaan nyt, ettei se koko ajan vain laske ja laske. Jos siltä näyttää niin sitten kyllä lääkäriin ja sassiin. Eihän se kohta lyö enää ollenkaan.

Treenin jälkeen oli vuorossa toinen. Pihalla oli liian myrskyisää ja harmaata, jotta olisin tuntenut suurempaa intohimoa sinne mennä. Siispä taas crossarille. Parikymmentä minuuttia, eri nopeuksilla (ja välillä takaperin). Kuutisen pyrähdystä täysillä. En ottanut pyrähdyksille aikaa enkä suunnitellut intervalleja. Menin kunnes hapotti ja aika hyvin hapotti, kun eilen oli se jalkatreeni ja tänään sattuu. :) Tarkoitus oli mennä tasaisen vauhdikkaasti koko 20 min niin että hiki olisi vaan lennellyt, tyyliin sykkeellä 150, mutta ei se tietty noussut sieltä vaikka kuinka sotkin. Pakko oli sotkea p*rkeleesti, kunnes jalat eivät enää toimineet hapotuksen vuoksi. Maksimit jäi lukemaan 165. Tuon treenin jälkeen oli edelleen hirveästi energiaa ja olisin lähtenyt vielä pihalle sittenkin, kunnes tajusin, että olin jo laittanut pyykkikoneen päälle. No huomenna on uusi päivä! Ja toivottavasti myös parempi ilma. :)


Ihan ku se ois vieläki vihanen?? En oo enää onneksi ihan niin vihainen. Ainakaan
nyt just tällä hetkellä. :D

Nyt on vatsa täynnä kahvia ja kukkakaali-parsakaali-kasvissoppaa. Imuroinnin aika! Ja tänään meinasin sitten ihan tosissani vastata sinne unipostauksen kommentteihin. Pitää siivota ensin ennen kun voi rauhoittua sitä varten. :)

EDIT: unipostauksen kommentteihin vastattu!