tiistai 31. joulukuuta 2013

Treenivuosi 2013

Vaellus Ben Nevisillä, juttu täällä.

Aika katsella vähän tämän vuoden treenikuulumisia pääasiassa tilastojen muodossa. Mitä sitä on oikein tullut tehtyä? Vertaillaan vähän myös viime vuoteen, kun koko vuodelta on olemassa HeiaHeian kertomaa.


Viime vuonna liikuin 322 eri kertaa, yhteensä 444 tuntia. Tänä vuonna liikuin 404 eri kertaa, yhteensä 497 tuntia. Viime vuonna meni alkuvuosi vielä yksijakoisella, joten tunteja tuli luonnollisesti silloin vähemmän, vaikka elämäntilanne oli muutoin samanlainen. Näitä tunteja ei oikein voi suhteuttaa perus työssäkäyvään ihmiseen. Minä siis liikun, koska mulla on sitä aikaa. Tämä ei ole ikuinen tilanne, ja jossain kohtaa määrät tulee tipahtamaan. Ensi vuoden yhteenvedossa ei tulla näkemään tällaisia lukuja enää.


Yllä kuvassa 2012 treenit, alla 2013. Yllä näkyvät sairaspäivät ovat flunssia. Yhden päivän sairaspäivät (2kpl) on menkkakipujen vuoksi sivuutetut treenit. Tänä vuonna ei ole ollut ainuttakaan flunssaa (aiheesta kirjoitin täällä). Heinäkuun sairaspäivät ovat niiden migreenien vuoksi sängynpohjalla (ja sairaalassa..) vietettyjä päiviä. Lokakuussa tuli pari rastipäivää ruokamyrkytyksen vuoksi.


2012 salikertoja tuli 225, yhteensä 319 tuntia. Tältä vuodelta samat on 260 kertaa ja 325 tuntia. Kerrat siis lisääntyivät, mutta tunnit eivät juurikaan. Positiivinen kehitys tässä, sillä 2012 tykkäsin heilua vaikka kaksi tuntia siellä punttien parissa.. Ei tarttis.

Crossailukertoja tuli kymmenen enemmän, tunneissa kolme tuntia enemmän (42h -> 45h).

Tänä vuonna en ole kertaakaan polkenut pyörää. Täällä ei ole pyöräteitä ja näillä autoteillä ei tule todellakaan ajeltua. Normaaleja kävelyreittejäni voisin ehkä polkea, vaikka autoja sielläkin tulee vastaan, mutta niihin ei pääse pyörällä mitenkään helposti. Lisäksi en omista kypärää ja sellaisen kyllä tahtoisin. En ehkä uskaltaisi enää ajella ilman sitä.

Hölkällä ja juoksulla on käyty tänäkin vuonna, vaikka yhtään sellaista en merkinnytkään HeiaHeiaan. Ne kirjattiin kävelynä, sillä silloin mentiin kävelylle, jonka ohessa otettiin niitä hölkkä-/juoksuaskelia sen verran, kun mieli teki. Joskus pitkiäkin pätkiä.


Kävelykilometrit lisääntyivät aika kivasti. :D Viime vuonna 256km, tänä vuonna 615.2km. Loppuvuotta kohti rauhotuin noiden kävelyiden suhteen. Keväällä ne oli kova sana, enkä olisi ilman pärjännyt. Onneksi olivat olemassa, vaikka osittain sen vuoksi joutuikin kehon kanssa vähän vaikeuksiin (kilpirauhanen). Kävelykertoja tuli viime vuonna 22kpl ja tunteja 59h. Tänä vuonna kertoja oli 68kpl ja tunteja 113h.

Kakkulat. Sensuurikakkulat.

Kerran tuli käytyä luistelemassa. Ihanat siniset vuokraluistimet eivät olleet tarpeeksi ihanat, että olisi tullut mentyä toiste. Omat luistimet olisi pitänyt saada teroitettua, ja sitä ei tullut tehtyä, kun kyseiset paikat on kaukana meiltä ja niihin olisi pitänyt jättää luistimet vuorokaudeksi (eli kaksi reissua, liikaa vaivaa). Luistelukokemus oli kuitenkin oikein hauska, vaikka luistimet olivatkin lievästi hankalat. :')


Yhdesti käytiin myös sulkapalloa pelailemassa. Se oli aivan tajuttoman hauskaa ja rakastan tuota lajia! Harmikseni niskani oli eri mieltä, eli meni aivan überjuntturaan, josta kärsin pitkään jälkikäteen. Siksi ei ole menty uudelleen. Suren..

Vaeltelua tuli kolmesti. Niistä yhdestä löytyy tarina tämän postauksen ensimmäisestä kuvasta, toisista kahdesta pienemmästä reissusta viereisille kukkuloille löytyy tästä: 1 ja 2. Vaelluskilometrejä tuli 33.1km ja tunteja 11h.


Lihaskasvatuksen suhteen on menty pidemmän takapakin jälkeen vihdoin vähän eteenpäin. Mutta koska sitä takapakkia/paikallaan junnaamista tuli useamman kuukauden aikana, en ala edes etsiä mitään kehityskuvia, että mitä vuoden aikana on kasvanut ja missä. Se jo tiedetään, että takamus on kasvanut ja se on se pääasia, eikö? :D

Tämä vuosi on ollut jotenkin raskas ja mieleen tulee valitettavasti jäämään päälimmäisenä ne vastoinkäymiset, joista täälläkin on puhuttu, ja sitten ne muut, joista täällä ei ole puhuttu. Heti alkukeväästä oli se stressijakso, mikä jatkui vaikka kuinka pitkään, kunnes huipentui siihen yhteen viikkoon. Sen vaikutuksia saikin keräillä ihan syksyyn asti. Siinä välissä tuli tietysti ne järjettömät migreenikohtaukset, joiden vuoksi kesä ja kaikki sille suunnitellut reissut ynnä muut menivät aivan ohi. Vasta hiljattain on ollut ilmassa kaikenlaista positiivisempaa, vaikka se peruselämä onkin ollut onnellista koko ajan, ja kaikennäköistä kivaa on tapahtunut. Vuosi 2012 taas oli elämäni hienoin, onnellisin ja varmaan tulee pysymäänkin sellaisena monen monta vuotta.

Seuraavalle vuodelle on paljon odotuksia, sillä meidän elämä tulee tuossa keväällä muuttumaan taas oikein kunnolla ja sitä myötä myös treenikuviot määritellään uudelleen, kun sen aika on. Näistä lisää sitten keväämmällä, sen verran kun täällä blogissa ylipäätään asiaa tulee läpi käytyä. :)

Siispä toivottelen entistä parempaa vuotta 2014 kaikille! Tulkoon teidän(kin) unelmista silloin totta! ;)

maanantai 30. joulukuuta 2013

Kevyesti

Tänään korkattiin kevyet treenit selkä-/hauis-/takaolkapäätreenillä. Vihkoon kirjoittelin etukäteen liikkeet ja painot, aivan kuten aina, ja tiputtelin niitä painoja ihan kunnolla. Tarkoitus tämän viikon treeneille on tosiaan se, että pienemmillä painoilla, suuremmalla toistomäärällä, mutta ei kuitenkaan vedetä lihasta ihan piippuun asti. Tänään tuo toteutui hienosti, sillä toistoja jäi ihan kunnollakin varastoon. Sanoisin, että joka liikkeessä viidestä kymmeneen.


Mutta oli mulla suureksi osaksi vähän tyhmä olo. :D Tuntuu niin hyödyttömältä! Vaikka kaikkea muuta se on, pidemmässä kaavassa. Mutta oli se silti pitkälti aika hauskaa, niin erilaista. Hauiskäännöt tein lämmittelypainoilla ja pysähdyin viiteentoista toistoon, vaikka olisin varmasti saanut tehtyä vaikka kaksikymmentäviisi. Jokaisessa liikkeessä pidin tuon 15 maksimina. Ainoastaan alatalja kuminauhalla pysähtyi 20 toistoon, kun siinä en voinut luonnollisestikaan painoa pudottaa, eli oli pudotettava toistoja (normaalista kolmestakymmenestä).


Yllä näkyvä takaolkapääliike vasta tyhmälle tuntuikin, kun piti pudottaa painoa sieltä kahdesta ja puolesta kilosta alaspäin. :D Otin käteen pienimmän vinyylin, eli puolitoista kiloa. PUOLITOISTA KILOA. Muhaha. Oli hauskaa. :')


Tässä treenissä pudotin painoja seuraavanlaisesti:

Hauiskääntö 10kg -> 6kg
Kulmasoutu keho 90°kulmassa, mutkatangolla 28,5kg -> 18,5kg
Alatalja kuminauhalla 30 toistoa -> 20 toistoa
Rear delt raise 2,5kg -> 1,5kg
Preacher curl mutkatangolla 18,5kg -> 13,5kg
Keskitetty hauiskääntö 8kg -> 5kg *superina
Hammerit 8kg -> 5kg *superina

Normaaleilla painoilla toistomäärät on olleet viime aikoina kahdentoista luokkaa jokaisessa.


Treeniin meni aikaa käsittämättömät 46min. Normaalisti kulutan aikaa siinä tunti ja viisi minuuttia. Tämä oli ehkä vähän hämmentävä ero, sillä toistoja tuli enemmän kuitenkin. Suuri ero oli tietysti palautumisajoissa, joita ei käytännössä tarvinnut tänään pitää lähes laisinkaan, kun sarjoissa ei lihakset väsyneet. Silti ero on ehkä liian huomattava, ja taidan jatkossa pitää huolen, että palautumisajat ei venähdä. Kelloa en ole koskaan noissa väleissä toljotellut ja sen voisin melkein ottaa jatkossa tavaksi.

Treenin loputtua hauiksissa tuntui vain ihan vähän painetta ja olo jatkui tyhmänä, kun palkkaria join.. No, oli se protskun aika siinä vaiheessa päivää joka tapauksessa. ;) Crossailua pääsin vihdoin tänään tekemään ja surin samalla The Big Bang Theoryn neljännen kauden loppua - mulla kun on enää yksi kausi jäljellä! :'(


Tänään oli soppapäiväfiilis ja soppakattilaan päätyi kiehumaan ne perinteiset porkkanat. Sekaan meni kypsymisen jälkeen tölkki tomaattimurskaa ja vähän riisimaitoa. Paistelin pannulla sipulisilppua, jotka sotkotin sekaan kaiken soseuttamisen jälkeen. Joukkoon tuli tietysti myös valkosipulinkynsiä sopivasti. Eli kolme.

Maukasta soppaa sipulisattumilla. Kiva oli niitä rouskutella siellä seassa.

Huomenna lepoa, jonka kunniaksi kattellaan läpi kulunutta treenivuotta ja vertaillaan sitä edelliseen!


sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Treeniviikko 52

Huhhuh! Vähiin käy koko vuosi ja hetkeksi loppui myös kovat treenit, ensi viikon kevyen vuoksi. Sitä ennen taas vilkuillaan, että mitä tällä viikolla tehtiin.

Maanantai: selkä, hauikset. Kesto: 1:05.
+ 40min crossailua, 15.20km.

Tiistai: jalat. Kesto: 0:57.

Keskiviikko: olkapäät, ojentajat, vatsa + kyljet. Kesto: 1:17.

Torstai: selkä, haiukset. Kesto: 1:08.
+ 7.12km kävelylenkki. Kesto: 1:31, keskisyke: 107, max: 141, keskinopeus: 12.47min/km.

Perjantai: jalat, vatsa. Kesto: 1:18.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: olkapäät, ojentajat, vatsa. Kesto: 1:12.



Tällä viikolla aikataulut näytteli osaa treeneissä kahdesti; ensimmäisen kerran tiistaina, jolloin vatsat jäi tekemättä, sillä oli kiirus intialaiseen hakemaan ruokaa. Toisen kerran sitten tänään, kun tuli jälleen nukuttua yllättävän pitkään ja sain punttitreeniosuuden tehtyä vasta niin, että olin kolmen aikoihin valmis. Jätin siis crossailut tekemättä, sillä oli jo pitkälti ruoka-aika. Nälkäkin. Pitkät unet johtuivat siitä, että ensimmäistä kertaa aikoihin kissa nukkui toisaalla koko yön, joten sain nukkua rauhassa. Ilmeisesti olin saanut jonkin sortin univelatkin siinä aiempina öinä, jotka meni katkonaisesti milloin myrskyn ja milloin päällä tepastelevan tai nukkuvan kissan vuoksi. Ehkä nuo ajat on nyt takanapäin ja elukka osaa taas nukkua normaalisti. Eli ei mun päälläni. :)

Pitkästä aikaa tänään hoovereita. 20kg selällä, 3 x 1min.

Tämä oli nyt tosiaan viimeinen kova viikko taas, eli neljä tämmöistä on painettu ja ensi viikoksi kevyttä. Mun suunnitelmani sen toteutustavan suhteen on muuttuneet aika monta kertaa. :D Aika monella eri tavalla tuo on tullut toteutettua tässä parin vuoden sisällä ja senhän voi toteuttaa haluamallaan tavalla - kunhan se on punttitreenien osalta kevyempi kuin normaalisti. Aivan täyslepoa en ole suunnitellusti pitänyt koskaan, eikä sellaista ole tälläkään kertaa edessä, mutta keväällä sellaisen pidän tietyssä kohtaa. Joskus on täysillä rötvätty toinen puoli viikosta ja treenattu toinen, joskus on treenattu joka toinen päivä ja välipäivinä tehty aerobista. Ehkä kerran on tehty pienemmillä painoilla pidempää sarjaa ja toisinaan on tehty normipainoilla normaalia vähemmän toistoja. Tällä kertaa alunperin aattelin tekeväni kaikki kuusi treeniä, mutta pienemmillä painoilla pidempää sarjaa. Sittemmin muutin mieltäni. Ainakin kahdesti. :D Nyt on todennäköisin se, että teen puolet treeneistä, eli kerran koko kroppa läpi. Ja pienemmillä painoilla pidempää sarjaa. Treenipäivät on maanantai, keskiviikko ja perjantai. Koko viikonloppu on lepoa treeneistä. Aerobista (kävelyä tai crossailua) saa toki tehdä mielen mukaan ja tulee varmasti tehtyäkin. Lauantain lepopäivälle on luvassa jotain jännää ei-treeneihin liittyvää ja tavallisuudesta poikkeavaa, kun matkataan Skotlannin pääkaupunkiin teatterinäytökseen. Tätä on ootettu isolla innolla! Ensi viikolla tulee postattua myös haaste jos toinenkin, kun ei ehkä niitä treenijuttuja ole niin paljoa tarjolla. Lisäksi täytyy varmaankin tätä vuotta vähän katsella urheilun saralta läpi ja vertailla käppyröitä ja saldoja viime vuoteen. :)

Eilen valkosipulista raastesapuskaa. Toinen lautanen on tälläkin kertaa miehen. Vinkki: hän kutsui
esillepanoaan nimellä Lumi Ylämailla. :'D

Eilistä ruokaa jäi sellainen reilut puolikas annos, joten piti jatkaa sitä jollain lailla. Päädyin pilkkomaan yhden ison parsakaalin pieneksi, laitoin pannuun vähän vettä ja palat sinne kypsymään. Kypsymisen jälkeen kaadoin veden pois, roiskasin öljyä ja kärtsäsin niitä siinä. Maustoin ja kippasin sekaan eiliset sapuskat (ja jokusen valkosipulinkynnen pursotin sekaan myös). Lopputulos oli oikein makoisa.



Ensi viikolla sitten rennosti! Vaikka ei siltä tunnukaan, että keventelyn paikka olisi nyt, niin se paikka tulee sieltä silti ja olen siitä aika innoissani. Jospa saisi taas tartuttua kirjaankin parin viikon tauon jälkeen. Raskas kirja vaatii raskaat tauot. :D



Ilmeikästä tulevaa viikkoa! ;)

perjantai 27. joulukuuta 2013

Suolaisia kyykkyjä

Myrsky alkoi eilen myöhään illalla ja yltyi koko yön ajan. Vitsillä heitin, että en sitten nuku yhtään, mutta eihän se vitsi ollutkaan. Hyvä on, nukuin toki, mutta oli se aikamoista pyörimistä. Tuulesta lähti valtava meteli ja sisällä tuuli tietysti myös. Alasvedetty rullaverho jammasi tuulessa. Kissa oli viimasta kylmissään ja vaihtoi paikkaa varmaan viidesti tai kuudesti yön aikana. Joka kerta mulle vähän hankalampaan kohtaan, tietysti. Kun aamulla sitten heräsin, luulin sen olleen aikaisin, mutta yhdeksältä sitä loppujen lopuksi nousi. Siihen loppuun taisi saada unta vähän enemmän putkeen. Ja tuuli oli tietenkin aamulla laantunut. Mutta oli kyllä kunnon pöhnä olo, eikä ollut niin kovin levännyt olo tuollaisen yön jälkeen.


Eilen oli laiskottanut sen verran, etten jaksanut tehdä aamupalabanskupannaria valmiiksi. Sama laiskotus jatkuu kyllä tänäänkin, eli banskupannaria ei ole luvassa varmaan lähipäivinä ainakaan. :D Aamulla söin sen sijaan banskun pelkiltään, parisensataa grammaa raejuustoa lusikallisella pellavansiemeniä, pari riisikakkua, joista toisessa mantelivoita päällä suht runsaasti. Tarkkasilmäiset siitä ehkä näkevätkin, että suolaakin näkyisi olevan. Kyllä vaan. Olen ostanut ensimmäiset suolat tähän talouteen! Itselleni kyllä vain, sillä mies saa syömisistään suolaa riittävästi. Ehkä juoksupäivinä voi hänkin tuosta hyötyä (hikoilun määrä). Itse laskeskelin tuossa, että en suolaa saa nykyisellään kuin parisen grammaa päivässä ja (urheilun vuoksi) hikoilevana ihmisenä sitä saisi ymmärtääkseni saada kyllä enemmän. Mihinkään muualle en tosin ole vielä keksinyt sitä lisätä kuin tuohon yhden riisikakun päälle. :D Ruokaan en tule lisäämään, sillä ruokien maku on tällä hetkellä niin kohdillaan, että siihen en ryhdy. Mutta onhan tämäkin tosiaan jo jotain enemmän kuin ennen. Urheilijan suolajuttuja en ole sen enempää vielä selvitellyt, mutta juurikin tänään, aika osuvasti, bongasin tämän blogikirjoituksen Bloggeristani. Jos nuo kohdat on kaikki totta, niin tämä pieni ruokavaliomuutos on sitäkin tervetulleempi.



Alunperinhän ostin tuon suolapurkin, kun huomasin veden kittaamiseni olleen noin kuutta litraa päivässä (!!), mutta sittemmin selviteltiin, että ei suolatasapainon pitäisi juomisella järkkyä. Olen siis aina ollut vähän väärässä uskossa tässä asiassa.

EDIT: "Pelkällä vedenjuonnilla ei hyponatremiaa yleensä synny. Terve henkilö voi juoda 5-10 litraa vettä päivässä, jos juominen jakautuu usealle tunnille ja mikäli munuaiset toimivat normaalisti ja poistavat ylimääräisen veden. Nopea suurten vesimäärien juonti voi aiheuttaa vaarallisen hyponatremian. Hitaampikin runsas juominen voi johtaa hyponatremiaan silloin, jos samanaikaisesti runsaan vedenjuonnin kanssa on vaikuttamassa vesihormonin eritystä lisäävä sairaus tai lääke."  Lähde.

Mutta kun joka tapauksessa saan tuota liian vähän, niin pakko sitä on vähän lisätä. Ja meidän Tescossa ei mitään Kalaharin suoloja ole, joten tähän on tyydyttävä. :D Muutenhan tämä koko suola-asia on mulle aivan uusi, kun en ole koskaan sitä ruokaani lisännyt. Lisäksi kun syö näin puhtaasti, ei sitä saa juuri mistään. Mulla raejuusto on pitkälti ainoa suolan lähde koko päivässä. Esimerkiksi leivän puputtajalla ei tämmösiä suolattomuusongelmia ole. :)


Nyt kun on suola-asia saatu alta pois, voidaan palailla tähän päivään. Jalkapyllyosiota oli vuorossa ja pöhnäolosta huolimatta olin suhteellisen innoissani treenistä. Sinne treenihuoneeseen se pöhnäkin sitten jäi. Oisin voinut todennäköisesti tänään lisäillä splittiin jo yli seitsemänkymmenen painot, mutta jätin sen tällä kertaa tekemättä ja odottamaan jonnekin kevyen viikon jälkeisille ajoille, sillä tahdoin lisäillä painoja vähän noihin muihinkin liikkeisiin. Splitti imee kyllä mehut aina mun koivistani totaalisesti, jos sinne on lisännyt painoa, joten otin tavoitteeksi lisätä kutakuinkin syväkyykkyyn (enemmän kuin takakyykky, mutta ei ihan ässtutegrääs kuitenkaan) kaksi ja puoli kiloa. Ja sehän meni. Treenin kolmantena liikkeenä siinä on nyt 42kg ja se nousi 3x8. Tämä on mulle kanssa ennätys. :) Jos joskus viitsin splitin syrjäyttää ensimmäiseltä paikalta ja siirtää tämän siihen, saisin varmasti aika hyvin enemmän painoa tankoon. Toistaiseksi tämä järjestys miellyttää kuitenkin eniten.


Ikkunat meni taas treenihuoneessa huuruun. Ja on ne ikkunat likaiset. Jos kiinnostaa tietää miksi, niin täältä selviää.

Ruokalautaselle pääsi perjantain tapaan myskikurpitsamuussia valkosipulin kera. Itselle en jaksanut siihen rinnalle tehdä mitään erikoista tällä kertaa. Miehelle kelpasi ruusukaalit (keitin ja sitten paistoin), mutta kun mun vatsani niistä ei oikein tykkää, niin jätin ne itse väliin tällä kertaa. Onneksi muussi on hyvää sellaisenaankin salaattien kanssa, joten en kokenut jääneeni mistään paitsi. ;)



Huomenna lepopäivä ennen viikon viimeistä kovaa treeniä sunnuntaina. Sitten onkin se kevyt viikko. Olen jo aika innoissani ajatuksesta, että treenailen pienemmillä painoilla pidempiä sarjoja. Tervetullutta vaihtelua, vaikka tämänkään hetkisessä ei ole mitään valittamista.

Mitä ajatuksia suolan käyttö teissä herättää, miten paljon käytätte, oletteko laskeneet saatteko tarpeeksi/sopivasti/liikaa, mitä suolaa käytätte, mitkä on teillä ne pääasialliset suolanlähteet? Vai ootteko edes ajatelleet koko asiaa? :D

torstai 26. joulukuuta 2013

Rentoa elämää ja sitten ihhahhaa

Ihanan rentoa elämää elellään tällä hetkellä miehen lomaillessa. Kello ei herätä aamulla, ei aina edes kissa, vaan saa nukkua juuri sen aikaa kun on tarve. Minä olen tosin yleensä se, joka herää ensimmäisenä. En tiedä mikä sellainen universumi ja elämä olisi, jossa mies herättäisi minut eikä toisinpäin. :D Eilen tuli nukuttua yhdeksään ja tänään kahdeksaan. Sellaiset pari tuntia pidempään kuin normaalissa arjessa ja kyllä vaan kelpaa! Päiviin kuuluu mulla treenit ja muuten mennäänkin pitkälti mielen mukaan, ilman aikatauluja. Treenitkin on siirtyneet myöhäisemmäksi siinä samalla kun herätyksetkin, mutta muuten nuo treenit kulkee normaalisti.


Eilen treenautin ojentajat, olkapäät, vatsan ja tiistailta jääneet kyljet. Vihdoin siirryin myös pystypunnerruksessa käsipainoihin, kun se tanko menee tosiaan aina vinossa ylös ja tällöin rasitus ei vain ole sama molemmin puolin. Nyt on molemmissa käsissä kympit. Oikea kyynerpää vaan napsui jokaisella toistolla kuuluvasti. En osaa näistä napsuista huolestua, kun pitkälti joka toisessa liikkeessä mulla napsuu jokin nivel, eikä niihin liity mitään kipuja tai outoja tuntemuksia. Napsuminen kuulunee Heidin perusominaisuuksiin, kun suukin napsuu aika jatkuvalla syötöllä, kun on aina niin paljon asiaa. :D

Pystysoudussa tipautin painoa kaksi ja puoli kiloa. Nyt menee nätimmin ylös jokainen toisto. Lisäksi siirryin tekemään sitä vetoremmeillä. Juuri kun sanoin poistaneeni ne käytöstä kaikista liikkeistä, missä tehdään kaksin käsin.. Mutta tämä oli taas pakollinen tuon vammaolkapään takia, sillä sen käden roikkuessa alempana, alkaa toisen käden ote lipsua joka toistolla, kun se on ylempänä. Menee ihan hukkaenergiaa siihen, että saa jatkuvasti korjata otetta ja koittaa ylipäätään pidellä koko tankoa kädessä. Koskaan en ole kokeillut pystysoutua käsipainoilla, kai sitäkin voisi harkita. Vielä vaan tykkään vähän liikaa tuosta tangosta.


Eilen intialaisen jämiä salaatissa. Ei todennäköisesti näytä ihan niin herkulliselta miltä maistui. 


Illalla hillopurkki näytti harvinaisen iloiselta. :') Voiko tuota katsoa hymyilemättä?


Tänään heräsin niskajuntturassa. Sattui vähän joka puolelle kun päätä käänsi. Ehkä meni eilisessä treenissä taas juntturaan tai sitten tuli nukuttua jotenkin erikoisessa asennossa. Sekin on mahdollista, kun kissan tämänhetkiset hellyydenkaipuukohtaukset ulottuu öihinkin. Tulee nukkumaan ihan liki, jolloin itse tietysti on koko loppuyön samassa - yleensä vähän huonommassa asennossa. Vaikka aamu oli lievästi tuskainen ja naama juntturoista turvoksissa, meinasin, että jos taas tuo treeni aukaisisi lukkoja sieltä. Selkää, hauista ja takaolkapäitä oli luvassa. Ja niin siinä kävi, että suurimmat niskankääntämisvaikeudet sieltä katosivat ja taas oli vetreämpi olla.

Ja koska kerrankin oli aurinkoinen ja muutenkin ihan älyttömän hieno ilma sellaisena päivänä, kun ulos oli mahdollisuus mennä, piti tuo tottakai hyödyntää. Myrskyisten ilmojen jälkeen tuntui todelliselta luksuselta ja huomenna on taas myrskyä tulossa, joten oikein mukava breikki tähän kohtaan oli tämä ilma! Miehen sain seuraksi, mikä sekin on aika luksusta.

Uutta kerrastoa päälle. Sopiva, ei liian tiukka. Semmosista tiukkiksista en niin välitä. Tämä kerrasto löytyy tämän linkin takaa.
Todella laadukkaan oloinen.
Miehen kerrastossa oranssit saumat. Justiinsa sopiva oli tuo hänellekin. Miesten kerrasto löytyy täältä.
Puhdas lippis päähän. Ainoastaan käsinpesu ja heitin pesukoneeseen. Tuli taas valkoinen, mutta vähän
menetti muotoaan, kuten kupruista näkyy.


Oli kyllä kaunis ilma ja ihanan raikas. Tuntuu melkein, että pitkästä aikaa sai happea! Sen suurempia kävelyreittisuunnitelmia ei ollut. Mieli teki kävellä 7-8km ja sen mukaan mentiin. Mies ehdotti jossain kohtaa yhtä uutta tienpätkää, missä ei olla käyty ja se otettiin suunnaksi. Matkalla näkyi kaikkea jännää..

Tää on kuin jättimäinen käpy, mutta se on jättimäisen puun oksa. Puussa nuo oksat
on vihreitä ja kuolleena ruskeita ja käpymäisiä. Mikä lie puu. En ole perehtynyt.
Voi iloa! MEIKÄ PÄÄSI HEVOSTEN KANSSA HÖPISEMÄÄN

Mulla on ollut vähän ikävä hevosia ja heti kun niitä näin tuolla pellolla, sanoin, että pitää päästä vähän koskemaan. Jos he vaan millään tulee mua katsomaan. 


Ylläoleva kaveri katseli mua hyvin epäilevästi, eikä uskaltanut tulla lähemmäs nuuhkimaan. Haisin vissiin pahalle. :(


Yksi hevosista kuitenkin kävi mua katselemassa meno- ja tulomatkalla. Toisella kerralla nuuhki mun sormet niin tarkasti, että piti ottaa vähän takapakkia, kun sormet oli jo syvällä sieraimessa. :DD


Mukava rento kävely siitä tuli ja mittansa puolesta sopiva. Vähän päälle seitsemän kilometriä tallusteltiin aikaan puolitoista tuntia. Miehelle tämä ei sen suurempaa liikuntaa ollut, kun on kuitenkin juoksevaa sorttia, joten hänen lepoviikkonsa ei tästä muuttunut miksikään. Mulle tämä sitten taas oli aerobista - joskin rentoa sellaista useiden pysähdysten vuoksi. Sykkeissähän meillä on se parikymmentä pykälää eroa, kun mennään samaa vauhtia. Mulla siis aina korkeammat. Tai lähinnä taas eikä aina, kun nyt kilpirauhanen on toipunut ja lykkäsi ne sykkeetkin normaaliin takaisin jo jokin aika sitten. En ole siis kestävyysurheilija, toisin kuin tuo toinen. :)

Sipulia.
Parsakaalin varsia.
Tuoreyrttitaivasta.
Herkkusieniä.

Mm. yllä olevista aineksista syntyi tänään sapuskat. Ei mitään sen kummallisempaa, kuin uunissa taas parsakaalia, varsineen päivineen, ja pannulla sipulia ja herkkusieniä, runsaiden yrttien ja parin puristimen läpi pursautetun valkosipulinkynnen kera. Hyvää oli. Sienet oli ihanaisen valkosipulisia.


Sellainen kuvapläjäys tällä kertaa. Huomenna jalkoja (pyllyvä!) ennen lauantain lepopäivää. Nyt kun mies on koko ajan kotona, tuntuu joka päivä muutenkin lepopäivältä. Illalla ei ole ollenkaan sellainen olo, että se oli tänään, kun treenasi. Yleensä lauantaita odottaa kovin, mutta nyt on niin rentoa muutenkin, että eipä tuo päivä varmaan kovasti normaalista poikkea. Paitsi tietty, että silloin ei treenata. Mutta kun ei se tunnu normipäivänäkään sille. Lukuunottamatta sitä hetkeä, kun treenaa. Silloin tuntuu. Ja sitten jos ja kun lihaksiin sattuu jälkeenpäin. Silloinkin tuntuu.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Erilainen joulu

Kello on jo kymmenen illalla, kun tätä postausta aloittelen. Tämä venähti sellaisella viidellä tunnilla sattuneesta syystä.. Saatiin kyllä tänäkin vuonna aikaiseksi aivan erilainen joulu kuin ennen ja se on minusta jotenkin hirmuisen kivaa! Seuraa varsin kuvapainotteinen postaus tästä päivästä.

Aamulla kello herätti kuudelta kertomaan, että aikainen treeni olisi edessä, jotta ehditään sinne intialaiseen sen ollessa auki kaksi tuntia päivällä. Sinnehän on hieman matkaa meiltä ja sitä ennen piti tehdä yhtä sun toista. Ulkona oli tuossa vaiheessa ihan kiva myrsky jo. Lunta ja rakeita tuli jossain kohtaa vaakatasossa ja samalla jyrisi ukkonen. Kerran olen aikasemmin kuullut ukkosen talvella lumimyrskyn seassa ja se oli Saksassa asuessa. Silti se oli tälläkin kertaa aika ihmeellistä!

Treenin pariin pääsin loppujen lopuksi kaikenlaisen perusaamuilun ja lämmittelyiden + rullailujen jälkeen yhdeksän maissa. Vatsoja en tällä kertaa tehnyt, ihan vain aikaa säästääkseni.

Varsin tuskaisan näköistä menoa.. :D

Treeniin meni aikaa 57min ja se oli varsin napakka! Sinne vaan heitin viimeiseen sarjaan split squatteja taas kaksi ja puoli kiloa lisää ja nyt on sitten 600g päässä enää seitsemänkymppiä. :) Splittihän on treenin ensimmäinen liike ja tuo viimeinen sarja aiheutti sellaiset hapotukset, että en hetkeen päässyt liikkumaan. Inisin ja puhisin miehelle treenihuoneen oviaukosta, että ennätys tuli taas. Siinä sitä mietti, että pitäisi siis tehdä vielä parit muutkin kyykyt ja vetkutukset päälle.. Pienen tauon jälkeen oli kuitenkin onneksi taas valmis jatkamaan ja sain kunnialla vedettyä treenin läpi. Ikkunat pienessä huurussa ja hiestä märillä vaatteilla oli oikein makoisa olo siinä perstalkoiden jälkeen. <3

Siitä suihkut ja laittautumiset, ja ruokakaupan kautta toisaalle intialaista noutamaan. Sateet olivat hellittäneet tuossa kohtaa ja jäljellä oli vain se järjetön puhuri. Ruuhkaa oli siellä kaupungin keskustassa ajellessa aika kivasti, mutta ei mitään mahdotonta meininkiä (kuten ei ruokakaupassakaan ollut). Ehdittiin hyvissä ajoin paikalle (45min ennen iltapäivän ensimmäistä sulkemista) ja tilaukset tehtiin, saatiin kätösiin ja purnukoiden ja pussukoiden kanssa lähdettiin ajelemaan kotiin. Kotona kaikki pöydälle leviäksi ja kuvia, tietysti. Tällä kertaa hieman enemmän kuin ennen, kun on tuo järkkäri niin ahkerassa käytössä nykyään. Mies otti muutaman ruokalajin setin, ja se näytti tälle:

Kuusi purnukkaa ja kissan takaosio. Kissan takaosio ei ollut ruokalistalla.


Tuommoiset kuusi lajiketta sieltä paljastui. Kertoisin mitä ne on jos tietäisi. No riisin tiiän ainakin. :D

Itse otin sieniriisiä ja tomaattisen perunaruoan. Tältä näyttivät nuo:


Molemmat meistä oli oikein tyytyväisiä sapuskoihin. Mun riisi oli ihan rakkautta <3 Näiden rinnalla oli myös jokunen kylmä lisuke:

Salaattia, pari kylmää kastiketta (arvaisin, että raita- ja chutney -kastikkeet), sekä jotain ihanaista sipulista höystöä.

Näiden kaikkien kanssa tietysti pompadumia ja valkosipulista naania (molemmille oma sellainen).


Ei kyllä voisi tyytyväisempi taas olla! Koko setti maksoi 30 puntaa ja oli aivan uskomattoman herkullista. 

Pari tämmöstä settiä söin.

Viimeksi tuli syötyä ihan kaikki, mutta tällä kertaa tuhottiin vain suurin osa, eli huomiseksi jäi vielä jonkin verran nautiskeltavaa. Alas meni mulla kaikki riisi ja puolet perunaruoasta, kokonainen naan ja puoliksi tuhottiin pompadumit. Kylmistä ruoista jäi kastikkeita jonkin verran, mutta niitä ei enää säästelty.

Nämä jäi.

Siinä kun aloiteltiin tätä kaikkea syömistä, napsahti meillä sähköt pois päältä. Jotenkin kuvittelin, että ne napsahtivat pois ja sitten heti takaisin, mutta huomattiin ruokailun jälkeen, että näin ei ollut. Jäi teet keittämättä ja sitten vaan paljon vaatetta päälle ennen kuin sisällä menee kylmäksi ja laskettiin rullaverhoja alas vähän hillitsemään sieltä ikkunoiden välistä puskevaa viimaa. Ja sitten vaan ooteltiin. Onneksi kännykällä pääsi nettiin ja pysyi vähän kartalla, että mitä oikein tapahtuu. Opittiinkin siinä, että useita talouksia oli samalla hetkellä ilman sähköä ja kiirusta ja kelin aiheuttamaa hankaluutta oli korjaajilla. Ei auttanut kuin odotella. Pimeä tuli jo äkkiä ja kynttilöitä sai kaivaa esille, joskaan ei niistä niin kovasti valoa ollut. Mutta ei ainakaan tarvinnut olla ihan pilkkopimeässä.


Siinä oltiin sohvalla kaikki kolme, minä viltin alla ja kissa sylissä sen päällä. Höpistiin aikamme kunnes alkoi silmät lupsua, kun massut oli täynnä ja oli niin pimeää. Otettiin siis torkut. Siellä me kolmistaan koisittiin varmaan tunnin verran, kunnes ei enää nukuttanut. Sähköt napsahtivat välillä aina hetkeksi päälle, mutta ei sen pidemmäksi aikaa. Vasta noin viisi tuntia sähköjen lähtemisen jälkeen ne napsahtivat (toistaiseksi pysyvästi) takaisin päälle. Sattuttiin katsomaan juuri silloin ikkunasta ulos, oli jännän näköistä kun naapureille tuli yhtäkkiä kaikkialle valoa. Lämmitys pörähti päälle ja jääkaappi alkoi taas ruksuttaa. Pääsi rahkan pariin, kun uskalsi jo avata jääkaapin. Ja teetä sai vihdoin laitettua kiehumaan.


Meillä ei tänä jouluna juuri tahdottu eikä annettu lahjoja. Äippä oli kuitenkin ollut jo varhain liikenteessä ja oli ehtinyt hankkia meille joululahjan. Tänään se avattiin ja sieltä paljastui varsin miellyttäviä juttuja! Kuvissa on vain mun osani lahjoista, koska mies oli jo omansa ehtinyt kaapittaa.



Sieltä siis tupsahti suomalaista laatua, alusvaatekerrastoa ja treenitoppi (urheilurintsikat?). Ihan valtavan laadukkaan oloisia ja hienoja, kankaat on molemmissa todella hyvän tuntuiset. Tukevaa ja mukavaa. Päälle en sovitellut vielä, mutta uskon, että on sopivia. Tämmöisiä molempia olen kaipaillutkin! Vaalean liilat tehostesaumat on hienot tuossa kerrastossa ja tuo toppi on ihan hirveän hieno roosanauha -kuviolla. Ihan tositosi hieno. Tykkään isosti.



Mies sai kerraston itselleen kanssa. Siinä on oranssit saumat. Hieno oli sekin. Kyllä meidän nyt kelpaa. :)

Tuuli on edelleen kova ja television ruutu pätkii välillä, sekä valot vilkahtelevat, mutta toistaiseksi ollaan saatu sähkö pitää. Noiden puuskien pitäisi rauhoittua vähän yön aikana. Jos sitten huomenna saisi nostettua kaatuneet roskiksetkin pihalta, joita ei ole ollut vielä mitään järkeä noukkia, kun kaatuisivat uudelleen. Mutta mä kyllä tykkään tämmöisestä. Iso osa Skotlannin viehätystä on sää. Tämä oli oikein passeli joulu tälle vuodelle. :) Toivottavasti jokainen on saanut viettää tätä päivää haluamallaan tavalla!

Look at me human, LOOK AT MY CUTENESS

Nyt kello on yksitoista. Se on iltapalan aika ja sitten nukkumaan. Huomenna ei pakkoherätystä. Miehen lomalle iso sydän!