sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Puolikas treeniviikko

Ja vähän päälle. Viikon tauon jälkeen pääsi siis keskiviikkona taas treeneihin kiinni ja hyvin tuntui sujuvan. Oli kuin ei olisi tauolla ollutkaan! Maanantai ja tiistai siis vielä lepäiltiin. Muutoin viikko näytti tältä:

Keskiviikko:
Jalat, vatsa

Kesto: 1:32
Keskisyke: 116
Maksimisyke: 159
Kulutus: 434kcal


Torstai:
Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet

Kesto: 1:26
Keskisyke: 108
Maksimisyke: 156
Kulutus: 341kcal

+ 40min crosstrainerilla. Muista luvuista ei tietoa, koska sykemittari päätti lopettaa toimintansa.


Perjantai:
Selkä, hauikset, vatsa

Kesto: 1:30
Keskisyke: 111
Maksimisyke: 170
Kulutus: 386kcal

Luvut epävarmoja, kun taas näytti nollaa kesken treenin tai jämähti jonnekin tyyliin 28 lyöntiä. Olen aika varma, että sydän löi vähän nopeammin..

+ 40min crosstrainerilla. Ei muita lukuja. Huoh.


Lauantai:
Lepo


Sunnuntai:
Jalat, vatsa

Kesto: 1:30
Keskisyke: 125
Maksimisyke: 175
Kulutus: 478kcal

Taas epävarmoja lukuja, samaan tapaan jämähteli superalhaisiin lukuihin tai nollaan. En osaa sanoa onko maksimi oikein. Mutta korkealla sykkeellä mentiin kyllä, tuli tehtyä meinaan aikamoisella meiningillä. Kyykkäsin niin totaaliuupumukseen asti, että hetken aikaa näkyi tähtiä. :')


Ketuttaa tuollainen sykemittarin toimimattomuus. Ei se aikoihin ole ollut näin huono. Kai se meinasi tuossa viikon tauon aikana, että jaa, ei mua tarvita enää, voin mennä vaikka rikki. Olen kyllä hyväksynyt, että se ei aina toimi, mutta ketuttaa se silti, varsinkin tällaisella viikolla, kun olisi ollut kaikista mielenkiintoisin seurata noita sykkeitä sairastelun jälkeen. Tarpeeksi se ei kuitenkaan ketuta, että ostaisin jonkun überhyvän tilalle, en koe tarvitsevani ihan niin kovin mittaria. Se on vaan sellainen ihan kiva kapistus, jonka avulla tietää mm. syödä tarpeeksi. Kovassa aerobisessa se onkin välttämätön, että tietää sykkeensä ja tajuaa pysähtyä ennen kuin sydän pysähtyy. Näin mulla siis. Jostain syystä en harrasta kovaa aerobista niin kovin. Esimerkiksi lenkkeilyä.

Siinä oli asian vierestä taas ehkä tarpeeksi. Tällä viikolla oli käytössä myös nyt ensimmäistä kertaa nämä:

Nostoliinat. Vetoremmit. Mitkä vaan. Rakas lapsi ja monta nimeä ja silleen.

Hyödylliset kapistukset, sanoisin. Käytössä nyt kolmessa liikkeessä. Sivutaivutuksissa, joihin sain VIHDOIN lisäpainoa. Meni 26 kiloa, täytyy nostaa vielä, kun noitakin toistoja tuli vielä 20. Mutta enää ei ote lipsu, kiitos näiden. Kulmasoutuun (käsipaino) pääsivät myös mukaan, kun ei jaksa näpit kannatella sitä 22,6 kilon punttia tarpeeksi pitkään ja toistot kärsii. Ei kärsi enää. Lisäksi pohjeliikettä tulee nyt tehtyä näiden avulla, kun siinäkin se 20 kilon levypaino oli jo jäänyt liian kevyeksi. Nyt menee 26 kiloa näiden kanssa ja tuotakin pitää nostaa, kun tässäkin tuli vielä 20 toistoa ekalla.

Ensi viikko on loppua kohden poikkeuksellinen. Yövieraita on Suomesta tulossa ja treenittömyys jatkuu siksi seuraavallekin viikolle. Tämä on siis suunniteltu kevyt viikko, jonka ajankohta olikin nyt huono, kun tulinkin kipeäksi. Ei tekisi mieli taukoilla taas, mutta tällä mennään nyt ja sitten painetaan taas menemään täysillä sen jälkeen. Ehkä minä selviän tästäkin tauosta vielä joten kuten järjissäni, mutta en lupaa mitään. :P

Loppuun vielä suurkiitokset Terveytensähoitajalle tunnustuksesta! <3 Olen tuon aiemmin jo tehnytkin ja jakanut eteenpäin, joten jätän tällä kertaa jakamatta. Mutta kiitoskiitoskiitos! <3

lauantai 29. syyskuuta 2012

Kuka ajoi jyrällä mun yli?

Koskee! Nyt on sen viikon sairastelutauon jälkeen käyty kroppa treenillä kerran kokonaan läpi. Auts. Ihanaa ja kamalaa! Eilinen selkä-/hauistreeni tuntuu tänään ja ihan todella kovin tuntuukin! Hauikset on niin kipeänä, että ihan lepotilassakin särkee. Voi sentään. <3 Rintaa treenaamatta tänään koskee myös rintaan. Osoittaa, että tuokin alue saa sivuiskua treeneissäni, varmaan juuri noissa habaliikkeissä ainakin. Varsinkin niissä epäpuhtaissa vääntelyissä. :D

Lisäkipuja hankin vielä foam rollerilla. Tuon hankinnasta joskus kerroinkin ja nyt tuli eilen rullailtua. Ihan huvikseni rullasin alaselkää myös ja aamulla sängystä noustessa huomasin koko tuon alueen olevan aivan hirvittävän hellänä. Onkohan minussa paikkaa, mihin ei koske? Ei, ei taida olla.

Pelottava pötkö. :'D
Mutta silti, ich liebe!

Osaa olla kyllä tehokas ja kivulias tapaus tuo rulla. Itsehän olen sellainen, että minua saa hieroa oikein kunnolla runnomalla ja kipua en pelkää - mutta jos minun pitääkin itse sitä itselleni aiheuttaa, en siihen oikein pysty. Siksi multa jää tällä rullaamatta nuo reisien ulkosivut. Se kipu on jotain järkyttävää. Ja kun itse on pidettävä liikettä yllä ja itseään satutettava, en pysty. Joku toinen kun tekisi sen saman minulle, niin vaikka itkisin ja kärsisin ennen kuin käskisin lopettaa. Sama pätee kipukoukkuun. Sillä saisin itse hienosti pahimmat jumit selästä auki. Mutta kun sitä pitää itse käyttää. Sattuu niin kauan kun sillä painaa.. No en tahdo painaa sitten. Joku toinen voisi hoitaa sen puolestani ja kaikki olisi ok.

Rullasin eilen auki etureisiä, takareisiä, pohkeita ja sitä alaselkää. Kokeilin myös vatsaa huvikseni ja tänään sattuu. En tosin tiedä johtuuko eilisestä treenistä vai tuosta. Veikkaan ehkä enemmän rullaa, koska treenistä harvemmin saan vatsaa kipeäksi. Ehkä siksi, kun treenaan sitä kuutena päivänä viikossa. :D

Asiasta miljoonanteen. Ehkä joku bongasikin, että tukka punertaa kovasti taas. Hell yeah, mikä väri!! Eilen värjäsin Goldwellin Elumen -värillä, mikä siis ei ole kestoväri, ei sisällä hapetetta. Se on suoraväri, mutta aivan ainoa laatuaan. Tämä saattaa jämähtää ikuisesti tukkaan, on kampaamotuote eikä tarkoitettu kuluttajalle (jota tilasin netistä ja värjäsin itse), suhteellisen kallista tavaraa, mutta ihan käsittämättömän upeaa tavaraa! Punaisessa värissähän on sitä ongelmaa, että se peseytyy helposti pois ja väri kulahtaa. Itse värjäsin jo kahdesti kuukauden sisään punaisella kestovärillä ja noin neljässä pesussa väri oli jo kulahtanut. Elumen on punapään pelastus! :D Olematta kestoväri se saattaa tosiaan jäädä ikuisesti päähän. Sitä ei saa värinpoistolla pois, ainoastaan heidän omalla tavaralla sen saattaa saada kumottua - mutta ei välttämättä.

Elumen harvoin haalistuu. Joskus se tarvitsee pari-kolme värjäyskertaa ennen kuin jämähtää. Tämä kaikki on ok, sillä tämä aine on tukalle hyväksi, eikä rasita sitä. Toisilla se jää ensimmäisestä kerrasta. Itseasiassa, mitä huonokuntoisempi tukkasi on, sitä todennäköisemmin se jää heti. Vaaleaksi ei välttämättä tämän värjäyksen jälkeen saa enää koskaan kasvattamatta väriä pois. Eli sopii parhaiten ihmisille, jotka tahtovat olla punapäitä tai tummatukkaisia lopun elämäänsä! ;)

Elumenin loisto on huimaa! :O Tähän kun osuu valo, tai aurinko, WOU! En ole koskaan nähnyt vastaavaa väriä. Ja ehkä parasta itselleni on, että yhdestä purkista saa tällaiseen lyhyeen ja ohkaiseen tukkaan varmaankin viisi-kuusi kertaa, joten hintakaan ei haittaa. Ja värihän säilyy purkissa, eikä 'loppua tarvitse hävittää käytön jälkeen'. Mahtitavaraa. Ja tsiisus mikä hirvittävä mainospuhe! :'D Vannon, minulle ei maksettu tästä, olen vain rakastunut! :D

Käytin RR@all -sävyä. Näitähän voi sekoitella mielin määrin toisiin Elluihin, millaista sävyä sitten tahtookaan.

Värjäämisen ajaksi vuorasin kylppärin elmukelmulla, sanomalehdillä ja huonoimmilla pyyhkeillä. Saattaa jämähtää ikuisesti sopivaan pintaan jos roiskahtaa, ja todennäköisesti roiskahtaa, sillä koostumus on aika juoksevaa. Iholle väri voi jäädä myös piiiitkiksi ajoiksi. Esimerkiksi päänahkaan. Minulla ei jäänyt. Suomessa tietyt kampaajat tekevät Elumen-värjäyksiä, hinnasta en tiedä, itsellä maksoi vain pullon verran. :P En tiedä saako ainetta Suomesta, Saksasta ovat monet tilailleet. Ja mainospuheeni voisin lopettaa tähän :D Asiasta lisätietoa kaipaavat voivat lukea sitä mm. täältä. Netti on myös pullollaan käyttäjäkokemuksia, joita minäkin olen tässä viimeiset pari viikkoa lukenut. ;)



Tämä päivä on ollut lepopäivä ja huomenna taas koipien kimppuun sunnuntain kunniaksi. Viikonloppuja! :)

perjantai 28. syyskuuta 2012

Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa IV - Ne kaikki loput

Viimeistä osaa viedään!

Vaate/asu mistä tykkäät? Ota kuvia!
- FARKUT. Kotioloissa Victoria's Secretin Pink -malliston vaatteet. <3

Muutama viimeisimpiä vaatetuksia. Jokin yhdistävä tekijä näillä kaikilla on.. Hmm..
Oisko vuosi 2009. Pink -vaatteet päällä. Edelleen
nuo löytyy ja edelleen loistokunnossa
ja edelleen jatkuvassa käytössä.

Meikkaatko? Miten? Kuvia!
- Yleisesti aina kun ulos menen, paitsi jos menen sinne harrastamaan liikuntaa.. Tummat silmänaluset vähän piiloon, kulmiin vähän tummuutta, ripsiväri ja rajaus alaluomelle.

Tommottos. Tässäkin muuten Pinkkiä päällä koko setti. Ja miten niin on kissanleluja pitkin lattioita. :')

Julkkis, josta tykkäät, jota arvostat, johon samaistut?
- Hankala kysymys! Riippuu ihan mistä suunnasta tätä tarkastelee. Siispä kerron esimerkkejä. Tykkään esim. Eva Longoriasta, Penelope Cruzista, Lauren Grahamista & Alexis Bledelistä. Ihan vain koska ovat ihania naisia. Arvostan: Bruce Springsteen (ja tykkään toki myös). Tietysti myös niitä, jotka pitää kroppansa kunnossa. Jillian & Bob on: <3 Samaistun? Hankalin! Jos tämä saa olla fiktiivinen hahmo niin ehdottomasti monin osin Täykkäreiden Susan. :')

Minkä alan ihminen olet? Eli koulutus- ja työtaustaa ennen hausfrau -kauttasi.
- Olen alaa en mitään. Koulut jäi peruskouluun erinäisten syiden takia. Suurin vaikuttava asia oli paikkakunnanvaihdos, jonka vanhemmat suoritti jo vuotta etukäteen ja itse asuin tuon vuoden isosiskopuoleni luona, jotta sain käytyä peruskoulun viimeisen vuoden edellisellä paikkakunnalla. Ei se ihan hyvin mennyt kun vanhempia oli sen verran ikävä. Tulevalla paikkakunnalla taas ei ollut edes mitään jatkokoulutuspaikkoja. Ei edes sitä yläastetta. Pidin siis välivuoden. Se jatkuu vieläkin. :D Tein töitä, mm. kunnalle kesätöitä, kiinteistönhoitoa ja mummoani auttelin keittiöhommissa aina tarvittaessa hänen työpaikallaan. Jossain kohtaa muutin yksikseni Saloon, ihan noin muuten vain, ja aloitin puhelinmyyntihommilla, joita jaksoin tehdä vissiin parisen kuukautta ja sitten siirryinkin Nokian palvelukseen, jossa olinkin kuutisen vuotta kunnes irtisanouduin. Ennen tänne muuttoa olin henkilökohtaisena avustajana neliraajahalvaantuneelle miehelle ja auttamisen parissa se sydän tosiaan on. Ihmisten tai eläinten. Psykologia on sellainen, jota meinaan opiskella etänä, kunhan tästä kuviot selkiintyy sen verran, että tiedän siihen olevan aikaa, että saan panostaa kunnolla. Tuo on aina ollut sydäntä lähellä. Äiti on jo luvannut kustantaa nuo opiskelut minulle joululahjana. <3

Lempielokuva?
- Veteen piirretty viiva. Muita lemppareita Vanilla Sky, American Beauty, A.I. -tekoäly, Unelmien Sielunmessu, Ilmestyskirja.Nyt, Gran Torino, Fight Club, Moulin Rouge.

Sano kolme hyvää ja kolme huonoa puolta luonteessasi?
Mikä on mielestäsi paras luonteenpiirteesi?
Mitä piirrettä haluaisit muuttaa/poistaa?
- Kaikkiin näihin ehkä vastaus tässä:
Hyvät: vahva mieli. Eli kun päätän jotain, sehän pitää. Elämän eläminen itselleni ja miehelleni parhaalla mahdollisella tavalla, eli prioriteetit suurella mittapuulla kunnossa (terveellinen elämä ja itsestä ja toisesta huolta pitäminen, ulkopuolisten mielipiteiden kuuntelematta jättäminen, unelmien seuraaminen. Asioista joustaminen silloin, kun jokin toinen nousee tärkeämmäksi, ja näiden tilanteiden tunnistaminen.)
Hyvä ja huono: joko/tai -piirre. Yleensä tämä on hyvä ominaisuus, mutta joskus myös huono. Kun jokin menee huonosti, se voi olla maailmanloppu ja sieltä ei pääse hyvälle fiilikselle ehkä millään.
Huonot: mietin tätä kauan. Kaikki esimerkit ja tilanteet, missä tulee esiin ei-toivottuja piirteitä, vie takaisin tuohon joko/tai -piirteeseen. Se vaikuttaa kyllä paljon elämään, niin hyvässä kuin pahassa. En aina näe sitä välimuotoa. Yleensä hyvä asia, mutta monesti myös huono. Saa minut vaatimaan itseltäni paljon. Ja se saa myös vaatimaan muilta paljon. Jokainen ihminen, jonka olen valinnut elämääni, on ansainnut paikkansa elämässäni. Täyttävät vaatimukseni. Siksi heitä on vähän. En myöskään siedä heiltä helposti hirveän paljoa. Loukkaa kerran oikein kunnolla niin olet ulkona elämästäni ikuisesti, enkä edes surkuttele. Poikkeuksena ne oikeasti hirvittävän tärkeät ihmiset, joita ihan tosissani rakastan. Heiltä voin kuunnella ainakin selityksiä. Muut potkin ihan säälimättä pihalle. Tällaista on olla ei-ihmisihminen joko/tai -piirteellä. :D

Kerro sun tatskasta/tatskoista? Mitä niissä lukee?
- Ensimmäisen otin lapaani, muistaakseni 2009. Se on Bruce Springsteenin biisistä Radio Nowhere. Toisen otin käteeni 2010. Se on Bruce Springsteenin biisistä No surrender. Isona musta tulee Brucen lyriikkakirja :D

Ikivanha kuva. Eli varmaan sieltä 2009. Ei lihaksen lihasta selässä. Mutta siitä
voi tihrustaa sitä tekstiä. :D Rakastan tätä. <3
No retreat, baby, no surrender. Tähän en ole täysin tyytyväinen, väri ei ole tarttunut nätisti. Tarkoituksena onkin peittää tuo ja ottaa toiseen käteen eri fontilla ja suurempana. Sanoja rakastan! Molemmat tatuoinnit erittäin tärkeitä itselleni sanojen puolesta. Eli toimii siis Brucen ulkopuolellakin, mikä on itselleni ehdoton kriteeri.

Oletko koskaan ollut masentunut?
- Jonkin asteisesti. Esimerkiksi silloin teininä, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja taakse jäi kaikki kaverit. Silloin se oli iso juttu ja suurin osa niistä kavereista oli ollut kavereita jo ihan pikkulapsesta asti. Haahuilin pitkin metsiä ja nukahdin mättäälle. Nukuin 18 tunta päivästä muutenkin. Lääkärissäkin kävin, joka totesi, että 'nuorilla vaan on joskus tällaista'. No, se meni ohi sitten ajan myötä, kun elämä olikin ihan kivaa. Eikä muutto tännekään ollut ihan helppoa. En tiedä mikä kyseessä oli, mutta aika pohjalla oltiin jokunen kuukausi ja pelkäsin ihan kaikkea mahdollista, niin kovin, että pelkäsin henkeni puolesta. Vaikka syytä ei ollutkaan sellaiselle. No, sekin meni ohi kun tästä kaikesta tuli tuttua. Oli aika kamala tila olla.

Oletko koskaan kärsinyt iho-ongelmista?
- Enpä juuri, varsinkaan kasvoissa. En teininäkään saanut helposti finnejä.

Mitä mieltä olet kauneuskirurgiasta?
- Hirveän vähän mitään mieltä. Rumaa se sitten on kun on mennyt yli. Eli siinä vaiheessa, kun näkee, että kyse on kauneuskirurgiasta eikä näytä enää luonnolliselta. Kyömynenästä luonnollisen siroksi on kaunista ja ymmärrettävää. Mutta sellaiset selkeät pallotissit ei oo kaunista. :')

Oletko kissa- vai koiraihminen?
- Vaikea kysymys. Kissahan mulla on. Yhtä hyvin se voisi olla koira. Tai pupu! <3 Olen eläinihminen. Nimimerkillä hevonen ois kiva. Tai vahtilammas Musti.

Menetetyt. Naksu & Piisku.

Harrastatko myös jotain muuta kuin treeniä ja valokuvausta?
- En tiedä mikä luokitellaan harrastukseksi, mutta kirjoittamista myös, monessa muodossa. Musiikki on lähellä sydäntä, kirjat, joita tulee vaihtelevasti luettua (esim. tänä vuonna ei vielä yhtään, viime vuonna jo kahden kuukauden sisään 11), leffat ja tv-sarjat, joita on hyllyt pullollaan siinä missä kirjojakin.

Hyppäisitkö benjin jos saisit hypätä ilmaiseksi?
- Joskus olisin voinut maksaakin. Uskoisin, että nykyään korkeanpaikankammo estäisi tuon. Kakkaisin varmaan pöksyyn! :D

Lempiaine koulussa?
- Äidinkieli, biologia, kuvaamataito.

Paras paikka maailmassa?
- Mieheni vieressä.



Minne matkustaisit juuri nyt, jos raha ei olisi esteenä?
- Raha tuskin on tälle esteenä, mutta muuttaisin Uuteen-Seelantiin. Matka on liian pitkä.

Kenen ihmisen kanssa haluaisit vaihtaa paikkaa yhden päivän ajaksi?
- Mieheni. Olisi kiva nähdä miten mahdoton olenkaan joskus. :D

Helppo ja vaatimaton kysymys: mikä on elämän tarkoitus?
- Etsiä se elämän tarkoitus, mikä on jokaiselle oma.

Mihin kiinnität ensimmäisenä huomiota miehen ulkonäössä?
- Yleensä varmaan siihen kokonaispakettiin ensimmäisenä. Sitten todennäköisesti huomaan kiinnittäväni huomiota piirteisiin, jotka omassa miehessäni kiinnittävät huomioni. Esimerkiksi vahvat kädet, parransänki, raamikkuus. Monesti huomaan tekeväni näin. Näen muissakin vain mieheni. Hah. :D

Entä naisen?
- Kokonaispakettiin tietysti tässäkin. Naisissa huomaan myös helposti sen, että treenaako hän, miten kantaa itsensä, huomaan onko vatsa pömpöllään, katson myös naisen pepun paljon helpommin kuin miehen pepun. :D En kuitenkaan tuomitse toista, vaan tämä liittynee siihen, että se, mistä en itsessäni tykkää tai tykkäisi niin vähän ehkä kadehdin, jos ne ei toista haittaa. Itseäni omassa kropassa haittaisi, toisella ei. Vaadin itseltäni sen verran paljon. Toisaalta siksi olenkin tässä kunnossa nyt. :D

Haluatko lapsia?
- Emme tahdo. Täältä voi lukea aiheesta lisää: klik!

Mikä on mielestäsi seksikästä?
- Miehellä miehekkyys. Miehen kokoinen, näköinen, itsestään huolta pitävä mies. Älykäs mies on seksikäs, hauska mies on seksikäs (kyllä, kuvailen miestäni!). Naisella oikeastaan kokoon tai ulkonäköön liiemmin liittymättä itsevarmuus, naisen tapa kantaa itsensä kun on sinut itsensä kanssa. Yliseksikkyys ja tyrkkymäisyys taas naisella aiheuttaa päinvastaisen reaktion. Esimerkkinä molemmista piirteistä Katy Perry. Hän oli ennen seksikäs kun piti vaatteet päällä. Nyt on tissivakonsa kanssa joka paikassa. Epäseksikästä. Turn off.

Tää. Tää on hei seksikästä.

Oletko joutunut ikinä todella pettymään sinulle läheiseen ihmiseen?
- En niin kovin, että sellaisen tilanteen muistaisin heti. Toki mulla on ihmisiin niin vähän uskoa muutenkaan, joten ei ihan helposti voi pettyäkään. :D

Millainen ihminen on mielestäsi kaunis, ulkonäöllisesti?
- Kauneutta näkee milloin missäkin ja vaikka kenessä, mutta ehkä pääasiassa terve, hyvinvoiva, selkeästi itsestään huolta pitävä. Ei sulje ulkopuolelle silti muitakaan.

Mielestäsi kaunis julkisuuden henkilö?
- Näitä tulikin lueteltua tuolla ylempää. Paljon jäi pois, joten mainitaan tässä kohtaa Beyoncé.

Miksi et koskaan kuvaa alavartaloasi tai laita näytille kokovartalokuvaasi?
- On näitä välillä, mutta harvoin. Otan kuvat pääasiassa kesken treenin Macilläni, jossa on kolme sekuntia aikaa ehtiä asentoon. Ei ehdi huoneen toiseen päähän asti. :')

Miten vakavaoireinen springstomaanikko olet?
- Erittäin. :D Pari tatuointia and more to come. Suomessa nähty ja koettu kolme keikkaa ja menneeltä kesältä kolme Saksan keikkaa + Sveitsin keikka. Kovaa hommaa monien tuntien ajomatkojen vuoksi ja monien tuntien jonottamisten vuoksi, mutta on se vaan niin sen arvoista.

Kölnin keikan eturivi.

Zürichissä matkalla eturiviin.

torstai 27. syyskuuta 2012

Kana Caesar -salaatti

Silloin kun tapasin mieheni, söimme päivät pitkät mieheni tekemään kana caesar -salaattia. Siis oikeasti. Ja yötkin. Se oli jotain taivaallista.. Ihan suurinta lempparia ikinä! Olimme molemmat vuorotöissä, mutta eri vuoroissa. Joten jos tahtoi syödä sitä yhdessä (ja aina tahtoi), piti joskus kokkailla keskellä yötä. Voi sitä kanan määrää mitä kulutettiin.. huhhuh! Syötiin molemmat aina kaksi isoa lautasellista. Marinoitua kanaa meni näihin noin kilo puoliksi! :O Salaattiin kuului lisäksi se caesar -kastike (kevyt tosin), krutongit (hirveitä kaloripommeja), tammenlehtisalaatti ja kirsikkatomaatit.

Sanomattakin selvää, että painohan siinä nousi. Mutta olin siitä iloinen, sillä olin tahtonut saada painoni viiteenkymppiin jo vaikka kuinka kauan, ja vihdoin se onnistui. Tosin vain todetakseni, että se oli liikaa. :D Kanasalaatin syöminen jäi päivittäisellä tasolla pikkuhiljaa pois. Sitä jossain kohtaa laski, että yhdessä syöntikerrassa (kaksi lautasellista) oli semmoinen tuhat kaloria, joten ei niin vain voinut jatkaa.. :') Sittemmin tuli kuvioihin myös lihan jättäminen ruokavaliosta pois, ja viimeisen kerran syötiin kyseistä ruokaa 27.3.2011. Joo, sen tosiaan vielä muistaa. :D

No, nyt kun viimeksi tein niistä kuivatuista soijapalleroisista ruokaa ensimmäistä kertaa ikinä, todettiin, että onpas niissä kanamainen fiilis. Siitä se ajatus sitten lähti. Kana caesar -salaattia!


Laitoin palluraiset marinoitumaan purkilliseen valkosipulista tomaattikastiketta. Lisäsin vettä aika reilusti, sen verran mitä nuo tahtoivat itseensä imaista. Joukkoon olin pusertanut yhden valkosipulipalleroisen ja laittanut mausteita. Currya, kuminaa, mustapippuria, oreganoa. Ainakin, varmaan oli jotain muutakin. :S

Kastikkeen tein purkillisesta rahkaa. Juoksevaksi tein sen vedellä. Laitoin vähän oliiviöljyä ja kaadoin sekaan myös ananassäilykkeen mehua. Maustoin yhdellä puserretulla valkosipulipallerolla, mustapippurilla, sitruunapippurilla, paprikalla ja oreganolla. Ainakin, en taas muista kaikkea enää! :')

Molemmat saivat maustua sen aikaa, kun kävin suihkussa ja hääräsin. Sitten pallurat pannun kautta salaatille!


Salaattisekoituksen ja kirsikkatomskujen kanssa lautaselle. Lautanenkin on sama kuin silloin! :') Sietämättömän samanlaista. Ihan tuli nostalgiset fiilikset. Se oli justiinsa kuin meidän kanasalaattiaikoina. Krutongit puuttui tästä setistä, mutta en jäänyt kaipaamaan niitä niin kovin, että tekisin itse. Tämä oli täydellinen näin. Varmasti tulee tehtyä monen monta kertaa. Maailman parhautta! <3

Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa III - Treeniaiheiset kysymykset

Toiseksi viimeistä (a.k.a. tokavika) viedään!

Minkä merkkisiä treenivaatteita ja -kenkiä sulla on?
- Kävely-/hölköttelykengät on Niket, sisätreenikengät on Pumat. Eivät merkin takia ostetut, vaan Niket olivat jalkaani hyvät ja hinta oli kohdillaan. Pumat löytyi alennuksesta ja olivat niiiiin kivannäköiset, että piti saada. <3 Treenivaatteista suurin osa on jotain muita kuin treenivaatteita. Löytyy myös H&M:n sporttivaatetusta. Mahdollisia hölköttelykertoja varten koluttiin outlet -kylän Adidas- ja Nike -liikkeet läpi. Niitä siis löytyy. Adidas on oikeastaan merkkinä sellainen, josta voin sanoa pitäväni. Vaatteiden värit ja ne kolme raitaa. Nam. :D

Adidas. Adidas. Nike. Juu on vanhempia kuvia. Tukka ihan väärän värinen. :D

Millaista musaa kuuntelet, kun liikut? Lempparia?
- Kotona mulla on aina omat iTunesin ostokset soimassa. En ole tehnyt erillisiä soittolistoja, eli randomilla sieltä tulee mitä vain. Ihan suurinta lempparia Bruce Springsteeniä en kuitenkaan treenatessa juuri kuuntele, kun se häiritsisi jo keskittymistä. Siis Brucea ei voi vain soittaa taustalla, Brucea kuuluu kuunnella! Ulkona liikkuessa en koskaan kuuntele musiikkia. Tykkään luonnosta ja sen äänistä. Ulkona on aina paikka, jossa saa rauhoittua ja ajatella.

Mikä sun haukan ympärysmitta on?
- En tiedä. En tahdo mitata. Mietin tätä pitkään, sillä voisin sen teille kertoa, mutta en tahdo tietää itse. Vihaan numeroita ja kaikkea sellaista, mikä määrittää jollain lailla minut, koska peili riittää itselleni siihen. En vain tahdo tietää. Pahoittelen.

Uskotko siihen, että toisilla on vain geenit sellaiset, että lihakset kehittyy nopeemmin ja helpommin kuin toisilla?
- En tiedä onko se geenikysymys. Mutta ehdottomasti, koska ollaan kaikki erilaisia. Toisille tarttuu helpommin ja enemmän, testosteronin määrällä on merkitystä (siksi miehet saavat lihasta helpommin kuin naiset). Lisäksi toisilla on lihakset erimallia, jolloin niiden koko ei juuri kasva. Toisilla on pitkät ja solakat lihakset, toisilla on lyhyet ja paksut. Ei me kaikki samasta muotista voida olla tässäkään asiassa.

Miksi teet niin pitkiä sarjoja? Vai onko ne viime aikoina lyhentyneet?
- Pyrin tekemään maksimissaan viittätoista toistoa. Aina se ei ole mahdollista. Esimerkiksi vatsalihaksia pystyn vain tekemään enemmän, vaikka on jo lisäpainoa kehissä. Myös mm. kuminauhaliikkeissä tulee luonnollisesti enemmän toistoja, koska vastusta ei pysty lisäämään. Monesti myös siirtyminen suurempaan painoon on harppaukseltaan kaksi kiloa, joten vien mielelläni ensin toistot aika ylös, ennen kuin siirryn kahta kiloa painavampaan, koska sillä painavammalla ei välttämättä saa vielä yhtään puhtaasti. Mutta liikkeestä riippuen teen alkaen kahdeksasta toistosta.

Minkä tyyppistä treeniä teit heti alussa? Millaisilla painoilla aloitit ja paljonko ne on kasvaneet nykyiseen? Teitkö pienillä painoilla paljon toistoja vai aloititko heti kasvattaa lihasmassaa? Mistä ylipäätään aloitit urheilun? Oliko se heti selvää, että salitouhu on sun juttu vai kokeilitko ensin jotain aerobista?
- Olen ollut tylsä kun olen näihin jo vastannutkin tässä välissä tässä postauksessa: klik! Ainoa johon en ole tainnut siinä vastata, on tuo salikysymys. Se on ollut tosiaan aina selvää, että salitouhu on se mun juttu. Lihakset on aina miellyttäneet omaa silmää ja luonnollista on ollut lähteä niitä etsimään. :)

Kun aloit laihduttaa, tuntuiko koskaan, ettei vaan jaksa tai treenit onnistu? Entä miten nykyään?
- Ei. Koska en alkanut missään vaiheessa laihduttaa, vaan aloin elää terveellistä elämää. Eikä myöskään nykyään. Koska elän vain terveellistä elämää. :)

Miksi treenaat kotona etkä jollain oikealla kuntosalilla?
- Koska mulla on täällä kaikki mitä tarvitsen. Koska olen kotihiiri. Koska en tykkää ihmisistä. Koska jokainen ylimääräinen ihminen ja ääni on häiriötekijä. Koska mä en vain tahdo. Jos olisin alussa mennyt salille tätä kaikkea tekemään, tuskin olisin tässä nyt. Se, että sain tehdä tätä kaikkea kotona on se syy, miksi olen tässä nyt. Hirvittävä paikka semmoinen sali, siellähän on ihmisiä! :O Kotitreenin plussista ja miinuksista olen aiemmin kirjoittanut täällä.



Mitä palloilulajia alkaisit harrastaa, jos olisi pakko valita joku?
- Pesäpallo. Se on kivaa.

Mitä ryhmäliikuntatuntia tai urheilulajia et voi sietää?
- Jos nyt ajatellaan, että itse pitäisi harrastaa, ja koska en ole koskaan käynyt ryhmäliikunnassa niin siitä en mitään tiedä. Siispä vastaan, että golf. Kokeilin kerran ja tuli kynnettyä sen verran paljon nurmea eikä palloa kertaakaan, että mun nykyisillä hermoillani johonkuhun sattuisi ja pian. :D

Mitä käytät palautusjuomana vai käytätkö ollenkaan?
- Vaniljaista protskujauhetta maitoon (jota tulee käytettyä sinne tänne muuallekin pitkin päivää). Palkkarini juon pillillä ja ripaus kanelia sekaan, niin voi elämä kun on herkkua taas. :D Viiden kilon pänikkä tulee kestotilattuna kotiin joka toinen kuukausi.


Minkä merkkiset sulla on nuo kotikuntolaitteet?
- Pääasiassa vissiin Kettleriä. Löytyy myös Gym-Techin vatsalihaspenkki, Raleighin crosstrainer, Karhun kuntopyörä ja miehen überhienot Bowflex -merkkiset painot.

Rullaamalla säädetään painoa. En kestä!

Missä iässä aloitit laihduttamisen? Oliko koskaan sellaista oloa, ettet jaksa? Teen kotona itsekseni vatsalihaksia, selkiä yms. Suositteletko punttien ostamista jos ehdottomasti haluaa laihtua ja saada lihasta?
- Olin 23 kun muutin elämäntapani toiseen, en aloittanut laihdutusta. ;) Jaksoin hienosti, koska tuloksia tuli ja olo oli koko ajan niin hyvä, niin miksipä siitä ei nauttisi ja sitä jatkaisi. Suosittelen punttisetin ostamista kotiin jos ehdottomasti tahtoo lihasta. Suosittelen ruokavalion tsekkaamista, jos ehdottomasti tahtoo laihtua ja saada sen lihaksen näkyviinkin. ;)

Miten sait keuhkokuumeen ja miten aloit treenata sen jälkeen? Koska olet viimeksi sairastanut flunssan?
- Olin valmiiksi puolentoista kuukauden sairaslomalla kun sain keuhkokuumeen. Sairasloman sain valtimolöydösten vuoksi (klik!). Keuhkokuume iski parin viikon päästä, juuri kun olin ollut Tyksissä verisuonien ultrassa. Jouduin pariin otteeseen käymään päivystyksessä silloin, mutta en joutunut sairaalaan. Keuhkokuumeen syyksi ei keksitty muuta kuin poskionteloissani olevat polyypit, mitkä valuttavat limaa kurkkuun, jota olin sitten ilmeisesti yön aikana jossain kohtaa vetänyt henkeen ja siellä se lima oli sitten päässyt tekemään tepposiaan. Treenaamisen aloittamista ei tarvinnut miettiä, sillä olin totaalisessa liikuntakiellossa loppujen lopuksi yhdeksän kuukautta, että saivat kunnolla tutkittua ja kuvattua nuo suoneni ja saivat suljettua pois aivoinfarktin mahdollisuuden. Tuon jälkeen aloin liikkua rauhallisesti, ja aloittelin pienillä painoilla ja jumppapallolla tehtävillä treeneillä. Viimeksi sairastin flunssan NYT. :D Kerran-pari vuodessa saan flunssan, johtuu suureksi osaksi noista poskionteloista. Niihin tosin harvemmin liittyy kuumetta niin kuin nyt. Ne ovat sellaisia kolmen päivän räkätauteja.

Miten neuvoisit muita treenaavia kanssasiskoja? Mikä on kallein neuvosi tai asia, minkä takana seisot ehdottomasti? Jos voisit antaa yhden neuvon, mikä se olisi?
- Vatsalihakset tehdään ensisijaisesti keittiössä! Ei tällaiseen kuntoon pääse syömällä jatkuvasti kaikkea kakkaa, ettäs tiiätte. :D


Ja loppuun vielä kuva mun treenivihostani. :')

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Back in business

Tämän päivän jalkatreeni yllätti minut totaalisesti. Olin varautunut siihen, että viikon pötköttelyn ja flunssan (taimikäliepähkinäkuumeolikaan :D) jälkeen keho olisi vähän uupunut ja voimatasot olisivat normaalia alhaisemmat sekä syke huitelisi jossain korkealla. Vaan kuinkas kävikään?

Kukkuu, ootteko vielä olemassa? 

Ei millään lailla normaalista poikkeava treeni. Ihan kuin mitään viikon taukoa ei olisi ollutkaan. Toistot pyörivät siinä samoissa ja painot laitoin heti alkuun samoiksi - ajattelin, että vähennetään niistä toistoista sitten. Ajattelin, että voin esimerkiksi tehdä kaksi kertaa toistot, ei kolmea kertaa. Ajattelin, että tehdään nyt se mihin pystyy. En ajatellut, että pystyisin normaaliin suoritukseen, mutta näin siinä kävi. Split squattasin kuudellakympillä niin kuin viimeksikin ja viiden minuutin hooverinkin tein ihan normaalisti - niin kuin viimeksikin.

No entäs ne sykkeet? Varauduin yli sadanseitsemänkymmenen maksimiin. Maksimiksi tuli 159. Jopa vähemmän kuin normaalisti! (viimeksi 168). Keskisykkeellä 116 mentiin treenin läpi. Hyvä treeni oli. Tästä se taas lähtee. Uskoisin, että pieniä tai suuria lihaskipuja on odotettavissa huomenna ja ylihuomenna. Oli jo ikävä niitä. <3


Kroppa toimii. Jee!

Uskoisin, että parhaiten voimatasot tulevat esiin käsiä treenatessa. Ei ehkä vielä huomenna ojentaja-/olkapäätreenissä, mutta perjantaina selkä-/hauistreenissä. Hauikset teen niin suurilla painoilla, että niiden kanssa saa ihan tosissaan tehdä töitä. Voisin uskoa, että perjantaina vielä enemmän kuin normaalisti. Can't wait!

Taas mennään!

Mistä tietää, että on maannut viikon sohvalla?

- Kulmakarvasi ovat villiintyneet.
- Huomaat, että kissanlelut ovat lisääntyneet, kunnes ymmärrät, että ainakin puolet niistä on pölypalloja.
- Kauppareissu tuntuu haasteelta.
- Et ole kirjoittanut päiväkirjaa viikkoon.
- Olet kauden verran pidemmällä Täydellisissä Naisissa kuin viikko sitten. Ensimmäistä kertaa olet myös katsonut sitä jostain muualta kuin crosstrainerin päältä.
- Huomaat peilailevasi ja pullistelevasi lihaksia, joiden pelkäät kadonneen tässä välissä (oli niitä vielä, huh!)
- Joka paikkaa särkee, koska kehosi on tottunut liikuntaan eikä jatkuvaan lepoon.
- Olet ehkä vähän kiukkuinenkin, kun ei ole saanut liikkua.

Mutta nyt palataan treenien pariin. Jee!

Ihan vähän punoittaa ylähuulenseutu niistämisestä.

Eilen selvisin kauppareissusta hienosti, en hengästynyt kotiportaissa, eikä olo ollut enää millään lailla poikkeava. Kuumettahan ei ole ollut enää muutamaan päivään, mutta nenää on saanut niistellä (ja pitää edelleen vähän niistellä, nuha on sitkeä vaiva), mutta maanantaina oli jo lähes terve olo, eilen kokonaan terve ja tänään sitten saa kyykätä. Yeah, baby!




Olen hyvä potilas. Sitoudun lepäämiseen niissä olosuhteissa samalla tunnollisuudella kuin normiolosuhteissa treenaamiseen. En koskaan treenaisi sairaana tai puolikuntoisena, samasta syystä kun en koskaan jäisi sohvalle makoilemaan treenin sijaan silkasta laiskuudesta.

Tuskin ihan normaaleissa voimissa ollaan millään nyt heti alkuun, mutta pääasia että saa touhut rullaamaan. Niihin on tulossa pakollinen tauko heti ensi kuun alussa, jolloin oli suunniteltu kevyt viikko saapuvista vieraista johtuen. Harmittaa, että tämä tuli nyt tässä kohtaa. No, onneksi on (toivottavasti) loppuelämä aikaa treenata, eikä se tosiaan näihin kaadu. Mutta tottakai vähän harmittaa. Siis ihanteellistahan olisi, että kaikki menisi aina justiinsa niin kuin minä haluan, mutta valitettavasti tämä ei ole asian laita. :D Minä sentään kuitenkin ymmärrän ja yleensä hyväksynkin sen. Yleensä.. :D

maanantai 24. syyskuuta 2012

Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa II - Ravinto

Maanantaiaamua! Kello on seitsemän, viideltä on noustu, joten eiköhän tässä ala olla tarpeeksi järjissään jo postausta varten. Vuorossa kysymyspostaukseen tulleet ravintoaiheiset kysymykset ja luonnollisesti vastauksetkin niihin. Tässä, olkaa hyvät:

Juotko teetä?
- En juo teetä, ilman että mitään sitä vastaankaan olisi. Kahvia taas rakastan. Rakastan!

Lempiruoka ja -juoma?
- Taitaa vaihdella aika ajoin, mutta tällä hetkellä jaetaan miehen kanssa sama lemppari, eli tekemäni kasvissosekeitto. Sellainen, missä on potkua! :D Lempparijuoma on varmaankin vesi. Kahviin on suurempi tunneside, mutta pidemmän päälle vettä voi ainakin aina juoda enemmän.

Mikset syö ikinä mitään karkkeja tai käytä alkoholia tmv? Eihän siitä mitään haittaa ole silloin tällöin.
- En tahdo, en tahdo, enkä tahdo. Lisäksi minulla ei riitä kiinnostusta antaa keholleni mitään, mikä on oikeasti aika puhdasta (täysin hyödytöntä) sontaa. Hämmentävä kysymys, johtuen suureksi osaksi kysymyksen loppuosasta.

Syökää te vaan. Mä en jaksa innostua.

Ruokajuomasi?
- Vesi, ehdottomasti. Aika vähän tosin ruokailun yhteydessä tulee juotua.

Lempparihedelmäsi?
- Oijoi, punaiset omenat! <3 Yhteen aikaan niitä piti ostaa kaupasta yli kolme kiloa kerrallaan kun niitä tuli syötyä joku neljä-viisi päivässä. :D Nykyisellään pärjää jo yhdellä herkutteluhetkellä.. ;)

Lempiruoka? (kyllä, pakko valita YKSI :D)
- Tämä tulikin jo tuossa ylempää kerrottua, mutta jos ajattelen eri tavalla.. Jos saisin valita yhden, millä pitäisi elää loppuelämä ja vain sitä saisi syödä, niin kyllä se olisi tuo mun aamupalasettini. En tarvitsisi mitään muuta! (Aamupala esitelty täällä. Poikkeuksena tuosta määrä on noussut viiteen, muovikulho vaihtui lautaseen, maito lisääntyi puoleen litraan ja protskujauhettakin menee siksi vähän enemmän.)



Kuinka usein syöt?
- Pääpiirteittäin noin kolmen tunnin välein. Silloin viimeistään on jo nälkä. Päivässä tulee syötyä kuutisen kertaa.

Tuleeko sinulle ikinä ns. ruokamorkkista jos syöt liikaa/herkuttelet?
- En syö itseäni koskaan ähkyyn enkä herkuttele millään yleisesti herkuiksi miellettävillä herkuilla. Eli toisin sanoen; ei tule.

Aikaisemmin Suomessa asuessasi kun söit aamupalaksi puuroa, niin mitä söit sen kanssa? Oliko sulla siinäkin joku proteiininlähde mukana?
- Oi, mikrotettu nallekaurapuuro kardemummalla. <3 Proteiininlähteenä siinä toimi ainoastaan Maito Plus, johon sen valmistin. :) Lisäksi söin silloin Activian ja join semmoisen pikkuisen Gefilus -juoman. Vaimikänytseoli. Kahvia tietysti kanssa Maito Plussan kanssa.

Ja vielä yksi ravinto-/treenikysymys:

Olet niin paljon selvittänyt oman ravitsemuksesi periaatteita sekä optimaalista treenaamista, että voisi uskoa sinulla olevan koulutusta tai kokemusta jossain määrin aiheista, vaikkakin blogissasi puhut siitä, että elit pitkään varoen kaikkea terveellistä. Oletko siis kaikin puolin itseoppinut?
- Alkuun tietämättömille selityksesti terveellisen varomiseen; terveellisessä ei ole niin paljon kaloreita kuin epäterveellisessä, ja kun sitä epätoivoisesti koittaa saada painoa ylös vuosikausia (ja lopulta onnistuin, niin kuin kaikki jo tiedetään :D), niin kaikesta terveellisestä tulee kirosana ja niitä välttää kuin ruttoa. It has happened. Ja vastaus itse kysymykseen; ihan itseoppinut ja edelleen opiskelen. :) Internetin lisäksi on tietoa tarjonnut mm. nämä:


Sama pino poseeraa miehen juoksukirjojen kanssa.

En ole kaikkea tosin lukenut. Enkä tiedä onko siellä edes kaikki hyödyllisiä kirjoja. Monissa noissa on treeniliikkeiden lisäksi ruokaohjeita, ja nitä on kiva välillä vilkuilla jos tahtoo inspiraatiota oman päänsä ulkopuolelta. :D Ohjeet noissa on suureksi osaksi sen verran terveellisiä ja liikkujalle optimaalisia, että voi jopa toteuttaa! Lisäksi noita tulee paljon tutkittua, kun tahtoo lisätä jonkin liikkeen jollekin tietylle lihakselle. Kolmanneksi alin keltainen kirja onkin yksi elämäntapainspiraationi siivittäjä. Ensimmäinen, mistä opin ravintoasioita ja treeniliikkeitä. Siksi se on rakas kirja. <3 (Kirjasta juttua täällä.)

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Treeniviikko = sairasteluviikko

Hirvittävän vähän on sanottavaa tästä viikosta näin treenien puolesta, muuta kuin että eipä juuri ollut treenejä. :') Kaksi ehdin alkuviikosta tehdä alta pois.

Maanantai:
Ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet

Kesto: 1:21
Keskisyke: 107
Maksimisyke: 151
Kulutus: 314kcal


Tiistai:
Selkä, hauikset, vatsa

Kesto: 1:31
Keskisyke: 114
Maksimisyke: 167
Kulutus: 408kcal


Siinäpä nuo. Tiistaina kurkusta löytyi peitteiden läpi mennyt, nyt jo maailmankuulu, herra tai rouva Saksanpähkinänpala. :D Ehti tulehduttaa kurkkua ennen kun pääsi sieltä pois ja keskiviikkona alkoi lämpö nousta. Torstaina oltiinkin jo yli 38°C, samoin perjantaina herättiin kuumelukemalla 38.4°C. Pysytteli siinä korkealla kunnes viiden aikoihin illalla nappasin pari Panadol Novumia ja kuume laski tunnissa normaaliin lämpöön. Ja sinne se jäi. Ei ole enää noussut normaalista mihinkään. Keuhkoputki on kuitenkin täynnä limaa ja nenää saa niistää, lisäksi olo nyt ei ole ihan täysin terve, joten lepäily jatkuu vielä. Ihmeekseni suurin uupumus ei ole iskenyt juurikaan, vaan kiltisti on viideltä noustu arkena ja aivan normaalisti jaksanut hääräillä vielä siinä 38 kuumeessakin. Luonnollisesti ne ihan perinteiset normaalit hääräämiset on jätetty pois ja olen suurimmaksi osaksi makoillut sohvalla leffoja (ja Täydellisiä Naisia) katsoen. Hyvin on kuitenkin jaksanut olla ylhäällä ja kokata ja sellaista. Mieskin alkoi eilen valittaa karheaa kurkkua. Pähkinää ei olla sieltä kyllä metsästetty. :D Maratonin jälkeen varmasti vastustuskyky normaalia alhaisempi ja jotain minusta häneen hyppäsi. Odotellaan, tuleeko samanlainen tauti. Ei noilta oikein vaan voi välttyä, kun samassa taloudessa ollaan. Harmi. :/

Mulla ei ole edes mitään kuvaa laittaa tähän nyt treeniviikkoa kuvaamaan. Siispä jatkan tätä ruokapostauksella! Tiistaina tein kuivatuista vaaleista soijapalleroisista kasvispataa. Tai ruukkua, jos sen syö ruukusta. :D Enää en lupaa kaikkea muistavani kuin suurinpiirtein, mutta kuvia sentään vähän on.

Pilkoin pellille kesäkurpitsaa, sipulia, herkkusieniä ja valkosipulipalleroisia. Heitin uuniin ehkä tunniksi.



Pannulle laitoin valmiiksi yhden valkosipulipalleron puristettuna, yhden sipulin silputtuna, soijapalleroisia pussillisen (150g) ja kaksi purkkia valkosipulista tomaattikastiketta.




Mausteita päälle hirveät määrät. Laitoin mitä mieleni tekikin.




Ja kaikki sekaisin. Saivat imeytyä ja hautua siinä sen ajan, kun toiset olivat uunissa kypsymässä. Kävin itse tässä välissä suihkussa ja hääräsin kaikkea yleishyödyllistä.




Lopulta pannu kuumaksi ja hetken pyörittelin niitä siinä. Otin kypsät kasvikset uunista ulos ja heitin sekaan ja pyörittelin taas hetken. Ja tadaa - ruoka valmis!




Tämä oli ensimmäinen kerta kun käytin noita palleroisia. Olen aiemmin käyttänyt kuivatuista soijatuotteista vain rouhetta. Näiden koostumus yllätti minut (ja mieheni) aivan täysin. Tosi jännä! Jos se jotain muistuttaisi, niin sanoisin, että kanaa. Vähän ehkä sitkoisempaa kuin mitä muistan kanan olevan, mutta hyvin lähellä sitä. Oli todella, todella hyvää. Uusi pussukka ostettiin heti samana päivänä kaupasta. Meidän talouteen siitä tuli ihan superhitti jo ensimmäisestä kerrasta!




Nyt takaisin sohvalle, pari jaksoa Täykkäreitä ja sitten leffaa ennen illan X-Factor -lähetystä. Huomenna ei ole ainakaan vielä treenipäivä, vaikka kuumetta ei enää olekaan ollut kahteen päivään. Katsellaan oloa uudelleen tiistaina. Veikkaisin, että aikaisintaan keskiviikkona jatkuu treenit. Ja voitteko kuvitella missä kunnossa niskani on? Kahteen päivään ei hierottu kuumeen vuoksi ja siinä ajassa on ne kaksi päivää niistänyt kaikki pään seudun lihakset kipeiksi ja aivan tuhannen juntturaan. Koskee ja särkee, ihan kyllä joka puolelle, mutta ei vähiten tuonne pään läheisyyteen. Menee taas hetki aukoessa.. Mutta eipä siinä muu auta kuin aukoa vaan. :) Mukavaa uutta viikkoa itse kullekin!

lauantai 22. syyskuuta 2012

Vastauksia kysymyspostauksen kysymyksiin osa I - Minä ja mieheni + Saksa

On tullut aika purkaa kysymyspostauksen kysymyksiä ja näpytellä niitä vastauksiakin. Mikäs sille parempi hetki, kuin kipeänä ollessa. Ei niin hirveästi ole treeneistä kirjoitettavaa.. Kysymyksiä tuli sen verran kiitettävästi, että jaottelin ne neljään eri postaukseen. Tässä ensimmäisessä on yhdistettynä kysymykset liittyen minun ja mieheni suhteeseen + Saksa-aiheiset kysymykset. Pidemmittä puheitta..

Millä tavoin miehesi hurmasi sinut?
- Älykkyydellä, huumorintajulla ja etenkin näiden kahden yhdistelmällä. Alati muuttuvaa huumoria, viiltävää tilannekomiikkaa, älykkäitä heittoja. Aivan hirvittävän puoleensavetävää.

Onko miehesi ammattiurheilija?
- Ei ole. :) Harrastaa juoksua (on maratoonari <3) ja puntteilua.

Kuinka tapasitte miehesi kanssa?
- Olimme töissä samassa työpaikassa muutaman vuoden. Työpaikkaromanssi! Ehkä maailman epätodennäköisin sellainen, koska molemmat luulivat, ettei toista voisi vähempää toinen kiinnostaa. :D

Mikä on miehesi ihanin luonteenpiirre?
- Haastavaa nostaa yksi piirre yli muiden! Mutta koska nyt pakotetaan, niin ehkä sitten se, miten tiedän, ettei minulla ole koskaan mitään hätää, kun hän on lähellä. Olen turvassa, hän suojelee, hän hoitaa esteet pois tieltä, hän tekee satavarmasti kaikkensa, että minun ja meidän on hyvä olla. Ei hän turhaan ole maailman paras aviomies. <3

Miksi menitte naimisiin maistraatissa?
- Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, eikä ajatus kirkkohäistä muutenkaan houkutellut. Pienet häät tahdottiin aina, ihan vain lähimmät ihmiset paikalla. Alunperinhän meidän oli tarkoitus mennä naimisiin nyt kesällä 2012, mutta aikaistuivat, kun yllättäen tulikin ilmoitus, että suunnitelmat Saksan suhteen onnistuivat ja kuudessa viikossa piti jättää elämä Suomessa taakse. Naimisiin ehdottomasti tahdottiin vielä Suomessa mennä, että saatiin vanhemmat paikalle. Muita ei sitten ollutkaan, kun ei ollut millään aikaa järjestää mitään muuta. Mutta tuo sopi meille kyllä hyvin. Kun tärkeintä oli, että sai sanoa tahtovansa viettää loppuelämänsä toisen kanssa.

Hymyilin niin kovin koko alkuseremonian, että mulla meni posket kramppiin. Lopulta hymyily sattui ja näytti varmasti vähän hassulle, mutta silti vaan hymyilytti.

Tuosta! ja minusta tuli vaimo. <3

I got my angel now.

Olisi kiva tietää sun ja miehesi rakkaustarinaa vähän enemmänkin :)
- Ihan ehdottomasti kannattaa lukaista aiemmin tänä vuonna toisen blogini puolelle kirjoittamani Vuosituhansien Rakkaustarina täältä: <3

Sitten ne Saksa-aiheiset kysymykset:

Mitä sä teet (treenaamisen lisäksi) kaiket päivät siellä Saksassa? Eikö sulla ole tylsää ja yksinäistä, kun blogistasi ainakin saa sen käsityksen ettei sulla ole siellä miehesi lisäksi muita kavereita, ei harrastuksia eikä työpaikkaa jne?
- Tylsää mulla harvoin on. :) Ihmisiä en kaipaa (eipä heitä juuri tämän enempää Suomessakaan tavannut :D), ja olen tosiaan saanut täyttää nyt päiväni ihan kaikella millä olen vain tahtonutkin täyttää. Rutiineistani kirjoitin aiemmin täällä. Pääpiirteittäin se menee edelleen noin. Ja minä niin tykkään!

Meinaatteko pysyä Saksassa vielä pitkään vai onko suunnitelmissa muuttaa takaisin Suomeen tai ehkä johonkin toiseen maahan?
- Suomeen paluuta en näe ihan helposti tapahtuvaksi, mutta mistäs sitä ikinä tietää! Sitten taas johonkin toiseen maahan muuttaminen on jopa erittäin todennäköistä. Aikatauluista en osaa sanoa. Ennemmin tai sitten myöhemmin. :D

Mikä on parasta Saksassa asumisessa?
- Ehdottomasti luonto. Alpit. Pikkutyttönä niistä uneksin ja aina tahdoin Keski-Eurooppaan muuttaa. En kyllä uskonut sitä koskaan oikeasti tapahtuvaksi, mutta näin siinä vaan kävi. Ja Alpit on aivan yhtä huikeat kuin mistä aikoinaan uneksin. Lisäksi hienoa on se, että täältä Etelä-Saksasta pääsee ihan päiväreissuille viereisiin maihin. Ollaankin käyty useasti ajelemassa Itävallassa, Sveitsissä, Ranskassa ja Liechtensteinissa. Italiassa pitää vielä käydä ainakin. Ja illaksi pääsee aina kotiin! p.s. Täähän on lisäksi vielä ensimmäinen ulkomaanreissuni. :D



Mikä on ikävintä?
- Kieli. Englannilla ei pärjää ja saksa on hullun vaikea oppia aloittamalla sen tässä kohtaa täysin nollasta.

Oletko harkinnut opettelevasi saksan kieltä?
- Olin harkinnut. Sitten huomasin, miten vaikea kieli se on. Ja kun näin, miten sen kanssa painii jo hyvän pohjatason omaavakin ihminen. Enpä saanut minkäänlaista motiivatiota enää raavittua kasaan. Ymmärrän kieltä koko ajan enemmän, mutta en usko koskaan oppivani sitä puhumaan. Vaikka kuinka opiskelisin. Mitä en edes tee. Niin, näillä lähtökohdilla siis.. :D Tällä mennään!


Euroopan suurimmilta putouksilta Sveitsistä. Rheinfall.


Siinä ensimmäiset vastaukset, olkaa hyvät. Vuorossa on vielä treenikysymykset, ravintoaiheiset ja sitten ne kaikki muut.

torstai 20. syyskuuta 2012

Voi pähkinä :D

Niin, tässä on nyt sitten vähän kuumetta. Olipas se aika lahjakas pähkinä kun sillä tavalla kurkkuun jumittui ja tulehdutti paikat. :D Kurkkukipu itsessään hellitti jo eilen ja nyt on korkeimmillaan lämpöä ollut 37.3°C, eli missään hirveissä lukemissa ei mennä, mutta onpahan sellainen 'jäin ehkä jyrän alle' -olo. Ja räkäähän riittää. Halusitte tietysti tietää, mä arvasin! Ruokahalu katosi, ihmekös tuo, kun ei mikään oikein maistu millekään. Kokkasin äsken kasvissoppaa ja piti oikein miestä pyytää maistamaan, kun en itse tiennyt onko se hyvää vai pahaa. Tunsin vaan, että potkua on. :D Eli valkosipulin voimalla terveeksi ja treenithän on tietysti peruttu. Satavarmasti tästä tulee (tai on jo) poskiontelontulehdus, mikä menee sitten muutamassa päivässä ohi. Antibiootteja en moisiin tarvitse enkä tahdo. Ellei olla tosi tosi huonona. Nyt ei olla. Vielä toimin normaalisti, joskin höttöisesti. En esimerkiksi ole yhtään varma, että mitä tähän kirjoitan ja onko teksti ymmärrettävää.. :')

Mahdollinen pieni blogihiljaisuus saattaa olla luvassa. Todennäköisesti ei, mutta mahdollisesti joo. Tuskin. Mutta ehkä. Epäilen. Mutta on se mahdollista.

En todellakaan oo näin fressinä nyt tällä hetkellä. Sama pikkukuppi on vieressä, mutta kuva sentään on tiistailta.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Selkää, ällötystä ja lepoa

Siinäpä koukuttava otsikko. :D

Aloitetaan selällä. Eilen oli selkä-/habatreenipäivä. Kaksi viikkoa sitten nostin kulmasoudussa (käsipaino) painoa ikuisesti junnaavasta 17 kilosta ylöspäin. Ensin 18 kiloon ja siitä on nyt kahdessa viikossa hilattu eiliseen 22,6 kiloon (miehen äijäpuntit yksikössä lbs, eli 50lbs). Kahden treenin jälkeen tunsin jo eroa selässä miehen sitä hieroessa. Yhtäkkiä tiettyyn kohtaan ei päässytkään enää käsiksi, koska siinä oli päällä jotain. Lihasta, joo! Peilistä olen koittanut vilkuilla ja eilen otin sitten jo vihdoin kuvankin, että miltä siellä nyt oikein näyttää. Tykkäsin. Ja olin kyllä vähän yllättynytkin.




Erityisesti tuonne lapojen väliin on kasvanut tavaraa. Ois tietty kiva, että olisi vertailukuvia, mutta teidän täytyy nyt vaan uskoa mun sanaani. :')

Ällötystä, mistä päästäänkin aiheeseen lepo:

Mulla on tuolla kurkussa semmoset nielurisat, että ovat täynnä onkaloita (jokainen voi tästä jo ehkä päätellä, miksi aiheen nimi on ällötys.. :D). Niin, ne tosiaan kerää kivasti etenkin tiettyjä ruoka-aineita. Pähkinä näistä on pahin ja siksi koitan aina pureskella pähkinät ihan kokonaan ja huolella. Aina ei onnistu. Tällä pohjustuksella..

..huomasin jo maanantaina, että oli kurkku vähän oudon tuntuinen ja kutitti. Ajattelin, että ehkä vilustutin itseni vähän kun kävelin siellä ympäri Ulmia miehen juostessa maratonia, sillä siellä oli kylmä. Hanskat oli mukana. Olisi ehkä ollut fiksua ottaa hanskat, joissa olisi ollut sormien tilalla muutakin kuin reiät. No, sormet siinä paleli ja vähän muutenkin, vaikka oli huivia ja hupparia ja takkia. Kurkun fiilisten lisäksi koko vasen puoli kasvoista oli ihon pinnasta kosketukselle arka. Eilen kuitenkin herätessä oli tosi hyvä olo, ei kurkkutuntemuksia, mutta kasvot olivat edelleen hellänä. Yöllä olin kerran herännyt kutinan takia yskimään. Olo oli kuitenkin ihan normaali ja aloittelin treeniä normaalisti.

Huomasin, että vähän oli puhti poissa. Kurkkukipu alkoi tuntua ja treenin loppuun mennessä se oli mennyt nollasta sataan. Koko vasen puoli kurkusta oli todella arka. Päätin vihdoin vilkaista sinne. Punoitti kivasti. Ja sitten bongasin jumiin jääneen pähkinän palan (mä tiedän, olen pahoillani.. :'D). Lyhyesti.. se miten tämä erosi aiemmista jumiin jääneistä pähkinöistä, oli se, että tämä oli mennyt läpi. Siis sieltä kurkun peitteiden läpi. Sain sen työnnettyä läpi ja pois. Lisämausteena soppaan oli se, että tuo toinen pää oli pilkottanut sieltä muutaman kuukauden. Olin kuvitellut sen olevan jokin pieni kysta (kun ei ole mihinkään liikahtanut), kun niitä mulla tuntuu olevan siellä täällä. Nyt se oli kaiketi päässyt vähän liikahtamaan jostain syystä ja ärsytti kurkkua muutaman päivän, sai sen kipeäksi ja ilmeisesti tulehtuneeksi. Aika välittömästi tuon pienen toimenpiteeni jälkeen helpotti kasvojen arkuus. Kurkku taas luonnollisesti ärtyi entisestään ja illalla oli niin kipeä, ettei tehnyt mieli edes puhua. Lisäksi vasemman puolen korvassa tuntui vähän särkyä. Otin tulehduskipulääkkeen tilannetta hillitäkseni.

Tänään aamulla kurkku sattui yön jäljiltä tosi kovin ja yölläkin olin siihen herännyt. Aamupäivällä olin vielä pienissä treenausfiiliksissä, mutta höttöinen olo muutti suunnitelmat. Kuumetta ei ole, vähän lämpöä (ei olla ylitetty vielä edes 37°C), mutta olo ei ole paras. Lisäksi vasen sierain on vuotanut ja sitä on pitänyt niistää. Poskionteloissa mulla on kanssa ilokseni kystat, jotka altistavat kivasti poskiontelontulehduksille jos pääsevät fiilikseen. Eli saas nähdä, pääseekö tuo pieni tulehdus sinne asti.

Kaikki tämä huomioon ottaen, päätin pitää päivän tosiaan treenistä lepoa. Jos tulehdus on päällä, ei varmasti ole hyvä treenata. Eikä olokaan ole maailman paras. Perkeleen pähkinä. :'D

Huomenna olisi joka tapauksessa ollut lepopäivä, kun olen menossa lääkäriin (muista syistä). Kahden päivän lepo tähän väliin ja toivotaan, ettei tuo pieni tulehdus tuolta kurkusta nyt leviä mihinkään muualle. Päivän olen tähän asti viettänyt sohvalla katsoen Täydellisiä Naisia dvd:ltä kissan kanssa. Paitsi kerran nousin sieltä laittamaan bikinit päälle, jotta sain ne kuvat siihen edelliseen postaukseeni. :D Olisi ollut siivouspäivä, mutta koska se ei tässä kämpässä ole mikään nopea ja kevyt toimenpide, jätän toiseen päivään. Nyt levätään!


Eilen oli kauppapäivä. Vähän piti tukkaa oikoa ja meikata.

Näin minä muutokseni aloitin

Hirvittävästi on kyselty, että miten aloitin tämän kaiken, mitä söin silloin, millä laitteilla kuntoilin ja millä kuntoilen nyt. Koitan koota kaiken oleellisen tähän yhteen postaukseen, huh! :) Tämä on siis se keino, miten minä muutokseni tein. Nykyisellä tietotaidolla sen olisin varmasti toteuttanut eri tavalla, mutta tämä toimi silloiselle tietämättömälle hyvin. Ja johtihan se kuitenkin lopulta tähän nykyiseen tilaan.. ;)

Suosittelen lukemaan myös taannoisen postaukseni aiheesta miksi minä onnistuin ja miksi jotkut eivät onnistu. Se löytyy täältä: klik! Jonkin verran varmaan tulee toistoa tässäkin, mutta tuolla kirjoitin pääasiassa siitä, miten paljon asenne ratkaisee.

Lähtökohtani:

- Mahdollisimman epäterveellinen ruokavalio (eli mahdollisimman kaloripitoinen) koko siihen astisen elämäni, koska olin aina ollut alipainoinen, siitä saanut kuulla ja sitä koittanut sitten koko elämäni muuttaa.

Rimppakinttu. Olin tällainen koko lapsuus- ja nuoruusajan.
Pahoitteluni pikkuisesta kuvasta.

- Hirvittävän huono kunto, hulluna pomppiva syke, jonka kuvittelin johtuvan sydänviasta.
- Havahtuminen peilikuvaan, johon tahdoin kiinteytystä. En painon pudotusta, sillä vaakahan kertoi minulle, että olen normaali..
- En nähnyt siis ylipainoani, enkä edes kokoani. Näin vain, että voisin vähän kiinteytyä. Vatsastani en tykännyt, ja sen tahdoin pois. Sen todellista kokoa en silti nähnyt.

(btw. Nykyisellään vihaan sanaa kiinteytys. :') Sillä kiinteytyminenhän on rasvaprosentin alentamista. Siinä auttaa myös lihasten kasvatus. Ei ole mitään maagista keinoa tehdä sitä mitenkään toisin.)

Tästä seurasi (kuntoilupuoli):

Jostain tuli kipinä, että nyt aloitan. En muista tuntemuksia sen tarkemmin tai edes, että mitä pääni sisällä liikkui. Tilasin Anttilan postimyynnistä kuntokeskuksen tarjouksesta itselleni synttärilahjaksi, alkuvuodesta 2007.



Stepperi, käsivitkuttimia, prässi. Tällä kirjaimellisesti vitkuttelin. Minulla ei ollut mitään tavoitteita, ei treeniohjelmaa, en muista kuinka monta kertaa viikossa, kuinka pitkään ja mitä kaikkea. Kunhan vitkuttelin. En tosiaan aloittanut painonpudotusta enkä mitään dieettiä. Aloitin elämäntavan, johon tulisi liittymään liikuntaa ja terveellinen ruokavalio. Haaveilin vatsalihaksista ja timmistä takapuolesta, mutta en oikeasti tiennyt mitä minkäkin eteen pitäisi tehdä. Ei haitannut, en osannut kaivata tietoa jonka olemassaolosta en tiennyt. En siis oikeasti tiennyt kuntoilusta yhtään mitään. Siksi teinkin sitä aivan ilman tavoitteita. Ja kyllä, tuo kyseinen laite oli todella huono, prässäilyssä tipahti penkki kahdesti alta kun metalli meni rikki. Ensimmäisellä kerralla hitsattiin kiinni ja toisella kerralla pääsi kaatopaikalle.

Kotiin hankin pikkuhiljaa kaikenlaista. Pienet käsipainot (joilla en muista mitä tein vai teinkö mitään), erilaisia vitkuttimia takapuolelle ja vatsalle pääasiassa. Vatsalihaspenkki, jonka omistan edelleen ja jota käytän edelleen - silloin en päässyt sieltä alaviistosta edes yhtä kertaa ylös ja teinkin ihan perinteisiä istumaannousuja lattialla, kunnes tuo onnistui. Näitä härveleitä kerääntyi lisää vähän väliä, lähinnä kohdistuen asioihin (vatsa ja peppu), joihin olin vähiten tyytyväinen, tietämättä että ei sellaisilla vitkuttimilla saisi ihan todellista muutosta aikaiseksi.

Mutta kuitenkin liikuin. Ja se oli avainasemassa tässä kaikessa. Ei se, että tiesinkö mitä tein, vaan se, että minä liikuin. Ennen en liikkunut käytännössä yhtään. Aerobista, lenkkeilyä, tai edes kävelyä, en harrastanut. Syy yksi: en ollut pudottamassa painoa, koska en sitä itsessäni nähnyt. Syy kaksi: olin varma, että minulla oli sydänvika, kun syke oli aamusta iltaan koholla ja löi todella voimalla, ja jo lattialta nousu seisomaan nosti sykkeen 180 pintaan ja hengästyminen tuntui kuolemalta, joten en siis tahtonut aerobista tehdä, koska se tuntui kamalalta ja olin varma, että kuolen siihen.

Jossain vaiheessa, vasta parisen vuotta sitten, aloin tehdä aerobista kuntoilua. Alkuun se tuntui kuolemalta. Ensin jaksoin crosstrainerilla kymmenen minuuttia. Sitten kaksikymmentä. Puoli tuntia.. Neljäkymmentäviisi.. Kerran kokeilin, että paljonko mahtaisi mennä, jos vain jatkaisin ja jatkaisin. Meni 90min kunnes lopetin koko touhun, kun olihan se nyt jo ihan älytöntä. :D Eli sydänvika ei ollut sydänvika. Sydänvika oli täysi tottumattomuus aerobiseen kuntoiluun. Syke ei enää noussut hirvittäviin lukemiin ja siinä missä ennen syke 120 tuntui jo kuolemalta, se olikin yhtäkkiä leppoisaa eikä tuntunut yhtään missään.

Se tärkein muutos, eli ravinto:

En laskenut kaloreita. En tiedä, mitä sain ennen enkä tiedä, mitä sain muutoksen jälkeen. Entinen koostui pääasiassa kaikesta epäterveellisestä, joten pelkästään se, että muutti sen kaiken terveelliseksi, oli huima muutos ja ihan satavarmasti vaikutti kalorisaantiin. Ennen söin aamulla RUOKAA. Se saattoi olla vaikka pakastepizzaa uunissa, perunaa pannulla, riisiä ja currykastiketta. Siis heräsin vaikka kolmelta aamuyöllä tämän takia lähteäkseni viiden aikoihin töitä kohti, jotta ehtisin syödä. Joskus saatoin myös vetäistä puoli levyä suklaata ja Batteryn aamupalaksi. Lisäksi pöydällä oli aina karkkikippo, josta yölläkin vessassa käydessä piti napsaista kourallinen suuhun. Ravintoni koostui vaikka päivittäisistä Hesburger-reissuista ynnä muista ulkona syömisistä. Annoskoot olivat suurempia kuin keskivertomiehen. Tällaiseen olin oppinut ja näin olin elänyt jo monta vuotta.

Kaikkia muutoksiani en muista, mutta tässä joitakin konkreettisia, osa pieniäkin:

- Roskaruoat pois
- Herkuttelu alkuun kokonaan pois ja lopulta oikeasti hyvin vähäiseksi (esim. kolme pientä karkkia vaikka päivittäin tms.)
- Kevytmaito rasvattomaksi
- Lisää vihanneksia ja kasviksia
- Välipaloiksi hedelmiä
- Annoskoot pienemmiksi
- Täysirasvainen juusto -> Edam 9%
- Jogurtit vähäsokerisiksi/vähärasvaisiksi/sokerittomiksi/rasvattomiksi
- Mehut, limut & energiajuomat pois (tätä en tehnyt heti alkuun, olin olevinani niin koukussa etenkin batteryyn, yksi tai kaksi päivässä!)
- Kaikki, mistä oli olemassa tumma ja vaalea versio, vaihdoin tummaan (täysjyvä, vaalea leipä ruisleiväksi)
- Kahvin sokeri tipahti useasta lusikallisesta kahteen, sitten yhteen ja lopulta kokonaan
- Levite 30% :ksi
- Kastikkeet pois
- Kaikista välttämättömistä kevyt -versio, jos sellainen vaihtoehto oli olemassa

Tärkeimpänä:

Opin syynäämään ravintosisältölistoja. Opin, että jogurtti sisältää aivan älyttömät määrät sokeria. Opin, että vaikka missä on kermaa. Opin pitämään silmällä sokerin ja rasvan määrää, myöhemmin myös suolan määrää. Opin silloin nyrkkisäännöksi, että kaikki missä on kilokaloreita yli 220kcal/100g, on ehkä huono valinta. Poikkeuksena luonnollisesti mm. pähkinät, mutta opin myös, mitä kannattaa syödä paljon ja mitä vähän. Imin tietoa pääasiassa erilaisista kirjoista. Aihe kiehtoi ja kiehtoo edelleen, ja siksi noita kirjoja onkin hyllyt täynnä. :D

Tähän väliin:

Tärkein muutos lähtee ehdottomasti keittiöstä. Jos et ole valmis mistään luopumaan, tuskin tahdot muutosta edes tosissasi. Ei voi jatkaa samalla lailla kuin aina ja saada jotain, mitä ei ole ennen saanut. Saadakseen jotain, mitä ei ole ennen saanut, on tehtävä jotain, mitä ei ole ennen tehnyt.

Näillä eväin jatkoin, puhkuin energiaa, kunto nousi, paino putosi. Aloitin tämän elämäntavan joskus helmi-maaliskuussa 2007 ja muutamassa kuukaudessa paino oli jo aika hyvin pudonnut. Kesällä (en valitettavasti muista kuukautta) 2007 näytin tältä:

Painosta ei tietoa, kun en sitä seurannut,
koska sen pudottaminen ei ollut tarkoitukseni.

Vielä oli vähän matkaa, sillä löysää tuossa vaiheessa oli (etenkin reidet, takamus + vatsa), mutta sanoisin, että huima ero alun tilanteeseen. Nopeasti siis kiitettävä tulos. Lihaksia ei juuri ollut näkyvissä, ennen kuin loppukesästä bongasin jo vatsalihaksia, jotka vain yllättäen olivat siinä:

Pahoittelen tätä kuvaa :'D

Tuon alun jälkeen jatkoin vain samalla, hyväksi havaitulla tavalla. Kunto koheni, mutta lihakset eivät juuri lisääntyneet, koska en treenannut niitä lisätäkseni. Niiden koko ja näkyvyys pysyi aika lailla vuosikausia samanlaisena. Jossain vaiheessa, kun kuuntelin jälleen kerran kommentteja, että painan liian vähän, aloin treenata pääasiassa nostaakseni painoani. Tein sitä tietämättä mitä siihen oikeasti vaadittaisiin ja koskaan ei siksi ollutkaan hyvä olla. Olin aina liian pieni. Olen tämän jälkeen nostanut painoani tarkoituksenmukaisesti myös syömällä, kahdesti. Todetakseni, ettei siellä ole hyvä olla, koska lisäkilot on vain minulle liikaa ja ne ovat poikkeuksetta löysää massaa, mikä ei vain ole kaunista ja itsellä on huono olla. Kaikki muuttuikin laakista kun päätin itseni hyväksyä ja aloin elää itselleni enkä muille. Tässä välissä totean, että jos joku ei ole vielä lukenut tekstiäni toisen blogin puolelta nimeltään Terveisin Luuviulu, suosittelen sen tekemään. Se avaa tätä asiaa enemmän, enkä jaksa sitä tähän uudelleen kirjoittaa.

Tässä matkalla ei ole ollut repsahduksia, motivaatio-ongelmia, itsekuriongelmia. Niissä asioissa, joissa olen päättänyt tehdä tietyllä tavalla, olen pitänyt päätökseni. Minulle tuo on hyvin yksinkertaista. Miksi päättäisin jotain, mitä en pitäisi? Ajanhukkaa! En ole tahtonut heittää hukkaan tekemääni työtä, en ole kertaakaan tahtonut palata siihen kamalaan oloon ja liikakiloihin. Ei siellä ole mitään houkuttelevaa. En ole kertaakaan "joutunut palaamaan takaisin ruotuun". Minä teen yksinkertaisia päätöksiä, joista pidän kiinni. Sillä tässä on muutettu elämäntapa, ei aloitettu kuntokuuria, laihdutuskuuria, mitään millä on alku ja loppu.

Nyt tällä hetkellä on siis menossa lihasten kasvatusta. Tämän myötä minulla on tavallaan päämäärä; kasvattaa lihaksia. Mutta tälläkään ei ole loppua, sillä en tiedä missä kohtaa olisi tarpeeksi. Sen saa kertoa sitten peili. Ja senkin jälkeen tietysti jatketaan liikunnallista ja terveellistä elämää, pidetään yllä sitä mitä on saavutettu, treenataan punteilla. Niin kauan kun ei esimerkiksi terveydellisiä esteitä tälle tule, en näe mitään syytä lopettaa. Miksi ihmeessä tekisin niin? Minulle sama, kuin lopettaisin esimerkiksi nukkumisen. Liikunta on aivan yhtä oleellinen osa minun elämääni.

Vertailun vuoksi, pyynnöstä, äkkiä bikinit päälle (pyykkikorista kaivettuna :'D) ja peilin kautta kuvia koko kropasta:

Aika epäkelpoja asennosta johtuen. :/ No kuitenkin. Samat rimppakintut siinä on kun lapsenakin, pohkeissa ei siis ole massaa ollut koskaan.

Lopuksi:

Nykyinen treenihuoneen esittely pääasiassa täällä: klik!
ja kuvia sieltä lisää täällä: klik!

Nykyinen ruokavalioni on esitelty täällä: klik!

Ja ei. En ole syönyt mitään herkuiksi (tai epäterveelliseksi) yleisesti miellettävää kohta 17 kuukauteen. Ei tee mieli enkä tahdo.

Jos jotain oleellista jäi pois niin hihkaise. Pääpiirteittäin taisin muistaa kaiken. Huh. :)

Koko teksti summattuna lyhyesti: paino putoaa kun kulutat enemmän, mitä ravinnosta saat. 

Yksinkertaista.