sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Treeniviikko 17 - Skotlannin viimeinen

Näin on tämä viimeinenkin viikko treenien osalta ohi ja muutenkin ihan kohta. Huomenna saapuu muuttofirma ja ylihuomenna starttaa meidän matka kohti Suomea. Huhhuh! Tässä siis viimeinen skotlantilainen treeniviikkokatsaus:

Maanantai: selkä, hauikset, vatsa. Kesto: 1:15.

Tiistai: 40min crossailua, 14.40km.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 55min.

Torstai: lepo.

Perjantai: olkapäät, ojentajat + hauikset. Kesto: 1:08.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat. Kesto: 60min.


Viikko oli siis viides kova ja viimeinen ennen muuttomatkan aiheuttamaa totaalilepoviikkoa, sekä sitä seuraavaa keveämpää viikkoa. Tämä viikko menikin muuttoon liittyvien asioiden ehdoilla, eli treenit tehtiin sopivassa kolossa ja aina sitä sopivaa koloa ei löytynyt, kuten torstaina. Silloin siirrettiin se treeni perjantaille, jolta tipahti kokonaan crossailu pois.

Terve!


Crossailua olin kaavaillut mahdollisesti eiliselle (lauantaille), mutta jätin pois. Ei mahtunut päivään, jossa tärkeintä oli ihan oikeasti se lepo. Tämä koko viikko on paahdettu hiki hatussa ja eilen päätin, että en keskity treeneihin, enkä edes muuttojuttuihin sen enempää. Oli pakko saada sinne väliin yksi kunnon lepopäivä. Mielelle siis pääasiassa. Kyllä mun kroppani jaksaisi tehdä vaikka mitä vielä, mutta mieli on välillä vähän poikki.


Mutta vaikka yksi aerobinen jäi pois, niin on sitä saanut tosiaan hikoilla. Koko viikko on ollut puurtamista ja paahtamista ja peruskulutus on aivan satavarmasti koholla ollut nämä päivät. Siitä kertookin jatkuva nälkä.

Treenihuoneen lipasto myytiin ja tilalle tuli laatikoita.
Jääkaappia on kuurattu. Sisältö ensin tietysti pihalle.
Perjantaina.
Lauantaina.

Tänään sai tehdä viimeisen treenin tässä maassa ja vuorossa oli jalat. Olkapäät tähän treeniin kuuluisi myös, mutta koska ne siirtyivät tuolla viikolla päivällä eteenpäin, ei tämän ja sen treenin väliin jäänyt kuin päivä, joten missään nimessä en tehnyt uudestaan niitä nyt.

Takareisitreeniä.

Ja hiki lensi. Lensi niin paljon, ettei ole varmaan ikinä ennen lentänyt. Pidin split squatissa, sarjojen välissä, mahdollisimman lyhyet tauot ja sydän hakkasi ihan miljoonaa. Viimeisen sarjan jälkeen makasinkin lattialla selälläni, koska tuntui, että kohta lähtee taju. Olihan tekemisen meininkiä!

Jäljelle jäi vaan märkä läntti.

Paita ja pöksyt oli ihan likomärät ja itse olin aivan kuollut, kuten monesti sen rankemman jalkatreenin jälkeen. Laahustaen, melkein kontaten tulin treenihuoneesta ulos ja palkkarille. Sanoisin, että todella hyvä viimeiseksi treeniksi täällä ja hyvä myös viimeiseksi kunnon jalkatreeniksi hetkeen, kun tankoa saa ootella saapuvaksi uuteen asuntoon tovin. Se ei oikein meidän autoon mahdu. :D


Tänään. Myskikurpitsaperunasoppaa. Muita aineksia ei enää ollut.

Tänään tuli myös syötyä viimeinen lämmin ateria muutamaan päivään. Seuraava mahdollisuus sille on perjantaina. Silloin saavutaan perille Suomeen. Ei meillä kyllä ole muuta kuin yksi paistinpannu, eikä juuri mitään välineitä ruoanlaittoa varten, joten mitään kummoisempia ruokia ei tulla hetkeen kokkailemaan. :D Tässä välissähän syödään siis vaan eväitä. Saas nähdä mitä painolle tapahtuu matkan aikana. Aattelinkin ennen lähtöä ottaa ensimmäistä kertaa sitten viime kesän itseltäni aamupainon. Veikkaan sen olevan jotain viittäkolmea. Katsotaan mitä se on, kun päästään perille. Toivottavasti ei paljoa tipu. En tahtoisi menettää mun pyllyä! :') Viime muutto (Saksa-Skotlanti) kesti kaksi päivää ja siinä ajassa tipahti 600g. Nyt muutto kestää neljä päivää, plus tässä on vielä tuo huominen siihen lisäksi, jolloin lämmintä ruokaa ei saa enää, kun muuttofirma on täällä pakkailemassa. Kaikkea muuta koitetaan syödä isot määrät.

Hassu ajatus, että Suomesta lähti kaksi ja puoli vuotta sitten semmoinen 45 kiloinen rimpula ja täältä saapuu sinne todennäköisesti noin 7-8 kiloa painavampi täti. :)

Vaimon banaanitarpeita on taas täytelty.

Ja se on kuulkaas niin, että tämä on myös viimeinen postaus tänne blogiin ehkä noin viikkoon. Mitään tämän blogin aihepiirin mukaisia juttuja ei tule hetkeen tapahtumaan ja ensisijaisesti päivittelen Skotlanti -aiheista blogiani, jossa seurataan myös tätä muuttomatkaa ja joka tulee laajenemaan aihepiiriltään myös sen verran, että siellä seurataan sitä Suomeen sopeutumista ja kaikkea siihen liittyvää. Sitä päivittelen matkankin aikana aina kun vain on mahdollista ja kun asiaa riittää, eli pääsääntöisesti niinä hetkinä kun internet -yhteys on olemassa. Sieltä löytyy myös meidän matka-aikataulua ja reittiä, niille jotka on asiasta kiinnostuneet.

Eli tämä blogi menee uinumaan postausmielessä hetkeksi. Palaillaan, kun treenirintamalta kuuluu jotain. Tai sitten terveyspuolelta, tai jos syömisissä on ollut jotain sen verran erikoista, että niistä viitsii kirjoitella.

Olkaa kiltisti! Me aletaan laittaa paikkoja valmiiksi aamulla saapuvia muuttomiehiä varten. Iiks!

torstai 24. huhtikuuta 2014

Herkuttomia vuosia ja hupenevia tunteja

Kyllä tämä on yhtä puurtamista pitkälti aamusta iltaan täällä, mutta en valita (paljoa :D). Muutto lähestyy nopeammin kun ehtii tajutakaan, tunnit päivissä vilisee vaan silmissä. Jonnekin väliin niitä treenejä ja syömisiä onneksi tuntuu ainakin jonkin verran mahtuvan! Eilen mahtui iltapäivälle se aikomani jalkatreeni, joka varsin iloisesti oli myös polvikivuton. \o/


Edellisessä postauksessa noista polvikivuista kertoilin, niin niistä ei tässä sen enempää, muuta kun että ei tosiaan vaivannut. Ei ainoassakaan kyykyssä, eikä missään asennossa. Iloinen asia! Kyllä se rullaaminen on vaan hieno juttu, enkä ole varma miten sitä on ennen pärjännytkään ilman.

Hikeä pois ennen kuin tipahtaa silmään.

Hirveän hikinen treeni oli. Ja olin aivan kuollut jo ensimmäisten sarjojen jälkeen. Ihan niin kuollut, että silmät oisi tahtoneet ehkä mieluummin kiinni kuin auki. Kaikki tämä muuttohässäkkä ihan varmasti vaikuttaa tuohonkin, ja olihan siinä kunnon treeniäkin ensimmäisistä toistoista lähtien. Mitenkään tavatonta mulle ei ole väsähtää jalkatreenistä niin, että sen jälkeen on joskus kopsahtanut pää pöydälle siinä kun on palkkarin saanut pöydän ääressä nautittua. :D Sen verran fiksu olin kuitenkin, että kun lopun vatsalihastreeni ja kylkien veivaaminen tuntui ihan kamalalta ajatukselta, jätin ne tekemättä. Muut tekemiset kutsuivat ja ne nyt ovat tällä hetkellä tärkeämpiä kuin vatsojen veivaaminen. 55min meni jalkatreeniin aikaa ja sen tunnen tänään koko alavartalossa.


Treenin jälkimainingeissa jatkui varsin ihanainen tehtävä, eli pakastimen syöminen tyhjäksi. Pussillinen tämmöisiä repunoita siellä oli. Kunnon paksuja lankkurepunoita. <3 Arvoiltaan samanlaiset kuin meidän käyttämät uuniperunat, eli mitään ylimääräisyyksiä näissäkään ei ole. Itse pyöritin valkosipuliöljyssä ja ripottelin vähän suolaa. Ihan tajutonta herkkua! Rapsakka pinta ja pehmoinen sisus. Mmmmhhhhh. <3 Ja kyllä, hain lisää.

Tänään sitten tulikin täyteen kolme vuotta siitä kun olen viimeksi niitä perinteisimpiä herkkuja maistellut. Tuntuu, että vasta siitä on hetki aikaa kun kirjoittelin kaksivuotiskatsauksen asiasta, mutta vuosihan siitä on vierähtänyt. Sieltä voi kukin käydä lukemassa mun herkkuhistoriastani ja miksi ne on pois jätetty. Sen verran siihen tekstiin on eroa, että enää ei mene Questin patukoita kuin hätätapauksessa (koska vatsa) ja suolaa lisäilen jonkin verran joka päivä, koska en saa sitä juuri mistään muuten ja ihminen sitä tarvitsee jonkin verran, jotta keho ylipäätään toimii. En ole varma, oliko muitakin juttuja. Mutta nuo nyt ainakin. Kolme vuotta. Aika jännää. En kyllä osaa olla asiasta ylpeä tai koe saavuttaneeni mitään ihmeellistä, toisin kuin kahden vuoden kohdalla kirjoittelin. Kun ei tässä mitään taistelua joudu käymään. Tämä on vaan ihan normaalia elämää mulle.

Surullisen pieni banaani mun silmissäni. Syön muuten 3-4 kiloa banaania viikossa. :D

Tänään olisi ollut vuorossa taas treeniä, olkapäitä, ojentajia ja hauiksia, mutta koska muuttokuviot, niin päivä meni muissa asioissa. Huomenna uusi yritys. Huomenna ei pitäisi olla mitään niin ihmeellistä, että treeni jäisi tekemättä. Yksi aerobinen jäänee vaan tekemättä, ellen tee sitä lauantaina. Mutta aerobista saa tällä hetkellä joka päivä ja pitkin päivää, sillä tätä tekemistä täällä on niin paljon ja luonteeltaan se on sellaista, että hiki lentää. Vähintään yhtä paljon, ellei jopa enemmän, kuin crossaillessa. Crossarilla tahtoisin silti vielä kerran pyrähtää (vaikka The Big Bang Theoryn kaudet loppuivat yhyy!), sillä sen kanssa tulee jonkin verran taukoa ennen kuin muuttomiehet sen toimittavat muiden tavaroiden kera uuteen asuntoon. Ja kun satun siitä tykkäämään. Mutta katsotaan. Ei se prioriteetti ykkönen ole kuitenkaan tässä vaiheessa.


Tänään tyhjättiin pakkanen kaikista ruoka-aineista, joita tässä tahtoo ja kykenee enää sieltä syömään. Eli loput pinaatit päätyivät perinteisesti lettusiin. Täytteenä ihan vain raejuustoa, kun mitään jämiä ei ollut jääkaapissa tyhjänpanttina. Eikä nämä kyllä mitään muuta kaipaakaan. On ne vaan hyviä.

Huomenna jatkuu aherrus. Vähiin käy päivät!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Viidennen viikon nihkeyttä

Täällä aletaan toipua sunnuntain noin yksitoista tuntia kestävästä road tripistä. Kuvia reissulta on nähtävissä täällä. Hieno ja upea reissu oli, mutta luonnollisestikin uuvuttava. Pitkä aika istua autossa tällä takapuolella, jota ei ole luotu istumaan. :D No, tulipahan harjoiteltua ensi viikon muuttomatkaa varten jo vähän.. Voin vain kuvitella miten poikki on sen neljän päivän matkustamisen jälkeen kun lopulta päästään perille. :')


Eilen oli kuitenkin treeniä luvassa, vaikka sitä oli hieman poikki edelleen. Olisi varmasti maistunut pidemmätkin unet, mutta kun kello herättää kuudelta niin sillä mennään. Tekeminen ei muutenkaan tällä hetkellä kesken lopu, joten sitäkin varten pitää aikaa varata. Treenivuorossa oli selkää, hauista ja vatsaa. Suuria odotuksia ei treeniin ollut, kun olo oli muutenkin nihkeä. Ja nihkeällä ololla tuli kohtalaisen nihkeä treeni, mutta tänään tuntuu silti menneen hyvin oikeisiin paikkoihin selän ollessa juntturassa ja hauisten aristaessa.

Nyrkkiä taas kylkeen.

Selän treeni oli taas aivan erityisen nihkeää ja kyllä sitä mielessään hymyili kun ajatteli, että sehän on selkätreenin osalta edessä semmoinen parin viikon tauko edessä. Wohoo! \o/ Katsotaan sitten miltä tuntuu sen jälkeen tuota selkäpuolta vääntää ja tarvitsee alkaa tehdä sille jotain jos ei vieläkään tunnu. Luulin tosin eilenkin tekeväni jotain, kun aloittelin koko treenin kuminauha-alataljalla, joka edeltävällä kerralla toi sen tuntuman muissakin selkäliikkeissä juuri sinne minne piti. Mutta ei sitten eilen. Veikkaan, että pään sisällä oli niin paljon nihkeyttä, että se vaikutti treeniinkin.

Jee selkätreenitauko edessä.

Onhan tässä toisaalta muutenkin menossa jo viides kova viikko, eikä ihmekään, jos tuntuu vähän nihkeältä välillä. Mutta kohta saa kroppa lepoa oikein kunnolla! En ole itseasiassa koskaan pitänyt totaalilepoviikkoa, ilman, että kyseessä on ollut sairastelu (esim. viime kesän migreeniputket), mikä ei tietystikään keholle ole mikään totaalilepo silloin. Pian menee treenit hetken tauolle ja se on varsin tervetullutta, kun on niin paljon kaikkea muuta menossa.


Ruokalautaselle päätyi eilen pöperöä, mikä valmistui kaikesta siitä, mitä jääkaapissa oli. Löysin sieltä kuusi porkkanaa, kolme palsternakkaa, yhden kesäkurpitsan ja yhden parsakaalin. Ja tuoreyrttejä. Kaikki raasteeksi (paitsi tuoreyrtit..), joista kolme vai neljä porkkanaa laitoin ihan hienoksi raasteeksi, loput suuremmaksi raasteeksi. Saa vähän erilaista koostumusta sinne sekaan, minä tykkään! Wokkipannu oli taas ainoa sopivan kokoinen pannu tälle setille, joten siinä kypsentelin. Sekaan laitoin vielä yhden tomaattimurskan, mikä toikin sen viimeisen silauksen pöperölle. Oli muuta hyvää! Ja syödään vielä tänäänkin, sillä oli tosiaan aikamoinen jättisatsi.


Kenkkuilevan polven suhteen on tapahtunut selkeää edistystä. Sanoinkin silloin jo heti alkuun, että itse polvessa tuskin on mitään vikaa, vaan se kipu johtuu jostain kireästä lihaksesta jossain muualla. Suurin epäilys on koko ajan kohdistunut tuohon reiden ulkosivuun, etureiden ulommaiseen osioon, mikä on kiristellyt jo jokusen viikon. Polvi meni viime viikon lopulla entistä pahemmaksi, enkä ole esimerkiksi voinut edes nukkua sillä kyljellä ilman kipua ja jomotusta. Kaikenlainen pienikin kyykistely, alamäkeen kävely, portaat jne. teki polvessa kipeää, eikä jalka tykännyt edes tuolilla istumisesta, vaan alkoi jomottaa siinäkin. Kaivoin sitten vihdoin esille tuon Urheiluvammat -kirjan, joka meillä hyllyssä on (joka on esitelty tässä postauksessa). Luin kaikki polvivammaosiot ja yksi niistä sieltä kuulosti oirekuvauksensa perusteella tutulta (patellofemoraalinen kipusyndrooma), mutta ei kuitenkaan aivan täysin, sillä esimerkiksi mitään turvotusta minulla ei ole.

Päädyin googlettelemaan reiden ulkosivukireyksistä polven kipujen sijaan ja päädyin tietysti Pakkotoiston sivuille (kaikki googletukset vievät pakkikselle). Ja sieltä löytyi aivan täysin samanlaista oiretta kuin mulla, lähtöisin nimenomaan tuosta etureiden ulkosivusta. Kireä lihas vetää polvilumpion liikkumaan vähän väärälle liikeradalle, ja siitä se kipu johtuu. Opin, että alueen venyttäminen on pitkälti mahdotonta, mutta rullaamisella oli ihmiset apua löytäneet. Ja sitä olin jo ennenkin jonkin verran tehnyt. Nyt sain kuitenkin vielä vähän uutta kipinää ja puhtia oikein kunnolliseen rullaamiseen, kun sain varmuutta siitä, että sillä se polvikipu voisi lähteä. Pehmensin ja lämmittelin ensin tuolla pehmeämmällä rullalla ja sitten siirryin makaamaan reiteni kanssa kovan nyppyläisen rullan päälle. Ihan selkeä kipukohta siitä sivureidestä löytyi heti ja makoilin siinä niin kauan kun päättelin olevan tarpeeksi. Rullaa liikutin pienen sentin kerrallaan. Ja sen jälkeen nousin ylös ja huomasin, ettei polveen sattunut. Kokeilin mennä kyykkyyn ja ylös, ja mitään kipua ei tuntunut. Aika selkeä polvikivun lähtöpaikka tuli paikallistettua! Mikään pysyvä olotila tämä polvikivuttomuus ei ollut, mutta koko ajan se on ihan selkeästi parempi ja siis rullaan sitä pari kertaa päivässä nyt, että saan sen auki. Enää ei estä kyykkyyn menemistä rullaamattakaan. Tuntuu, mutta ei satu. Narskumista polvesta kuuluu edelleen ja se kertoo, ettei se ihan kondiksessa ole vielä, muttei myöskään mitään normaalia liikkumista tai treeniäkään(?) sen enempää estä. Huomenna olisi tarkoitus testata jalkatreenin parissa, että mitä se siitä meinaa. Jos sattuu, niin sitten ei tehdä. Jos ei satu, niin sitten tehdään.


Tällä viikolla näitä päivityksiä ei tule joka päivä, kun on aika paljon tekemistä, mitä pitää saada tehtyä ennen viikon päättymistä. Ensisijaisesti tulee varmaankin päiviteltyä ajan salliessa tuota toista blogiani, jonka uusimmassa tekstissä olisi kyllä tännekin blogiin sopivaa materiaalia itsensä ja kehonsa hyväksymisestä ja painosta jne. Nyt siirryn kuuramaan tätä kämppää lattiasta kattoon, kuten joka päivä tällä viikolla kunnes homma on hoidettu. Huone kerrallaan! Sitten crossaillaan, vaikka aikamoista aerobista tuo kuurauskin on. Eilen ainakin valui hiki ihan solkenaan. Olkoon sitten tupla-aerobinen tänään. ;)

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Treeniviikko 16 ja intialaista

Otetaankin tämä viikkokatsaus poikkeuksellisesti jo lauantaina, kun huomenna ei ole treenejä tulossa, eikä liiemmin aikaa näpytelläkään. Tänään on sekä aikaa, että energiaa, sillä vatsassa on isot määrät intialaista ruokaa. Mmmhh. <3 Mutta se treeniviikko nyt ensin..

Maanantai: selkä, hauikset, vatsa. Kesto: 1:16.

Tiistai: 40min crossailua, 14.80km.

Keskiviikko: jalat, vatsa + kyljet. Kesto: 1:08.

Torstai: olkapäät, ojentajat + hauikset. Kesto: 1:03.

Perjantai: 8.78km kävelylenkki. Kesto: 2:11min, keskisyke: 109, max: 142, keskivauhti: 14:55min/km.

Lauantai & sunnuntai: lepo.

Treenikuvat on viikolta käytetty, niin jotain muita kuvia sitten. Tänään ajeltiin isoon kaupunkiin ihan vaan ruoan takia. Kellonaika ei pidä paikkansa, se näyttää aina tuon verran.

Treeniviikko alkoi tällä viikolla nihkeästi ja parin nihkeän treenin jälkeen vaihdoin väkisin vaihdetta ja sainkin niihin ihan uutta puhtia taas. Siitä eteenpäin kelpasi taas treenata. Loppuviikolle tulee yhden levon sijaan kaksi ja se sopii tähän kohtaan enemmän kuin hyvin, kun tuo polvikin reistailee. Toivotaan, että se menee tässä levolla ohi, jotta saisi ensi viikolle vielä kaksi kunnon jalkatreeniä tehtyä ennen viikon totaalilepoa (muuttomatka) ja siitä seuraavaa osittain kevyempää viikkoa (ennen kuin treenihuoneen sisältö saapuu uuteen kotiin).

Jos kiinnostaa terveellinen intialainen ruoka ja ootte kulmilla, suosittelen.

Tänään tosiaan haettiin syömistä intialaisesta viimeistä kertaa. Otin uuden ruokalajin normaalin riisini kaveriksi. Kahta naania en ottanut, vaikka uhkasin, sillä oisi tehnyt vähän turhan tiukkaa. :D Kaikki tuli syötyä mitä hankittiin, saman verran meni molempien vatsoihin. Eli molemmille meni kaksi kokonaista ruoka-annosta + kokonainen naan. Syömisestä on aikaa kolmisen tuntia ja olen vieläkin onnellisesti täynnä. <3 Koska huomenna ollaan reissussa, niin ei tullut jätettyä jääkaappiin niitä normaaleita jämiä, joita seuraavana päivänä syö. Huomenna ei syödä mitään muita kuin eväitä kylmälaukusta tai auton lämmöstä.

 Valkosipuliriisiä ja pinaattista perunaa.

Erilaisia kasviksia kastikkeessa ja sieniriisiä.

Pompadumia.



Yllä kuvat ensimmäisestä ja toisesta annoksesta. Oli vielä kolmas ja tietysti naania se kokonainen, eikä vain tuo yksi pieni roikale. Tuon kokoisia roikaleita siitä sai varmaan seitsemän.

Tätä ruokapaikkaa tulee ikävä. Erinomaista palvelua, mukavia ihmisiä, loistavaa ruokaa. Eikä maksa paljoa! Koko setti tänäänkin alle £30. \o/ Suklaan syöjille ilouutisia myös, sillä minttusellaista saa kaupanpäälle joka kerta. Mulla on vähän väliä ollut laukussa ympäriinsä sulanutta suklaata, kun meillä ei niitä syödä. :D

Palaillaan maanantaina postauksen kera, mukavat viikonlopun jatkot! Ja ilmeisesti myös pääsiäiset. Meillä ei se missään näy, joten unohdin semmosen kokonaan. Sitä siis kanssa!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Ehkä viimeinen

Tänään kävin eilen uhkailemallani kävelyllä heti aamupäivästä. Tämä saattoi olla viimeinen kävelylenkki täällä. En usko, että ensi viikon aikana tulee enää tallusteltua.

2:11min
8.78km
Keskisyke: 109
Maksimisyke: 142



Lähdin matkaan ennen kymmentä ja palasin sieltä kahdentoista aikoihin. Kamera oli putkineen mukana, joten mitään järjetöntä aerobista tämä ei tälläkään kertaa ollut. Paljon oli siis pysähdyksiä. Ilma oli valtavan kaunis ja on ollut sellainen koko päivän. Uhkaa olla sellainen koko viikonlopun! Aurinko siis paistaa kirkkaalta taivaalta, eikä tuulta juuri ole. Tuulen puute on täällä suuri harvinaisuus.

Maisemakuvat kännykkälaatua.. Tai siis laaduttomuutta. Putkella ei oikein maisemia kuvata.

Mielessä se, että tämä on todennäköisesti viimeinen kävelylenkki täällä, otin reitiksi sellaisen, johon on jonkinlainen tunneside syntynyt. Vaikka on niihin moneen muuhunkin, mutta tämä on pituudeltaan mieluinen, tälle hetkelle sopiva. Vaihtoehtoina olisi ollut myös 12km ja 16km, mutta jätin ne tällä kertaa väliin. :D Niitä tuli tämän reitin ohessa tallusteltua vaikka kuinka viime keväänä. Silloin siitä tallustelusta ei nyt mitään kovin hyvää seurannut, joten jätetään ne superlenkit tekemättä. ;)


Lenkki oli tosi leppoisa ja ilma oli juuri sopiva valitulle vaatetukselle. Myöhemmin päivällä olisi tullut suurikin hiki. Joskin oli mulla alla oleva teepaita selästä kunnolla märkä, kun kotiin pääsin.. Siitepölyä jännitin, kun sanoivat aamulla, että koko UK:n alueella tasot ovat keskitasoa, mutta täällä meidän seudulla sitten taas korkeat. Tietysti! Koska en mitään hirveän kovia oireita kuitenkaan saa, niin ei se estänyt lähtemästä, kun kerran viimeinen kerta taisi olla. Kotona vielä tätä ajatellen huuhtelin nenäkannulla allergian aiheuttajat onteloista pihalle ja pesin tukkani, jotta siihenkään ei jää mitään pöllyämään. Näitä en normaalisti kävelylenkin jälkeen tee kumpaakaan. 



Toistaiseksi ainakaan ei ole silmiä, kurkkua tai nenää juuri kuivannut. Katsotaan huomenna, mutta yleensä on etenkin silmät alkaneet vaivata jo samana iltana.



Tuolla oli kauris. :D

Kotona oli taas käytössä operaatio pakastimen tyhjennys, josta tällä kertaa löytyi pinaattia. Varmaan hirveän vaikea arvata mitä siitä tein. :D No pinaattiplättyjä taas vaan ja samalla tavalla kuin ennenkin. Ja tälläkin kertaa oli edelliseltä päivältä pikkuiset raasteruoan jämät jääkaapissa, jotka meni hienosti täytteeksi.



Söin nämä kaksi. Ja sitten hain vielä yhden pienen. Niin hyviä on. <3 Lemppareinta! Vielä jäi vähän pinaattia. ;)

Huomenna syömään viimeistä kertaa intialaiseen. Yhyy! Se (ja myskikurpitsa :D) on ainoat syyt miksi tänne tahtoisi jäädä. :D Tiedän, ettei toista terveellistä intialaista ruokapaikkaa tule koskaan löytymään mistään ja se on harmi. Tarttee sitten jatkossa syödä vaan omia kokkauksia. :') Huomenna ajattelin ehkä ottaa jotain normaalista poikkeavaa. Ja ne kaksi naania. Huomiselle uhkasin tehdä myös treeniä, mutta koska jalat on siinä kunnossa, että kaipaavat lepoa, annan niille sitä koko viikonlopun voimin nyt. Kun sunnuntainahan ei treeniä ehdi tehdä, koska ollaan reissussa. Ihan hyvä. Vasta keskiviikkona kiusataan jalkoja seuraavaksi. Seuraavan treenin olkapäitähän en voisi tehdä ollenkaan, sillä nyt kun se aikaistuisi päivällä, niin edellisen ja seuraavan olkapäätreenin väliin jäisi vain yksi päivä. Ei järkeä. Ollaan siis järkeviä! Toivon myös, että tässä levolla saisi viikko sitten oikuttelemaan alkaneen polven kivuttomaksi. Täytyy rullailla noita lihaskireyksiä etureidestä ja sivusta, jos se siitä rauhoittuisi. Peukut pystyssä.

Parhaudellista viikonloppua kaikille! Meillä on sellainen edessä. Jee!

torstai 17. huhtikuuta 2014

Poks!

Hiiohoi! Tänäänkin on ollut varsin hyvä fiilis. Kun kiirerutiinit loppuivat tänään, hieman odotettua aiemmin jopa, tuntui ihan siltä, että nyt alkoi loma! :D Nyt mun mieleni on vahvasti ja melkein ainoastaan suunnattuna muuttopuuhiin ja sieltä rintamalta kuului tänään varsin loistokkaita uutisia muutenkin, joten hymyilyyn on tänäänkin ollut syytä. Eikä vähiten treenin vuoksi, tälläkään kertaa. :)


Siinä ennen treeniä oli kyllä fiilikset treenin suhteen vähän niin ja näin. Aloin pilkkiä keskellä päivää ja päätinkin, että torkkujen paikka on selvästi edessä, vaikka se tarkoittikin sitä, että treeni menee myöhäisemmäksi. Päätin nukkua sen aikaa, että koneeni vastaanottaa sähköpostin (kirjoitellaan miehen kanssa niitä toisillemme pitkin päivää <3) ja että sitten nousen ylös. No ehkä minuutti meni niin sähköposti ilmoitti saapuneensa. Se oli siinä sitten. :D


Kyllähän siinä piristyi oikein hienosti kun vaan nousi ylös ja alkoi tehdä. Onneksi oli lisäksi pitkälti tämän hetken lempparitreeni, eli olkapäät, ojentajat ja hauikset. Vaihdoin vielä ensimmäisten liikkeiden tilalle normaalisti myöhemmin treenissä olleet liikkeet, joista tykkään enempi. Mikäs sen mukavampaa, kuin aloittaa liikkeillä, josta tykkää eniten! Kyseessä on siis nuo yllä kuvassa olevat vipunostot olkapäille, joiden kanssa teen superina lattialla nostoja takaolkapäille. Nuo vinopenkkiolat on kyllä varmaan kaikista liikkeistä tällä hetkellä se lempparein. <3 Paino on mulla siinä ihan pikkuruinen, säälittävät 2,5 kiloa, mutta se tekee tehtävänsä juuri niin kuin pitääkin, enkä koe mitään tarvetta riehua isommalla painolla.

Ranskalainen - pystypunnerrus - pystysoutu

Ranskalaista kaksin käsin.

Treeni meni olkapäihin ihan todella hyvin perille ja uskon tuon ensimmäisen liikevalinnan olleen suurin syy siihen. Valmiiksi murjotuilla olkapäillä oli ihanan kamalaa tehdä pystypunnerrus-pystysoutu -superia, kun käsi ei yksinkertaisesti meinannut nousta. Lisäksi kiusasin itseäni vielä kunnolla pysäyttämällä pystysoudun aina hetkeksi yläasentoon. Ihana auts!


Koko setin ihanuuden viimeisteli tälläkin kertaa hauikset, joille tein Arnold's 21:stä ja vinopenkillä hammereita, superina. Aivan tajuton tuntuma tälläkin kertaa. Voi vitsit, että nuo habat tämän treenin päätteeksi vaan sopii ihan tajuttoman hyvin! Pumppi tuli ihan heti ja sitä ei todellakaan tarvinnut hakea. Alla kuva ojentajatreenin jälkeen ja ensimmäisten hauissarjojen jälkeen:


Kyllä nyt on treeniparhautta ollut ilmassa!


Ruoaksi tein raasteruokaa. Raastelin porkkanoita, palsternakkaa ja kesäkurpitsaa. Pakkasesta löytyi puolikas purkillinen kidney -papuja, jotka heitin sekaan. Tarvitsee varmaan alkaa tyhjentää pakastintakin pikkuhiljaa!

Kokkaussotkuja.

Huomenna aattelin mennä heti aamupäivästä kävelylle kameran kanssa. Aurinkoinen ja suhteellisen tuuleton päivä edessä ja saattaa olla viimeinen kerta kun täällä menen kävelylle. Huh! Lisäksi loppuviikosta tulee treeneihin sen verran muutoksia, että lauantain lepopäivän korvaa sunnuntain treenit, sillä sunnuntaina ollaan reissussa koko päivä, eli lepopäivä menee autossa istuessa ja valokuvatessa. Lauantaina mennään lisäksi intialaiseen, viimeistä kertaa. Voi itku! Täytyy ostaa varmaan kaksi naan -leipää sen kunniaksi. :D Niin paljon kaikkea jännää on nyt tulossa, että meinaan poksahtaa! Iiihh!