Totaalilepoviikon jälkeen tällä viikolla palattiin taas treenien pariin! Keho on ottanut treenit todella hyvin vastaan ja olen miettinyt, että pitäisiköhän mun tällä (kummallisella) kropalla pitää säännöllisesti näitä totaalilepoviikkojakin.. Esimerkiksi joka kolmas kevyt voisi olla totaalilepo.
Ihan jokaista treeniä ei tällä viikolla tehty normaaliin tapaan, sillä palautuminen ei ollut ihan niin nopeaa kuin mitä se on säännöllisten treenien aikaan - tauon jälkeen kestää aina hetken pidempään. Siispä tämä viikko näytti varsin omituiselta, eli tältä:
Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 1:02min.
Tiistai: lepo.
Keskiviikko: jalat. Kesto: 1:03min.
Torstai: olkapäät, hauikset. Kesto: 0:51min.
Perjantai: vatsa, kyljet, ojentajat. Kesto: 0:45min.
Lauantai: lepo (sort of).
Sunnuntai: olkapäät. Kesto: 0:31min.
|
Ilmojen halki (hiihtohissillä) kävi meikäläisten tie. |
Heti maanantain treenissä huomasi alla olleen lepoviikon vaikutuksen, kun kulmasoutua käsipainolla tehdessä oli tuntuma jotain ihan muuta, kuin mitä se on aikoihin ollut. Tuntui aivan
juurikin siinä missä pitikin tuntua. Siinä mietin, että mulla on varmaan niin kestojumissa tuolla selän ja hartioiden alueella kaikki aina, ettei välttämättä treenikään mene niin optimaalisesti oikeaan paikkaan. Että ehkä niitä lepoviikkoja voisi tosiaan enempikin harrastaa.
Tiistaina jäi crossailut tekemättä kiireiden vuoksi. Sille olisi ollut aikaa vasta illalla kaikkien menojen jälkeen ja se ei yksinkertaisesti huvittanut, kun aamulla oli jo suihkussakin käynyt ja toinen moinen ei vaan houkutellut. Ei tekosyitä, vaan itselleni varsin valideja syitä. :D
Keskiviikkona pääsi sitten vihdoin sinne jalkatreenin pariin, joista olikin tullut tässä välissä erinäisten jalkaongelmien vuoksi taukoa jo kaksi viikkoa. Onnekseni tuon lepoviikon aikana lähti ne kaikki kivut ja kolotukset jaloista pois, viimeisimpänä polvikivut, jotka olivat aika sitkeässä.
Olisi varmasti kannattanut aloittaa aika pienillä painoilla, mutta päässä huusi, että normipainoilla vaan, antaa mennä! Normipainot tässä tapauksessa tarkoittivat viime jalkatreeniin
lisättyä painomäärää.. Splitit vielä meni jotenkuten toistoja vähentämällä, mutta kun tuli boksikyykyn aika, sain hädintuskin itseni nostettua sen kaiken kera kuusi kertaa, eikä varmasti mennyt nätisti. :D Otin nöyrästi painoa pois ja tein seuraavat sarjat sillä, joskin sain edelleen vain kuusi toistoa aikaiseksi. Nätimmin kuitenkin. Ehkä.. Takakyykyn kohdalle treenivihkoon korjasin ennen ensimmäistäkään toistoa pienemmät painot, mutta tuskaa sekin oli. Syväkyykyn kohdille tein samat merkinnät. Ehkä ensimmäinen ja mahdollisesti toinenkin toisto sarjoista oli syvä ja se kaikki muu oli kaikkea muuta.. :D Siis mun jalat oli ihan muussia! Sarjojen välillä niitä kramppasi ja siinä oli aika vaikea ryhtyä kyykkimään, kun pelotti, että pääseekö sieltä enää ylös jos menevät kramppiin kesken liikkeenkin. Sitä ei onneksi tapahtunut kuitenkaan. Treenin jälkeen koin suuria vaikeuksia päästä portaat takaisin yläkertaan ja jaloissa oli välittömästi lihasarkuutta. Seuraavista päivistä puhumattakaan.. Kirjoitin seuraavan pätkän Facebookkiin:
Kahden viikon jalkatreenitauko päättyi eilen. Tänään sitten kävelläänkin hitaasti ja irvistellen, kuin oisi tavarat housuissa. Pytylle istahdetaan karjuen ja sieltä noustaan karjuen. Takapuoleen sattuu, vaikka istuisi vain pehmeällä sohvalla. Lattialla tulee itku, kun tajuaa, että sieltä pitää jotenkin vielä nousta. On tää vaan niin <3 — :) feeling alive.
Tiesi siis tehneensä.
|
Whiiii! |
Torstaina olisi ollut taas ojentajienkin vuoro, mutta aristivat edelleen maanantaista, joten jätin tekemättä. Siirsin ne perjantaille, jolloin tein ne vatsan ja kylkien parina. Vatsoista ei pystynyt hoovereita tekemään järkyttävän etureisiaristelun vuoksi, joten jäivät pois ohjelmasta. Perjantain crossailu jäi sekin pois, sillä seuraavana päivänä tulisi liikuskeltua. Lauantai meni siis Kolilla, siitä kohta lisää. Ja tänään sunnuntaina olisi ollut taas jalkojen vuoro olkapäiden lisäksi, mutta eipä ole jalat keskiviikosta palautuneet. Edelleen aristaa etureidet ja pakarat. Ne olisivat voineet ehkä palautua ilman tuota lauantain reissua tuossa välissä, kun ei ollut ihan niin lepopäivä kun olisi sitä ajatellen pitänyt olla.
|
Esimerkiksi tällaisia kun menee alas ja ylös, niin ei se ole lepoa se. Tää oli toinen osa näitä,
olin ihan kuollut kun pääsin ylös. :D |
Oli siis Vaarojen Maraton tuolla Kolilla, johon mieheni osallistui. Herätys oli jo ennen neljää aamuyöstä, kun piti ajoissa lähteä ajelemaan paikanpäälle. Itsellä oli tarkoitus vaellella siellä kameran kera ympäriinsä, mutta valitettavasti maisemia ei juuri ollut nähtävissä voimakkaan usvan vuoksi. Jonkin verran tuli kuitenkin käveltyä/kiipeiltyä siellä ja lopun ajasta istuin teetä juomassa hotellin kahviossa. Introvertti -kirja kädessä, niin ei tarvinnut ainakaan hätistellä ihmisiä ympäriltä pois. :'D
|
Tää oli ihan sairaan siistiä. Pelkään korkeita paikkoja ja tätä en pelännyt yhtään!
Olin ihan tuhannen fiiliksissä! Tällä mentiin ylös tapahtumapaikalle ja takaisin alas autolle.
Tässä mennään muuten alaspäin, vaikka näyttäisi olevan ylämäki. On jyrkkä alamäki. |
Vaarojen maratonhan on polkujuoksutapahtuma, jossa juostaan (tai ne hetket kun voi juosta..) metsässä, juurakoiden keskellä, irtonaisten kivien seassa, kalliolla, pitkospuilla, ja yhdesti jopa ylitetään vesialue soutuveneellä/lautalla. Korkeuseroja on paljon ja erityisen mukavasti viimeiset kolme kilometriä on pelkkää, paikoin jyrkkääkin, nousua. Tapahtumaan liittyvän esittelyvideon voi käydä katsomassa
tästä linkistä. Miehen tavoite oli lähinnä suoriutua alle kuuteen tuntiin koko koettelemuksesta ja saapuikin maaliin ajassa 5:50. Eikä ollut tapahtunut mitään loukkaantumisia matkalla, joten hyvinhän se meni! Olin ylpeänä vastaanottamassa uupuneen juoksijan maalissa Gainomaxien kera. Tuon suorituksen jälkeen oli varmasti palkkarinsa ansainnut!
|
Viimeinen spurtti ennen ihan mutkan takana häämöttävää maalia! |
Ja tässä kohtaa tahtoisin kysyä lukijoilta kysymyksen: olisiko kiinnostusta miehen kirjoittamiin raportteihin näistä kisoista, ynnä muihin mahdollisiin juoksuun liittyviin juttuihin? Yleensähän kirjoitan aina näistä jotakin itse, mutta ne on tosiaan kaikkea muuta kuin juoksijan näkökulmia asiaan, saati sitten, että niissä olisi luettavissa mitään itse kokemuksesta. Paitsi katsojan kokemuksesta.. Mieheni voisi siis kirjoitella raportteja kisoista ja kun tuo juoksu on hänen lajinsa niin vahvasti muutenkin, niin aiheesta varmaankin liittyisi satunnaisesti kaikenlaista juttua. Hän voisi olla sellainen satunnainen vieraskirjoittaja. :) Tiedän, että ainakin jotkut lukijoistani harrastavat juoksua, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Itse luen aina innokkaasti juoksujutut ja kisarapsat toisten blogeista, jotka semmosia kirjoittavat, koska näen sitä lajia niin läheltä, vaikka itse en sitä harrastakaan. Jos kiinnostusta löytyy, niin tästä Vaarojen Maratonista voisi mahdollisesti tulla jonkinlainen rapsa.
Ja koska innostuin asiasta entistä enemmän, voisin tiedustella myös halukkuutta kysymyksien esittämiseen (miehelle siis), joihin hän sitten vastailisi. Olisiko sellaista? Anonyymit lukijat voisivat halutessaan lähettää kysymyksensä sähköpostiini, mikä löytyy profiilini takaa, sekä tuosta sivupalkista vasemmalta. Sinne saa muutenkin lähettää postia, ihan mistä syystä vaan. Vaikka mielipiteitä tästä aiheesta! Mieheni voisi tehdä vaikka itsestään sellaisen esittelypostauksen, johon voisi sitten esittää kysymyksiä. Nämä on kyllä vaan mun suunnitelmia, ei hänen. :D Tuo rapsojen kirjoittaminen oli tosin meidän yhteinen idea, joten ainakin sellaista voisi olla luvassa, jos kiinnostusta niiden lukemiseen löytyy mun lukijoistani. Loput oli mun omia ideoitani, joita en ole häneltä vahvistanut. :')
Ja saa myös sanoa ei. Otan sen huomioon tai olen ottamatta. :D
|
Oli muuten aikamoinen sumu muuallakin kuin Kolilla. Tällaisessa näkymässä ajettiin sinne. |
Sitten viikon ruokajuttuihin. Jotain olikin jo
viime postauksessa, jossa kerroin viimeaikojen ruokarakkauksista. Joitain muita tässä:
|
Muussia ja parsakaalia. |
|
Muussia ja parhausvihannessekoitusta pakkasesta. |
|
Porkkanaohukaisia. |
|
Keitettyä perunaa ja parhausvihannessekoitusta. |
|
Pizzaa taas, koska viikonloppu! Samaan tapaan kuin aiemmin, mutta halloum vaihtui miehen pyynnöstä vuohenjuustoon. Oli ihan hullunhyvää! |
Ja koska eilinen meni ihan eväspohjalta (rahkaa, riisikakkuja..), teki ihan tajuttomasti mieli perunaa (yllättäen :DD) kun pääsi illalla kotiin! Siispä heitettiin uuniin ristikkoperunat ja syötiin ne ahnaasti naamoihimme (kuva ei ollut kaunis, siksi sitä ei ole nähtävillä.. :D) ja silti mulle jäi karmaiseva perunahimotus. Söin siis vielä iltapalaksi myöhemmin tämän:
Päivän rahkakiintiö oli täynnä, päivän perunakiintiö vasta tämän myötä.. Iltapalarahka vaihtui siis iltapalaperunaan, taisi tytön tehdä vähän hiilaria mieli. Kerrankos sitä.
Tää ei varmaan toistu enää koskaan.
Siinäpä se viikko sitten. Kertokaahan mielipiteitä ja ajatuksia tuosta miehen kirjoittelusta, ootan intopiukeana! Kyllä niin tykkäisin laajentaa tätä blogia tuohon suuntaan, ja uskon, että monelle ne kirjoitukset olisivat kovasti mielenkiintoisia ja hyödyllisiä. Vai ei? Puhu nyt, tai vaikene iäksi!
Hyvää tulevaa viikkoa!