sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Kevyt viikko 26, eli överiaerobiset

Kevyt viikko tosiaan oli puntin osalta tämä viikko, mutta aerobista tuli sitäkin enemmän. Vaikka se ei listassa näykään. Noista määristä kohta. Tässä tämä punttitreeniviikko ensin:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:27min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat, vatsa. Kesto: 0:37min.

Torstai: lepo.

Perjantai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:26min.

Lauantai & sunnuntai: lepo.


Viikon kevyt toteutettiin niin, että painot pysyivät normaaleina, mutta toistomäärät tiputettiin puoleen. Tuohon tyyliin tein kevyen viimeksikin ja tykkäsin siitä. Ei ole ihan sitä pikkupunttien heiluttelua, vaan tuntuu kuitenkin vähän jossain. Sunnuntaina teen normaalisti vielä yhden treenin, mutta tällä kertaa jätin pois, sillä mulla oli ystävä yökylässä täällä. Treenien kestoja kun katsoo, niin vähän naurattaa. :') Eipä siinä montaa tuntia tullut tälle viikolle punttia tosiaan! Mutta sitä aerobista. No sitä tosiaan tuli. Ja tulee jatkossakin.

But first, let me take a selfie.

Kuten kuvistakin ilmennee, jaan tosiaan nyt työkseni postia kesän ajan. Ja voi että, miten nautin! En äkkiseltään keksi toista työtä, mikä olisi yhtä paljon mun työtäni. Tämä on kuin kehitetty juuri mua ajatellen. Mutta sitten taas se ei tosiaan tue lihastenkasvatusta. Ei sitten laisinkaan. Se tukee lihasten menetystä.

Ensimmäiset 4-5 tuntia päivästä vietän seisten. Istuakin saisi, mutta seisaalteen työn tekeminen on mulle helpompaa. Seuraavat 4-5 tuntia käytännössä juoksen pitkin kaupunkia ja etenkin niitä portaita ja lykin raskaita kärryjä. Energiankulutus on noussut päivässä semmoisen 1500kcal:n edestä, ihan heittämällä. Ja jos miettii, että sain syödä jo 2600kcal, jotta painoni pysyi samassa jonne sen olin (suurella vaivalla) saanut, saisin nyt syödä sen neljätonnia, että paino pysyisi siellä samassa. Voin sanoa, että aivan täysin mahdoton tehtävä. Vaikka kuinka olen lisännyt ruokamäärää entisestä, ei se riitä. Ei millään! Kotiin kun työpäivän jälkeen pääsen, tyhjennän jääkaapin, pakkasen ja muutkin kaapit. Ja mikään ei riitä. Töissä toki syön myös hyvin ja nyt alan syödä entistäkin enemmän. Ristikkoperunaeväät, täältä tullaan! ;)

Mansikoita ostin torilta kotimatkalla. Sietämättömän hyviä!

Maanantaina tosiaan menin farkuista tursuten aamulla töihin ja nyt viikon loppuun mennessä saan niitä nostella ylös, etteivät putoa. Vyö on siirretty yhtä pykälää kireämmälle. Siinä on eroa jo parisen senttiä. Pepulle heitin hyvästit ja käsistä on tietysti ensimmäisenä lähtenyt kaikki pois, kun sinne se on kaikista vaikein saadakin. Olen ihan rimpulaksi muuttunut. Viikossa!! Aika jännä on nähdä missä sitä on tämän jakson jälkeen.. No, sitten saa (edelleen) syödä ihan tosissaan ja treenata vieläkin kovempaa. Kasvatetaan sitten taas takaisin kaikki se, jonka olen tässä välissä menettänyt. Vähän toki surettaa, kun joudun muutenkin näkemään ihan tuplavaivan sen eteen, että pääsen lähellekään sinne minne muut pääsee puolet helpommalla, ja näin nopeasti saan sille kaikelle heittää hyvästit. Mutta tiesin sen toki, ja silti tämän työn tahdoin. Tätä olen aina halunnut tehdä ja hemmetti, että se on kivaa.

Ja ei toki jotain huonoa ellei jotain hyvääkin - ne kaikki lempparifarkkuni, jotka eivät tässä välissä mahtuneet enää päälle, on taas sopivia.


Ensi viikko pitäisi olla sitten ihan normaaliraskas treenien puolesta, mutta vielä en tiedä miten se tulee menemään. Pitkiä ja raskaita työpäiviä on tulossa. Pidempiä ja raskaampia kuin mitä tällä viikolla oli. Tarkoitus olisi kuitenkin saada ne treenit tehtyä normaalisti. Arvoitukseksi jää, miten siinä onnistun, vai ehdinkö oikeasti kotiin vain nukkumaan. Jännä viikko edessä siis! ;)

Syömiset on kotona olleet alla olevan kaltaisia:


Viikonlopun murkinoita tästä puuttuu, kun kuvaaminen jäi ystävän vierailun vuoksi. Lautasella oli kuitenkin mm. niitä itsetehtyjä pinaattiohukaisia. Ristikkoperunoita on syöty kahdesti, riisiäkin sieltä löytyy vihannesten kanssa. Parsakaalit on uunissa kärisseet ja ylhäältä oikealta löytyy riisinuudelia, jonka kanssa oli tomaattinen kastike, jonka seassa oli vähän parsakaalia ja herkkusieniä. Tarkoitus ei alunperin ollut syödä riisinuudelia, vaan..


..tattaripastaa! Katselin siinä kuitenkin sitä ainesosaluetteloa ja ensimmäisenä komeili vehnä. Ei siis sittenkään tätä mulle, kiitos. En ollut sitä kaupassa huomannut, sillä se oli heti sanan ingredients jatkeena. Seuraavalla rivillä luki tattari ja muut. Että se siitä. Miehelle sitä tein kuitenkin, hiilaritankkausviikon vuoksi, ja itselleni riisinuudeleita. Kävihän se noinkin.


Ja kun miehestä ja hiilaritankkauksesta oli puhetta, niin hän kävi tosiaan juoksentelemassa maratonin eilen Turussa, kauden ensimmäisen. Vaikea kisa oli näin Skotlannin ilmastoon tottuneelle lähteä juoksemaan siinä helteessä (jotain +26°C) ja vatsa kramppasi viimeiset melkein parikymmentä kilometriä niin, että juoksuasento oli väkisin kumara. 13 minuuttia jäi ennätyksestä vajaaksi, jolloin loppuaika oli 3:30min. Hyvä tulos olosuhteisiin nähden. Itsehän en paikalle päässyt, mikä kovin harmitti. :( Mutta sain sitten kuitenkin seuraa tänne, kun ystävä tuli yökylään, joten tässäkin asiassa myös jotain hyvää, eikä pelkästään huonoa.

Parin vuoden takainen kuva. Tää kaikki on mun, vähänkö oon onnekas.

Tulevasta viikosta lähtien otan tosiaan töihin evääksi mm. noita ristikkoperunoita ja tulen syömään yhden lämpimän aterian sijaan ne kaksi lämmintä ateriaa päivässä, jottei paino tästä ihan tolkuttomasti lähtisi putoamaan ja olisi noissa mun punttitreeneissä jotain järkeäkin näillä kulutuksilla. Joka päivä saan siis ristikkoperunoita näillä näkymin. Joskus elämässä tulee tällaisia ihania hetkiä, jolloin tajuaa jotain ihanaa. Kuten että saan syödä ristikkoperunoita töissäkin! :')

Ja näitä menee noin neljä päivässä.

Loppuun vielä suositus: muistakaa pestä salaattinne ennen syömistä.


Viikon aikana ehdin lukea blogeja ehkä kolmisen kirjoitusta. Tämä on aika monta kymmentä vähemmän kuin normaalisti.. En ole varma tuleeko tämä muuttumaan nyt aikoihin. Aika kurjaa, mutta sellaista täysin ylimääräistä aikaa ei ole vain ollut. Ehkä ensi viikonloppuna voisi vain maata aamusta iltaan ja koittaa päästä blogeissa ajantasalle. ;)

Ötökätöntä viikkoa meille kaikille!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Viikko 25: kevyttä viikkoa kohti

Tämä viikko meni ihan kissan kasvaimenpoistoleikkauksen ehdoilla, joka siis tiistaina toteutettiin ja siitä toipuminen jatkuu kokonaisuudessaan vielä reilun viikon (tarinaa kiinnostuneille täällä). Kaikki punttitreenit sain kuitenkin tehtyä, sovellettuina päivinä vain ja sitä myötä myös sisältöä piti rukata jonkin verran, että palautumista tuli sopivasti per lihasryhmä. Tältä viikko näytti:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 50min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: lepo.

Torstai: jalat, vatsa. Kesto: 1:08min.

Perjantai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 60min.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat. Kesto: 58min.

Kapeaa kyykkyä.

Aerobista ei urheilun nimissä tullut laisinkaan, mutta muuten kyllä. Maanantai oli yksi aerobinen suureksi osaksi koko päivä, kun tuli juostua paikasta toiseen. Bootsit jalassa, eli koivet sen jälkeen kipeinä. Ja jalkatreenin jälkeisenä päivänä, eli koivet sitäkin enemmän kipeinä! Mutta tosiaan, aerobiset tulee tässä jäämään urheilun osalta kokonaan pois (yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta), sillä aloitan fyysisen työn, jossa sitä aerobista tulee ihan kunnolla jokaiseen arkipäivään useamman tunnin ajan.

Ranskalaista.
Kestot on treeneissä edelleen tosi nopsakat, verrattuna entiseen treenityyliin. Edelleen teen siis useamman liikkeen tauotta putkeen, koska olen vain siihen niin vietävästi tykästynyt. Jalkatreeni on tässä poikkeus, sillä siinä se ei onnistu, mutta niissäkin on sarjatauot lyhentyneet ja sitä kautta treenin kesto on sitä samaa luokkaa. Tästä sunnuntaista jäi toki olkapäät vielä pois, sillä ne tuli tehtyä torstain sijaan perjantaina, eikä tarvittavaa palautumisaikaa ehtinyt tulla siihen väliin.

Maanantain treenin tein illalla. Tosi illalla. Enempi illalla, kun varmaan ikinä! Yhdeksän jälkeen olin vasta valmis. Sen jälkeen oli vielä miehen vuoro hoitaa oma treeninsä, joten treenihuoneessa oli tapahtumaa vielä myöhään! Tiistaina oli se kissan leikkaus ja silloin ei tullut tehtyä mitään. Keskiviikkona olisin voinut koipia treenata, mutta olin koko päivän ajan sylinä kissalle ja se oli selkeästi tärkeämpää. Torstaina sitten vihdoin. Rauta oli raskasta. En ole saanut nukuttua niin hyvin kuin normaalisti, sillä vahdin kissaa öisinkin ja sen vuoksi nukun sängyn sijaan sohvalla. Uni on pätkittäistä, joskin myös todella sikeää silloin kun sitä unta saa nauttia. Mutta tokihan tuo vähän tuntuu jossain, ja vaikka se ei juuri yleiseen väsymystasoon olekaan vaikuttanut, se tuntuu raudan painossa. Jalkatreenissä etenkin. En kuitenkaan tiputtanut painoja normaalista, vaan kiltisti ähersin niillä vähän liian raskailla ja kyllä tuntuikin! Heti samana iltana alkoi koskea kankkuihin ja takareisiin. Torstain treeni oli sekin iltatreeni, ei kuitenkaan ihan yhtä myöhäinen kuin maanantain hikoilut. Se sujui kivasti ja reippaasti.

Sain siinä keskiviikon jalkatreenissä mojovat, kipeät mustelmat säären etuosiin. Kun tein takareisille sitä liikettä, jossa maataan mahallaan lattialla ja käsipainoa liikutellaan jalkojen avulla, se puntti painoi sääriin aina siellä yläasennossa. Sattui kovin, mutta siitä huolimatta jatkoin. Tulikin oikein klommot koipiin! Oli ollut tarkoitus tehdä enempi kuin kolme sarjaa, mutta siihen kolmeen se todellakin jäi. Nyt on makoisat mustelmat. Ja tuo kaikkihan johtui ihan vain siitä, että mun normaalisti treeneissä käyttämäni säärystimet on paremmassa käytössä. Tai on mulla vielä yksi, mutta sekin on varattu samaa virkaa toimittamaan, kuin tämä ensimmäinenkin.


Tämän sunnuntain jalkatreenissä otinkin tilalle jotain pehmikettä siihen, ja ainoa mitä keksin, oli pitkävartiset villasukat. Laitoin ne tuota liikettä varten jalkaan ja taittelin vartta mahdollisimman paksuksi mytyksi. Paksuudestaan huolimatta edelleen teki kipeää, kun ne mustelmat siinä tosiaan on. Mutta pystyi sentään kuitenkin liikkeen tekemään, mä niin tykkään siitä! Raskasta oli rauta tänäänkin, mutta samalla fiiliksellä se meni läpi kuin keskiviikkonakin. Varmaan tulee samanlaiset kivutkin. Mikä on hauskaa sitä ajatellen, että huomenna näitä koipia tarvitaan töissä.

Split squat aluillaan.

Tällä viikolla on (nähtävästi) syöty useamman kerran riisiä ja vain kerran perunaa. Ruokia tosin näissä kuvissa on vain kuusi, enkä ole ihan varma, että mikä sieltä välistä puuttuu. En ihmettelisi, vaikka se olisi riisiä. :D


Riisiä monessa muodossa. On porkkanaraasteen ja herkkusienien kanssa, on pakastevihannespussin kanssa ja sitten vielä jossain muodossa, mitä en edes enää tässä kohtaa muista. Jokin näistä oli tomaattisessa kastikkeessa. Taisi olla tuo herkkusieniversio.


Tein myös nyt ensimmäistä kertaa täällä myskikurpitsasoppaa! Nyt, kun ilmat on viileämmät, viitsii soppaakin syödä. Ei se oikein helteillä uppoa.. Hyvä tomaattinen soppa tuli, seassa valkosipulia. Iloinen asia, että täälläkin sitä myskikurpitsaa on tietyissä kaupoissa. Meidän Prismassa on aina. Nams! Kuvissa näkyy myös lohkoperunaa ja porkkanaohukaisia. Kaikki oli hyviä, niin kuin nuo riisiruoatkin.


Yllä näkyy käyttämäni maapähkinävoi. Mies meillä käyttää mantelivoita, jota itsekin käyttäisin, jos vatsa sitä kestäisi. Mutta tämä on hyvää. Ja ilmeisen edullistakin. Litran pänikkä tuolla MyProteinilla maksaa semmosen yhdeksän euroa. Ihan itse olen tuhonnut jo yhden litran tässä ehkä noin kuukaudessa. Tänään korkkasin seuraavan ja kun mies on samassa ajassa tuhonnut kolme litraa sitä manteliversiota, lähti tänään taas uusi tilaus menemään. Tuolta tilataan aina myös saksanpähkinöitä ja parapähkinöitä, sekä tietysti proteiinia, eli meidän tapauksessa maustamatonta riisiproteiinijauhetta. On edullinen paikka.

En ole pitänyt kunnollista kevyttä viikkoa aikoihin. Normaaliolosuhteissa aikataulutan sen aina ja se tulee sieltä joka neljäs tai viides viikko, säännöllisesti, ja pidän siitä kiinni. Nyt on kuitenkin ollut pitkän aikaa kaikenlaista, mitkä on vaikuttaneet treeneihinkin. Ei kovin moni viikko ole tainnut olla se mitä sen oli tarkoitus olla ja suunniteltuja treenejä on jäänyt tekemättä tai taakkoja on kevennetty. Tuon vuoksi en ole erillistä kevyttä pitänyt, kun kaikki ne on olleet muutenkin jonkin verran normaalia kevyempiä. Mutta sitten taas mm. tuo kissan tilanne on uuvuttanut henkisesti todella kovin ja vaikka sellaisena viikkona onkin treenit olleet kevyitä, niin kyllä se kokonaiskuormutus on ollut silti raskaan puolella. Siispä ensi viikosta on tulossa punttitreenien osalta ihan kunnolla kevyt. Parempaa viikkoa sille ei voisi tullakaan, kun nuo työt tosiaan alkavat, ja siinä tulee fyysistä lisäkuormitusta sen kautta. On hyvä ottaa sen vuoksi tämä ensimmäinen viikko kevyenä, etten ihan uuvahda! Huomenna heti siis ensimmäinen kevyt treeni, jos vaan voimia on. Illalla. Musta tulee iltatreenari ihan tosissaan!

Nyt alan valmistautua huomenna alkavaan uudenlaiseen koitokseen. Lenkkarit valmiiksi kassiin ja kassi odottamaan ovenpieleen, huomenna se alkaa!

Mukavaista viikkoa kaikille!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Viikko 24: neonkeltaista pikakävelyä

Se on taas sunnuntai ja viikkokatsauksen aika. Tällä viikolla treenit näytti tältä:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat, vatsa. Kesto: 1:13min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 1:07min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:57min.

Perjantai: 10.32km kävelylenkki. Kesto: 1:39min, keskisyke: 136, max: 164, keskinopeus: 9:43min/km.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 1:12min.



Maanantaihin otin selän, hauisten ja vatsan lisäksi mukaan ojentajat. Nyt kun olen tehnyt niitä vain kerran viikkoon, niin ovat selkeästi katoamaan päin. En saa treenattua niitä ihan niin kovaa, että se yksi treeni viikossa riittäisi. Nyt siis kaksi. Hyvin mahtui maanantaihin ilman, että treeni venähti liian pitkäksi. Siirryin nyt myös tekemään Arnold's 21:stä käsipainoilla, käsi kerrallaan. Ehkä mielettömin polte hauiksissa ikinä! Varsinkin, kun tekee taas noita liikkeitä useampaa putkeen ja alla on jo kaksi eri liikettä hauiksille ilman taukoja. Siinä kyllä nöyrtyy sen vaivaisen neljän kilon puntin kanssa, kun koittaa sitä liikutella tärisevin käsin alhaalta ylös. :D

Miten niin mitä tässä tapahtuu? Vatsoja tietty tehdään!

Tiistaina oli tarkoituksena pitää aerobinen treeni, mutta saamani puhelinsoitto patisti muualle. Illalla olisi ollu aikaa, mutta en enää viitsinyt, kun seuraavana päivänä oli aamupäivästä jo luvassa jalkatreeniä.


Keskiviikkona oli jalkojen lisäksi tarkoituksena tehdä myös vatsoja, mutta jätin tekemättä, kun vatsa oli mulle vähän vihainen. Tajusin sille lopulta syynkin. Meidän tämän hetken unirytmi on sellainen, että tulee napsaistua illan magnesiumit pitkään iltapalan jälkeen vasta, eli melkeimpä tyhjään vatsaan. Tilanne oli helppo korjata ja vatsakin antoi olla taas rauhassa.

Torstain treeni tuli tehtyä vasta illalla, kuten vihjailinkin edellisessä postauksessa. Päivällä käytiin tosiaan ravintolassa syömässä ja sen voimin jaksoi hienosti illalla treenata. Niin vauhdilla, että ei edes tuntia mennyt rikki. Melkein kymmenen minuuttia nipistin pois viime viikon vastaavasta treenistä! Eikä siltikään tuntunut, että olisi kiirettä pitänyt. Kunhan tuli vain tehtyä reippaasti. Se oli saletisti sitä leipävoimaa! ;)

Perjantaina oli aerobisen vuoro. Mieli teki pihalle ja sinnehän se mun tieni sitten veikin. Mitään suurempia suunnitelmia ei reitistä tai vauhdista ollut, se muodostui siinä mennessä omanlaisekseen. Kymmenisen kilometriä tosin oli sellainen alustava ajatus ja jotain uutta reittiä aattelin painella menemään.

Vasta toista kertaa tämä paita päällä, vaikka ostin jo 2012. Tykkään siitä kovin, se on hieno,
vaikka en oo pitänyt. Se on ihan neonkeltainen, näyttää tässä haaleammalta.

Vauhdiksi selkeästi asettui normaalia ripeämpi askel. Jalat oli tosi hyvällä päällä ja siksi tahtoivat mennä nopsaan. Vähän väliä teki mieli ottaa vähän juoksuaskeliakin, mutta hillitsin itseni, että saisin sen tahtomani kymmenen kilometriä käveltyä mukavasti. Vielä kahdeksan ja yhdeksänkin kilometrin kohdalla sain itteäni hillitä. En tiedä mikä juoksuhimotus sieltä iski. Kävelemään oli kuitenkin lähdetty ja sillä mentiin!

Ilma oli kivasti jo vähän viileämpi niihin hellekeleihin verrattuna ja muutenkin oli ohuehko pilviverho taivaalla. Kyllä mulla hiki tuli, mutta oisi varmasti ollut tuskaisempaa mennä tuota helteessä. Reittivalinta ei ehkä ollut niin nappi kun olisi voinut olla. Pelkkää suoraa tietä. Vähän sentään mäkiä, aika isojakin, joissa en vauhtia hidastanut laisinkaan. Saattoi olla jopa niin, että niissä tuli mentyä ylös entistä vauhdikkaammin! Vauhtia ei hidastanut myöskään puhelimeen puhuminen ehkä parin kilometrin ajan, kun ystävältä tuli puhelua. Viitisen kilometriä kävelin tuota tietä ja sitten vaan ympäri ja kotia kohti. Kun ensimmäistä kertaa sitten kotona pysähtyi lähdön jälkeen, jalkoja särki. Siinä seistessä ne huusivat, että kävelit sitten normaalia nopsempaa, nainen! Että kato nyt mitä teit! Särky hellitti kuitenkin juomalla, syömällä ja istumalla. Loppupäivästä tosin alkoi lihaksia kolotella ja varsinkin IT-jännettä juili. Liikkumisesta tuli vähän hassumpaa ja seuraavana päivänä sama juttu jatkui vielä jonkin verran. Yön lepo oli kuitenkin auttanut selkeästi ja lauantain lepopäivä paransi juilit kokonaan. Rullailuja tein vasta tänään sunnuntaina (ennen jalkatreeniä), eikä lihaksissa enää tuntunut mitään poikkeavaa.

Mutta tosiaan, normaalia nopsempi ja raskaampi reilut kymppikilsanen, kun keskisyke oli sen 136 ja maksimit 164. Kävelyvauhtikin oli tuon 9:43min/km. Normaalisti se on vähintään kymmenen ja jotakin. Oli kiva kävely. Kerrankin tuli tehtyä oikeasti tehokkaasti. :)


Tämän päivän jalkaolkapäätreenissä ei mitään ihmeellisyyksiä sattunut. Hyvä treeni oli, splittiä kuudellakympillä ja syväkyykkyä vähän normaalia raskaammalla kuormalla. Nykyisellään teen syväkyykyn aika kapoisena. Ottaa enemmän sinne minne tykkään sen ottavan. Pohkeisiin sain lisätä painoa piiitkästä aikaa, selkeästi on hyödyttänyt treenata niitä rimpuloita kahdesti viikossa. Olkapäihin otti myös liikkeet niin, että tässä ollaan välillä vähän tuskissaan tämän kirjoittamisen kanssa. :')


Ruokapuolella ei taaskaan mitään ihmeellisyyksiä. Nuo Oolannin ristikkoperunat (vohveliperunat) on jotain niin tajutonta herkkua, että voisin syödä niitä joka päivä aamusta iltaan! Tällä viikolla niitä oli lautasella kolmesti (!), näissä kuvissa kaksi kertaa niistä. Yhdesti oli yksinään ja kahdesti salaatin lisukkeena. Onmonnom, sanon vaan! Vähän suolaa ja valkosipulista öljyä päälle.. Mmmhhh! Ylävasemmalla on kuvassa uuniparsakaaleja, niitä perinteisiä, ja alaoikealla on tämän päivän sapuska, jota tein niin paljon, että syödään vielä huomennakin. Keitin ison kasan riisiä ja paistelin pannulla raastettuja porkkanoita ja parsakaalin varsia. Sitten sekaisin ja mausteita ja öljyä niskaan, lautaselle ja suuhun. Hyvää oli. Onneksi, että kelpaa huomennakin.

Kaurapuurosta kerroin vissiin parisen viikkoa sitten, että sitä on mulla ollut aamupalalla nyt kun vatsa on ollut huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ennen sitä kokeillessa. Noin viikon sain sitä syödä ilman vatsaoireita ja sitten alkoi mennä sekaisin. Ei kuitenkaan koskaan aamulla, vaan ihan jossain kohtaa päivää. Ennen meni ihan parissa päivässä sekaisin ja nimenomaan aamulla heti. Monta kertaa. Mitään turvotuksia ei tällä kertaa ollut myöskään, tai muitakaan sen suurempia oireita, kuten viimeksi oli ollut. Selkeästi paremmin siis vatsa tuota kestää ja vaikka ei joka päivä sovi syödäkään, niin ajattelin ottaa sen vaikka jokaiselle sunnuntaille aamupalaksi. Useamminkin voisi, mutta kerran viikossa se tuntuu ihanan luksukselta! Nyt kuitenkin annan vatsan olla hetken aikaa rauhassa, ennen tuota uutta rutiinia.


Ensi viikosta on tulossa repaleinen ja siitä eteenpäinkään en vielä tiedä mitä tulee treenien suhteen tapahtumaan. Tiistaina on se kissan kasvaimenpoistoleikkaus, ja se miten se siitä toipuu määrittää selkeästi mun treenini. Lisäksi sitä seuraavalla viikolla (mikäli en jo sitä ennen jos kissa on niin hyvässä kunnossa) aloittelen töitä, fyysisiä sellaisia. Näillä näkymin aerobiset tulee työn myötä jäämään pois kokonaan, sillä aerobista treeniä tulee töissä joka päivä. Ellei sitten tahdo kävelylle lähteä niin sitten pitää tietysti kävelylle lähteä. Lisäksi on hieman arvoitus tässä kohtaa, että miten arkena tulee jalkatreeni hoidettua, sen jälkeen, kun on töissä juossut lähes koko päivän. Kulutuksen mukainen syöminen tulee olemaan myös ihan todella haastavaa, saati sitten, että saisi plussilla itsensä pidettyä. Mutta sille ei voi mitään, tämä työ on kuitenkin mulle ihan unelmatyötä, eikä vähiten tuon fyysisyyden vuoksi. Sillä mennään, millä mennään! Ehkä mää syön tästä eteenpäin niitä ristikkoperunoita onnellisena joka päivä, aamusta iltaan! Jee elämä on joskus niin kovin ihanaa! :D

Vaikka mun viikosta on tuon kissatapauksen vuoksi tulossa kaikkea muuta kuin leppoisa, toivottelen sellaista kuitenkin kaikille teille!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Vuosipäiväsyöpöttelyt

Tänään juhlittiin (juhlitaan) meidän erästä vuosipäivää ja sen kunniaksi käväistiin ravintolassa syömässä. Yllättävän paljon täältä lähistöltä löytyi paikkavaihtoehtoja meillekin, eli joissa siis on niitä kasvisruokavaihtoehtoja enemmän kuin yksi, eikä se yksikään ole mikään kasvispizza, pasta tai vastaava. Viimeksi ollaan käyty ravintolassa 2011, ennen kuin Suomesta muutettiin pois. Saksassa ei käyty muualla kuin Subwayssa hakemassa patongit kotiin jokusen kerran, sekä eräästä italialaisesta haettiin muutaman kerran seitan -salaatit, ennen kuin se paikka meni kokonaan kiinni. Skotlannissahan käytiin vähän väliä intialaisessa ravintolassa, mutta ei koskaan syöty paikalla. Otettiin aina niin paljon ruokaa, ettei sitä määrää olisi edes kehdannut ravintolassa syödä. :DD Eikä vyöryen ole kiva mennä kotiin sen jälkeen..

Mutta nyt siis päästään taas kiinni tähän ravintolapuoleen ja se vasta on mukavaa. Nautin hirveästi ulkona syömisestä! Ravintolassa vaan on mukava tunnelma. Miehen kanssa istutaan aina vierekkäin, ei vastakkain. Ja se on mukavaa myös. Kotona tosin ruokapöydän ääressä istutaan kanssa vierekkäin, mutta ei se ole sama. Julkisöpistely on aina asia erikseen. ;) Lisäksi vierekkäin istuessa on helppo maistella siitä toisen lautaselta kanssa. ;)

Ensimmäisenä ravintolakokemuksena nyt tauon jälkeen katsastettiin Fransmanni, mikä on siis sama ravintola, kuin missä käytiin viimeksi, ennen muuttoa. Kaupunki ja ruokalistakin oli erilaiset viime kertaan verrattuna, mutta kolme kelpoa kasvisvaihtoehtoa siellä listassa komeili meille. Alkuruokia ei otettu, leipäkori riitti. Siitä oltiinkin ehkä eniten innoissamme. :D Valkosipulista maustevoita maalaisleivän kanssa. On vaan niin hyvää. Leipä on meille ihan luksusta, kun sitä ei koskaan kotona ole. Se on kiva, että se on niin erityistä. Ja niin herkkua!


Leivät meni kutakuinkin puoliksi ja molemmille oma kippo valkosipulista herkkua. Leipää oli yllättävän paljon. Olin jo melkein täynnä niiden jälkeen. :D

Pääruoaksi mies valitsi vuohenjuustofilo -nimisen annoksen.


Fransmannin menussa lukee:
Rapea, metsähunajalla maustettu vuohenjuustorulla, 
palsternakkapyreetä, linssikanttarellipaistosta, 
punajuurikaviaaria ja machesalaattia.

Maistoin tietysti itsekin tuota. Ihan tajuttoman hyvää. En ole mitään tuollaista maistanut ennen, joten en osaa verrata sitä mihinkään. En edes oikein helposti kuvailla makua. Vuohenjuustorulla oli makean raikas, punajuurikaviaari voimakkaasti valkosipulinen (aaahhhhh) ja ehkä vähän makea sekin. Todella vaikea kuvailla! Itseeni nämä maut iski ihan kympillä. Miehen mielestä annos oli liian pieni (tietysti :D), eikä niin taivaallinen makunsa puolesta kuin minusta. Hyvää, ehdottomasti, muttei taivaallinen. Hänen mielestään. Olen voimakkaasti eri mieltä!

Itse otin kasvisruukun.


Fransmannin menu kuvailee annoksen näin:
Artisokka-kanttarellipannacotta, 
Provencen kasvispaistosta, machesalaattia 
ja linssi-kanttarellipaistosta tomaattikastikkeessa.

Niin hyvää! Maut erinomaisia, sopivat yhteen loistavasti. Jälleen en osaa verrata mihinkään, pannacotta oli ihan eri makuinen kuin mikään aiemmin syömäni. Ruukun sisältö oli täynnä makuja, kaikki ihanasti tomaattiseen kastikkeeseen kietoituneita. Annos oli myös aika runsaan kokoinen. Itsehän olin tosiaan jo niistä leivistä hieman täynnä, joten mies sai syödä ruukun pohjalta loput ennen kuin farkuistani lennähti nappi. 

Vielä jäi yksi ruokalaji kasvisvaihtoehdoista kokeilematta. Veikkaan, että mies testaa sen seuraavalla ravintolareissulla tuonne ja minä otan tuon miehen tämänkertaisen valinnan. Sopinee sen leipämäärän jälkeen paremmin vatsaan, kun ei ole niin suuri. ;) Ja leipäähän ei voi jättää syömättä. Herramunjee, se on leipää! 

Nyt tämä vuosipäivä jatkuu treenillä. Kyllä, minulla ja iltatreenillä on treffit tuolla alakerrassa nyt seuraavaksi!

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Viikko 23: parempi mieli, paremmat treenit

Poikkeuksellisesti kirjoitellaan tätä viikkokatsausta vasta maanantaina. Eilen oli tarkoitus rustata, mutta aika loppui kesken. Vastailin blogieni kommentteihin varmaan parin tunnin ajan ja se oli siinä. :D Mutta nyt ehtii, kun ei ole vastaavaa kommenttisumaa purettavana enää! Eli tältä näytti treenien osalta viime viikko:

Maanantai: lepo.

Tiistai: selkä, hauikset, olkapäät. Kesto: 0:52.

Keskiviikko: 40min crossailua, 14.60km.

Torstai: jalat, vatsa. Kesto: 1:19.

Perjantai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 1:05.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat. Kesto: 1:07.

Pimeä treenari.

Tämä viikko oli jo selkeästi parempi, sain kaikki punttitreenitkin tehtyä. Yksi aerobinen jäi pois, mutta se ei niin haittaa. Maanantai oli poikkeuksellisesti lepopäivä, kun silloin kävästiin eläinlääkärillä. Mullahan oli vatsa jännityksestä ihan sekaisin koko aamupäivän sitä ennen, että en voinut edes harkita koko treeniä. Eläinlääkärin jälkeen olikin kunnon treenifiilikset, kun vähän sitä toivoakin saatiin, mutta loppupäivä meni kuitenkin tokkuraista kissaa vahtiessa ja paijatessa. Siirsin vaan treenit päivällä eteenpäin ja se yksi aerobinen jäi pois sen vuoksi. Lisäksi noiden punttitreenien sisältöä piti jälleen muokata sopiviksi, että saa tarpeeksi lepoa per lihasryhmä jne. Kylkien veivaamisen lopetin myös tällä viikolla. Olen havahtunut peilikuvaani, nyt kun en ole ihan niin alhaisissa rasvoissa kun joskus muinoin, että vyötärö on aika pitkälti tasapaksu. En siis tarvitse siihen tasapaksuuteen enää lisäapua. :') Sen sijaan teen nyt pohkeita molempina jalkapäivinä. Ennen toisessa jalkatreenissä tein kyljet ja toisessa pohkeet. Koska kumpaankaan ei ole tarvinnut panostaa sen koommin - kyljet on olleet ok ja pohkeet jo syntyessä niin pienet, ettei ole mitään toivoa saada niitä edes normaalin kokoisiksi. Mutta nyt yritetään sitten vaan silti. :D

Kulmasoutua.

Olen tällä viikolla jatkanut treeneissä samaa tyyliä kuin viime viikollakin; ne treenit ja liikkeet, jotka on mahdollista toteuttaa jonkin sorttisella kiertoharjoittelutyylillä, olen niin tehnyt. Oikeastaan kaikki muut treenit pystyn tuolla tyylillä tekemään, paitsi jalkatreenin. Siinä saisi joka liikkeen jälkeen vaihtaa tangossa olevaa painomäärää, joten aika turhaa soveltaa jalkatreeniin tuota tapaa. Eikä haittaakaan, jalkatreeni on ihanuutta (kamaluutta?) millä tyylillä vaan!


Tällä uudella tyylillä on saanut myös aikaa rutistettua treeneistä pois vaikka kuinka. Se sitten taas on mahdollistanut uusien liikkeiden kokeilemisen ja niiden ottamisen ohjelmaan vaikka pysyvästi, ilman, että mitään pitää karsia pois. Lisäksi olen yllätyksekseni huomannut, että tällä tyylillä tehtäessä normaaleista painoista ei ole tarvinnut juuri tinkiä - ainoastaan jokusesta toistosta. Ja varmasti lihaksen saa ihan loppuun, kun ilman taukoja tekee useamman liikkeen putkeen samalle lihakselle!


Jalkatreenissä otin jullen a.k.a. hyvää huomenta -liikkeen pois. Sen kanssa olen taistellut pidemmän aikaa, enkä oikein tiedä mikä siinä niin kovin sitä taistelua oikeastaan aiheuttaa. Eniten kuitenkin häiritsee se, että ainoastaan ensimmäisessä sarjassa se tuntuu jossain ja muut sarjat tulee tehtyä fiiliksellä, että meneekö tämä edes sinne minne pitää mennä?! Koska semmonen takeltelu on rasittavaa, korvasin sen toisella takareisiliikkellä (jonka kanssa tulee myöskin tehtyä superina leg curl on ballia).


Tuota en ole koskaan kokeillutkaan ennen, mutta nyt oli aika. Puntin asetteleminen tuonne jalkoihin on haastavaa, mutta kun sen sinne saa, liike sujuu kivasti. Täysin alhaalta asti en vain sitä voi tehdä, kun puntti luonnollisestikin ottaa lattiaan kiinni. Penkin päällä tekisin, että saisin aloitettua liikkeen suorilta jaloin, mutta en saa siinä sitä punttia millään tuonne jalkahyppysiin. Kovin isoa painoa en myöskään ole uskaltanut vielä ottaa (nyt vain 15kg), kun jännittää vähän se, että jos se irtoaakin puristuksesta tuolla ylhäällä ja tippuu päälle. Mutta sillä pienemmälläkin saa tosi hyvän tuntuman aikaiseksi, kun tekee rauhallisesti ja sitten toistoja jokusen enemmän kuin normaalisti.

Viikon ruokailuissa ei ole näkynyt mitään kovin erikoisuuksia. Pari mainitsemisen arvoista kuitenkin.


Kyllä, ne on taas niitä pinaattiplättyjä, mutta ensimmäistä kertaa täällä Suomessa sain niistä kunnollisia! Riisijauhon kanssa tuo edellinen ohje ei ole vain onnistunut niin kuin sillä jauhosekoituksella, jolla Skotlannissa näitä tein. Nyt tiedän, että No Egg -jauhoa saa laittaa huomattavasti enemmän. Sitten näistä ei enää tule sellaisia tahmaisia, venyviä ja riisipuuron makuisia. Nyt maistuivat pelkästään letuille ja ensimmäistä kertaa täällä tosiaan sain ne edes rullattua!


Tämä toinen, ei niin kaunis ruoka, oli eilen lautasella. Tuli tosi hyvää tästäkin! Keitin riisiä, mutta sitä ei ollut tarpeisiin tarpeeksi, joten jatkoin riisinuudeleilla. Paistelin pannulla herkkusienisilppua ja lisäsin joukkoon pakkasesta kasvispussukan, jossa oli paria eriä porkkanaa ja vihreitä papuja. Noita papuja ei tässä mun lautasella näy, kun niistä ei mun vatsani tykkää, joten noukin ne pois. Tuolla seassa on tietysti isot kasat mausteita ja valkosipulista öljyä. Rumaa, mutta hyvää oli.


Sellainen oli tuo viime viikko. Tälle viikolle on luvassa erityisenä piirteenä ainakin ravintolareissu, kun erityistä vuosipäivää päästään viettämään muutaman päivän päästä. Odotan ihan todella innolla sitä, että pääsee kunnon ravintolaan syömään! Viimeksi ollaan tuommoisessa käyty meinaan Suomessa. Silloin 2011 siis, paria päivää ennen lähtöä Saksaan. Nyt ollaan mahdollisesti menossa samaiseen ravintolaan kuin silloin. Kaupunki on vaan isosti eri. En malta odottaa! Siinä on mulle jotain niin maagista ollut alusta lähtien, kun on saanut miehen kanssa käydä ulkona syömässä yhdessä. Suhteen alkuaikoina käytiin tosi monesti ravintolassa, eikä se tahti olisi siitä muuksi muuttunut, ellei oltaisi muutettu tuossa välissä ulkomaille. Nyt sitten vahinko takaisin. ;)

Mukavaa viikkoa!

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Liebster Award - blogihaaste!

Sain tämmösen hienon tunnustuksen pariltakin blogilta tässä hiljattain ja innostuin tosi kovin tekemään tämän haasteen! Tuli todella hyvään saumaan, tämmösiä teen nyt mielelläni. Joskus aikoinani olen tämän saman tehnytkin, kun joltain tunnustuksen sain, mutta siitä alkaa olla varmaan lähemmäs kaksi vuotta jo aikaa. Joten ei muuta kuin uudestaan!

Tällä kertaa tunnustus tuli kahdelta ihanaiselta naiselta, Monnalta ja Voimariinilta. Kiitos! <3


Säännöt:

1. Postaa palkinto blogiisi.
2. Kiitä bloggaajaa, joka antoi palkinnon sinulle ja linkkaa takaisin hänen blogiinsa.
3. Kirjoita 11 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Vastaa nimeäjäsi 11 esittämään kysymykseen ja aseta 11 kysymystä sinun ehdokkaillesi.
5. Nimitä 11 bloggaajaa, jolle tahdot tämän palkinnon antaa.
6. Ilmoita ehdokkaillesi, että olet nimennyt heidät.

Mun on vaikea keksiä näitä satunnaisia faktoja, kun niitä olen täällä laukonut siellä täällä, joskus aika paljonkin. :D Mutta koitan keksiä sellaisia, joita ei ehkä olisi täällä vielä käsitelty! Mitään suuria paljastuksia ei ole luvassa, kun ne on kaikki olleet avointa tietoa jo alusta lähtien (esim. että en juo alkoholia, en syö herkkuja, en halua lapsia, olen introvertti, enkä yleisesti pidä ihmisistä, mitä näitä nyt on).

1. Tahtoisin voittaa isoja summia rahaa lotossa. Ihan vaan sen vuoksi, että saisin ne kaikki tatuoinnit, jotka tahdon saada. Mulla on koko ajan monta ideaa mielessä, jotka tahtoisin ihooni.

2. En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka eivät pidä eläimistä. Olen oikein asiaa miettinyt, että miten sellaisia ihmisiä voi olla olemassa? Heiltä täytyy puuttua sydämestä se jokin osa, joka avulla kykenee tuntemaan rakkautta jotain muitakin kuin ihmisiä kohtaan. Tämä piirre kertoo mulle ihmisestä aivan valtavasti.

3. Olen äärimmäisen harvoin yksinäinen, vaikka olen äärimmäisen harvoin kenenkään seurassa (paitsi miehen ja kissan). Tapaan mulle tärkeitä ihmisiä vain muutaman kerran vuodessa.

4. Musiikki on mulle aivan valtavan tärkeää. Autossa soi musiikki, kotona on aina telkkarista jokin musiikkikanava päällä, treenatessa kuuntelen omaa iTunesin soittolistaa ja koneella ollessani katselen/kuuntelen myös YouTubesta musiikkia jonkin verran. Joskus voin viettää tuntikausia musiikkikanavaa katsellessa. Välttämättä samaan aikaan ei tarvitse tehdä yhtään mitään muuta! Tahdon nähdä kaikki uudet videot aina heti. Kuuntelen ja luen sanoja, mietin merkityksiä. Musiikki myös vie helposti tiettyyn hetkeen takaisin ja tuo tuhansia tunteita mieleen. Joskus ei kykene kaikkea musiikkia kuuntelemaan sen vuoksi, että siihen liittyy niin kipeitä muistoja. Musiikki saa muutenkin kauneudessaan monesti kylmät väreet aikaan ja kokemaan niin suuria tunteita, että itken. Joskus jollakin esiintyjällä on niin vahva läsnäolo ja äänestä huokuu kokemus ja tuska, että tunnen sen, mitä hän tuntee. Ja siksi tulee itku. Ne on hienoja hetkiä. Semmosia artisteja arvostan eniten. Tykkään itse myös laulaa, tykkäsin jo ihan pienestä pitäen. Opin laulut nopeasti, ihan parilla kuuntelukerralla ja sanojen seuraamisella saatan osata jo koko laulun, alusta loppuun. Haastavampia lauluja on hauska opetella, joita ei opikaan ihan ensimmäisillä kerroilla. Sanat ja melodiat jäävät mulla päähän pitkäksi aikaa, vaikka kappaletta ei kuulisi yli kymmeneen vuoteen. Osaan sen suurilta osin tauosta huolimatta, jos se jostain yhtäkkiä tulee. Se, että onko mulla mitenkään erityisen hyvä lauluääni, on sitten ihan toinen juttu.. :')

5. Uskon vahvasti enteisiin, merkkeihin, siihen, että universumi ohjaa oikeaan suuntaan ja elämä kantaa. Pitää vain uskaltaa. Ja luottaa. Kaikella on tarkoitus. Uskonnon kanssa tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Olen ateisti.

6. Silloin kun olin pieni, rahka oli meidän perheessä suurta herkkua. Äiti teki yleensä banaanirahkaa. Yllättäen rahka banaanilla on edelleen mun lempparia. Tykkään rahkan ominaismausta ihan kahelina!

7. Meillä kirjoitetaan joka päivä kiitollisuuspäiväkirjaa. Jokaisesta päivästä kirjoitetaan kolme (tai enemmän) asiaa, joista sinä päivänä oltiin kiitollisia. Nuo kirjoitetaan aina ennen nukkumaan menemistä ja luetaan ne toisillemme. Oppii huomaamaan, että huonossakin päivässä on aina jotain hienoa. Oppii myös huomaamaan, mitkä asiat oli toiselle niitä tärkeimpiä. Ollaan noin vuoden alusta kirjoiteltu ja vain yksi päivä on jäänyt kirjaamatta. Se oli se päivä, kun kissa sairastui. En suostunut keksimään silloin mitään ihanaa sellaisesta päivästä, jolloin opin, että olen menettämässä jotain niin tärkeää.

8. Tiedän luonnosta paljon, eläimistä, kasveista, kaikenlaisista ilmiöistä. Isän kanssa pienenä mentiin vaikka missä ulkona, ollaan marjastettu, sienestetty ja muuten vain vietetty aikaa luonnossa. Kävelty kilometreittäin, poljettu sitäkin enemmän. Isä opetti mulle luonnosta tosi paljon. Viihdyn edelleen luonnossa loistavasti ja sinne on myös tärkeää säännöllisesti päästä. Vesi ja metsä on mulle tärkeitä ja niiden luona on rauha. Sisälläni asuu myös pieni lintubongari - itselle ensimmäistä kertaa bongattu lintulaji on aina ihan yhtä sykähdyttävä kokemus. Tämä on ollut näin jo varhaisesta teini-iästä lähtien, ja tämän kaltaisista asioista tulen kovin onnelliseksi. Lisäksi Avara Luonto ja muut luonto-ohjelmat ovat lemppareita. Niitä olen katsonut ihan pienestä pitäen. Toiset lapset heräsivät viikonloppuna katsomaan piirrettyjä. Mä heräsin katsomaan Merten Salaisuuksia.

9. Mun on tosi helppo karsia elämästä ihmisiä pois. Jos jokin asia häiritsee jatkuvasti, jos jostain ihmisestä saan vääränlaisen tunteen, huonoa energiaa, jos joku henkilö tekee mielestäni jonkin ratkaisevan virheen meidän välisessä suhteessa, voin ihan surematta karsia tuon henkilön kokonaan elämästäni pois. Harvoin ajattelen asiaa sen jälkeen, harvoin tulee ikävä. Tietysti jos jonkun kanssa on valtavan pitkä historia (vuosikausia), on tilanne ikävän suhteen toinen. Mutta se pitkäkään historia ei estä sitä, ettenkö voisi elämästäni potkia pois, jos siihen on hyvä syy.

10. En tykkää varpaista. En yhtään. Omat vielä menee, mutta toisten ei. Enkä varmana koske toisen varpaisiin! Jos vahingossa kosken, niin tulee kylmiä väreitä. Yyyyyh. Varpaat ei oo mun juttu.

11. Olen HSP. Highly sensitive person, erityisherkkä ihminen. Niin suurella pistemäärällä, että maksimiraja helisee. Elaine Aronin kirja on ollut elämäni tärkein kirja. Läheisistä löytyy myös pari HSP:tä. Tykkään meidän kaltaisista ihmisistä. Ei kukaan muu ymmärrä näitä hullutuksia, mitä tähän liittyy. :D


Sitten vastauksia kysymyksiin! Aloitetaan Monnan kysymyksillä:

1. Mikä nykyisessä elämäntavassasi on parasta?
Kyllä se on tämä olo. Ennen terveellisiä elämäntapoja sydän hakkasi miljoonaa ja olin koko ajan hengästynyt. Siksi olen iloisempi aerobisesta kunnostani kuin punteilla kasvatetuista lihaksistani. Siksi en luovu aerobisesta, vaikka se hidastaa lihasten kasvua. Huolimatta siitä, että ykköstavoitteeni on kasvattaa niitä lihaksia.

2. Pahin pelkosi, liittyen omaan vartaloosi?
No kyllä se olisi, että en enää kykenisi sitä käyttämään. Jos jotain sellaista sattuisi, että olisin riippuvainen toisesta ihmisestä, jotta saisin normaalit arjen rutiinit tehtyä.

3. Mitkä on kolme asiaa, joita tarvitset päivittäin?
Happi, ruoka ja juoma on aika tärkeitä asioita. :P

4. Minkä elämänohjeen haluaisit jakaa muille? 
Älä monimutkaista asioita, jotka ovat hyvin yksinkertaisia.

5. Paras tapasi rentoutua?
Luontoon meneminen, kävelylle lähteminen. Ei mikään vedä vertoja tuolle. Missään en rentoudu yhtä hyvin.

6. Mikä on bravuuriruokasi?
Taitaa olla uuniparsakaalit! Missään en niitä nähnyt ennen kuin sitten itse keksin niitä tehdä. Sen jälkeen niitä alkoi näkyä siellä täällä. ;) Ne on herkkua. <3

7. Miksi aloitit bloggaamisen?
Mulla oli jo kaksi blogia ennen tätä. Ensimmäiseni oli meidän Saksan elämästä kertova blogini, toinen keskittyi (keskittyy edelleen välillä) lähinnä avautumisiin asioista, joista teki mieli avautua. Treenaaminen ja terveelliset elämäntavat oli kuitenkin myös iso osa elämääni, joten oli luonnollista tehdä blogi tämänkin aiheen ympärille. Tämän jälkeen on myös syntynyt kaksi uutta blogia, toinen niistä keskittyi Skotlantiin muuton ja siellä elelyn ympärille (ja nykyään myös tähän Suomeen muuttoon ja sopeutumiseen), sekä valokuvausblogi löytyy myös.

8. Mihin tuhlaat eniten rahaa?
Laadukkaasen ruokaan. Se on ainoa vastaus, minkä tähän keksin. Kaikkea muuta sitten säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta mitään tiettyä juttua sieltä ei kyllä nouse ylitse muiden.

9. Tilanne, jolloin olet kokenut suurta pelkoa?
Hiljattain tuo kissan menettämisen pelko. Varsin musertava tunne.

10. Tilanne, jolloin olet kokenut suurta iloa?
Kyllä se oli se päivä, kun mentiin naimisiin. <3


11. Minkä taidon tahtoisit osata?
Olen aina haaveillut siitä, että osaisin tehdä spagaatin. En kuitenkaan tarpeeksi, että harjoittelisin. Mulla kun tuo venyttely vaikuttaa hyvin huonosti jalkojen toimintaan (monen päivän maitohapot) ja pilaisin sillä monet jalkatreenini. Mutta kivaa se oisi, jos osaisin. En kyllä tiedä miten siitä hyötyisin, mutta hauskaa se olisi. :')

Sitten Voimariinin kysymyksiä!

1. Missä tilanteessa tunnet olosi itsevarmaksi?
Kun ollaan tekemisissä asian kanssa, jonka tiedän osaavani. Tai sitten näin naisena voin vastata, että silloin kun tiedän vaatteiden istuvan hyvin päälle ja näyttävän hyvälle juuri mun päällä, ja ehkä tukkakin on poikkeuksellisen hyvin. Silloin!

2. Missä tilanteessa tunnet olosi epävarmaksi?
Luonnollisesti päinvastaisessa tilanteessa. Jos olen tekemisissä asian kanssa, jota en osaa. Jos tukka on huonosti ja tursuan vaatteistani, jotka eivä istu päälle. Silloin.

3. Ketä ihailet ja miksi?
Kaikkia, joilla on rohkeutta elää juuri sellaisena kuin on, rohkeutta toteuttaa unelmiaan. Heitä, joilla on kykyä olla lyttäämättä toisia alas, kykyä olla valittamatta joka (hemmetin) asiasta, kykyä pitää toisia selkeästi loukkaavat mielipiteet ominaan. Kykyä olla riehumatta anonyyminä ympäri nettiä. ;) Koitan elää itse juurikin niin, kuin ne ihmiset elävät, joita ihailen.

4. Mikä saa sinut surulliseksi?
Eläinten kaltoinkohtelu. Se, ettei maapallosta välitetä. Se, ettei omien valintojen ja tekojen seurauksia osata nähdä. Välittämisen puute. Sitä nuo kaikki on ja se saa surulliseksi. Erityisesti surettaa, että siitä kärsii ne kaikki, jotka ovat tilanteeseen täysin syyttömiä. Kuten eläimet.

5. Mikä saa sinut nauramaan sydämesi kyllyydestä?
Sellaiset typerät jutut, jotka yleensä tapahtuu ja tulee mieleen silloin kun on kaikista väsynein. Sellaiset jutut, joissa ei ole mitään järkeä. Silloin voi hihityttää niin, että on tulla pissit housuun! :')

6. Jos voittaisit lotossa miljoonia, mitä tekisit?
No ottaisin niitä tatuointeja. :D Mutta miljoonilla saisi sentään jo jotain muutakin.. Antaisin sitä ensimmäisenä läheisille sen verran kun tarvitsevat; velkojen maksuun ja tarpeeseen tuleviin suuriin hankintoihin tai haaveiden toteuttamisiin. Ja sitten meille tulisi varmasti hankittua taloa tuolta Keski-Euroopasta. Näillä pääsisi alkuun ja säästöönkin jäisi.

7. Millaisen tulevaisuuden toivoisit blogillesi?
Öh. En minkäänlaista? :D Kun en oikeasti tiedä mihin tämä vielä päätyy vai päätyykö minnekään. Kai sellaista toivon, että saisin pitää tämän sellaisena kuin tahdon. Se voi myös tarkoittaa, ettei sitä ole. Mutta tämä on tosiaan kaikki ihan itsestä vaan kiinni, kuten tähänkin asti, eikä mulla ole mitään haluja muuttaa tätä tapaa mihinkään suuntaan. Ehkä vähempi näkyvyys voisi olla jossain kohtaa paikallaan.

8. Kerro kolme positiivista luonteenpiirrettä itsessäsi.
Vahva pää, rohkeus, realismi.

9. Pyydä jotakin sinulle läheistä kertomaan kolme positiivista luonteenpiirrettä sinussa.
Miehen suusta: päättäväisyys, luotettavuus, perusteellisuus.

10. Millainen on unelmiesi kolmen ruokalajin illallinen?
Hmm. Naan -leipää alkupalaksi, naan -leipää pääruoaksi ja naan -leipää jälkkäriksi. :D

11. Jos kirjoittaisit kirjan, mikä sen nimi olisi?
Ei se ole mitään rakettitiedettä.

Kiitos hienoista kysymyksistä molemmille! <3

Meikä on niin valoisa persoona!

Sitten kysymyksiä tuleville haastetuille! Olen sen verran ovela, että anastan kysymykset herralta nimeltä Bernard Pivot. Jos joku on joskus katsonut sarjaa Tähdet Kertovat (Inside the actors studio), niin siinä lopussa esitetään tämä kysymyssarja. Kysymyksiä on kuitenkin vain kymmenen, joten yhdestoista on oma lisäykseni. Pivot'n kysymykset + oma lisäykseni tulee tässä:

1. Mistä sanasta pidät eniten?
2. Mistä sanasta pidät vähiten?
3. Mikä sytyttää sinut?
4. Mikä sammuttaa intosi?
5. Mikä on suosikkikirosanasi?
6. Mitä ääntä rakastat?
7. Mitä ääntä inhoat?
8. Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla?
9. Missä ammatissa et haluaisi olla?
10. Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle saapuessasi Taivaan porteille? (Ja ateistien pitää vastata tähän kanssa! Eli mun pitäisi myös. ;))
11. Mikä on lempituoksusi?

Ja haaste palkintoineen laitetaan eteenpäin blogeille, joiden kirjoittajista tykkään kovasti:

Elina Heidi Rinkelin blogi,
Jaanaban Liikuntapäiväkirja,
Eikun How I met my muscles,
Kaalikaverin (nykyisen Maritan ;)) Lautasella -blogi,
Jeritan blogi,
Tiinan Graceful and fit,
Pian Liikuntakärpäisen puraisu,
Katjan Blindfolds,
Miran Projektina Maya kuntoon!

Siinä ei nyt yhtätoista ole, mutta meikäikuinenkapinallinen ajatteli pärjätä sen tiedon kanssa - koittakaa tekin. :D Voimariinille ja Monnalle olisi mennyt tämä myös, mutta molemmat on vissiin kaksi tai kolme kertaa jo haastettu, joten jätetään heidät rauhaan. :') Niillä se yksitoista olisikin täyttynyt.

Semmosta tähän lauantaihin! Hyvät viikonlopun jatkot kaikille. Meillä on täällä vähän parempi fiilis, kun kissa sai vähän toivoa. Siitä kirjoittelin tuonne toiseen blogiin aiemmin tällä viikolla. Ootte kaikki olleet ihania, kun ootte jaksaneet kommentoida ja tukea tässä asiassa. Arvostan ihan valtavasti! Kiitos.

Pieni on ihan lääkepöhnässä, tassu paketissa. <3

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Viikko 22: kaurapuuroa, kyyneleitä, yllättäviä sapuskoita ja treenejä

Ihan hirveä viikko on ollut, siitä varmaan kertoo kaiken oleellisen edellinen postaus. Kiitos kaikille kommenteista, jokaisesta tuli itku (mistäpä ei, näinä aikoina..). On myös varsin mukavaa aina huomata tällaisissa hetkissä ne, jotka vaivautuvat toivottamaan voimia tai muuta, täällä tai jotain toista kautta. Eikös se ystävyyskin mitata hädän hetkellä? Mä mittaan hädän hetkellä oikeastaan koko ihmisen, en niinkään ystävyyttä. Mulle kertoo kaikista eniten se, jos toisen hätä jätetään noteeraamatta kokonaan. Semmoset ihmiset ei tule olemaan mulle koskaan läheisiä ja se on hyvä niin.

Mutta joskos sitä pääsisi itse asiaan, eli siihen treeniviikkokatsaukseen näin alkuun (mulla on tänään paljon asiaa!). Vähän tuo viikko on poikkeavan näköinen ja siihen selvisi syyt siihen edellisessä postauksessa. Tältä se loppujen lopuksi näytti:

Maanantai: lepo.

Tiistai: 45min crossailua, 16.25km.

Keskiviikko: jalat, vatsa. Kesto: 1:03.

Torstai: 48min juoksu/kävely, 5.91km, keskisyke: 147, max: 179, keskivauhti: 8:35min/km.

Perjantai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 1:05.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat. Kesto: 1:04.


Tuolta haluaisin nostaa esiin tuon perjantain treenin, mikä oli kyllä aika huikea. Erityisen huikeaksi sen teki se, että tässä ei oikein voi odottaa mitään huikeita treenejä ja sitten sellainen tuleekin eteen. Vaikka sarjatauoilla vähän väliä itketään ja välillä vähän liikkeenkin aikana, siitä huolimatta sain tehtyä kunnon treenin. Idean treeniin olen varastanut pitkälti Jeritalta, joka joskus treenailee kivalla tavalla, jota olen tahtonut kokeilla siitä lähtien, kun hän niistä aikoinaan kirjoitteli. Mikäs sen parempi hetki kuin tällainen, jolloin treenistä olisi kiva saada mahdollisimman mieluisa ja siihen olisi myös kiva päästä vähän hukkumaan. Siihen auttaa ehdottomasti uuden keksiminen, jolloin pää joutuu olemaan suhteellisen hyvin mukana siinä itse treenissä, eikä muissa asioissa. Ja kiva siitä loppupeleissä tulikin.


Normaalisti siis teen treenissä liikkeet yksitellen tai sitten parit liikkeet vuoronperään/superina. Tällä kertaa tein ensin olkapäät, sitten ojentajat ja lopuksi hauikset. Niin, että kaikki olkapääliikkeet (neljä liikettä) tehtiin ensin putkeen ja vasta sitten levättiin. Sitten seuraava kierros, lepo, ja vielä kolmas kierros. Sama tyyli ojentajaliikkeissä ja lopussa vielä hauikset samaan tapaan. Ja jumankauta, ei ole näin muussia olleet kädet aikoihin! Vieläkin sattuu. Huomenna ei toivottavasti enää, jos nyt ylipäätään saan (selkä-/hauis)treenini tehtyä. Mutta tää oli niin kivaa, että tällä tavalla teen seuraavankin treenin. Ja ehkä ikuisesti ja aina vaan. Niin kivaa se oli. Ja nyt on kovin kivaa, että jostain löytyy jotain, mikä on kivaa.

Treenit ovat myös lyhentyneet tällä viikolla, vaikka sisältö on ollut sama. Tulee pidettyä tahtia yllä, koska sarjatauoilla on ajatuksilla aikaa harhailla ja sitä ei nyt tahdota.


Yllä muutama kuva viikon syömisistä. Yhdeltä päivältä jäi lämmin ateria kokonaan syömättä ja parina päivänä oli muuten poikkeuksellisia sapuskoja, josta alla lisää. Mutta näistä kaksi ylimmäistä ei varmaan ole kenellekään mysteeri, mutta alimmainen saattaa olla ja siitä voisin pari sanaa mainita. En ole tuommoista ennen tehnytkään. Samalla nämä kuvat kertoo siitä, että olen jaksanut laittaa kokkaamiseen ajatuksia tasan tuon yhden kerran tällä viikolla.

Siinä on riisinuudelia, jonka keitin kypsäksi (tai siis keitin veden ja heitin päälle ja kolmessa minuutissa oli valmista). Stä ennen olin kuitenkin raastanut muutaman porkkanan ja kypsentänyt raastetta pannulla paistelemalla. Yksikyntinen valkosipuli puristettiin sekaan (vai kaksi?) loppuvaiheessa ja sitten lykkäsin ison purnukan paseerattua luomutomaattia. Mausteita rutkasti ja siinä oli kastike. Tomaattinen porkkanaraastekastike. Laitoin kypsät riisinuudelit sinne sekaan hetkeksi muhimaan ja imemään itteensä makua. Ja sitten syötiin. Oli tosi hyvää. Ihan melkein kun spagetti bolognese. :) Eikä tarvinnut eläimiä syödä taaskaan.


Tällä viikolla on myös syöty kahdesti jonkun toisen tekemää ruokaa. Ja on ulkona käyty juomassakin. Mies oli Eikun blogista bongannut sellaisen mehubaarin kuin Jungle Juice Bar. Täältä Pohjois-Savosta tuommoinen kanssa löytyy (näkyy olevan tämän lisäksi vain pääkaupunkiseudulla ja Turussa) ja mies tahtoi kokeilla Green Gorilla -nimistä smoothieta. Itse en voinut mitään valikoimasta valita, kun kaikissa tuntui olevan jotain, mistä mun vatsani ei ainakaan isoissa määrin niin välitä, niin tyydyin maistelemaan mieheltä tätä kyseistä. Useampaan otteeseen. Tosi raikas, ihan tosi hyvää! En ole vielä eläessäni juonut ainuttakaan viherpirtelöä ja tässä nyt oli niitäkin aineksia. Ja on se vihreää muutenkin. :D Tosi jännän makuinen. En osannut sanoa minkä aineksista sieltä eniten maistoin, kun maistoin ne kaikki. Namnam. Oisin voinut enemmänkin juoda kun vain ne pienet, joskin useaan otteeseen, imaistut pillilliset. Aineksina tuossa Green Gorillassa on mangoa, päärynää, taatelia, minttua, tammenlehtisalaattia, pinaattia, appelsiinimehua ja jäitä. Suosittelen kyllä, jos joskus ootte seudulla, josta Jungle Juice Bar löytyy.

Toisessa kuvassa näkyy mun tiistainen subin patonki. Pyysin miestä tuomaan kaupungilla ollessaan, kun ei oikein ruoka maistunut ja kokkailu sitäkin vähemmän. Normaalisti syön puolikkaan, mutta tällä kertaa mies toi mulle yllärinä kokonaisen. Ettei kuulemma tartte hänen omastaan jatkaa aina sen lopuksi. :D Ei se pieni tosiaan riitä mihinkään.. Hyvin upposi tämä kokonainen ja tilaakin jäi. Tuntui jopa tulevan siitä heti nälkä, kun olin sen saanut syötyä.. Ajattelinkin silloin, että ihmiset, jotka syövät kaiken maailman höttöleipiä, syövät varmasti ihan jumalattomasti yli tarpeensa, kun tuommoisenkin jälkeen iskee välittömästi nälkä. Onhan tuossa kokoa kuitenkin se 30cm ja täytteenäkin ihan tuhti pihvi (vaikka onkin vegepihvi, se ei ole kovin kevyt). Ja energiaa tässä meidän versiossa on jotain 800kcal. Tästä vielä puuttuu ne kastikkeet ja juustot, joita suurin osa tuskin jättää ottamatta, kun ne hintaan kuitenkin kuuluu. Eiköhän niillä se tuhat kaloria mene jo suurin piirtein rikki. Ja sitten on vielä nälkä ja jatketaan syömistä.. Kyllä se nälkä hetken päästä helpotti, enkä tosiaan itse lähtenyt sitä ruokkimaan lisää, kun tiesin, että tuo varmasti riittää kuitenkin.

Viimeisessä kuvassa on Cafe Picnicin uuniperuna-annos. Eilen lauantaina käytiin kokeilemassa sitä, kun ei taaskaan ollut halua tai voimia kokkailla yhtään mitään, ja vielä ei olla täältä löydetty mitään ravintolaa, jossa viitsisi käydä (eli jossa olisi jotain syömistä meille). Kokeiltiin siis miltä maistuu uuniperunat tuolla. Täytteet sai valita listalta, kaksi tai kolme, ja otin sitä mitä miehenikin otti. Tässä tapauksessa siis falafel -pyöryköitä ja vuohenjuustoa. Annokseen kuului salaatti ja patonki. Ennen en ole tuolla syönyt tämmöstä, joten en osannut varautua mm. siihen, että salaatille laitetaan kastike ja muutenkin annoksessa on kastiketta aika paljon. Jos tuonne mennään vielä, niin kastikkeet jätän ehdottomasti pois. En itse salaattiini semmosta kaipaa (tai sitten laitan vain valkosipulista öljyä) ja tuo valkoinen (kylmä) kastike tuossa lautasella ei ollut järin ihmeellistä sekään. Perunat olivat hyviä ja kuuden viljan patonki oli ihan jumalainen. <3 Täytteistä vuohenjuusto oli tahmaista. En ole perehtynyt tarkemmin vuohenjuustoon, että millaista se normaalisti on, mutta tämä oli tahmaista. Ei se pahaa ollut. Yli puolet mulla jäi joka tapauksessa syömättä, kun sitä oli niin paljon. Kastiketta jätin myös kaiken, mikä ei nyt ollut muihin syötäviin takertunut. Falafelit olivat meidän yllätykseksi kylmiä. Kuuluukohan niiden olla? Hyviä olivat, mutta oletin niiden olevan lämpimiä ja semmoisina olisivat varmasti olleet parempia. Täyteen tästä kaikesta tuli, vaikka lautaselle jäikin sitä sun tätä. Onhan tuossa jo pelkästään kaksi isoa perunaa ja puolikas patonki. En tiedä tuleeko sitä mentyä uudelleen tätä syömään.. Ehkä, jos jossain liikenteessä on ja jotain pitää saada. Kunhan vaan pääsee modifoimaan tuota annosta mieleisekseen, nyt kun tietää mitä siihen tulee.

Ja kun moni siellä varmaan ihmettelee, että enhän mä syö viljoja, niin voin tälläkin kertaa todeta, että silloin tällöin voin hyvin syödä viljoja (ulkona syödessä pääasiassa, kotiin ei osteta muuta kuin puuroa) ja noista kerroista mun vatsani ei sano mitään. Siksi tosiaan voinkin syödä. Ajattelin jo sen suuttuvan tuosta isosta subista, mutta sen sijaan se ei inahtanutkaan. Hyvä massu. <3

Ja kun massuaiheessa ollaan, niin tätä on mennyt aamupalaksi taas:

Kaurapuuroa. Ihan itte rikotusta kuposta! <3

Päätin ihan ex tempore taas kokeilla kaurapuuroa, että mitä mun massuni siitä sanoo. Viimeksi kokeilin vajaa vuosi sitten. Silloin sain nähtävästi syödä sitä kaksi päivää, ennen kuin vatsa meni sekaisin. Ja se oli tosi kipeä myös, ihan koko päivän. Turvotus oli kamalaa ja vessassa sai juosta. Mites nyt sitten? Neljä päivää takana ja mukana on olleet myös nuo pari muuta viljakertaa, ja vatsa on ihan hipihiljaa. <3 Ei ole edes ilmavaivoja. \o/ :D Tämä on ihan ennenkuulumatonta! Mutta osasin tätä kuitenkin myös odottaa, siksi kokeilinkin taas. Sillä nyt mulla on käytössä salainen aseeni, josta olen täällä hehkutellut ennenkin. Eli öh, ei siis niin salainen kuitenkaan.


Probiootit. KUNNON probiootit, ei mitkään markettien halvat maitohappotabut, vaan oikeasti hyvät. Nämä vilautin teille ensimmäistä kertaa ärtyvää suolta koskevassa postauksessani, jolloin olin päättänyt vihdoin laittaa vatsani kuntoon. Sen jälkeen en olekaan sen enempää vatsan tilannetta päivitellyt, mutta näistä olen kirjoittanut sen verran, että ne auttavat myös menkkakipuihin. Tuon tekstin aikana oli takana vasta yhdet menkat näiden syömisen aikaan ja vielä ei tiennyt oliko se vain sattumaa. Voin jo hyvillä mielin todeta, että sattumaa se ei ollut. Kaikista menkoista olen selvinnyt syömällä noin puolet vähemmän kipupillereitä kuin ennen, samoin niiden väliin jää tuntikausia pidempiä aikoja. Olen oikeasti kivuton menkkojen aikaan, suurimman osan ajasta, ja se on jotain ihan uutta!

Vatsaani näillä, ja fodmap -ruokavaliolla (siinä, missä sitä on tarvinnut noudattaa, kun kaikesta en saa oireita jne.), on ollut ihan järjetön apu. Ei turvottele, ei ole ilmavaivoja, ei ole kipuja tai vatsan toiminnassa moitittavaa. Ei mitään normaalista poikkeavaa. Mulla on yhtäkkiä varsin normaali vatsa. Mitä nyt en voi syödä sitä ja tätä, mutta muuten! Siksi nyt testaan kaurapuuroa, kun suolisto on ehkä ensimmäistä kertaa vuosikausiin oikeasti kunnossa. Ehkä se ei kestänyt puuroa kun siellä oli paikat rikki. Nyt on ehjät ja on selkeää, että paremmin menee jo tässä vaiheessa kokeilua, kuin mitä ennen on mennyt. En oireile millään lailla. Jännityksellä odotamme jatkoa.

Ja ei, edelleenkään en usko, kuten en ole koskaan uskonut, gluteenin aiheuttavan yhtään mitään, joten gluteenitonta en kokeile. Se on tämä tai sitten ei ole kaurapuuroa ollenkaan ja sillä mennään. Gluteenittomasta ja maidottomista ja kaikista tommosista on tullut muutenkin varsinainen muoti-ilmiö. Ymmärrän, jos oireilee, niin hyvä on kokeilla, mutta en ymmärrä, jos täysin oireettomat ihmiset testailevat, saati huutavat gluteenin ja maidon olevan pahasta. Harva gluteenittomalla elelevä edes tietää mikä gluteeni on. Ovat vaan ruokavaliolla, koska se on muotia. Piakin kirjoitteli jo helmikuussa tuosta maidottomasta ja nähtävästi olen ollut samaa mieltä jo silloin. ;)

Pölvästi ei tiedä mikä tämä kaikki suru täällä on. Sillä on kaikki hyvin ja
voi loistavasti. Onneksi ei tiedä mistään mitään, vaan saa jatkaa onnellista elämää.
Sen ajan, mitä sitä on jäljellä.

Aika paljon oli tähän sunnuntaihin asiaa. Näistä oisi voinut tehdä erillisiä postauksiakin, mutta ei tässä taas tiedä miten ensi viikko fiilisten suhteen menee, saati sitten, että tällä viikolla olisi saanut jotain aikaiseksi kaiken tämän keskellä. Tällä kertaa siis pidempää postausta. Katsotaan, jos se riittää koko viikoksi, vai tuleeko tässä välissä kirjoitusfiiliksiä. Treenit katsotaan edelleen päivä kerrallaan. Vähän sama syömisten suhteen. Tosin ne katsotaan ehkä enemmänkin tunti kerrallaan.

Surutonta viikkoa jokaiselle!