Oksat pois osa 2!

Tänään postaus poikkeuksellisesti tämän päivän jalkapainotteisesta treenistä ennen viikkokertausta, joka saa siirtyä huomiselle. Oli taas semmoista oksat pois -meininkiä, kuten tarkkaavaiset saattoivat otsikosta päätellä. Koska en juuri kuvaillut treenin aikana tänään, niin ajattelin ilahduttaa teitä mahtavalla poikkeavalla kuvituksella.

MITÄ EI TREENIKUVIA

En tiedä mistä tätä treenienergiaa pursuaa, mutta kiva että pursuaa. Sitä pursuaa ihan poikkeuksellisen paljon ja aiheuttaa sen, että ei malta lopettaa. Sallin tuon itselleni nyt tässä kohtaa enkä vasten tahtoani himmaile, kun kerran puhtia on. Tietysti taustalla kummittelee se, että ensi kuussa ollaan ilman suurinta osaa laitteita ja pääasiassa käsipainoilla pitää vääntää kaikki treenit läpi kunnes oma asunto Skotlannista löytyy. Käsittämätöntä, että kahden viikon kuluttua ollaan ensimmäinen yö jo nukuttu siellä holiday cottagessa! :O

Tänään siis jo aamulla puhkuin treeni-intoa. Yleensä sunnuntai on vähän väkinäinen sen liikkeelle lähtemisen osalta, ilmeisesti lauantain lepopäivän vuoksi, mikä katkaisee tuon treeniviikon aina. Mutta eipä tänään! Tahtoo treenaa treenaa! Intoa lisäsi myös se, että päätin vihdoin kokeilla niitä lantionnostoja, mihin olen törmännyt jo siellä täällä pitkin blogeja. Vielä en tiennyt millä painolla ja miten sen toteutan, pääasia että toteutan. Tahdoin, että pakarat suorastaan kiljuvat uupumuksesta! Kyllä!

Sweeeeet

Aloitin treenin tietysti hooverilla. Kuusi minuuttia on uusi vakio nyt ensimmäiselle hooverille, kun kymmenen minuutin ennätyksen jälkeen sitä ei enää tehnyt mieli sinne edelliseen vakioon (viiteen minuuttiin) laskea. Tuo kuusi on vähän pitkä, viisi olisi sopivampi, mutta minkäs teet, kun oot päättänyt, että kuusi se on niin kuusi se sitten on. Kyllä sen pysyy siinä. Hooverin jälkeen laitoin menemään lämmitellen crossarilla viisi minuuttia. Huomasin jo tässä kohtaa, että vauhti oli nopea, eli virtaa riitti. Sitten kyykkyjä, leveästi polvet ja varpaat ulos eikä eteen. Hoosiannaa, sitä se pylly huusi. Kyse on siis pakaroista, arvon lukijat, ei konkreettisesta ääntelystä. Ensimmäisellä kaksi toistoa lisää edelliseen kertaan verrattuna. Seuraavaksi veivasin vähän vatsoja, heitin 17 kiloa rinnan päälle ja vatsalihaspenkillä nousin sen kera 30-20. Oikein kunnolla keskityin siihen, että vatsalla teen enkä koipia käytä yhtään. Tämä oli helppoa, kun koivet olivat hapoilla kyykyistä. Noiden jälkeen russian twistiä vatsalle kahdenkympin kiekolla 30-26. Oooiii. Mulla muuten nivelet paukkuu hirvittävästi, siis ihan treenin ulkopuolisessakin elämässä (kuten vaikka jos mies halaa niin jo rutajaa :D), ja tuo russian twist on semmoinen rutinatwist aina alkuun että hyvää päivää. :D

Ja sitten oli niiden lantionnostojen vuoro! Lattialla vaan, kun ei sopivan korkuista tasoa ollut tarjolla. Ensimmäinen ajatus oli tanko syliin ja siihen painoa, mutta ei tuolla huoneessa ollut tilaa. Kokeilin sitten sitä kahdenkympin kiekkoa asetella siihen jaloille/vatsalle, muttei siitä tullut mitään kun muutamat veivasin. Liian iso kiekko. No, oma käsipaino ja siinä maksimit 17 kiloa, se on semmonen mukava, kun sitä voi tuossa rinnallakin pitää. Veivasin 20 toistoa ja totesin, ettei ollenkaan riitä tuo paino. Pakarat kyllä meni hapoille toistomäärästä johtuen. Siirryin miehen säädettäviin painoihin ja rullasin siitä 25 kiloa. Taas 20 toistoa. Pakarat hapotti. Tässä vaiheessa huusin miehen (kesken kokkauksen) auttamaan ja rullattiin seuraavat lbs:t, noin 34 kiloa. Sai nostaa painon syliini. 18 toistoa. Ja pakarat huusi. Ja minä huusin taas miehelle, että seuraavaa kehiin. Rullattiin taas vähän ja painoa oli 36,2 kiloa ja taas veivasin. 15 toistoa. Pakarat huusi kovempaa. Minä huusin miehelle, että apua. Ja taas paino pois sylistä ja rullattiin lisää. 38,5 kiloa, jälleen 15 toistoa. Ja minä huusin pakaroiden kanssa kilpaa, että apua (ja hoosiannaa daavidin poikaaaaa). Rullattiin käsipainon maksimit 90lbs, eli noin 40,8 kiloa. Sillä vielä veivasin 12 toistoa. Ja huusin miehelle, että ota se pois. Jäin lattialle, totesin, että onneksi ollaan peräti treenin puolessa välissä ja kyynelsilmin vilkutin kun ovi meni kiinni. No melkein ainakin. :D

Näin piukeena mun peppukin oli kun sitä niin treenasin.

Tuosta ympäri ja parin minuutin hoover, mikä oli aika tuskaa, kun jalat oli ihan rikki tuossa kohtaa. Ei auta itku, split squatia kehiin! Ensimmäiset kaksi tein laajasti ja syvästi tanko (ja painot) niskassa, seuraaviin nappasin miehen käsipainot käteen ja toistin suorituksen. Hapotti. Ja taas hooveriin pariksi minuutiksi. Hapotti taas.

Ja ei muuta kuin lisää peppuliikettä ja leg curl on ball. Normaalin 2 x max sijaan teinkin 3 x max, masokisti kun olen. Voi peppu-ressua. Kyllä oli kovissa töissä siinä. Ihan pikkasen oli voimat siinä vaiheessa lihaksista huvenneet (mutta päästä ei), ja toistoja tuli ensimmäisellä kuusi vähemmän kuin viime jalkatreenissä. Mutta silloin ei ollut noita miljoonia lantionnostoveivauksia alla, notta hyvä vaan että oli koivet poikki. Niin pitkin olla. Siitä kompuroiden jatkamaan, juuri ja juuri jalat nousivat lattialta ja auttoivat omistajansa ylös. Pohkeet vielä yksitellen, 31 kiloa roikkui kädessä ja voi pojat. 18-16 veivasin niitä ja oooiiii kaikkeni antaneena vilkaisin aikaa, jota oli kulunut 1:50. No huhhuh! Enpä ole hetkeen näin pitkää punttitreeniä tehnyt. Palkkaria heti nassuun ja suihkun kautta ruokalautasen äärelle.

Ruoaksi oli jaamitenniinonepämääräisennäköistä -porkkanapinaattimuussia herkkusieni-sipulisattumilla.

Mmmmhhh.. Vihreetääähh.. 

Lonkkaluissa on kivat punaiset jäljet lantionnostossa käytetyistä painoista. Vois vaikka mutkatankoa koittaa asetella seuraavaksi.

Mä luulen, että mä en kävele huomenna. Paitsi treenihuoneeseen tekemään olkapäitä ja ojentajia. Ja vatsaa. Ja kylkiä. Mutta muuten en.