maanantai 21. lokakuuta 2013

Muistojen kävelyllä

Tuli nukuttua ihan todella hyvin viime yönä. Aivan taju kankaalla koko yön. Kerran tosin heräsin aivan ihmeellisestä asennosta ja siitä piti kääntyä vähän ihmismäisempään muotoon. :) Ihmeellisiä uniakin näin, siksi varmaan olin semmoisessa vänkyrässäkin.

Vatsa on mennyt nyt parina aamuna sekaisin ja tänään tajusin yhteyden D3 -vitamiinin kanssa. Olen alkanut ottaa sitä heti aamulla ja normaalia isomman annoksen. Lisäksi tyhjään vatsaan, sillä aikaa kun puuro lämpenee mikrossa. :) Ennen otin vain illalla, rahkan perään. Nopea googletus kertoi, että D-vitamiinia ei kaikkien vatsat kestä. Täytyy nyt kokeilla ottaa se puuron jälkeen (tai seassa, kun on tippoja), jotta ei mene tyhjään vatsaan. Kenelläkään toisella samoja ongelmia D-vitamiinin kanssa?

Aamun treeninä toimi habankasvatuspirskeet ja selkä + takaolat. Kesken treenin loppui kyllä tänään puhti. Voisin kuvitella, että vatsalla oli asiaan vaikutusta. Piti ihan painoa ottaa pois keskitetystä habasta, kun ei vain enää noussut. Mutta muuten treeni oli oikein hyvä, ainakin tuli kaikkensa annettua, kun lopetti vasta, kun ei enää yksinkertaisesti puntti noussut.

Facepull takaolkapäille.
Habaa tangolla, :DDD, hammereita.

Natustelin onnellisena tärisevin käsin taas palkkarin nassuuni ja oottelin ainakin tunnin, ennen kuin lähdin kävelylle. Jotenkin tykkään hirveästi käydä kävelyllä nimenomaan maanantaisin. Oli sitten ilma minkälainen tahansa. Tänään olikin haastava ilma, kun taas oli normaalia lämpimämpi ja aurinko paistoi. Mittari näytti yli kahtakymmentä auringossa! Mutta päätin pukeutua mieluummin liian lämpimästi kuin liian vähän. Saa sitä sitten aina jotain pois päältä.

Silmä puolilurpallaan ja sivusiilini on kasvaneet aivan tajuttomasti. Ja hei, KYSYMYS APUA AUTTAKEE!
Miten pesen lippikseni? Se ei ole enää valkoinen kaikkialta. Likoamaan pesupulveriin?

Ensimmäinen pari kilsaa meni sillä fiiliksellä, että ei oo kyllä liikaa päällä ollenkaan! Mutta sitten lähtikin hanskat kädestä, kun oli jo vähän liian kuuma. Ja en vieläkään käsitä, että mun sormet on kuumissaan tuolla ulkona! Suunnilleen koko ikäni on ollut niin, että esimerkiksi hihat voisin nostaa koska vain ylös, mutta hanskat pitäisi pitää silti kädessä, koska sormet on aina jäässä. Ja nyt ei ole edes kesä! Keho toipuu. <3

Tammikuussa, kun ei ollut lunta - tammikuussa, kun oli lunta - tänään, kun on syksy.

Aattelin tallustella rauhaksiin vanhaa yhdeksän kilsan reittiä ja katsella, että miltä siellä nyt näyttää. Vähän vähemmän on tullut käytyä noilla reissuilla viime aikoina. Ilma oli jotenkin ihan keväinen, enkä saanut sitä mielestäni laisinkaan! Vaikka oli syksyn lehtiä puissa ja tiellä, niin silti. Oli ihan kevätfiilis. Jostain muistosta se tuli. Ja niitä muistoja tulvi mieleen vaikka kuinka, enkä tiedä miten ne liittyivät edes mihinkään siellä. Jokin siinä tuoksussa, tuulessa, lämmössä ja kaikessa, mitä näin ja tunsin, toi mieleen kaikenlaista.


Saksa tuli mieleen, enkä tiedä mistä. Tuli mieleen muisto, kun olin pihalla pienenä vappuhuiska kädessä. Tuli mieleen tietty polkupyörä lapsuudesta, ja aivan tietyt lenkkarit. Tuli mieleen lautapelit mummolan ison pirttipöydän ääressä. Muistin, miten asuin Turun Kakskerrassa meren rannalla. Kaikki nämä hyökkivät jostain, enkä löytänyt mistään mitään konkreettista, että mistä tulivat. Koitin nuuhkia tuulta ja katsella ympärilleni oikein kunnolla ja joka kerta, kun luulin saavani kiinni muistojen lähteestä, se lipsahti taas jonnekin kauas. Turhauttavaa, mutta en silti valita. :)


Kuuden kilometrin kohdalla oli jo tuskaisen kuuma. Mullahan oli lämpökerrastot ja kaikki. :D Otin takin pois päältä, sidoin sen vyötärölle ja käärin hihatkin vielä ylös. En vaan kyllä pääse jyvälle näistä Skotlannin ilmoista. Sanovat tosin, että on vuodenaikaan nähden normaalia lämpimämpi ilma. Huomenna ollaan onneksi taas normaalissa syksyssä, kun valtava sadealue hyökkii päälle. :)


Päälle yhdeksän kilometriä tuli tosiaan tallusteltua ja aikaa kulutin 1:39. Saavuin kotiin semmoiseen aikaan, että sain kaivaa heti jääkaapista ruokaa ja heitin mikroon ihan kunnon ison annoksen ja ryhdyin ruokailemaan. Sitä ennen tankkasin vettäkin ihan kiitettävästi. No, ruoka-annos tuntui suorastaan häviävän jonnekin tyhjään, ei tuntunut menneen vatsaan ollenkaan. Samanlainen olo oli kuin ennen ruokailuakin. Ilmeisesti kulutus oli ollut sen verran kova (normaalipäivään verrattuna), että normiateria ei riittänyt. Heitin päälle riisikakkua mantelilevitteellä, jotta saisin lisää energiaa. Ei mitään vaikutusta. Ei muuta kuin kunnon annos rahkaa kaikkine lisukkeineen ja se vielä vatsaan, niin sitten lähti nälkä. Vieläkään ei ollut ähky, vaikka vatsa näyttikin siltä, että räjähtää ihan kohta. :D Siitä pääsin vyörymään vihdoin suihkuun, sitten tartuin imurin varteen ja sitten tulikin jo mies kotiin (kahdenkymmenen rahkapurkin kanssa <3) ja Emmerdalekin alkoi. Nyt vihdoin hetken lepotauko! Tämän postauksen jälkeen saakin mennä taas, kun pitää keittää muutaman päivän banskutattarihutut valmiiksi. Jos mä yöllä sitten lepään taas. ;)

Huomenna pyllytreenipäivä! Wohoo!

14 kommenttia:

  1. Mä oon kans ihmetellyt viime päivät omia keväisiä fiiliksiäni. Värikkäät lehdet tosiaan puissa vielä ja lunta maassa, mutta silti päänuppi väittää, että näyttää keväältä. Ehkä se on se aurinko ♥ Tulee mieleen ne kevätpäivät, kun viimeisetkin lumet alkaa sulaa maasta ja vähän vihreätä pilkottaa jostain. Ai ai ♥ Ja sitten tosiaan tajuaa taas, että se talvihan on vasta alkamassa. Inhaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo justiinsa sellainen fiilis, että lumet on lähteneet! Jännä tunne. :) No keväällä sitten osuu fiilis kohdilleen, jos tämä tunne sinne asti jatkuu. :D

      Poista
  2. Tää nyt ei ole treeniaiheinen kysymys, mutta miten sä oot noin hyvä valokuvaaja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos. :) Jos näitä kuvia tässä postauksessa meinaat, niin nämä on ihan kännykkäräpsyjä vaan. Valokuvaus on toki muuten lähellä sydäntä ja niitä kuvia on täällä:

      http://heidisphotography.blogspot.co.uk

      Pienenä sain jo ensimmäisen kamerani ja siitä lähtien se on ollut kiva kaveri. ;)

      Poista
    2. Noita ja kaikkia muita... Ootko oikeesti itse opetellut? Taidat olla erityisen lahjakas.

      Poista
    3. Oi kiitos! Tulin hyvälle mielelle. :) Itse tosiaan opetellut. Tai lähinnä vain alkanut joskus ottaa kuvia, en niinkään opetellut. Ehkä toiset sitten vain syntyy sen kuvaussilmän kanssa. :)

      Poista
  3. Oih että aivan upeita maisemia. Pitkä kävelylenkki kyllä vetää mehut erittäin hyvin pois!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalla on mukavaa! ;) Ja tosiaan veti kyllä mehut jotenkin ihan totaalisesti pois, kun niin ison nälän iski. :D

      Poista
  4. Kyllä lippikset voi yleensä heittää ihan normisti pesukoneeseen. Eikö siinä ole pesulappua mukana? Neljäänkymppiin mä laittaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä huolin tuota lippaa, että miten sen sitten käy? Ei se kovin nätti voi olla pyörittyään koneessa. :/

      Poista
  5. Ainakaan mun miehen lipoille ei oo ikinä käynyt mitään koneessa. Jos pesulapussa lukee, et saa panna koneeseen, niin sinne vaan! Ja luulis nyt, että tuommoisen Addun lippiksen saisi sinne heittää. Nykyään ilmeisesti lipat on yleensä muovia, joten eivät kärsi höykytyksestä (toki linkousta kannattaa säätää pienemmälle, jos koneessa on semmoinen mahdollisuus). Oon kuullut myös, että astianpesukoneessa voisi pestä hellemmin, mutta tästä ei ole omaa kokemusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mä sitten uskallan kokeilla. :) Saako sua pitää vastuullisena jos lippa menee vinoon? :D Haha, ei vaan! Tuo astianpesukonepesu olikin muuten jännä idea! :O Enpä ole koskaan ajatellutkaan. Taidan heittää kuitenkin seuraavaan pesuun valkoisten kanssa, sinne jonnekin sekaan möyrimään. Katsotaan miten lipan käy. :) Ja kiitosta tästä!

      Poista
  6. Joo, mä otan täältä turvallisen välimatkan päästä lätäkön toiselta puolen täyden vastuun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ehkä mä en lähde kuitenkaan sieltä metsästämään kuvasi näköistä naista, jos lippikseni lippa menee mutkalle pesussa. ;)

      Poista