Jotain täällä tapahtuu

Seuraa pääpiirteittäin täysin pinnallista fiilistelyä omaa kroppaa kohtaan. Mulla suunnilleen joka toinen päivä on eri tuntemuksia tämän tarkoituksellisen painon nostamisen suhteen. Toisina päivinä on valasfiiliksiä, kun ei enää vatsalihakset niin vaan erotu ja pyllykin kaikkea muuta kuin piukea, ja toisina päivinä on taas sellainen olo, että perhana, täähän on kivaa! Treeneissä selkeää kehitystä ja peilissä myös. Ja tänään oikein havahduin tuohon peilikuvaani. Jokin on hirveän oleellisesti muuttunut. En ole ihan niin rimpula enää. Ja minähän tykkään tosi kovin siitä.

Tää ilme on jäätävä. :'D Mutta kun oli paras tämmöinen kuva.

En tiedä mikä siinä on niin erilaista kuin ennen, mutta jokin kuitenkin. Sellainen koko olemukseen vaikuttava juttu. Ainakin leveyttä tullut, sellaisessa hyvässä mielessä. :')

Epäkäslihas kurkkii aika vahvasti. Käsivarsikin on aika paksu, tosin tuossa se nojaa vartaloa vasten. Mutta on se muutenkin paksumpi kuin ennen. Lisäksi rintsikat kiristää selästä/sivusta.

Ja näistä ylläolevista kuvista voi jokainen mun tukanleikkuutaitoja kehunut katsella vähän, että mites tuo etutukka nyt oikein on leikattu. :D

Huomenna aamulla punnituspäivä. Aika jännää. En vielä tiedä mitä sitten tapahtuu ja mitä ootan ja mihin petyn ja mistä innostun ja mitä niiden pohjalta päätän. Mutta justiinsa nyt on hyvä olla juuri näin ja tämmöisenä.