Takaisin treenin ja migreenin pariin

Siis kyllä vain. Tänään on treenattu ja tänään on podettu migreeniä. P*rkele! Aamulla oli edelleen sellainen superpirteä olo, eikä ollenkaan hassumpi. Täysin normaali, jos ei lasketa niitä tuntojuttuja ja semmosia, mistä ei eroon pääse. Eilen jo fiilistelin, että tänään voisi kevennetysti aivan hyvin treenata. Aamulla päätin lisäksi, että vaihdan samalla treeniohjelman jakoa hieman. Yli vuosi on menty samalla jaolla ja kolmijakoiseen päädyin tälläkin kertaa, mutta erilaiseen painotukseen. Seuraavalla mennään tästä eteenpäin:

1. treeni
Hauikset, ojentajat, olkapäät

2. treeni
Jalat, takapuoli

3. treeni
Vatsa, selkä (+ takaolkapäät & kyljet)

Ihan fiilispohjalta rakennettu. Sisältöä en miettinyt valmiiksi vielä kuin ensimmäiselle, koska se oli tänään edessä. Jokaiselle lihasryhmälle kaksi liikettä. Pointtina tällä viikolla on testata rauhallisesti, pienemmillä painoilla, eikä loppuun asti. Fiilistellen uutta ohjelmaa ja kroppaa kuunnellen. Kyllä mua tietty vähän jännitti aamulla, että mitä treenistä seuraa. Olin aivan umpijäässä treenin alussa, koska ikkunat oli olleet auki. Aikamoisella vaatetuksella startattiin. :D

Villatakkia, pitkää sukkaa, villasukkaa. Villatakki vaihtui sentään huppariin. Mutta niin lisääntyi samalla villasukkien määrä. :D

Treenin sisältö näytti seuraavanlaiselta:

Arnold's 21 MT 13,5kg x4

Viparit sivuille kädet 90° kulmassa 6kg: 3x15

Ranskalainen seisten KP 6kg: 3x15

Hammerit + hauiskäännöt istuen superina 6kg: 3x12+12

Arnold's Press 6kg: 15-12-12

Ranskalainen maaten MT 13,5kg: 16-14-12

Ranskalaiset.

Tipautin parhaimmillaan melkein kolme kiloa tietyissä liikkeissä. Sykettä en juuri nostellut ja toistoja jäi varastoon. Koko ajan oli hyvä olo. Perille meni kyllä rentoilusta huolimatta, kun ei näillä lihaksilla ole mitään tehty yhteentoista päivään! Ja onhan sitä vaan maattu ja syöty perunaa, joten hiilarit on tankattu. :D 

Treenin jälkeen jäin pidemmäksi aikaa odottelemaan, että tapahtuuko jotain vai ei. Ei kyllä yhtään tuntunut, että jotain oisi tulossa. Oottelin varmaan parisen tuntia ja sitten päätin lähteä pienelle kävelylle. Yksin piti mennä ja vähän se jännitti. Meinasin, että ulkona on taas tosi kylmä ja etsin hanskojakin, joita en (onneksi) löytänyt. Toppi, pitkähihainen ja paksumpi huppari päälle.

Makkarissa, koska olkkarissa ei uskalla olla. :D

Astuin ulos ja käännyin kyllä äkkiä takaisin sisälle. Kuorin sen pitkähihaisen tuolta hupparin alta pois. Oli ihan tosi kuuma! Olin silti varma, että kylmä siellä jossain peltojen keskellä tulee.. Olin muuten aika pahasti väärässä. Ilma oli todella paksua ja raskasta hengittää. Oikein kostean kuuma keli, ei ollenkaan mukava. En olisi mennyt laisinkaan, jos oisin tuon tajunnut. :/ Onneksi hupparin alla oli edes jotain, että sain vähennettyä hieman kerrastoa päältä. Toisen topin olisin valinnut, jos olisin tiennyt, että pitää mennä se näkyvillä. Tuossa kun on kyljessä pari reikää. :D

Oli kuitenkin hyvä olo ja jalat toimi loistavasti. Mitään hirveää vauhtia en mennyt, sellaista mikä tuntui parhaalta. Tällä kertaa se oli keskinopeudella 11:07min/km. Matkaa tuli vain 5.14km, aikaa kului 57min. Ja siellä taas noita nautaelukoita ihmettelin, etenkin tuota ruskeaa jättiä. :O

Tähtäys kohdillaan.

Tietty koko laitumellinen lähti taas seuraamaan mua, nätisti tulivat jonossa mun perässä. :'D Eräs nainen tuli vastaan koiransa kanssa ja totesi, että they're all following you!! :D Oon nautamagneetti!

Kotiin kun pääsin, niin join heti vettä vaikka kuinka. Tunsin, että keho pääsi vähän kuivahtamaan. Aattelin syödä siinä ihan jonkin ajan kuluttua, kunhan ensin vaihdan vähän vaatetta ja sellaista. Vilkaisin puhelimesta, että mitä kuvia näpsin tuolla. Ja sitten huomasin, etten näekään taas ihan täydellä näkökentällä. Kas vaan, sahalaitakuvio. :/ Ensimmäinen ajatus oli, että PERKELE. Soitin heti miehelle, että taas tapahtuu, otin pari särkypilleriä, söin äkkiä riisikakun orastavaan nälkään kun ei taas tiennyt milloin saa seuraavat sapuskat syötyä, join paaaaljon vettä, avasin ikkunan, laskin rullaverhon, menin peiton alle ja oottelin sitten vaan. Tällä kertaa oma suhtautuminen oli aivan eri kuin ennen. Ei pelottanut laisinkaan, vaan aivan puhtaasti vaan v*tutti. :D Sahalaita kesti päälle puoli tuntia, kolmisen varttia oottelua, sitten puutuminen vasemmassa kädessä ja naamalla, kurkulla ja hampaissakin. Sitä kesti parinkymmentä minuuttia ja sitten se oli ohi. Noin puolentoista tunnin setti. Päänsärky jäi viime kerran tapaan hyvin lieväksi, eikä esimerkiksi pahoinvointia tullut. Olo oli jälkikäteen suhteellisen normaali. Kirosin ympäri sosiaalista mediaa, että v*tuttaa, söin ja menin suihkuun. Pääsi tosiaan takaisin normaaliin kiinni aika pitkälti heti. Vähän on aivot taas höttöä, mutta ei pahasti. Ei tunnu kovin kummalliselle. Saisi pysyä sitten migreenit tällaisina, jos aikovat jatkua. Se oli siis viides puolentoista viikon sisään.

Mikähän sitten triggeröi tällä kertaa? Oma veikkaus on, että treeneistä ei johtunut siinä mielessä, että olisin kroppaa rasittanut. Korkeintaan jokin lihasjumi oikeassa paikassa. Ihan ensimmäinen veikkaukseni kuitenkin oli se paksu ja raskas ilma ulkona. Toinen vaihtoehto on nestehukka. Kolmas vaihtoehto on se, että olin ulkona ja tulin sisälle mahdollisen homeen keskelle. Mistäs näitä tietää taas. Jälkikäteen kun mietin, että enkö aavistellut kohtausta, niin ainoa merkki on saattanut olla taas ne kaulajumit, kuten ensimmäisilläkin kerroilla. Vähän on kiristänyt.

Siinä sitten oli vielä päivän ruoatkin valmistamatta tuon kohtauksen jälkeen. Koska olo oli pitkälti normaali, kykenin sentään vielä jotain tekemään (toisin kuin edellisviikolla). Jääkaapissa oli porkkanapussi ja perunoita. Tein ison satsin kasvissosekeittoa. Kilo porkkanaa, kolme perunaa, kaksi sipulia. Kiehautin kypsäksi. Kaadoin suurimman osan vedestä pois (liikaakin), heitin soijajogurttia sekaan ehkä 300g, lisäsin auringonkukansiemeniä, mausteet ja ja osan tuoreyrteistä. Sitten soseeksi. Piti lisätä maitoa vähän, koska olin lorauttanut vettä pois liikaa. Loput tuoreyrtit ja kauhalla sekaisin. Tuli tosi hyvää. Ensimmäistä kertaa tässä taloudessa perunaa sosekeitossa. :) Pitää nuo loput käyttää kun jääkaapissa ovat, vatsan takia niitä nyt ei todellakaan tarvitse enää syödä vaan normiruokaani taas, eli kuitua, kun vatsahan ei toimi taas juuri ollenkaan, kun magnesiumin lopetin.

Hämärä kuva kun ulkona oli hämärää.

Eilisen postauksen kommenttikenttään kirjoitinkin vähän lisää tuosta magnesiumin käytöstä. Eilen tosiaan googlettelin asiaa paljon, että voiko sitä itsensä onnistua sillä myrkyttämään ja näin vaan voi tehdä, jos syö suuria määriä yli tarpeen. Mä olen ilmeisesti syönyt, koska vatsan toimimattomuus on ollut väärä mittari, kun ei se magnesiumin puutteesta ole alunperinkään johtunut (vaan todennäköisesti se on kilpparioire). Eli melkein kaksi kuukautta yliannostusta. Se pääsee kerääntymään kehoon. Hirvitti eilen ajatella, että mitä kaikkea oisi voinut tapahtua. :( Onneksi tuli ensin näinkin lieviä oireita, kuin hirveät vatsavaivat (olettaen, että mitään pöpöä ei mun näytteistä selviä torstaina). Pahemminkin olisi voinut käydä. Ja imusolmukkeet kaulalla on edelleen alhaalla, eivät ole sieltä takaisin pompsahtaneet. Migreenille en löytänyt mistään lähteestä yhteneväisyyksiä tämän asian kanssa, joskin jokainen reagoi tietysti eri tavalla, mutta voi olla, että tämä migreeni johtuu jostain ihan muusta kuin vatsa + imusolmuketurvotus. Niin joo, ja en tosiaan ole ollut olkkarissa tänään kuin kääntymässä, kuten joka päivä, eli ei se ehkä olekaan se sohva siellä, kun aiheuttaa mun kohtaukseni. :'DD En kyllä silti ota tiettykään mitään ylimääräisiä riskejä, se on paholaisen huone mun silmissäni. :'D

Huomenna jatkan kyllä treenejä taas kevennetysti, jos tässä ei olossa tapahdu mitään. En usko, että johtui rasituksesta ja olossa ei tällä hetkellä ole oikein suuria kummallisuuksia. Väsymys tuntuu silmissä, katsotaan onko se pois huomenna. Jos on, niin en näe mitään syytä olla treenamatta, kehoa kuunnellen edelleen tietysti. Siihen tulee menemään aikaa, että tankoa laitan harteille jalkatreenissä ja kyykyttelisin kunnolla, jos se kuitenkin osittain laukaisi silloin sen ensimmäisen kohtauksen. Jos paremman pyllyn hintana on raju migreenikohtaus, niin jääköön pylly tuollaiseksi. Täytyy sanoa, ettei juuri nyt kovin paljoa kiinnosta miltä se näyttää, nyt vaan puhtaasti v*tuttaa. :D Asenne kyllä muuttui tänään migreenin suhteen. En ole alistumassa ja se ei minua enää pelota. Estää toki kyykkäämästä ja estää menemästä olkkariin, mutta näähän on molemmat ihan järkisyitä, eikä suinkaan pelkoa. :DD

No retreat, baby, no surrender!