Lehmäkaverit ja mietteitä magnesiumista

Superenerginen sunnuntaiaamu! Heräsin itsekseni kahdeksalta kun ei enää nukuttanut ja MINÄ herätin kissan ja miehen. Tuntuu, että kaikki sairastelun aikana piilossa ollut energia hyökkii esille aivan hirveällä voimalla. Täällä olen laulanut (kailottanut) ja pyörinyt ja hyörinyt ja venkoillut pitkin poikin (paitsi olohuoneessa :D).

:'D Mää ja kaverit!

Eilen illalla mentiin tosiaan kävelylle, taidettiin seitsemän pintaan lähteä. Otettiin vähän uusia reittejä ja suht rauhallisesti mentiin ja pysähdeltiin monesti. Sykettä en nostellut ja esimerkiksi ylämäissä tipautin vauhtia sen verran, että pysyi rentona käppäilynä. Ei tuntunut ollenkaan pahalle jaloissa tai muutenkaan. Kädet mulla tietty ottaa aina kylmää ja ne oikein kipuilevat sen vuoksi. Vaikka siis ulkona oli +20°C. Kotiin päästyä kädet on ihan virattomat, ne on aivan jäykät ja kynää ei kykene pitelemään. Ei oo normaalia. Semmonen jännä juttu kanssa tapahtui, että loppumatkasta alkoi iskeä vasempaan käteen sähköiskuja peukkua pitkin. Tajusin, että sykemittari painaa ranteeseen ja siitä ne lähtee. Otin pois ja ihan siitä ranteen sivua silittämällä hellästi tuli joka kerta kunnon hermosähköisku peukkuun. Tuo meni ohi sitten kotona, kun sormet taas lämpenivät. Ranne jäi ihan kylmäksi varmaan vielä ainakin tunniksi. Ihme touhua taas. Kilpirauhasjuttuja vissiin.

HEI KAVERIT KAIKKI ÄKKIÄ KATTOMAAN TÄÄLLÄ ON JOTAIN IHMISIÄ ÄKKIÄ MITÄ TAPAHTUU TULKAA

Eiliselle lenkille tuli mittaa 5.63km ja kestoa 1:17min. Keskivauhdilla 13:42min/km mentiin, eli hitaasti ja paljon pysähdyksiä. Tuommoinen kiva fiiliselyiltakävely. Ei niinkään liikunnallinen, kuin rauhaisa voinnin tunnustelu. Nää lehmät oli kyllä hauskoja ja vähän häiritseviä. :D Parin aitauksen ohi käveltiin, toisessa oli mustia ja toisessa näitä. Siinä kun oltiin kohdilla niin ne tulee aivan hirveällä tohinalla juosten KAIKKI kattomaan ja toljottamaan, että keitä me ollaan ja mitä oikein tapahtuu. :'D Sitten ne yskii kuivaa kurkkua kun hengästyivät ja yrittävät jokainen tunkea mahdollisimman lähelle ja kun liikutaan niin koko katras lähtee mukana aidan vierustaa pitkin. :')

Nämä sai vielä hirveän hepulin kun aitaus alkoikin erkaantua tiestä millä käveltiin, eikä päässeetkään enää kulkemaan rinnalla ja siellä kuule heittelivät takajalkoja ilmaan ja juoksivat toisiaan kiinni ja voi sitä köhinän määrää, kun tuommoiset sikaniskat harrastaa äkkiseltään sprinttailua. :'D Mä pelkäsin vähän, että ne tukehtuu. Oisin rapsutellut niitä, mutta koska olivat tuollaisia häslöjä, en viitsinyt ottaa riskiä, että saavat vielä sydänkohtauksen tai jotain, jos kosken.

Sitten. Aihe nimeltä magnesium. Mulla kun alkoi tää vasta oireilla tähän malliin niin tipautin magnesiumin määrää ihan puolella. Kolme iltaa sitten, kun otin annokseni, tuntui hetken päästä vatsassa kipua. Kaksi iltaa sitten, kun otin annokseni, vatsa meni aivan totaalisekaisin ja kivuliaasti. :( Eilen en sitten ottanut ollenkaan enää, ja arvatkaa mitä? Tänään aamulla ei vatsa enää toimi juuri ollenkaan, eli ollaan siinä normaalissa tilassa ennen kuin aloin magnesiumia syödä. Se mitä tulee, on kaukana siitä, että vatsa oisi sekaisin. OKEI MÄ KIRJOITAN, ETTÄ EI OLE RIPULIA NÄHNYTKÄÄN, noin. :D Niin. Mullahan oli kuukausia vatsa sellainen, että ulos tuli aina vähän vähemmän mitä suusta alas meni. Eli ei normaali, vaan ummetuksen kriteerit täyttyy tuolla. Kilpirauhasarvo tietty nyt selittää tämän. Mutta silloin en sitä tiennyt, toki epäilin jo keväästä asti. Kohta pari kuukautta olen magnesiumia syönyt ja olen sillä saanut vatsani toimimaan. Oman annokseni olen hakenut sillä, että joka ilta ottaa yhden pillerin lisää, kunnes seuraavana aamuna on vatsa löysällä ja sitten vähentää yhdellä pillerillä. Eli tämä perinteinen oman tarpeen testaaminen. No, mulla tuo tarve oli siinä 1200mg päivässä, eli aika korkealla ollaan oltu. Suosituksethan on noin 400mg:n pintaan, mutta mulle tuo ei ole läheskään riittänyt. Vatsa ei toimi ilman, että mennään päälle tonnin. Tuntuu nyt ajateltuna aika huikealle määrälle, kun olen niin pienikin. Tuolla määrällä on kuitenkin menty, kunnes nyt viime päivinä tiputin tuon ensin kuuteensataan ja sitten eilen lopetin. Ja siihen loppui ripuli (ja vatsan toiminta tietty muutenkin lähes kokonaan). Arvatkaa mitä muuta tapahtui yön aikana?

Pari päivää sitten ja nyt. Kaulan imusolmukkeet laskeutuivat lähes kokonaan.

Jossain vaiheessa tajusin tänään aamulla, että voin katsoa alas ilman, että happi loppuu. Ei kurista. Mitä ihmettä? Oliko se magnesium? Sekä vatsa, että tämä? Entä migreeni?? Googlettelin asiaa paljon ja pääasiassa juttua löytyy englanniksi. On olemassa sellainen tila kuin hypermagnesemia, mutta se tuntuu olevan jo aika vakava (jopa kuolemaan johtava) tila. Voi sitä toki olla myös ihan lievänäkin. Oireita on vaikea löytää lievissä tapauksissa. Pääasiassa tuntuu olevan päänsärkyä ja oksetusta, mutta toisaalta sanotaan myös, että oireet voivat olla todella moninaisia. Vakavammissa tasoissa mukaan astuu neurologiset oireet, hermostolliset ja sydänoireet (ja koomat ja kuolemat). En nyt löytänyt mitään mainintaa imusolmuketurvotuksista, mutta jotenkin tuntuisi oudolle, että ihan sattumaa tämä tapahtuma oli. Vatsa ja tämä. Tuo itse hypermagnesemia on tilana harvinainen, enkä uskokaan, että se mulla olisi, mutta jotenkin ehkä herkistynyt noille sitraateille, kun niitä on niin suuria annoksia syönyt niin pitkään, tällaisena pienenä ihmisenä. Jäikö niitä jostain syystä pyörimään kehoon liiaksi tai heittikö muiden tärkeiden hivenaineiden ynnä muiden määrät häränpyllyä, koska magnesiumia tuli niin paljon? Harmi ettei tämä tullut mieleen ennen verikokeita, oisi voinut pyytää mittaamaan tuonkin tason. Sen verran kysäisisin apuja tässä kohtaa, että onko jollain tarkempaa tietoa tällaisesta? Onhan tässä taas aika jännä ajatella, että itekkö tämän kaiken itselleni aiheutin.. :/ Magnesiumia ei pitäisi kehoon liiaksi jäädä, jos munuaiset vain toimii niin kuin pitää, ja mulla munaisarvot on ainakin olleet kohdillaan. Mutta mistä sitä tietää. Veikkaan ainakin, että mun kakkanäytteestä (:D) ei löydy mitään pöpöä, vaan koko ripuli oli tästä magnesiumista johtuvaa. Voi olla, että kaikki muutkin arvot on kohdillaan (paitsi kilpirauhanen).

Tuosta kilpirauhasesta vielä. Siis se mun arvohan on aivan päin p*rsettä (TSH 7.45, vielä marraskuussa se oli 1.25). Suomessa mut olisi laitettu heti lääkitykselle, jo paljon pienemmälläkin heitolla. Täällä oli ohje, että sitä seurataan ja kontrolloidaan seuraavaksi KOLMEN KUUKAUDEN PÄÄSTÄ. Olen asiaa ajanut nyt jokaisella lääkärikäynnillä ja joudun kyllä taistelemaan, että tuon saan hoitoon. Täällä tullaan näissä asioissa niin jäljessä. Täällä tilanne nähdään niin, että joo, toinen arvo oli huomattavasti koholla, mutta koska toinen ei, niin mikään ei ole vielä vialla. Nämä otettiin nyt uudelleen torstaina ja ensi viikon torstaina katsotaan mitä ne nyt näyttivät. Menen sinne kyllä oirelistan kanssa, koska tästä ei tuu mitään. Keväällä oli se yksi järkyttävä stressiviikko, jolloin ruoka ei maistunut ja liikunta senkin edestä. Laakista siitä eteenpäin ensinnäkin sydämen syke tipahti kaksikymmentä pykälää treeneissä, kuukautistista tuli epäsäännölliset (esim. nyt on taas päälle kuusi viikkoa edellisistä, huoh), iho meni huonoksi, tukkaa lähtee ja on karheaa ja huonokuntoista, vatsa ei toimi ilman hevosannoksia magnesiumia, sormet ja varpaat on aina jäässä ja sormet turvoksissa, naamaa turvottaa vähän väliä ja kehoa muutenkin, PMS -oireet oli etenkin taannoin ihan käytännössä mahdottomat mielialojen vuoksi, välillä iskee väsymyskausia ja keho ei toimi normaalisti. Ennen tiesin mitä pitää tehdä, mitä pitää syödä, mistä keho tykkää ja mistä ei, miten saan sen näyttämään siltä kuin tahdon sen näyttävän ja kaikkea tällaista. Nyt en tiedä enää mistään mitään. Keho ei tottele mua ollenkaan. Ne asiat, mitkä ennen toimi, eivät toimi enää. Tällä listalla menen ja kerron myös, että Suomessa mut olisi jo lääkitty pienemmilläkin heitoilla. Siis täytyyhän mulla nyt menkat olla ja vatsan toimia! Noiden kahden pitäisi jo riittää. Vihaan pillereitä ja lääkityksiä, mutta kun on selkeää vikaa, niin pitää mun siihen apua saada. Niin, ettäs tietävät. :)

Nyt lähden aamusuihkuun, kun kello on kaksi iltapäivällä. Sunnuntaiparhautta, etten sanoisi. Niin joo, ja mähän tietty JOIN KAHVIA, kun aamulla ei vatsa ollutkaan enää sekaisin. Hei aika kivaa. :) Eikä mennyt sekaisin siitäkään!