sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Migreenipäivitys nro. 3

Ihan lyhyet kuulumiset. Olen meinaan aivan tajuttoman poikki. Vietin yön sairaalassa eilisen kolmannen migreenikohtauksen jälkeen, kun nappasivat mut osastolle, vaikka lähdin vaan lääkäriä tapaamaan. Ne mun verisuoniperkeleeni aiheuttaa aina huolta tämmösissä jutuissa. Tänään mut kuitenkin kotiutettiin terveenä, eli näitä migreeneitä vaan voi tulla, vaikka joka päivä. Toivottavasti ei enää, sillä mä oon ihan loppu ja rikki. En paina enää varmaan mitään ja kaikki tulee läpi. En nukkunut sairaalassa juuri yhtään (sänkyyn pääsin kahdelta yöllä, nukkumaan kolmelta ja nousin kuudelta, siinä välissä pyörin ja palelin). Nyt on aivan karmea olo, enkä tiedä millainen olo mulla olisi ilman tätä väsymystä. Koitan kaikesta huolimatta keskittyä siihen, että vaan syön ja syön ja syön (kaalitkin taas uunissa). Itse uskon, että nämä migreenit ei varmasti ollut vielä tässä. Tarttee vahvistua, että kestän taas. Tuo viimeisin kohtaus oli erilainen ja jätti jälkiä; nyt on kropassa jänniä tuntohäiriöitä, samanlaisia kuin silloin joskus muinoin, kun kaikki alkoi ja menin tosi huonoksi. Vähän ehkä liian jännää.


Jee meikää tutkitaan kunnolla.


2AM.

Aamulla vielä sängyssä palelemassa, kunnes
potkivat ylös.

Korkeella.

Kaurapuuroa maitotilkalla ja kahvi. Läpi meni.

Tässä ei uni tullut.

Nakkisormi ei taivu enää. Tää on käsi nyt.

Nukuttiin heti päikkärit kotona ja nyt ootellaan, että ruoka valmistuisi. Aikainen nukkumaanmeno edessä. Jos nyt jokusen tunnin jaksaisi olla. Huomenna jännätään taas iskeekö vaiko eikö. Sanomattakin selvää, että treenit ei muuten ole edes mielessä käynyt. Just nyt on kunto aika nollilla.

Tää oli mun ensimmäinen yö sairaalassa ikinä. En mä kyllä yhtään tykännyt. :D

26 kommenttia:

  1. :( :(

    Onneksi olet kotona. Yritän lähettää tosi paljon parantavia ajatuksia ja paljon poweria sinne päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( :( :(

      Kiitos. Täällä mä olen mieluummin kuin tuolla kylmässä. Mä tahdon jopa mieluummin saada kohtauksenikin täällä kuin sairaalassa!

      Poista
  2. Hmmh, aika ongelmallista.

    Jokuhan sen migreenin on laukaissut, joten jos itse olisin saanut yhtäkkiä sellaisen, koittaisin kirjata ylös kaiken mahdollisen edeltäviltä päiviltä. Mitä tuli tehtyä, missä käytyä, mitä syötyä, yms.

    Paleoskeneä seuranneena olen jokusen esimerkin nähnyt, missä migreenistä on päästy eroon ruokavaliomuutoksella. Ainakin gluteeniviljojen välttäminen on ollut monelle ratkaiseva juttu. Mutta tämä ei varmaan sinun tapauksessasi päde, jos kerran olet ollut monta vuotta ilman migreeniä, etkä vissiin tainnut edes pahemmin syödä tällä hetkellä gluteeniviljoja.

    Chris Kresserillä oli eräässä podcastissa (myös transkriptoituna, joten voi lukea jos ei jaksa kuunnella) potentiaalinen vinkki: tyramiinin, histamiinin ja arginiinin välttäminen. Siellä myös selitetään niiden vaikutusmekanismeja, joten kannattanee tsekata se ja miettiä, voisiko joku niistä olla syynä tässä omassa tapauksessasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on päät mietitty puhki, onko sitä tullut syötyä tai tehtyä jotain poikkeavaa ennen näitä. Kun ei ole. :/ Yhdistävänä tekijänä on kuitenkin se, että kellonaika on kaikille kolmelle ollut noin kymmenen tai yksitoista aamupäivästä. Jokin aika välipalan syömisen jälkeen. Noissa syömisisissäni on tyramiinia (mikä yleensä ensimmäisenä poistetaan), kuten maitotuotteet ja banaanit. Mutta se ei selitä sitä, että miksi nyt reagoisin niihin tossa kohtaa päivää, kun myöhemmin päivällä (tai heti aamusta) saan syödä niitä ilman mitään. Saati sitten, että nuo samat on olleet muutenkin päivittäisessä ruokavaliossa jo vuosikausia.

      Gluteeni- tai muitakaan viljoja en tosiaan syö normaalissa arjessa laisinkaan, eli ihan parisen kertaa kuukauteen. Enkä noiden kohtauksien alla.

      Home meillä kävi mielessä ja se selvitetään. Silloin kun aikoinaan aloin oireilla näitä muistuttavilla oireilla (jotka lähtivät eräästä yöllisestä kohtauksesta 2008, joka nyt mietittynä saattoi olla migreenikohtaus johon heräsin kesken kaiken), asuin paikassa, jossa oli hometta kylppärissä. Kaikki kolmesta kohtauksesta on myös startanneet samassa huoneessa (olohuone).

      Muutoinhan suurin muutos ruokavaliossa hiljattain on ollut banaanimerkin hetkellinen vaihto toiseen. :D

      Poista
  3. Kamalaa :( Voimia täältä! Sairaanhoitajana voin sanoa, etten soisi sairaalavuorokausia kenellekään. Siellä ollaan niin toisten armoilla. Toivottavasti pahin on jo takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toivotaan tosiaan, että pahin oisi jo takana! :/

      Poista
  4. Juu ei ole sairaalaelämä herkkua ollenkaan. Onneks ei itsekään ole muuten tarvinut sielä aikaa vietellä kuin synnytysten yhteydessä. Voimia sulle. Toivotaan ettei uudet kohtaukset iske.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole herkkua ei. :/ Kylmää ja kolkkoa. Tähän mä olin eilen vastaamassa, että toivotaankin, että uudet kohtaukset ei enää iske ja sitten heti iski kirjoittaessa. :D Eli en uskalla enää semmosta toivoa! Oishan se silti kivaa.

      Poista
  5. Kaikki voimat ja vahvistavat ajatukseni sulle! Pelkkä migreenikin on jo tarpeeks kauhee, mutta että vetää ihan non huonoks! Lämpimiä ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isosti kiitoksia. Kyllä on ollut rajuja kohtauksia. Ei niistä niin vaan nähtävästi toivu. :/

      Poista
  6. Hyi kamala! Kolme migreeniä peräkkäin! Yäk. Jotain niin ikävää, ettei toivoisi pahimmalle vihamiehellekään. Toivottavasti sama ei toistu pitkään aikaan, mielellään ikinä.

    Toipumisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano. Tää on kyllä semmonen vaiva, ettei kenellekään toivoisi. Mielellään ikinä, se kuulostaa hyvälle! Kiitos!

      Poista
  7. Voi sitä pientä siellä <3 Tiedän mitä pahimmat migreenit on ja kiitäs onneani, etten enää sairasta niitä (knok knok) mutta sulla näyttäisi olevan vielä pahemmat, joten en voi muuta kun toivoa hirveästi jaksamista. Todellakin tiedän mite kamalaa voi olla!! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä unohdin vissiin koputella puuta, kun se sitten palasi riesaksi yhdentoista vuoden tauon jälkeen. :(
      <3

      Poista
  8. Voi kamala, kuulostaa hirveältä. Kovasti voimia, tsemppiä ja jaksamista!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! Tsemppejä ja jaksamaisia ja voimia tarvitaan kyllä ihan oikeesti. <3

      Poista
  9. Voi ei :( Haleja ja jaksamisia <3 Kamalaa tuollainen :(

    VastaaPoista
  10. Ihan kamala olo tuli tän lukemisesta, tulee mieleen mitä ne pahat kohtaukset on ja se kaikki epätoivo ja pelko... Että kuinka kauan kohtaus jatkuu, koska tulee seuraava. Pystyykö olla yksin kotona ja miten pahaksi se menee - voiko syödä, koska pääsee suihkuun. Kun se on henkisesti niin raskasta, oikeasti kuulostaa karulta mutta joskus kun ollut montaa pahaa kohtausta peräkkäin niin kuolemakin tuntunu paremmalta vaihtoehdolta.
    En usko, että sä olisit mitään voinu tehdä toisin, siinä vaaditaan yleensä monta altistavaa tekijää ja kaikki on loppupeleissä kuitenkin sattumaa. Ei lääkäritkään täysin ymmärrä kaikkea, varsinkaan migreenin kohdalla. Lähetän sulle kilokaupalla voimaa, ja parempaa mieltä! <3
    Mä ainakin pystyin muuten syömään paistettuja perunoita kun kohtaus vähän helpotti. :D Joka kohtauksen jälkeen yleensä oppii enemmän itsestään mutta toivon kyllä ettei sulle enää noita kohtauksia tulis. Koitat vaan jaksaa uskoa parempaan ja yritä olla stressaamatta vaikka se on vaikeaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvailit kyllä niin osuvasti! Juuri kaikkea tuollaista siinä mielessä pyörii. Se on nimenomaan henkisestikin aivan järjettömän raskas vaiva ja tapahtuma käydä läpi. Saati sitten näin useasti. :O
      Ai ihana tuo paistetut perunat. :DD
      Voimatoivotuksista ja kaikesta muustakin paljon kiitoksia <3 Pakkohan tämän on joskus loppua. Eiks nii?

      Poista
  11. Voi, TOTTAKAI se loppuu joskus! :') Mun neurologi kerran "lohdutti" mua: "En tiedä ketään jolla olis jatkunu migreeni kroonisena koko elämän, viimeistään vaihdevuosien aikaan helpottaa". Mulle sanottiin melkein vuoden tutkimisen, lääkekokeilujen, kortisonihoidon ja magneettikuvien jälkeen suunnilleen näin: "Sulle on nyt kokeiltu kaikkea. Me ei voida auttaa sua" Itkuhan siinä pääs. Mutta tässä sitä silti ollaan, kun jakso paahtaa eteenpäin niin lopulta se helpotti! Vielä sullakin se elämä voittaa. :) Aivan varmasti. Kunhan vaan jaksat uskoa siihen. Se on vaikeaa ja rankkaa eikä oo välttämättä edes hetkellistä helpotusta mutta pitää vaan nauttia edes niistä pienistä hetkistä kun ei ole kipuja (tai auroja, tai ennakko-oireita...). Ja se helpottuu koko ajan, kun yhtäkkiä arvostaa ihme asioita: niitä perunoita jotka menee alas, niitä hetkiä jotka voi viettää kesällä ulkona...
    Äläkä ainakaan treenistä stressaa, sun kroppa varmasti muistaa sen kovan työn mitä oot tehny eikä anna sen mennä hukkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awww oisko ihanaa, että vaihdevuosina sitten loppuisi.. :') Oot kyllä käynyt sellaisen taistelun ja matkan, että oksat pois. Älyttömän hieno homma, että se tosiaan sullakin loppui joskus. Eikä siis vasta siellä vaihdevuosien kohdilla.
      Treeneistä en tosiaan voisi vähempää stressata. :D En ole ajatustakaan siihen suuntaan uhrannut. Kyllä treenata kerkee sitten taas joskus, kun on terve. Siihen asti levätään, juodaan ja syödään, ja unohdetaan kaikki vaa'at ja peilailut ja pullistelut.

      Ihan niinku viisi vuotta sitten, mulla on samalla tavalla jäänyt oireet päälle. Nyt tiiän, että silloin yöllä sain jonkinlaisen migreenikohtauksen. Oireet on nyt AIVAN täysin samat. Tuntopuutos koko vasen puoli kehosta ja osittain oikea, tuntohäiriöitä, silmät karsastaa ja näkö on muutenkin vähän päin p*rsettä, jumalaton väsymys, aivot käy todella hitaalla, sanat on hukassa ja kirjoittaminen on hiiiiiidasta. Korvat on tosi herkät. Voin helposti nukkua koko päivän. En tunnista peilikuvaani. Viimeksi toivuin siitä yhdestä kohtauksesta monta kuukautta. Nyt on pohjalla neljä. Toistaiseksi. On tää jännää.

      Nii, ja silloin asuin homeasunnossa. Ja tätä ollaan mietitty täälläkin. Jo ennen ensimmäistäkään migreenikohtausta.

      Poista
    2. Sulla on tosi pahat aurat ja kaikki tuntohäiriöt. Mullahan kävi jotenkin niin, että sen kaiken laukaisi monet eri asiat, kuten vuorotyö ja sen myötä uniongelmat ja vuorokausirytmin ja sekavuus, hartiajumit, stressi jne. Lopulta aivoissa vaan kävi niin, että aivot ilmeisesti herkisty niin paljon että ne jäi tavallaan siihen tilaan, ehkä sulla on sama juttu. Kortisoni on sellanen, joka joillain ihmisillä sen katkaisee ja aivot tavallaan palaa normaalitilaan.
      Mutta jos se ois toi home niin ei sekään mukava vaihtoehto :( Oon ite ollu homekoulussa ja sain siitä kans oireita. Kamalaa.
      Mulle oli vaikee olla treenaamatta, kunnes löysin itseni polkemista kuntopyörää itkien kun sattu niin paljon ja olin niin surullinen ja turhautunu ja sen jälkeen en sit enää urheillu ennen parantumista, sauvakävelyä neurologit kyllä suositteli. Tai parantumista ja parantumista, ei ne kivut oo kadonnu mutta helpottanu niiiin paljon :)
      Ja toi mitä sä kirjoitit uusimmassa postauksessa, että onko edes olemassa muuta maailmaa ku se mihin oot joutunu vajoamaan. Niin tuttu tunne! Mutta sit kun se helpottaa ja saat taas elämästä kiinni, niin sä mietit että oliko ne kivut todellisia ja se tuntuu vaan pahalta unelta - se, mitä elämä on ilman kipuja ja oireita on paljon todellisempaa vaikkei siihen elämään aina kiinni pääse.

      Poista
    3. On sulla ollu kyllä kunnon soppa siinä triggereitä niiden migreenien alkamiselle. Mun täytyy oikein miettiä tätä herkistymisjuttua sitten, kun aivot joskus toimii niin, että jotain järkeä taas jossain liikkuu. :)
      Mä osittain toivon, että oisi homeesta kyse. Sitten se tarkoittaisi sitä, että kun täältä lähtisi muualle, niin helpottaisi. Jos ei ole siitä kyse, ei tiedä mistä on kyse. Ja sitten ei voi myöskään tietää milloin helpottaa. Kunhan aikaisemmin kuin vaihdevuosien aikaan!
      Tiiätkö nää sun kirjoitukset tuo mulle hirveästi lohtua, vaikka en nyt ihan rikki olekaan. Niin silti. Kiitos. :)

      Poista