perjantai 28. helmikuuta 2014

Kahvitarina

Koska tänään oli pelkkä aerobinen treeni crossailun muodossa, on siitä vaikea (jopa mun..) saada postausta aikaiseksi. Siispä ajattelinkin tänään kirjoittaa kahvista! Siitä, miten meillä tuosta päästiin eroon. Mitään yleispäteviä neuvoja en osaa antaa, koska en mistään mitään tiedä, siispä tälläkin kertaa jaan vain oman kokemukseni. Syystä että olen siellä täällä aina välillä törmännyt siihen, että tahdottaisiin vähentää kahvin juontia tai luopua kokonaan, kuka mistäkin syystä. Minä en pidä kahvia mitenkään pahana asiana ja joisin sitä edelleen itsekin, jos ei olisi ollut pakko viime kesän lopulla siitä luopua. Mullahan silloin hyökki niitä jäätäviä migreenikohtauksia, jotka vei jopa sairaalaan, ja tuon vuoksi kahvi pääsi (monen muun asian ohella) pannaan, kunnes se myös varmistui triggeriksi noille kohtauksille. Kahvi, tai sitten kofeiini.

Alkuun historiastani kahvin kanssa.


Itse aloin juoda kahvia vasta 18-vuotiaana. Siihen asti en ollut sietänyt koko kahvin hajua, enkä varsinkaan makua. Mutta yllättäen sen sai alas överimakeaa rakastavana, kun se koostui tilkasta kahvia, viidestä seitsemään lusikallisesta sokeria (!!!) ja isosta määrästä maitoa. Siitä alkoi mun kahvitaipaleeni.

Join kuitenkin sitä aika vähän pidemmän aikaa. Olinhan koukussa Batteryyn, ja niitä meni päivässä vähintään yksi tölkki, useimpina päivinä kaksi. Ja joskus sitten kolme. Kahvia tuli juotua lähinnä ekstrana ennen yövuoroja. Ainoastaan satunnaisesti muuten. Eikä siinä sitä kahvia muutenkaan paljoa ollut niiden kaikkien lisukkeiden keskellä.

Jossain kohtaa lisukkeet vähenivät ja kahvin määrä sen myötä lisääntyi hieman. Lopulta jäi sokeri kokonaan pois ja maitotilkalla mentiin. En muista missä vaiheessa olen huomannut sen, että kofeiini ei mulle sovi sitten laisinkaan. Viimeistään näillä paikkeilla, kun jätti noita lisukkeita pois, sen huomasi. Kainalot alkoivat hiota, pulssi nousi, pää oli höttöä täynnä, näkökenttään alkoi ilmestyä länttiä ja kirkkaita pisteitä, tärisytti, keskittyminen oli ihan mahdotonta ja joskus tuntui, että taju voisi lähteä. Siedätyin sille kuitenkin niin, että sain sen yhden kuppini juotua aamuisin, joka tulikin korvaamaan Batteryä, kun vihdoin siitä myrkystä pääsin eroon (kerran join kaksi tölkkiä peräkkäin yöllä töissä ja vietin loppuyön vessassa valtavissa vatsakivuissa). Koskaan ei nuo kofeiinioireet kuitenkaan poistuneet, helpottuivat vain. Kahta kuppia päivässä välttelin, sillä se sai aikaan todella huonon olon. Joskus kuitenkin kaverilla kahviteltiin, vaikka ei siitä hyvä olo seurannut.


Tuohon hillittyyn malliin jatkoin vuosia. Kunnes sitten tapasin mieheni. :D Hänelle kahvi maistui milloin vain ja missä vain. Opin tavoille. Kierrettiin kaikki lähitienoon paikat, joista kahvia vain sai, ja meistä tuli niin vakioasiakkaita ympäristön huoltoasemoilla, että myyjät jo meidät tunnisti. Alkuun näistä kahveista tuli tietysti huono olo, mutta jotenkin sen siinä rakkaudenhuumassa kesti. Meidän ensitreffeilläkin ajettiin kahville. Siitä tuli vain meidän juttu. Ja minähän join niiden ensimmäisten kuukausien aikana varmaan enemmän kahvia kuin koko siihen astisen elämäni aikana. Sitä juotiin vaikka keskellä yötä. Nukkuminenhan oli menettänyt merkityksensä siinä kaikessa huumassa, pärjäsi helposti pari kuukautta, vaikka nukkui 4-5 tuntia joka yö. Tai aamullahan sitä nukkumaankin vasta mentiin. Kahvin ja rakkauden voima on kyllä aikamoinen!

Niin pieni, mutta niin onnellinen.. <3

Jotenkin sitten siedätyin siihen kahviin, enkä enää saanut huomattavia oireita siitä. Lisäksi rakastuin siihen ihan täysillä! Jossain kohtaa lopetettiin se ylenpalttinen kahvin kittaaminen muualla kuin kotona. Ja opin juomaan miehen keittämää kahvia. Sehän on sitten vahvaa. Jotkut kutsuu myrkyksi, jotkut on kieltäneet mieheltäni kahvinkeitot kokonaan. :D Aloin siis saada kofeiinia elimistööni aika tajuttomia määriä, ottaen huomioon miten pieni olen (ollut). Kaksi jättikuppia vakiintui päiväannokseksi. Yhteen jättikuppiin menee noin neljä normaalia kuppia. Siispä päivittäinen annos oli sitä kahdeksan normikupin luokkaa. Joka päivä. Vahvaa kahvia. Enhän itsekään enää keittänyt itselleni sen laihempaa kahvia, kun oli makuun päästy.


Mutta viime kesänä tuli stoppi. Aloin saada migreenikohtauksia, toistuvasti, jatkuvasti. Niitä tuli kuuden viikon sisään yli kaksikymmentä, oltiin sairaalassa yötä ja juostiin lääkärissä kerta toisensa jälkeen. Olin pitkään todella huonossa kunnossa, kohtaukset olivat niin rajuja, että ne kaatoivat sänkyyn päiväkausiksi. Olo kohtauksen jälkeen ei normalisoitunut pariin päivään, ja vaati sitäkin pidemmän ajan, että olin täysin voimissani. Vietin parhaimman kesäajan sängynpohjalla ja lääkäreissä. En muista kesästä juuri muuta.

Vaadittiin se kaksikymmentäjotakin kohtausta, kunnes tajusin yhteyden kahvin välillä. Kohtaukset eivät tulleet milloinkaan suoraan kahvin jälkeen, vaan viiveellä. Ja triggereitähän on varmaan yhtä monta kuin migreenistä kärsijääkin, samoin kesto triggerin ja kohtauksen välillä voi olla mitä tahansa välittömän ja kahden vuorokauden väliltä. Siihen vaadittiin kaksi perättäistä kohtausta sen jälkeen, kun kahvi taas pienen tauon jälkeen palasi kuvioihin. Silloin välähti ja silloin jäi kahvi - ja migreenit pois. Yhdesti on sen jälkeen kohtaus tullut, kun Q10 -pillerit oli loppuneet (joita siis syön estoon, jotka eivät auttaneet kahvin aikana).

Jälkeenpäin olen ajatellut, että tuo oli kehoni viesti siitä, että nyt riittää tuo kahvin määrä. Olen oppinut, että kahviallergia on olemassa, ja että olen kärsinyt tietämättäni sen oireista. Ja että se nimenomaan voi iskeä milloin vain - ja että monesti samaan aikaan kahviin siedättyy ja kehittää allergian, jota ei huomaa, koska on siedättynyt. Olen myös oppinut, että kofeiinimyrkytykseen ei tarvita välttämättä kuin 4mg kofeiinia painokiloa kohti. Olen saanut päivittäin arviolta lähemmäs 20mg, ellen jopa yli. Ei ihme, että keho alkoi huutaa, että ei enää, kiitos!


Sitten päästään siihen aiheeseen, että miten tuosta pääsin eroon. Mun oli otettava kertarykäisy ja päästävä siitä irti. Ei ollut aikaa vähentää ja pikkuhiljaa lopettaa. Mutta vieroittauduin kuitenkin jo heti silloin ensimmäisessä rysäyksessä, jolloin jätin kaikkea muutakin pois, jotka saattoivat nuo migreenini aiheuttaa. Silloin en vielä tiennyt, että kahvi mun migreenini aiheutti, joten saatoin hyödyntää sitä tuossa prosessissa. Sillä päänsärkyähän siitä lopettamisesta seurasi. Ratkaisin päänsäryn sillä, että joka kerta sen hyökkiessä keitin minimimäärän (laihaa) kahvia ja otin siitä vain pari-kolme pikkiriikkistä hörppyä. Tuo vei säryn aina vuorokaudeksi pois. Muutaman päivän jatkoin, kunnes särkyä ei enää tullut. Olin päässyt irti. Seuraavilla kerroilla, kun kahvia kokeilin takaisin, ei sen uudelleen lopettaminen tuonut enää särkyä, sillä kehoni ei ollut enää koukussa. Uudelleen aloituksen myötä sain tuta myös ne kofeiinin vaikutukset taas ihan täysillä, kuten kirjoittelinkin tässä postauksessa (kahvikuppikuvan alla). Ei vaan ole tosiaan mun juttuni tuo kofeiini.

Lopettamisen jälkeen tuli bloginkin puolella hehkutettua sitä, miten pirteä sitä oli aamuisin, miten keho ei enää tarvinnutkaan sitä kofeiiniannostansa lähteäkseen käyntiin. Sehän oli käynnissä! Herätyskello soi ja silmät revähtivät auki; uusi päivä! Jiiihaa! Ja hirveä kälätys heti aamusta, oli energiatasot vähän eri uomissaan kuin kofeiinikoukussa. :D Voi miesrukkaa niinä aamuina..


Mies jatkoi vahvan kahvinsa juomista, kunnes innostui itsekin kofeiinittoman elämän hyvistä puolista. Jo pelkkä ajatus, että on johonkin aineeseen koukussa, on ehkä vähän herättelevä. Miehellä tuo lopettaminen kävi pikkuhiljaa. Meillä oli kaapissa kahvipaketteja odottamassa, jotka hän käytti loppuun. Mutta koska oli niin vahvoilla kahveilla elänyt, hän päätyi sekä vähentämään, että karsimaan sitä vahvuutta niistä. Kaksi jättikuppia vaihtui vain yhteen (aamukahvi) ja sekin oli entisestään laihempaa. Kun kahvit oli kaapista loppu, miehelle tuli se päänsärky. Omien muistikuvieni mukaan se kesti kaksi päivää, mies sanoi, että 3-4 päivää. Yhdesti otti särkypillerin. Ja sitten se oli ohi. Mieskin oli kofeiinista vapaa! Ja mokkamasteri lähti kaatopaikalle. :D Meillä on myös toinen kahvinkeitin, jonka miehelle joskus lahjaksi ostin. Se rouhii kahvin pavuista ja tekee ihanan pehmeää kahvia. Se saa jäädä, vieraita ja muita hätätapauksia varten. Minähän en tule kahvia/kofeiinia enää koskaan käyttämään, mutta miehellä ei ole syytä olla tässä asiassa totaalikieltäytyjä, kun mitään sairauksia ei siellä taustalla ole. Eli voi vaikka tien päällä käydä hakemassa kahvia, mieluummin kuin nukahtaa rattiin.. Sitä päänsärkyä (tai muita vierotusoireita) ei sieltä uudelleen tule, ennen kuin on käyttänyt taas kofeiinia pidemmän aikaa. Ymmärtääkseni, sekä kokemukseni mukaan.

Kahvin tilalle tuli teetä. Mies juo teensä decaf -muodossa, eli kofeiinittomana. Minä juon luonnostaan kofeiinittomana. Kofeiinittomassa on kofeiinia vielä jäljellä (hyvin, HYVIN vähän, mutta kuitenkin), ja mun teessäni ei sitä ole koskaan ollutkaan. Luonnostaan kofeiinittomia on ainoastaan rooibos -tee ja (ainakin jotkut) yrttiteet. Tosin rooibos -tee ei ole oikeasti teetä, vaan juomaa, kertoo Wikipedia.

Hauskaa oli myös huomata, että alkuun migreenipäänsärkyyn popsimani särkylääkkeet sisälsivät kofeiinia. Onneksi jätin ne pois muutaman ensimmäisen kerran jälkeen, kun eihän noista peruslääkkeistä hyötyä migreeniin juuri olekaan, jos yhtään. Kuitenkin niillä ensimmäisillä kerroilla ruokin migreeniä vielä lisää. Voi kehorukka. No nyt sen on parempi olla, kun en enää myrkytä sitä valtavilla (minkäänlaisilla) kofeiiniannoksilla. Oli varmasti vain ajan kysymys, että kroppa alkoi laittaa vastaan. Onneksi ilmoitti migreeneillä, eikä esimerkiksi niillä vakavimmilla kofeiinimyrkytysoireilla. Kyllä ihmiskeho on viisas.

Tsempit jokaiselle, joka kokee, että kahvista pitäisi luopua tai sitä pitäisi vähentää. Itse en ole ikävöinyt kahvia laisinkaan lopettamisen jälkeen, vaikka sitä niin kovin rakastin.

Postauksen kuvat on koneen syövereistä. Vain osa niistä kaikista kahvikuppikuvista, joita olen ottanut. Onnellinen kesäkuva on alkujaan miehen puhelimesta. Voi niitä muistoja.. <3

Parhausviikonloppua!

24 kommenttia:

  1. Huhhuh millainen kahvitaival! Hauska huomata että joku muukin on aloittanut kahvinjuonnin noin myöhään. Itsekin join aika satunnaisesti, kunnes sitten aloin lukea pääsykokeisiin... Niin noh :D uutena vuotena tuli tehtyä kahvirajoituslupaus eli 2 mukillista (4kuppia) päivässä! Koska masu ja huonot unenlahjat. Tosin olen itsekin joskus erään miekkosen kanssa juonut yökahveja :D
    Noooou, kaatopaikalle mennyt mokkamasteri! Olisin hyvin voinut ottaa sen ilostuttamaan opiskelijakämppääni :D
    On se kyllä hyvä ettei sun enää tee mieli kahvia! Tai no ne oireet oli kyllä niin pahat migreeneineen ettei mikään ihmekään!
    Ihana onnellisuuskuva <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän paljon sitä asiaa riittikin aiheesta. Vaikka en mä kyllä olettanut saavani tästä mitenkään kovin lyhyttä postausta missään tapauksessa.. :')
      Heheh, tuommoisia ne miehet on, pakottavat kittaamaan yökahvejakin! :D
      Mokkamasteri oli jo aikansa elänyt, ei sitä kehdannut mihinkään muualle viedä kun roskiin. Et menettänyt yhtään mitään, mä vannon! :'D
      Mä en oikein enää edes muista miltä kahvi maistui. Alkuun olin varma, että tekisi mieli kun mies kuitenkin vielä aikansa joi. Ajattelin, että se kahvin tuoksu olisi ollut huumaava.. Mutta sen sijaan tajusin, etten edes kiinnittänyt tuoksuun mitään huomiota. Ehkä sekin oli kehon tapa kertoa, että ei sitä tarvitse ollenkaan. :)
      Onnellisuuskuvaa jäin tuijottamaan pitkäksi aikaa. Olen sen vain joskus silloin kesällä nähnyt, enkä kertaakaan sen jälkeen. Näin siinä paljon asioita ja paljon tuli muistoja mieleen. <3

      Poista
  2. Miehelläsi auttoi särkytabletti? Muistan lukeneeni, että tuohon jysäriin ei auta eikä mulla auttanutkaan. Ja kesti viikon, hyi. Kamalista kamalin päänsärky. Mutta hyvälaatuisessa kahvissahan on antioksidantteja ja muitakin hyviä puolia, joten nykyään juon sen ison aamumukillisen. Mutta en tosiaan mitään juhlamokkia yms. Se kokeiluni oli vaan sellainen kokeilu, ihan hyvin pärjää ilman kahvia, ei ole vaikeaa. Mutta tykkään mausta, joten en päättänyt kokonaan lopettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koki siitä olevan vähän apua. Tai sitten se oli plasebovaikutusta. :) Sama mulla kävi, kun migreeniin otin särkylääkettä. Ei ne siihen auta, mutta silti koin niiden vähän helpottavan.
      Mäkin tosiaan joisin kahvia varmaan elämäni loppuun asti ilman tätä pakottavaa syytä lopettaa. Ehkä kuitenkin hyvä, että tuli se pakottava syy lopettaa, kun näin jälkeenpäin olen tajunnut tuon, ettei nuo mun määräni ollut ihan kohtuusmääriä. Ja ei tässä koe mistään luopuneensa, mikä on tietysti kiva juttu. Jotain oli ja sitten ei enää ollut ja sillä mennään. :) Nautiskele sä mun puolesta kanssa! ;)

      Poista
  3. Tämä oli kyllä hyvä kertomus siitä, miten joku voi addiktoitua sellaiseenkin, mitä ei aluksi edes tee mieli. Monet luokkakavereistani alkoivat juoda kahvia jo yläasteella, kun sitä oli koulun kirjastossa tarjolla. Kahvi tuntui kuuluvan teinien elämään muutenkin, viikonloppuiltaisin istuivat paikallisilla huoltsikoilla kahveilla ja kotonakin koko ajan meillä oli kahvipannu päällä, kun veljien kaverit tulivat ja menivät.

    Itse en ole koskaan ymmärtänyt kahvin juomista, kun se on niin pahaa :D. Mutta se tuoksuu mielestäni hyvältä. Hyvä ajatus tuo, että joku koukuttaa niin pahasti, että se herättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä hassua, että vaikka ei tykännyt ollenkaan, niin silti sitä oppi juomaan ja lopulta koukuttui ihan kunnolla. Kahvi oli aina ollut ihan todella vastenmielistä, kun en hajuakaan sietänyt. Ehkä mun olisi jo silloin pitänyt tietää, että siihenkin vastenmielisyyteen on syynsä ja se on se, ettei se ole mulle sopivaa tavaraa ollenkaan. Kymmenisen vuotta sitä tuli juotua. Se oli sopiva määrä yhteen elämään. Tai selvästi vähän liikaakin. ;)

      Olen silti onnellinen, että kahvi oli olemassa. En tiedä miten miehenkin kanssa tuo alkutaival olisi mennyt ilman. Kahvi oli isossa osassa siinä kaikessa ja niihin hetkiin liittyviä ihania muistoja on lukuisia.

      Poista
  4. Mää oon kans aloittanut kahvin juonnin aika myöhäisellä iällä, varmaan parikymppisenä. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni, nyt meitä myöhäsiä alottajia on jo kolme tässä keskustelussa. :)

      Poista
  5. Mä oon aloittanut kahvinjuonnin viisivuotiaana. :) 22 vuotta sitä tuli kitattua, mutta viime syksynä sitten lopetin. Ihan vaan siksi, etten tykkää olla mihinkään aineeseen koukussa. Oli niin inhottavaa, kun joskus ei ehtinyt juoda aamukahvia ja sitten päätä särki koko päivän.

    Tosi hienoa kyllä, että sait selville syyn migreenikohtauksille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoh, sä oot aloitellut jo varhaisessa vaiheessa. :D Vaikka aika paljon näitäkin tarinoita kyllä kuulee, että on aloittanut kahvittelut ja lapsena. Sulla oli lopettamiseen sama syy kuin meillä täällä oli miehellä. Onhan se vähän inhottava ajatus olla niin koukussa yhtään mihinkään.
      Joo se oli kyllä ihanainen välähdys, kun kahviin tajusi ne kohtaukset yhdistää!

      Poista
    2. Viime aikaiset tutkimukset puhuvat vahvasti sen puolesta, että kahvi on kohtuudella (kofeiinin saantisuositus max. 600 mg/vrk = 5-6 kuppia) nautittuna terveysjuoma, joka ehkäisee monia sairauksia. Mitään terveydellistä syytä ei ole olla juomatta kahvia, mutta fiksu ihminen tietysti jättää kahvin juomatta, jos se ei itselle sovi.

      Itse olen juonut kahvia ehkä n. 5-6-vuotiaasta, nykyään menee 2-3 kuppia kahvia päivässä. Olenko "koukussa" kahviin? En tiedä, enkä oikeastaan vaivaa itseäni ajatuksella. Ihminen on aina riippuvainen jostain: hapesta, ravinnosta jne. Useimmat ihmiset ovat myös riippuvaisia lähimmäisistään, puolisostaan tai vaikkapa bloggaamisesta. Nettiriippuvuus on arkipäivää, ihmisellä on tapana kehittää itselleen uusia tarpeita. Mutta riippuvuudessa sinällään ei ole mitään pahaa, se on ihmiselle hyvin lajinomaista. Olennaista on se, missä määrin riippuvuus rajoittaa tai sanelee elämää.


      "Aina on oltava riippuvuus, se ensimmäisen pakon päivään tuo
      Jäsentää valveen ja tarpeen luo
      Se ei tyydy, se etenee"

      Poista
    3. Oon sun kanssa ihan samaa mieltä ja kuten tosiaan todettukin, joisin edelleen itsekin, jos vaan voisin. Ehkä sitten joskus myöhemmin olisi iskenyt se ajatus päähän, että onko sitä kiva olla fyysisesti koukussa siihen, että se kahvi on aina juotava, kaksi kertaa päivässä, tai muuten hyökkii se päänsärky. Tämä itseasiassa aiheutti aina välillä päänvaivaa (kirjaimellisesti ;) jossain tien päällä tai muualla pitkiä aikoja ollessa, kun ei sopivia paikkoja löytynytkään, josta voisi kahvia hakea, jotta päänsäryltä välttyisi.

      Tai sitten oisin onnellisena juonut sitä elämäni loppuun asti, ilman, että moinen riippuvuus oisi häirinnyt. Vaikea sanoa. Kahvia itsessään en tosiaan pidä pahana asiana laisinkaan.

      Poista
    4. Sori, luin tekstin liian pikaisesti, tarkoititkin lähinnä fyysistä riippuvuutta, itse ajattelin lähinnä psyykkistä puolta. Uskoisin että monella on kahvin suhteen voimakkaampi nimenomaan psyykkinen riippuvuus ts. tapa ja tottumus juoda kahvia tietyissä tilanteissa (erityisesti aamulla). Tupakoinnin lopettaminen on monelle vaikeinta juuri tapariippuvuuden vuoksi.

      Poista
    5. Onhan tässä tosiaan ne molemmat puolet olemassa. Psyykkisesti oon mielelläni koukussa pitkälti mihin vain, mutta se fyysinen puoli ajatuksena vähän häiritsee. Mutta todennäköisesti en oisi koskaan sitä ajatellut silti sen enempää, jos konkreettisia syitä lopettamiseen ei oisi tullut. Näin jälkeenpäin tuo ajatus on mulle vasta tullut. Ja veikkaampa, että tuskin tuo toinen puoliskokaan oisi asiaan havahtunut, jos en olisi itse joutunut lopettamaan.

      Poista
  6. :D eh.. mä olen juonut nyt kahvia ehkä 33 vuotta, joka päivä ja vähintään 2-3 "muumikupillista" yleensä 3dl mukeja menee 4-5 päivää kohden. Ei takuulla ole ollut hyväksi vatsalle eikä hampaille, mut olen niin koukussa siihen et en osaisi olla ilman. Pari kertaa "lopettanut" niin tulee niin kiukkuseksi, et olen todennut et parempi vaan muiden kannalta et jatkan sitä kahveen lipitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kiitettävästi sullakin menee siis kahvia päivässä. Kiukkua ei jaksa helpolla kattella ja kuunnella, anna mennä sitä kahvia vaan tästäkin eteenpäin. :D

      Poista
  7. Kahvista puhuttiin juuri viime viikolla muistaakseni QI-ohjelmassa (tai jossain muussa BBC:ltä tulevassa, no anyway). Siinä sanottiin, että kahvi ei itse asiassa piristä lainkaan, mutta jos sitä on tottunut juomaan, sitä tarvitsee että pääsee kahvia juomattoman ihmisen normaalille vireystasolle. Eli jos on totuttanut kroppansa kahviin, ilman sitä on väsynyt, mutta jos ei juo kahvia, kahvin juominen ei itse asiassa toisi lisää vireyttä. Aika mielenkiintoista!

    Omakohtaista kokemusta mulla ei ole, kun en ole ikinä välittänyt opetella kahvia juomaan, mutta teetä mulla kyllä kuluu helposti litra päivässä :) Olen teen suhteen varsin kaikkiruokainen eli juon myös kofeiinittomia "teitä", kuten rooibosta ja yrttiteitä. Nam. Päivä alkaa parhaiten ison teelaarin äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, miten mielenkiintoista! En yhtään ihmettelisi, vaikka se noin menisikin. Tuo varmaan selittäisi myös sen valtavan energiamäärän, joka hyökkii siinä vaiheessa, kun on vierotus hoidettu. Siitä se tasoittuu normaaliksi, mutta se alku on ihan hyperenergista. Kai sen eron siinä huomaa niin selvästi siihen edeltävään tilaan verrattuna. Kahvin kanssa oli väsyneempi suuremman osan päivästä. Silloin tuli myös aina iltapäivällä vireystason notkahdus. Varmaan aamukahvin vaikutus lakkasi. Se korjattiin tietysti aina uudella jättikupillisella. Nyt vireystaso pysyy samana aamusta iltaan asti ja se on aika kivaa.

      Teetä olen minäkin opetellut nyt käyttämään ja kyllä vaan maistuu! Tätä edeltävät teekokemukset oli lähinnä lapsuudesta, jolloin sekaan meni tietysti ne maidot ja sokerit. Nyt riittää pelkkä vesi ja se teepussi. Namnam. :)

      Poista
  8. Allekirjoitan tuon mitä Ilona kirjoitti, olin pitkään ilman kahvia enkä ikinä ole ollut niin pirteä. En korvannut kahvia esim. mustalla teellä vaan join kofeiinittomia hedelmä- yms. teitä. Siksikään en juo yleensä kuin yhden mukin aamulla nykyään, koska jos juon esim. kolmesti päivässä kahvia, olen ennen pitkää kroonisesti tosi väsynyt. Hassu juttu eikä kukaan usko juurikaan. Uskon, että monella voisi olla sama efekti vähentämisen kanssa. Ainakin nimittäin niillä monilla ihmisillä, jotka sanovat juovansa aamulla pannullisen kahvia että pääsevät pelkästään liikkeelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saman pirteyden olen tosiaan huomannut itsekin nyt, ja sitäkin enemmän huomannut sen, miten väsynyt kahvin kera aina oli. Ei varmaan näitä juuri usko ennen kuin on kokeillut olla ilman. Samoin joukkoon mahtuu aina niitä, jotka eivät ole mielestään huomannut mitään eroa (ja heidän kokemuksensa tietysti todistaa kaiken positiivisen vaikutuksen vääräksi..). Lähtökohtaisesti ajattelisin, että tämä pirteämpi olo sieltä seuraa jokaiselle.

      Poista
  9. On se kyllä mahtavaa, että kerrot ihmisille tästä asiasta. Itse ihmettelin kuukausitolkulla lisääntyviä (ja jatkuvia) päänsärkyjä vuonna 2010, kunnes tajusin juovani lähes 20 kuppia päivässä...jännä juttu että kroppa ei tykännyt! Kolme päivää saikkua, kun makasin peiton alla vieroituskivuissa, mutta sitten se oli ohi ja vaihdoin teehen. Kävin saman uudestaan läpi reilu vuosi sitten hieman lievempänä versiona ja nykyään voin ajoittain juoda kahvia, mutta pyrin välttämään sitä mahdollisuuksien mukaan. On se kyllä kummallinen myrkky tuokin aine!
    Toivottavasti muutkin pääsevät eroon ja huomaavat, että kahville löytyy korvikkeita - etenkin jos riippuvuus on kovin vahva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että joku kokee hyödylliseksi! ;) Ei ole sullakaan miellyttävät oireet olleet, ja onhan tuossa tuota kahvimäärääkin.. Kovin herättelevää on myös tuo, että kolme päivää meni saikussa vieroituskipujen vuoksi - ja ihan vain kahvin vuoksi! Kyllä tosiaan kaikesta pääsee eroon, vaikka olisi kuinka koukussa ja vaikka kuinka rakastaisi kahvia. Jos vain tahtoo.

      Poista
  10. Ai, kun mulla onkin ollut ikävä näitä sun juttujasi, kun en oo ehtinyt koneelle moneen viikkoon kunnolla istahtaa lukemaan <3. Mut tänään luetaan sitten senkin edestä! Vähän töitä välissä ja illalla taas jatkuu, hihi.

    Tää kahvitarina oli kyllä huisin mielenkiintoinen! Ja huomasin joitain yhtäläisyyksiä omaan tarinaanikin. Itekin alotin kahvinjuonnin vasta lukioikäisenä. Sitä ennen olin saattanut maistaa jossain, mutta oli yleensä jäänyt juomatta loppuun, kun oli niin pahaa. Alkuun en juonut edes päivittäin, mutta vähitellen siitä kahvin lipittämisestä alkoi tulla säännöllisempää. Minäkin laitoin aina sokeria ja reilusti maitoa, kun ei sitä myrkkyä muuten saanut alas. Joensuuhun muuttamisen jälkeen (v. 2007) alkoi sitten se kahviloissa ramppaaminen ja makukahvien juominen. Taaskin paljon maitoa, paljon makeutusta. Mies keitteli kotona kahvia päivittäin, joten yleensä minäkin sitten join. Sen sokerin onnistuin jättämään pois, mutta maitoa lisäilin edelleen melkein enemmän kuin kahvia. Sitten normitilanne alkoi olla jo se kolme kuppia päivässä. Join aina, kun joku tarjosi. Join aina, kun mies keitti. Ite en koskaan kahvia keittänyt vaan itelleni. Kesällä 2012 tuli (ehkä) ensimmäinen järjetön mahakipu kahvin (tai kofeiinin takia). Aiemminkin mulla oli samanlaisia ollut, mutta en oo pystynyt varmistamaan johtuiko kahvista vai mistä.. Tolla kertaa sattui niin paljon, että tuli järkyttävä kylmä hiki ja meinasin pyörtyä kauppakeskuksen rullaportaissa. Se oli pelottavaa se. Sen jälkeen kahvia kuluikin huomattavasti vähemmän, kunnes sitten viime syksynä (?) lopetin kokonaan ja siirryin juomaan rooibosta ja kofeiinittomia haudukkeita. Ja enää ei oo niitä mahakipuja tullut. Hyvä niin :)

    Kyllä tää kahviton elämä on paljon mukavampaa. Pysyy turhat päänsärytkin poissa, eikä tosiaan tule niitä muitakaan oireita. Näin jälkeenpäin ajateltuna on muuten ihan äärimmäisen huvittavaa, että on pakottanut itsensä juomaan jotain sellasta, josta ei ole alunperinkään tykännyt. Jos kahvi maistuu pahalta, niin miks sitä pitää sitten väkisin litkiä sen maidon ja sokerin kanssa, kun vois yhtä hyvin juoda jotain muuta? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, sulla on taas urakkaa edessä! :') Viime aikoina on tullut vissiin useampikin pitkä postaus..

      Nuo sun massukivut kuulostaa samalle mitä mulle tuli Batterystä, kun join pari tölkkiä putkeen. Ihan hirveä kipu, ei tuntunut riittävän se, että oli nelinkerroin lattialla. Ja töitä piti koittaa jatkaa. Hyi että. Ei semmosta enää koskaan.

      Ja tuota samaa mietin minäkin - miten ihmeessä sitä on pitänyt alkaa väkisin jotain semmosta juoda, jota ei voinut sietää. Ihan käsittämätöntä. :D Ei ois ollut pakko! Ja ehkä meillä molemmilla se oli jo merkkinä silloin, että ei se meidän kehoihin sovi. Ei sitä vain tajunnut. No nyt tiedetään sitten varmaksi. :D

      Poista