perjantai 7. helmikuuta 2014

Öärgh

Normaalia hiljaisempaa on ollut täällä. Johtuu siitä, että tällä hetkellä tämä kyseinen tuote on parasta seuraa:

Palautellaan vähän elektrolyyttejä kehossa kohdilleen.

Keskiviikko - torstai -välisen yön vietin vessassa. Jo iltaa kohti alkoi vatsaa kivistää ja krampata. Syytin kokkailujani, kun siinä oli soijarouhetta, mikä ei välttämättä aina mun vatsalle sovi ihan täysillä. Ei se kyllä tollaista reaktiota ole tehnyt, mutta syytin sitä silti. Jotenkin sain nukahdettua illalla, herätäkseni parin tunnin päästä vatsan kouristukseen ja kivistykseen. Hain parit Renniet, jotka eivät kyllä eroa oloon tehneet. Sitä tukalaa oloa kesti ainakin tunnin, kunnes vatsassa hurahti ja sitten oltiinkin vessassa useaan otteeseen. Ei niin hyvät kaverit Ripsa ja Oksu tuli kylään. :D Eli oksennustauti, mahatauti, norovirus, mitä näitä nimiä nyt on. Joku tämmönen iski. Enpä muista milloin oisi viimeksi ollut mahataudissa. Eikä kyllä ole ollut ikävä. Hyi.

Koko yönä en juuri nukkunut, koko päivän sitten senkin edestä. Olin aivan loppu. Aamulla olin niin kuivunut yön jäljiltä, etten voinut nousta, sillä taju oli heti lähteä. Olin hereillä ehkä tunnin ja nukuin tunnin, kaksi tai kolme. Samaa jatkoin koko päivän. Ruokahalu oli laakista kadonnut, ruoan ajatteleminenkin teki todella pahaa. Sain koko päivänä syötyä yhden banaanin (kahdessa osassa), puolikkaan päärynän, neljä riisikakkua ja kolme laimeaa ja normaalia pienempää ns. palkkaria. Eli protskuja saadakseni mahdollisimman helposti edes vähän. Eipä tuosta montaa kaloria tule, ja jokaisen syömisen jälkeen tuli aina entistä huonompi olo muutenkin. Kuume nousi korkeimmillaan lukemaan 38.3°C. Joka ikiseen paikkaan kropassa kolotti. Jossain kohtaa illalla kolotukset katosivat ja niin näytti mittarikin jo 37.5°C siinä kohtaa. Onneksi itse oksentamiset jäi sinne yölle, eli sitä touhua ei tarvinnut enää pitkin päivää harrastaa. Ripsa sitten taas kyläili kyllä useaan otteeseen.


Tänään aamulla herättiin jo paljon paremmalla fiiliksellä. Kuume oli laskenut entisestään ja päivällä tuli jo mitattua 36.8°C lukema. Aamu alkoi yllä näkyvällä setillä. Sain kerralla syötyä kokonaisen banaanin plus juotua protskujuoman! Sankarifiilis! Meinasinkin, että tästä tulee jo parempi päivä. Ruokahalukin palaili ja kovaan ääneen uhosin tekeväni kasvissoppaa. No, siinä kohtaa kun olin toisen tuollaisen yllä näkyvän setin syönyt, iski taas ällötysolo, joka ei sitten loppunutkaan. Ruokahalu katosi taas. Todennäköisesti keho on kovasti kuivunut, vaikka sitä vajetta tuleekin paikkailtua, ja yleisolo on sen vuoksi heikko. Eikä tietysti energiaakaan ole saanut suusta tarpeeksi alas. Ja vatsahan on edelleen ollut todella huonona, mutta en odotakaan siltä nopeaa toipumista, koska, noh, mun vatsa. :) Ripsa siis vierailee edelleen. Ja koko päivän on kuulunut masusta sellaista mölinää, pulputusta ja vaikka mitä, että ihmettelen, jos naapurit eivät tee valitusta metelistä!


En siis saanut aikaiseksi kokkailla yleisen heikotusällötysolon vuoksi. Syönyt olisin mielelläni! Keho huutaa energiaa, sillä mieli on tehnyt ihan hulluna roiskeläppiä!! Ja naan-leipää. Roiskeläppiä ei täältä saa, ja naan-leivän tapaan niissäkin on viljaa. Vaikka viljaa toisinaan syön, sillä vatsa kestää satunnaisen käytön hienosti, en sitä viitsi pistää tuonne vatsaan, missä kaikki on tällä hetkellä huonosti. Tuskin siitä mitään positiivista seuraisi. Katselin netistä Tescon tarjontaa joistain valmiista (koska kokkailu on vain liikaa tässä kohtaa) ja hyvistä sapuskoista, joita tekisi mieli. Perunaahan tekisi mieli! Ja voi, miten onnellinen olin, kun sieltä tuota yllä olevaa löytyi! Kyseessä on pakastettuja isoja uuniperunoita, joissa ei ole mitään muuta, kuin perunaa ja auringonkukkaöljyä. Mikrossa viisi minuuttia. YES, PLEASE. Mies saikin lähteä näitä hakemaan töiden jälkeen ja noin seitsemän tunnin syömättömyyden jälkeen, jo kohtalaisen heikkossa olossa, sain perunan lautaselle, enkä ole aikoihin ollut niin onnellinen. :')

Murjosin sen auki haarukalla, kunnes muistin, että kuvakin oisi kiva.

Laitoin päälle suolaa, johon on ollut ihan kiva himo, jota olen jopa suoraan purkista ottanut kielelle. Keho kyllä tietää, mistä on vajaus. Lisäksi suihkutin makuöljyä jonkin verran päälle. Raejuustoa otin rinnalle, jota en ole voinut ajatellakaan syöväni tässä kahden päivän aikana, mutta toivoin, että tuon kanssa se menee. Ja voi luoja, en ole eläessäni syönyt noin hyvää ruokaa! :D Kaksi päivää sitten on viimeksi syönyt jotain lämmintä ja maistuvaa, ja nyt sitä sai! Maailman paras peruna! <3 Raejuusto meni siinä sivussa hienosti, suola maistui taivaalliselle, samoin makuöljyt siinä seassa. Peruna oli ihan täydellinen. Vatsalaukku on tässä välissä jo ihan kivasti kutistunut ja olin jo täynnä puolessa välissä, mutta jatkoin sitkeästi loppuun asti ja nostin kädet ilmaan voittajana. :') Vatsakin tuntui rauhoittuvan tästä ja pulputus kaikkosi. Se tykkäsi, että sai lämmintä ruokaa. Ja perunahan on loistavaa tavaraa, kun kylässä on Ripsa, siinä kun on tärkkelystä, mikä helpottaa tilannetta. Jos yhtään kykenen, syön tänään iltapalaksi toisen tämmöisen perunan raejuuston kanssa. Nyt on tärkeää saada energiaa mistä tahansa, mistä vatsa yhtään tykkää.

Muutamia ruoka-aineita en pysty vieläkään ajattelemaan, enkä siis myöskään syömään. Rahkaa, pähkinävoita, mitään kovin makeaa tai kovin rasvaista. Taatelit, ei kiitos! Yyyhh. Tekee pahaa. Onneksi nyt on jotain, mitä kykenee syömään. Tiedä vaikka vetelisin huomenna aamupalaksikin uuniperunan. :D Kyllä tämä tästä. Varmasti menee jokunen päivä, että täältä ollaan normaaleissa voimissa, mutta onhan tässä aikaa. Treenejä ei tietysti ole tullut, eikä hetkeen tulekaan. Sunnuntai on iso ehkä, todennäköisesti vasta ensi viikon puolella tulee seuraava treeni. Ja se onkin kevyt viikko. Ei voisi kyllä parempaan saumaan tulla kevyt viikko nyt, sillä tässä menee tosiaan vielä aikaa, että olisi missään raskaiden punttien nostelukunnossa, kun ei kerran ole hetkeen syönytkään kuin jokusen hassun kalorin päivässä. Tuli vissiin otettua tahaton pieni (iso) kiristely tähän kohtaa. :/ Mutta nyt toivutaan!

Toivottavasti tiellä kaikilla on Oksu- ja Ripsavapaa viikonloppu!

p.s. Vastailen edellisen postauksen kommentteihin vähän paremmalla ajatuksenjuoksulla.

18 kommenttia:

  1. Voi ei. :( Paljon paranemisia. <3

    Hehe, nauratti toi roiskeläppä. :'D Mulla kun oli viimeksi samanmoinen tauti kesällä, niin ainoa asia, jonka syömistä pystyin edes ajatella oli kaupan valmisriisipuuro. Ei kelvannut itsetehty. Yök. Normaalisti kyllä nam.

    Onneksi pottu upposi. :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rinkelöinen <3

      Siis mä himoitsen vieläkin sitä roiskeläppää :DD Joskus vaan pitää saada jotain tiettyä juttua, eikä itse jaksa tai edes halua vastaavaa valmistaa! Jos asuttaisiin Suomessa, oisin varmaan jo syönyt jokusen roiskeläpän. :'D Niitä tuli syötyä joskus silloin keuhkokuumeesta toipumisen aikoihin (2009), jolloin menetin parissa päivässä kolme kiloa, kun ruokahalu katosi. Sen tajuttuani himotuksen kohteeksi nousi nuo pikkupizzat. :')

      Pottu on tosiaan uponnut. En ole eläessäni syönyt näin paljon pottuja kuin viimeisten päivien aikana. :D Aamupalana, ruokana, iltapalana, vaikka keskellä yötä! :')

      Poista
  2. Paranemisiin sinne. Asiasta peltirumpuun: Oletko ollut edelleen juomatta kahvia? harkitsen vakavasti litkun juomisen lopettamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jerita! Peltirummun kolina kuultu ja tässä vastausta: edelleen olen juomatta kahvia. Meillä myös mies lopetti sen juomisen jo jokin aika sitten esimerkistäni innostuneena! Voisin melkein tehdä jossain kohtaa postauksen, että miten meillä tämä lopettaminen hoidettiin. :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Enköhän mä kohta ole taas kunnolla tolpillani, kiitos! :)

      Poista
  4. Voi kurjuus :( Tuntuu et moni bloggari on nyt jotenkin kipeenä, no flunssakausi nyt onki meneillään. Sä sait sen ikävimmän taudin (verrattuna flunssaan). Paranemisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle kun ei nuo flunssat iske, niin saan vissiin nykyään aina nämä vatsavaivat, kun tuo vatsa on tuollainen pienoinen ongelmapesäke. :( Joskus se flunssakin oisi kyllä kivempi! Jättäisivät mun vatsani jo rauhaan. :') Kiitos Pia! <3

      Poista
  5. Kuulostipa tutulta! Tuollainen raju, mutta kuitenkin verrattain lyhyt(?) tauti, alkaa iltaa kohden ja pahenee vaan yön kuluessa. Yhtenä päivänä tekee suurinpiirtein kuolemaa, seuraavana menee jo 1-2 ruoka-ainetta (ja KAIKKI muu kuvottaa). Siitä se vähitellen alkaa taas paluu elävien kirjoihin.

    Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiinsa noin! Ainoa hyvä puoli tosiaan tässä taudissa on se, että se ei kestä kauaa. Eniten kyllä harmittaa, että syömiset jäi niin vähäisiksi, ja niitä vaikutuksia saakin paikkailla pitkään. Tänään maistelin ensimmäistä kertaa tauon jälkeen mantelivoita (ei ollut kovin hyvää), kun se jo vähän houkutti. Rahkaan en ole vieläkään koskenut. Kaikki makea ällöttää. Jopa päärynä on pitänyt jättää monta kertaa kesken, koska se on ollut liian makea. :O No, eiköhän se tästä taas pian. :) Ainoa suunta on ylöspäin!

      Kiitos!

      Poista
  6. No jösses, sinäkin brutukseni :( kyllä se nyt monella vastustaa! Tahattomia kevyitä viikkoja, huhheijaa, noh sitten uudella ponnella taas kun tästä noustaan! Paranemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tää brutus täällä kanssa :( Nyt vastustaa niin maan perkuleesti! Tämä viikko ei kevyestä kuitenkaan mennyt, kun kerran ehdin koko kropan tehdä raskaiden treenien myötä läpi. Jos ensi viikko ei oisi kevyt jo suunnitellusti, pitäisi se semmoiseksi muuttaa, kun ei tästä raskaiden rautojen pariin palata vielä hetkeen. Eli tällä kertaa ei olisi voinut parempaan saumaan kevyt sopiakaan! Joskus näinkin onnekkaasti. :')
      Ja kyllä vaan, täältä sitä noustaan taas kohta! Ja sitten on kuule semmoset perstalkoot taas että oksat pois!

      Poista
  7. Kuulostaa TOOOSI kivalta. Pikaista paranemista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskinta viihdettä ikinä, ihan TOOOOSI hauskaa. :) Kiitos Pete!

      Poista
  8. No hyi. Kuulostaa tuskalliselta. Tän kun luin, niin tunsin itteni varsin onnelliseksi katkonaisen mutta kivuttoman luuni kanssa :D Oksentaminen on kauheinta ikinä. Pikaista paranemista !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tunnen kyllä saavuttaneeni jotain, kun sain sut vatsataudillani tuntemaan ittesi onnekkaaksi, 'kun sulla on vain kivuton poikkinainen jalka'. :DD Oksentaminen on kyllä maailman vastenmielisimpiä asioita, mutta eiköhän jalan katkeaminen mene siihen samaan syssyyn! Kiitos, paranemiset meille molemmille!

      Poista