maanantai 30. syyskuuta 2013

-2cm, eli hei-hei hauis

Kissa oli kuin olikin aamulla armollinen ja antoi nukkua melkein seitsemään asti. Hyvän määrän unta sai palloon! Aamun treeniajatus tuntui jotenkin aivan erityisen nihkeältä ja onnistuinkin lykkimään sitä melkein puolen päivän tienoille asti. Siinä vaiheessa olin jo hoksannut, että treenin ensimmäinen liike se siellä tökki. Liike vaihtoon ja vähän järjestyksen vaihtoa muutenkin. Heti oli mukavampi lähteä treenin pariin.


Peruskäännöt tangolla vaihtuivat pitkästä aikaa preacher curliin. Eli se sohvan koristetyyny on siellä paidan sisässä taas, vaikka kuvassa ei juuri näykään. Järjestys vaihtui myös niin, että hauiksella ei aloiteltu, vaan ojentajilla ja jatkettiin vielä olkapäillä ennen habailua. Tämä tuntui tälle päivälle parhaalle järjestykselle.


Olen aiemminkin puhunut, että lihaskatoa on käynyt ja etenkin hauikset on ihan silminnähden pienentyneet. Tänään siitä tuli vieläkin konkreettisempaa, kun pyysin miestä mittaamaan ympäryksen. Tätä mittailua harrastan ehkä kerran tai kaksi vuodessa, eli ei kuulu tapoihin. No sieltähän kävi ilmi, että tammikuusta on hauiksesta kaksi senttiä lähtenyt massaa pois. :( Plussillahan olin silloin, joten painoakin oli nykyiseen (jota en edes tiedä, mutta veikkaan) verrattuna kilon - kaksi enemmän. Mutta sitten taas painan enemmän kuin viime vuoden kesällä ja siihenkin verrattuna habasta on sentti pois. Huoh. Kylläpäs masensi. Kaikki nämä treenit on tehty aivan turhaan. Vaikka varmaan olisi kyllä sitäkin vähemmän lihasta jäljellä, jos en olisi tällä tavalla treenannut. Kyllä vähän toivoin, että olisi ollut vaan silmissä vikaa ja mittanauha olisi sen todistanut, mutta päinvastoinhan siinä kävi.

Jos kuva näkyy yhtä rakeisena teillä kun millaiseksi se mulla muuttui lataamisen jälkeen, olen pahoillani.
Ei ole alkuperäisessä kuosissa.

Uskon, että muille lihaksille on käynyt aivan samalla tavalla ja sille pyllylle ihan yhtä pahasti kuin hauiksillekin, ellei jopa pahemmin. Olen syyttänyt jalkatreenitehoja tai vääriä liikkeitä, kun todellisuudessa se takamuksen lihasmassa on vain kadonnut. Lueskelin vähän asiasta taas netistä ja näinhän mm. pakkikselta löytyi tarinaa, miten eräskin menetti viidessä kuukaudessa 1,6kg lihasta, vaikka treenasi kovaa neljästi viikossa. Koska hänellä oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Muutenkin kuulemma vaikea saada kasvatettua lihasta vajaatoiminnalla. Saati sitten kun olen itse muutenkin sellainen, että lihas ei helpolla kasva. Vaikeaksi kyllä menee.


Mitenhän ihmeessä sitä saa motivoitua tässä itsensä koviin treeneihin, kun todellisuudessa se todennäköisesti ei tule kehittämään lihasta laisinkaan? Tai toki treenaan edelleen ja aivan yhtä kovin kuin tähänkin mennessä, eli motivaatio on olemassa. Mutta se on selvää, ettei siellä leveä hymy naamalla olla, kun kehittymistä ei kannata odottaa. Tai edes, että jotenkin ihmeen kaupalla pääsisi siihen  tätä kaikkea edeltävään kuntoon takaisin.

No, jos ei muuta, niin tämä tieto selvitti taas asiaa lisää. Kuuluu siis oirekuvaan. Ei kai muu auta, kuin olla kärsivällinen ja odottaa, että kroppa paranee. Jos se siihen ilman lääkeapua pystyy. Toivottavasti pystyy.

Lautasella tänään iso kasa uuniparsakaalia lisukkeineen.

10 kommenttia:

  1. Hellou muruni mun.

    Oon yrittäny löytää (aina välillä) tietoa tosta kilpirauhasesta ja lihaskasvatuksesta... Mullahan on ollu tunne myös että lihaksia on lähtenyt (juurikin käsistä...?) tässä lähikuukausina... Miten sitten jos kilpparia aletaan hoitamaan, millä tavalla se auttaa/helpottaa lihaskasvatuksessa, vai muuttaako se asiaa mitenkään?

    Huolestuttavaa tämä... Treenaat kovaa, muttet palaudu.Särkee ja vaikka kuinka syöt, ei auta.... Ei helvetti sanon mä, tällästä p*skaa ei jaksa erkkikään :(!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Kaisasein.

      Mä olen tunnistanut paljon itseäni niistä sun teksteistä ja justiinsa siitä, kun olet pohtinut sitä, miten kädet tuntuu vaan kutistuvan vaikka kuinka treenaa. Mä huomasin saman ilmiön jo keväällä miinusten aikaan, että habat jäi matkan varrelle. Ja siellä ne on vieläkin. :( Kyllä ymmärtääkseni pitäisi lihaskasvu normalisoitua ihan siinä samalla, kun kilpirauhanenkin normalisoituu. Kyllä mä joskus kehityin ja uskon, että joskus sitten taas. Kunhan tuo tuosta paranee. Tää väliaika on kyllä ihan p*rseestä, kun en tiedä kauanko siinä menee ja kuinka pitkään sitä treenaa ihan turhaan. Kehityksen kannalta turhaan, that is. Eihän se muuten tietysti turhaa ole.

      Palautuminen on mullakin ainakin välillä hidastunut. Siksi oon napsassut yhden treenivapaan lisää viikkoon ja muutenkin pitää miettiä, että mitä treenaa ja milloin. Syömistä mietin itse nyt kanssa, että jos tässä syö nyt vähän yli kulutuksen kehityksen toivossa, niin meneekö sekin kaikki ylimääräiseksi vain, kun lihas ei siltikään kasva.

      P*skaa tämä on. :(

      Poista
    2. Oon tosi helpottunu toisaalta että kaikkeen tähän löytyy selvä syy. Oon ollu tosi huolissani ja syyttäny itteeni, etten osaa treenata, etten tee oikein, että olen laiska, syön väärin, kaikkea. Mutta ehkä syy ei ole nyt mussa... Toivottavasti. Tai onhan se, syy on entisissä ratkasuissa kun olin sairas, mutta sille ei mitään mahda. :/

      Kyllä meiät kuntoon saadaan, siitä pidetään huoli. Mä taidan kans vähentää treenejä neljään... Tekis niin mieli dieettaa, mutta tiiän kuinka tyhmää se oikeesti olis..

      Poista
    3. Mä tykkään kanssa siitä, että syy löytyi! Ei tarvinnut enää huolia ja ihmetellä, että mitä tekee väärin. Vaikka samalla tavalla mä olen itse itseni tavallaan tähän saattanut, vaikka se suurin stressinaihe keväällä ei ollutkaan oma vikani, saati sitten, että olisin tajunnut jo ajat sitten olleeni allerginen kofeiinille. Ei niille nyt voi mitään enää. Meni jo. Nyt pitää saada vaan nykyinen tilanne kuntoon. Kyllä me tästä vielä.. <3 Ollaan nyt fiksumpia jatkossa, eikä tahallaan tehdä tilanteesta entistä huonompaa.

      Poista
  2. Mulla oikeastaan ole mitään fiksua kommentoitavaa, mutta kommentoinpa silti, että mä voin niin yhtyä sun fiilikseen! Oon kans tullut siihen tulokseen, että treeni ei kehitä nyt niin kuin sen pitäisi. Eikä ole hetkeen kehittänytkään. Turhauttavaa, todella turhauttavaa.

    Mutta kuten tossa kommentissa kirjoititkin, niin taaksepäin katsominen on turhaa. Ne tyhmyydet (ainakin itsellä kyse oli suurelta osin siitä) on tehty jo, ja nyt voi vaan katsoa eteenpäin. Luottaa siihen, että asiat korjaantuvat, kunhan niille antaa aikaa. Sitä kuuluisaa lepoa, ravintoa ja treeniä sopivassa suhteessa. Ilman lääkkeitä ja
    lääkärin diagnoosia mennään täälläkin (ainakin toistaiseksi), ja odotellaan, että kroppa korjaa itse itsensä.

    Tsemppiä, taas! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi tylsää, että tämä fiilis on muillekin tuttu. :/ Kehityksen stoppaaminen on aina kurjaa, saati sitten, että mennään siihen toiseen suuntaan, eli entisestään kutistutaan. Se on tosiaan turhauttavaa se.

      Taaksepäin on turha katsella, kun sille ei mitään voi. Ainoa suunta on eteenpäin. Ja aikaa tulee viemään, kun lääkkeilläkin vaikutukset yleensä huomaa vasta 3-4 kuukauden kuluttua. Turha varmaan odottaa mitään sen nopeampaa muutosta tässäkään tapauksessa siis.

      Kiitos, taas! ;) Ja sulle tsempit ihan yhtälaisesti!

      Poista
  3. Kiitos kivasta blogista! Olen vasta hiljattain alkanut seurata. Viisi jaksoa kilpirauhasen liikatoimintaa sairastaneena tuli tarve kommentoida, että ikävää se on sekin, kun kilpirauhashormonia on liikaa. Kuin lenkillä olis koko ajan, hermot kireellä, paino putoaa (=lihakset häviää) vaikka söisi ja tekisi mitä. Varmaan on hyvä tarkistaa, ettei oireet johdu aliravitsemuksesta (tavallisia on palelu, aineenvaihdunnan hidastuminen, hiustenlähtö, kuukautishäiriöt) tai ylikunnosta ennen kuin alkaa kiihdyttää elimistön toimintaa kilpirauhashormonilla..!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anna! Kiitos itsellesi. :)
      Eipä varmasti ole mukavaa se liikatoimintakaan, yhtään sen hauskempaa kuin tämäkään. Ei ole koskaan mukavaa, kun kroppa ei toimi niin kuin sen pitäisi.
      Mulla tämä vajaatoiminta on selkeä oireineen, kun parin oireen kohdalla ei mihinkään muuhun kuvaukseen sovikaan. Ja testit sen sitten kertoivatkin. Mutta kuten sanottu, lääkkeitä syön ainoastaan viimeiseen hätään, eli kuukausia annetaan kropalle aikaa itsensä korjata ennen kuin lääkkeitä edes harkitaan.

      Poista