sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Treeniviikko 38

Maanantai: hauikset, ojentajat, olkapäät. Kesto: 1:07.
+ 40min crossailua, 14.05km.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 1:08.

Torstai: selkä, vatsa + kyljet. Kesto: 1:13.

Perjantai: hauikset, ojentajat, olkapäät. Kesto: 1:12.
+ 40min crossailua, 13.80km.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat. Kesto: 1:08.


Ja koska tähän hätään ei ole tarjolla treeniaiheisia kuvia, niin kissakuvalla mennään. Tavallaan liittyy treeneihin, tuossa istun ja juon palkkariani. Ja sitten tärkeä nesteytyslisä käydään varastamassa.

Ai kun kiva kun toit mulle tähän tätä vettä kiitti

Tälle viikolle tuli kaksi lepopäivää ja semmoseen olenkin tässä ajatellut nyt tähdätä. Toisena voi käydä kävelyllä, mutta kaksi punttivapaata viikkoon pyrin jättämään. Lisäksi sain kieräytettyä tällä viikolla tuon treenijärjestyksen kohdilleen, eli että vatsaa treenataan jalkatreenin jälkeen eikä ennen.

Tänään oli taas aika messevä jalkatreeni ja suurenmoiset perstalkoot! Ei ollut kokonaisuudessaan loistokas treeni, mutta kohokohtia löytyi sen verran, että jäi oikein hyvät fiilikset (ja persarkuudet). Treenin loppupuolella piti käydä vessassa ja onneksi oli pienempi hätä, kun ei siinä oisi kauaa voinut istua kannikoiden kramppaillessa. :D

Ruoaksi mutustelin eiliseltä jäänyttä kasvissosekeittoa (porkkana+lanttu) ja ison kasan salaattia.
Maustekasan alla raejuustoa. Pikkukulhon olen ihan itse lohkaissut rikki. Heidi itte!
Niin hyvässä kun pahassakin. :D

Tällä viikolla on tuntunut lähteneen aineenvaihdunta ihan täysillä liikenteeseen. Vatsa on toiminut jopa siedettävästi nyt muutaman päivän, olen jatkuvasti nälkäinen ja finnejäkin pukkaa, joista en olekaan saanut nauttia aikoihin. Tässä on olo kuin teinillä yhtäkkiä! Vaikka ei mulla niitä ollut kyllä silloinkaan. :D Tuo nälkä osaa olla kyllä SUURI silloin kun se iskee. Eilen aamulla heräsin siihen, että luulin melkein kuukahtavani kohta hengiltä sen vuoksi. Aivan tajuton tyhjä korvennus sisuksissa. Tältäkö se tuntuu kun vatsa toimii? :D Kun se ei olekaan jatkuvasti aivan ylitäynnä. Mä en enää muista, kun siitä on aikaa.

Toivottavasti tämä on nyt pysyvä olotila. Asiaan on varmaankin auttanut se todennäköisen kahviallergian hoksaaminen ja sen myötä kilpirauhanen on ehkä saanut itseään jo vähän parempaan vauhtiin (tämä postaus) ja aineenvaihdunta pääsi hyrräämään jo vähän paremmin. Lähtökohdasta melkein-nolla on varmaan aika helppo kuitenkin vähän nousta. :D Kunhan ottaa sen pahimmat kiusankappaleet vain pois ja sitä olen tehnyt. Olen kiinnittänyt huomiota nyt siihenkin, etten söisi hirveitä määriä semmoista tönkköä ruokaa, vaan pehmeämpää. Eli ei ylenpalttisesti rahkaa tai Questin patukoita ainakaan. Uusin aamupala on ollut myös tämän vuoksi hyvä keksintö. Toivottavasti se nyt sopii mun massulle hyvin, jotta voisi jäädä. Eilen tein taas ison satsin lisää sitä jääkaappiin aamuisin lapattavaksi. Tällä kertaa sekaan surahti neljä banskua ja muut kaverit.

Edellisestä migreenistä (ja kahvista) tulee tänään kolme viikkoa. KOLME VIIKKOA. Huhhei. Maanantaina otin takaisin ne parapähkinät (kolme, seleeni) ruokavalioon, eikä ole tullut migreeneitä. Huomenna uskallan aloitella omenoiden palautuksen. Voi jösses kun onkin ollut ikävä omenoita. Toivottavasti ei tule niistäkään. Toki kaikki viittaa vahvasti siihen kahviin, mutta silti jännittää. Joka päivä jännittää, että nytkö iskee. Sitten kun niska on juntturassa niin näkökenttään tulee välillä niitä plänttejä. Ei ne ihan samanlaisia ole kuin migreenin sahalaitakuvio, mutta silti ne aina vähän jännittää. Piti vaihtaa kännykkäänkin tausta ja koko teema aivan toisenlaiseksi, kun siitä tuli katteltua aina migreenissä puolisokeana kelloa, että missä kohtaa mennään ja miten kauan on kohtausta takana. Sitten joka kerta kun sitä katteli ilman migreeniä, niin tuli välittömästi mieleen mille se näytti sahalaitakuvion kanssa. Nyt se ei muistuta mitään, kun harmaa vaihtui punaiseksi.

Semmonen oli tämä viikko, meni jälleen ihan supernopeasti. Uutta kehiin vaan. Olkoon se hyvä. Ja migreenitön. 

10 kommenttia:

  1. jee migreenitön gou gou!

    hei toi on ihan selkeesti tärkee merkki että finnejäki pukkaa! :D meinaan mulla on ollu sama, että teininäkään en ole finnien kanssa joutunut painiskelemaan yhtään ja nyt niitä on sitten alkanut pukata kun aloitti treenaamisen - huomaa mitä on suukkuun pistellyt :) jännä sinänsä että roskaruoka tms ei laukaise mun finnienkukintaa, vaan ihan muut asiat, kuten kalaöljykapselit ja kreatiini...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee gou gou! :)

      Mä otan tämän kyllä suurena vinkkinä tämän finninaaman ja iloitsen jokaisesta näpystä. :D Varsinkin kun ruokailut on niitä samoja kuin aina, eli sillä rintamalla ei ole muuttunut mitään ihmeellistä. Ja nälkä! NYTKIN ON NÄLKÄ! No kohta iltapalarahkat naamaan. Droooolll..

      Poista
  2. Mulla saa juomat olla rauhassa, mut jos lautanen jää kissojen ulottuville, nii Armas käy takuulla maistamassa mun ruokaa, tai jos lautanen on tyhjä nii se nuolee sen puhtaaks :D Kätevä esitiskari ;) Ja sille on iha turha selittää et hei kissojen ei kuulu syyä ketsuppia tai rahkaa tms :D
    Ps. mahtavaa jos se sun migreenitriggeri on nyt sit se kahvi, siis vain ja ainoastaan se ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Ihana. :') Tää ei koskaan käy lautaselta hakemassa mitään, salaattia tosin saattaa närppiä jos tilanne osuu kohdilleen. :D Meillä minä olen se joka lautaset ja kulhot nuolee puhtaaksi.. Omani tosin vaan. :D
      p.s. No eikö vaan! On tää vaan jännää kun vieläkin silti jännättää!

      Poista
    2. Noh en mä tuota Armaksen tapaa kovin ihanana pidä :D Koska se tarkottaa sitä etten voi jättää lautastani vahtimatta ;) Kerrankin paistoin lettuja ja sillä aikaa ku seisoin hellan eessä nii se ahmatti maisto jopa lettua suoraan mun lautaselta :D Ja toi lautasten nuoleskelu estää myös sen et mä en voi käyttää sitä samaa lautasta uudelleen ennen kunnon tiskausta, ja mä ku oon nii laiska tiskaamaan nii mielelläni söisin parikin kertaa samalta lautaselta. Ehkä jo pelkästään kerran käytetyltä lautaselta syöminen kuulostaa ällöltä mut nii ällö en sentäs oo et söisin vielä lautaselta jonka kissa on nuollu puhtaaks :D Tosin mä oon tainnu syyä vielä lusikalla josta kissa on maistellu rahkaa tai jogurttia ;) Mut hei nykyäänhän sanotaan ettei pidä olla liia pöpökammonen, siks mä varmaan oonkin suht terve (paitsi ehkä päästäni) ku elän noien mun kissojen kaa tämmöstä elämää :D
      Sori, mä voisin puhuu kissoistani vaikka kuinka ja paljon :D Ne vaa sattuu oleen hyvin iso osa mun elämää (tälläkin hetkellä Sulo makoilee tossa mun päällä, nii et kirjottaminen on jopa vähä vaikeeta ku se painaa mun kättä), mut en mä valita vaa iloitsen niistä <3 Ja haaveilen hankkivani lisää eläimiä ;)
      pps. suorastaan jännän äärellä elät ;)

      Poista
    3. Hehee, ei se varmaan siellä päässä niin söpöä ole kuin täällä päässä.. :D
      Kissajutut on aina kivoja ja niitä lukee mielellään. ;) Tai no elukkajutut ylipäätään, lehmätkin käy.. :D

      Poista
    4. Kissajuttuja riittää, kyl noi 2 saa joka päivä jotai sellasta aikaseks :D
      Lehmäjuttuja myös riittää kert 5 päivää viikossa niien parissa työpäiväni vietän ;) Tässä parin viikon sisällä pitäis tulla varsinainen vasikka-ruuhka ku noin kymmenen lehmän pitäis poikia :D Paljon pieniä suloisia karvaotuksia siis tiedossa joita rapsutella ja nuuskutella <3 Ite oon aina ollu sitä mieltä et eläinvauvat on supersöpöjä, toisin ku ihmisvauvat, must ne on suorastaan rumia :D En oikeen oo vauvaihmisiä ;)

      Poista
    5. Ah, pikkunautaelukoita nuuskuteltavaksi! Eikä! <3
      Ja samis tässä vauva-asiassa. ;)

      Poista
    6. Vasikat on kyl nii hömppeleitä <3 Aina ku siirtää pikkuvasikan yksilökarsinasta isompaan karsinaan muiden seuraan nii ekana niien pitää aina juosta hulluna karsinaa ympäri häntä pystyssä :D Tyylii et "Hei mulla on jalat ja niillä pääsee kovaa!" :D Tai jos karsinaan laittaa uutta olkea nii koko porukka aina villiintyy, etenkin jos olkipaalin heittää kokonaisena, nii ne kyl hoitaa sen levityshomman ku riehuvat ympäri karsinaa ja puskevat paalia jne. Hömpät <3

      Poista