perjantai 2. elokuuta 2013

Harhaluuloja

Koska eilen taas nosti päätään esiin tutut mietinnät kommenttikentässä, niin minäpä ajattelin nyt tämän perjantain kunniaksi tähän alkuun vähän oikoa käsityksiä mun kehoni koostumuksesta. :D (eikä tämä nyt ole suinkaan mikään piikki kenellekään!) Ihan blogin alusta asti ollaan oltu siinä uskossa, että olen aivan rasvattomassa kunnossa, vaikka se ei ole koskaan ollut tilanne. Mun yläkroppani hämää paljon, koska se on aivan oikeasti ihan melkein rasvaton. Sille en voi mitään. Sinne kaikki tavara tulee viimeisenä ja lähtee ensimmäisenä. Alakropassa sitten taas on ihan senkin edestä. Ja siis varsinkin nyt. En ole ollut fyysisesti näin löysässä kunnossa sitten tavoitteellisen treenaamisen aloittamisen. Tämän saatte uskoa tai jättää uskomatta. Ja tämä tosiaan johtuu jostain, mihin mulla ei ole valtaa. (Ja tätä en enää täällä blogissa ääneen ihmettele, kunhan nyt asiasta mainitsen tällä kertaa. Palaillaan näihin asioihin kun on jotain konkreettista testitulosta kerrottavaksi.) Tilanne on siis se, että ylimääräistä ja nestettä on PALJON enemmän, mitä oli vuosi sitten. Vuosi sitten kaikki oli ok, kroppa toimi loistavasti ja p*rkele, näyttikin hyvälle. Nyt ollaan jossain aivan muualla. Painolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä ja siksi se kiinnostaa minua tällä hetkellä niin vähän, että en edes itseäni punnitse enää. Ei siitä tule kuin paha mieli. Vaaka ja peili ei korreloi tällä hetkellä laisinkaan.

Ihan niin paljon kun tahtoo, siitä riittää. Vaikka kolmelle kädelle, venyy ja paukkuu. Ei tarvitse kiskomalla kiskoa,
senkun vaan nappaa kouralla kiinni. Jenkkakahvan seudusta en ala edes puhua.

Vatsalihaksisteni näkyvyydestä ei myöskään kannata arvuutella rasvaprosenttiani, sillä ne näkyy vielä, vaikka painaisin neljäkin kiloa enemmän (ja varmaan siitäkin eteenpäin, en ole kokeillut). Toisilla on muhkummat ja toisilla ei näy edes aivan alhaisissa rasvoissa. Mulla vaan näkyy. MUTTA. Tässä on mutta. Tällä hetkellä ne eivät erotu peilissä läheskään niin hyvin kuin Macin kamerassa. Silloin, kun asettuu sen eteen oikeassa kulmassa. Eilisessä postauksessa näitä kuvia, ja alla yksi.


Näiden kuvien näkymättömissä on lisäksi toimimaton vatsa, mikä aiheuttaa ihan kivan raskausvatsan, sekä se nestekerros siinä päällä. Mutta tietysti otan kuvat niin, että näyttää parhaalta. Tietysti vedän vatsaa sisään ja jännitän lihakset. Tottakai! Viime vuonna mun ei tarvinnut näin tehdä, koska olin huomattavasti paremmassa kunnossa. Ja esimerkiksi tuosta paikasta, mistä tuo mahanrepimiskuvakin on otettu, en ottaisi tällä hetkellä missään tapauksessa vatsalihaskuvaa. Siinä valossa se pehmeys näkyy erittäin selvästi, eikä vatsa ole timmiä nähnytkään, kun sitten taas toisesta suunnasta kuvattuna näyttää vaikka kuinka hyvälle. Jostain syystä otan mieluummin kuvan, jossa näytän hyvälle kuin huonolle ja mä luulen, että ihan jokainen tekee tätä. Näin sitä voi leikkiä valoilla ja varjoilla. Ja Macin kameralla. Tuo kamerahan korostaa kaikkia syvyyseroja ja muotoja. Yksi hätäinen esimerkkikuva alla:

Ei mun kaula ole oikeasti tuon näköinen. Oikeasti siinä ei
erotu silmään mitään. Macin kamera laittaa erottumaan mitä lie jänteitä.

Alakroppa on huonoimmassa kunnossa. Ei ole timmiä tai nättiä nähnytkään tämän naisen kannikat, tai reidetkään. Jotain tapahtui tosiaan siinä plussa/miinustelun aikana ja tässä ollaan nyt.

Ja nyt otan vähän askeleita taakse tämän terveydentilan ruotimisen suhteen, koska huomasin niiden eilisten kommenttien aiheuttavan itselleni vähän pahaa mieltä. Päätinkin nyt olla enää asiaa pohtimatta täällä tämän enempää. Jätetään lääkärijutut ja menkkajutut ja kaikki sellaiset sen suuremmin ihmettelemättä julkisesti. Ja se paha mieli tuli ainoastaan siitä, että kun huomasin joutuvani itseäni selittelemään, vaikka minun ei pitäisi sellaista joutua tekemään. Mutta itsehän noita kuvia otan, että ootte ihan eri uskossa kuin mikä on todellisuus. :D Olen muuten ollut aina varma, että todella moni yllättyisi, kun tietäisi rasvaprosenttini. Harmikseni tämä ei kiinnosta itseäni pätkääkään, enkä näe mitään syytä sitä siksi mennä mittailemaan. Jos sellainen joskus tapahtuu, tapahtuu se lääkärin käskystä. Mutta niin, tästä eteenpäin infoan aina kun on infottavaa. Siinä välissä tilanne pysynee samana eikä sitä ole mitään syytä joka postauksessa ihmetellä.


Loppuun päivän treenistä lyhyesti. Tänään siis taas treenasin, jee! Habat, ojentajat, olkapäät. En hissutellut, kuten en eilenkään, mutta ihan jättipainoja en vielä ottanut. Melkein samalla setillä mentiin kuin maanantaina tässä treenissä, mutta Arnold's Pressin vaihdoin viparit sivuille+eteen -pariin. Aivan hirviä polte tuli ja tunsi tekevänsä! Mutta jotenkin näissä jää jokin jostain uupumaan. Ehkä se on se, kun magnesiumia ei enää ota. Elohiiriä ainakin piisaa.

Oisin mennyt kävelylle jos ulkona ei olisi taas tuollainen painostava hapeton ilma. :/ Täytyy katsoa illalla, jos vointi ja muut kuviot sallii. Sisälläkään ei ole niin paras happi, vaikka läpiveto onkin, että olisin uskaltanut crossarilla mennä. Ihan tieten tahtoen en koita kuitenkaan sitä migreeniä saada.

Notta tervettä viikonloppua kaikille!

40 kommenttia:

  1. Älä ny hupsuttele! Tää on sun blogi, ei kenenkään muun. Sinä postaat ihan tasan siitä asiasta, mikä itteä sillä hetkellä kiinnostaa ja ihmetyttää. Jos ihmiset ei osaa arvostaa sitä, että kirjotat itteäs etkä muita varten, menkööt muualle lukemaan. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun mää menetin kiinnostukseni ruotia niitä. :D Suurissa käänteissä pysytte jatkossakin mukana. ;)

      Poista
  2. Hei koita sitä b12 niihi elohiiriin oot varmaan lukenukki:) toimii paremmin ku magnesium:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emmää oo lukenut. :') Mun vitamiinipillereissä ois jo päivän tarpeen edestä beekahtatoista. Ei nuo hiirulaiset niin häiritse, huomasi vaan kun palasivat, että oli siitä magnesiumista jotain hyötyäkin, eikä vaan myrkyttänyt mua. :D Ja treenissä oli huikea ero. Ja vatsalle oli hyvä. Kunnes sitten ei enää. :'D Tarttee kokeilla jos kroppa sietää ees kahtasataa ämgeetä. Sitten joskus, kun olen rohkea.. :D En vielä!

      Poista
    2. Emmä tosin tiiä miten sulla nykii, mut itellää ne hävis mega satsil b ryhmän vitskui :) hermosto vitamiineja:)

      Poista
    3. Mä pidän mielessä, jos alkaa nykiminen nyppimään, että b-vitskuja naamaan! :)

      Poista
    4. Mul nyki kyl ihan hervottomasti joskus aikoinaan xD onneks ei ennääää:)

      Poista
    5. :D Joo mikään ei ole kyllä niin rasittavaa kun sellainen yhtäjaksoinen nykinä jossain kamalan ärsyttävässä paikassa vielä! Vaikka silmäluomi tai huuli tai ohimo. Päiväkausia! Tai sitten kankussa, mulla on ollut kankussakin elohiiri :DD

      Poista
    6. Joo ja kaulassa ihan hirveen tuntusta! Kerra nyki koko reisiluhas xD ja myös jossai sydämmen lähettyvil se on aika ikävän tuntusta! Joo kanjonis se on kans rasittavaa xD

      Poista
    7. Kanjonissa MÄÄ EN KESTÄ :DDD Ootko sä taas sniffailemassa niitä liuottimia siellä?? :'D

      Poista
    8. En xD aamulla otin päivän annoksen xD xD

      Poista
    9. Mä ARVASIN että jotain tällasta on meneillään. :'DD

      Mä luulen, etten ole koskaan kuullut sanaa kanjoni tässä yhteydessä. Tää on jotain hulvatonta. :D

      Poista
    10. No täydellisesti! :D Mä olen iloinen, että tiiän tämän nyt. On ollut selkeä aukko sivistyksessä! :')

      Poista
    11. Mää meinasin kirjoittaa, että kanjonin kokoinen aukko, mutta jätin laittamatta. :DD

      Poista
  3. Olen todella pahoillani, jos pahoitin mielesi noin kovin! Et tietenkään ole selitysvelvollinen kenellekään muulle kuin itsellesi. Nuo ihmiskehon mysteerit vain ovat sellaisia, että kiinnostaa kaikkien kokemukset ja ratkaisut, niin siksi olen aina suuna päänä kommentoimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ei sun tarvii olla pahoillasi! Kun mää siitä tosiaan mieleni vähän pahoitin, mutta en siksi että sanottiin mitä sanottiin, vaan siksi kun mulla on useampi issue tuon itseni selittämisen kanssa. Ja siihen mä jouduin ihan vaan koska otan teille liian hyviä kuvia. :DD Ei tässä ole olemassa mitään ongelmaa siis, tuo oli mielenkiintoinen käydä läpi. Se on aina ollut puheenaiheena, eikä siitä oo koskaan postausta tehty. Nyt on! :D

      Poista
  4. Toivottavasti ei nyt tapahdu ampiaispesän sohimis -efektiä... muttaköööö...

    mä en jotenkin käsitä, että miten joku joka seuraa tätä blogia kommentoi jotain tollasta, mitä sulle nyt on kommentoitu. O.O Tai siis.. eiks näitten ihmisten täällä pitäs tietää paremmin!?

    Toisaalta, ehkä mä ite koen tän just noin, koska tää rasvaprosentti/painoindeksi/ootliianlaiha -jaadivitunjaa on mulleki todella tuttu aihe. Ja siis se on ollu alunperin se syy miks kiinnostuin tästä blogista, joten luin ehkä niitä postauksia, joissa puhuit just siitä että painoindeksi ei välttämättä kerro yksilön ihannepainoa, jotenkin tarkemmin ja muistan ne jutut niin selkeesti. Ja siis koska voin ite niiiiin hyvin samaistua kans tähän aiheeseen! Ei kaikki johdu aina siitä että minkä verran painaa. -.- Mrhgrhmpfmrh...

    Ja harmi jos meni into postata noita henkilökohtasempia ja tarkempia kertomuksia.. mut noh, kaipa se on ihan ymmärrettävää. Vaikka harmittaa näin lukijana kyllä toki - koska tykkään analysoinnista ja pähkäilystä ja siitä, miten perehdyt kaikkeen niin innolla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarviiko sitä sitten vaan ehkä olla tämmönen luuviulu, kun mitä me ollaan aina oltu :D, että sen voisi aivan oikeasti ymmärtää.. En tiiä. En mä heille pahastunut kuitenkaan, he reagoi niin kuin kaikki reagoi, jotka eivät ole sitä käyneet läpi. Omat tunteet siinä kirpaisi, mutta mä selvisin kuitenkin. Jee. :D

      Ja kiva kuulla, että joku samaistuu! Meitä ei montaa oo. Ja kyllä mä jatkossakin täällä pohdin ja ponderoin - ehkä jätän ne menkkatarinat (tai niiden puutteet) vaan tulevaisuudessa raportoimatta sen tarkemmin. :D

      Poista
    2. Hyvä Jodie. Kaikki ei tosiaankaan aina johdu siitä, minkä verran painaa. Mutta halusin tässä nyt puolustautua sen verran, että jokainen liikunnasta ja terveydestä perillä oleva kyllä tuntee naisen hormonitoiminnan ja alhaisen rasvaprosentin yhteyden. Siksi kysymykseni (huom! nimenomaan _kysymys_, ei ohje tai kommentti kehottaa nostamaan painoa tai hankkimaan lisää rasvaa) ei mielestäni ollut mitenkään aiheeton, enkä sillä koettanut millään tapaa loukata.

      Ja miksikö kysyin: kaikkihan me pohdimme asioita oman kokemusmaailman kautta ja itselläni tilanne oli se, että painon ja rasvojen pudotus aiheutti kiertohäiriön (ja minullakin alakropasta olisi ollut vielä vaikka minkä verran silavaa otettavaksi). Siksi mietin, oliko tämä asia käynyt Heidin mielessä.

      En myöskään puhunut painosta mitään, eikä kukaan muukaan kyseiseen bloggaukseen kommentoinut. Tiedostan hyvin, että ihmisiä on eri painoisia ja eri ruumiinrakenteella, tässä muuten mielenkiintoinen taulukko siihen liittyen: http://www.cockeyed.com/photos/bodies/heightweight.html

      Toivottavasti tämä auttoi sinua käsittämään paremmin. En haluaisi tätä kommenttikenttää sen enempää käyttää asian puimiseen, mutta kun kerran ihmeteltiin, niin halusin vielä selventää.

      Poista
    3. Oliko tuo selvennys mulle? Toki oman kokemusmaailman kautta, todellakin, sillähän minäkin täällä olen! :D Siinä mielessä itse koin sun kommentin johon itsekin viittaat olevan aiheeton, että mä ainakin olen saanut tätä blogia lukemalla sen kuvan, että esim menkka-asiat on kyllä ihan ite mietitty jo aikapäiviä sitten. :D Ja eiköhän kuka tahansa hoikka tai/ja urheileva nainen niin ole tehnyt. Varsinkin jos jotain ongelmia asian suhteen on. Lisäksi, tämähän ei ole laihdutusblogi.. joten siitä tuskin on kysymys.

      Ja olin ehkä epäselvä. Tuo kun sanoin etä kaikki ei riipu painosta, niin ajatuksena siellä taustalla minulla oli myös rasvaprosentti. En sanonut tarpeeksi selkeästi. Kaiki prosentit ja taulukot ja mittarit ja muut saa mun karvat nousemaan pystyyn (paitsi kehonkoostumusanalyysi oli jännä, koska se on mulle itelle, ei kellekään lääkärille tuomittavaks tms).

      Poista
    4. Kyllä, se oli selvennys sinulle, siksi siinä oli sinun nimesi/nimimerkkisi. Ehkä sinulla on sitten parempi muisti tämän blogin ja kuukautisasioiden suhteen.

      En yleensä nojaa oletuksiin (tyyliin "eiköhän kuka tahansa ole niin tehnyt") ja olen suorapuheinen, joten kysyn rohkeasti asioista, jotka mietityttävät. En pidä kiertelystä ja kaartelusta, mutta yritän kuitenkin löytää rakentavan tavan ilmaista itseäni niin, etten loukkaisi. Aina en siinä onnistu, harmi kyllä.

      Omasta kokemusmaailmastani vielä sen verran, että minua puolestaan kiehtoo prosentit, taulukot, lukemat jne., niiden merkitys, tulkinta ja analyysit.

      Mutta se siitä, en viitsi tosiaan tämän enempää tätä kommenttikenttää spammailla. Turhauttavaa, kun ei tule ymmärretyksi, enkä oikein usko, että se tästä enää paremmaksi muuttuu, vaikka kuinka vääntäisin.

      Poista
    5. Mää sitä vaan, että mä ymmärrän kyllä teitä molempia. :D

      Enkä mä Eikku ihan oikeasti sulle pahastunut. Ihan eniten oikeastaan itselleni, että menin julkisesti ruotimaan asiaa. Ja Jodien tavoin mullakin tosiaan nousee heti karvat pystyyn kaikista mittareista, taulukoista ja käppyröistä. Siksi minä lääkärillekin vaahtosin siitä, miten vihaan koko BMI:tä. :D Mulla olisi asiasta jälleen paljon sanottavaa, mutta kun menee taas heti itsensä selittelyn puolelle, niin jätän tähän.

      Poista
    6. Oukkei :). Ja yritän ottaa opikseni tästäkin sen, mitä irtoaa.

      Poista
  5. Voi babygirl, saanko tulla lohdutushipsuttamaan sun massua ja noita olkapäitä? Mun perverssio vaan leviää :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, sun perversioihin voi sentään aina luottaa, ne on varmoja kuin valtaisa aamupissa <3

      Poista
    2. Heräätkö säki aamusin aina pissalle kesken unien? ;(

      Poista
    3. Mää herään yöllä, kun juon ku korsteeni pitkin päivää nykyään. :( Ja sit aamulla kun on herätys, niin samanlainen jättisatsi pääsee taas pyttyyn.

      Poista
  6. Joo, voi luoja ku menee hermo "oot liian laiha"-kommentteihin (huom. huom. en tarkota tän blogin kommentteja vaan niitä mitä omassa elämässä on tullut eteen). Viimeksi, kun yhdellä terkkarilla kävin ja se katto mun BMI:n niin olin liian laiha sen mielestä! Vaikka olin jopa normaalin sisällä :DD Lisäksi oon joutunut noitten naisten vaivojen takia ravaamaan lääkärissä ja siitä syytettiin lopulta mun laihuutta ja ei viittitty sitten muuten selvittää, kunnes parikymppisenä sain tietää sen oikean syyn! Ja sillä ei ollut laihuuden kanssa mitään tekemistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ihan samat fiilikset, etenkin justiinsa lääkäreillä käydessä! Tälläkin kertaa sain monta kertaa sanoa vaikka mistä muusta, mitkä kaikki on alkaneet samoihin aikoihin kuin nämä menkkajututkin, mutta tuo silti irrotettiin siitä yhdeksi erilliseksi, ja millään muulla ei ollut mitään väiä. Siis että käytännössä yhdessä yössä sykekin putoaa kaksikymmentä pykälää pysyvästi alemmas, ei mitään väliä. Vatsa ei toimi, ei väliä. Tukka lähtee, iho meni huonoksi, sormet ja kasvot turpoaa.. Ei väliä. Kas kun on niin laiha, ettei siksi ei tietty menkatkaan tuu. Että syöppäs tyttö.

      Tuota mä justiinsa pelkään, että ei vaivauduta selvittämään mitään. Olen aika varma, että mun painolla ei ole mitään tekemistä koko touhun kanssa. Mutta pitää sitten vaan löytää se lääkäri, joka mut on valmis tutkimaan ja osaa ottaa silmät irti siitä, mitä mä painan. Niih. :)

      Poista
  7. Täältä tulee yksi kommentti lisää, omasta näkökulmasta :) Haluan todeta tähän liittyen, että ei yhden henkilön normaali ole sama normaali jollekin toiselle eikä ketään voi tutkia sen pohjalta, mitä silmä näkee (sittenhän kuka tahansa vois olla lääkäri). Varsinkaan tässä tapauksessa, kun kyseessä on selvästi itsetietoinen ja omasta kunnostaan huolta pitävä yksilö (lihakset ei tule syömisen välttelyllä, duh...). Eihän kukaan voi silmällä nähdä, miten toisen vatsakaan toimii tai mitä sisuskaluissa tapahtuu. Omalta kohdalta voin sanoa, että joskus on kamalan turhauttavaa edes mainita kenellekään esim. vatsan turpoamisesta ja toimimattomuudesta ja siitä ikävästä olosta, minkä se aiheuttaa, kun saa vastaukseksi (joko sanoin tai katsein): "sähän oot hoikka, ei toi oo turvonnutta nähnytkään". Eihän ihmiset käy yhtä usein isommalla hädällä vessassakaan: toiselle normaali määrä on kerta päivässä, toiselle viisi. Jos se yksi kerta yhtäkkiä muuttuu viideksi tai viisi yhdeksi, niin sitten voi alkaa ihmetyttää. Jos oma olo ei ole normaali, kroppa ei yleensä toimi niin kuin on alkanut toimia, on jossain oltava syy, joka pitää selvittää.

    Kyllä jokainen ihminen itse parhaiten elimistönsä toiminnan tuntee (jos sitä yhtään seuraa ja kuuntelee), kun sen kanssa elää joka päivä, joten huomaa myös, jos siinä tapahtuu yhtäkkisesti jotain (omasta) tavallisesta poikkeavaa. Eikä hätiköityjä johtopäätöksiä voi tehdä ulkonäön/lukemien perusteella kuuntelematta/tuntematta ihmistä.

    Toivon vaan, että kaikki selviää parhain päin mahdollisimman pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan hirveän hyviä pointteja vaikka ja kuinka! Todella hyvin oot saanut puettua sanoiksi ihan mun ajatukset kanssa. :D

      Ja nimenomaan, mä niin tiedän ihan satavarmasti, että kaikki ei ole kunnossa ja mun kroppani ei käyttäydy niin kuin sen pitäisi käyttäytyä - ja se kaikki ulottuu laajalti sinne menkkojen epäsäännöllisyyden ulkopuolellekin. Menkat on vain yksi osa sitä oireistoa, muut asiat on aivan yhtä vahvoja eikä niitä saa sivuuttaa, tai jää koko pääpointti löytämättä. Mutta mähän olen nyt missiolla tässä, eikä mua pysäytä yksi kuuntelematon lääkäri. :D

      Kiitos! :)

      Poista
    2. Word Mara Bou!!

      Ja siis tuossa taannoin eräs semituntematon ihminen TÖKKI mun mahaa just tollasessa tilanteessa kun mainitsin turvotuksesta "ai mikä maha, ai tää vai, hahahahha!". O.O Jo tuo pelkkä kommentointi.. ei! Mut et kosketaan toista ihmistä ilman lupaa. O.O Jooo eeeiiiijh!

      (Menee nyt jo ehkä aika offtopiciks... O.o)

      Poista
    3. No just. :/ Ihmiset osaa olla kyllä niin tahdittomia ja tökeröitä! Eikä toiseen tosiaan tuolleen koskea, hyi.

      Poista
    4. :/ Musta on kaiken kaikkiaan hölmöä miten ihmiset luulee tietävänsä (paremmin) miten toisen asiat on, vaikka ei koskaan olis olleet edes samassa tilanteessa. Mutta ei pidäkään antaa kenenkään lannistaa! Harmi vaan et joutuu käyttämään hurjasti aikaa oman tilan selvittämiseen, jos ei onnistu löytämään asialle omistautunutta ja kuuntelutaitoista lääkäriä :/

      Musta on jotenkin hirveen huojentavaa törmätä oikeasti samoin ajatteleviin ja tunteviinkin ihmisiin, vaikka ne olotilat itsessään ei aina oliskaan positiivisia. Tuo se kuitenkin lohdutusta et kaikki kääntyy lopulta hyväks ja on joku kenen kanssa tietää voivansa jutella asiasta tulematta tuomituksi :)

      Poista
    5. Ihan samaa mieltä olen taas. Mä en ole koskaan oikein tajunnut sitä, miten joku toinen voi sanoa toiselle, mitä tämän kuuluisi tuntea tai mitä ei, ja mikä on 'oikea' ongelma ja mikä ei. Kyllä ihminen itte tietää parhaiten. Mulla on myös menossa jo uusi missio tuon lääkärikuvioiden suhteen, kyllä tää tästä. :)
      Ja samanmielisiä tällaisissa(kin) asioissa on aina hieno tuntea! :)

      Poista
    6. Kohtalotoverit on parhaita. Ja se on aina yhtä hullua sanoa "ihana kun on kohtalotoveri" tms. kun löytää ihmisen kenellä on joku sama ongelma. Koska siis eihän se itessään oo mitenkään ihanaa että joku toinen joutuu kärsimään samasta asiasta.. mutta kuten te jo tuossa sanotte niin jotenkin se lohduttaa silti. :)

      Poista
    7. Se on aina yhtä lohduttavaa tietää, että joku jossain ymmärtää. :)

      Poista