lauantai 25. elokuuta 2012

Aamulla kerran.. ja aina

Jatketaan osittain ravintolinjalla.

Rakastan, RAKASTAN aamuja! Rakastan sitä, kun kello herättää viideltä ja kömmin ylös sängystä. Jos on viileää, laitan ensimmäisenä villasukat jalkaan istuessani sängyn laidalla. Nousen, varmistan että mieskin heräsi, tervehdin aamupalaa odottavaa kissaa muutamalla silityksellä ja jatkan matkaa vessaan. Tällä välin mies nousee, nostaa kaihtimet ikkunoista ylös, laittaa kahvin valumaan ja avaa telkkarin. Tulen vessasta, hän menee sinne. Avaan ehkä ikkunan tai pari matkalla keittiöön ja ensimmäisenä ruokin kissan, joka jo vessan oven takana odotti ruokkijaansa. Tuon jälkeen laitan itselleni aamupalan. Tässä kohtaa heräämisestä on kulunut ehkä viisi minuuttia.

Ensimmäisenä maito kulhoon..

..sitten vaniljainen proteiinijauhe..

..sekoitetaan lusikalla, paakkuja saa jäädä..

..ja Weetabixit sekaan. TAIVAALLISTA.

Tässä vaiheessa mies häärää jo vieressä. Kun olen kaatanut maitoni, hän laittaa sitä itselleen sheikkeriin. Kun olen laittanut proteiinijauheen, hän ottaa sen ja laittaa maitonsa sekaan. Minä lähden keittiöstä telkkarin eteen syömään aamupalaani, hän juo protskunsa ja ottaa sitten ensimmäisen jättikahvikupillisen. Syön loppuja weetabixeistäni kun hän tulee kuppinsa kanssa sohvalle. Seuraavaksi haahuilen vatsa superonnellisena keittiöön ja taas vieressä tönöttänyt iloinen aamukissa lähtee mukaan, aamupalansa santsikierrokselle ja nauttii raksujansa kehräten. Kaadan itselleni jättikupillisen kahvia ja nautiskelen sen hitaasti sohvalla mieheni vieressä, joka oman kupillisensa jälkeen menee keittiöön ja laittaa itselleen annoksen kauramuroja samalla tavalla kuin minä teen weetabixieni kanssa. Ja pian ollaan taas sohvalla samaan aikaan. Mies juo vielä toisen jättikupillisen kahvia tuon jälkeen.

Nämä aamut ovat puhdasta nautintoa ja ihan joka tavalla. Näen auringon nousevan joka päivä (paitsi yleensä sunnuntaisin nukutaan tunnin-pari pidempään) ja muutamaan tuntiin on harvoin kiire minnekään. Saa valmistautua rauhassa yleensä yllättävän kiireiseen päivään. Vietän helposti kolmekin tuntia yöasussani. Tykkään myös aamuisin höpötellä mieheni kanssa. Aivan kaikesta. En ennen ollut aamuihmisiä. Jossain kohtaa, ehkä puolitoista vuotta sitten, aloin herätä aamulla aikaisemmin kuin oikeasti oli noustava. Siihen tykästyi. Huomasin, että rakastan rauhallisia aamuja. Jopa enemmän, kuin unta. Sittemmin olenkin oppinut, mikä on itselleni se optimaalinen unimäärä ja se ei ole kahdeksaa tuntia.

Meidän aamut menee aina tuolla rutiinilla. Se on hiottu viimeistä yksityiskohtaa myöten tuollaiseksi, jotta aamulla ei tarvitse käyttää päätänsä ennen kuin on tavaraa saanut koneeseen ja kahvia ensimmäiset siemaukset. :D Kaikki keittiön purnukat, vempeleet ja härvelit, kaikki ruokatarvikkeet ja muut, kaikki on mietitty juuri tukemaan tätä kaavaa. Jotta aamun saa käyntiin viidessä minuutissa, eikä tarvitse ajatella mitään muuta. Siispä voitte vain kuvitella, kuinka paljon tämä aamupalan kuvaaminen sotki tätä käytäntöä tänään. :D Tai se, kun siitä keskusteltiin illalla, että aamulla sitten kuvaan tuon. Kinusin, että anna mulle kaksi minuuttia ylimääräistä, lupaan suoriutua siinä ajassa! :') Huh, onnistuin! Wohooo!

8 kommenttia:

  1. Heippa! Löysin blogisi vastikään, ja kahlasin sun blogin Blogit) läpi. Itsellä sellainen tilanne että olen ihannepainoinen "laihduttaja" ja kiinetytyjä, käyn salilla repimässä rautaa kaksijakoisella ohjelmalla neljästi viikossa plus aerobiset (lähinnä kävelyt ja juoksulenkit päälle.) Nyt kysynkin rasvan polttamisesta. Kun totisesti asiasta ollaan kahta mieltä. Eka mielipide on se että lihas ei kasva ilman että syö kalorikulutuksen yli hiukan, ja toinen että syödään alle? Mutta musta tossa on siis ristiriita, kuinka voi syödä yli ilman että rasva lähtee kropasta, ja kuinka voin syödä alle että lihas kasvaa? Olen ihan hukassa.. (tiedän että on ravintovalmentajia mutta aloitan nyt sinusta :D Rasvaprosenttini on 22 eli ihan hyvä painoindeksi 22, sekin hyvä. Pituus 172 ja paino 65kg. Tuntuu että tie kohti unelmakroppaa, sitä lihaksikasta ja kiinteää on aivan mahdoton. Syön viidesti päivässä, AINA proteiinipitoisesti, en syö leipää, pastaa, perunaa juuri koskaan. Sokeria en ole syönyt kuukausiin. Olen niin malttamatonkin että tuntuu että joka kerta kun lähden salilta takapuoli on vaan aivan samanlainen. Onko sulla siis jotain neuvoja. Olet todella esimerkillisesti kroppasi ansainnut, siispä onko sulla antaa muutama "tipsi". Ja anteeksi etukäteen jos joudut toistamaan itseäsi, olet jo varmaan useasti maininnut näitä asioita. Toivottavasti sait kiinni punaisesta langasta.. - Terveisin toinen Heidi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips kaimalle! :) Saa toki kysyä ja mielelläni autan sen mukaan, mitä itse asiasta tiedän ja olen mieltä, omiin kokemuksiini peilaten. Se, onko se kaikki ihan totaalista faktaa, on eri asia. :) Mutta kokemukseni (ja punttipiireissä vallitsevan mielipiteen) mukaan nuo kaksi asiaa pitää erottaa toisistaan. Lihas ei kasva ilman, että syöt enemmän kuin kulutat, pois sulkien aloittelijat, jotka saavat näkyviä tuloksia hyvinkin helposti. Tosin heilläkin se tyssää sitten jossain kohtaa. Rasva taas ei käytännössä voi oikein palaa, ellei ole miinuskaloreilla. Siksi nuo kaksi tulee erottaa toisistaan ja keskittyä jompaan kumpaan.

      Se, miten sen sitten tekee, on oikeastaan mielipideasia. Itse näkisin, että kivempi on pudottaa sitten yhdellä kerralla se ylimääräinen rasva pois, eli ensin keskittyä (maltillisiin!) pluskaloreihin esimerkiksi muutamaksi kuukaudeksi ja nostella niitä puntteja, jonka jälkeen siirtyy (aika maltillisille taas) miinuksille ja lisätä ehkä aerobista, jatkaa sitä puntteilua ja pudottaa ylimääräinen rasva pois. Tuo kiinteytyminen on käytännössä kuitenkin ihan vain painon pudottamista. Alhainen rasvaprosentti + treenattu kroppa = kiinteä.

      Näissä asioissa ei ole oikein oikotietä onneen. :/ Syklittäminen plussa-/miinuskaloreilla on tosiaan mielipideasia. Jotkut tekee muutaman viikon plussaa, pari miinusta ja taas uudestaan, toiset kuukausien sykleissä, toiset tekee sen vain kerran. Minä tein sen vain kerran vuodenvaihteessa enkä tee uudelleen. :D Söin kyllä liikaa kaloreita, nyt jälkikäteen sen tiedän. Lihasta sain vain vähän ja sitäkin enemmän jotain muuta..

      Neuvoisin punnitsemaan tässä kohtaa kumpaa haluat nyt tavoitella, sitä kiinteyttä, vai ensin niitä lihaksia, jonka jälkeen vasta sitä kiinteytymistä (eli ylimääräisen painon pudottamista).

      Tämän verran osaan asiaa avata.. Toivottavasti tästä oli jotain apua!

      Poista
  2. Jeps, kiitti kun otit kantaa. Asiaan ei varmasti olekaan absoluuttista totuutta, siksi mielestäni on huippu juttu että saa konsultoida ihmistä joka on itseoppineesti saanut tuollaisen muutoksen. Liputan oikeesti sulle, mahtavaa! Pohjalla on oltava jonkunlainen tieto-taito ja opiskelu aiheesta. Sitä tässä itsekin teen kovasti. Olet eka bloggari kenen "muutos" ja tekstit sen ympärillä pysäytti. Jään seuraamaan sun fyysisyyden etsintää ja yritän löytää omanikin jostain. :) -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :') Tämä ihmiskehon opiskelu on äärimmäisen kiehtovaa ja vähän väliä sitä oppii edelleen uutta. Liekö sitä valmiiksi koskaan tuleekaan, kroppakaan. Tyytyväinen voi olla, mutta tuskin valmis. :) Tervetuloa seuraamaan ja tsemppiä sinulle fyysisen itsesi etsintään! :)

      Poista
  3. Moikka!

    Saanko käyttää sinun Weetabix kuvaa blogissani, laitan kyllä linkin tähän postaukseesi? Teen juttua välipaloista :)

    Terkuin,
    Nana

    http://nana-superfitme.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oij, kyllä tämä mulle passaa! :)

      p.s. Nyt mun tuli vähän jo ikävä weetabixejä.. Onneksi huomenna on taas aamu. :D

      Poista
    2. :D Ja ehkä vähän addiktoitunut noihin.. :')

      Poista