torstai 12. heinäkuuta 2012

Se on täällä taas

Tuttu tunne nostaa päätä.. On todella lähellä. Nimittäin kova kaipuu lenkkeillä! Ja tänään aion mennä, ellei nyt suurempaa ukkoskuuroa ole luvassa. Kerrankin aion tehdä sen järkevämmin. Ei heti sata lasissa. Viimeksi kun juoksin, juoksin täysillä parisataa metriä, ja se oli matka keikalle jonotustilateesta areenalle. Sain hirvittävät, oikeasti elämää rajoittavat polvikivut muutamaksi viikoksi. Sitä edellisellä kerralla juoksin viime marraskuussa, kun saavuimme Saksaan. Olimme silloin majatalossa määräämättömän ajan, pikkukylässä, jossa ei esimerkiksi salimahdollisuutta ollut. Ainoa aerobinen oli siis lenkkeily. Kehokin oli siinä vaiheessa vielä erittäin tottumaton tähän ilmastoon täällä, jossa ollaan siis merenpinnasta korkeammalla kuin Suomessa. Ja mitä minä tein? No jotain intervallityyppisiä juoksupyrähdyksiä. Painoin aivan täysillä. Sain aivan hirvittävät polvikivut ja huitelihan se sykekin aika kiitettävän korkealla, kun se oli täällä ensimmäisen kuukauden muutenkin Suomen tasoa korkeammalla ilmastosta johtuen. Kuinkahan paljon vaikutti vielä se, että sankka sumu oli aamusta iltaan ympärillä, eli ilma oli kaiken lisäksi kostea ja paksu hengittää.

Tänään sitten kiskon lenkkarit jalkaan ja koitan varoen lähteä hölkkailemään. Oikeasti hölkätä tällä kertaa, en juosta. Kävelen välillä ja taas hölkkään. Nyt aamupäivällä on edessä tämän kevyen viikon ensimmäinen punttitreeni ja illemmalla ajattelin tehdä lenkin. Olen aamutreenari, enkä muista milloin olisin illalla viimeksi liikuntaa harrastanut, mutta nyt kokeilen sitäkin.

Uskon, että siinä käy taas huonosti. Uskon, että polvet kipeytyvät jälleen ja olen todella kipuinen pitkän aikaa. On vain pakko kokeilla taas, ensimmäistä kertaa oikein. Uskallan tehdä tämän, koska edessä ei ole nyt mitään sellaista, joissa tarvitsisin jotenkin oleellisesti paljon jalkavoimia. Toiseksi olen myös siinä onnellisessa tilanteessa, että olen tyytyväinen esimerkiksi etureisiini, ja ne ovat ne treenattavat, jotka kärsivät jalkatreenissä jos ja kun polvikipuja saan. Takareisien ja takapuolen treeni onnistuu normaalisti. Pitäisi ainakin. Uskallan tehdä tämän myös siksi, että kivut helpottavat aina jossain kohtaa. Kunhan niitä lakkaa kiusaamasta, muttei missään tapauksessa käyttämästä.

En vielä tiedä kuinka monta kertaa tulee käytyä. Riippuu paljon kivuista. Toisaalta tekisi mieli kokeilla jatkaa, vaikka kipuja tulisi. Jotta näkisin, josko ne siitä helpottaisivat. Jos vaikka tottuisivat. Toisaalta taas tiedän, että polvissani on jotain oikeasti vähän vialla, joten se saattaisi olla vain typerää jatkaa kivuista huolimatta. Saa nähdä. Menen fiiliksen mukaan. Yleensä nuo on sen verran kovia kipuja, ettei niiden kanssa kyllä väkisin jatketa. Kyllä ne aika hyvin pysäyttää. Keho kertokoon milloin on taas lenkkeilty tarpeeksi. Onko se yksi kerta vai enemmän. Pian se sitten tiedetään!


Entiset lenkkeilymaastot. Tai no, intervallimaastot.
Sumu teki aina totaalisen seinän, eikä pitkälle nähnyt.
Josko nyt olisi mukavapaa lenkkiä luvassa..

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä mahdollisuudelta harrastaa vähän biohakkerointia. Itse ainakin koittaisin tuollaisessa tilanteessa ottaa selvää, mikä mekanismi tarkalleen ottaen aiheuttaa kipua ja voiko sille tehdä jotain.

    Lisäravinteista esimerkiksi voisi koittaa kollageenia, glukosamiinia ja/tai MSM:ää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä nämä kivut on jännät, kun niitä aiheuttaa ensisijaisesti liikkumattomuus eikä liikunta. Liekö jotain rikkoa tai miksei reumaakin, kun toisinaan oireilee muutkin nivelet. Toisaalta se saattaa johtua vaikka mistä.

      Joskus muinoin ajattelinkin, että voisi jotain lisäravinnetta kokeilla, joka ehkä pehmentäisi nivelrasitusta. Silloin mietin vain sitä, että kun ongelma on selkeä ja olemassa, onko sitä typerää lähteä peittämään ja sen turvilla tehdä asioita, jotka ei omalle keholle sovi. Täytyy katsoa, minkälaisia fiiliksiä tästä lenkkeilystä tällä kertaa syntyy ja kuinka kovin nuo kivut taas kiukuttaa. Kiitokset vinkeistä!

      Poista
    2. Tietenkään ongelmaa ei kannata lähteä peittämään, vaan parantamaan. Ihmiskeho on kuitenkin aika hyvin sopeutunut liikkumaan omilla jaloilla, joten nuo ongelmat eivät kuulosta kovin "luonnollisilta". Jokin häiriö siellä on - mutta se on sitten eri asia, miten helposti sen voi onnistua parantamaan.

      Itse olen kuitenkin aika luottavainen sen suhteen, että monet hankaliltakin vaikuttavat pitkäaikaiset ongelmat ja sairaudet voidaan parantaa. Se vain vaatii viitseliäisyyttä ottaa selvää, mikä mahdollisesti on vialla, muodostaa sen perusteella testiasetelma potentiaaliselle parannuskeinolle, ja sitten tietoisesti kokeilla sitä.

      Nivelongelma on aika "hyvä" tällaiselle, koska palaute on melko välitön: jos parannuskeino ei toimi, niin nivelet pysyvät kipeinä. Monissa kroonisissa sairauksissa parannuskeinon vaikutusta voi joutua odottelemaan aika pitkään, jolloin voi jäädä epäselväksi, mikä sen on oikeasti aiheuttanut.

      Poista
    3. On tuossa tosiaan pointtia. Muutenkin nyt tällä kertaa, jos ja kun kivut palailevat, ajattelin ihan jotain konkreettista koittaa. Sen sijaan siis, että antautuisin vain kivuille ja lopettaisin esimerkiksi tuon lenkillä käymisen kipujen vuoksi. Jos nyt polvet suinkaan antavat edes vähän siellä käydä..

      Kuvittelisin, että siinä missä sydän tottuu korkeisiin sykealueisiin ja vahvistuu, voisi myös nivelet tottua tuollaiseen menoon. Ne pitää vaan totuttaa, mikäli niissä nyt ei mitään ole niin pahasti rikki. Saa nähdä. Tänään ei vielä ole kipuja, ainakaan nyt aamulla. Odottaisinkin niitä aikaisintaan illalla. Tänään myös tarkoitus heittää palautteleva crosstrainerilla, siitä tiedän polvien oikein tykkäävän, joten tiedä vaikka auttaisi ehkäisemäänkin tulevia kipuja. Toivossa elellään..

      Poista
  2. Heips!

    Ongelmasi kuulostavat vähän omiltani...tosin mulla on todettu artriitti jo vuosia sitten. Nivelkivut (lähes kaikkialla) pahimmat liikkumattomina päivinä ja polvet osoittaa mieltä lähes joka lenkin jälkeen -ei aina :) Intervallit yms spurtit olen suosiolla jättänyt, koska sen jälkeen tosiaan polvikivut on sitä luokkaa, ettei pääse portaita ylös eikä ala, ei saa nukutuksi kipukohtausten takia ja minkään tason kyykistelystä on turha unelmoida.

    Nyt jo useita vuosia sulfasalatsiiniä popsineena on nivelten tuhoutuminen saatu pysäytettya ja tulehdus jotenkuten hallintaan. Normilenkit onnistuvat (jipii!) kunhan muistaa vetää ne rauhallisesti eikä tee liian pitkiä lenkkejä. Peräkkäisinä päivinä ei myöskään voi juosta. Pari rauhallista lenkkiä viikossa kyllä useimmiten onnistuu :)

    Tsemppiä! ja kuuntele omaa kroppaa :)

    -A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips sinullekin!

      Juurikin artriittia tai sitten nivelrikkoa olen pohtinut kohdallani, kun niihin tuntuisi oireet täsmäävän. Joskus oireilee polvien lisäksi esimerkiksi ranteet, mutta niihin olen keksinyt selityksen huonosta puntinnostotaktiikasta tai jostain muusta. Polviini en ole keksinyt koskaan muuta selitystä, kuin että jokin vika niissä on ja viittaisi tosiaan oikein johonkin sairauteen. Vanha vaivakin jo, mutta lääkäriin asti en ole koskaan mennyt, varsinkin kun osaan pitää oireet kurissa. Silloinhan mitään vikaa ei ole, hah! ;) Täytyy katsoa tosiaan miten tytön nyt käy, kun lähden tuonne ulos taas. :)

      Mukava kuitenkin kuulla, että sinullakin lenkit on silti mahdollisia! Antaa toivoa tännekin suuntaan, vaikkei nyt mitään diagnoosia olekaan. Toiveissa olisi kolme kertaa viikossa koittaa rauhallista hölköttelyä. Jos sitä pääsee edes sinne kolmeen asti.. Kroppaa kuunnelleen mennään! Kiitos tsempistä! :)

      Poista