sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Kevyt treeniviikko 44: kun ärtynyt suoli lähti reissuun

Kevyt viikko on nyt takana, ja oli kyllä onni, että oli kevyt tässä kohtaa. Reissussa nimittäin rähjääntyi! Oli niin paljon kaikkea, että kaltaiseni HSP siitä vallan väsähti, eikä luonnollisesti tilannetta auttanut tietystikään se, etten nukkunut niinä öinä kuin pieniä pätkiä ja ylös nousin automaattisesti jo kuuden aikoihin. Ja jännitysniska tietysti vallan riehaantui, kun hierojaa ei ollut mukana, mutta tilanteita, joissa oli jännää (eli niskakin oli jännittynyt), oli enemmän kuin pitkiin aikoihin.

Viikko meni lepojen ja treenien osalta näin:

Maanantai-keskiviikko: lepo.

Torstai: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 0:41min.

Perjantai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 0:33min.

Lauantai: 40min crossailua, 14.10km.

Sunnuntai: jalat. Kesto: 0:41min.


Tosi tarkka peilikuva, olkaa hyvät.

Lähdin tosiaan reissuun bussilla lauantaina aamulla (herättyäni neljän jälkeen..), ja kotona olin takaisin maanantaina myöhään illalla. Osan ajasta vietin vanhempien luona ja osan ystävän luona. Menoa, tapaamisia ja muuta (tunnepitoistakin) tapahtumaa oli todella paljon jokaiselle päivälle ja hetkelle, ja siihen päälle nuo useat tunnin bussissa, niin tiesin jo etukäteen olevani ihan poikki pidemmän aikaa, kunhan takaisin kotiin pääsen. Enkä ollut väärässä, sillä kaksi päivää meni ihan konkreettisesti nuokkuessa! Päikkäreitäkin piti ottaa. Kevyt viikko oli oikealla paikallaan, sillä ei minusta olisi ollut juuri mihinkään tällä viikolla. Niska ihan tuhannen(miljoonan)juntturassa ja se muukin väsymys siihen päälle. Oma tempur -tyyny matkusti sentään mukana, joten tyynyn vuoksi ei niska mennyt ainakaan hajalle. ;) Oli kyllä mahtava reissu ja mieli tekisi melkein heti mennä uudelleen. Mutta levätään nyt tämän reissun vaikutukset sentään ensin pois, etten kuukahda kesken matkan. :D

Mukana mulla oli omat aamupalatekotarpeet (eli riisijauho) ja mm. pellavansiemeniä, joiden avulla vatsa pysyy hyvänä joka päivä. Mutta esim. riisimaitoa en reissussa käyttänyt, vaan tavallista maitoa. Söin siis sitä mitä mua varten oli hankittu ja sitä mitä oli tarjolla. Mutta tietysti tämä herkkä vatsa reagoi ihan kaikkeen, jo siihenkin, että esim. rahka- tai raejuustomerkki ei ole samaa kuin normaalisti ja sitten ruoka-ajat eivät ole samoja kuin normaalisti. Ja arvatkaa unohdinko yhtenä päivänä ne pellavansiemenet kokonaan.. Oli hetkiä, kun sain ruokaa nenän eteen vasta kun vatsa oli huutanut pidemmän aikaa ja oli hetkiä, kun oli pakko syödä, vaikka ei ollut yhtään nälkä vielä, esim. ennen konserttia, koska siellä ei tietysti ollut mahdollista syödä. Oli siis hetkiä, kun vatsa ei toiminut ollenkaan ja sitten hetkiä, kun se toimi vähän liiankin hyvin. Ja kotona siihen sattui reissun jälkeen vielä kolmisen päivää. Kovin herkkä se on. Tullut emäntäänsä. :D

Ystävän kanssa käytiin myös ravintolassa viimeisenä päivänä syömässä (Turussa), ja lautaselleni valitsin jotain sellaista, mitä en ole koskaan ravintolassa syönyt ennen. Nimittäin hampurilaisen!


Oli ainutkertainen näky lautasellani, ja muutenkin on edellisestä hampparista aikaa useampi vuosi. Hesburgerissa se on silloin joskus nautittu, mutta siitä on tosiaan aikaa vaikka kuinka. Ihan vastaavanlaista roskaa tämä ei ollut, vaan oikein makoisa! Purilaisen välissä kasvispihvi ja vuohenjuustoa sekä salaattia + olihan siellä sitä majoneesiakin, ja rinnalla lohkoperunat ja salaatti. Ystäväni otti kuitenkin jotain terveellisemmän oloista omalle lautaselleen:


Kalaa ja kasviksia. Olisin minäkin voinut valita nuo kasvikset, mutta minähän en ravintolassa syö mitään ilman perunaa, ellei ole ihan pakko. :D Ihan ranskalaisia en sentään ottanut, vaikka nekin olisin voinut valita. Mutta aika historiallinen ravintolareissu oli tämä silti. Ensimmäinen ravintolahampparini oli loistokas! <3

Eipä äidinkään kokkaukset hävinneet makoisuudessaan tälle kaikelle, kun tällaisen sain nenäni eteen kahdesti:


Kotiruoka on parasta! Perunaa, pippurihalloumia, keitettyä porkkanaa, salaattia ja raejuustoa. Porkkanaa on tuolla salaatin alla isot kasat ja salaattia raejuuston alla isot kasat. Äidillä oli vain yksi tarpeeksi suuri lautanen (pizzalautanen), johon olisin saanut kaikki nätisti, mutta se oli käytössä muualla. :')

Ruokaa sai koko reissun ajan tarpeeksi ja kaikki oli maistuvaa. Kyllä mun kelpasi, vaikka vatsa vähän siitä kaikesta suuttuikin. Onnistuin myös kehittämään itselleni pienoisen ällötyksen riisipuuroaamupalaani kohtaan, kun onnistuin tekemään sen vähän huonosti yhdesti. Sauvasekoitin ei ollut ihan yhtä tehokas kuin omani ja banaani oli jäänyt klimpeiksi sinne. Ei ollut niin makea mistä tykkään ja jotenkin alkoi tökkiä vastaan. Kotona olenkin sitä tällä viikolla tehnyt vain satunnaisesti, mutta uskon, että sieltä se kohta taas maistuu. Tänään suunnittelin sen illalla tekeväni taas huomiseksi aamuksi. Tässä välissä olen syönyt mm. tällaisia aamupaloja:

Smoothieta..

..ja perunaa. Tietysti!

Treeneistäkin ne pari sanaa, jotka yleensä tulee postauksen alussa ja ruokajutut lopussa.. On tosiaan tehty tämä kevyt viikko siihen tyyliin, että painot on samat kuin viimeksi, mutta toistot on puolitettu. Eli se normaali tapani tehdä näitä, josta olen eniten tykännyt. Tosin ei se totaalilepoviikkokaan pahalta tuntunut silloin, kun sitä niin kovin kroppa kaipasi.. Se oli ehkä kaikista lempparein kaikista kevyistä viikoista! :D

Peilin edessä kevyttä hauistreeniä, pyjamassa. Kotitreeniparhautta <3

Lepoahan kerääntyi tuossa aika paljon, kun viime viikon perjantaina tein viimeisen sen viikon treenini ja tämän viikon torstaina vasta seuraavan. Tosin lepo on väärä sana, kun sitä se ei ollut, mutta ilman tarkoituksellista liikuntaa ne päivät menivät. Lepo niistä oli kaukana, mulle henkinen rasituskin on rasitusta kropalle ja mitä enemmän päivässä on tapahtumaa, ihmisiä, ääniä, nähtävää ja tunteita, sitä enemmän uuvun, ihan fyysisestikin. Joten esimerkiksi punttitreenit olisi olleet tyhmiä noina päivinä, tuskin olisin niihin kyennytkään. Enkä olisi varmaan kovin montaa toistoa pystynyt näissä kevyissäkään tekemään enempää, sillä vielä näin sunnuntaina tuntuu reissu kropassa, ihan kaikkineen. Eikä vähiten takapuolessa, sillä se tuntikausien istuminen bussissa oli aika puuduttavaa sille osastolle!

Ja sitten takaisin ruokaan, koska se nyt on kiva asia. Tällä viikolla on kotosalla syöty mm. tällaisia annoksia:

Perunamuussia, porkkanaraastetta + peruslisukkeet.

Riisiä, parhausvihannessekoitusta ja parhaustölkkiherkkusienipalleroisia + peruslisukkeet.

Parhauslauantaina tietty taas parhauspizzaa!

Onpa se ruma kuvassa. Näyttää ihan liukumiinalle.. Mutta on myskikurpitsaperunasosekeittoa. Namnam.

Huomasin tänään, että kolmen aikaa iltapäivällä alkaa hämärtää jo ihan kunnolla ja viiden aikaan oli jo pilkkopimeää! En muistanut, että se ihan näin nopeasti menee näin pimeäksi täällä (vai oliko se edes tällaista eteläisemmässä Suomessa?). Talvi tosiaan tulee nopeasti. Tulisi pian sitten sitä luntakin ihan kasakaupalla, vaikka metreittäin, että tulee valoisaa ja pääsee telmimään! Iiik! Viimeiseen noin neljään vuoteen en ole nähnyt Suomen talvea, ja muualla se ei vaan ole ollut läheskään samanlainen, joten innokkaasti odotan jos tulisi sellainen kunnon talvi, ihan vaikka vaan mua varten. :')

Ensi viikolla kirjoittelen teille KARKISTA ja muista herkuista. Hihii. Pitäkää hatuistanne kiinni..


Leppoisaa sunnuntain jatkoa ja uutta viikkoa!

6 kommenttia:

  1. Hienoa että otit esille sen, että henkinenkin rasitus voi olla rasitusta kropalle ja näin ollen kuluttaa energiaa. En ole koskaan ollut niin heikossa kunnossa (henk. ja fyys.) kuin salitreenaamattomana vuotenani Lontoossa. Henkinen paine ja stressi söi sekä ruokahalun että energian liikkua tavoitteellisesti. Loputon hyötyliikunta, joka tuli työnkuvan mukana, kulutti kyllä tarpeeksi, liikaakin. Henkisesti helpompien aikojen koittaessa ja salitreenin ja muiden tavoitteellisien treenien palatessa, kroppakin painavoitui ja vahvistui. Liike ei ole ainut energiasyöppö, myös ajatteleminen kuluttaa.

    Ruoat taas kerran näyttävät värikkäiltä ja herkulliselta ja Natunen suloiselta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan kuvitella miten tuollainen vuosi kulutti! Kyllähän se niin on, että henkinen ja fyysinen stressi on molemmat stressiä. Ei keho osaa erottaa niitä toisistaan. Keho ei myöskään osaa erottaa sitä, että tuleeko stressiä positiivisista vai negatiivisista asioista, vaikutus niillä on sama.

      Mun tuli nälkä nyt näitä kuvia taas katsellessani. :D Paitsi tuo lehmänlöysän näköinen soppa ei saa aikaan veden herahdusta kielelle.. :'D

      Poista
  2. Mua hieman huvittaa tuo peruna-aamupala :D Mut ei siinä, pääasia, että maistuu tietysti! Mitä tuossa smoothiessa on? Näyttää hyvältä.

    Reissaaminen on kivaa, mutta mullakin se vaatii takuuvarmasti veronsa. Vaikka seura olisi mitä ihaninta ja tekeminenkin mukavaa, niin uudet tilanteet pistää kuitenki pään pyörälle ja väsyksiin. Mukava kuulla, että sulla oli hyvä reissu! :)

    Ja ootas vaan kun sitä lunta alkaa tulla! Eikö siellä muuten tänään oo tullu? D: Täällä Joensuussa pyrytti koko sunnuntaiaamun vaakatasossa, joskin nyt se on alkanut jo loskaantua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se vähän huvitti muakin. :D Kovin harvinainen aamupala se on, enkä siitä juuri edes aamuisin tykkää - aamuisin täytyy olla jotain makeaa! ;) Smoothiessa taisi olla vain rahkaa, riisimaitoa, vadelmahilloa ja banaani. Oli sellaista tönkköä ja piti tuolle pillille ottaa kaveriksi toinenkin. :D Silti oli imulihakset kovilla. :'D

      Nimenomaan noin, vaikka kaikki tapahtuma ja seura olisi ihanaistakin ihanaisempaa, ne kuluttaa silti tosi kovin! Mullakaan ei ole mitään valitettavaa reissusta, kaikki siinä sai hymyn huulille. Oli jopa paikoin paljon mukavampaa kun olin ajatellut tiettyjen tilanteiden olevan! Edes väsymys ei painanut, vaikka en juuri saanut nukuttua. Kotona sitten sekin iski. ;)

      Meillä tuli tosiaan sunnuntaina lunta, tuon smoothie -kuvan taustalla sitä itseasiassa näkyykin. Kyllähän se kaikki jo suli pois, sen jälkeen kun oli ensin loskaantunut, kuten teilläkin siellä. Viime talvena täällä oli kovin nihkeä talvi, eikä lunta ollut juuri lainkaan, joten kovasti toivon, että tänä talvena oisi Luontoäiti mua vähän ajatellut! ;)

      Poista
  3. Muakin huvittaa toi sun rakkaus perunoihin. Mutta ymmärrän ihan täysin, olen itse nimittäin perunoista käytännössä tehty. Meillä syötiin kotona lapsuudessa perunaa, perunaa, perunaa, perunaa.. Isä osti jatkuvasti torilta sellaisia 25 kilon perunasäkkejä, ja sitä säilytettiin jääkaapin alaosan kylmiössä. Sieltä säkistä sitten aina kattilaan ja kuorimatalkoisiin! Lopulta äiti kyllästyi ja osti perunankuorimakoneen(!), mutta kuten arvata voi, ei se mikään hirveän toimiva systeemi ollut.

    Tuo reissussa ruokaileminen on kyllä haasteellista. Just tuo, että on pakko syödä silloin kun on mahdollisuus, eikä silloin kun on tottunut ja on nälkä. Ja kun on pari päivää pois omista syömis- ja nukkumis- (ja olemis-) rutiineista, niin kyllä mäkin olisin äksänä muutaman päivän sen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania perunaisia lapsuusmuistoja. :') Kyllä sitä perunaa meilläkin oli ja isoksi osaksi taidan olla itsekin siitä rakennettu, vaikka lempiruokaani olikin kaupan maksalaatikko! Tosin läskisoossi oli toinen lemppareista, eli perunan kanssa jonkin sortin lihakastiketta. Tuskin se ihan läskiä oli, vaikka sillä nimellä meillä tunnettiinkin.

      Jep, yhdessä kun lähdetään reissuun niin meillä on pitkälti normaalit ruoka-ajat ja ruoat, mutta kun on vähän tai paljon toisten armoilla, niin silloin syö kun sitä on tarjolla. Mutta ei siinäkään mitään pahaa ole, joskus niinkin. Aika harvinaisia tuollaiset päivät on kuitenkin, loppupeleissä. Muutama päivä äksänä ja vähän vatsavaivaisena ei ole kuitenkaan kovin vakavaa, jos miettii mitä kaikkea siitä hyvästä sai. Vaikka toki se epämiellyttävää vähän onkin.

      Poista