tiistai 22. huhtikuuta 2014

Viidennen viikon nihkeyttä

Täällä aletaan toipua sunnuntain noin yksitoista tuntia kestävästä road tripistä. Kuvia reissulta on nähtävissä täällä. Hieno ja upea reissu oli, mutta luonnollisestikin uuvuttava. Pitkä aika istua autossa tällä takapuolella, jota ei ole luotu istumaan. :D No, tulipahan harjoiteltua ensi viikon muuttomatkaa varten jo vähän.. Voin vain kuvitella miten poikki on sen neljän päivän matkustamisen jälkeen kun lopulta päästään perille. :')


Eilen oli kuitenkin treeniä luvassa, vaikka sitä oli hieman poikki edelleen. Olisi varmasti maistunut pidemmätkin unet, mutta kun kello herättää kuudelta niin sillä mennään. Tekeminen ei muutenkaan tällä hetkellä kesken lopu, joten sitäkin varten pitää aikaa varata. Treenivuorossa oli selkää, hauista ja vatsaa. Suuria odotuksia ei treeniin ollut, kun olo oli muutenkin nihkeä. Ja nihkeällä ololla tuli kohtalaisen nihkeä treeni, mutta tänään tuntuu silti menneen hyvin oikeisiin paikkoihin selän ollessa juntturassa ja hauisten aristaessa.

Nyrkkiä taas kylkeen.

Selän treeni oli taas aivan erityisen nihkeää ja kyllä sitä mielessään hymyili kun ajatteli, että sehän on selkätreenin osalta edessä semmoinen parin viikon tauko edessä. Wohoo! \o/ Katsotaan sitten miltä tuntuu sen jälkeen tuota selkäpuolta vääntää ja tarvitsee alkaa tehdä sille jotain jos ei vieläkään tunnu. Luulin tosin eilenkin tekeväni jotain, kun aloittelin koko treenin kuminauha-alataljalla, joka edeltävällä kerralla toi sen tuntuman muissakin selkäliikkeissä juuri sinne minne piti. Mutta ei sitten eilen. Veikkaan, että pään sisällä oli niin paljon nihkeyttä, että se vaikutti treeniinkin.

Jee selkätreenitauko edessä.

Onhan tässä toisaalta muutenkin menossa jo viides kova viikko, eikä ihmekään, jos tuntuu vähän nihkeältä välillä. Mutta kohta saa kroppa lepoa oikein kunnolla! En ole itseasiassa koskaan pitänyt totaalilepoviikkoa, ilman, että kyseessä on ollut sairastelu (esim. viime kesän migreeniputket), mikä ei tietystikään keholle ole mikään totaalilepo silloin. Pian menee treenit hetken tauolle ja se on varsin tervetullutta, kun on niin paljon kaikkea muuta menossa.


Ruokalautaselle päätyi eilen pöperöä, mikä valmistui kaikesta siitä, mitä jääkaapissa oli. Löysin sieltä kuusi porkkanaa, kolme palsternakkaa, yhden kesäkurpitsan ja yhden parsakaalin. Ja tuoreyrttejä. Kaikki raasteeksi (paitsi tuoreyrtit..), joista kolme vai neljä porkkanaa laitoin ihan hienoksi raasteeksi, loput suuremmaksi raasteeksi. Saa vähän erilaista koostumusta sinne sekaan, minä tykkään! Wokkipannu oli taas ainoa sopivan kokoinen pannu tälle setille, joten siinä kypsentelin. Sekaan laitoin vielä yhden tomaattimurskan, mikä toikin sen viimeisen silauksen pöperölle. Oli muuta hyvää! Ja syödään vielä tänäänkin, sillä oli tosiaan aikamoinen jättisatsi.


Kenkkuilevan polven suhteen on tapahtunut selkeää edistystä. Sanoinkin silloin jo heti alkuun, että itse polvessa tuskin on mitään vikaa, vaan se kipu johtuu jostain kireästä lihaksesta jossain muualla. Suurin epäilys on koko ajan kohdistunut tuohon reiden ulkosivuun, etureiden ulommaiseen osioon, mikä on kiristellyt jo jokusen viikon. Polvi meni viime viikon lopulla entistä pahemmaksi, enkä ole esimerkiksi voinut edes nukkua sillä kyljellä ilman kipua ja jomotusta. Kaikenlainen pienikin kyykistely, alamäkeen kävely, portaat jne. teki polvessa kipeää, eikä jalka tykännyt edes tuolilla istumisesta, vaan alkoi jomottaa siinäkin. Kaivoin sitten vihdoin esille tuon Urheiluvammat -kirjan, joka meillä hyllyssä on (joka on esitelty tässä postauksessa). Luin kaikki polvivammaosiot ja yksi niistä sieltä kuulosti oirekuvauksensa perusteella tutulta (patellofemoraalinen kipusyndrooma), mutta ei kuitenkaan aivan täysin, sillä esimerkiksi mitään turvotusta minulla ei ole.

Päädyin googlettelemaan reiden ulkosivukireyksistä polven kipujen sijaan ja päädyin tietysti Pakkotoiston sivuille (kaikki googletukset vievät pakkikselle). Ja sieltä löytyi aivan täysin samanlaista oiretta kuin mulla, lähtöisin nimenomaan tuosta etureiden ulkosivusta. Kireä lihas vetää polvilumpion liikkumaan vähän väärälle liikeradalle, ja siitä se kipu johtuu. Opin, että alueen venyttäminen on pitkälti mahdotonta, mutta rullaamisella oli ihmiset apua löytäneet. Ja sitä olin jo ennenkin jonkin verran tehnyt. Nyt sain kuitenkin vielä vähän uutta kipinää ja puhtia oikein kunnolliseen rullaamiseen, kun sain varmuutta siitä, että sillä se polvikipu voisi lähteä. Pehmensin ja lämmittelin ensin tuolla pehmeämmällä rullalla ja sitten siirryin makaamaan reiteni kanssa kovan nyppyläisen rullan päälle. Ihan selkeä kipukohta siitä sivureidestä löytyi heti ja makoilin siinä niin kauan kun päättelin olevan tarpeeksi. Rullaa liikutin pienen sentin kerrallaan. Ja sen jälkeen nousin ylös ja huomasin, ettei polveen sattunut. Kokeilin mennä kyykkyyn ja ylös, ja mitään kipua ei tuntunut. Aika selkeä polvikivun lähtöpaikka tuli paikallistettua! Mikään pysyvä olotila tämä polvikivuttomuus ei ollut, mutta koko ajan se on ihan selkeästi parempi ja siis rullaan sitä pari kertaa päivässä nyt, että saan sen auki. Enää ei estä kyykkyyn menemistä rullaamattakaan. Tuntuu, mutta ei satu. Narskumista polvesta kuuluu edelleen ja se kertoo, ettei se ihan kondiksessa ole vielä, muttei myöskään mitään normaalia liikkumista tai treeniäkään(?) sen enempää estä. Huomenna olisi tarkoitus testata jalkatreenin parissa, että mitä se siitä meinaa. Jos sattuu, niin sitten ei tehdä. Jos ei satu, niin sitten tehdään.


Tällä viikolla näitä päivityksiä ei tule joka päivä, kun on aika paljon tekemistä, mitä pitää saada tehtyä ennen viikon päättymistä. Ensisijaisesti tulee varmaankin päiviteltyä ajan salliessa tuota toista blogiani, jonka uusimmassa tekstissä olisi kyllä tännekin blogiin sopivaa materiaalia itsensä ja kehonsa hyväksymisestä ja painosta jne. Nyt siirryn kuuramaan tätä kämppää lattiasta kattoon, kuten joka päivä tällä viikolla kunnes homma on hoidettu. Huone kerrallaan! Sitten crossaillaan, vaikka aikamoista aerobista tuo kuurauskin on. Eilen ainakin valui hiki ihan solkenaan. Olkoon sitten tupla-aerobinen tänään. ;)

2 kommenttia:

  1. Mä kans joskus viime vuonna (oiskohan just Pakkikselta) etsin ja löysin tietoa, kun polvi alkoi kipeytyä kyykätessä. Ja päädyin samaan hoitomenetelmään. Ei kamala, miten kipeä voi olla se reiden ulkosyrjä, varsinkin aivan siitä polven läheltä. Hyvä jos pystyi rollerin päällä edes olemaan. Mutta niin älyttömän tehokas myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaa olla kyllä varsin kipeä paikka! Ennen en voinut rullata sitä laisinkaan, sattui yksinkertaisesti aivan liian paljon. Mutta tuossa kolmisen viikkoa sitten tuli kokeiltua ja hämmästelin, että kylläpä oli kivutonta! :O Taitaa olla niin, että tämä kerätty lisäpaino on hyödyksi tässäkin asiassa.. :D Mutta mojovia kipukohtia sieltä edelleen löytyi ja niitä rulluttelemalla se polven kipukin katosi. Nyt on lähestulkoon kokonaan kivuton polvi vuorokauden ympäri ja esimerkiksi eilinen jalkatreeni ei tuntunut polvessa millään lailla! \o/ Miten sitä onkin osannut joskus elellä ilman foam rolleria?

      Poista