tiistai 2. lokakuuta 2012

Kuvahaaste

Kun ei ole treeneistä sen suurempia raportoitavia (menevät perinteisesti, perinteisen kaavan mukaan, ilman suurempia onnistumisia/epäonnistumisia jne.), niin teen tässä välissä Eveltä saamani kuvahaasteen! Kuvien etsimiseen meni varmaankin pari tuntia aikaa. Huh, oli muuten jokunen haastava joukossa! Tästä lähtee:

1. Kuva minusta nyt.

Elokuulta.

2. Kuva minusta viisi vuotta sitten.

Kuka tunnistaa topin? :'D

3. Kuva, jota häpeän.

Paino pääsi tipahtamaan. Nykyisestä kaksi kiloa vähemmän.

4. Kuva illasta, joka nolotti jälkeenpäin.

Teini, viikonloppuna kaupungilla, humalassa. Todennäköisesti
tuli jotain tehtyä, mikä nolotti jälkeenpäin. Aikuisiällä en
olekaan kyennyt enää nolostumaan, vaikka ehkä joskus
syitä voisi ollakin. :')

5. Kuva pitkäaikaisimmasta ystävästäni.

Jo ensimmäiseltä luokalta lähtien. Paras ystävä heti silloin. Suomessa se ainoa ystävä
(mieheni lisäksi tietysti <3). Tässä kuvassa ollaan vissiin viidennellä.

6. Kuva henkilöstä, jonka kanssa toivoisin olevani yhtä paljon tekemisissä kuin ennen.

Kyseisen ystäväni (ensimmäinen) lapsi. Ikävä on.
Toiseen en ehtinyt edes juuri tutustua. :(

7. Kuva minulle tärkeästä asiasta.

Olimme hetki sitten menneet naimisiin. <3

Liikunta ja terveellinen elämäntapa.

Valokuvaus.

8. Kuva, joka saa minut nauramaan.


:'D


9. Kuva hiusmokastani.

Tuossa on kunnon afropermanentti, jota on koitettu vähän saada
laitettua suoraksi. :') Eli piiloon. :D Heidi 15-vee tai jotain.

10. Kuva, joka on otettu erittäin kuumana päivänä.

2007.

Olen tylsimys enkä haasta ketään. Muuta kuin ihan jokaisen. Aika alkaa.. nyt!

12 kommenttia:

  1. Ihania elämän näkösiä kuvia! Jokeinen vois olla mun elämästä. Mullakin on kaukana pikkunen jonka kanssa haluaisin viettää enemmän aikaa ja yksi ainoa ystävä. Just pari päivää sitten sängyssä pelleiltiin miehen kanssa saman tapasia naamanvenytyskuvia ja naurettiin vedet silmissä. Ja toki konfirmaatiokuva hiushirvityksineen löytyy myös, olin edellisenä iltana värjänny otsatukkani mustaksi, muuten olin blondi, äiti ei tykänny yhtään :D
    Mutta toivoisinpa vaan että mun häpeämäni kuva olis lähellekään yhtä hyvä ku sun! Sulla sentään oli suunta ylöspäin, mun häpeästä vois ottaa kuvan nyt ja kaikki näkis että läskin määrää olis syytä ottaa alas... Mutta mun elämäntapa_pysyvä_muutosmatka onki vasta alussa... taas kerran. Voi kun se vaan pysyiskin sitten läpi elämän. Ei se oo niin vaikea saavuttaa se tyytyväisyys kuin mitä sen ylläpito on!

    Oot mulle hyvä esimerkki siitä että voi onnistua, kiitos sulle siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa, että samanmoisia löytyy, ihan konfirmaatiotukkahirvityksiä myöden. :D

      Löytyy multa tietysti enempikin näitä ihmisiä, joiden kanssa tahtoisi olla edelleen yhtä paljon tekemisissä kuin ennenkin, kuten kummityttö ja muut perheenjäsenet. En ihan jokaisen kuvia viitsi julkaista. :') Mutta tämmöistä se tosiaan on, kun vaihtaa maata. :/

      Ensin mietin, etten keksi tuohon häpeäkuvaksi yhtäkään, kun olen kaikki pahimmat pullukkakuvani jo julkaissut, enkä niitä osaa hävetäkään enää. Sitten keksin toisen ääripään. Ihan yhtä paljon tuo kroppa on itselleni epämiellyttävä kuin se liian painavakin. Kumpikaan ei ole sopiva.

      Paljon tsemppiä ihannekropan löytämiseen ja erityisesti sitten siihen ylläpitoon! Kyllä se vaan on mahdollista! :)

      Poista
  2. Tosi hauska postaus! :) Miten paljon aikaa suurin piirtein on jo kulunut terveellisemmän elämäntavan aloittamisesta kuvassa, jossa sulla on pitkät mustat hiukset ja sun edessä on käsipaino?

    Aamulla kuuden aikaan kävin katsastamassa sun ensimmäisen blogin, kun aamun the ensimmäisen ja tärkeimmän mustan kaffekupposen seurana pitää olla aina lukemista. Kirjoitat uskomattoman koskettavasti ja sun kirjoitustyylistä vaan huokuu se aitous. Lähti ehdottomasti stalkkaamieni blogien joukkoon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli kyllä kiva! :) Tuo kyseinen kuva on viime vuoden lopulta. Alle vuosi aikaa, oisiko joulukuulta.

      Kiva että löysit luettavaa sieltä ensimmäisestäkin blogista! Sinne tulee purettua sydän aina ihan kunnolla ja rehellisesti ne miljoonat tunteet, joita tämä maan vaihtaminen on synnyttänyt. Itse välillä mietin, että voisi lukea läpi mitä olen kirjoitellut, mutta tiedän, ettei siitä vollottamatta selviä.. :') Tässä kuussa tulee tosin vuosi täyteen tänne lähdöstä ja sitten pitää lukea niitä ensimmäisiä läpi. Ja se ensimmäinen, minkä kirjoitin silloin laivassa matkalla tänne. Huh. Sillä sai ihmisiä itkemään, kun sen silloin facebookkiin laittoi. :D Ja se on tosissaan vollottaen myös kirjoitettu!

      Kiitos! <3

      Poista
  3. Moikka. Mä oon 18 vuotias tyttö, mulla on skolioosi, lihakset jumissa, en harrasta liikuntaa, hengästyn, tupakoin ja syön roskaruokaa. Mulla on hirvee hinku alottaa terveelliset elämäntavat ja liikunta. Kannattaisko mun alkaa käymään salilla vai mitä liikkeitä kannattais alottaa tekeen kotona? Miten mun kannattais alottaa, millanen ruokavalio, millon liikuntaa ja mitä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Koska sulla on tuo skolioosi, niin en uskalla neuvoa mitään liikuntajuttuja, varsinkaan salipuolen asioita. Eli varmista ihmeessä lääkäriltä, millä tavoin kannattaisi liikkua. Kävely tuskin on kovin pahaksi, joten siitä on aina hyvä aloittaa. :) Jo puolisen tuntia reippaampaa kävelyä päivässä on todella hyvä alku!

      Pari helppoa elämänmuutostapaa noista sinun jutuistasi bongaa heti: roskaruoka pois (tai edes vähemmälle, tyyliin kerran tai pari kuussa jos niin kovin tekee mieli) ja tupakka pois. Vannon, että jonkin ajan päästä ei enää hengästytä niin kamalasti. ;) Ruokavaliota on suht helppo siistiä, eli jo peruslautasmallin noudattaminen on aina hyvä keino, lisää kasviksia, välipaloiksi hedelmiä tai maustamatonta rahkaa marjoilla jne. Esimerkiksi. :)

      Jos sinulla on hinku sinne salin puolelle, niin kysy ihmeessä lääkäriltä mitä kaikkea on turvallista tehdä! Tsemppiä! :)

      Poista
  4. Otin haasteesi hyvin todesta ja tein sen ;D

    Nämä kuvasi on ihania! varsinkin tuo hiusmoka ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. \o/ Jiihaa! :D

      Toi hiusmoka on kyllä niin.. ööh.. söötti. Pyöreät posket ja pyöreä tukka. :D

      Poista
  5. Hei!
    En tiiä ootko mikään neuvonantaja tai haluatkokaan olla semmonen mut aattelin silti kysäistä sulta kun varmaan (näköjään) asiasta jotain tiedät :) :D
    Eli eli, olen tämmöinen 172cm pitkä ja 57kg painava, eli en mikään lihava ole tai koskaan ollutkaan. Enemmänkin tahtoo tuonne alipainon puolelle karata koska en ole kauhean hyvä aina syömään.
    Syön terveellisesti (ainakin omasta mielestäni :D) ja liikkunut olen aina paljon ja tämänhetkinen työni on fyysisesti raskasta. Työn lisäksi kuitenkin lenkkeilen joka päivä, koska sitä se koiran omistajuus vaatii. Silloin tällöin teen kyllä muutakin, kuten käyn uimassa tai ratsastamassa.
    Vaikka olen normaalipainoinen, silti omistan pömpön vatsan. Reisissä ja pakaroissa ei ole mitään ylimääräistä, niinkuin ei käsivarsissa (=en omista halleja) tai rintavarustuksessakaan (sinne ne läskit joutaisivat mennä), mutta silti maha on tuommoinen pömppö.
    Olen miettinyt että auttaisiko tuommoinen treenaus (lähinnä vatsalihastreeni) vai kasvavatko ne lihakset vain sinne pömpön alle? :D
    Ei nyt millään pahalla, mutta en halua tuommoista mahaa kuin sinulla tällä hetkellä on, vähempikin riittäisi :D Esim. tuon kuvan "Liikunta ja terveellinen elämäntapa." -tapainen maha olisi kiva!
    Että jotta kuinka semmoisen saa??:DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa hei!

      Mielelläni voin neuvoa kun sitä pyydetään, sen tiedon ja taidon rajoissa mitä mulla vaan on. :')

      Kuulostaa aika tutulta tuo, että on pömppö vatsa, muttei voi painoa juuri pudottaa, koska sitten mennään jo niin alas. On minullakin edelleen ylimääräistä esimerkiksi alavatsassa ja jenkkiksissä, mutta olen nyt koittanut ne vaan hyväksyä osaksi minua, kun niihin ei auta juuri muu kuin rasvaprosentin alentaminen -> painon alentaminen. Joten tällä mennään. :D

      Mutta pömppö vatsa pysyy paljon paremmin kasassa kun tekee erityisesti sisäisiä vatsalihaksia. Ne on ne, jotka pitää keskivartalon kasassa. Lisäksi jos vain ryhdissä on korjattavaa, niin pömppö litistyy heti kun vetää hartiat taakse. ;) Suosittelen ehdottomasti vatsalihastreeniä ja etenkin niiden sisäisten treenaamista, eli lankkupitoja (hoovereita)! Ei tarvitse seitsemää minuuttia pitää niin kuin minä :D jos nyt edes oman maksimin, mikä saattaa olla vaikka puoli minuuttia. Jostain minäkin aloitin! ;) Aloita vaikka jokainen (tai joka toinen) päivä kolme kertaa maksimipidolla, siitä se lähtee!

      Ja kyllä ne lihakset sinne pömpön allekin kasvaa :D :D Notta treenaat vaan! :D

      Poista
  6. Kiitos vastauksesta!:) Olen aatellut tehdä vatsalihasliikkeitä joka toinen päivä, mutta noita hoovereitahan voisi tehdä vaikka joka päivä kun on kuitenkin varsin yksinkertainen 'liike' :) Ja käsittääkseni parempi vatsalihaksisto helpottaisi tuota selkää joka töissä tahtoo aina silloin tällöin kipeytyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaa hyvät! :) Pääasiassa varmaan paras tehdä joka toinen päivä (vaikka itse treenaan kuutena päivänä viikossa ihan kunnolla :D), mutta hoover on tosiaan niin pieni ja yksinkertainen. Tuskin eroaa hirveästi siitä, että toiset heti sängystä noustessa tekee maksimipunnerrukset ja sellasta. :D

      Ja kyllähän vatsalihasten teko menee automaattisesti myös jonkin verran alaselälle. Vatsaa ei voi treenata treenaamatta alaselkää samalla. Eli voi hyvinkin auttaa niihin kipuihin myös, jos vaan ovat sieltä selästä lähtöisin! (esim. itselläni tulee alaselkäkivut pakaroista. :')

      Poista