sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Viikko 5: salihulluutta!

Voi pojat mikä viikko takana! Paperilla se näytti tältä:

Maanantai: lepo.

Tiistai: olkapäät, ojentajat. Kesto: 1:05min.

Keskiviikko: lepo.

Torstai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 1:16min.

Perjantai: lepo.

Lauantai: jalat + olkapäät, ojentajat, vatsa. Kesto: 2:25min.

Sunnuntai: lepo.

Lauantailta.

Ja ei, tuossa lauantain kestossa ei ole virhettä (kuten Insta-seuraajat jo tietävätkin). :D Mutta aloitetaanpas alusta: tiistain treeni tapahtui vielä kotosalla, vaikka aika vaikealta tuntui itseään motivoida enää niihin kun tiesi, että torstaina sitä on jo ihan oikealla salilla. Hyvin kulki silti ja huomasin taas tekeväni ennätyksiä! Keskiviikkona sitten taas oli hirveä hinku treenata, mutta jätin tuon kyseisen treenin odottamaan torstaita ja salia, sillä muuten olisin joutunut tekemään ihan ensimmäisen salitreenini jalkoja kiusaten, ja se tuntui ajatuksena jo aikamoiselta. Siispä lepoa silloin ja sitten torstaina koitti vihdoin se hetki, että sinne salille mentiin!

Tiistaina vielä kotona.

Meillä oli sovittuna tapaaminen asiakasvastaavan kanssa kuudeksi ja sinnehän me sitten kipitettiin. Meidän kanssa höpistiin paljon ja saatiin kolmen päivän tutustumispassit (to, pe ja la). Tilat näytettiin ja ihmisiä oli joka puolella PALJON, hälinä oli aikamoista. Osuttiin siis juuri aivan hirmuiseen ruuhkapiikkiin. Mulla oli tietysti jännitys jo muutenkin tapissa ja se ihmismäärä teki siihen sen, että lämmittelyä ei juurikaan olisi tarvinnut. :D Vaatteiden vaihdon jälkeen mentiin kuitenkin lämmittelemään, mies hyppäsi soutulaitteelle ja minä sen takana olevalle kuntopyörälle. En osannut käyttää sitä. :D Liikaa nappuloita ja ohjeita ja mitä lie. Poljin sitä kunnes toinenkin soutulaite vapautui ja sillä veivailtiin sykettä ylemmäs ja hikeä pintaan (lisää).

Ja sitten selkää! Olin alunperin jo ajatellut mitä liikkeitä tahdon tehdä ja sitä suunnitelmaa noudatettiinkin, mitä nyt niistä pystyi tekemään. Ylätaljalla aloitettiin ja jo ensimmäisen sarjan jälkeen taljaa taas kurotellessani tunsin, että latseille meni. :'D Neljä sarjaa sitä. Jatkettiin alataljaan, jossa vähän jouduin hakemaan tuntumaa ja asentoa. Neljä sarjaa sitäkin. Sitten hauiskääntöjä taljassa (ja en ole sitten ihan varma kutsunko oikeilla nimillä näitä laitteita. :'D), neljä sarjaa. Jatkettiin hammereilla, taljassa myöskin, ja neljä sarjaa. Takaolkapäille tein (taljassa) facepullia, yllättäen neljä sarjaa taas. Leuanvetoja kokeilin avustetusti, mutta se oli aikamoista räpellystä. :') Kolme sarjaa meni jotenkuten ja niskat jumiin samalla. Käsipainoilla hauiskääntöjä siihen perään ja kyllä hyytyi jo. :D Painoa sai pudottaa, eikä enää vaan noussut. Neljä sarjaa tein niitäkin. Ja silti vielä muka tuntui, että jotain pitää vielä tehdä! Ajattelin loppuun veivata vielä pidempää sarjaa pienemmällä painolla taljassa, hauiksille siis, mutta ne neljä sarjaa oli aika fail. Kun ei enää noussut! Lopussa siinä oli viisi kiloa painoa ja enkä meinannut saada sitä enää ylös. :'D Pitkää sarjaa pienellä painolla ei siis päässyt tapahtumaan enää siinä vaiheessa. Yritin! Mutta olipahan kaikkensa antanut sen jälkeen. Kotiin juomaan palkkaria ja selkä oli jo ihan rikki ja hauikset kiristi niin, ettei kaulahuivia ollut saada päälle/pois, tai edes käsiä pestyä! IHAN PARASTA.

Siellä salilla sanoin monta kertaa miehelle, että tää on ihan sairaan siistiä. Mietin, että miten ihmiset ei saa käytyä siellä, kun siellä on noin kivaa?! Ja että oisi siellä voinut aiemminkin alkaa käydä. :D Ihmispaljous häiritsi yllättävän vähän. Alkuun sen tietysti huomasi selvästi, mutta aika pian sitä vain keskittyi omaan ja miehen treeniin (vuoroteltiin laitteissa) ja ihan todella tykkäsin treenata yhdessä. Miehestä oli apua laitteiden opastuksessa ja uskoakseni minustakin oli hänelle vähän apua liikkeisiin, että tuli tehtyä tarpeeksi rauhallisesti ja oikeassa asennossa. Lopulta sitä ei tosiaan huomannut edes vastapäätä olevaa ihmistä, siinä samalla kun teki omaa juttuansa. Ei päässyt siis keskittyminen herpaantumaan. Ihan parasta. En olisi malttanut kotiin lähteä ollenkaan!

Elämäni ensimmäinen saliselfie! Kylläkin tyhjässä ryhmäliikuntasalissa..

Seuraavaksi PITI mennä tekemään jalkoja salille, perjantaina. Mutta kävikin niin, ettei tajuttu niiden menevän kiinni jo kuudelta silloin ja kun siinä kuuden aikaan alettiin miettiä milloinkas sitä salille lähtisi, tuli netistä vilkaistua että onhan siellä varmasti vastaanotossa ihmiset paikalla.. Jeps, eipä ollut enää. Aivan hirveä ketutus ja pettymys. Sitä oli odottanut koko päivän! Ja kun meillä oli vain se kolme päivää tutustumisaikaa, eikä siihen auta vaikka saisi lisäpäivän kun sunnuntai oli päätetty lepopäiväksi (jonka tarvitsen, kun on taas yksi yksittäinen vapaa vain). Ilta meni asiaa surressa ja ketutellessa, ja päädyttiin siihen lopputulokseen, että se on lauantaina vedettävä tuplatreeni, edes jonkinmoinen. Että meni siihen sitten vaikka kaksi tuntia (luulin arvioivani yläkanttiin :D), niin sillä mennään! Ja sillähän me mentiin. Jouduin lähtemään töistä vähän ajoissa, jotta ehdittiin neljäksi salille, ettei menetetä sitä viimeistäkin päivää. Suoraan töistä salille siis. Vähän vielä pukuhuoneessa tankkausta, kun mussutin vaatteita vaihtaessa riisikakkuja. :D Nälkä ei ollut, olin kyllä syönyt töissä hyvin juuri tätä varten.

Vaatteet vaihdettiin (on muuten mennyt tuo mun keltainen Adidaksen paita pieneksi. Viimeksi kesällä sitä pidin ja nyt mahtui juuri ja juuri päälle. Käsivarret eivät meinaa mahtua enää!) ja sitten taas lämmittelemään. Salilla oli vain muutama ihminen meidän lisäksi, jee! Crossarille mentiin tällä kertaa ja sitäkään en osannut käyttää. :D Onneksi mies oli taas neuvomassa mitä pitää painaa. :') Siinä saatiin kunnon hiki päälle ja sitten vielä mentiin vähän rullailemaan. Mullahan on kotona ollut tapana rullata jalat todella huolellisesti läpi aina ennen jalkatreeniä ja se on ollut suureksi eduksi. Tuolla ei kuitenkaan ollut sopivalla kovuudella varustettua rulllaa, jotta olisin saanut esimerkiksi ne lonkankoukistajat tehokkaasti auki. No, sillä mentiin mitä oli.

Tuo koko treeniaika oli aika sekavaa ja siihen mahtui yhtä sun toista. Tuli kokeiltua varmaan kaikki mahdolliset jalkalaitteet läpi ja kaikkea muuta siinä ohessa. Olihan se myös olkapää-, ojentaja- ja vatsapäivä! Kaikki laitteet eivät olleet mulle suotuisia. Itseasiassa meinasi tulla turhautunut itkukin siellä jossain kohtaa, kun mistään ei meinannut tulla mitään! Vaakaprässi oli kiva ja lopulta sitä tuli tehtyä yhteensä 11 sarjaa. :D Kahdessa eri osassa treeniä ja kahdessa eri prässissä, kun toinen ei mennyt niin syvälle kuin olisin tahtonut. Pystyprässiä tuli myös kokeiltua kahteen otteeseen, kahta erilaista, joista ensimmäisestä en tykännyt. Toinen tuntui paremmalta, asento siinä oli eri ja sillä veivasin treenin loppuun vielä kolme sarjaa sen ensimmäisen yhden sarjan lisäksi.

Ei enää paljoa painoa tarvitse kun viimeisenä tekee tätä ja salilla oltu yhteensä joku kolme tuntia jo. :D

Mikälie pakaralaite ei tuntunut hyvältä. En oikein saanut tuntumaa kankkuun ja turhauduin. Yritin kaksi sarjaa, kahdella eri painolla, ja sitten annoin olla. Samoin takareisikoukistus (istuen) ei tuntunut hyvältä, sillä säären yläosat (sisäsivut, jos oikein muistan), koskivat. Yritin vielä myöhemmin uudelleen ja onnistuin tekemään yhden kivuttoman sarjan, mutta sitten taas seuraavaa aloittaessa koski sääriin liikaa. Tuntui melkein, että koko se osa jalkaa repeytyy kohta irti! Samoin etureisilaitteessa nuo samat kohdat koskivat niin, että en saanut aikaiseksi ainuttakaan sarjaa. Loitontajalaitteessa sitten taas tein neljä sarjaa. Smithiin pääsin tekemään kyykkyä ja tein niin, että nojasin tankoon, eli jalat aika edessä. Neljä sarjaa niitä ja se oli kivaa! Sarjojen välissä piti istua lattialla, kun ei vaan kyennyt seisomaan. Pohkeita en vieläkään uskalla näille mun koiville tehdä. Ensi kerralla kokeilen, että miten mun käy.

Ojentajia ja olkapäitä ajatellen tein pystypunnerrusta laitteessa (x6) ja arnold pressiä käsipainoilla (x4). Tarkoitus oli tehdä myös sivuvipareita laitteessa, mutta se ei onnistunut tuon vammaolkapään vuoksi. Ojentajia veivasin taljassa ja se jos mikä oli ihanaista. Samaa pushdownia/pulloveria (onko ne sama asia?) olen kotosalla tehnyt kuminauhan avulla, mutta siinä se vastus ei ole niin kovin haastava.. Nyt oli parhautta saada kunnon painoa kehiin ja ojentajat ihan tilttiin! Tein yhteensä kuusi sarjaa. Yritin tehdä myös sitä pään yli vetoa, mutta kahteen sarjaan jäi. Sen jälkeen en vain enää pysynyt pystyssä kun talja vain veti mua kumoon. :D Vatsalle kokeilin abcoasteria ja rutistuksia laitteessa. Kolme sarjaa kumpiakin.

Aika sekavaa merkintää treenivihossa treenin päätteeksi. :'D

Meni kyllä tuo kolme tuntia saliaikaa TODELLA nopeasti ja tunteitakin tuli koettua laidasta laitaan. Onneksi sieltä tuli kuitenkin niitä positiivisia tunteita alun takeltelun jälkeen! Siitä kaupan kautta (tankkausta!) kotiin ja palkkarille, ruoalle ja sitten niille herkuille ja taas vähän ruoalle. Uskon nyt, että pystyn kyllä tekemään täysipainoiset treenit tuolla jokaiselle lihasryhmälle. Vapailla painoilla loput mitä laitteissa ei pysty, aivan kuten tähänkin asti olen aina tehnyt. Tuolla salilla tuntuu kyllä saavan itsestään enemmän irti siinä mielessä, että kotona teen aina sen kolme sarjaa ja enempää ei vaan kykene, kun ei vaan itsestään sitä irti saa. Siellä siinä mielessä laiskottaa! Tuolla sitten taas tulee tehtyä enemmän kuin tarpeeksi. :D Paljon on vielä kokeilematta ja paljon haluan vielä kokeilla. Mutta sen verran tiedän jo, että tää on mun juttu ja voin hyvin ottaa tuonne vuoden sopparin.

Niin ja sen olen myös huomannut, että mun pylly ei suinkaan ole suuri. Oon nähnyt nyt viime päivinä niin paljon isoja ja hienoja pyllyjä, että kyllä mun on pikkuruinen niihin verrattuna! :'D Mun on vain suuri mulle, kun vertaa ennen/jälkeen -kuvia. Ja se on siis mulle hieno juttu. Kunhan tein havainnon. :D

Näitä meni lauantaina(kin), todella hyviä!

Ja lihaskivuthan on olleet aika infernaaliset. En ole varmaan ikinä ollut näin rikki! Latsit on edelleen vähän kipeät torstaista, eikä eilisen aiheuttamat ojentajakivut sitä ainakaan helpottaneet. En enää tiedä mikä siellä edes sattuu, kun kaikki sattuu. Eilen sai illalla kotihieronnassa valitella aika kovaan ääneen alusta loppuun ja sekin on suhteellisen harvinaista. Ojentajat on oikeasti tänään niin kipeät, että niitä särkee todella epämiellyttävästi. Kaikki käsien nostaminen kyljistä irti tekee kipeää. Ja p*rse sattuu. :D Sekin ihan eri tavalla kuin ennen. Normaalisti mulle tulee kipeiksi juurikin kankkujen yläsivut. Nyt kipuja on enemmänkin hassusti keskellä koko takapuolta. :D Mutta esimerkiksi takareidet ja etureidet eivät ole saanut osumaa. Etureisien suhteen ei niin väliäkään, mutta takareisitreeniä kaipaan. Tuolla ei ole sitä maaten tehtävää koukistuslaitetta, mutta toisella vastaavalla salilla on, minne siis pääsee samalla asiakkuudella. Sinne siis ainakin silloin tällöin sitäkin vääntämään, muuten mennään leg curl on ballilla kuten tähänkin asti, millä saan kyllä joka kerta takareidet helliksi. Vatsasta on kipeät ylävatsalihakset, joten uusia liikkeitä sillekin kehiin. Niin, ja olkapäät on hellinä nekin! Ensimmäistä kertaa ikinä tähän malliin. Niska meni tosiaan jumiin siitä torstain treenistä aika välittömästi ja sain treenin jälkeen päänsärkyäkin, mitä mulla on todella harvoin. Eilisessä hieronnassa löytyikin mm. ihmeellinen mikälie-jännemöntti tuosta epäkkäiden yläosasta, mikä on ihan jumalattoman kipeä. Huusin. Sori naapuri.

Voin sanoa, että töiden tekeminen on ollut aika tuskaa kun jo melkein hengittäminenkin on ollut tuskaa. :D Kaikki kuuraaminen ja petaaminen näillä käsillä ja selällä.. Niin, ja rintalihaksilla, mitä kipeytyivät nekin, ilmeisesti leuanvedoissa. Nyt sitten vielä tämä kankkukipu ja huomenna on varmaan tosi hauska päivä edessä. Apua. :D Huomenna pitäisi myös mennä tekemään seuraavaa selkä- ja hauistreeniä, jos vaan saadaan sovittua se meidän asiakkuus siihen malliin, että alkaa huomenna. Tai vaikka yksi tutustumiskäynti sitten lisää jos ei muuta. Katsellaan! Mutta jee, enivei, tää on jotain ihan sairaan siistiä. En malta oottaa seuraavaa salikertaa!

Ruokapuolella on varmaan jotain ollut kanssa, ja tällaisia kuvia löytyi siltä osin puhelimeen tallennettuina:

Riisinuudelia, keitettyä parsakaalia ja tomaattista herkkusienikastiketta.

Treenin jälkeistä ateriaa, tunnistaa hiilareiden määrästä. :D Riisipastaa, tomaattinen herkkusieni-kidneypapukastike.

Riisipastaa, tomaattista kasvislinssikastiketta. Sairaan hyvää!

Jaa, sitä samaa seuraavana päivänä. Tein ison satsin!

Ja tämä, voi luoja! Siellä on sitä samaa riisipastaa ja kastiketta (jämät), sitten ristikkoperunoita ja soijapalluroisia.
Tää oli kun grilliruokaa! Tomaatti ja kurkku ei mahtunut lautaselle. :D

Lauantain salin (ja palkkarin) jälkeinen ateria. Perunamuussia ja soijapalleroisia. Jälkkäriksi vähän suklaata,
pari jätskiä ja karkkia. Ja sitten vielä iltapalaa.

Tänään muussia, kermaisia vihanneksia ja maapähkinämurekketta murennettuna.

Kyllä on taas kelvannut syödä tälläkin viikolla, ja tietty treenata! Mitähän kaikkea sitä ensi viikolla saa aikaiseksi, aika jänskää. Instassa näitä kaikkia juttuja voi seurata aika pitkälti reaaliaikaisesti! Loppuviikosta on kanssa jänniä juttuja edessä, kun mies avaa maraton -kisakauden Tampereella. Ja treffataan Jaanaba ja härre siinä sivussa, ravintolasapuskaa syödessä (kirjoittelen sulle Jaanaba lisää tossa tulevalla viikolla vielä ;)). Ai että! Parhausviikkoa teillekin!

10 kommenttia:

  1. Oi että kun oli kiva lukea tätä salihehkutusta. Mulla on jotenkin niin hyvä mieli sun puolesta. Aloitin lukemaan blogiasi lähes heti kun sen aloitit, ollaan siis kuljettu yhdessä Saksat ja Skotit ja nyt Itä-Suomet. Ja nyt on sitten SALI mukana kuvioissa! :) Hitto vie, aivan sairaansiistiä! :D

    Ruoat näyttävät erittäin herkullisilta. Varsinkin tämä ensimmäinen annos. NAM.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kivaa että elät hengessä mukana! :) Jotenkin niin tajutonta ajatella, että niin pitkän matkaa sääkin oot mukana jo ollut, ja että ylipäätään tämä blogi on niin kauan ollut olemassa. Saksasta tuntuu tavallaan olevan jo ikuisuus aikaa, mutta niin se vaan oli kolme vuotta sitten. Kesällä blogin 3v. -synttärit. :')

      Mutta tosiaan, aivan SAIRAAN siistiä! :D Kohta taas salille!

      Ja ruoka maistuu edelleen aivan parhaudelliselta. Namsk!

      Poista
  2. Mää en jaksa odottaa viikonlopua! Tai pakkohan se on jaksaa, mutta en jaksaisi. =D

    Hei mää olin maanantaista tähän päivään koko viikon pois Facebookista ja Instagrammista niin en tiedä mistään mitään. Instagrammia kaipasin moneen kertaan ja ihan tosissaan, Facesta poisoleminen oli jotenkin helpotus ja aion ensi viikollakin vaan ihan vähän käydä siellä kurkkimassa. =)

    Ymmärrän sun salifiilikset ihan täysin, onhan se hianoo. Itte rakentelen kotona treenitilaa kun en jaksa tai halua maksella niitä salimaksuja enää ollenkaan. Ehkä sitten taas jossain vaiheessa, mutta nyt on hyvä tehdä kotona kun muuten ollaan kaiken maailman yhteistreeneissä ihan riittävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hassua on ajatella, että viikonloppuna nähdään. En mää käsitä. :D No jos sitten sunnuntaina käsittää!

      Varmaan oli kiva olla pois facebookista välillä. Tein samanlaisen jutun joskus parisen vuotta sitten, että olin kokonaan internetistä pois viikon. Se oli jotenkin todella helpottavaa. Mutta sillon en käyttänyt instaa niin en tiedä oisiko sitä tullut ikävä. :) Tykkään siitä kyllä ihan hirveesti. Facebook on enemmän semmonen pakollinen paha, missä roikkumisesta ei vaan jotenkaan osaa luopua. En kyllä tosin kokonaan tahtoisikaan.

      Ymmärrän ihan täysin sen, että tahtoo treenata kotona eikä salilla. :D Mulla oli sulattelemista salin hinnoissa, varsinkin kun valkattiin se kallein täällä. :D Ja oma rauha on oma rauha. Huomaan jo nyt että mitkä asiat salilla ärsyttää muissa ihmisissä, mutta aika vähän niitä loppujen lopuksi on. Ja hirvee hinku sinne on koko ajan mennä ja pois ei tahtoisi tulla. :) Mutta en mää muuten olekaan ihmisten kanssa vapaa-ajallani, niin ehkä sen siksi kestää hienosti. :D

      Poista
  3. Hei voisikko pistää vähän reseptejä kehiin :D oon muutaman kerran yrittäny epätoivoisesti kurkkia mitä sä pistät noihin ruokiin :) !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äääk, pitäis varmaan laittaa! :D Koitan panostaa tähän asiaan. Nää on vaan niin semmosia reseptittömiä ruokia, kun en mää niin hirveesti ajattele etukäteen mitä niihin menee. :D

      Poista
  4. Inspiroiva postaus! Varsinkin nyt kun en itse sattuneesta syystä ole salille päässyt. Harmittaa vähän teidän puolesta tuo kolmen päivän tutustumispassi. Se on Fressillä vähän erikoinen käytäntö, että merkitsevät valmiiksi ne päivät, jolloin sen voi käyttää. Kun olisi kivempi, jos sille annettaisiin vaikka 1-2 viikon voimassaolo, ja voisi mennä silloin kun itselle parhaiten sopii.

    Miehen kanssa treenaaminen on varmaan mukavaa. Me käytiin joskus vähän aikaa yhdessä salilla, mutta kun ei tuo minun puoliskoni oikein innostunut siitä tosissaan, niin en viitsinyt sitten sen enempää raahata mukaan. En itsekään aikoinaan innostunut ju-jutsusta, jonne minut raahasi pari kertaa, niin ymmärrän hyvin. Pitää se oma kipinä kuitenkin sille syttyä. Mun entisellä salilla kävi yksi pariskunta, joka tappeli ihan koko ajan. Sitä oli kamalaa ja tavallaan hauskaa kuunnella :D. Nainen sätti miestään siitä, että se kyttäsi muita naisia ja mies valitti naiselle, että se tekee kaiken väärin..

    Jos tuonne oman sopparin otatte, niin kannattaa ehdottaa vastaanottoon tms., että hankkivat pienen putkirullan. Mä tein aikoinaan Elixialle jotain pieniä toiveita, ja ne ainakin toteutettiin. Eivät aina itse tajua, mitä asiakkaat kaipaavat. Eikä kaikkea heti välttämättä voida toteuttaa, mutta ajan kanssa ehkä. Toi on kuitenkin aika pieni kustannuskysymys. Jotkut kyllä raahaa omia (pieniä) putkirulliaan salille mukaankin. Ja yks mitä voi kokeilla, on ihan tanko, mutta oon kuullut että se on sit jo aivan hirveää.

    11 sarjaa prässiä? :D :D. Joku on vähän innostunut. Voin kuvitella, että siellä taustalla joku reppana on ootellut, että "kohta toi lopettaa, nyt on kolmas sarja.." ja vartin päästä lannistunut :D. Tv-sarjoja tai jotain konsolipelejä pelatessa on tuttu ilmiö tuo "yks vielä ja sit lopetan", mut että prässissä. :D .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo tutustumispassi on kyllä vähän surkea. Oltaisiin tosin saatu lisäpäiviä siihen, paria ehdottivat. Mutta tuolla tuplatreenillä sekin hoitui kuitenkin, ja kivaakin lopulta oli. ;)

      On varmaan niin, että mukavinta yhdessä treenaaminen on silloin kun molemmat on yhtä paljon mukana siinä touhussa, oli laji sitten mikä hyvänsä. Naurattaa tuo riitelevä pariskunta. :D Vaikkakin aika hirveetä, että ääneen tulee tuommoisia epäiltyä. Mies-rukka. Ja nais-rukka varmaan kanssa. Meillä ainakin ihan yhdessä katsotaan siellä salilla niitä pyllyjä, kuten joka paikassa muuallakin. :DD

      Joo soppari otettiin vuodeksi. Pitää miettiä tuota putkirulla -asiaa, jos siitä vinkkaisi. Saatiin meinaan sen verran suuret treenikassit liittymisen kunniaksi, että sinne menee meidän omakin rulla helposti sisään. Tanko kuulostaa ajatuksena jo ihan hirveeltä, en ehkä ihan sellaiseen kidutukseen lähde tässä vaiheessa. :D

      Vähän sitä on innostunut tästä touhusta ja sarjoja tulee aika paljon. :D Rauhotuin seuraavaan jalkatreeniin ja tein prässiä pari sarjaa vähemmän. ;) Välillä huomaa, että joku koittaa kärkkyä laitteelle, mutta lannistuu ne aika helposti jossain vaiheessa. :D Tein tosin nuo 11 sarjaa kahdessa osassa (treenin alku- ja loppuvaiheessa). Mutta prässi on ihana!

      Poista
  5. Aaaaa vähänkö siistiä! Mä niin tunnen tuon saman innostuksen tekstin kautta! Inspiroi itseäkin, ja hyvä niin! Nimittäin tää uudelleen aloittaminen on noin ziljoona kertaa nihkeempää kuin kolme vuotta sitten, argh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sait nyt roppakaupalla uutta intoa tästä! Voin kyllä kuvitella, ettei se toistamiseen aloittaminen ole enää niin helppoa kun ensimmäisellä. Kun tietää missä oli ja mihin ennen pystyi, ja sitten se onkin yhtäkkiä viety pois, tai ainakin askeleita otettu taaksepäin. Mutta sieltä se taas lähtee, kohta oot jo samassa ja sitten vaan eteenpäin!

      Poista