sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Viikko 47: PT kotona, eriparikoipia ja herkkumaistelua

Mitä sanoin edellisen viikkokatsauksen lopussa? Sitä, että tämä viikko tulee olemaan loistava viikko. Että en vielä tiennyt miten, mutta tunsin sen, että näin tulee käymään. No niin tosiaan kävi. Ne suuret asiat järjestyivät. Tiesin sen, vaikka en oikeasti voinut sitä tietää. Intuitio kuitenkin kertoi näin, ja se on aika hieno juttu. Eli todella paljon parempi viikko oli tämä kuin edellinen viikko. Itseasiassa parempi kuin pariin kuukauteen. Aika kivaa! Treenien puolestakin asiat menivät nappiin, ja viikko näytti tältä:

Maanantai: 40min crossailua, 14.45km.

Tiistai: jalat. Kesto: 1:02min.

Keskiviikko: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:16min.

Torstai: selkä, hauikset, takaolat. Kesto: 1:08min.

Perjantai: lepo.

Lauantai: jalat. Kesto: 0:52min.

Sunnuntai: ojentajat, olkapäät, vatsa + kyljet. Kesto: 1:18min.


Mulla on sellainen tunne, että mulla on paljon asiaa. Saattaapi olla pitkähkö postaus siis! Sitä se iloisempi mieli teettää, tulee puheripuli (eli tässä tapauksessa kirjoitusripsa). Lukekoon ken jaksaa ja kykenee!

Treenit on taas olleet todella hyviä ja edelleen nousujohteisia, mikä on varsin virkistävää pitkän junnaamisen jälkeen! Tällä viikolla vauhtia otti pääasiassa ojentajat ja olkapäät, jolloin noistakin treeneistä sai yhtäkkiä hirveästi irti. Painoja on lisätty ja tuntuma on ollut aika huikea. Siirryin tekemään sivuvipareita istuen, jolloin selkä nojaa tukea vasten. Teen ne lisäksi yksitellen, sillä tuo vammaolkapääni vaatii sen. Jos teen molemmat kädet samanaikaisesti, vammaolkapään asentoon en pysty niin kiinnittämään huomiota ja tämän vuoksi toistot eivät mene niin nätisti sivuolkapäille. Tämän tietää siitä, että kun terve olkapää hyytyy, niin vammaolkapää jatkaisi vielä vaikka tuplat enemmän - koska itse olkapää ei tee kaikkea työtä, vaan sitä auttaa ties mitkä kaikki muutkin lihakset siinä ohessa. Tuo olkapääjuttuhan on siis erbin pareesista johtuva ja tuon vuoksi olkapää mm. lötköttää alempana ja edempänä kuin mitä sen pitäisi. Nyt kun teen liikkeen istuen ja yksi käsi kerrallaan, saan pidettyä käden ja olan oikeassa linjassa. Ja kyllä muuten polttelee juuri siellä missä pitääkin!

2012 & 2014. 8 kiloa eroa. Pyllyssä siitä ainakin kolme kiloa. :D
Ja täähän oisi ihan samanlainen vertauskuva 2013 & 2014.

Pyysin tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa apua mieheltä treenissä. En ole KOSKAAN treenannut kenenkään katsoessa. Halusin häntä pitelemään mun kyynerpäistä kiinni, kun teen maaten ranskalaista punnerrusta mutkatangon kanssa. Kun mulla helposti lähtee kädet leviämään siinä auki, ja halusin kokeilla, että jos niitä pitelee aloillaan, niin tuntuuko liike jotenkin erilaiselta. No, kyllä se tuntui. Eikä hyvällä tavalla. :D Ensinnäkin mies kannusti siinä vääntäessäni, ja huomasin, että se oli ehdoton ei! Älkää ikinä huutako mulle kannustuksia kun treenaan, kiitos! Alkoi oikein tiiättekö ketuttamaan. :'D Oli pakko pitää tauko ja sanoa, että hiljaa! Ja sitten toiseksi häiritsi se, että joku piti kiinni. Vaikka sitähän juuri pyysin! Mutta tuntui, että käsiä viedään koko ajan väärään suuntaan.. Varsin rasittavaa. Lisäksi olin kovin tietoinen omista ilmeistäni ja siitä, että toinen katsoo niitä, ja sekin jo yksistään vaikutti keskittymiseen niin, ettei siitä tullut mitään. Luovutettiin siis, ja totesin, ettei ne kädet sitten niin ratkaisevasti leviä, että niihin apua tarvitsisi.. ;) Mitenköhän pärjäisin salilla? Veikkaan, että aika huonosti. Näen jotenkin kummasti aina itseni muutenkin ulkopuolelta, ihan missä tahansa ollessani, missä tahansa tilanteessa. Automaattisesti siis. Ja kun pitää keskittyä, se lievästi sanoen häiritsee.


Eilisen (lauantain) jalkatreenin tahdoin tehdä ilman splittiä. En tiedä oikein edes miksi, mutta sellainen tunne oli. Siispä tein vain boksikyykkyä, peruskyykkyä ja leg curlia. Pois jätin myös pohkeet, kun siltä tuntui. Tein kuitenkin useamman sarjan noita kahta kyykkyä. Normaalisti kolme sarjaa, nyt viisi. Niistä kolme ensimmäistä sarjaa niukasti pienemmällä painolla kuin normaalisti ja hieman pidempää sarjaa. Ja sitten perään ne kaksi sarjaa normipainoilla, niillä lihaksilla, mitkä olivat jo ihan muussina siinä vaiheessa! Ja oli kyllä kivaa. Juuri tuollaista tahdoinkin. Mutta mites lihaskivut? Takapuolessa niitä ei jälkikäteen ollut. Ainoastaan takareisissä ja vähän etureisissä. Sisäreisissä myös. Mutta takapuolessa ei mitään. Normaalisti jalkatreenin jälkeen mulla on takamus hellänä jo parin tunnin päästä ja kaksi seuraavaa päivää menee kankkukivuissa. Kyllä se split squat vaan on paras takamukselle. Mun takamukselleni, siis. Kun ei mitään salilaitteita kotona satu olemaan, että voisi esimerkiksi prässiä tehdä. Ei mulla ole kuin tämä prässi, ja sitä ei ole voinut kokeilla kuin tuon yhden kerran. :D Mä kyllä vähän kaipaan prässiä (vaikka en ole koskaan kokeillutkaan). Se on sellainen, miksi salille menoa välillä mietin. Mutta toistaiseksi se on myös ainoa, joten vielä ei ole tarvinnut lähteä sinne. ;) Ehkä joskus sitten!

Aamun pillerisaalis. Kumotaan kerralla kurkkuun ja vettä päälle. Siinä on B2 -vitamiinia, Q10:tä, sinkkiä, monivitamiinia,
D-vitamiinia ja omega3:t. Rauta otetaan erikseen ja illalla vielä magnesiumia. Kaksi ensimmäiseksi mainittua on
migreenin estoon.

Toinen jalkatreeneihin liittyvä juttu on mun jalkojen eriparisuus. Jos menen kyykkyyn, mun oikea jalka jää aika huomattavasti korkeammalle kuin vasen. En tiedä mistä se johtuu, mutta keksin kyllä vaihtoehtoja monia (nilkka ei taivu niin hyvin, lantio on vinossa, jalat on erimittaiset..). Tämä haittaa tietysti kyykkäämistä jonkin verran, joskin peili siinä edessä on auttanut asiaa. Mun on oltava tietyllä kyykkyleveydellä, jotta en kiepsahda mitenkään vinoon, ja tämän näkee vain peilistä, sitä ei tunne. En siis ole ollut asiasta tietoinen kuin hetken. Siitä peilistä olen myös nähnyt, että polvet koukussa ilmassa (selällään maaten) on oikea jalka pidempi (sentin pari) kuin vasen. En tiedä onko koko jalka vai vain tuo reisiosa. Tai sitten se on jotenkin väärässä kohdassa ja siksi näyttää siltä. Ongelma on ilmeisesti nimenomaan oikeassa jalassa, sillä seistessä ja kävellessäkin se tuntuu. Painopiste ajautuu enemmän ulkosyrjälle ja jalan pakottaminen normaaliin asentoon tuntuu hassulta, vaikka se siihen meneekin. Lisäksi crossaillessa olen huomannut sen, että oikea jalka jää luonnostaan ihan kymmenenkin senttiä taaemmas, kuin vasen. En pysty millään pitämään niitä samalla tasolla, esimerkiksi ihan siinä pedaalin kärkeä vasten. Oikea ei ns. riitä sinne, vaan jokin vetää sen taaemmas joka polkaisulla, kunnes se ero on sen (arviolta) kymmenen senttiä. Vaikka se on ainakin osittain olevinaan pidempi. En kyllä tiedä mikä tämän kaiken takana on, mutta onpahan kuitenkin ja tuli tämäkin epäsopusuhta nähtävästi vuodatettua blogiin. Ja tämähän on siis ollut todella kauan olemassa, ellei aina. Huomiota olen asiaan kiinnittänyt ainakin kaksi tai kolme vuotta. Saas nähdä, että tuleeko tuosta jossain vaiheessa jotain ongelmia. Vai onko nämä ehkä ongelmia ja seuraamuksia jostain toisesta jutusta?

Aamupuuroa, nykyään myös (liotetuilla) pellavansiemenillä. <3

Puuron lisäksi ollaan maisteltu nyt jokusia herkkuja. Kuten taannoin kirjoitinkin, niin tosiaan kolmen ja puolen vuoden herkkutauko tuli päätökseensä ja maisteltiin ensimmäisenä irtokarkkeja, jotka olivat pettymyksiä. Niitä ei ole tehnyt mieli laisinkaan. Mutta kun kolme ja puoli vuotta on ollut ilman ihan kaikkea, sitä tekee mieli maistella vähän sitä sun tätä. Niitä entisiä lemppareita (joita voi, eli niitä mitkä eivät sisällä liivatetta tai kananmunaa) ja sitten niitä, mitä on tässä välissä tullut markkinoille. Aika paljon uutuuksia muuten on, voin kertoa! ;) Jokaista ei tietenkään niistä maisteta, vaikka kuinka olisivat liivatteettomia ja kananmunattomia. Toistaiseksi on testattu uutuutena Maraboun keksit, joissa oli jotain suklaahippuja. Pettymyksiä oli nekin, maistuivat vain sokerille ja rasvalle. Sitten taas Fazerilta entinen lempparisuklaani, jossa on keksicrispejä, oli ihan yhtä hyvä kuin silloin ennenkin! Pieni pettymys oli myös piparkakkusuklaa Fazerilta, jonka maku oli paljon miedompi kuin olin muistanut. Joskus tykkäsin siitä ihan hulluna! Mutta Fazerin Dumle -keksit taas olivat kivoja, eivätkä maistuneet vain sokerille ja rasvalle, vaan myös hyvälle. Lisäksi söin jonkun pienen suklaapatukan, mikä oli oikein hyvä, mutta en muista kyllä laisinkaan mikä se oli. Ehkä Maraboulta jokin. Suklaan sisällä oli keksi ja toffeeta, ainakin. Piispanmunkkia tahdon vielä maistaa, kunhan löydän jostain kananmunattoman sellaisen. Sellaisiakin on, en vain tiedä missä täällä. Etsintä jatkukoon siltä osin.

Ja nämähän on tosiaan sellaisia maisteluita, että ei näitä enää uudelleen ostele, elleivät nyt ole tajunnan räjäyttävän hyviä. Kunhan nyt maistellaan, että miltä mikäkin maistuu, kun ei tarvitse enää kerryttää niitä herkkutaukokuukausia ja -vuosia. :) Lisäksi näissä kaikissahan on viljaa, joten ei tule turhan usein mussutettua. Pari kertaa kuukaudessa on siltä kantilta ok, neljä taas jo liikaa. Ja kerrallahan saa maisteltua montaa sorttia, joten ei niitä tarvitsekaan ripotella pitkin kuukautta. :D

Mutta onhan täällä ruokaakin syöty. Esimerkiksi:

Itsetehtyjä lohkoperunoita, pakastevihanneksia pinaatilla ja keitettyä parsakaalia.

Peruna vaihtui muussiksi ja kasvisten määräkin lisääntyi.

Ja lauantai oli jälleen kerran pizzapäivä. Tuli muuten molempien mielestä parasta pizzaa, mitä ollaan tehty. Ei kai se ihme ole, kun täytteenä oli kolmea eri juustoa :D Alkaa olla jo aika korkea. :')


Oikea puoli minun, vasen miehen.


Pizza on siis tehty samaan tapaan kuin ennenkin, joskin pohja on vaihtunut täysjyvään ja sitä kautta maukkaampaan. Tuon myötä se on myös vaatinut vähän enemmän öljyä ja vettä pohjaan, muuten jää kuivaksi. Täytteet on pääasiassa pysyneet samoissa, kunhan ovat lisääntyneet. :D Siinä on siis tomaattia tuubista, tomaattia siivutettuna, ananasta, halloumia (basilikamaustettu, joskin pippurinen olisi vielä parempi, mutta se on meidän kaupasta ollut pitkään loppu), valkosipulia, nyt uutuutena sinihomejuustoa, pinaattia, mozzarella -raastetta ja oreganoa. Mmmmhhhh. Ihan järjettömän hyvää! Miehen täytteet eroavat osittain omistani, mutta ei juuston osalta. :D Tää oli kyllä ihan napakymppi, tai vähän enemmänkin. Kun ei tiedetty, että se voi edes parempaa olla, ja sitten se olikin. Pizzalauantait on vaan parhaita!

Että kukkuu vaan!

Sellainen oli tämän viikon kilometripostaus. Mulla on pari muutakin aihetta vielä mielessä, mutta niistä tulee omat postauksensa. En vielä tiedä milloin. Heti kun ehdin! Lisäksi yksi aihe jäi tästä kokonaan pois, oli pakko vähän karsia :'). Mutta siitäkin sitten erikseen!

Olkoon ensi viikossa yhtä paljon parhautta kun tässäkin viikossa oli (vaikka ei siinä millään voi olla, mutta kuitenkin), ja jos teillä ei vielä ollut yhtään sitä parhautta, niin toivottavasti nyt tulevalla viikolla sitten!

20 kommenttia:

  1. Ihana kilometripostaus. :')
    Ja myös tosi ihanaa kuulla, että asiat järjestyivät ja oli onnistunut viikko! Mutta hei, mä en tiennyt, mikä on piispanmunkki. :D Oli pakko googlata; berliininmunkki? :D Mä en itsekään itse asiassa muista, miltä se maistuu. Koskakohan oon viimeksi syönyt. Mullahan alkaa olla jonossa näitä ruokia; ravintolahampparia ja piispanmunkkia ja..
    Mä vielä myöhemmin lauantaina mietin teitä ja teidän pizzalauantaita. :') Näyttää kyllä ihan älyttömän herkulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, olit varmaan ainoa joka jaksoi kaiken lukea. :DD
      Hei joo, piispanmunkki on sama asia kuin berliininmunkki! :') Eli meillä on siis munkkitreffit kanssa joskus?! :')
      Säkin pyörit mun mielessä pitkin lauantaita. :D Awwss.. :') <3 Herkkua oli pizza! Vaikka ei kai se muuta voikaan olla, tolla täytemäärällä.. :D

      Poista
  2. Mä sanon kans ehdottoman ein neuvomiselle ja tsemppaamiselle! Käyn kyllä salilla ihan ihmisten ilmoilla eikä siellä kukaan pahemmin kyttää, mutta parhaimmat treenit tulee melkein autiolla salilla, kun peilien kautta kuitenkin huomaa sivusilmällä kaiken liikkeen ja vilkaisut (ei mitään irstasta vaan lähinnä onks toi tuttu -vilkuilu :D). Kaikista ärsyttävintä on jos joskus koitan kotona jotain äheltää ja mies tulee siihen viereen kädet vyötäröllä tai puuskassa vakavan asiantunteva ilme kertomaan että: "Menee vielä, kyl sää jaksat!" tai "Muista hengittää!" Voin sanoa että mies kun ei ole lähellekään mikään PT ammatiltaan, niin siinä vaiheessa se ärsyttää enemmän kuin jos hän pesisi pyykin väärin tai täyttäisi astianpesukoneen huonosti :D

    Mun mielestä piispanmunkki on pyöreä, missä on hilloa keskellä mut ei vaahtoa ja tietenkin se pinkki töhnä siinä päällä. Siinä ne täytteet on myös piilossa. Berliininmunkki on pitkulainen jossa on sekä hillo et vaahto siinä näkyvillä ja pinkki töhnä. Töhnämunkkien nimellä nää mun suussani vallan kulkeekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, kuulostaa kyllä tutuilta fiiliksiltä ja voin vaan kuvitella tuollaisen tilanteen sulla kotona, kun toinen tulee siihen viereen kädet puuskassa kannustamaan. :D Ja oon myös tuollainen, että rekisteröin kaiken liikkeen ja äänen ja mitä tahansa siinä ympärillä, ja heti on keskittyminen pilalla. :') Riehuva kissa on meillä kotona varsinainen kiusankappale tässä asiassa. :D

      Mun piti ihan tehdä tutkimusta tästä munkkiasiasta, ja itseasiassa berliininmunkki ja piispanmunkki on sama asia, joskin piispanmunkissa saattaa olla myös valkoinen kuorrute. Muuten ovat molemmat pyöreitä hillomunkkeja kuorrutteella. Ei vaahtoja kummassakaan. Wikipedia sanoo:

      "Munkki, joka on päällystetty karamellivärillä värjätyllä, tomusokerista valmistetulla kuorrutteella. Tämä versio tunnetaan nimellä berliininmunkki (vaaleanpunainen kuorrute) tai, erityisesti Turun seudulla, piispanmunkki (vaaleanpunainen tai valkoinen kuorrute)."

      Hehee, mistähän olen kotoisin.. :DD

      Poista
  3. Saanko tulla avautumaan ihan muista asioista kuin kirjoituksen aiheesta? :-D

    Oletan, että saan luvan, joten...
    Kahviasiaa! Muistanet, että taaoin viestiteltiin kahvin kittaamisen lopettamisesta? Noh, jos et muista, niin: Olen juonut 10 vuotta kahvia joka päivä ja miettinyt usein, että ehkä se ei sovi mun kropalle. Mutta rrrrrakastan sitä!! Nyt sitten vihdoin VAIN PÄÄTIN, että kokeilen olla ilman, koska esim. sydänmentykytykset olivat niin valtavat. Tämä on toinen päivä ilman. Pääkipu ja yleinen väsymys ovat aika isoja, mutta sydän on rauhallinen. Ei ole myöskään tullut semmoisia järkyttäviä väsymyskohtauksia, vaan pikemminkin väsymys on tasaista. Sulla taisi helpottaa aika piankin vierotusoireet?

    Mutta siis kysymykseen: mitä sä juot tilalla vai juotko mitään? Mä jäin ihan kuin tyhjän päälle. EN ole teeihminen, mutta sitä kai mä sitten opettelen juomaan. Mietin myös, että joisinko kofeiinitonta kahvia (sitä join osaksi raskausaikana). Hmmmm. Niin, tämmöistä mä vaan pohdin. Että jos sulla olisi tähän hetkeen tsemppisanoja mulle :-D ja jotain juomavinkkejä tms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina saa ja pitää avautua kaikesta mahdollisesta! :D

      Tässä teekuppi vierellä sulle näpyttelen, eli se varmaan vastannee jo yhteen kysymykseen.. :D Mutta ensiksi, hieno homma! Noin se lopulta täytyykin tehdä, että päättää vain ja se on siinä. Päänsärkyähän siitä seuraa, ja se on lähinnä vain kärsittävä. Itsehän tein vierottautumisen niin, että joka kerta päänsäryn hyökkiessä keitin minimimäärän kahvia ja join siitä kaksi pienenpientä hörppäystä, loput heitin viemäriin, ja se vei kivun pois. Kunnes sitä ei enää muutaman päivän päästä tullut. Mies taas lopetti kokonaan, joskin vähensi vähän määriä sitä ennen, ja kesti sen kahden-kolmen päivän päänsäryn. Ja se on sitten siinä, vieroittautuminen hoidettu! Se on aika huikea fiilis. Ja se pirteys siitä lähtien, heti aamusta, on jotain järisyttävää.. :DD

      Meillä otettiin tilalle teetä, brittejä kun silloin oltiin. :D En itsekään ole koskaan välittänyt teestä, mutta kummasti siihenkin vain tottui ja sitä nykyään kaipaa. Mies juo pääasiassa kofeiinitonta vihreää teetä, minä luonnostaan kofeiinitonta rooibosta, joita saa eri makuisina. Kofeiinitonhan ei ole täysin kofeiiniton, vaan siinä on jokin miniminimäärä jäljellä. Itse en siis uskalla niitä juoda, kun en ole täysin varma tulinko allergiseksi kofeiinille vai kahville. Siksi esimerkiksi kofeiiniton kahvi ei ollut mulle vaihtoehto. Luonnostaan kofeiinitonta teetä on rooiboksen lisäksi yrttitee.

      Mutta kaikkeen tottuu, ja kahviton elämä on entiselle kahvirakastajalle (:D) ihan tajuttoman helppoa, kun on vain päättänyt siitä luopua! Ja kun huomaa sen hyvän olon, mitä elämä on ilman koukuttavia aineita, niin se on kyllä ihan varmasti sen arvoista. Kun sullakin tulee niitä rytmihäiriöitä, niin sehän on kehon keino kertoa, että kofeiini ei sulle kovin hyvin sovi. Joten pois vaan moiset piristeet ja huomaat, että olet pirteämpi ilman! ;) Mä uskon suhun!

      Poista
    2. Hehe mulla olisi avautumista vähän enemmänkin, mutta usein luen muulla kuin koneellakoneella sun blogin, niin enpä sitten jaksa sormieni takia avautua useammin, vaikka pitäisi kai :-D Ja nyt kun sain luvankin ;-)

      Oih, ihanan kannustavia kokemuksia teillä ja melko kivuttomasti irrottauduttu! Odottelen tuota (aamu)pirteyttä :-)) Se olisi oikein tervetullut! Toivottavasti se tulee, vaikka lapset herättäis 20 kertaa yössä :-D
      Oliko sun miehelläkin jotakin oireita, mitkä poistuivat kahvinjätön myötä vai oliko hän vaan prokkiksessa henkisien juttujen takia mukana? :-D

      Mitä laitatte teehen? Mähän olen imetysdieettini takia nyt maidoton... :-( Vai juotteko pelkiltään? Mitään makeutusta/mausteita? Mä vaan mietin, että saisiko siitä teestä semmoista oikeasti hyvää? Siis yhtä herkkua kuin kahvi, niin millään konstilla? :-D

      Jeee, sä uskot muhun, niin kyllä mä sitten itsekin! Tämä päivä onkin jo ollut helpompi päänsäryn kannalta.

      Poista
    3. Harvemmin sitä kai tulee toisten blogeihin avauduttua ihan joka asiasta, vaikka ehkä mieli tekisikin.. Ja lupakin olisi. :D

      Mä tässä mietin, että tuleekohan sulle sitä aamupirteyttä, kun noin monta kertaa yössä saat heräillä.. Ei se kofeiinittomuuskaan varmaan ihmeitä tee. :'D Mutta uskon, että tasoittaa sitä kaikkea kyllä! Olen ymmärtänyt, että ihminen, joka on kofeiiniin koukussa, on pirteystasoltaan väsyneempi kuin kofeiiniton ihminen. Silloin se nautittu kahvi (kofeiini) nostaa pirteyden samalle tasolle, kuin niillä, jotka ei kahvia käytä. Tämän huomasin kyllä itse lopettamisen jälkeen, että pirteydessä oli selkeät erot!
      Mies lopetti kahvin oikeastaan innostuneena mun esimerkistäni. Tai ehkä enemmän siitä, kun havahtui ajatukseen, että miten inhottavaa on olla koukussa yhtään mihinkään niin kovin, että KEHO sitä vaatii.

      Me juodaan teetä pelkiltään. Hetki siihen meni tottuessa, sillä alkuun se maistui mun mielestä vaan kuumalta vedeltä, missä oli vähän jotain muuta makua. Sekoittelin sekaan välillä hilloa, välillä hunajaa ja välillä Innocent -smoothieta. :D Mutta vähitellen ne jäi pois ja ei tulisi enää mieleenkään sekoitella sekaan mitään. Kaikkeen tottuu tosiaan. :) En sano, että se on yhtä herkkua kun kahvi oli, mutta jotenkin sitä lakkaa kaipaamasta sellaista herkkujuomaa ylipäätään. Se täytyy vaan hyväksyä, että kahvi on taakse jäänyttä elämää ja sillä sipuli. :D

      Nyt sulla varmaan viedään viimeisiä päänsärkyhetkiä, ellei loppuneet jo. Jee! :)

      Poista
    4. Jeeee, kyllä tämä tosiaan taitaa onnistua! Tänään oli jo helpompi päivä, näin illallakin sanottuna. Kiitti Heidi tsemeistä! Tiedän, mihin tulla, jos alkaa kahvi liikaa pyöriä päässä, mutta en halua suistua tuhon tielle :-D (et siis saa lopettaa blogia) :-D -> (Etkä muuten muutenkaan saa lopettaa, olen lukenut ehkä kaikki postaukset, vaikka olenkin tosi harvoin kommentoiva. Jos siis joskus lopetat, niin saat luvan kutsua mut teelle sun luo ;-))

      Poista
    5. Mahtavuutta! Nyt oot varmasti jo ihan oireeton ja irti siitä aineesta, aika siistiä! Ei sitä loppupeleissä tarvitse kuin hetki rypistellä ja kärsiä, niin sitten se on hoidettu. Jee! Ei enää koukussa kofeiiniin!
      Huh, nyt tuli sellaisia uhkauksia, että pakko se on jatkaa blogin kirjoittamista vaan. :DD Haha! Tai sitten vaihtoehtoisesti kutsua sut teelle! ;)

      Poista
  4. Miten sulla toimii toi hauisten treenaaminen olkapää-ojentaja -päivän jälkeen? Mulla ei ainakaan toisin päin suju mitenkään, eli hauis-selkä -päivän jälkeen käsien treenaaminen tuntuu takkuavan, vaikka eri lihasryhmiähän siinä treenataan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin päin toimii ainakin omilla liikkeilläni hyvin. Mulla oli toisinpäin ennen, ja se ei tosiaan toiminut. En tiedä miten mulla ne aikoinaan kääntyikin ympäri, mutta heti ymmärsin takkuamisen, kun sen hoksasin.

      Poista
    2. Aa, hyvä kuulla. Eli mullakin vois ehkä olla toivoa noin päin kokeiltuna. Testiin menee :).

      Poista
    3. Toivottavasti toimii paremmin sullakin niin päin. Sähän taisit ottaa sen edellisen jaon multa myös, joten taidan olla vähän vastuussa sun treenien takkuamisesta.. :D

      Poista
    4. Ai otinko? Ei voi enää muistaa.. :D. Lokakuun lopulta lähtien on treenit ollut Fitfarmin ohjelmalla, mutta niitä päiviä voi tosiaan jakaa oman mielen mukaan.

      Poista
    5. Jonkun treenirutiinin otit ainakin jossain kohtaa multa.. :D En kyllä muista milloin tämä tapahtui, mutta jossain kohtaa se tapahtui. Onneksi treenipäiviä voi pyöritellä mieleisekseen, eikä tartte takkuilla!

      Poista
  5. Mulla on sellainen vammainen vino apinakyykky, joka johtuu omalla kohdalla lantion vinosta asennosta. Jos on tällaista samanlaista vinoa asentoa, niin sen psytyy testaamaan helposti sillä pystyykö tekemään jaloilla suhteessa samanlaista lonkan sisä- ja ulkokierron liikerataa vai "kirraako" jommalla kummalla puolella lantiosta (ei siis kireistä lihaksista) kiinni aiemmin (liikeradat siis: https://childdevelopmentresources.files.wordpress.com/2011/01/hip-examination.gif )

    Monia muitakin selityksiä on tietysti. Mulla tulee tuosta myös kiputiloja välillä, mutta tieto auttaa tässä kohdin ja välillä hieroja niksauttaa koko rangan auki. Jaloissa oli myös aikanaan selkeä lihastasapaino, huonommin koukistuva vasen jalka oli paljon heikompi. Sitten otin mukaan askelkyykyn treeneihin (normikyykyt on olleet mukana koko ajan) ja puolessa vuodessa lihasepätasapaino korjaantui. Vino tää ämmä on edelleen tanko niskassa, mutta eipä ole enää vasen jalka heikompi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vammainen vino apinakyykky! Kuulostaa mahtavalta (ei). :D Onkohan mulla samanlainen.. Vinossa se ainakin on ja kippaa niin, että toinen kannikka on alempana kuin toinen, kun edestäpäin katsoo. Mä äsken vääntelehdin lattialla noita liikkeitä, joita vinkkasit. Osoittautui aika hankalaksi lähteä yksin arvioimaan liikerataa, vaikka peilistä koitin kuinka itseäni nähdä jotenkin järkevästi. :DD Täytyy ottaa uusiksi kun mies on taas kotosalla, hän saa ihmetellä liikeratoja. En nyt kuitenkaan huomannut mitään puolieroja, molemmat koivet kääntyivät hyvin. Mutta en kyllä paljon mitään nähnyt. :D Kiitos vinkistä!

      Mun ranka on sellainen, että se paukkuu monta kertaa päivässä, niin kuin kaikki nivelet mulla. Availen noita selkänikamia siis useasti päivässä. En tosin voi olla varma poksahtaako sieltä ihan jokaikinen auki, kova rutina käy muuten kyllä. Ei mua tartte kun halata niin rusahtelen. :'D Mutta joo, vino tanko on mullakin, oli se sitten jalkatreenissä harteilla tai käsitreenissä käsissä. Vammaolkapää ja vammajalka, ja niiden kautta vammavaikkamitä. Oon niin toispuoleinen. Tavallaan kiva tietää, että joku muukin on. :') Tsemppiä meille!

      Poista
  6. Suosittelenpa taas sitä kalevalaista jäsenkorjaajaa. Jalkojen eripituisuus voi johtua siitä, että lantio on vinossa SI-nivelen dislokaation takia. Lääkärit ja hierojat eivät yleensä osaa huomioida sitä mitenkään, sen sijaan jäsenkorjaajat tuntevat ongelman ja osaavat korjata sen, ja kuulemma nykyään myös jotkut fysioterapeutit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tämä ero johtuu jostain kireyksistä. Olen ahkerasti rullannut tuota it -jännettä siltä kiepsahtavalta puolelta, tai lähinnä vain maannut rullan päällä ja odottanut milloin ei enää satu niin kovin ja jumi laukeaa. Olen huomannut selkeän eron tämän myötä, jolloin lantio ei enää niin kippaa, ja crossarilla jalat viihtyvät jo lähes samalla tasolla toistensa kanssa. Katsotaan jatkuuko trendi tämän suuntaisena vai pitääkö asialle lähteä tekemään jotain enemmän.

      Poista