lauantai 8. marraskuuta 2014

Pettymys tuo totta tosiaan

Mitä ihmettä, vasta yksi ihminen on klikannut itsensä lukijoista pois mun eilisen karkkijuttuni myötä. Odotin suurempaa pakoa, kun tälleen lukijani petän. :'D Mutta ehtiihän sitä vielä!

Ajattelin tulla heti kirjaamaan näitä karkkifiiliksiä ylös, kun ne on vielä niin selvässä muistissa. Tänään tosiaan ostettiin karkkia. Kolmen ja puolen vuoden tauko takana ja nyt teki vähän mieli, joten pitihän sitä sitten ostaa, kun kerran mieliteko niin kovin kiusasi!


Käytiin ensin syömässä Haraldissa hyvät sapuskat ja sitten käveltiin sieltä Finnkinon karkkilaareille, josta otettiin mukaan ne muutamat namit, joita sieltä teki mieli ja joissa ei tietty ollut sitä liivatetta. Sieltä käveltiin sitten Filmtownin laareille, josta löytyi loput namit. Tosi monta entistä suosikkia jäi hyllyyn, kun sisälsivät liivatetta. Varmaan pariakymmentä sorttia. Itselläni jäi hyllyyn myös ne, joissa kananmunaa oli käytetty, eli osa suklaista. Eettisesti katsottuna kananmunateollisuus ei minusta eroa siitä, kun kanaa lihaksi kasvatetaan.


Sieltä karkkinemme tultiin kotiin, punnittiin saalis (mulla nelisensataa grammaa, eli aivan liikaa ja miehellä taisi olla saaliina joku viisi ja puolisataa grammaa..). Laitettiin omamme kulhoihin ja sitten istuttiin niiden kanssa keittiönpöydän ääreen. Siinä hetki mietittiin, että syödäänkö tässä nyt oikeasti karkkia. :D Ensimmäinen oli vaikea valita ja annoin miehen tehdä tuon valinnan kun itse en osannut. Maapähkinäsuklaaneliö oli niistä ensimmäinen. Maistui aika paljon Snickersille, mutta aika vähän suklaalle. Oli hyvää, muttei mitenkään erityistä. Ja siitä sitten maisteltiin eri namuja rauhalliseen tahtiin ja fiilisteltiin makuja ja koostumuksia ja omia tuntemuksia. Kissa oli tietty vieressä tuijottamassa ja haistelemassa, että mitä ihmettä siellä oikein syötiin!


Miltä ne sitten maistui, tällaisen tauon jälkeen? Ei sieltä noussut yhtäkään sellaista esiin, mistä olisin ajatellut, että voi elämä kun onkin hyvää. Osa oli hyviä, osa ihan ok, osa pahoja tai mauttomia. Kaikki suklaiset olivat hyviä, mutta eivät erityisen hyviä. Valkosuklaa oli poikkeus tässä asiassa. Valkosuklaa on aina ollut mun lempparini suklaista. Entä nyt? Se oli pahaa. Siis se valkosuklaan ominaismaku oli mun suuhuni ihan oikeasti pahaa! Mulla oli kaksi sellaista palleroista ja vain toisen sain alas, toinen lensi roskiin. Jännää, että maku oli ihan tosissaan vastenmielinen. Roskiin lensi pari muutakin namia, joissa ei ollut juuri makua laisinkaan tai maistuivat muuten pahalle.

Salmiakki oli yllättävän vahvaa suuhuni, en muistanut sen olevan tuollaista. Hedelmäkarkit maistuivat melkein kaikki saippualle (!!). Pätkis -suklaa ei ollut niin hyvää kuin muistin. Mies, joka on yleisesti tulisen ystävä, puhalteli vähän turkinpippuria syödessään. Ei muistanut sen olevan tuollaista. Vai oliko se tuollaista silloin, sellaiseen suuhun, joka söi turkinpippuria aina silloin tällöin? Nyt ymmärrän miksi ulkomaalaiset irvistelevät salmiakkia maistaessaan - samaan tapaan se irvistytti meitä, joilla on varmaan nyt ihan yhtä tottumattomat suut pitkästä tauosta johtuen!


Sellainen ällötysfiilis alkoi jo aika varhaisessa vaiheessa näiden syömistä ja siihen olisi tietysti voinut lopettaa, mutta teki silti jotenkin mieli maistella niitä nameja, joita ei vielä ollut maistellut. Jossain kohtaa tuli kuitenkin raja vastaan ja se sai olla siinä, vaikka vielä jäi laatuja maistamatta. Kulhon punnitus kertoi, että puolet tuli syötyä (miehellä meni muistaakseni 350g :D), ja siihen päälle valtaisaan janoon iso lasillinen vettä ja paha olo oli taattu. Jano tuli tosiaan jo hyvin pian tuon maistelun aloittamisen jälkeen ja se oli ihan jäätävä tuossa lopussa.

Kyllä meillä molemmilla se pääasiallinen fiilis tästä kaikesta oli ihan rehellinen pettymys. Että ei siinä ollut kyllä mitään ihmeellistä ja että miten noita onkin tullut joskus syötyä vaikka joka päivä. Yksikään noista ei ollut taivaallista. Tuli tunne, että eipä näitä tarvitse enää jatkossa syödä. Että seuraava tauko voisi olla loppuelämän tauko karkkien osalta. :D En vanno mitään, ehkä joskus taas unohdan, että ne on tällaisia ja sitten pitää taas maistaa. Mutta ei, ei tästä todellakaan tule karkkien suhteen mitään tapaa. Suklaata voi ehkä joskus maistaa, jos jotain tiettyä olisi kiva kokeilla, vaikka mitenkään isosti en ole suklaan perään. Ja niitä joulutorttuja odotan, uskon muistavani kyllä ihan tasantarkkaan miltä ne maistuu. :') Ehkä jotain muutakin joskus, jos sellainen tarve tulee, mutta kyllä karkkien osalta tämä oli tässä. Ei ole minusta syömisen arvoisia. Minun suuhuni eivät maistuneet järin hyviltä, saati sitten, että olisivat olleet mitenkään ihmeellisiä.

Eli eiköhän tuo pitkään kiusannut karkkihimo hoitunut nyt tällä kuntoon. :D Tästä on taas hyvä jatkaa!

30 kommenttia:

  1. Ehkä yli kolmen vuoden tauko teki tehtävänsä ;) Heh, mua huvittaa niin toi yhden lukijan "lähteminen", kyllä on hassua, jos lähdön syy on irtokarkkien maistelu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mä näkisin asian kanssa. Varmaan kuin ensikertalaisen suulla tuli karkkia maisteltua, eikä se sitten hyvää ollutkaan. Tämä meni minusta juurikin niin kuin pitikin mennä. Piste keholle ja miinuspiste mielelle! :D
      Joo joku mielensäpahoittaja siellä repi pelihousunsa, kun söinkin karkkia. :D

      Poista
  2. Mää oon nyt ollut monta kuukautta ilman karkkeja eikä niitä juuri mieli tee. No jos alkaa oikein ajatella niin sitten tekee, mutta yllättävän helpolla olen päässyt. Jouluna on mun seuraava karkkipäivä ja kun näin sun viime postauksen kuvan niistä pääkallonameista niin ehkä ostan kun kyllä tuli iso mieliteko niihin. Oli liivatetta tai ei. =D Ja onhan noi irtokarkit ihan täyttä sontaa. =D

    Joulutortuista mää tykkään ihan sikana nam. Aion tehdä itte kuten myös koko joulun ruokarepertuaarin. Ikinä en oo tehnyt itte jouluruokia joten ehkä jo on aikakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin siinä yleensä menee, kun vaan sen päätöksen tekee niin sitten ei melkein enää muistakaan, että semmosia on olemassa. On mullekin aina välillä tullut ohimennen niitä mielitekoja ja ne on aina jättäneet rauhaan ihan seuraavassa hetkessä jo. Paitsi nyt sitten tällä kertaa. Pari kuukautta jaksoin itteni himotuksia kuunnella ennen kuin annoin periksi. :D

      Joulutortut on aika ihana asia, ootan niitä kyllä tosi kovin! Meillä ei varmaan muita jouluruokia nähdä, kun ei meillä oo joulua muutenkaan juhlittu moneen vuoteen. Enkä mää oikein tykkää jouluruoista, paitsi noista tortuista ja sitten tietty perunasta. :D Vähän kyllä olin fiilistellyt, että kuusi olisi kiva. Oon tosin fiilistellyt sitä jo kolmatta vuotta peräkkäin, eikä oo vielä kuusta näkynyt. :D Varmasti on kyllä mielenkiintoista tehdä itte kaikki joulujutut, ekaa kertaa.

      Poista
  3. No jotenkin noin mullekin kävi maistaessani niitä lakuja pitkän tauon jälkeen. Vaikka olin ennen tykännyt niistä hirveästi, niin tauon jälkeen ne eivät yksinkertaisesti maistuneet enää oikein miltään. Ei ainakaan niin hyviltä, että olisi tehnyt mieli ostaa niitä uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei tainnutkaan olla yhtään lakua, mutta voisin kuvitella, että semmoinen oisi aika mauton omaankin suuhun tämän tauon seurauksena. Täytelakuista tykkäsin ihan hulluna joskus, mutten usko niiden olevan niin erikoisia enää. Eikä kyllä tee mieli maistellakaan. :)

      Poista
  4. Mä en kestä ku jotenkin alko huvittaa toi lukijan lähtö kommentti :D Siis mun pitää itse ens kerralla ku lukija(t) ottaa hatkat ni kattoo, että mitä oon postannu viime aikoina ;) Yleensä mun lukijoilla on tapana lähteä useampi kerrallaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa tuntuu kanssa lähtevän aina ryppäässä noita lukijoita, siksi mua ihmetyttääkin tää yksi vaan, kun kuitenkin aihe oli tällainen! :D Mietin myös, että jos oisi ollut anonyymien kommentointi mahdollista, niin millaista p*skaa sieltä oisikaan mulle niskaan tullut tästä. :D

      Poista
    2. On muuten paljon kivempi lukea myös kommenttiboksia, ku se ei oo täynnä p*skaa :)

      Poista
    3. Sanoppa muuta! :) Kyllä sen nykyään huomaa muita blogeja lukiessa, jos niissä niitä negistelijöitä on, että se ärsyttää ihan valtavasti! Voi mun lukijarukat silloin aikoinaan, kun saivat lukea sitä kaikkea sontaa silloin joskus!

      Poista
  5. Mä aattelin, että pettymään tulet. Ei tartte itse olla edes kovin kauan ilman karkkia, kun sitten johonkin sokerihimoon maistaa, ja yksikin on jo pettymys. Mä oonkin jo pidempään ollut sitä mieltä, että herkkupäivänä ei mitään karkkeja ostella, vaan leivotaan itse herkut (korvapuustit, omenapiirakat ja sen sellaiset).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin meilläkin ajateltiin hyvinkin mahdolliseksi. Aika pienessä oli se usko, että maistuisivat oikeasti niin hyvälle kuin joskus ennen. Leivokset on kyllä paljon parempia kuin karkit! Tai siis, olettaen, että muistan niiden maun sellaisena kuin oikeasti olivat. ;) Olen kyllä aina muutenkin ollut leivosten perään vähän enemmän kuin karkin perään. Tätä ajatellen hassua olikin, että nimeomaan karkit himottivat, eikä leivokset.

      Poista
  6. Tuommosiahan ne karkit vähän on :) Kun vaan saa siitä koukusta irroittauduttua, niin eipä niitä juuri kaipaa.
    Onneksi kotonakin voi tehdä kaikenlaisia (terveellisepiäkin) herkkuja jos haluaa välillä jotain erityistä! Sitä banaanijädeähän sä ootkin tainnut tehdä? Ja raakasuklaakin on ihan hyvää, ainakin jos tykkää tummasta suklaasta.

    Jospa sitä joskus ittekin saisi karkinsyönnin taas lopetettua. Se on vaan niin helppoa syödä mukana kun mies on vähän karkkihiiri :D Itselle tekisi tiukkaa luopua oikeastaan vain Fazerin Joulusuklaasta, joka on ehdoton joulunajan herkku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu banaanijädeä on toisinaan tehty, tosin ei nyt varmaan ainakaan puoleentoista vuoteen sitäkään. :D Mä en niin jäätelöstä välitä. Ja tummasta suklaasta sitäkin vähemmän. :D Mua ei kyllä ollenkaan ole innostuttanut nämä raakaleipomukset, ei -suklaa eikä -kakut. Ehkä miehen pyynnöstä voisin joskus jotain kokeilla, jos oikein kauniisti pyytäisi :D, mutta muuten jätän tuollaiset toisille.

      Fazerin joulusuklaa maistui aikoinaan mun suuhuni myös erittäin hyvältä! Se olikin sellainen piparinen maku, ja mä tykkään piparista. :'D

      Poista
  7. jos multa kysytään nii ei sun tarvii edes päättää, ettet enää koskaan syö karkkia, jos ne ei kerta maistu. jos joskus tuntuu, että voisit ottaa vähän suklaata niin sulla se varmasti pysyisi siinä vähässä. sen verran tuntuu olevan homma hanskassa :-) minä taas olen ihan vastakkainen, toisaalta en pysy kohtuudessa mutta en myöskään totaalikeltäytymisessä. herkut maistuu mulle niin, että ilman niitä kokisin elämän jotenkin hieman tyhjemmäksi (surullista) :-D päätön kommentti, hirveän vähän tullut kommentoitua yhtään mihinkään, en oikeen enää muista miten ihmisille puhuttinkaan blogien välityksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin itsekin tämän ajattelin, että ei tässä mitään päätöksiä tai taukoja tarvitse julistaa, kun selvää on, ettei ihan heti tule syötyä uudelleen missään tapauksessa, jos enää ikinä. Suklaata kyllä varmasti joskus maistan, ja joulutorttujen lisäksi ehkä jotain muutakin leivosta. Keksit oli joskus mun juttuni, olin Cookie Monster. :D
      Uskon, että tämän tauon ansiosta pysyn hienosti kohtuudessa, kun ei tosiaan vaan enää maistu eikä tule kyllä varmasti lähtemään käsistä. Mutta ei se silloin ennen ollut niin. Siksi olenkin sanonut, että todellinen saavutus mulle olisi ollut käyttää kohtuudella herkkuja tämän kolme ja puoli vuotta, sen sijaan, että olin kokonaan ilman.

      Ei ollut ollenkaan päätön kommentti, hienosti osasit. :D Ja hei, toiset meistä on enempi nautiskelijoita kuin toiset! Siksi minusta ei ole mitenkään suuremmin surullista se, että kokisit elämäsi tyhjemmäksi ilman herkkuja. Ei herkuttelu väärin ole, niin kauan kuin sitä ei itse koe ongelmaksi, tai kun siitä ei seuraa vakavia terveyshaittoja.

      Poista
  8. Todella mielenkiintoinen kokeilu kun ottaa huomioon kuinka kauan olit ilman karkkia! Ja oikeastaan aika lohduollinen lopputulos, itse kun ajattelin että nyt varmaan muistat taas kuinka hyviä ne olivatkaan, mutta ei, päinvastoin! Pitänee siis itsekin vain vieroittaa itseään ja tosiaankin mielummin vaikka leipoa omat herkut, pullat sun muut ainakin ne ovat irtokarkkeja parempi valinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista oli kyllä meistäkin! Tämä tuntui enimmäkseen juurikin tällaiselta testiltä, kuin todelliselta herkuttelulta. Mun täytyy kyllä sanoa, että itselle ei käynyt mielessäkään, että olisi muistanut miten hyviä kaikki olikaan, vaan olin jotenkin tosi varma että ei ne enää vaan voi maistua samalta kuin ennen. Odotin myös, että voi olla liian makeita mun suuhuni, mutta ilmeisesti hillon käyttö on kuitenkin pitänyt huolen siitä, ettei mikään ole liian makeaa suuhuni. :D Onneksi makean lähteelle löytyy kuitenkin noita vaihtoehtoja, sillä onhan nuo karkit aika turhia. :) Tsempit sulle, jos päädyt vierottautumaan! :)

      Poista
  9. Ohhoh, oon yllättynyt miten paljon saitte niitä karkkeja syötyä! :D Voisin kuvitella että tollasen tauon jälkeen se äklötys tulis jo tosi äkkiä vastaan niin ettei pystyis vaan syödä enempää. Melkoinen kokeilu. Kerrohan sitten tuleeko kaipuuta karkin perään vai onnistuitteko poistamaan karkin himottelun ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin kanssa aika yllättynyt! :D Kun aika nopsaan tosiaan se ällötysfiilis tuli, mutta se ei ollut pitkiin aikoihin sellainen totaalinen stoppi. Kunnes sitten oli. :D Kyllä mä olen aika varma, että karkkikaipuuta saa odottaa useamman vuoden, jos se enää koskaan iskee. ;) Jotain muuta kyllä tulee varmasti maisteltua, kuten vaikka sitä suklaata ja niitä joulutorttuja, mutta karkkia ei. Yhhyh. :)

      Poista
  10. Ootko kokeillu raakasuklaata/extra-tummaa suklaata (90%), mites ne? :)
    Tai syöttekö kuivattuja hedelmiä tms?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katoppa Kaokan kommentti tuossa ylempää ja mitä vastasin siihen tummasta suklaasta ja raakajutuista! :)
      Kuivattuja hedelmiä en ole sen jälkeen syönyt, kun vatsani ilmoitti, ettei se niitä tahdo. Mies käyttää kyllä kuivattuja luumuja joka aamu kaurapuuronsa joukossa ja sanoikin heti tämän karkkipäivän jälkeisenä aamuna, että kyllä tuo aamupala on hänellä paaaaaljon suurempaa herkkua kuin karkit! :)
      Mä en oikein koe kaipaavani päiviini mitään makeaa tai mitään herkkua ylipäätään. Paitsi nähtävästi kerran kolmessa ja puolessa vuodessa. :D Mulle tämä herkuttelu on niin satunnaista ja harvinaista, että ehkä se on sama vetäistä silloin vaikka sitä oikeaa suklaata tai joulutorttuja, kun herkkuhammas kolottaa. :)

      Poista
  11. Hei kuule mielummin karkkia, kuin jos vaikka Alkon valikoimista testais... Aattelin tossa (vitsipäissäni), että jos mäkin testaisin viinalla saman, kun se seitsemän vuotta on tullut taukoa, kuinkakohan moni lukija lähtis... (vitsi vitsi en testaa)
    Voin kuvitella että oli ällö olo, eikä mikään maistunut sellaiselle kuin oli odottanut tai muistellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, pitäiskös repäistä? :D Mulla alkaa olla kymmenen vuotta aikaa. No ehkä en sittenkään. Eipä oo kyllä edes ohimenevästi tehnyt koskaan mieli sitä tavaraa.
      Niin se makuaisti vaan muuttuu. Tai tottuu puhtaampiin ja oikeampiin makuihin, ettei enää maistu karkitkaan hyvältä.

      Poista
    2. Mäkin jätän mielelläni väliin :) Eipä oo tullut mitään himoja, eli kertooko tämä että elimistö ei kaipaa alkoholia, kun ei tuu mielitekoja sen suhteen.

      Poista
    3. En kyllä millään keksi, että mitä se elimistö alkoholista kaipaisi. Karkin tavallaan vielä ymmärtää, kun siitä keho saa ainakin nopeaa hiilaria ja paljon energiaa, eli jotain keho voi tavallaan siitä kaivata. Vaikka sen tietysti saisi vaikka mistä muustakin, mutta jokin pointti tuossa on. :D Alkoholissa taas ei oo keholle kyllä yhtään mitään hyödyllistä. Kaloreita tietty, mutta onko se vastapainoksi kuitenkin keholle niin huonoksi (esim. kun se kuivattaa), ettei keho niitä kaloreita siitä huuda. Ja tuleehan siitä nyt epämukava olokin! Vaikka karkeista tulisi ällö olo, niin ei ainakaan samanlaista humalatilaa tule. ;) Mulle on jotenkin tosi pelottava ajatus tuo humalatila. Sen vuoksi voin melkein vannoa, etten koskaan alkoholia enää juo. Tahdon pitää järjen päässä ja kontrollin tekemisissäni.

      Poista
  12. Hassua sanoa, mutta oon itsekin ollut nyt kuukauden syömättä karkkia (entinen kauhea karkkihullu) ja ei tee enää yhtään mieli. Söin pari karkkia eilen ja ei maistunut miltään. Vielä kun olisi tuon tidän upean neljän vuoden saavutuksen niin varmaan maistuisi vieläkin enemmän puulta.

    Ehkä tämä on vähän sama juttu, kun että iän myötä ei muutenkaan enää oo maistuneet makeat vaan enemmän suolaiset jutut ja ruoka. Kun on ilman, ei osaa kaivata. Myös suu tottuu parempiin makuihin. Tekin syötte niin ravinteikasta ruokaa, että ehkä se karkki on suulle nykyään suorastaan roskiskamaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mäkin ajattelin, että kun sitä syö niin paljon hyvää ja laadukasta ruokaa, niin eipä se roska maistu enää miltään muulta kuin roskalta. :D Mä muistan miten suuri karkkihiiri säkin olet ollut, aika vaikuttavaa jo tuo kuukauden tauko ja sen aiheuttama huomattava ero jo makuaistissa! :) Silloin sen huomaa, kun tauon jälkeen jotain maistaa, että miltä se ihan OIKEASTI maistuu!

      Poista
  13. Voi että mulla nous hymy huulille tästä jutusta!! <3 :)
    Mä näin sieluni silmillä sut ja Akin siinä pöydän ääressä istumassa ja tuijottamassa silmät suurina niitä karkkeja, että mistäs tässä nyt sitten alottais. :D

    Mä oon sellainen irtokarkkihiiri, että ihan kateellisena mietin voisinko mäkin joskus ajatella, että ne maistuu saippualta. :D Haha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D <3 Se tilanne oli kyllä jotenkin tosi absurdi, kun siinä istuttiin karkkikippoinemme ja mietittiin, että mistäs sitä aloittaisi ja miten tää koko juttu ylipäätään tapahtuu. :DD
      En mäkään ennen tiennyt, että ne maistuu saippualta, nyt on sitten sekin koettu. :D

      Poista