Viikko 38: lisää kolhuja, vähemmän treenejä

Joopa. Koska en selkeästikään vielä ollut tarpeeksi rikki, niin kehitin itselleni lisää vaivoja. Jalkatreeniä en ole tehnyt koko viikkona, koska en ole pystynyt. Hermokipu käsissä on vaikuttanut myös mm. selkätreeniin ja olkapäätreeniin. Ja nyt jäi vatsatreeni tekemättä. Perjantaina en sitä ehtinyt tehdä ja eilen lauantaina ei huvittanut, vaan päätin siirtää sen tälle sunnuntaille, koska en jalkoja voisi kuitenkaan, hyvin todennäköisesti, treenata. Menin alakertaan ja oho, lipsahdin portailla. En onneksi kaatunut, mutta jalka lipsahti kuitenkin. Ja löin kyynerpääni seinään. Suoraan hermoon ja sattui aivan hirveästi. Siitä se sitten turposi, kasvatin kyynerpään viereen toisen kyynerpään. Ja kyllä jomotti! Kävin läpi mielessäni treenin. Selvää oli, että mitään painoa käden avulla ei pidetä, eikä varsinkaan hooverissa törrötetä. Kättä ei myös saanut ylös niskan taa, tai rinnalle taivutettua. Suorana se voisi olla, mutta ei painon kanssa. Tulin siihen lopputulokseen, että olisin voinut tehdä toiselle kyljelle kylkitaivutukset, enkä mitään muuta. :D Kas vain, jäi sekin treeni tekemättä! Oon kyllä niin lahjakas kaikenlaisessa kompuroinnissa. Ihan näin lahjakas ei kyllä tarvitsisi olla.. Annoin kyynerpäälle kylmää ja lepojomotus loppui jossain kohtaa, sekä turvotus laski vähän. Mutta ei sitä koukisteta kivutta, eikä sillä tehdä juuri mitään. Ja oikea käsi tietysti kyseessä! Lusikka taipuu juuri ja juuri suuhun sentään, ja tukan saa kammattua, kun taivuttaa päätä pitkälle vastaan. :')

Ei voi muuta kuin sanoa, että ensi viikon lepoviikko tulee tarpeeseen. Muuten tämä kroppa on kohta ihan palasina.

Tämä viikko oli lopulta seuraavanlainen:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:44min.

Tiistai: 6.93km kävelylenkki. Kesto: 1:19min.

Keskiviikko: lepo.

Torstai: olkapäät, ojentajat. Kesto: 0:37min.

Perjantai: 40min crossailua, 14.40km.

Lauantai & sunnuntai: lepo.

Ylimääräinen patti. Se on semmoinen pehmeä. Ja joo mulla on karvanen käsi. Veli on saanut mun käsikarvoituksen ja
mää hänen.

Maanantain hauistreeni meni niin hyvin perille, että hauiksiin koski monta päivää. Normaalisti treenaan ne vielä torstaina, mutta nyt jätin väliin, koska olivat edelleen arat. Asiaan varmasti vaikutti myös se, että viime viikon maanantaina en niitä treenannut, kun olin siellä hieronnassa. Torstaina sain sitten taas ojentajat niin kipeiksi, että ne hermokivut yltyivät potenssiin sata. Se hermorata tosiaan menee juurikin siellä ojentajien kautta ja voi hyvää päivää, että koski. Ei käsiä voinut käyttää juuri ollenkaan. Seisoin ihan lysyssä pari päivää, kun ei voinut millään työntää olkapäitä taakse ryhtiä suoristaakseen, heti ojentajia kiristi. Onneksi se meni ohi. Lisäksi nyt alkaa näyttää myös valoisammalta noiden hermokipujen osalta - edelleen koskee, mutta tämä kipu on murto-osa siitä jatkuvasta juilimisesta, mitä oli. Ollaan murjottu niitä mun selän puolen triggereitä ihan kunnolla (painetaan pistettä oikein voimalla ja minä huudan ja mies itkee sormiensa puolesta), ja se on auttanut.

Olin niin elätellyt toivoa, että tänään olisin saanut tehtyä vielä kunnon jalkatreenin ennen siirtymistä lepoviikolle, ja aamulla näyttikin aika hyvältä. Kokeilin kyykistyä, eikä mihinkään sattunut. Splitin asento sattui polveen, joten se oli pois laskuista, mutta mietin, että kyykkyjä sentään voisi tehdä. Kokeilin kyykistyä muutamaan kertaan testatakseni, että eikö todellakaan satu. Ja sattuihan se sitten. No, onneksi oli vatsatreenikin tekemättä, ja saisi sen treenattua! Eiku..

Ei ole ollut ihan mun viikkoni tämä. :')

Keskiviikkona käytiin myös heti aamusella juoksuradalla. Olin mukana, kun mies kokeili josko saisi uuden ennätyksen viidelle kilometrille. Sieltä se tulikin aikaan 18:50. Pari muutakin oli paikalla, mm. coopperia joku oli testaamassa. Olisi ollut hauska kuulla tuloksia, kun sai seurata juoksun kokonaisuudessaan, mutta en kuullut tulosta. Minähän en oo koskaan juossut coopperia. Koulussakaan ei huvittanut (kuten ei juuri mikään liikunta silloin), niin kävelin sen matkan. En oo varma tuunko koskaan tuota juoksemaankaan. Aika epätodennäköistä. :D Miehen ennätys siinä on 3400m.

Niin ja kuvan aidat ei liity juttuun millään lailla. Paitsi että ne oli siellä radalla. 

Ruokarintamalla on ollut tällä viikolla mukavasti vaihtelua. Lauantain ruoka puuttuu kuvista, sillä se oli se pizza, josta eilen rustailin. Kollaaseissa tänään, vaikka laatu kärsiikin vaikka kuinka paljon. Grrr sille.

Itsetehtyjen uuniperunajämien kanssa bataattimuussia ja herkkusieniä.
Ja sitten bataattimuussia.

Ristikkoperunoita joka viikko, kiitos.
Keitettyjen perunoiden kanssa itsetehtyjä pinaattiohukaisia.

Pataruokaa, jossa oli paistettuja perunoita, parsakaalia ja punaisia linssejä.
Tänään soppaa pakkasesta. En tiiä mitä soppaa oli, en enää muista mitä olen pakastanut. :D
Kaiketi kuitenkin myskikurpitsasellaista. 

Näin tuli kompuroitua tämä viikko läpi. Ensi viikko on tosiaan kevyt ja suunnittelin sen pitäväni kunnon lepoviikkona. Että puntti ei ainakaan heilu ja muutenkin tulee ihan oikeasti levättyä. Voi olla, että lähden yhdesti kävelylle, mutta se on sitten oikeasti rauhallinen ja jos tekee kipeää, niin sitten sieltä tullaan kotiin. Mulla on iso lehtipino odottamassa lukijaa, sekä pari kirjaakin kaipaisi rapistelijaa + tietysti kaikki muu sellainen, mille ei ole nyt ollut aikaa. Tylsää ei siis tule!

Hyvää viikkoa!