Viikko 37: kipuja siellä, kolotuksia täällä

Vähän jäi treenejä tekemättä tällä viikolla, mutta koko kroppa tuli sentään käytyä kerran läpi (paitsi selkä). Ei siis ihan huonoin viikko tämäkään. Tältä se näytti:

Maanantai: lepo (hieronta 80min).

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: jalat. Kesto: 0:57min.

Torstai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:50min.

Perjantai: vatsa, kyljet. Kesto: 0:38min.

Lauantai: 40min crossailua, 14.50km.

Sunnuntai: lepo.

Tältä viikolta ei ollut yhtään treeniaiheista kuvaa, joten kaivoin jotain viime viikolta.

Maanantaina tuli tosiaan käytyä tuolla Pekalla taas hierottavana. Jo hyvin perinteisesti avattiin pohkeet ja penikat, sekä sen lisäksi pyysin avaamaan kädet (etenkin forkut). Kielsin avaamasta jalkapohjia. :D Kiellon tueksi näytin jalkapohjan mustelmaa, mikä siellä edellisestä kerrasta muistutti. Olin ensimmäinen, joka edes kertoo sellaisen tulleen. Oli se ensimmäinen laatuaan mulle itsellenikin.

Ja nyt on taas koivet entistä kirjavammat, kun mustelmia on siellä täällä koristamassa sekä pohkeita, että penikoita. Mulle niitä tulee helposti, ei siis tarkoita sitä, että käsittely on ollut jotenkin liiallisen voimakasta. Voimakastahan se toki on, sillä se on se, mikä auttaa. Eipä noita lihaskalvoja kutittelemalla availla.. Jälleen mulle mainittiin, että on kumma, miten nuo on taas ihan jumissa, kovat ja luussa kiinni. Pekan kanssa mietittiin sitä, että voiko se työ edes kaikkea ihan selittää. Kummallisen nopeasti ne menee aina ihan juntturaan taas. No, nythän sen sitten näkee, että miten niiden käy, kun ei ole enää sitä työtä häiritsemässä paranemista. Yksi mahdollinen selitys saattaisi myös olla se, että odotin liian kauan ennen kuin apua hain. Hieronta tuntui kyllä aivan erityisen tehokkaalta, ilman, että sattui kuitenkaan niin pahasti, kuin silloin ensimmäisellä kerralla. Onneksi sitä kipua ei tarvitse kokea uudelleen. Paitsi jos pitää tietysti paljon pidemmän tauon ja antaa niiden mennä pahaksi. Toivotaan, että nyt eivät enää menisi pahaksi.

Jalkojen jälkeen käsiteltiin forkut (aijaijaiihhh..) ja kämmenet. Lisäksi kerroin siitä miten mulla käsi (kämmen) väsyi siitäkin, kun pidin lusikkaa kädessäni aamupuuroa syödessäni. Sen pohjilta käytiin läpi myös kyseiseen seikkaan vaikuttavaa hermorataa, ettei siellä matkalla ole mitään puristelemassa. Tästä syystä hierottiin siis myös ojentajia kunnolla. Kipeitä paikkoja kyllä löytyi (ja mustelmia tuli). Ja tämä sitten aiheutti sen, että nuo hermoradat alkoivat parin päivän päästä juilia. Ensimmäinen hieronnan jälkeinen yö meni kivasti, mutta seuraavana yönä kylkeä kääntäessä käsiä vihloi. Kipu on niin kova, että se estää liikkeen viemisen loppuun asti. Tämähän ei ole mulle uutta ja siihen liittyvä tarina on täällä. Se, mikä on uutta, että aiemmin nämä vaivat aiheutuivat niistä trigger -pisteistä ja sitä kautta kivut sai myös kuriin. Nyt ei oltu edes lähellä noita pisteitä, vaan pelkästään siinä hermossa, johon ne kyseiset pisteet mulla myös vaikuttavat. Ilmeisesti tässä pitää nyt vain lähinnä odotella, että vaiva menee taas ohi. Oikea puoli on siedettävä, mutta vasen käsi on paikoin ihan pelistä pois. Tiettyjä liikeratoja sillä ei saa tehtyä, vaan tuntuu ihan leikkaavan kiinni. Tuttuja liikerajoituksia, tuttua kipua ja juilimista. Eri syystä vain. Saisi mennä pois, koska tämä on harvinaisen p*rseestä.

Tuli tässä loppuviikon aikana sellainen ajatus mieleen, että ehkä mua ei vain hieronnalla auteta. Että kun niskaa ja selkää ei voi hieroa ilman, että menen tosi huonoksi (tai, öh, käy sitäki pahemmin) ja saan kummallisia oireita, ja nähtävästi käsiäkään ei nyt enää voi hieroa ilman, että hermoradat suuttuu, ja jalatkin menee aina vain uudelleen tukkoon niin nopeasti, ettei sellaista ole ennen nähty. Että ehkä mua ei vaan voi auttaa. En oikein tiedä onko tää mun kroppani ihan normaali näissä kaikissa toimissaan, vaan onko tässä taustalla jotain. Vai onko taustalla monen asian summa. En tiedä. Jos ei muuta, niin olen varmaan hierojille mukavan haastava asiakas. :D

Maanantain ruokaa: uunitettuja parsakaaleja.

Tuon hieronnan vuoksi tosiaan jäi maanantain treeni tekemättä, sekä välistä jäi myös tiistain crossailu, kun lepuuttelin jalkoja sen päivän vielä. Pari päiväähän se suositus onkin, ja mun huonosti palautuvat jalat tuskin ainakaan positiivisesti innostuisivat, jos jättäisin sen yhteen päivään. Keskiviikkona sain jo jalat tehtyä ja olikin todella hyvä treeni, sillä painoja sain lisäillä kyykkyihin. Split squatissa olen jämähtänyt (valinnasta) samaan painoon, jotta saan tehtyä sen varmasti kunnolla, mutta muissa kyykyissä sain laittaa vähän lisää tavaraa tankoon. Tätähän ei tapahtunut kertaakaan töiden ohella treenatessa, kun jalat oli pitkälti aina rikki ja loppu. Pohkeita en treenannut kuitenkaan vielä keskiviikkona, kun vasta ne oltiin avattu. Ettei heti mene uudestaan jumiin.

Tiistaina porkkanaohukaisia (vegaaniset, vehnättömät).

Torstaina sain tehtyä kelpotreenin olkapäille ja ojentajille + hauiksille käsien juilimisesta huolimatta. Ei vaikuttanut vielä siis treeneihin. Siitä se tosin sitten vielä pahenikin.

Perjantaina tein myös normaalisti vatsat ja kyljet. Tuon treenin lisäksihän tulisi crossailu, mutta siirsin sen aikataulujuttujen vuoksi lauantaille, mikä on normaalisti viikon ainoa lepopäivä. Nyt niitä lepopäiviä oli kuitenkin jo ollut alkuviikosta pari (vaikkei hieronta sellainen varmaan olekaan) ja niinhän siinä kävi, että sellainen oli myös sunnuntai. En olisi tahtonut, mutta harvinaisen kettumainen polvikipu vasemmalla päätti, että jalkatreeniä ei tehdä. Eikä huvittanut niitä olkapäitäkään tehdä, kun toinen käsi juilii joka toisessa liikeradassa. Polvikipu saattaa johtua lihaskireydestä, mutta se saattaa johtua myös viljoista. Palaan aiheeseen erillisessä postauksessa, ettei tästä tule tuhatta kilometriä pitkä. Mutta tosiaan, kirjoitin päivän treenin vihkooni, rullasin koko alakropan huolellisesti läpi, vaihdoin päälle treenivaatteet, lämmittelin crossarilla, jonka jälkeen kuivaharjoittelin treenin ensimmäistä liikettä, eli split squattia. Ja jo ilman painoa kipu oli liiallista, että olisin voinut treenata. Eli se siitä.

Keskiviikkona ristikkoperunoita.

Torstaina ja perjantaina ihan sairaan hyvää riisiruokaa! Riisin lisäksi siellä oli seassa pakastevihanneksia, kidneypapuja
ja valkosipulia. Tuli niiiiin hyvää!

Lauantaina meillä oli edessä viimeinen viljainen viikonloppu. Viljat painuvat tämän viikonlopun jälkeen (taas) tauolle, mutta niitä syitä kirjoittelen tosiaan edellisessä tekstissä. Vatsa on edelleen kestänyt, mutta muilla tavoin kroppa ilmoittaa, että jos ei näin säännöllistä käyttöä sittenkään. Kuitenkin, kun meillä ei sen suurempia ravintolafiiliksiä ollut, niin mietittiin mitä viljaruokaa on vielä kokeilematta, mitä ehdottomasti tahdotaan kokeilla. Yksi selkeä suosikki sieltä löytyi, jota molemmat kovasti himoitsivat. Lämpimiä voileipiä! Oih. Enpä muista kuinka monta vuotta on viimeksi aikaa siitä, että olen viimeksi noita syönyt. Sanoisin, että tosi monta. Ja mikä on se paras lämppäreiden leiväksi? Tietysti vanha kunnon ranskanleipä.

Okei, en tiedä onko tämä nyt niin kunnon leipää, mutta tähän päädyttiin. Muitakin katseltiin, mutta mikään ei ollut yhtä hyvä, esim. kokonsa tai sisältönsä puolesta. Iloinen asia oli huomata, että tämä oli lisäaineeton. Saattaa olla aiiiiika monta vuotta aikaa, kun on viimeksi ranskiksen kaupasta napannut matkaan. :')

Samalla napattii toinenkin leipänen mukaan, kun kerran leipää oltiin ostamassa. Tällainen tilanne ei meinaan ihan kovin usein tule vastaan. :D Päädyttiin perunalepuskaan, mikä olikin todella hyvää! Syötiin puoliksi ensinälkään juuston kanssa, ennen kuin alettiin rakentaa lämppäreitä.

Täytteitä miettiessä piti vähän jo kaivella muistin sopukoita, kun ei oikein keksinyt mitä niihin on ennen laittanut. Saati sitten, että silloin joskus niihin tuli mm. tonnikalaa.. Päädyin laittamaan pohjalle tomaattia tuubista, valkosipulia puristettuna, viipaloitua tomaattia, ananasta, vuohenjuustoa (koska mies osti sitä omille leivilleen) ja sitten perusjuustoa (Edam 9%). Ja oreganoa. Miehelle ei tullut ananasta, vaan sipulirenkaita. Muuten melkein samanlainen setti, paitsi hänellä sitä vuohenjuustoa oli aika paljon enemmän.

Ennen viimeisiä juustoja, jolloin täytteet näkyy vielä.

Ja juustoviipaleet päälle ja sitten uuniin.

Ja lautasella valmiina. Kaksi oli sentään vielä odottamassa lautaselle pääsyä. ;) Iso nams!

Taas oli muuten jännä huomata se, että miten ruoan laatu vaikuttaa nälkään. Nimittäin vaikka tässä söi puolikkaan ranskanleivän ja energiamäärä oli varmasti aika runsas juustoineen jne., tuli uusi nälkä ihan vajaassa parissa tunnissa. Ei ihmekään, että köyhempää ravintoa syödessään ihmiset syövät helposti paljon yli tarpeen ja ovat varmasti myös sitä mieltä, etteivät voisi koskaan syödä vähempää (koska nälkä) ja täten heistä ei ole mahdollista koskaan laihtua. Jos taas söisi sisällöltään laadukkaampaa ruokaa ja niitä proteiineja(kin), ei se nälkä tulisi niin nopeasti. Tällaisia on minusta ihan ok syödä silloin tällöin, mutta jatkuvassa käytössä ei ole juuri järkeä. Varsinkaan, jos näillä jatkuvasti korvataan se kunnon ruoka. Eihän nämä mitään suoranaista p*skaa ole, mutta köyhempää ravintoa tällaiset (vehnä)leivät kuitenkin on, kuin ns. kunnon ruoka. Mulle nämä on herkkua, juurikin siksi, kun niitä syö niin harvoin.

Tänään riisiruoan loput ja uunissa tehtiin valkosipulisia lohkoperunoita. OMNOMNOM.

Ja nyt tosiaan viljat jää vähemmälle. Tänään aamulla söin vielä perinteisen sunnuntaikaurapuuroni, mutta nyt jää sekin pois. Mitään suurempaa aikaa en tälle aseta. Enemmänkin palaillaan siihen vanhaan tapaan, jossa viljoja tuli syötyä harvakseltaan ja pääasiassa vain silloin, kun kävi ulkona syömässä. Ja silloin ennen siellä ei käyty joka viikko. :D Mutta palaillaan asiaan siis seuraavassa kirjoituksessa. Nyt toivottelen rentouttavaa loppuiltaa ja mukavaista viikkoa!