sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Treeniviikko 20, bloggailumuutoksia & haastevastaus

Aloitetaan treeniviikosta ja jatketaan sitten niillä tulevilla muutoksilla. Kärsimättömimmät voivat hypätä jo sinne muutosjuttuun, tiedän, että teitä on siellä. :D

Maanantai: selkä, hauikset, vatsa. Kesto: 1:08.

Tiistai: 40min crossailua, 14.35km.

Keskiviikko: olkapäät, ojentajat, vatsa + kyljet. Kesto: 1:01.

Torstai: jalat, hauikset. Kesto: 1:16.

Perjantai: lepo.

Lauantai: 40min crossailua, 14.55km.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 1:13.



Viikko meni melkein suunnitelmien mukaan, mutta sitten ei kuitenkaan. Kaikki treenit tuli tehtyä mitkä olin suunnitellutkin tekeväni, mutta sain vähän vaihdella niiden paikkoja ja sisältöjä osittain keskenään. Hyvin meni silläkin kaavalla! Tuon vuoksi myös lauantain lepopäivä vaihtui perjantaille, sillä jalkapäivän jälkeisenä päivänä ei aerobista harrastella. Tämäkin vaihto oli täysin kivuton. Selvisin. ;)


Boksikyykky on tällä viikolla ollut suurta rakkautta. Yleensä sunnuntain treenin aloittaminen tuntuu nihkeältä, mutta nyt oli toisin - pääsin aloittamaan boksikyykyillä! Tein heti neljä sarjaa, vaikka normaalisti teen kaikkia liikkeitä sen kolme sarjaa. Tänään se kolme ei vain ollut tarpeeksi. Bokseissa tuntuma on vaan jotain ihan huikeaa ja tuntuu juuri siellä missä sen tahdon tuntuvan. Eli kankkuloisissa. Olen tästä liikelöydöstä ehkä enemmän innoissani, kuin mistään muusta ikinä. Tätä teen vielä harmaahapsenakin. ;) Olettaen, että olen silloin vielä treenikunnossa. Suunnittelin kyllä olevani.

Banskupannariin tuli lepakko.

Sitten haastejuttua tähän väliin! Sain jokin aika sitten haasteen upeatukkaiselta Jonnalta, jossa piti listata asioita, joita itsessään arvostaa. Kiitos haasteesta Jonna! :) Olen tammikuussa vastannut haasteeseen, jossa listattiin viisi asiaa, joita itsessään rakastaa. Nämä ovat niin samanlaisia juttuja, etten usko, että saisin niihin suuresti eroa tehtyä, jos yhtään. Tämän vuoksi jätän haasteeseen vastaamatta muulla tavalla kuin linkkaamalla tänne ne viisi asiaa. Ne löytyvät täältä.

Perjantaina keskiviikon jämät tuunattuna herkkusienillä.

Ja sitten niihin bloggailumuutoksiin. Kun aloitin tämän blogin pari vuotta sitten, tein sen suureksi osaksi siksi, että olin niin valtavan ylpeä kaikista saavutuksistani kroppani suhteen. Tahdoin kirjata ne kaikki ajatukseni jonnekin ylös, tahdoin paikan kaikille kuville ja tahdoin paikan, jossa saisin kehitystäni seurata oikein kunnolla. Samalla tahdoin myös huudella onnistumistani, tyylillä jos minäkin, niin kyllä sinäkin onnistut tai ei tekosyitä! Ja ehkä samalla jakaa inspiraatiota jollekin toiselle. Nyt olen hieman rauhoittunut noiden asioiden suhteen. :D Edelleen olen samaa mieltä, mutta en niin palavasti kuin ennen. Mun ei tarvitse enää huutaa, kun olen huutoni huutanut.

Lauantaina kesäkurpitsaa.

Mulla menee jokaisen blogikirjoituksen tekemiseen vähintään kaksi tuntia. Yleensä enemmän. Täytyy käydä kuvat ja videot läpi, etsiä sopivat blogiin, muokata ne oikeanlaisiksi. Joskus tehdä kollaaseja. Ja sitten pitää tietysti kirjoittaa. Joskus pelkät kirjoitukset vievät aikaa useamman tunnin. Eikä mulla ole monesti edes kovasti asiaa. Mutta kun tämä on muodostunut tavaksi. Ja koska ei ole asiaa, vain tapa, on tämä blogi toisinaan aikamoinen aikasyöppö. Ja tällä hetkellä mulla on prioriteetit suurimmaksi osaksi muualla ja tekemistä muutenkin niin paljon, että selkeät aikasyöpöt täytyy karsia sieltä pois. Ensin iski ajatus, että lopetan koko blogin. Ajatus tuntui yllättävän hyvältä. Mutta sitten ymmärsin, että ei mun lopettaa tarvitse. Ainoastaan vähentää tarvitsee.

Tänään itsetehtyjä perunalohkoja ja kaverina herkkusieniä.

Olen alusta lähtien kirjoittanut tänne melkein joka päivä, joskus jopa sen seitsemän kertaa viikossa. Olipa ainakin kerran päivä, jolloin tuli kaksi postausta! Alussa sitä asiaa riitti siihen tahtiin, että tuo kaikki tapahtui automaattisesti ja pakottamatta. Sittemmin tästä on kuitenkin tullut blogi, jonne kirjaan jokaisen treenini suhteellisen yksityiskohtaisesti, vaikka mitään todellista asiaa niistä ei juuri olisikaan. Silti tulee kirjoitettua, koska se on ollut tapana. Nyt tuntuu, että tuon tavan voisi unohtaa. Jo pelkkä ajatuskin siitä unohtamisesta tuntuu aika kivalta. Vapauttavalta. Pelkän tavan vuoksi toimiminen on harvemmin oikeasti pakollista, jos sille ei ole todellista syytä. Mulla ei ole.

Haluaisin myös ensisijaisesti panostaa toiseen blogiini, sillä sen aihepiirin asiat liikkuvat (tällä hetkellä ainakin) päässä enemmän. Se on vain joutunut lähes ikuiselle to do -listalle, kun aina on kirjoitettava ensisijaisesti tänne - vaikka ei olisi asiaa. Ja sitten tämän blogin parissa onkin kulunut niin paljon aikaa, että toiselle blogille ei jäänyt sinä päivänä aikaa. Ja taas mietin, että jos sitten seuraavana päivänä.. Vaan sama juttu se on silloinkin. Ja se on surku, että asioita, joita haluaa tehdä, ei voi tehdä. Ihan vain koska sitä tekee asioita, joita ei olisi pakko tehdä, mutta mielessään kuvittelee, että on pakko tehdä.

Siksi asiaan pitää saada muutos.


Jatkossa tänne tulee postauksia ainoastaan yksi tällainen ns. pakollinen, ja se tapahtuu ihan puhtaasta halustani. Eli viikkokatsaus tulee joka viikko. Siinä käyn läpi viikon treenit ja ajatukset, enkä enää kirjoita niistä erikseen päivittäin. Poikkeuksena sellaiset päivät, joihin sisältyy jotain huikeaa, joista tahdon ehdottomasti kirjoittaa. Ja tietysti kaikki muu erikoisuus. Etenkin kun oivallan jotain suurta blogin aihepiiriin liittyen, palan halusta kirjoittaa niistä tänne. Ja joskus tulee tehtyä ruokaa, jota on pakko hehkuttaa. ;)

Esimerkkinä voidaan tarkastella tätä viikkoa; tällä viikolla olisin tällä uudella tyylillä kirjoittanut todennäköisesti boksikyykystä ja levottomista jaloista, sillä molemmista tahdoin kirjoittaa. Ja sitten tietysti tämän treenikatsauksen. Siinä (tässä) treenikatsauksessa olisin kertonut muista viikon asioista. Eli eivät nämä postaukset välttämättä jää siihen kertaan viikossa, kunhan vähän harvenevat. Joskus varmasti tulee pelkkä treenikatsaus, jos mitään ihmettä ei tapahdu treeneissä tai muun hyvinvoinnin parissa. Siinä yhdessä postauksessa on sitten kaikki oleellinen viikon ajalta. Jatkossa todennäköisesti tulen viikon aikana kirjoittamaan pieniä muistiinpanoja ajatuksistani, jotta ne pysyy mukana viikon loppupuolelle asti. Tarkoitus ei ole silti tehdä kerran viikossa mitään kilometripostausta miljoonalla kuvalla, joten asiat tulee tiivistettyä (elleivät ole tärkeitä, jolloin saavat oman postauksensa) ja kuvista mukaan ne oleellisimmat. Tai sitten teen kuvakollaaseja. Eli pääpiirteittäin vähemmän löpinää ja enemmän asiaa! Ehkä se sisältökin on jatkossa vähän laadukkaampaa. :D Väkisin on vaikea kirjoittaa asioita, joista ei niin jaksaisi kirjoittaa. Siinä kärsii aina laatu. Ainakin mulla.


Eli jatkossa vähemmän on enemmän. Keskitän tähän normaalisti kulutetun ajan asioihin, jotka ovat tällä hetkellä tärkeämpiä. En osaa sanoa onko tämä tästä lähtien aina tapana tässä blogissa, vai muuttuuko tämä taas joskus samanlaiseksi kuin mitä se on ollut. Aika näyttää, mutta nyt näin. Saa blogikin lisää elinaikaa, kun en kuitenkaan tosissani tahtoisi lopettaa ilman aivan todellista syytä. Kuten, että joku mulle tuntematon kiskoo mua hihasta kaupassa tai muualla tuolla ulkona ja sanoo lukevansa mun blogia, niin se on sitten siinä. :D Mutta kyllä orpo olo tulisi ilman tätä. Varmaan loppuelämäni ottaisin kuvat silti jokaisesta ruoka-annoksestani. :')

Mukavaa viikkoa kaikille! Nauttikaa ilmoista, jos ootte ilmoista nauttivaa sorttia! Meille nämä ilmat on vähän rankkoja, kun ollaan totuttu siihen UK:n ikuisesti viileään ilmastoon. Täällä on jo +10°C tuntunut helteeltä, saati nyt sitten, kun on oikeasti helle. :D Ei oo helppoo, mutta ehkä me selvitään tästäkin. ;)

16 kommenttia:

  1. Ah, mä niin ymmärrän! Blogin kirjoittaminen on oikeesti ihan järjetön aikasyöppö. Vaikka tätä hommaa tekis kuinka mielellään, niin väistämättä on aina myös niitä asioita, joita tekee vielä mieluummin. Ja hölmöhän sitä on, ellei priorisoi niitä tekemisiään. Mieluusti lukisin sun juttujasi joka päivä, mutta kyllä se kerta viikkoonkin riittää :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva ei -bloggaaja varmaan tajuaakaan miten paljon aikaa saa näihin teksteihin kulutettua. Se on kaikkineen tuntikausia päivästä! Ehkä se on ihan hyväkin merkki, että tahti hiipuu mullakin, tiedä vaikka oisi jotain muutakin elämää.. :D Mutta kiva, että kerta viikkoonkin kelpaa! ;) <3

      Poista
  2. Mun mielestä 1-2 postausta viikossa on ihan sopiva tahti, yllätys :D. Kun tosiaan tällä sun julkaisutahdilla ja laadulla jotkut saa jo ihan elantonsa bloggailusta, niin oon välillä miettinytkin, miten jaksat panostaa niin paljon. Toivottavasti oot ottanut jotkut backupit, sillä tätä on varmaan myöhemminkin mielenkiintoista katsoa, olet melkoisen matkan kulkenut parin vuoden aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, miksiköhän sun mielestä 1-2 on sopiva. :D Näin on tosiaan, että toisille tällä tahdilla kilahtelee rahaa, eikä tarvitse sitä rahaa muuta kautta tullakaan. Mää en ihan elele tuolla Indiedays Inspiration -yhteistyöllä, ja muita ei oo. :') Mutta hyvin sitä on jaksanut kuitenkin panostaa. Niin kovin nautiskelen kuitenkin tämmösestä rustailusta. Mutta ei kai sitä voi kun aikansa kirjoitella niitä peruspostauksia, kunnes ne on jo toistensa toistoa. Nyt on tainnut tulla se hetki.
      Mitään backuppeja en ole tajunnut ottaa, saas nähdä jaksaako koskaan sellaista tehdä. Sitä vain sokeasti luottaa siihen, että kyllä nämä täällä pysyy. Kun aina sanotaan, että kun kerran jotain internettiin laitat, ei sitä saa koskaan pois. :D

      Poista
  3. Komppaan edellisiä, mä oon kanssa tullut jo tovi sitten siihen tulokseen, että en jaksa väkisin höpötellä joka treenistä tai varsinkaan joka päivä jos sitä asiaa ei ihan oikeasti ole :D ja vielä tuosta syystä, että vie väistämättä aikaa, ja muutakin tekemistä on :)

    Mutta elä sie ainaskaa lopeta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen itteäni hämmästyttänyt monet kerrat, kun olen ajatellut, ettei ole mitään asiaa, mutta sitten kirjoittaessa sitä tarinaa tulvii vaikka kuinka. :D Vaan eipä siellä mitään tärkeää sellaisina kertoina ole mukana. Hyvin pärjättäisi ilmankin sitäkin kaikkea tietoa. ;)

      Vielä ei oo hihasta kiskottu, vielä ei tartte lopetella. :D

      Poista
  4. Sen kyllä huomaa jos yrittää kirjoittaa väkipakolla blogia. Eikä siitä tule bloggaajalle itselleenkään kuin paha mieli. Postauksien kirjoituksessa voi mennä sen verran paljon aikaa että kaksikin postausta viikosta on mun mielestä juuri sopiva määrä. Ellei sitten satu tapahtumaan jotain ekstraa mistä on ihan pakko kirjoittaa :)

    Mitä noissa kesäkurpitsoissa muuten on? Näyttää ihan taivaallisen hyviltä! Laitoin juuri tänään monta tuntia omaa kasvihuonettani kuntoon ja istutin mm. kesäkurpitsantaimenet isompiin ruukkuihin. Ajattelin keräillä näin etukäteen hyviä ruokareseptejä kesäkurpitsoita koskien :D

    http://caughtinthemiddleblog.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, kyllä se tunne välittyy varmasti sinne lukijalle asti, jos kirjoittajalla on ollut päälimmäisenä tunteena se, että on vaan pakko jotain kirjoittaa. Fiiliksen mukaan on paras!

      Kesäkurpitsat on parhautta! Ja oma kasvihuone se vasta varmaan onkin! Mä sivelen nuo puolikkaat aina valkosipulisella oliiviöljyllä ja siihen heittelen päälle mitä mausteita tekeekin mieli. Yleensä currya, kurkumaa, savustettua paprikaa, mustapippuria ja oreganoa. :) Namnam!

      Poista
  5. Snif! Ymmärrän täysin, vaikka en itse bloggaakaan. Aikasyöppöjä kun löytyy muitakin. Mutta tykkään lukea sun "löpinöitäkin" joten tulee kyllä ikävä tiivistä postaustahtia. Lueskelen ikävääni sitten tuota toista blogia, jonka aihepiiri sekin onneksi kiinnostaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mä joskus vielä löpisenkin taas, ei sitä tiedä! Katsotaan, kun jossain kohtaa saa kaikki rutiinit kohdilleen täällä päässä, niin eiköhän sieltä vakiudu blogillekin sitten ihan omat paikkansa. Hyvä kuitenkin, että toinen blogi tuo helpotusta. ;) Vielä kun ehdin edes sinne kirjoittaa niin hyvä on. :D

      Poista
  6. Mä en ehdi joka päivä lukea blogeja, joten luen aina muutaman postauksen kerralla niiltä, jotka kirjoittaa joka päivä. Aikaa kyllä blogi vie, ja mä oon aatellutkin, että kirjoitan niin usein kuin ehdin. Ja ehkä ne munkaan lukijat ei ehdi joka päivä lukea. ;) Mutta samanlailla seurataan, vaikka joka päivä et kirjoitakaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama lukutyyli täällä. :) Joskus tulee ihan lennosta luettua noita blogeja ja oikein harmittaa, kun aina ei ehdi edes kommenttia jättää, kun tarvitsee jo mennä. :/ Mulla menee kommentinkin kirjoittamiseen helposti monen monta minuuttia. :D
      Ja nyt vihdoin muistan sun siirtyneen blogin ottaa takaisin lukulistalle, kun en aiemmin sitä ehtinyt heti tehdä ja niin sekin unohtui! No kohta taas. ;)

      Poista
  7. Samaa fiilistä mullakin, mutta nyt homma menee niin että silloin kun on täpinä päällä ja halu kertoa mitä nyt on keksitty, tulee kirjoitettua, mutta muuten ei ihan niin usein. Ei ole aikaa eikä jaksamista, mutta onneksi tämä on täysin vapaaehtoista. :) Mieluummin hussaan aikaa mielekkääseen tekemiseen (kuten itse treenaamiseen) kuin väännän ihan väkisin juttua ns. Normikuvioista. Mutta enivei, täällä roikutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, onneksi on vapaaehtoista, eikä esim. elanto ole tästä kiinni. :) Jotenkin sitä vaan ittelleen asettaa ihan tietämättään semmosia pakkoja, kuten mäkin olen tehnyt, että pitäisi samaan malliin tehdä aina kuin on ennenkin tehnyt, vaikka silloin ennen oli aikaa huomattavasti enemmän. Mutta jospa tää blogi (ja lukijat ;) selviytyy tästäkin muutoksesta. ;)

      Poista
  8. En yhtään kuule ihmettele, että vähennät postaamista tähän blogiin, varsinkin kun toiseen blogiin haluat kirjoittaa enemmän :) Bloggaamiseen menee ihan hulluna aikaa! Itselläkin nyt postaustahti vähenee, koska töiden jälkeen ei pakosti edes huvita aukaista tietokonetta :( Saa nähä miten lukijat sen kestää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaa saa kyllä kulumaan aivan hirveästi jokaiseen postaukseen! Joskus vaan täytyy selkeästikin priorisoida. Mä ajattelin ainakin kestää sun matkassa, vaikka kirjoittelisit miten harvoin jatkossa! ;)

      Poista