keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Painot hiiteen! Ja ruokarakkauksia

Ihan ei mennyt niin kuin suunnittelin. Jalat oli tosiaan vuorossa tänään, mutta eivät ne olleet tarpeeksi palautuneet sunnuntaista, vaikka kipua onkin enää vain vähän. Kuitenkin sisäreisiin ja kankkuihin koskee edelleen jonkin verran, joten en näe järkeväksi treenata niitä vielä. Mutta koska viime viikolla oli hieman poikkeuksellisia treenipäiviä, oli mahdollisuus tehdä tänään huomisen treeni ja huomenna sitten tämän päivän treeni. Ei ihan kaikkineen, vaan niiden treenien lisäliikkeet vaihtoivat paikkaa. Tässä treenissä pitäisi olla mukana hauikset, mutta koska ne treenasin edellispäivänä (ja niihin sattuu!), en niitä tehnyt nyt. Sen sijaan tein jalkatreenistä vatsat ja kyljet ja huomenna sitten jalkatreenissä hauikset. Tulikohan se nyt tarpeeksi epäselvästi? :D


No joka tapauksessa.. Tänään siis vuorossa olkapäitä, ojentajia, vatsaa ja kylkiä. Olkapäillä aloiteltiin ja niille tein yläkuvassakin näkyvää vipareita vinopenkillä maaten, sekä pystypunnerrusta, pystysoutua ja sivuvipareita seisten. Nuo viparit vinopenkillä on varmaan suosikkiliike tällä hetkellä, kiitos Pialle tästä liikevinkistä aikoinaan! Eikä tuossa (ainakaan minä) tarvitse isoa painoa, se kyllä hapottaa! Heti jos otan suuremman painon, menee liike jonnekin muualle. Pienellä painolla saan rentoutettua aina ylikireät hartiani, jolloin ne on poissa pelistä. Liikerata on myös paljon huolellisempi pienellä painolla, eikä koko touhu mene nivelille. Mulla tuntuu kyynernivelessä jos riuhdon liian suurella painolla. Jaa mikäkö paino mulla sitten on käytössä? 2,5 kiloa.


Oon kyllä ihan totaalisesti menettänyt mielenkiintoni käytettäviä painoja kohtaan. Ei ne koskaan ole niin kiinnostanut, eikä mikään ajava voima tässä mun touhussani, mutta vielä vähemmän nykyään kuin ennen. Ennen sitä teki suurella painolla riuhtoen, vaikka väkisin, kun ei se ole niin justiinsa. Ei se ole niin justiinsa nykyäänkään, mutta nykyään on se tuntuma se pääasia (mitä olen tainnut toitottaa jo pidemmän aikaa..). Sillä käytettävällä painolla ei ole mitään muuta merkitystä, kuin se, että se on sopivasti tuntumaa ajatellen. Ei mulla ole mitään mielenkiintoa treenata muita lihaksia kuin se mitä tahdon treenata. Tämä on ollut mulle jo pidempään tärkeä asia ja on aina iloinen asia huomata, että asiaa vahvistavat hieman enemmän puntilla käyneet ihmiset ;), kuten Jessica Silfvernagel, joka jo jokin aika sitten aiheesta kirjoitti. Myös tästä linkistä löytyy hyvää juttua aiheesta. Ehkä noista löytyy vähän vakuuttavampaa tekstiä, kun asiasta ei kirjoittele meikärimpula. :D Vaikka toki kehitystä on tullut ja se ei todennäköisesti ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Paitsi heiltä, joilla ei ole silmiä päässä. Mulla onneksi itelläni on ja näen kyllä ihan peilistäkin. Jokunen kuukausi sitten esimerkiksi kasvatin hartiat, joita mulla ei ole sitä ennen ollut. Ne on tehty tuntumalla, ei isoilla painoilla.


Tämän kaiken takia harvemmin huutelen täällä innostuksissani ennätyksiäni tai muutenkaan käyttämiäni painoja, kun ne ei kiinnosta edes itseäni. Ennätyksiä en testaile tai havittele, eikä painoissa ole mitään katseltavaa, kun ne eivät kerro mitään. Toki viime syksynä oli hieno juttu, kun sain rikottua 70kg split squatissa, mutta sekin lähinnä kertoi vaan siitä, että p*rse on kasvanut. :D Siksi se oli hieno juttu. Enkä tosiaan normaalisti tee splittiä lähellekään sillä 70 kilolla. Se oli jotain, mikä oli kiva saavuttaa. Koska kannikat olivat kasvaneet ja ne pystyivät siihen.


Takaisin päivän treeniin! Ojentajille yhdellä kädellä ranskalaista (istuen), kickbackiä, sekä mutkatangolla maaten tehtävää ranskalaista. Ojentajat olikin viime lauantain treenistä vielä eilen kipeät, joten ei yhtään liian aikaisin ainakaan tullut tämän treenin vuoro! Onneksi kuitenkin kipu tosiaan lähti, muuten oisi ollut vähän hankala vaihtaa treenien paikkoja, että oisi saanut tänään jonkin niistä tehtyä..

Vatsoille pallon päällä rutistuksia ja kyljille kylkitaivutukset. Tunti ja yksi minuutti meni.

Eilen oli crossailupäivä ja olipahan ihanaista crossailla pitkästä aikaa! Ihan on ikävä ollut koko laitetta. Viimeksi sain katseltua The Big Bang Theoryn ilmestyneet kaudet loppuun (yhyy) ja nyt piti kaivaa jotain uutta katseltavaa. Korkkasin Greyn Anatomian. Olen sitä joskus yksittäisiä jaksoja katsellut telkkarista aikoinaan, mutta en ole koskaan seurannut. Tuolla ne kaikki kaudet on hyllyssä silti olleet vaikka kuinka kauan ja nyt tuli aika, kun sain ottaa ensimmäisen kauden muoveista pois. :D Nopsaan meni se crossailu. Ehkä nopsempaan kuin että oisi katsellut TBBT:a. Vakavampi sarja, kovempi ote. Ei tule vilkuiltua kulunutta tai jäljellä olevaa aikaa. Noiden kausien parissa meneekin sitten tovi. Kahdeksan niitä taisi olla. Yksi jakso kestää sen 40min, joten crossailun aika ei muutu.


Ruoaksi tein eilen ensimmäistä kertaa täällä uuniparsakaaleja. Ja tuli ihan valtaisan hyviä! Ihan siis hämmästyttävän hyviä. En tiedä onko ero uunissa (joka meillä oli Skotlannissa huono), vai oliko näiden laatu niin paljon erilaisempi. Parsakaalit ostettiin Lidlistä ja olivat espanjalaisia. Tuli mehukkaan rapasakoita, sen sijaan, että oisivat vähän kuivia ja rapsakoita. Ennenkin olivat taivaallisia, nyt sitäkin enemmän! Jos joku ei vielä tiedä miten noita tehdään, niin pilkot parsakaalit kulhoon, heität (mielellään valkosipulista) öljyä päälle ja pyörittelet ne siinä. Sitten mausteet, joista itse laitan aina currya, kurkumaa ja savustettua paprikaa. Ja taas pyöritetään. Ja sitten uuniin. Parisataa astetta, semmonen puolisen tuntia. Lautaselle ja suuhun. Veikkaan, että aika moni, joka vihaa parsakaalia, tykkäisi näistä. Saati sitten, jos jo valmiiksi tykkää! Ei sitä voisi uskoa miten erilaiselta ne maistuu, ei ennen kuin kokeilee. Meille tuli ensimmäisillä kerroilla ihan kana mieleen! Nykyään tulee mieleen uunitettu parsakaali. :D Sen verran paljon niitä on syönyt. Enkä kyllä enää edes muista miltä kana maistui. Onneksi. Kanareppanat.



Tänään tein eilen jääneistä kahdesta parsakaalin varresta raastetta (varret on NAMIA). Sekaan raastoin kaksi porkkanaa, jotka kaikki paistelin pannulla kypsäksi. Lisäksi riisinuudeleita, jotka murskasin ennen kypsennystä (eli kiehuvaa vettä päälle ja kolme minuuttia niin on valmista), jotta saisin siitä raasteen kaltaista silppua. Pannulle muiden sekaan. Mausteita, öljyä ja yksi valkosipulipallura murskattuna sekaan. Lopussa eiliseltä jääneitä parsakaaleja päälle lämpenemään. Ensimmäinen kuva on pannulta ennen mausteita. Oli niin raikkaat värit.

Valkosipulipalluralla tarkoitan yksikyntistä valkosipulia. Meidän lemppareita, mitä käytettiin aina Saksassa, ja joita ei nähty missään Skotlannissa. Nyt täältä Lidlistä löytyi. <3 Katsotaan, että mitä mun vatsani niistä sanoo. Vähän ne on erilaisia kuin normivalkosipuli, miedompia (ja aivan ihania muuten uunissa paahdettuna DROOOOOL) ja en kokenut, että Saksassa ainakaan vatsa niihin reagoi. Normikynsiin reagoi nykyään kyllä.

Ruoka oli todella maistuvaa. Että mää tykkään tuosta riisinuudeleiden koostumuksesta, kun seassa on raasteita. Se on semmosta sutjakkaa sapuskaa! Noms!


Ja tämä ylläoleva se vasta NOMS on! Paria erilaista maapähkinälevitettä kokeiltiin ja tämä kun tuli kohdalle niin ei tarvinnut enää kokeilla. Tässä ei ole mitään muuta kuin maapähkinää. Ihanan juoksevaa ja siihen kun lisää vähän suolaa, niin voi taivas. <3 Itse käytän vain riisikakkujen päällä (koska muuten lähtisi varmaan ihan käsistä :D), mutta sekoittuu ihan satavarmasti rahkan ja puuron joukkoon, tai minkä joukkoon sitä ikinä tahtookaan laittaa! Ainoa, mikä siinä vaati mulla totuttelemista, on tuo väri. En edes viitsi kertoa minkä väristä se on, jokainen voi itse päätellä. :D Mutta tätä tosiaan suosittelen! Samasta on makeutettu versio olemassa myös, mutta itse olen (tietysti) ehdottomasti tämän makeuttamattoman kannalla. Herkkua!

Oman elämänsä pölvästi.

Luulin, ettei mulla olisi ollut oikeastaan mitään asiaa. Piti kertoa pelkästään päivän treenistä ja sapuskasta. Olinpas pahasti väärässä.. Mennään tällä tänään! Huomenna sitten sitä jalkatreeniä, että saadaan lihakset taas kipeiksi! Jee..

14 kommenttia:

  1. Mä treenaan sekä painolla että tuntumalla :) Mä oon sellainen, että painomäärät motivoi. Toki meidän treenityyli eroaa aika paljon muutenkin :D

    Mutta ihan senkin vuoksi, että mua varmasti seurataan sivusilmällä salilla ja oon muille esimerkkinä koska oon siellä töissä, pidän huolen etten lähde mitään liikettä riuhtomaan miten sattuu ja teen sen kuten ohjaisin asiakkaallekin. Enkkapainot on kivoja, varsinkin kun treenaa silloin tällöin erinäisissä liikkeissä ykkösmaksimeja (esim voimanosto). Mutta jos tuntuu siltä että nyt irtois ehkä vähemmälläkin, niin sitten tehdään sillä :) Ja riippuu tosiaan paljon siitä minkätyyppinen treeni tiedossa ylipäätään; kasvatanko lihasta, voimaa vai kestävyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää luulen, että suurinta osaa motivoi ne painomäärätkin. Mua ei laisinkaan, eikä oo koskaan motivoinutkaan. Mutta mää kasvatankin vaan lihasta ja kaikki muu on sivuseikkaa. Tai yritän nyt ainakin.. :D Toki kaikki se, mitä siinä kaupanpäälle tulee, on pelkästään plussaa. Mutta erikseen ei kyllä inspiroi treenata voimaa tai kestävyyttä (poislukien aerobiset). Lihasta vaan mulle! Mielellään nyt heti. :D

      Poista
  2. Viparit vinopenkissä on NIIIIIN mahtava liike! :D Ihan mielettömän tunnun saa kyllä! Jee! :) Sulla on kyllä melekoset hartiat nainen, upeeta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se on! Eikä pääse riuhtomalla fuskaamaan vauhtia mistään! ;) Kiitos! Mä meinasin tänään tulla sun blogiin huutelemaan melkoisista jostain muista jutuista, mutta en sitten viitsinytkään.. :'D

      Poista
  3. Oooooh, tuo maapähkinävoi on mun suuuuuri rakkaus! Joskus syön sitä puoli purkkia kerralla (mua ei kiinnosta kalorit :-D) ja usein käytän myös leivonnassa. Mutta varoitan: eri purkkien sisällöt saattavat vaihdella maun ja rakenteen puolesta aika paljonkin. Joskus ei ole ihan niiiiiiin älyttömän hyvää, mutta nytkin viimeiset kaksi purkkia ovat olleet pala taivasta: toinen pehmeää ja valuvaa ja sileää ja toinen (samaan aikaan ostettu) lohkeilevaa ja sellaista purutuntumaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, ei muakaan kiinnosta kalorit, mutta en usko, että saisin puolta purkkia uppoamaan kerrallaan ilman, että alkaisi tökkiä. :D Mutta kiitos tiedosta, että sisältö saattaa vaihdella! Mulla on vasta toinen purkki menossa (vai JO toinen purkki? Alle kaksi viikkoa Suomessa asuttu..) ja molemmat on olleet toistensa kaltaisia. Ihania. <3 Vaan eiköhän semmonen toinenkin koostumus uppoa, jos maku on edes melkein kohdillaan! ;)

      Poista
  4. On niiiiin lohduttavaa tietää, että en oo ainoo pienten painojen käyttäjä vipareissa! Kaikki muut liikkeet menee hyvin kuuden kilon painoilla tällä hetkellä, mutta viparit on pakko tehdä kilon painoilla tai ne menee ihan päin mäntyjä. :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä meitä löytyy! Olkapäissä oon aina tykännyt käyttää vähän pienempää painoa, jotta liikkeen saa ihan oikeasti sinne olkapäälle. Ja yhtenä esimerkkinä voisi heittää vielä vaikka Marin, jolla niitä olkapäitä ihan tosissaan löytyy:

      http://marinbodypaivakirja.blogspot.fi

      Hän on joskus maininnut tekevänsä viparit viidellä kilolla. Ja ihan näyttää perille menneen. :D

      Poista
  5. mä teen muuten myös pienillä painoilla yleensä vipareita, ne on niin väsyt muusta treenistä, että tuntuman saa niillä 2 kg painoillakin ;) Ja mä niin tulisin teille syömään ;) sun sapuskat on aina niin herkullisen näköisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu varsinkin jos siellä alla on muita liikkeitä, niin vipareihin riittää aivan minipainot! ;)
      Kutsuisin syömään, mutta todennäköisesti söisin itte kaiken. :D Ei vaan, voisin sut ruokkiakin. ;)

      Poista
  6. Miten ihanaa! Olen aina haaveillut että kunpa himoitsisin jotain terveellistä ainaisen suklaanhimon sijaan ja nyt, nyt se tapahtui. Sai mut haaveilemaan PARSAKAALISTA :) Tykkään siitä muutenkin, mutta aion iltapalaksi syödä tän sun ohjeen mukaan. Nam. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä se vasta ihanaa! Uuniparsakaali on suurta rakkautta! Tykkäsitkö?

      Poista
  7. Offtopic: Kun Greyn Anatomia alkoi, katsoin muutaman jakson vai olisko koko ykköskauden, mutta sitten se jäi. Mutta tuossa ehkä viisi vuotta sitten aloitin uudelleen, kuroin kiinni ja nyt katson sitä tahtia kun julkaistaan. Juuri eilen katsoin 10. kauden finaalijakson ja vähän tarvitsin nenäliinaa. En voisi kuvitellakaan katsovani sitä urheillessa, siellä on niin paljon niitä byääääh-jaksoja :D.

    Big bangista odottaa 7. kauden vika jakso katsomista. Kiinnostaisko sua The Office (US), Modern Family tai Parks & Recreations (kaikissa vähän samanlainen "dokumentti"tyyli)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Offtopicit on aina tervetulleita! Ja kyllä, noissa on paljon byääääh -jaksoja. :D Mää olen jotenkin siihen tottunut. Niin kovin, että ne melkein kuuluu asiaan. :D Joskus aikoinani kattelin aina jotain lapsisairaalapätkää telkkarista, kun se tuli mun treeniaikaan. Siinä soudin tai crossailin ja vollotin. :D

      Mulla on TBBT:n seiskakausi näkemättä. Ootan, että saan dvd:lle ja sitten katselen taas jaksoja crossarin päältä. Meillä on hyllyssä UK:n The Office, mutta se on miehen, enkä ole siihen tuntenut suurempaa vetoa. Modern Familystä olen kuullut juttua, mutta siihen se jääkin. Ja tuosta viimeisestä en ole koskaan kuullutkaan. :D En ole oikein laajasti edes hauskojen sarjojen ystävä. Jotkin sarjat sitten taas iskee ihan täysillä. Kuten TBBT. ;) Siinä on kaikki kohdillaan.

      Poista