Hiilarihimoa ja juoksuaskeleita, eli vaikka mitä

Mä luulen, että mulla on tuhatmiljoonaa asiaa ja ainakin tuhatmiljoonaa kuvaakin. Sekapostaus siis nyt ja tässä. Aloitetaan kissan kuvalla. Ihan muuten vain. Alta pois, että päästään asiaan.

You gotz me tail?

Eiliseltä seuraavaksi, vaikka siitä jo postasin, mutta ruokailujen suhteen siitä tuli aikas poikkeava. Kuten jo mainitsinkin viime postauksessa, niin pikkasen on ollut ruokahimoja. Etenkin hiilarihimoa. Tuota on ollut nyt ehkä parisen viikkoa, eikä ihmekään, kun tässä on painettu niin täysillä menemään ja kulutettu ties miten paljon, syömättä kuitenkaan yhtään ekstrahiilaria. No eilen sitten alkoi oikein ärsyttää se jatkuva narina pään sisällä, joka sitä kaikkea kitisi. :D Siispä päätinkin, että syön päivän aikana ihan mitä vain mieleni tai kehoni tekee mieli, mitä kotona nyt vaan on. Ei miinuksia yhtenä päivänä, eikä muitakaan rajoituksia. No kotona on tietysti protskupatukoita, ja niitä vetelin onnellisena jälleen (joo-o, kolme kappaletta), kun oli niistä välipäivää taas ollut. Se ei tietysti ole hiilaria nähnytkään, ja se todellinen ruokahimo tyydytettiinkin kaurapuurolla, jolla korvasin päivän ruoan. Voi että maistuikin taas piiiiitkästä aikaa hyvälle! <3

Puhdasta rakkautta, on on on.

Sekaan heitin (ei lisättyä sokeria sisältävää) vadelmahilloa, mantelitahnaa, auringonkukansiemeniä ja kardemummaa + kanelia. Ihan oli kun oisi pullaa syönyt. :') Omenan mutustin ylimääräisenä vielä jälkeen. Muuta en ekstrana syönytkään, ja näistä kyllä tuli plussia ainakin kiitettävästi. :) Jonkin sortin tankkaus tuohon kohtaan ja kyllä tuli tarpeeseen. Tänään ei sitten ole enää ollutkaan hiilarihimoa (eikä protskupatukkahimoa :D), eli kyllä se keho vaan aiheesta kiljui. Oli muuten vatsa pikkasen pullollaan näistä syömisistä. Mä turpoan jo yhdestä Questin patukasta (se kuitumäärä..), saati sitten kolmesta. Oli kun ois raskaana ollut. Täksi päiväksi laskeutui taas, mutta nestettä tietysti on nyt kehossa, mutta huomenna se on taas jo pois.

Tein eilen kuitenkin myös ruokaa, jota mies sitten söi ja minä maistoin. Idean sain taannoin UK:n MasterChef -ohjelmasta. :D Ei ollut ennen tullut mieleen laittaa kukkakaalia uunissa samaan tapaan kuin mitä tahansa muitakin uunikasviksia. Nyt laitoin ja oijoi, hyvää! Pyöräytin öljyssä ja maustoin ja laitoin uuniin. Otin pois kun näytti hyvälle. Nämä oli pakastekukkakaalia kun ei muuta nyt ollut, uskon että tuoreista tulee vielä parempia (rapsakampia) ja teen varmasti vielä monen monta kertaa.

Ylhäällä: uunista ulos, tämän päivän salaatissa.
Alhaalla: miehen eilinen annos ja (miehelle) tämän päivän kokkaukset pakastevihannesten + linssien kanssa.

Sitten, tästä päivästä! Aamulla treeninä hauista ja selkää. Oooo, habatreenit on ihan mun suosikkeja tällä hetkellä. Odotan niitä aina eniten. <3 Siksipä taas pullistelua tälleen heti ensi alkuun:

Tyhjä katse. Ihmisparka, päässä ei liiku mitään.

Hauiksille tuli neljä eri liikettä + tavaksi tulleet staattiset pidot loppuun. Puntti nousi kivasti ja pumppi oli kanssa kiva. Superina oli keskitettyä hauista (seisten) niin, että kyynerpäälle tukena toimi vinopenkki ja kaveriliikkeenä habaa selkä seinää vasten kämmenet ylöspäin. Toinen superipari oli kääntö tangolla ja hammerit selkä seinää vasten. Ja sitten ne staattiset pidot. Selkää tietty treenasin kanssa ja takaolkapäät.

Pitoja, ensimmäinen menossa vasta, ei irvistytä vielä. Kyllä se sieltä tuli taas loppua kohti. :D
Painoa on tuossa ehkä päälle 9kg (MT + 2 x lukitukset). Niin vähän, mutta ah, niin hapokasta. <3

Hauisasiat saadaan päätökseen loppukevennyskuvalla. Viimeinen toisto hammeria selkä seinää vasten. Hapottaa. :D

Ynnnggh.

Sitten mä tahdoin mennä pihalle kävelylle. Ulkona paistoi aurinko ja jo siinä aamulla se lämmitti päälle viidentoista asteen verran. Siispä vähän kevyempää päälle kuin pipo ja paksu takki. Lämpösukkikset tietty silti jalkaan ja villasukatkin toisten sukkien lisäksi. Niin, ja tuulenpitävät pöksyt. Tuulihan siellä oli aika kova, mitä ikkunasta pällistelin, mutta aattelin pärjääväni hienosti valitsemallani asulla. Ohuemman tuulenpitävän takin alle laitoin paksumman fleecen, josta sain myös hupun, jos sitä tarvitsisin. Takissa on surkea huppu, jonka kiskoin irti (nepparikiinnitys). Ja tietty oli sitten vielä pitkähihainen treenipaita niiden lisäksi. Takki on muuten lastenosastolta Prismasta aikoinaan hankittu :'). Olikohan alennuksessa, koko puku. 164 senttisille se on tarkoitettu ja se on justiinsa melkein mun mittani.

Ihan kun vähän näyttäisinkin lastenosastolle kuuluvalta. Keskikuvassa naama ja korva punottaa. Siitä alla.
Viimeisessä kuvassa on jo palattu kotiin.

Heti kun oven avasi ja astui ulos, niin lämmin oli tosiaan, kun aurinko paistoi. Ehdinköhän puoli kilometriä mennä, kun aurinko meni pilveen ja tuuli oli ihan tajuttoman raaka. Naama jäätyi samantien ja tuuli otti silmiin niin, että kyyneleet vaan lensi pitkin naamaa. :D Olin suunnitellut yhdeksän kilometrin lenkkiä, mutta tuossa kohtaa muutin suunnitelmia. Ei ollut hauskaa. En tiennyt paljonko sitä sitten menisi, mutta aattelin, että jos vain hetken ja vähän, niin sitten pitää tietysti juosta välillä. :D No kramppi tuli heti vatsaan, kun pyrähdin. Jatkoin kävelyä reippaasti. Jossain kohtaa päätin, että jos kävelee edes kolmeen kilsaan asti ja sitten ympäri. Päälle kaksi kilsaa oli takana ja se tuuli koitti saada mua ihan selkeästi hengiltä. Aattelin, että juoksen sinne kolmeen äkkiä, niin pääsee koko touhusta nopeammin. Suora jäätävä vastatuuli. Yyyyh. Ja niin piippasi Garmin kolmen kilsan merkiksi. Mutta mä en pysähtynytkään. Jalat vaan vei eteenpäin. Ajattelin sitten mennä sen verran kunnes jalat ei enää jaksa tai tulee taas kramppi. Jalat jaksoi ja kramppia ei tullut. Vastatuuli antoi lisävastusta ja ajattelin sykkeen olevan kohta miljoona, muttei sitäkään tapahtunut. Juoksin sitten sinne alkuperäissuunnitelman käännöspaikalle, johon tie loppuu. Käännyin ympäri ja jatkoin kävellen matkaa. Joku kaksi ja puoli kilometriä siinä tuli juoksua. Maksimit oli siellä käännöksen kohdalla ja olihan ne sitten jo 174, mutta pahalle ei tuntunut eikä jaloissa ollut mitään väsymyksen merkkejä. Toiseen suuntaan kävellessä ei tuuli enää niin haitannut, kun pääasiassa tuuli takaa. Niin voimakas se oli, että kun se vähän pyöräytti, heilahtelin minäkin. Kotimatkalla pyrähdin vielä kerran vai kaksi, kunnes olinkin jo kotona. Meni alle puoli tuntia siitä, niin ulkona alkoi sataa märkää lunta. Onneksi ehdin alta pois, oisin ihan syväjäätynyt.

Sykedataa ja kilometridataa.

Kotona sitten jo yllä esitelty salaatti naamaan ja sitten olikin taas tukkabisneksiä. Se vaaleampi tukka, mitä päähäni laitoin, on ollut huonoa. Koko ajan takussa ja solmussa, siitä tuli muutamassa pesussa semmoinen karhea. Joten ne osiot pois päästä ja kaivelin toisia tupsukoita kätköistä, laitoin niihin uudet teipit, kävin suihkussa, föönasin ja asettelin uutta tukkaa päähän vanhojen parempikuntoisten kaveriksi. No nyt on taas vähän eri näköä. :)

En enää muista mikä tukka oli mikä tukka, ja onko tämä ollut hyvälaatuinen vai takkuuntuva. Noita on mulla niin paljon eri pussukoissa :D Mutta kohta sen taas näkee sitten. Pari vaaleankuparia tehosteraitaa laitoin sekaan piristykseksi. Katsellaan kuinka kauan tätä pidetään. :)