keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Back in business

Tämän päivän jalkatreeni yllätti minut totaalisesti. Olin varautunut siihen, että viikon pötköttelyn ja flunssan (taimikäliepähkinäkuumeolikaan :D) jälkeen keho olisi vähän uupunut ja voimatasot olisivat normaalia alhaisemmat sekä syke huitelisi jossain korkealla. Vaan kuinkas kävikään?

Kukkuu, ootteko vielä olemassa? 

Ei millään lailla normaalista poikkeava treeni. Ihan kuin mitään viikon taukoa ei olisi ollutkaan. Toistot pyörivät siinä samoissa ja painot laitoin heti alkuun samoiksi - ajattelin, että vähennetään niistä toistoista sitten. Ajattelin, että voin esimerkiksi tehdä kaksi kertaa toistot, ei kolmea kertaa. Ajattelin, että tehdään nyt se mihin pystyy. En ajatellut, että pystyisin normaaliin suoritukseen, mutta näin siinä kävi. Split squattasin kuudellakympillä niin kuin viimeksikin ja viiden minuutin hooverinkin tein ihan normaalisti - niin kuin viimeksikin.

No entäs ne sykkeet? Varauduin yli sadanseitsemänkymmenen maksimiin. Maksimiksi tuli 159. Jopa vähemmän kuin normaalisti! (viimeksi 168). Keskisykkeellä 116 mentiin treenin läpi. Hyvä treeni oli. Tästä se taas lähtee. Uskoisin, että pieniä tai suuria lihaskipuja on odotettavissa huomenna ja ylihuomenna. Oli jo ikävä niitä. <3


Kroppa toimii. Jee!

Uskoisin, että parhaiten voimatasot tulevat esiin käsiä treenatessa. Ei ehkä vielä huomenna ojentaja-/olkapäätreenissä, mutta perjantaina selkä-/hauistreenissä. Hauikset teen niin suurilla painoilla, että niiden kanssa saa ihan tosissaan tehdä töitä. Voisin uskoa, että perjantaina vielä enemmän kuin normaalisti. Can't wait!

16 kommenttia:

  1. Olen huomannut, että jos malttaa levätä sairastelun ajan ja palaa treeneihin vasta, kun on kunnolla toipunut, niin saattaa olla levon aikana tapahtunut jopa kehitystä parempaan. Eli olisko niin, että samalla kun kroppa parantelee itseään, niin on sitten riittänyt paukkuja myös muuhun?

    Kevyen viikon jälkeen oon joskus huomannut saman, mutta tosiaan aina sitä jotenkin sairastelun jälkeen suhtautuu niin, että "otetaas nyt varovasti ja katsotaan, miten tässä jaksaa". Ja aina yllättyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas on voimatasot kevyen viikon jälkeen hetken normaalia alhaisemmat, siksi nyt yllätyinkin, kun kuitenkin olen ollut ihan kipeänä! Ja koska kaikki kirjaan aina ylös, niin tosiaan ihan samalla tasolla ollaan kuin ennenkin. Ehkä vain lepäsin niin maan perusteellisen hyvin! :')

      Ja huomenna itken, kun kädet ei jaksa ja puntti ei nouse.. :D

      Poista
  2. Mulla on aina kipeilyjen jälkeen kans voimat huonommat, mutta sykkeet mullakin oli nyt matalammat. Ehkä lepoo päästää kropan sen verran rennoksi ettei ne heti nouse korkeelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain tällaista mäkin mietin. Sitä on niin rentoutunut ja levännyt ihan sydäntä myöten. :D

      Poista
  3. Mahtavaa että treeni on lähtenyt kulkemaan! Ehkä kroppa vain kiittää kuitenkin vähän pidemmästä tauosta :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä uskon kanssa, että kroppa nauttii pidemmistä levoista aina silloin tällöin, vaikkei sellaista alunperin pyytäisikään. Ehkei tällainen kipeily sentään sillä mielessä ole ollut, mutta tehtävänsä sekin tekee! ;)

      Poista
  4. No on ne vielä olemassa! ;) Et oikeesti usko miten paljon saan motivaatiota siun blogista...tänäänkin sivutaivutuksia tehdessäni tuo siun vatsanseutu oli koko ajan (ihan oikeesti!!) miun mielessä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mä en kestä, tavallaan söpöä ja tavallaan creepyä että aattelette mua siellä salilla :'D

      Mutta mahtavaa, että saatte täältä motivaatiota! Jee! :)

      Poista
  5. Hyvinhän ne olemassa on edelleen! :D Ja kuten anna tossa edellä sanoi, sun asenne on niin ihailtava.. Tänään taas coretunnilla tuli mietittyä sun vatsapaloja ja eikun lisää rutistuksia kehiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua niin naurattaa tää aihe, mun on niin vaikea ajatella, että aattelette MUA siellä treenatessanne :D :D Mutta silti olen iloinen, että saan toimia lähteenä motivaatiolle! Kiitos! :)

      Poista
  6. Mä syvennyin eilen oikein urakalla tähän blogiin ja selailin vanhojakin juttuja, ja (ylempiin viitaten minäkin) hain helpotusta ihmeelliseen motivaatiopulaan. Oikeastihan nautin tästä elämäntavasta, johon olen itseni opettanut ja se vie minua kyllä kohti oikeaa, mutta kun mieli ei just nyt vaan yhtään jaksais! Tavoitteet on vähän hakusessa. Toistaiseksi oon saanut puserrettua salit ja jumpat kunnialla läpi, mutta ei siihen ole hetkeen liittynyt sellaista mieletöntä onnistumisen tunnetta.

    Mutta että nii, se mitä pitikään sanoa: kiitos! Myös Epätäydellisyyden palasia pääsee tänä sadepäivänä vielä kovaan lukuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisilla tuntuu auttavan se, että on jotain konkreettisia välitavoitteita, niin on jotain konkreettista, mitä päin pyrkiä. Itse taas välttelen sellaisia enkä niitä tahdo, kun ne tekee tästä projektin, eikä enää niin puhdasta elämäntapaa. Itseäni liikuttaa liikunta ja se on toistaiseksi riittänyt. :D Tsemppiä motivaatiopulan keskelle. :)

      Ja ooppa hyvä! Kiitos sinulle kommentista! Ja erityisesti tsemppiä sinne toisen blogin puolelle, sitä saattaa siellä välillä tarvita :D

      Poista
  7. Kiva uusi yläbanneri! <3 Ja mahtavaa kun oot päässyt taas treenin pariin kipuilun jälkeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Monna! <3 Mä sitä justiinsa tässä koitan asennella, meni muutamaan otteeseen ihan päin prinkkalaa :D Toivottavasti näkyy nyt kaikille oikein! :S

      Ja täyttä höyryä taas tosiaan naatiskellaan liikkumisesta <3

      Poista
  8. Ihan hurjan hullun hyvä toi vatsa!! :)

    VastaaPoista