Vielä matkalla

Olen viime aikoina miettinyt tavoitteitani. En oikeastaan tiedä yhtään, mihin haluan tällä kaikella päätyä. Tiedän vain, että mihin en halua päätyä. En halua omalla mittapuullani liikaa lihaksia. Se määrä mikä on kaunista toisilla, ei välttämättä ole kovin kaunista minulla. Päässäni on se kuva, mikä on liikaa, minun vartalolleni. Mutta en tiedä, mikä on tarpeeksi.

Viime viikolla aloin tätä miettiä oikein kunnolla. Yritin ottaa itsestäni söpöä kuvaa kissan kanssa. Kuvasta ei tullut söpöä, koska käteni lihakset näyttivät niin isoilta. Tässä tuo kuva, rajattuna tietysti, kun se ei tosiaan ollut söpö.

Minun mittapuullani jättikäsi.

Aloin miettiä, mitä vaatteita voin pitää. Voinko pitää tuollaistakaan toppia päällä, ilman että se näyttää hassulta? Toki tässä on asian kanssa tekemistä kuvakulman ja asennon kanssa. Mutta tuolta se käsi sitten näyttää tuossa kuvakulmassa ja asennossa.

Olen tyytyväinen vatsaani, joskin kehitän sitä edelleen. Olen tyytyväinen etureisiini, jotka ovat saaneet lihasta todella kivasti. Käsiäni olen valmis vielä kehittämään, en sitten tiedä miksi. Takareisiä haluan vielä treenata lisää, sitä paitsi ne ovat eri paria. Vasemmassa on kaunis muoto ja oikealla ei ole samanlaista kaarta. Pohkeethan ovat anatomisesti niin rimpulat, että niihin ei varmastikaan mikään auta. Oikeasti niissä pitäisi olla jo normaalia massaa ehkä tuplasti tuo mitä nyt, jotta olisivat edes kuten perusihmisellä. Takapuolta treenaan mielelläni lisää ja siitä voi tuskin koskaan muutenkaan tulla millään mittapuulla liian lihaksikas. Selkä näyttää kivalle jo nyt, joskin olen sitäkin valmis lisää kehittämään. Kyljet on jo hyvät ja niitä treenaan oikeastaan kausittain ylläpitävänä/nousujohteisena, tällä hetkellä taas nousujohteisesti. Kylkiliike ottaa kuitenkin myös vatsaan, jota vaan tykkään vuodesta toiseen kehittää.

Jos näen jossain kuvan kivasta kropasta, voin sanoa, että tahtoisin samanlaisen. Mutta koska olen pieni, en voi todennäköisesti koskaan saada samanlaista. Päässäni on kuva, millainen haluaisin olla, mutta en pääse siihen, koska olen eri tavalla rakennettu. En tiedä, missä on se oma raja, jonka ylitettyä on kaikki kohdillaan. Vähän lisää tänne ja tuonne. Tuonne ei. Tämä on hyvä, tuossa on parantamista. Jotain sellaista.

Toistaiseksi treenaan vielä nousujohteisesti, koska en ole mielestäni ihan valmis. Jossain kohtaa alan harkita ylläpitävää. Vielä en vain tiedä, milloin tämä kohta on käsillä. Meneekö siihen vuosi vai kaksi. Ehkä mieluummin kuitenkin liikaa kuin liian vähän. Ehkä.