perjantai 22. kesäkuuta 2012

Alkutaival

En muista koskaan ajatelleeni, että pitäisi alkaa nimenomaan kuntoilla. Muistan vain, että oli huono olla ja peilikuva ei miellyttänyt, ja jotain pitäisi sille kaikelle tehdä. En siltikään koskaan ajatellut, että olisin ollut mitenkään iso. Vasta jälkeenpäin sen näki kuvista. Silloin olin mielestäni edelleen pieni, joka vain kaipasi vähän kiinteytystä. Tarkoitukseni ei ollut pudottaa painoa, kun en sitä ylimääräistä itsessäni nähnyt. Muistan, miten kerroin tämän kaiken alussa työtoverille, että en minä missään tapauksessa laihtua halua, sillä eihän minusta jäisi mitään jäljelle. Niin sitä oli sokea todellisuudelle silloin vielä..

Jostain sain erään yön tunteina päähäni tilata itselleni synttärilahjaksi kuntokeskuksen Anttilan nettisivuilta, kun se sattui olemaan tarjouksessa. Kuntokeskus saapui ja aloin sen parissa viettää aikaa. Korjasin kertaheitolla myös koko ruokavalioni uusiksi. Siihen asti olin aina syönyt lähes pääsääntöisesti kaikkea rasvaista, sokerista, lihottavaa. Nyt kaikki vaihtui rasvattomaksi tai vähärasvaiseksi, sokerittomaksi tai vähäsokeriseksi. Herkkuja söin hyvinkin maltillisesti. Taisi mennä jokin aika, kun en syönyt ollenkaan.

Tietämykseni oikeastaan mistään kuntoiluun (tai ravintoon sen enempää) liittyvästä oli nolla. Kuntokeskuksessa oli jalkaprässi, stepperi ja käsivitkuttimia ja niiden kanssa riehuin niin kuin vain parhaaksi näin. Jossain kohtaa hankin vielä jonkun vatsalihasvempeleen, jonka avulla pystyi jotenkin helpommin vatsaa treenaamaan. Vähän myöhemmin ostin kaltevan vatsalihaspenkin (joka edelleen löytyy), mutta en päässyt sieltä ensimmäistäkään ylös. Se jäi silloin odottamaan parempia aikoja.

Jossain tämän alkutaipaleeni aikana ystäväni suositteli tätä kirjaa ja lainasin sen häneltä. Taisin päästä sitä puoleen väliin, kun jo ostin itselleni samanlaisen. Tuosta sain ensimmäisiä tiedonjyviä ravinnosta ja treenistä. Toisesta suunnasta sain lainaksi jumppapallon, jotta voisin kirjan liikkeitä toteuttaa. Ahmin tietoa, kuntoilin ja olo senkun parani. Pian pääsin jo vatsalihaspenkiltäkin 2 x 50.

Ja painohan putosi. Keho muuttui. Muistan, miten yhtäkkiä vatsalihakset vain olivat siinä. Tietyt housut eivät vaan enää pysyneet yllä. Piti uusia koko vaatekaapin sisältö. Helmi-maaliskuussa saapui kuntokeskus ja toukokuun loppuun mennessä oli ylimääräinen paino pudotettu. Eikä paluuta ole sen jälkeen ollut.

Tuon (huonolaatuisen..) kuntokeskuksen ostaminen oli elämäni fiksuimpia tekoja. Tiesin, etten koskaan tulisi salilla käymään. En olisi koskaan mennyt sinne ensimmäistäkään kertaa. Enkä ole tähän päiväänkään mennessä siellä sitä ensimmäistä kertaa käynyt. Kaikki löytyy kotoa. Jos ei löydy, sellainen hankitaan. Mutta siitä erillisessä postauksessa.

RIP kuntokeskus. Pari kertaa piti hitsailla metalleja yhteen ja sellaista pientä.
Putosi penkki alta prässäillessä, kun meni metalli halki.
Kiitos tälle hirvitykselle kuitenkin! Huomaa myös kilon käsipainot.. awww.. :')

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti