Viiden kysymyksen haaste

Sain pari päivää sitten haasteen Nanalta ja ajattelin heti hoitaa sen alta pois, ettei käy niin kuin viimeksi. :') Haasteessa vastataan haasteenantajan viiteen kysymykseen, luodaan omat kysymykset ja jaetaan haaste eteenpäin. Helppoa kuin heinänteko! Siispä alla Nanan laatimat kysymykset ja vastaukseni niihin, lopussa uudet kysymykset ja haastetut.


1. Suurin unelmasi?
Tämä on erittäin selkeä ja helpoin ikinä. Jos tuon mieheni kanssa saisin loppuelämäni viettää, niin siinä olisi se kaikista suurin unelma täyttynyt. Tietysti unelmaa voi jatkaa tästäkin eteenpäin ja toivoa, että siellä seuraavissakin elämissä me toisemme löydetään. Uskon, että löydetään.

Tärkeintä koko maailmassa ja se ainoa asia, millä on oikeasti merkitystä.

2. Lemppariliikkeesi salilla?
Tällä hetkellä aivan ehdottomasti Arnold's 21, eli 7-7-7 hauiksille. Se niiiiiiin rulettaa!

3. Jos läheiselläsi on huono itsetunto, minkä neuvon antaisit hänelle (valitse vain 1, max 2)?
Tähän on oikeastaan mahdoton vastata, koska riippuu niin kovin ihmisestä, että miten häntä neuvoisi asiassa. Riippuu myös syistä, miksi on huono itsetunto. Voiko asialle tehdä jotain, mitä sille voi tehdä, mitä on ihmisen taustalla muutenkin. Ei ole yhteistä vastausta jokaiselle. Miten itse sain oman itsetuntoni kohdilleen? Se syntyi itsensä hyväksymisen kautta. Sitä kautta täysin ulkopuolisten mielipiteistä tuli täysin arvottomia ja löytyi kyky aivan totaalisesti olla niistä välittämättä. Sitä en sitten osaakaan sanoa, miten itsensä kykenee hyväksymään, koska en ole ihan varma miten se itselläni tapahtui. Katsoin vain yhtenä päivänä kokovartalopeiliin ja totesin, että perhana, en ole yhtään hassumpi tapaus, vaikka muut väittäisivät toisin. Hyvä itsetunto on eräänlaista suurta vapautta. Tahtoisin osata neuvoa kaikkia pääsemään siihen paikkaan ja pisteeseen, mutta en valitettavasti osaa. :/ Oliko tässä yksi, max kaksi? :D En kyllä tiedä oliko yhtään.

Anna toisten toljottaa.

4. Jos voittaisit lotossa 5 miljoonaa euroa, mitä tekisit?
Ostaisin meille sellaisen kodin, josta ollaan haaveiltu. Sellaisesta paikasta, missä oltaisiin loppuelämä. Eli kyllä me taas pakattaisiin kamat ja vaihdettaisiin vaihteeksi maata, miettimättä kustannuksia. :)

Jottei nyt kuitenkaan totuus unohtuisi, että kummosta touhua se on..

5. Onnellisin muisto lähitulevaisuudesta?
Vaikka olettamuksia ei koskaan kannata tehdä, oletan nyt kuitenkin, että tässä tarkoitetaan lähimenneisyyttä? :D
Ihan viime päivien aikana olen pakahdellut onnesta. Siihen on vaikuttanut jokin niin henkilökohtainen asia, etten voi sitä täällä jakaa. Mutta pinttyneistä tavoista, menneisyyden kahleista, jatkuvasta pienestä jäytävästä epämukavuudesta on päästy nyt eroon. Olo ja mieli on niin vapaa, ettei ole montaa kertaa ollut vastaavaa tunnetta. Tässä asiassa piti oikeasti käydä ihan todella syvällä, kunnes mieheni osasi kääntää tilanteen kunnolla päälaelleen, ja valtavalla potkulla sieltä ponnahdettiin takaisin. Sinne pohjalle jäi se kaikki p*ska, mitä on kantanut mukanaan ties kuinka kauan. Tätä tarvittiin, että näkee enemmän. Ja nyt näen ja sanon, että ei sellaista ikinä enää. Onnellisin lähimenneisyyden muistoni on siis tämä tapahtuma. Ja miehelleni olen ikuisesti kiitollinen.

MWAH! <3

Noih! Siinä vastaukseni Nanan kysymyksiin. Menipäs se söpistelyksi, mutta en ole pahoillani. ;) Ei muuta kuin kehittämään viisi uutta kysymystä ja ne kuuluvat seuraavanlaisesti:

1. Kerro yksi käänteentekevä hetki elämässäsi, pieni tai suuri. Mitä siitä seurasi?
2. Mistä suutut takuuvarmasti? Vaihtoehtoja saa olla useita, jos kiukuttaa. :D
3. Mitä mielipidettä piilottelet, eli mitä et ole vielä uskaltanut sanoa ääneen/vältät sanomasta ääneen ja miksi? Nyt saa ja pitää sanoa!
4. Kun lapsena tai nuorempana mietit tulevaisuuttasi, missä kuvittelit olevasi iässä, jossa olet nyt? Millaista elämää luulit eläväsi, vai elätkö ehkä juurikin sitä?
5. Mitä teet, kun kukaan ei ole näkemässä? Pakko mainita ainakin yksi asia! :)

Semmosia viattomia kysymyksiä. Vastaamaan pääsevät seuraavat onnekkaat:
Puuha-Pete, Maritsu, niina c. mon, BigBlue, Marilii ja Kaalikaveri. Tuosta! Olkaapa hyvät. Kieltäytyminen ei ole sallittua. :D

Viikko 20 (ja sunnuntaihöpinät)

Suoraan asiaan:

Maanantai: selkä, hauikset. Kesto: 1:12, keskisyke: 117, max: 159, 215kcal.

+ (ennen treeniä) 12.44km kävelylenkki. Kesto: 1:57, keskisyke: 127, max: 163, 426kcal.

Tiistai: jalat. Kesto: 1:14, keskisyke: 117, max: 164, 236kcal.

Keskiviikko: olkapäät, ojentajat, vatsa + kyljet. Kesto: 1:18.

Torstai: selkä, hauikset. Kesto: 1:12.

+ (ennen treeniä) 12.48km kävely-/hölkkälenkki. Kesto: 1:54, keskinopeus: 9.08min/km, 457kcal.

Perjantai: jalat. Kesto: 1:20.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: olkapäät, ojentajat, vatsa + kyljet. Kesto: 1:20.

+ 9km kävelylenkki. Kesto: 1:24, keskinopeus: 9.18min/km, 303kcal.

Kuten näkyy, sykemittari jätettiin pois kesken kaiken. Kävelyillä saa kulutuksen Garminilla ilman sykkeitäkin, jos niitä kaipaa nähdä, perustuen nopeuteen, matkaan, aikaan + painoon, eli siihen kaikkeen mihin sen kuuluukin perustua. ;) Tilalle tietty täytyy heti ottaa jotain muuta dataa kun sykkeitä ei saa ja sitä on siinä sitten keskinopeuden muodossa tarjolla. Muuta yleislöpinää en viikosta osaakaan kertoa, mitä en olisi jo kertonut (paitsi että sen verran voin PMS:stä todeta, että sinne tielle se jäi minne se potkittiin, eli ei oo näkynyt!). Joten tästä päivästä hieman höpinää sitten! Päivä alkoi meidän huushollissa tämmösellä:

Mies kävi juoksemassa kympin kisan ja tavoitteensa täytti uudella kympin enkalla, eli alle 40min meni. Supermies. <3 Itse jäin kotosalle tekemään päivän treeniä. Teemana oli LISÄÄ PAINOA. Sitäpä sitten sai kun sitä tahtoi. Hehkeää meininkiä.

I FEEEL PRETTTYYYYHHH SO PRETTYYYYHHH.. WHYYYYY WAAAAAA

Tein myös ilmeet kamerakuvauksen ulottumattomissa mm. kickbackia ja pystypunnerrusta tangolla.

Koko touhu, kuten jokainen treeni missä vatsa treenataan, alkaa aina hooverilla 20kg selällä. Unohdin viikko sitten mainita, että uusi ennätyskin tuossa tuli, kun 2min15sek siinä jaksoin olla. Yleensä olen 1:30-1:45. 

Treenin jälkeen ehdin vielä kävelyllekin ennen kuin mies oli takaisin kotona, joskin tuli kotiin kävelylenkin aikana. Ajattelin pörhältää rivakasti 9km pätkän ja suhteellisen kivasti se menikin. Edellispäivän jalkavenyttelyt vaan tuntui vielä tänään jaloissa ja aivan hapoilla sain kävellä ensimmäiset kilometrit. Yäh. Tämän takia en venyttele. Kolme päivää tarvitsee jalat venyttelystä toipumista. Kaksi päivää ne on hapoilla ihan kaikesta liikunnasta, eikä mikään muu tee tuommoista, kuin venyttely. Oli alla kuinka kovat jalkatreenit tai intervallit tai mitä vaan, niin hapoille ei mene muuta kuin siinä kovassa suorituksessa. Ei sen jälkeen kävellessä! YÄH taas. Nii.

Kävelyllä mulla oli taas yleisöä. Tässä siitä video. Pahoittelen rivakkaa vauhtiani ja sen mukana tuomaa keikuntaa osassa videota. :) Mun mielestä nämä pojat on jo uhkaavia, kun ne lähtee juoksemaan perään. Siinä käy mielessä, että pidätteleekö tuo aita edes niitä. Lehmät on lepposia, mutta nämä beefcaket on aika hyökkäävän oloisia aina kun ohi kävelee. Tosin niin mäkin olisin, jos tietäisin pihviksi päätyväni. :')

Ja tänään oli onneksi tarjolla hyvää ruokaa, verrattuna eiliseen. Itte kun tekee niin priimaa tulee! Ja tuli kyllä taas niin priimaa, ettei tiedä miten päin olisi. VOI LUOJA. Tuo myskikurpitsa on ihan järjettömän hyvää. Taas tein siitä muussia, muuten samaan tapaan kuin viimeksi, mutta laitoin maidon tilalle maustamatonta, rasvatonta jogurttia. OOOOAAAA. Että hyvää oli ja kunnon muussia tuli. Maustoin tällä kertaa myös vielä vähemmän ja nyt oli kyllä sekin osio kohdillaan. Muussin kaverina uunissa porkkanoita, eli aika oranssilla setillä mentiin tänään.

Vähän kyllä hirvitti, kun otti kurpitsat uunista ulos.. Toinen puolikas oli sen näköinen, että oisin tehnyt jotain aivan hirveetä. :'(

:O ...mutta VOI NAM mitä muussia. Runsaastikin vielä, eli huomenna taas. <3

Olkoon tuleva viikko kaikille loistokas! Mulla ois taas tulossa tatuointiliikkeessä piipahdusta (tatskasuunnitelmia askeleella eteenpäinnnhhh wooohooooo), ehkä miehen kanssa (ilmoista riippuen) jotain huikaisevaa ja liikunnallista, sekä siellä terveellisessä intialaisessa aateltiin käydä ittemme taas ruokkimassa. :)

p.s. Te FitFashionissa, seurailen kyllä jokusia teitäkin, vaikka en oo kommentoinut. Ehkä joskus vielä tykästyn portaaliin. Toistaiseksi ei vaan iske. :( Kommenttiosuudesta en tykkää yhtään ja erilaiset toimintahäiriöt, kuten kuvien näkyvyys ilman kerran tai kahden refreshausta ja sivujen yleinen tökkiminen tökkii mua pahasti. Mä en oikein kestä kun tekniikka ei pelitä niin kuin sen pitäisi. :/ It's not you. It's me.

Lauantaisyöminkejä

Tällainen vegetaristien setti iskettiin kätöseen. Edessä lautasella salaattia, maustettu/öljytetty(/voideltu?) leipä, puolikas iso uuniperuna. Takana hampurilaissämpylä, välissä kasvispihvi, vieressä vartaassa kesäkurpitsaa, punasipulia, paprikaa ja herkkusieniä, sen vieressä mozzarellapötkö.

Kuka arvaa mitä näistä söin? :D

Takana olevasta setistä en valinnut mitään itse, vaan se kiikutettiin käteen. Edessä olevat valitsin niiden vaihtoehtojen joukosta, mitä tarjolla oli. Paljoa ei ollut vaihtoehtoa siellä ribsien ja pihvien keskellä. :D Haukkasin ensin palan leivästä, se kun tuoksui valkosipulille, mmhhh... Rasva suorastaan tirskahteli pitkin poskia, se oli aivan vetinen rasvan määrästä johtuen, ja kaiken lisäksi aivan mauton. Ehkä pieni valkosipulinen vivahde tuntui. En syönyt enempää, iyh. Vartaasta otin kaikki irti lautaselle ja laitoin haarukalla tökkien. Aika mautonta, joskin kasvisten oma maku oli tarpeeksi vahva ja mieleinen, että tykkäsin. Näitä ei myöskään oltu uitettu missään, kevyesti sipaistu öljyä pintaan. Söin ne kaikki. Ja salaatin söin. Oli ihan perussalaattia. Kuvassa se kiiltelee, koska on pestyä, ei siis mitään öljyä ole seassa. Uuniperunanpuolikas oli suorastaan makoisaa, nimenomaan kuorensa ansiosta. Hampurilaiseen en koskenut, enkä myöskään mozzarellapötköön. Mies maistoi hampparin pihvistä palan ja maistui kuulemma mauttomalle (voiko mauttomalle maistua?). Samanlainen maku kuin kalapuikoissa, eli jauhoissa pyöräytetty. Sisällä oli kasvissilppua, mm. maissia. Mozzarellapötkö oli myös mauton, siitäkin mies maistoi palan.

Sellainen grillitarjoilu näissä pirskeissä. Ei voi sanoa, että ihan nälkä lähti. :') Ihan siis hämmästyttävän mautonta ruokaa. Kun näissä ei nyt ollut edes suolaa. Eikö sitä laiteta aina ja joka paikkaan?! :D Autoon kun päästiin, mies söi nälkäisenä välittömästi Questin protskupatukan. Itse odotin eniten kahvia, joka kotona odotti keittäjäänsä, kun tuolla ei tarjolla moista ollut. Ainakaan siihen aikaan kun itse oltiin paikalla. Onneksi ennen tuonne menoa söin kyllä sopivan annoksen omia herkkuja (rahka erinäisillä lisukkeilla). Se oli hyvää. :D

No mutta, ilmaista sapuskaahan tuo oli. Kyllä olisin rahat vaatinut takaisin, jos tästä olisin joutunut maksamaan. ;)

Brittiläinen ruoka 0 - 100000 intialainen ruoka. Raati on puhunut. Ugh.

Ja huomenna teen kyllä itse ruokaa, niin ei tule pettymyksiä! ;)

p.s. Mielelläni olisin laittanut kuvan siitä mitä oli päällä tuolla, mutta valitettavasti onnistuin pilaamaan ne kuvat lahjakkaasti näyttämällä kaikkea muuta kuin julkaisukelpoiselta.

Venäytys

Jalkoja! Niitä tänään. Monessa muodossa. Heti aamusta kuitenkin treenin muodossa. Seitsemän jälkeen painettiin mm. seuraavanlaista settiä:

Triplana:

SJMV. Lisäsin painoakin tankoon, kun otin sitä vähän alaspäin taannoin (hartiat). Nyt kuitenkin 46kg.

Kiitos kuminauhojen, tokana liikkeenä takareisiä niiden avulla. Kolmantena leg curl on ball, jonka jälkeen
sai jo hetken aikaa keräillä itteänsä. :D

Tuo kolme kertaa läpi. Kyllä mua hieman hämmästytti, kun nyt näkee kellonajan eikä sykkeitä, että tuon setin jälkeen oli mennyt jo neljäkymmentä minuuttia! Toki se aika sisältää myös lämmittelyt. Ja kuminauhalla + pallolla tulee aina toistoja vähän enemmän (3x30-40), kuin esimerkiksi tuossa SJMV:ssä (3x12). Mutta pääasia, että HAPOTTI. Sitä se meinaan teki. :) Ei muuta kuin lantionnostoilla jatkettiin! Taas oisi ollut kunnon irvistelykuvia niistä, mutta niitä on nähty jokaisella viime kerralla, niin tällä kertaa kuva siitä, kun viimeinen toisto on tehty ja ei tarvitse enää tehdä ainuttakaan:

Siihen nukahti vaiko kupsahti. :D

En meinannut päästä enää lattialta ylös noiden jälkeen. Mutta pakko tietty oli silti sieltä nousta ja tankoon runsaasti kiloja ja split squatteja tekemään! Näitä ei sitten tullutkaan kuin 2x10/jalka, kun alkoi aika raksuttaa jo pitkällä. Pohkeet oli vielä tekemättä ja niiden jälkeen aikaa olikin kulunut 1:20. 

Splittaa sitä squattii.

Rahkaa lisukkeineen napaan ja jonkin aikaa tunnustelin fiiliksiä ja ulkoilmaa ja kaikkea mahdollista, mutta ei napsautellut lähteä pihalle tai tehdä muutakaan liikunnallista enää. Eikä tarvinnutkaan. Jotain mitä kuitenkin tein, oli jalkojen venyttely. Taidan olla tunnetumpi siitä, että en venyttele. ;) Tämä ei ole siis mitään muuta kuin sitä, että en koe sitä niin tarpeelliseksi itselläni. Venyttelen mm. jalat aina kun siihen on syytä. Nyt on vähän kiristellyt sieltä täältä, joten venyttelin ne taas normaaliksi. :D Ennen treeniä/treenin aikana/treenin jälkeen en venyttele, enkä varsinkaan jalkoja. Jalat tarvitsee mulla venyttelyn jälkeen parikin päivää, jotta siitä ei ole haittaa jalkatreenissä. Näin mulla ja se on mulle ok. ;) Venyn suhteellisen hyvin muutenkin ja saan kyllä aina kädet lattiaan. Ehkä sitten siksi, kun lihakset ovat mallia pitkät eikä muhkut. :D

Nivusia auki. Ekassa kuvassa myös kissan hännätön perä.

Pää polveen kops!

Räplätään jalkapohjia. Jalat suorina, siis.

Kannikatkin venyy. Samalla voi vaikka räplätä puhelinta. :')

Semmottos mä tänään venysin. Ei nämä venyttelyt ole mulle sellaisia ns. saavutuksia, mitä ne monelle taitaa olla. Jotain sellaista, mitä 'pitäisi muistaa tehdä enemmän ja säännöllisemmin' tms. Itse venyttelen tarpeeseen. Ihan kaikkea muuta paitsi niskaa.

Ja ruoaksi tekaisin tänään kukkakaalisoppaa. Kiehautus kypsäksi, vesi pois, mausteet sekaan (+ tuoretilli) ja maitoa mieluinen määrä. Rasvanlähteeksi laitoin auringonkukansiemeniä (koska ne on nannaa). Sauvasekoittimella sekaisin, lautaselle, kuva, raejuustoa sekaan ja suuhun. Nams.

Ja kissakin muuten iloitsee meidän rahkaostoksista:

Missä (rahka)laatikko, siellä kissa.

Semmoinen perjantai täällä tähän asti. En tiedä loppuviikon liikunnoista mitään, tai että onko niitä, ja sisältääkö viikonloppu jopa runsaasti poikkeavaa syömistä! :O :D Jännityksellä ootellaan, eiks niin. ;) Kaikenlaista tapahtumaa siis täällä päässä. Hyvää viikonloppua teille! Ilmeisesti kelit on siellä aika kivat. Täällä on vaan.. No, Skotlanti. :')

Uudella asenteella!

Eilen tässä huushollissa päätettiin, että tällainen peli ei vetele. Oli sitten PMS tai ei, niin kukaan meistä kolmesta ei sitä jaksa! Mun kiukkuni on niin kylmää, että itteänikin hirvittää. Joten saa riittää. Olkoonkin kroppa sekaisin, mutta mieli mulla on kuitenkin niin vahva, että päätin koittaa vaikuttaa sillä tähän(kin) asiaan. Yksinkertaisesti sanoin EI kiukulle ja päätin, että se ei enää hallitse.

(lievästi räjähtäneen näköinen :D) Heidi says NO.

Alkuboostia antoi eilinen ruoka. Kuten kirjoittelinkin, niin en tosiaan kokkaillut ruokaa. Mutta kaurapuuroa söin! Edellisestä puuroannoksesta on taas aikaa toista kuukautta, ja mikäpä sen parempi hetki taas nautiskella, kuin PMS -oireiden lievittämisen yritys.

Nätisti pitkin reunoja, kun sotkottelin innoissani. :D Seassa kaneli, kardemumma, piparkakkumauste,
auringonkukansiemenet, mantelitahnaa, sokeritonta vadelmahilloa ja kuivattuja luumuja. AAAAHH.

Eilisten googletusten perusteella opin, että PMS johtuu serotoniinin puutteesta aivoissa ja oireet helpottaa kun serotoniinin saa kasvuun. Ja siihen auttaa hiilarit ja auttaa kuulemma välittömästi. Ja itse voin tämän todistaa kyllä ihan tässä ja justiinsa. Mun kiukkuni helpotti heti. Tuosta lähtien lisäilin hiilareita vähän sinne tänne ja olo on tasaisempi. Vaikka kroppa keräsi heti nestettä, niin olkoon. Mieli kuntoon NYT. Puuroa en valitettavasti voi joka päivä syödä, mutta saa niitä hiilareita onneksi muualtakin, ja helposti saakin! Lisäksi asenteessa tapahtui siis täysikäännös, kun näin päätin. Persniskaotteella PMS heivattiin jonnekin todella kauas, ja takaisin ei tartte tulla! :') En yleensäkään purematta niele oikeastaan mitään, enkä antaudu helposti minkään ulkopuolisen voiman vietäväksi jos tuo voima on jotain mitä en tahdo kokea. Olisi niin helppoa vain todeta, että jaa, se on taas täällä, no nyt sitten olen kiukkuinen seuraavat kaksi viikkoa. Ja voivottelisin sitä sitten vain. EI KÄY.

FIGHT FOR IT.

Ja tänäänhän on ollut kiukuton päivä aamusta alkaen, vaikka extrahiilareita en olekaan juuri popsinut (en siis muutenkaan ole millään vähähiilarisella). Meinaan pitää tämän kiukuttoman linjan. Voi toki olla, että jossain kohtaa tulee se hetki, kun sille ei enää voi mitään, mutta se saa viedä minun puolestani vain päivän tai kaksi. Ei kahta viikkoa. Nyt testataan mieleni voima sitten ihan todella! ;)

Aamupäivällä menin kävelylle. Kirpsakka, mutta aurinkoinen keli, eli justiinsa hyvä reippailulle. Reippailin niin, että välillä otin juoksuaskeleita, pieniä pätkiä tosin vaan, mutta hyvästä mielestä sai sen verran virtaa, ettei ihan koko aikaa malttanut vain kävellä. Siellä kuule menin taas niin, että olkapäissä hölskähteli (ne massiiviset olkapäälihakset). :'D

Onko teillä muuten vastaavaa ongelmaa:

Missä säilyttää kaikki puolipitoiset ulkoiluvaatteet? Mulla roikkuu yhdessä koukussa koko setti taloutemme toisen vessan oven takana. Siinä on alusvaatekerrastoa, kahdet pöksyt, kolme takkia, parit sukat, kaksi fleeceä, ohkaisempaa pitkähihaista, kolme kaulahuivia.. ja lippis kahvassa. Tämä on ihan jäätävä pino! Ovea ei saa kokonaan auki. :D Ovat liian likaisia kaappiin, mutta eivät tarpeeksi pesuun. Joka kerta on ilma vähän erilainen, niin siksi tuohon on kerääntynyt erilaista vaatetta eri ilmoja varten. En mä ole keksinyt niille muutakaan paikkaa.

Ilman sykemittaria menin, mutta ajan otin ja kilometrit kanssa. 12.48km, aikaan 1:54. Vaikka juoksua kerääntyi useita pätkiä niin silti parhaan kävelyajan alle mentiin vaan kolmella minuutilla. :) Kai mä sitten nopsaan kävelen! Tuli toki taas niitä perinteisiä keskeytyksiä, kun piti pysähtyä. Kuten neljä koiraa piti tällä kertaa ohjata kotiinsa takaisin. Kolme niistä oli sentään samaa porukkaa, eli pysähdyskertoja näiden vuoksi tuli kuitenkin vain kaksi.

Kotona rahkaa kurnivaan vatsaan ja jonkin ajan päästä treeniä. Selkää ja hauista. Fiilis ja vire ihan eri kuin eilen, kun ei kiukuttanutkaan tällä kertaa. Parhautta! Hymyilin ja painoin menemään, hiki lensi ja hapotutti. Hyvä minä! Mm. seuraavia tehtiin:

Laadukkaita kuvia. :D Kulmasoutua mutkatangolla, pyrkien pysymään tuossa kulmassa, ja alataljaa kuminauhalla (superina).

No sitä arskaa. Lempparein liike IKINÄ.

Yläselkä seinää vasten ja kops vaan painot rinnalle ja yhteen. Keskitettyä scott -korviketta. Superina.

Videokuvakaappaus kun välillä pitää hullutella, kun on niin hyvä fiilis. :D

Spooky. :D Näillä hanskoilla mennään vielä vaan. Monta vuotta on kestäneet. Paitsi että ei ne oo kestäneet. :'D

Pullistelu lopussa onnistui nähtävästi myös pitkähihaisella.

Ja ruokaakin tein. Tarjolla oli uunitettua parsakaalia, jotka pyöräytin ensin öljymausteseoksessa ja niiden kanssa tomaattinen herkkusienisipulikastike. Voi elämä. Nuo parsakaalit maistuu mun mielestä ihan kanalle kun ne paahtaa uunissa! :D Ah. <3

Kastike näyttää kasalta, koska sen alla on parsakaalia. :')

Kyllä taas kelpaa olla minä. Hyvä mieli ja perhanan hyvää ruokaa. Elämässä on kaikki hienosti ja maailman paras mies rinnalla. Ja kissakin on ok.. ;) Tästä on hyvä mennä taas eteenpäin! Wohoo! Koittakaa tekin selättää PMS -monsteri hiilareilla ja mielen voimalla! Ei siinä mitään menetä ainakaan jos yrittää. :) Tsemppiä tytöt ja tyttöjen miehet! Ei oo aina helppoo, mä tiiän. :)

Vuoden sadas punttitreeni. Ja sitten PMS.

Oikein mitalin sain HeiaHeiasta. :) Ja kaupassakin oli eilen rahkaa! Kotiutettiin monen monta purkkia (32). Joskus elämässä on pienissä hetkissä paljon parhautta. ;)

Mutta siihen se parhaus sitten jäikin. :D Hah. Ensinnäkin; PMS alkaa taas hyökkiä, jippii (selittää myös vatsaturvotuksen). Sanon vaan, että jättisuuret pointsit ja rispektit niille miehille, jotka tätä vaivaa kykenette ymmärtämään ja rakastamaan naisianne myös tämmöisinä aikoina. :) Veikkaan, että yksikään nainen ei tahtoisi käydä tätä kaikkea läpi, mutta on tosiaan asioita, jotka ei ole omassa hallinnassa. Sitten kun PMS on ohi ja nainen taas selväjärkinen, miehen pisteet on satavarmasti nousseet taivaisiin, jos on vain osannut ymmärtää ja tukea. Itse olen ainakin aivan totaalisesti eri ihminen PMS:n aikaan ja kykenemätön monenlaiseen eri juttuun, joihin olen muuten täysin kykenevä. Etenkin sellaiset tilanteet on todella haastavia/mahdottomia, joissa pitää olla järki ja sosiaaliset taidot täysillä mukana. Ilokseni tämä touhu on mennyt huonompaan suuntaan kun hormonini taannoin sekoitin monen asian yhteissummalla.

Sitten toiseksi ja takaisin treenijuttuihin; hylkäsin tänään treenin alkupuolella sykemittarin kokonaan. Meni taas räpeltämiseksi sen kanssa eikä se suostu toimimaan. Olen liian pieni sille. No mennään ilman! Vuoden sadas treeni koostui olkapää-/ja ojentajarääkistä. Kyljet ja vatsa kanssa.

Tankoa otsaan. Kirjaimellisesti. Tässä toistossa kuului KOPS.

Perushyvä treeni oli. Ei huippusuorituksia, muttei normaalia huonompiakaan. Jotenkin ihan hukassa ilman sykkeitä ja kulutuksia, että miten tuota nyt sitten lähtee arvioimaan, mutta sanotaan joo, että perushyvä. :) Vaikka yleensä kiukku on suhteellisen hypersupervoimia tuottava tunne, PMS -kiukku taitaa puolestaan olla sellainen treenifiiliksiä alaspäin vievä.

Treeni ohi, hell yeah! :D

Bongasin tänään kuvista myös kivasti noita kaulajänteitä ja -lihaksia, mitkä tällä hetkellä kiristää niin P*RKELEESTI.

Nämä on semmoisia viulunkieliä yleensäkin. Sivukuvassa näkyy oikeastaan kolme osiota. Kuvan kaksi ensimmäistä rinnan puolelta on piukeat ja painaa henkitorveen. Tai no, painaa noihin rauhasiin leuan alla, jotka painaa sitten henkitorveen. Kun kallistan pään ylös, en voi pitää suuta läheskään kiinni, sillä tuo kireys repii sen auki. ÖÄRGH. Hieroessa tuntuu etenkin oikealla (eli vammaolkapääpuolella :D) überkireä jänne, mitä ei toisella puolella ole. Se meneekin tuosta solisluun tienoilta korvan taa ja on ilmeisesti syypää siihen, miksi kuulo lähtee hoovereiden jälkeen aina toisinaan ja myös saa korvan joskus humahtelemaan jostain syvyyksistä, kun tuolle olalle laittaa laukun. Tokassa kuvassa nuo kaksi keskimmäistä jännettä oli aikoinaan urheiluhierojan mukaan aivan eri paria ja niiden kireyttä ihmeteltiin. Jo silloin muinoin! Akkaa kiristää siis muualtakin kuin pään ympärillä olevan vanteen vuoksi. :D

Pihalle olin jo puoliksi melkein menossa, mutta kolea sää, vesisade ja kova pohjoistuuli muutti mieleni. Jos huomenna sitten, ainakin tuulen pitäisi suuntautua etelästä, eli voisi jopa selvitä hengissä. :) Mulle on alkanut muodostua sellainen fiilis tästä Skotlannin säästä, että täällä ei ole vuodenaikoja. Täällä on vaan Skotlanti. :D

Nyt en aio loppupäivänä tehdä mitään muuta, kuin olla ja möllöttää. Ei kotiaskareita, ei ruoanlaittoa, ei minkäänlaista aktiviteettia, mitä ei voi kuvailla sanoilla 'olla ja möllöttää'. Syöminen sentään saattaa mennä siihen kategoriaan, jos sen tekee vaakatasossa. :D

Millaisia PMS -oireita teillä muilla on, vai onko? Löytyykö miehistä näkökulmaa asialle?

Joskus vaan on näitä päiviä

Ennen heräämistäni näin unta, että olin kiukkuinen. Päästelin aikamoisia ärräpäitä unessa. Kello herätti ja kappas - olin vähän kiukkuinen. :D Fiilis tarttui!

Aamulla vatsa päätti olla ponnekkaasti pystyssä. En tiedä miksi. Höh. Taisin juoda eilen liian vähän vettä hikoilumäärään (reipas kävely) nähden.

Niska oli pahassa kunnossa ja piti mieheltä pyytää edes jonkinlaiset hartiahieronnat ennen kuin lähti töihin. Toisaalta pikahieronta auttoi ja toisaalta alkoi sitten kiristää lihakset kurkkua. Hengittäminen ei ollut hetkeen kivaa.

Pyykinpesutarve oli suuri ja koittaessani aamulla startata konetta siinä vilkkui kaikki valot kuin discossa konsanaan. Sain napsautella sen päälle useamman kerran, ennen kuin valot lopettivat vilkkumisen ja vasta silloin se ottaa vastaan starttinapin painalluksen. Mä harvoin kestän kovin hyvin, kun tekniikka ei pelitä.. :)

Lykkäsin treenin alkua, koska vatsa oli pystyssä ja sen vuoksi ei ollut nälkä. Ja ei sitä voi treenata, kun heti sen jälkeen pitää tietty syödä. :D Yhtään ei tehnyt mieli syödä. No lykin ja lykin alkua niin pitkälle, että aamun energiataso ehti jo laskea. Sitten vaihdoin asennetta ja sain laitettua treenivaatteet päälle. Ja sitten iski nälkä. Nollasta sataan, niin kuin mulla ilkeästi monesti tekee. Söin siis palkkarirahkani ennen treeniä. :D Hmph!

Taas piti hetki lykkiä treenin alkua, jotta rahka laskeutuisi. Vihdoin pääsi aloittelemaan, ja eikös sitten sykemittari ollut ilkeä. Koko treenin alkupuolisko (lämmittely, kyykyt, SJMV) meni siihen, että säädin ja räpläsin ja etsin vyölle oikeaa kohtaa. Voinette kuvitella, että tämä lievästi raastoi hermoja. :D

Lopulta sopiva kohta vyölle löytyi, mutta tiesin jo, että maksimit oli kyllä heti alkuun syväkyykyissä. Ne meni sivu suun taas. HMPH! Muuten alkoi vähän jo fiilistä löytyä, kun mittari kuitenkin alkoi selvästi pelittää.

Siinä sitä (kaunista..) fiilistä.

Vihdoin olivat myös kuminauhat saapuneet postissa ja pääsin potkimaan pakaroille. Ei tämäkään tietysti mennyt ihan tuosta noin vaan, sillä ensimmäiseksi sidoin toisiksi vahvimman nauhan telineeseen kiinni, eikä se ollut ollenkaan hyvä. Liikettä olisi voinut jatkaa varmaan sataan asti.. Seuraavalla kerralla sidoin siihen pari solmua lisää. Ei ollut vieläkään hyvä. Päädyin sitomaan vahvimman nauhan myös kiinni ja kokeilin sillä. No se oli sentään hyvä. Mutta mä niiiiin vihaan säätämistä kesken treenin! :')

Pohkeille tosi eduksi tämä kuva ja -kulma. Näyttää, että menee kohta katki koko jalka. Ohutta on.

Pakarapotku oli suunnitellun treenin viimeinen jalkaliike, jonka jälkeen tehdään vatsat. Kyllä oli jalkatreeniosiosta sen verran paha maku suussa, että oli tunne, ettei mitään ole vielä edes tehnyt. Niin rikkonaista oli ollut. Vaihdoin lennossa suunnitelmaa, että vatsat pois (niitä veivataan lihasryhmistä eniten kuitenkin per viikko) ja tilalle vielä jalkaa. Split squatit loppuun, hiiiiitaasti x3. Tämä oli hyvä ja jäi onneksi jo parempi maku suuhunkin.

Eipä sitä tuossa kohtaa tietysti nälättänyt, kun vasta söi ennen treeniä tukevasti. Aattelin, että hyvin se vaikuttaa vielä jälkikäteenkin, kun hidasta protskua on. :D Hörppäsin kuitenkin smoothieta ja nappasin kourallisen pähkinöitä, syödäkseni nyt jotakin pientä, että keho aloittaa jo palautumisen.

Suihkut ja laittautumiset ja sitten ruokaa.

En uskaltanut tällaisena päivänä alkaa kokata mitään erikoisuuksia, ettei vain sattuisi mitään. Siispä omenasalaatti, jota en muista syöneeni viimeiseen kuukauteen ainakaan! Ennenhän tämä oli viikoittainen vakkari. Raejuuston seassa eilistä myskikurpitsasosetta, kun sitä jämät vielä oli jääkaapissa. <3 Rasvoja päälle auringonkukansiemenistä. Ja sitten kahvia!

Hihassa on rahkaa. <3 :'D

Siitä alkoi vähän paremmat fiilikset jo. Kahvi pelastaa kaiken. Kyllä. Ehkä vähän pelottaa illan kauppareissu. Ei satavarmasti oo rahkaa. Mä tunnen sen.. YHYYY. Eli peukut pystyyn nyt jokainen, että tää täti saa rahkaa ja kaikilla on mukavampi heti olla. :D

Semmonen päivä. Tähän mennessä. Jatkoa ootellessa!

TUITUI TILULILU EMMÄÄTIEDÄÄLÄKYSY

Juttua vähintään kaikesta

Varsin sekalainen postaus. Mukaan pääsee tietysti juttua treeneistä, uudesta MAAILMAN PARHAASTA RUOASTA (kyllä se oli pakko kirjoittaa suurella), omituisista lihaksista, sykkeistä vähän ja kainalokutinastakin. Eli kaikesta. Mutta, treeneistä nyt ensin!

Aamun liikunnat alkoi jälleen kävelylenkillä, kun aurinko paisteli ja oli luvattu kovaa tuulta päiväksi. Aamuisin tuuli ei ole niin voimakas, joten mielellään silloin pihalle. Kylmä siellä oli, eli ei tehnyt mieli kameraa napata mukaan, vaan vauhdikasta lenkkiä oli luvassa. Päätin jälleen kokeilla sitä päälle kahdentoista kilometrin lenkkiä alle kahteen tuntiin. Kotona mittari näytti, että tunti viisikymmentäseitsemän meni aikaa, eli wooohooo! Onnistuihan se. :) Sykevyön pidin nyt rinnan päällä ja tämähän toi takaisin ne kunnon, normaalit lukemat kävelyllekin. Vauhti oli tosiaan päällä, keskisykkeellä 127 mentiin ja maksimit tuli loppuvaiheen ylämäkeä vauhdilla kiivetessä, jolloin ruutuun pläjähti lukema 163. Kyllähän siinä sai jo vähän puuskutellakin. :) Kulutuskin alkaa olla kohdillaan nyt kun sykkeetkin ja 426kcal meinasi palaneeksi. Yhtä ainutta kuvaa en sitten ottanut aamun aikana!

Sieltä kun palailin niin perinteisesti rahkaa naamaan ja jonkin aikaa oottelua, että laskeutuu, ettei kiipeä kurkkua pitkin takaisin suuhun. Jänskätti vähän, mitä sykkeet nyt meinaa selkää ja hauista treenatessa, kun pitää vyötä ylempää. No selkäliikkeistä se ei tykännyt, vähän aavistelinkin. Menetti kontaktin kokonaan välillä. Mutta ei se mitään! Hauisliikkeissä pelitti hienosti. :)

Ja tässä sitten sarjassamme WTF -lihaskuvia. Miksi se näyttää tolle?! Mä syytän kuvakulmaa ja kameravääristyksiä.

Mittarin paikan takia piti taas hieman rukata ohjelmaa, kun en enää voinut nojailla rintakehällä vinopenkkiin scottia tehdäkseni. Joskus mulle vinkattiin, että keskitettyä voi tehdä mukavasti myös telineellä lepäävää tankoa apuna käyttäen ja tätä kokeiltiin tänään.

Ensimmäisessä kuvassa menossa hammerit ja toisessa sitten tämä uusi viritys.

Vähän oli alhaalla tuo tanko ja piti olla ihmeellisesti kumarassa, mutta tänään mentiin tällä, tämän enempää säätelemättä. Koska mä vihaan säädellä kaikkea kesken treenin. :D Hyvin toimi ja kovin otti hauiksiin! Treenimatto on siinä tuomassa vähän pehmeyttä, eikä tanko tuntunutkaan yhtään pahalle. Mä meinaan jatkossakin tehdä tällä tavalla keskitettynä tuota scotin tilalla, ellei sitten satu olemaan esimerkiksi alaselkäjumia.

Lopussa mittari antoi peruslukemat tällaiselle treenille (keskisyke: 117, max: 159, kulutus: 215kcal), ja aikaa meni 1:12. Viimeksihän se mittari antoi HIEMAN erilaisia lukemia. Nyt oli intensiteetti sama kuin silloin, alla molempina kertoina kävelylenkki, samanlainen välitankkaus, kellonaika täsmäsi jne. Tässä kohtaa julistan sykeongelmat kuopatuiksi. Se oli mittari, ei mun sydän. Eli unohtakaa kaikki, mitä mä sykkeestäni olen täällä vuodattanut. :D Mutta huom! Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muuten olisi hormonit mitenkään nätisti ojossa. Tämä sykejuttu olisi ollut vain yksi lisä siihen soppaan.

Sitten, sitä maailman parasta ruokaa! Ostin lauantaina kaupasta ensimmäistä kertaa myskikurpitsaa! Tänään kokkasin ja söin sitä ensimmäistä kertaa ikinä. Ja nyt mä mietin, että syödäänkö meillä enää koskaan mitään muuta kuin tätä. :D Aivan supernamia!!

Perusasiat piti googlettaa, kun ei ollut mitään havaintoa, miten tätä kokataan, kauanko se kypsyy ja mitä siitä saa syödä. Päätin kypsentää uunissa ja tehdä siitä lopulta sosetta. Yleinen mielipide näytti olevan, että kurpitsa halki (on muuten kova kuori..), siemenet pihalle, pellille ja uuniin. 200°C ja 20-40min. Meidän uunissa meni kuitenkin yli tunti, ennen kuin oli kypsä.

Tuoksui muuten aivan (vesi)melonille, kun halkaisin! <3 Siemenet on kuulemma hyviä kun ne paahtaa pannulla. Muistaakseni ne vaati pesua ja kuivatusta. Ehkä. En mä enää muista. :D Itse heitin tällä kertaa ne pois.

Kun olivat kypsiä (haarukka uppoaa kivasti pinnan läpi, ero raakaan on huomattava), otettiin ne uunista pois ja annettiin jäähtyä kunnes niitä pystyi käsittelemään. Sitten ne koverrettiin. Ensimmäinen puolikas meni hankalaksi, kun kuvittelin kuoren olevan edelleen kova ja koversin raivolla se mielessäni. No lusikka meni läpi ja koko kurpitsa oli loppupeleissä ihan riekaleina. :D Toisen kanssa meni helpommin, kun en koverrellut liian täysillä. Kun kaikki sisus oli kulhossa, maistoin tätä ensimmäistä kertaa. AAAAAAHHH! Ihan järjettömän hyvää! Makeaa! Mulla oli siinä vieressä jo raejuusto odottamassa maidon kanssa, että heitän sitäkin sekaan, jotta saa makua soseeseen, mutta kiikutinpas äkkiä takaisin jääkaappiin. Makua oli meinaan aivan loistavasti. Päätin myös maustaa hieman normaalia vähemmän. Normaalisti maustan aina oikein kunnolla! Silpuin tuoreyrtit sekaan ja lorautin maitoa + ne mausteet nakkasin siihen päälle, ja sitten sauvasekoittimella soseeksi. Maistoin taas. OOOOHHHHHH! Ja mausteita olisi voinut laittaa vieläkin vähemmän, ehkä ensi kerralla EN LAITA YHTÄÄN! Sitten lautaselle tempeh -pihvin kanssa. <3

Siis en kestä. EN KESTÄ!! <3

Mä en syö enää ikinä mitään muuta, ettäs tiiätte. Ihan parasta! Onneksi huomenna on kauppapäivä, tällä tädillä ois vähän kurpitsatarpeita. :D

Sitten seuraavaan aiheeseen! Nimittäin astialle astuu kainalokutinapäivitys. Muistanette varmaan, miten tässä postauksessa kerroin aiheesta ja miten syyllinen sille oli löytynyt, ja sehän oli se Garnierin dödö. Aina vähän epäilin kuitenkin, että joku muu saattaa sen laukaista välillä, vaikka juurisyy se dödö olikin. Nyt kun tuo kyseinen on jätetty pois ja tilalla on toinen deodorantti, joka ei aiheuta kutinaa, on ollut helppo tarkkailla, miksi edelleen toisinaan, harvoin, nuo kutisee. Suurimpana apuna tässä projektissa on olleet tietämättään Innocent -smoothiet!

Justiinsa nyt jääkaapissa. Oikealla mun.

Mulla oli pitkä aika, kun tuo mango & passion oli ehdoton suosikki ja ostin aina vain sitä (tätä menee päivittäin mm. rahkan joukossa). Kainalot eivät kutisseet. Sitten innostuin niistä punaisista marjaisista, ja suurimmaksi suosikiksi nousi se mansikka & banaani. Ostin pitkään vain sitä. Kainalot alkoivat kutista ja sain laittaa sitä hoitotököttiä. Sitten kerran teki mieli taas tätä oranssia. Helpotti. Ja sitten taas punaista. Kutina palasi. Vasta tässä kohtaa ymmärsin yhteyden. Ja se olikin siinä vaiheessa selkeä, sillä mansikkaa olen ennenkin epäillyt, etenkin kesäisin niitä tuoreena popsiessa. Mansikkahan on voimakas histamiini, ja tällaiset kutinaoireet eivät ole mitenkään tavattomia. Jätin punaiset purnukat kauppaan ja ostin taas vain tätä oranssia.

Sitten päätin kerran kokeilla sitä vihreää, kiiviä & omenaa & limeä. Alkoi hirveä turvotus aina sen jälkeen, kun tätä käytti. En osannut yhdistää, luulin lähinnä hotkineeni tms. Ja illalla vähän kutisi kainalot. Taas ostin oranssia ja taas sain päähäni ostaa vihreetä. Ja turvotus. Ja illalla pientä kutinaa. Tässä vaiheessa hoksasin katsoa, että mitä kaikkea tuo vihreä sisältää. Ei, mansikkaa sieltä ei löytynyt, mutta ennenkin turvotuksen aiheuttajaksi epäilemääni ananasta! Turvotus on siis luokkaa henkeä ahdistava, ei mikään pieni pönötys. Jätin vihreät kauppaan ja käytin taas vain oranssia.

Oranssi onkin ollut käytössä siitä asti. En edes muista, milloin olisi viimeksi kutittanut. Kunnes nyt lauantaina bongasin kaupasta kivoja päärynöitä purnukassa, ilman lisättyjä sokereita tms. Noita tuommoisia on kiva ja helppo surrautella rahkan joukkoon, etenkin siihen palkkarirahkaan, johon tarvitsee paljon hiilaria. Monesti käytän mm. persikanpaloja samaan tarkoitukseen. Ostin vielä hedelmäcocktailinkin.

Eilen laitoin ensimmäistä kertaa noita päärynöitä palkkarirahkaan ja sieltä tuli ystäväni Massiviinen Turvotus kylään taas. En tälläkään kertaa tajunnut heti yhteyttä vaan mietin hotkineeni ehkä liian nopeasti. Kunnes se turvotus alkoi taas ahdistaa oikein henkeä istuessa ja sitten välähti. Missäs mehussa nuo päärynät lilluu? No ananasta siinä on! Samalla tietysti selvisi, että hedelmäcocktail on kanssa ananasmehussa ja sen lisäksi siellä ON ananasta, jota en tajunnut, kun silmä ei ollut kädessä kaupassa. :D Miksi sitten noita persikoita voin syödä ilman oireita? Jaa, no niissä ei ole ananasta, vaan ovat rypälemehussa. Se selittää! Taas loksahteli loputkin palaset paikoilleen. Mun vatsani ei pidä ananaksesta. Lisäksi saan ilmeisesti siitä suuhuni myös haavaumia, mikä ei sekään ole tavatonta. Ananaksessa on bromelaiini -nimistä ainetta, mikä aiheuttaa suuoireita ja liiallisessa käytössä vatsaoireita. Tai jos on herkkävatsainen. Kuten minä sitten vissiin olen tässäkin asiassa. :D Google osasi myös kertoa, että ananas on myös voimakas histamiini, ja tästä syystä ne kainalotkin yltyvät kutisemaan. Ei kuitenkaan niin kovin mulla, kuin mansikan vuoksi.

Noin, eli taas ollaan viisaampia siitä, mistä tämä kroppa tykkää ja mistä ei! Jee! Sain muuten uuden deodorantin anopilta tuliaisena kun kävivät, eli kyseessä on kivideodorantti, mallia tämä:

Älkää katsoko pölyistä hyllynpintaa. :D

Onko jollain kokemuksia? Tiedän lähinnä tuotteesta vain sen, mitä google mulle kertoi. ;) En ole ottanut käyttöön vielä, koska on ollut nämä kutinaa aiheuttavat ainekset testissä, että tietää taas mikä johtuu mistäkin. Käytän tämän hetkisen deodorantin loppuun ennen vaihtamista.

Näin ja tuosta ja siitä laitettiin pakettiin tämä postaus. Olihan siinä juttua. Vähintään kaikesta. Kiitos ja näkemiin, sekä hyvät viikot jokaiselle. :)