Juttua vähintään kaikesta

Varsin sekalainen postaus. Mukaan pääsee tietysti juttua treeneistä, uudesta MAAILMAN PARHAASTA RUOASTA (kyllä se oli pakko kirjoittaa suurella), omituisista lihaksista, sykkeistä vähän ja kainalokutinastakin. Eli kaikesta. Mutta, treeneistä nyt ensin!

Aamun liikunnat alkoi jälleen kävelylenkillä, kun aurinko paisteli ja oli luvattu kovaa tuulta päiväksi. Aamuisin tuuli ei ole niin voimakas, joten mielellään silloin pihalle. Kylmä siellä oli, eli ei tehnyt mieli kameraa napata mukaan, vaan vauhdikasta lenkkiä oli luvassa. Päätin jälleen kokeilla sitä päälle kahdentoista kilometrin lenkkiä alle kahteen tuntiin. Kotona mittari näytti, että tunti viisikymmentäseitsemän meni aikaa, eli wooohooo! Onnistuihan se. :) Sykevyön pidin nyt rinnan päällä ja tämähän toi takaisin ne kunnon, normaalit lukemat kävelyllekin. Vauhti oli tosiaan päällä, keskisykkeellä 127 mentiin ja maksimit tuli loppuvaiheen ylämäkeä vauhdilla kiivetessä, jolloin ruutuun pläjähti lukema 163. Kyllähän siinä sai jo vähän puuskutellakin. :) Kulutuskin alkaa olla kohdillaan nyt kun sykkeetkin ja 426kcal meinasi palaneeksi. Yhtä ainutta kuvaa en sitten ottanut aamun aikana!

Sieltä kun palailin niin perinteisesti rahkaa naamaan ja jonkin aikaa oottelua, että laskeutuu, ettei kiipeä kurkkua pitkin takaisin suuhun. Jänskätti vähän, mitä sykkeet nyt meinaa selkää ja hauista treenatessa, kun pitää vyötä ylempää. No selkäliikkeistä se ei tykännyt, vähän aavistelinkin. Menetti kontaktin kokonaan välillä. Mutta ei se mitään! Hauisliikkeissä pelitti hienosti. :)

Ja tässä sitten sarjassamme WTF -lihaskuvia. Miksi se näyttää tolle?! Mä syytän kuvakulmaa ja kameravääristyksiä.

Mittarin paikan takia piti taas hieman rukata ohjelmaa, kun en enää voinut nojailla rintakehällä vinopenkkiin scottia tehdäkseni. Joskus mulle vinkattiin, että keskitettyä voi tehdä mukavasti myös telineellä lepäävää tankoa apuna käyttäen ja tätä kokeiltiin tänään.

Ensimmäisessä kuvassa menossa hammerit ja toisessa sitten tämä uusi viritys.

Vähän oli alhaalla tuo tanko ja piti olla ihmeellisesti kumarassa, mutta tänään mentiin tällä, tämän enempää säätelemättä. Koska mä vihaan säädellä kaikkea kesken treenin. :D Hyvin toimi ja kovin otti hauiksiin! Treenimatto on siinä tuomassa vähän pehmeyttä, eikä tanko tuntunutkaan yhtään pahalle. Mä meinaan jatkossakin tehdä tällä tavalla keskitettynä tuota scotin tilalla, ellei sitten satu olemaan esimerkiksi alaselkäjumia.

Lopussa mittari antoi peruslukemat tällaiselle treenille (keskisyke: 117, max: 159, kulutus: 215kcal), ja aikaa meni 1:12. Viimeksihän se mittari antoi HIEMAN erilaisia lukemia. Nyt oli intensiteetti sama kuin silloin, alla molempina kertoina kävelylenkki, samanlainen välitankkaus, kellonaika täsmäsi jne. Tässä kohtaa julistan sykeongelmat kuopatuiksi. Se oli mittari, ei mun sydän. Eli unohtakaa kaikki, mitä mä sykkeestäni olen täällä vuodattanut. :D Mutta huom! Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että muuten olisi hormonit mitenkään nätisti ojossa. Tämä sykejuttu olisi ollut vain yksi lisä siihen soppaan.

Sitten, sitä maailman parasta ruokaa! Ostin lauantaina kaupasta ensimmäistä kertaa myskikurpitsaa! Tänään kokkasin ja söin sitä ensimmäistä kertaa ikinä. Ja nyt mä mietin, että syödäänkö meillä enää koskaan mitään muuta kuin tätä. :D Aivan supernamia!!

Perusasiat piti googlettaa, kun ei ollut mitään havaintoa, miten tätä kokataan, kauanko se kypsyy ja mitä siitä saa syödä. Päätin kypsentää uunissa ja tehdä siitä lopulta sosetta. Yleinen mielipide näytti olevan, että kurpitsa halki (on muuten kova kuori..), siemenet pihalle, pellille ja uuniin. 200°C ja 20-40min. Meidän uunissa meni kuitenkin yli tunti, ennen kuin oli kypsä.

Tuoksui muuten aivan (vesi)melonille, kun halkaisin! <3 Siemenet on kuulemma hyviä kun ne paahtaa pannulla. Muistaakseni ne vaati pesua ja kuivatusta. Ehkä. En mä enää muista. :D Itse heitin tällä kertaa ne pois.

Kun olivat kypsiä (haarukka uppoaa kivasti pinnan läpi, ero raakaan on huomattava), otettiin ne uunista pois ja annettiin jäähtyä kunnes niitä pystyi käsittelemään. Sitten ne koverrettiin. Ensimmäinen puolikas meni hankalaksi, kun kuvittelin kuoren olevan edelleen kova ja koversin raivolla se mielessäni. No lusikka meni läpi ja koko kurpitsa oli loppupeleissä ihan riekaleina. :D Toisen kanssa meni helpommin, kun en koverrellut liian täysillä. Kun kaikki sisus oli kulhossa, maistoin tätä ensimmäistä kertaa. AAAAAAHHH! Ihan järjettömän hyvää! Makeaa! Mulla oli siinä vieressä jo raejuusto odottamassa maidon kanssa, että heitän sitäkin sekaan, jotta saa makua soseeseen, mutta kiikutinpas äkkiä takaisin jääkaappiin. Makua oli meinaan aivan loistavasti. Päätin myös maustaa hieman normaalia vähemmän. Normaalisti maustan aina oikein kunnolla! Silpuin tuoreyrtit sekaan ja lorautin maitoa + ne mausteet nakkasin siihen päälle, ja sitten sauvasekoittimella soseeksi. Maistoin taas. OOOOHHHHHH! Ja mausteita olisi voinut laittaa vieläkin vähemmän, ehkä ensi kerralla EN LAITA YHTÄÄN! Sitten lautaselle tempeh -pihvin kanssa. <3

Siis en kestä. EN KESTÄ!! <3

Mä en syö enää ikinä mitään muuta, ettäs tiiätte. Ihan parasta! Onneksi huomenna on kauppapäivä, tällä tädillä ois vähän kurpitsatarpeita. :D

Sitten seuraavaan aiheeseen! Nimittäin astialle astuu kainalokutinapäivitys. Muistanette varmaan, miten tässä postauksessa kerroin aiheesta ja miten syyllinen sille oli löytynyt, ja sehän oli se Garnierin dödö. Aina vähän epäilin kuitenkin, että joku muu saattaa sen laukaista välillä, vaikka juurisyy se dödö olikin. Nyt kun tuo kyseinen on jätetty pois ja tilalla on toinen deodorantti, joka ei aiheuta kutinaa, on ollut helppo tarkkailla, miksi edelleen toisinaan, harvoin, nuo kutisee. Suurimpana apuna tässä projektissa on olleet tietämättään Innocent -smoothiet!

Justiinsa nyt jääkaapissa. Oikealla mun.

Mulla oli pitkä aika, kun tuo mango & passion oli ehdoton suosikki ja ostin aina vain sitä (tätä menee päivittäin mm. rahkan joukossa). Kainalot eivät kutisseet. Sitten innostuin niistä punaisista marjaisista, ja suurimmaksi suosikiksi nousi se mansikka & banaani. Ostin pitkään vain sitä. Kainalot alkoivat kutista ja sain laittaa sitä hoitotököttiä. Sitten kerran teki mieli taas tätä oranssia. Helpotti. Ja sitten taas punaista. Kutina palasi. Vasta tässä kohtaa ymmärsin yhteyden. Ja se olikin siinä vaiheessa selkeä, sillä mansikkaa olen ennenkin epäillyt, etenkin kesäisin niitä tuoreena popsiessa. Mansikkahan on voimakas histamiini, ja tällaiset kutinaoireet eivät ole mitenkään tavattomia. Jätin punaiset purnukat kauppaan ja ostin taas vain tätä oranssia.

Sitten päätin kerran kokeilla sitä vihreää, kiiviä & omenaa & limeä. Alkoi hirveä turvotus aina sen jälkeen, kun tätä käytti. En osannut yhdistää, luulin lähinnä hotkineeni tms. Ja illalla vähän kutisi kainalot. Taas ostin oranssia ja taas sain päähäni ostaa vihreetä. Ja turvotus. Ja illalla pientä kutinaa. Tässä vaiheessa hoksasin katsoa, että mitä kaikkea tuo vihreä sisältää. Ei, mansikkaa sieltä ei löytynyt, mutta ennenkin turvotuksen aiheuttajaksi epäilemääni ananasta! Turvotus on siis luokkaa henkeä ahdistava, ei mikään pieni pönötys. Jätin vihreät kauppaan ja käytin taas vain oranssia.

Oranssi onkin ollut käytössä siitä asti. En edes muista, milloin olisi viimeksi kutittanut. Kunnes nyt lauantaina bongasin kaupasta kivoja päärynöitä purnukassa, ilman lisättyjä sokereita tms. Noita tuommoisia on kiva ja helppo surrautella rahkan joukkoon, etenkin siihen palkkarirahkaan, johon tarvitsee paljon hiilaria. Monesti käytän mm. persikanpaloja samaan tarkoitukseen. Ostin vielä hedelmäcocktailinkin.

Eilen laitoin ensimmäistä kertaa noita päärynöitä palkkarirahkaan ja sieltä tuli ystäväni Massiviinen Turvotus kylään taas. En tälläkään kertaa tajunnut heti yhteyttä vaan mietin hotkineeni ehkä liian nopeasti. Kunnes se turvotus alkoi taas ahdistaa oikein henkeä istuessa ja sitten välähti. Missäs mehussa nuo päärynät lilluu? No ananasta siinä on! Samalla tietysti selvisi, että hedelmäcocktail on kanssa ananasmehussa ja sen lisäksi siellä ON ananasta, jota en tajunnut, kun silmä ei ollut kädessä kaupassa. :D Miksi sitten noita persikoita voin syödä ilman oireita? Jaa, no niissä ei ole ananasta, vaan ovat rypälemehussa. Se selittää! Taas loksahteli loputkin palaset paikoilleen. Mun vatsani ei pidä ananaksesta. Lisäksi saan ilmeisesti siitä suuhuni myös haavaumia, mikä ei sekään ole tavatonta. Ananaksessa on bromelaiini -nimistä ainetta, mikä aiheuttaa suuoireita ja liiallisessa käytössä vatsaoireita. Tai jos on herkkävatsainen. Kuten minä sitten vissiin olen tässäkin asiassa. :D Google osasi myös kertoa, että ananas on myös voimakas histamiini, ja tästä syystä ne kainalotkin yltyvät kutisemaan. Ei kuitenkaan niin kovin mulla, kuin mansikan vuoksi.

Noin, eli taas ollaan viisaampia siitä, mistä tämä kroppa tykkää ja mistä ei! Jee! Sain muuten uuden deodorantin anopilta tuliaisena kun kävivät, eli kyseessä on kivideodorantti, mallia tämä:

Älkää katsoko pölyistä hyllynpintaa. :D

Onko jollain kokemuksia? Tiedän lähinnä tuotteesta vain sen, mitä google mulle kertoi. ;) En ole ottanut käyttöön vielä, koska on ollut nämä kutinaa aiheuttavat ainekset testissä, että tietää taas mikä johtuu mistäkin. Käytän tämän hetkisen deodorantin loppuun ennen vaihtamista.

Näin ja tuosta ja siitä laitettiin pakettiin tämä postaus. Olihan siinä juttua. Vähintään kaikesta. Kiitos ja näkemiin, sekä hyvät viikot jokaiselle. :)

Kainalokutinapäivitys

Olen lykännyt ja lykännyt tätä kirjoitusta. Jaa miksikö? No on ihan sellainen fiilis, että tästä tulee niin pitkä. :'D No, alta pois nyt vaan, kun aamun jalkatreenistä ei jäänyt paras mahdollinen fiilis eikä siitä tee mieli tarinoida, niin kainalot on aina hyvä korvikeaihe. :D

Eli, kainaloiden kutinasta ja sen luonteesta olen kirjoitellut useamminkin, ehkä kuvaavimmin tämän postauksen yhteydessä. Kaikkien lääkärikäyntien ja -testien jälkeen katse on suuntautunut ruokavalioon, varsinkin kun nykyisellään ovat leimahtaneet kutisemaan pahiten juuri selkeästi ruokavalioasioiden myötä. Deodorantit ja pesuaineet on olleet laskuista pois, koska niitä on vaihdeltu tässä välissä, ja asiaa ei ole sen enempää ajateltu, ei edes lääkärin toimesta. MUTTA. Tässä sattui jotakin, mikä muutti käsitykset asiasta ihan täysin ja jonkin ihmeellisen ajatusprosessin kautta lähti taas lumipalloefekti vierimään miljoonaa ja google sauhusi. Ja niin ilmeinen syyllinen on tämä:

Se on itse PERKELE.

Koitan nyt hieman avata tätä ajatusprosessia ja aikajanaa ja sitä vimmatusti pyörivää lumipalloa, ennen kuin se törmäsi tähän. :D Eli, taannoin tein sen Food Detective -testin, jonka jälkeen jäin jälleen viljattomalle. Tauolle pääsi tulosten kannustamana myös manteli. Ja maissi, kun vilja sekin on. Näiden takia myös päivittäiset Questin protskupatukat jäi tauolle, kun selvitin asiakaspalvelusta, että patukoissa on maissia. Onhan niissä tosi monessa tietysti myös mantelia. 29.1. söin viimeisen kerran viljoja ja 30.1. viimeisen kerran patukoita. Nämä olivat tiistai ja keskiviikko.

Kainalot jatkoivat kutinaa. Kunnes maanantaina tajusin, että ei minkäänlaista tuntemusta ole kainaloissa. Olin innoissani! Tämähän toimii! Jokin, mitä jätin pois, auttaa ihan selkeästi. Sillä täysin oireettomat kainalot eivät ole olleet.. ööh, no kuukausiin ainakaan. Tiistaina oli kuitenkin paluu arkeen taas, kun leimahti oikein kunnolla kutisemaan. Silloin keksin kanelin. Olin laittanut sitä välipalarahkaan runsaalla kädellä ja siitä muutaman tunnin päästä alkoi kutina.

Keskiviikkona alkoi sitten kaneliton kausi. Illemmalla googlettelin kaneliyliherkkyyttä. Ja siitä se sitten lähti.. Mausteallergioissa kaneli ja vanilja niputetaan saman otsikon alle. Törmäsin tällaiseen:

Lähde

Joskus aikoinaan olenkin peruspalsamista lukenut. Aloin miettiä, että jos sitä olisikin mulla jossain kosmetiikkatuotteissa. Kuten dödössä. No aineluettelossa ei löytynyt moisen nimistä ainetta. Tämä dödö kuitenkin on toinen kahdesta näistä Garnierin dödöstä mitä olen käyttänyt, joten päädyin googlettamaan sitä toista ja etsimään sen ainelistaa. En löytänyt. Koitin sitten heittää yksityiskohtaisempaa hakua, että jos jollain olisi tullut kutinaa niin olisin sitä kautta löytänyt asiaan vastaukset. Ja voi pojat, mitä löysin.

Sivukaupalla, blogipostauksia, kommenttiosioiden totaalista tulvimista tämän kyseisen deodorantin aiheuttamasta kutinasta. Ei siksi, että sillä olisi mitään tekemistä perunpalsamin kanssa, vaan siksi, että kyseessä nyt on vaan tämä kyseinen dödö. Olin aivan suu auki. Ihmisten kokemukset olivat aivan samanlaisia kuin itselläni. Luulin löytäneeni maailman parhaan deodorantin, ainoan, mikä mulle toimii, niin hyvän, että suosittelin sitä kaverillekin. Aivan kuten nämä muutkin ihmiset. Sillä mulla oli todellinen ongelma hikoilun kanssa muutama vuosi sitten. Paitaa sai oikeasti vaihtaa kahdesti päivässä, hiki haisi pahalle, eikä sillä ollut mitään tekemistä lämpötilan kanssa edes. Yksikään dödö ei auttanut. Kaverilla oli samaa ongelmaa ja siksi innoissani kerroin hänellekin tästä löydöstäni, sillä se oli ensimmäinen deodorantti, josta oli ihan huikea hyöty. Siis ihan sitä luokkaa, että se muutti koko elämän! Samaa paitaa saattoi yhtäkkiä käyttää vaikka kaksi päivää putkeen!! :D

Näitä tarinoita luin netistä kymmeniä. Että maailman paras dödö löytyi, kunnes jonkin ajan kuluttua, ehkä vasta jokusen kuukauden kuluttua, alkoi hirveä kutina. Tämä oli ihan käsittämätöntä. Muistin hehkuttaneeni kaverille tätä dödöä Facebookin yksityisviestin kautta ja kaivoin sen esille, jotta tiesin milloin suunnilleen olin ottanut tuon käyttöön. Noin kolme vuotta sitten. Käytin tätä perkelettä kolme vuotta!!

Yhtäkkiä tajusin myös, että miksi tuossa välissä oli se maanantai, kun ei kainalot oireilleet ja luulin löytäneeni apua ruokavaliomuutoksesta. En käynyt sunnuntaina suihkussa, en laittanut dödöä. Täysin poikkeuksellinen päivä, aikataulut menivät aivan sekaisin ja treeni piti olla edessä illalla, jonka jälkeen olisi ollut suihkun vuoro, muttei treeniä ollutkaan. Siispä siirsin suihkuttelun maanantaiaamulle. Eikä sitä dödöä tullut mieleenkään heitellä kainaloon. Maanantaina suihkun jälkeen taas dödöä ja tiistaina alkoi kutinat. Oikein kuulin päässäni miten palaset loksahtelivat paikoilleen!

Selvittelin asiaa vielä lisää, koska tosiaan kutinaa on ollut jo aiemmin, ennen kuin aloin tätä deodoranttia käyttää. En vaan kyennyt muistamaan mitä kaikkia silloin muinoin käytin. Muistin, että Rexonaa ainakin, mutten että mitä Rexonaa. Ihmiset puhuivat enenevästi siitä, että syy on se, että kyseessä on mineraalideodorantti. Googletin onko Rexonalla sellaista. Löytyyhän sieltäkin. Ehkä mulla oli sellainen käytössä. Purkit on valitettavasti muuttuneet siitä mitä silloin olivat, joten purkin ulkonäöstä ei voi tunnistaa. Ennen kutina kuitenkin vaivasi vain talvisin. Yhdistin sen siihen, että ilma oli kuiva, kuivatti ihon ja sai kutisemaan.

Sitten, kun olin saanut hämmästyksestä auki levähtäneen suuni taas kiinni, oli aika toimia. Seuraavana päivänä alkoi dödötön, kunnes löytäisin tilalle uuden. Sellaisen, mikä ei ole mineraalideodorantti. Joku vihjasi, että tämä ainesosa saattaa olla se kutinaa aiheuttava ja sitä kannattaa välttää:

Lähde

Mulla tuota on shamppoossa ja hoitoaineissa ja suihkusaippuassa. Ja tietty tuossa dödössä. Muita aineita en viitsinyt vaihtoon laittaa, kun kerran ei iholle jää, toisin kuin deodorantti. Kyseisen viikon lauantaina ostin uuden dödön kokeiltavaksi, mikä ei ainetta sisältänyt ja muutenkin on hajusteeton ja mahdollisimman puhdas. Jatkoin kuitenkin vielä ilman kolmisen päivää, kunnes vasta silloin alkoi hiki haista jo niin pahalle, että ei voinut enää itsekään hengittää. :D Synttäripäivänä helmikuun kolmastoista keskiviikkona laitoin uutta dödöä kainaloon. Ja heti kutisi. :( En ihan totaalisesti kuitenkaan lannistunut. Mietin, että kolmen vuoden käytön jälkeen on varmasti kainalot muutenkin herkkänä ja reagoi, vaikkei normaalisti muuten reagoisikaan. Ihohan on ihan rikki ja vaikka mitä. Päätin seuraavasta päivästä lähtien aloittaa kahden viikon kortisonivoidekuurin, jonka olin siis jo aiemmin saanut kutinaan. Kaksi kertaa päivässä sitä ja dödöä vain tarpeeseen, mikä osoittautui mulla olemaan joka toinen tai joka kolmas päivä.

Nykyinen dödö. Toistaiseksi on toiminut, eli ei hiki haise. :D

28.2. oli viimeinen päivä kun voidetta meni. Laitoin dödöä normaalisti aina suihkun jälkeen, eli joka päivä. En ottanut ruokavalioon mitään pois jättämiäni juttuja mukaan ennen kuin olisin varma kutiaako vai eikö, jotta tiedän mistä johtuu, ettei tarvitse miettiä mistä ravintopuolen jutuista johtui vai johtuiko. Tiesin kokemuksesta, että noin neljässä päivässä kutinan pitäisi alkaa jos on alkaakseen. Vasta sen jälkeen söisin protskupatukoita, kanelia, mantelia. Viidentenä päivänä tuntui orastavaa kutinaa ja kuudentena levitin voidetta kainaloon. Tuolloin vasta otin ruokavalioon takaisin noita aiemmin mainittuja. Tiesin, ettei niistä ainakaan johdu. Tuosta voiteen levityksestä on nyt viikko ja yksi päivä. Dödöä käytän joka päivä. Eilen tuntui ohimenevästi orastavaa kutinaa. Pikkuisen rapsaisin, mutten raapimalla raapinut. Kutina ei yltynyt, niin kuin normaalisti. Se helpotti. Lisäksi tällä hetkellä iho on muutenkin kuiva kun on kylmemmät ilmat, ja mulla kutiaa ihan sääretkin. Joten voi mennä myös sen piikkiin. Lisäksi kyseessä oli vain toisen kainalon kutina. Vielä ei tarvinnut laittaa voidetta. Eli tässä on oltu tällä ruokavaliolla, tällä dödöllä, päivittäin, viikko ja yksi päivä ilman voidetta. Kyllä mä nyt pärjään. Vaikka kerran viikossa pitäisi voidetta laittaa, niin senhän kanssa voi elää helposti. Sen sijaan, että monta kertaa päivässä pitäisi repiä kainalot verille.

Siis kyllä, olen aivan satavarma, että kyseessä on tuo p*rkeleen Garnierin Mineral -deodorantti. Kuinka tyhmältä tuntui, että se oli se todennäköisin vaihtoehto. Tässä kun on viimeiset kaksi vuotta kärsinyt jatkuvasta kutinasta. Eipä sitä tosiaan osannut epäillä, se oli aivan ehdoton ei, koska merkki ei ollut pysynyt samana koko kutinan ajan, vaan se on matkalla vaihtunut. No, nyt tiedän vältellä mineraalidödöjä! Mineraalimeikeistäkin muutamat oli muuten saaneet hirvittävät allergiareaktiot naamaan. Itse en ole moisiin perehtynyt.

Mikä tässä on maailman positiivisinta on se, että nyt ei tarvitse vältellä totaalisesti mitään ruokaa. Siis onko maailman parasta vai ei?! Toki selvää on, että viljat ei mulle sovi (nivelsäryt ym.), mutta se, että niistä johtuisi tuo kainalokutina, niin se on nyt poissuljettu. Kaikki muut oireet tulevat jatkuvan käytön myötä, eivätkä ole luonteeltaan niin hirveitä kuin tämä kainalokutina. Jos esimerkiksi ne polvikivut iskisivät aina heti niin en voisi viljoja syödä, mutta ne iskevät aina vasta muutaman päivän käytön jälkeen. Siispä tämä tarkoittaa sitä, että voisin esimerkiksi hyvin syödä kaurapuuroa aamupalaksi kerran tai kahdesti viikossa. <3 Ulkona syöminen helpottuu noin miljoonalla prosentilla :D kun ei tarvitse vältellä kaikkea missä on viljoja (myös maissia), koska niitä on joka paikassa. Yhtäkkiä mun ruokavalioni helpottui ihan järjettömästi! JA HEIDI ON ASIASTA ONNELLINEN.

:D

Herkkäihoisena voi olla, että kutinaa tulee olemaan edelleen silloin tällöin loppuelämä ja nimenomaan talviaikaan, kun iho kuivuu. Mutta sen kanssa voi elää, kun ei se ole päivittäistä eikä vaadi sitä, että raavin itseni verille asti. Tämä on ihan loistavaa.

Aikamoisten asioiden sarja tämä oli, mikä lopulta johti tuohon deodoranttiin. Se, että laitoin reilusti kanelia, jonka kautta löytyi perunpalsami, jonka vuoksi piti googlettaa dödön ainesosalistaa, jota ei löytynytkään ja piti googlettaa tarkemmin. Ja se suurimpana asiana, että täysin poikkeuksellisesti en käynyt yhtenä päivänä suihkussa. Tätä tapahtuu korkeintaan kerran vuoteen, jos sitäkään. Ja todennäköisesti normaalisti laittaisin dödöä sellaisenakin päivänä. Nyt en.

Ja hei, onneksi olkoon, jos jaksoit lukea tänne asti. :'D Ei tähän mennytkään kuin monta tuntia. Salettiin unohdin jotain. Niin joo, ainakin sen, että en suosittele Garnierin mineraalidödöjä kenellekään. Jättäkää kaupan hyllylle! Vaikka ei vielä kutise, niin on todennäköistä, että kohta kutisee. Monilla alkoi vasta noin kolmannen purkin myötä. Ja kaikilla ei kutina enää helpota ollenkaan, vaikka dödön jättää pois.