Viikko 31: kunnon jalkatreenejä, hierontaa ja viikinkimeininkiä

Vihdoin ne jalkatreenit on täysillä mukana näissä treeniviikoissa taas! Vähän tuli rukattua treenien paikkaa toisiin päiviin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, mutta se ei menoa haitannut. Kaikki palautui kuitenkin niin kuin pitikin. Näiden sanojen myötä viikko oli seuraavanlainen:

Maanantai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 60min.

Tiistai: lepo.

Keskiviikko: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 58min.

Torstai: jalat. Kesto: 58min.

Perjantai: lepo (hieronta).

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 56min.

Viime sunnuntaina sain tehtyä sen ensimmäisen kunnollisen jalkatreenin sellaiseen kolmeen viikkoon ja todettakoon, että kivut lihaksissa oli myös sen mukaiset, että taukoa oli ollut.. Tarkoitus oli tehdä seuraava jalkatreeni keskiviikkona, mutta jouduin palauttelemaan vielä torstaihin asti. Vaihdoin siis pari treeniä päittäin. Hauikset ja ojentajat olivat tuntuneet palautuneen jo siinä yhdessä välipäivässä, joten sain tehtyä ne sitten taas. Ei mikään ihannetilanne, mutta tällä kertaa mentiin tällä.

Sain myös aivan uutta potkua jalkatreeneihini rukkaamalla treenisisältöä. Olen jonkin verran lueskellut siitä, miten hardgainerin tulisi treenata, jotta saisi tuloksia. Aika paljon tuntuu toistuvan sana simplify (yksinkertaista). Tuo sana soi päässäni joka kerta treeneissä, joten olen niitä nyt koittanut yksinkertaistaa mahdollisimman selkeiksi. Helppo tapa tätä on ajatella, että jos sulla olisi aikaa vain viisitoista minuuttia tehdä treeni, tekisitkö siinä kaiken maailman kikkailuja, vai keskittyisitkö suuriin, selkeisiin pääliikkeisiin? Minä tekisin ainakin niitä selkeitä liikkeitä, enkä uhraisi ajatustakaan niille kikkailuliikkeille.

Niinpä jalkatreenistäni muodostui huomattavasti yksinkertaisempi, jolla aion mennä seuraavat pari-kolme kuukautta. Mitäkö se sisältää? Neljä eri kyykkyä. Split squat, boksikyykky, takakyykky ja syväkyykky. Syväkyykkyä en vielä ole tehnyt akillesjänteitä edelleen silmälläpitäen, mutta kolme muuta tein keskiviikon treenissä jo. Split squattia 3x12/jalka, boksikyykkyä 3x6 ja takakyykkyä 7x8! Olisin vain voinut jatkaa noita takakyykkysarjoja, niin oli ilo mukana siinä tehdessä. Painot eivät olleet kovin suuria, sillä takana oli todella rankka työpäivä, joka meni ylitöidenkin puolelle tunnin verran, ja jalat olivat töistä jo aika poikki. Hiki oli treenin kaiken jälkeen aika messevä, pisaroita valui ja kasaantui leuan alle, tipahteli tukasta ja lipsahteli melkein silmiin. Hikoilen myös erittäin omituisesti polvistani. :D Niihin tulee ihan hikipisaroita, jotka sitten tipahtelevat jalkaa pitkin alas. Olen varmaan ainoa? Muistan jo lapsuudesta, miten kesällä polvista jäi harmaaseen hameeseeni hikiläntit. :'D

Ostin uuden jumppamaton, kun kissan mielestä edellinen oli aika heittää roskiin. Töistä saatiin hyvät juomapullot.

Perjantaina oli sitten se hieronta Pekalle. Tällä kertaa vähän jännitti mennä, kun kyseessä oli tuo selän alueen hieronta. Mikään muu ei jännittänyt, kuin se, että selviänkö siitä oireitta, vai tuleeko jotain pahenemisia (viime postauksen lopussa vähän asiasta kirjoitin ja täällä kaikki taustatieto asiaan). Olin varannut sen kaikista pisimmän ajan (80min), sillä ennen hierontaa piti saada sanottua kaikki oleellinen ja sitä tietoa nyt ei ole ihan vähän.. :D Pääasiat kuitenkin olivat, että niskaa/rankaa ei saa venyttää ja että niskaan ei saa koskea muutenkaan, eikä myöskään kaulaan. Verisuonipoikkeavuuteni olivat hyviä syitä kuulemma Pekankin mielestä olla koskematta niskaan. :D Kerroin missä menee rajat, mihin vielä saa koskea ja mihin ei. Ja sitten aloitettiin. Selkä kokonaisuudessaan käytiin läpi, sekä hartiat. Jumipaikkoja ja kipeitä kohtia löytyi. Triggeritkin sai kyytiä. Mitään liian kipeää siellä ei ollut, eikä mitään yllättävää. Nuo selän jutut on mulle kipuineen niin tuttuja, kun niitä hierotaan meillä kotona hierontapöydällä useamman kerran viikossa, että olen vähän oppinut tykkäämään sellaisesta kivusta jo. :D Selkä- ja hartiahieronta oli siis pelkästään mukavaa ja rentouttavaa. Juteltiin suurimman osan ajasta. Olen myös selkeästi kehittynyt tässä hierontajutussa sitten viimeisten vastaavien (2009?), jolloin hierojan piti jatkuvasti sanoa, että rennoksi vaan. Nyt ei tarvittu tuota lausetta kertaakaan. Olen ehkä niin tottunut selän koskemiseen nykyisellään.

Erbin pareesi käytiin myös läpi ja kerroin kaiken mikä siihen itsellä liittyy. Lapa sillä puolen oli kuulemma ihanan irtonainen ja helppo hieroa. :D Käännyttyäni selälleni hän tosin joutui jo miettimään otteita ihan eri tavalla kuin muiden kohdalla, kun mobilisoi kättäni. Aikaa jäi niin hyvin, että otettiin siihen loppuun käsihieronta. Käytiin läpi mm. hauikset, forkut ja kämmenet. Hauisten kokoeron huomasi hierojakin. Olivat myös aivan kuin luussa kiinni ja ne saatiin sieltä hyvin irti. Forkut oli ihan tuhannen juntturassa ja niiden avaaminen teki jo vähän kipeää. Olikohan sinä tai edeltävänä päivänä, kun olin juuri miettinyt niitä puristellessani, että jos ne nyt hierottaisiin auki, tekisi se kipeää.. No, oikeassa olin tosiaan. :D

Hieronnan jälkeen oli hyvä olo ja vettä juodessa se loppupäivä menikin. Forkut olivat heti arat ja kädet sen vuoksi aika hyödyttömät, ja arat ovat edelleen. Hauikset näyttivät heti erilaisilta kuin ennen - niihin tuli selkeämpi raja, irtosivat siis hyvin. Pitkästä aikaa (vuosiin?) ei päätä eteenpäin taivuttaessa mikään kinnannut vastaan. Lauantai oli sekin hyvä päivä, vaikka jumit sieltä tuntuivat tiettyihin kohtiin palanneenkin. Mutta tänään sunnuntaina on olo vähän heikentynyt. Pää on vähän sekaisin, eikä olo ole ihan normaali. Mitään vakavampaa ei tässä kohtaa ainakaan vielä ole. Toivon, ettei tästä pahene. Ja että tämä menee ohi. Ja en enää uskalla mennä uudestaan selän/hartioiden hierontaan. Kotona jatketaan siltä osin sitten jatkossakin, että pysyy kurissa, mutta ei päästä kuitenkaan niin syvälle mihinkään vaikuttamaan, että pääsisin huonontumaan. Ilmeisesti mun keholleni normaalitila on se vähän juminen, jolloin se toimii parhaiten. Jos ne jumit auotaan, menee keho huonommaksi. Ja sama juttu, jos niiden annetaan olla, eikä niitä hoideta yhtään. Vähän täytyy hoitaa, mutta liikaa ei saa. Ei ammattilaisella. Ammattilainen on tässä tapauksessa liian taitava.

Jatkossa tulen silti edelleen käymään Pekalla. Kädet käyn ainakin avaamassa uudelleen, niin selkeä ero niihin tuli! En melkein malta odottaa miltä huominen hauistreeni tuntuu, nyt kun hauis on sen näköinen, että se yleensäkin on olemassa. :D Varmaankin käyn vielä uudelleen avaamassa penikat ja pohkeet, heti kun siitä edellisestä hieronnasta vaan helpottaa nuo penikoissa tuntuva arkuus - sattuu meinaan edelleen niihin kohtiin, joihin mustelmat nousivat! Muutenhan nilkat on edelleen hyvässä kunnossa (kiitos Pekan!), eikä jänteiden tulehduksesta ole enää merkkejä. Jalkatreenin jälkeisinä päivinä niihin tulee kuitenkin tunnetta (ei kipua), kun taka-akseli menee kireäksi, eli joitain kireyksiä siellä vielä on. Mies on myös menossa Pekalle seuraavan maratonin jälkeen availemaan jalkoja. Suosittelen kyllä edelleen ihan kaikille! On ihan oikeassa ammatissa tuo kyseinen mies, todella mukava ja otteet on ainakin omaan mieleeni.

Koska perjantaina ei päästy hieronnan vuoksi syömään ravintolaan, käytiin siellä lauantaina. Testattiin meille uusi paikka, Viikinkiravintola Harald. Ruokalistan kasvisvaihtoehtoja oltiin kuolattu jo aiemmin ja tiedettiin mitä tahdotaan:

INSE GALLIN KUNINKAAN KASVISKILPI 27,90 € / HLÖ
(valmistetaan vähintään kahdelle)

Kilveltä tarjottuna kasvimaan parhaat herkut: perunarieskan päällä makeaksi haudutettua sipulia ja kaalia, omenaisessa kastissa haudutettua punajuurta vierellään härkäpavuista, sipulista ja soijasta pyöräytettyä papukakkua sekä paistettua vuohenjuustoa. Lisäksi kilvelle kerätään viikinkien kilpiperunaa, savujuustoperunaa, hunajaisia juureksia, kukkakaali-papumuhennosta, kirsikkahilloa, omena-timjamihilloketta sekä kermaisen pehmeää suppilovahverokastia ja sinapilla aateloitua punajuurikastia.

Voin vaan sanoa, että NAM. Eikä kun siis OMNOMNOM! Iso kasa ruokaa tuli isolla puisella alusella (tai siis kilvellä) pöytään, josta saatiin lautasellemme niitä lapata. Paljon erilaista sorttia siinä oli syötävää ja kaikki niistä oli aivan erityisen hyvää. Ainoa poikkeus oli kirsikkahillo - johtuen siitä, ettei meillä välitetä kirsikoista. Maistoin kyllä sitäkin. Ehdottomia lemppareita oli (yllättäen) perunavaihtoehdot. Kilpiperunat, voi nam! Savujuustoperuna ei sekään ollut mitenkään vastenmielistä.. Oho, kuolasin taas vähän.

Ravintolassa oli miellyttävän viileä. Hämärästä valaistuksesta plussaa (lisäsin kuviin valoisuutta jälkikäteen, jotta niissä näkyi ylipäätään jotakin). Sisustuksessa näkyi viikinkien päähineitä, juomasarvia ja lounaspöytä(?) oli viikinkilaivaan lastattu (jonka punainen lippu näkyy kuvissa). Tarjoilijoilla oli asiaan kuuluvat asut päällään ja seinällä oli jättimäinen hirven pää, sekä (ilmeisesti) poron taljoja. Itse kammoan kuolleita eläimiä sisustuksessa, mutta tässä ne eivät häirinneet nyt niin kovin, ettenkö olisi voinut keskittyä ihan vaikka ruokaani. Pöydät, seinät, tuolit, sermit, kaikki tuollainen oli kunnon puuta. Niin, ja alkupalaksi ruokaa odotellessa tuotiin varrasleipää ja voisulaa. Mikä ihana vaihtoehto ainaiselle vaalealle leivälle (josta toki tykkään aivan valtavasti :D)! Varrasleipää olen viimeksi syönyt jokunen vuosi sitten. Enkä ole ruista muutenkaan syönyt ainakaan kahteen vuoteen. Varmuudeksi paikallistin vessan etukäteen, mutta sinne ei kuitenkaan tullut minkäänlaista tarvetta. Vatsa ei siis suuttunut, tälläkään kertaa. Tuonne mennään ehdottomasti uudelleen, vielä monta kertaa. Meidän lemppariravintola on löytynyt!

Kotona ei olla ihan yhtä hienosti ja yhtä hienoissa puitteissa syöty, mutta ei valittamista tälläkään rintamalla. On tehty mm. sekä porkkana-, että pinaattiohukaisia ja keitelty uusia perunoita, joita on syöty kasvisten ja raejuuston kanssa, ihan vain suolalla ja valkosipulisella öljyllä varustettuna. Suurta herkkua! Niitä tulikin niin paljon, että syötiin kolmena päivänä putkeen. Eikä kukaan valittanut. Ehkä vähän suri sitä, että niitä ei riittänyt neljäksi tai viideksi päiväksi. Peruna. <3

Ensi viikolla ei ole hierontoja varattu, vaikka mieli tekisi. Tahtoisin käydä vaikka joka viikko! Ehkä siitä seuraavalla viikolla taas. Kun on se vaan kivaa. Vaikka sattuisi kuinka paljon ja melkein kiroiluttaisi, on se kivaa silti. Koska sen tekee mukava ihminen ja koska se auttaa. Kaikki varailemaan Pekalle aikoja, jotka täällä seudulla vaan asuvat. Hinnat olivat nyt nousseet viisi euroa, vähän lähemmäs muiden vastaavia. Vaan silti on ymmärtääkseni edelleen edullisempi kuin muut.

Huomenna jännää hauistreeniä illalla, näillä uusilla irrallisilla haboilla! Iiks! Jumitonta viikkoa kaikille!