sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Viikko 30: kipujen helpotusta, pyllysurkua ja helleuupumusta

Tämän helteisen viikon osalta treenipuoli näyttää tältä:

Maanantai: lepo (hieronta).

Tiistai: selkä, hauikset, ojentajat. Kesto: 0:52min.

Keskiviikko: lepo.

Torstai: lepo.

Perjantai: olkapäät, ojentajat, hauikset. Kesto: 0:56min.

Lauantai: 7.15km kävelyä (kameran kanssa) Tiilikkajärven kansallispuistossa, kesto: 2:15min.

Sunnuntai: jalat, kesto: 0:53min.


Hieronnasta kirjoittelinkin jo aiemmin tällä viikolla ja niin siinä kävi, että (toistaiseksi ainakin) se teki temppunsa, eli siitä lähtien on akillesjänteet olleet kivuttomat. Mikä ihana tunne! Uudet lenkkarit olivat varmasti myös osallisena tähän paranemiseen, ainakin mitä ihmisten kokemuksia on lueskellut, on pelkästään kenkien vaihto saattanut parantaa koko homman. Suurin syy oli kuitenkin tuossa hieronnassa, niin jumissa siellä oltiin ja niin välitön vaikutus sillä oli. Jännää, miten koko tulehdus voi johtua kireistä lihaksista ja lihaskalvoista. Tai ainakin ne kireydet olisi tilaa ylläpitänyt hamaan tulevaisuuteen asti, ellen olisi asialle jotain tehnyt. Jännää myös ajatella, että jos olisin lääkärissä vaivan kanssa käynyt, olisin mitä ilmeisemmin saanut kouraani sairaslomaa ja lepokehoituksen, sekä tulehduskipulääkekuurin. Ja sitten se ei olisi mennyt ohi ja olisi ehkä jatkettu kortisonipiikityksellä ja olisin joutunut myös työni lopettamaan. Hyvin todennäköisesti näin. Nyt kävin hieronnassa ja ostin uudet lenkkarit ja voin jatkaa niin kuin ennenkin. Joskus kannattaa miettiä niitä muitakin vaihtoehtoja, kuin pelkkää lääkäriä ja lääkekuuria. Sitä voi parantua vaikka millä muulla tavalla. Mulla tuntuu olevan tuommoinen tapa ainakin. :D Heidi itte!


Hieronnan takia meni taas treenit vähän eri paikoille ja lopulta sieltä jäi viikon vatsalihastreeni tekemättä. Mutta se ei haittaa, sillä tänään sain vihdoin tehtyä jalkoja! Milloin viimeksi? Taisi olla kolmisen viikkoa sitten, jos puhutaan kunnollisesta treenistä. Hieroja käski pari päivää ottaa rauhallisesti vielä sen hieronnan jälkeen, mutta otin varman päälle, ja skippasin vielä torstaisen jalkatreenin. Säästin kyseisen herkun sunnuntaille. :) Mitään suuria painoja en käyttänyt, enkä olisi kyllä pystynytkään, onhan tätä taukoa tässä tullut. Enkä myöskään vielä lähtenyt tekemään esim. syväkyykkyä, enkä varsinkaan pohkeita. Syväkyykkyä voin kokeilla tulevalla viikolla jo, mikäli tämänpäiväisestä ei koivet ärtyneet, mutta en tiedä milloin niitä pohkeita uskaltaa treenata. Sitten kun tunnen olevani rohkea. :)

Alhaalla ei pumppia ja pumpilla. :D Toki posetusasentokin on erilainen.

Jalat tuntuu kyllä nyt hieronnan jäljiltä aivan erilaiselta! En tiennytkään millaiset on normaalin tuntuiset pohkeet, esimerkiksi. :D Niitä rullatessakin on ihan eri tuntuma kuin ennen. Ovat pehmeät ja leviävät siihen rullalle, sen sijaan, että pysyisivät yhtenä kovana kasana, mikä ei anna yhtään periksi. En edes tajunnut niiden olevan niin jumissa, kun eivät mitenkään kipeät ole olleet. Mielenkiinnolla odotan kyllä pohjetreeniä, että millaiseltakohan se nykyään tuntuu!


Nyt kun koipiasioissa ollaan, niin puhutaan vähän pepustakin. Nimittäin niin surullisesti sen on käynyt, että tässä ihan voisin siitä vähän avautua. Tänään (taas) sovituskopissa ollessani näin takapuoleni peilin kautta, pöksyjä jalkaani sovittaessani, ja kyllä se vain masentaa. Ihan tulee kuulkaas paha mieli siitä millainen se nykyään on. (Tietyt) pöksyt jalassa se sentään on vielä kelpopylly, mutta siihen se jääkin. Se on nykyään surullinen, tyhjä rusina, mikä näyttää siltä, ettei mitään treeniä ole koskaan tehtykään. Enkä edes liioittele yhtään. Ja tiedän, että sovituskopin valot on armottamat jokaiselle naiselle ;), mutta oli aika, kun ne eivät olleet mun takapuolelleni ollenkaan armottomat! Tämä järjetön aerobisen määrä (työt), se, ettei pysty syömään tarpeeksi (koska työt ja kulutus), ja se, että silti syö pitkälti kaiken, minkä käsiinsä saa, on saanut aikaan sen, että lihas on kadonnut ja tilalla on pitkälti pelkkää tyhjyyttä tai löysää. Huokaus. Pyllysurku! Niin kovin sitä rakensin ja niin hienon siitä sain. No joskus sitten taas. Mikäli mulla työt joskus loppuu, kun sekin on vähän epävarmaa vielä. :D

Mutta tulevaisuudessa on aika iso suunnitelma myös tätä varten. Nimittäin saattaapi olla, että olen aika kyllästynyt tähän paikalla junnaamiseen mm. yläkropan suhteen (ei ole enää aikoihin kasvanut) ja oisi se pyllykin (ja jalat) kiva saada tehokkaasti kuntoon. Siispä PT -juttuja siellä oottaa minuakin, sitten joskus. On tämänkin tytön aika kasvaa jo pikkuhiljaa. PT:hän on jo valittu (jopa jokunen vuosi sitten :D) ja sitä suunnitelmaa en vaihda! ;) Olisi kiva nähdä mihin minusta on. Että olenko miten pahasti hardgainer, vai voinko tästä kasvaa? Että miten kasvisruokailijasta saa rakennettua tämän suurempi, vai saako? Uskon, että oikean ihmisen avulla tämä kaikki voisi onnistua. En usko, että itse enää osaan. Mutta se sitten joskus. Ei vielä.


On muuten nämä helteet sanelleet nekin tämän viikon tahtia. Joka päivä olen saanut (tässä tapauksessa joutunut) olemaan siellä helteessä ja auringossa sen muutaman tunnin, koko viikon ajan. Töitä tehden, ripeällä askeleella. Uuvun ihan tosi kovin. Töiden jälkeen olen pahimmillani niin uupunut, että olen nukahtaa istualteni. Perjantaina oli jo pakko ottaa päikkärit, kun en enää yksinkertaisesti pysynyt hereillä. Mitä useampi päivä noita hellepäiviä putkeen tulee, sitä uupuneemmaksi tulen jokaisen sellaisen jälkeen. Vettä saa kitata ja suolaa lisätä minkä kerkeää ja mikään ei riitä. Onneksi ihan vähän näyttäisi helpottavan ensi viikolle. Ainakin hetkellisesti.. Meillä on tosiaan menty tämä koko viikko sellaisella +30°C -lukemalla. Parhaimmillaan tuo lukema näkyy varjossa. Ja minä työskentelen auringossa. Kyllä sitä saa jo vähän itseään tsempata, että pääsee treenin pariin töiden jälkeen siinä olossa.

Kuuma kissallakin.

Kuten yllä kuvista kävi ilmi, eilen lähdettiin käymään Tiilikkajärven kansallispuistossa kävelemässä, kun suolle on tässä ollut iso kaipuu jo pidemmän aikaa. Jotenkin ne helteetkin kestää ulkona paremmin (kun ei tarvitse työskennellä) kuin kuumassa kämpässä istuessa (tai reporankana maatessa). Kävely sisälsi pitkospuita ja metsäpolkuja, vähän nousua ja laskua. Ja paljon kuvaamista, eli aika rentoa. Sykemittaria mulla ei ollut, sillä se roikkuu pukukaappini naulassa töissä. Odottaa sielläkin, että joku sen joskus pukisi ylleen, kun postin jaolle lähtee. :D Kerran sen laitoin, mutta sohelsin säätöjen kanssa sen verran, etten saanut dataa läheskään koko matkalta. Siihen se sitten jäi. Täytyy koittaa panostaa jatkossa taas.

Rahkassa tällä viikolla nähtyä.

Kreikkalaisessa käytiin taas perjantaina syömässä. Otettiin erilaiset annokset kuin viime perjantaina. Vähän arvellutti, kun kasvispuolen menussa ruoasta kerrotaan, että siellä on mm. mustekalarenkaita.. Varmistettiin tarjoilijalta, että onko tosiaan siis niitä siellä annoksessa, ja kyllä vaan. Jonkun näkemys kasvisruokavaliosta on selkeästi sellainen, että siinä voi syödä vaikka mustekalaa. No nuo renkaat saatiin vaihdettua haluamaamme lisukkeeseen. Otettiin niiden tilalle dolmades, eli viininlehtikääryleitä. Sisällä mm. riisiä.


Tuo munakoisodippi (vaalea kastike) on jotain aivan taivaallista. Se on pehmoista, valkosipulista ja p*rkele, miten hyvää pitaleivän kanssa! Pitaleivätkin oli tällä kertaa uunituoreita, eli lämpimiä. Ihan taivaallista. Jos vaikka taas ensi kerralla tänne, seuraavan ruokalajin kimppuun. ;)


Kotona on ruokalautasella näkynyt mm. itsetehtyjä lohkoperunoita, uuniparsakaalia, sekä purkkihernekeittoa. Voitteko kuvitella? Kyllä vaan. En tiedä mikä himotus iski, mutta sitä oli saatava. Ja vielä näillä helteillä! Kahelia touhua. Olen viimeksi syönyt hernekeittoa joskus 18-vuotiaana, eli siitä on se 12 vuotta jo aikaa. Itsekin sitä voisi tehdä, eikä olisi edes kovin vaikeaa. Aikaavievää tosin kylläkin, mutta ei vaikeaa. Jaanaban ohjeella tekisin, jos tekisin. Mun piti Skotlannissa asuessani tehdäkin, mutta ei meidän kaupassa myyty kuivattuja herneitä. Sitten se jäi.


Miltä se sitten maistui? Jumalattoman suolaiselta. Hyvää, mutta aivan liian suolaista. Hyvä kuitenkin sinänsä hellepäivään, että olin varmasti jo hikoillut kehostani suolat taas pihalle. Muutenhan kuuma keitto + hellepäivä = painajainen jo ajatustasolla. :D En usko, että ostan tuota enää jatkossa.

Ensi viikolle koitan tehdä vihdoin jo normaalin treeniviikon, jos tilanteet vain sen sallivat. Tosin perjantain vatsatreeniä ei tehdä, sillä silloin menen selkähierontaan. Varasin pisimmän mahdollisen ajan, sillä jo pelkkä suullinen osio tulee kestämään tuhottoman kauan, että mitä mulle saa tehdä ja mitä ei saa tehdä ja mitä kaikkea saattaa tapahtua ja miten huonoksi saatan mennä ja mitä kaikkea siellä selässä oikein on. :D Oikeasti kyllä jännittää miten mun käy. Kun koskaan ennen ei ole hyvin käynyt ammattihieronnalla, viitaten erinäisiin oireisiin, joista kärsin aikoinaan paljonkin. Siksi en ole enää käynyt, kun OMT -fysioterapeuttikin nosti kätensä pystyyn mun kanssa. Ei uskaltanut enää koskea. Eikä olisi enää saanutkaan koskea. Että katsotaan, miten meikän käy! Tässä on ollut useamman vuoden hyvä jakso oireiden suhteen, joten peukut pystyssä, että sama jatkuu vielä hieronnan jälkeen, sillä erolla, että ongelmat sieltä selästä saataisiin hoidettua edes jotenkuten.

Hyvää viikkoa kaikille toivottelen! Olkoon teidän pyllynne ihanan pyöreitä, soppanne vähemmän suolaista ja hierontanne rentouttavia!

12 kommenttia:

  1. Tuo viimeinen toivomuksesi :D :D :D Mahtavaa. Toivoa sopii, etenkin ensimmäisen kohdan osalta nimim. lattapeba nro 1.

    Viininlehtikääryleet ovat kyllä maistuvia, ulkonäkö pettää ehdottomasti. Ja sit tää hernekeittojuttu. Vois kokeilla (ehkä sit syksyllä), mutta vain ja ainoastaan sinappilorauksen kanssa.

    Mukavaa työviikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei mulla niin muilla edes. :D Tasan ei käy nallekarkit, kun toisilla on lattapylly tai rusina!

      Viininlehtikääryleet näyttää kakkapötköille, mutta maistuu kyllä hyvälle ruoalle. :D Ja sinappi! Oisi melkein pitänyt ostaa myös sinappia. Enpäs muista milloin oisin sinappia syönyt. Taitaa ainakin kymmenen vuoden raja mennä rikki. :')

      Kiitos! :)

      Poista
  2. hihi mitkä ihanat toivotukset lopussa :)
    Nämä helteet on täälläkin vetäneet jaksamisen aika minimiin, aika rennosti tuli otettua koko viikko. Niin, vaikka oon lomalla ja työni on tarjota maitoa lapselle niin usein kun se sitä kaipaa. Heh. Siispä voin vaan kuvitella kuinka poikki sinä olet ollut.

    Ei ole minusta treenaamaan näillä kuumilla, tosin perussairautenikin vetää kuumalla kroppaa lukkoon. Tai siis tekosyitä? ;) :D

    Mä tykkään tosta hernekeitosta, kerran vuodessa nautittuna :D

    Niin ja se hieronta. Etenkin jalkojen hieronta. Voi tsiisus mitä sillä saakaan aikaan :) Se on kyllä niin upea tunne, tai siis se hieronta on yhtä tuskaa mutta se kun jalat on ihan auki niin voi juku :)

    Piti kommentoida pitkästä aikaa. Kyllä mä aina sun juttuja luen, mutta oon mukamas liian kiireinen kirjoittelemaan. Koitan taas ryhdistäytyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)
      Kyllä nuo helteet varmasti vähän jokaisen voimille ottaa! Sama se sitten, että onko vaikka ihan kokonaan joutilaana kotona tai ulkona töitä paiskimassa, niin eiköhän se veronsa vaadi vähän jokaiselta!

      Hehee, jos mulla olisi tämän uupumuksen lisäksi vielä joku perussairaus, joka vetäisi kropan ihan lukkoon, niin veikkaampa, ettei treenejä välttämättä täälläkään tapahtuisi! ;) Ymmärrän siis kyllä! Joskus se tekosyyn ja syyn raja on ehkä vähän häilyvä, eikä sitä voi määrittää kuin ihminen itse.

      Kerran vuodessa saatan itsekin hairahtua Jalostajan hernesoppaan, se on tarpeeksi. :D

      On kyllä tosi jännä miten erilaiset koivet nyt on tuolta pohkeiden osalta. En tiennyt, että pohkeiden pitäisi olla noin irralliset ja pehmeät. :D

      Helteet vaikuttaa varmasti myös kommentoinnin tiheyteen, ei huolta. ;) Hihii. Mäkin sun juttuja lueskelen ja koitan aina välillä antaa siitä merkkiäkin sinne kommenttikenttään!

      Poista
  3. Hernekeittoo kannattaa tosiaan joskus tehdä. Halpaa on ja hyvää.

    Kissa on kuvassa taas niin silitettävän näköinen että ei oo tosikaan ja mukava että se on ok ja sulla on hyvännäköiset hiukset ja noilla pitkospuilla haluaisin kävellä.

    Mää haluaisin kans joskus laittaa sykemittarin töihin koko päiväksi, mutta en koskaan muista. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä joskus teen! Niin kauan, kun kuivattuja herneitä on saatavilla näin helposti kun Suomessa, niin täytyy hyödyntää. :)

      Natunen osaa kyllä tuon söpistelyn aika hienosti. Tossa olikin jännä mennä silittämään, kun vatsa olikin kylki ja kylki olikin vatsa. :D Pitkospuilla on ihana mennä. Pienestä pitäen oon niitä talsinut ja säännöllisesti pitää päästä, tai tulee vieroitusoireita. Tukkajuttuun en oikein tiedä mitä kommentoida, kun oli tosi huono hiuspäivä ja tää on muutenkin auringossa ihan kuivaksi kärähtänyt, että melkein hermo sen kanssa menee. :D Mutta tattista nyt kuitenkin!

      Mun piti tuoda mittari jo kotiin kun alkoi piiputella loppuvaa patteria siellä kaapissa yksinänsä. :D Joskus koitan ladata ja viedä takaisin ja sitten vielä mitatakin ne sykkeet. Ei oo heleppoo. :)

      Poista
  4. Joo, itse tehty hernekeitto hakkaa kyllä nuo kaupan keitot ihan täysin. Tai no, "itse tehty" = miehen tekemä.. En ole noita purkkikeittoja syönytkään vuosiin, mutta Jalostajalla on myös sellainen valmis pussikeitto (luomu), joka ei mielestäni ihan niin suolainen ole.

    Sä joskus kirjoittelitkin, että jos joskus palkkaisit pt:n niin se olisi tämä sama, jonka palveluja minäkin käytin? Mahtava tyyppi, ja mielenkiintoista nähdä, mitä saatte aikaan yhdessä, jos pt:n pakeille päädyt :). Mun mielestä sä et kyllä oo niin hardgainer, kun pyllykin pumpsahti noin vaan parissa kuukaudessa. Mutta itse varmaan omat gainssisi paremmin tunnet :D.

    Noi sun hyvät hierontakokemukset on kyllä saanut mut miettimään hierojan vaihtoa johonkin ihan kunnon urheiluhierojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mmhmh, oispa mullakin hernekeittospesialisti kotona. :D No, ei tää perunaspesialistikaan huono juttu ole ollenkaan. :) Kattelinkohan mää kaupasta semmosta pussiversiotakin? Kyllä niitä joitain vaihtoehtoja kävin vähän läpi. Jotkut jäi hyllyyn kun niissä oli jotain mun vatsalle liian pelottavia juttuja. Muutakin siis kuin herneitä. :D

      Joo Timppa tietysti! En osaisi edes harkita muita. Timpalla on tämmösistä mun tapauksista niin vahva näyttö ja muutenkin niin hyvä tyyppi, että tiiän jo, että meillä synkkaa. Minuahan kun ei kuka tahansa saa komennella ja neuvoa.. :'D

      Hehehee mua niin nauratti tuo hardgainer -juttu. :'D Jos olen hardgainer, mutta easy assgainer? :D Ei mutta tuo pyllyjuttu johtuikin siitä, että osasin treenata justiinsa niin kuin hardgainerin kuuluukin. Yksinkertaista, kovaa treeniä ja säännöllisesti. En vaan saa sitä samaa vietyä muihin treeneihin. Yksinkertaistaminen on kuitenkin yksi iso tekijä. Koitan sitä ottaa ohjeeksi muihinkin treeneihin. Enkä kyllä tiedä miten paljon se pylly oikeasti kasvoi lihaksesta ja miten paljon jostain muusta. Kun ei siellä enää tunnu olevan yhtään mitään ja lihas tuskin katosi kokonaan tässä ajassa pois. Kyllä siinä päällä oli paaaaljon jotain muuta. Vaikkakaan se tuskin tulee koskaan palaamaan siihen pikkupyllyyn, eli jotain sain aikaiseksi. Joskus osaan. :)

      Urheiluhieronta on siitä hyvä, että se sopii ihan kaikille. Ja onhan se erilaista käsittelyä kuin normaali hieronta.

      Poista
  5. Siis mä ite tänään just kauhistelin kuinka oon kutistunut, kun mun shortsit vaan roikkuu jalassa :'D Keväällä ne oli täydellisen sopivat. Sunnuntaina ku kävin puntarilla ni painoa tippunut melkein 5 kiloa töiden aloittamisesta eli siinä me sen siliän tien kaikki se paino mitä oon vuoden aikana saanut nostettua. Puuh :'D

    PT-hommelit kuullostaa mielenkiintoiselle ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HERRAMUNJEE viisi kiloa!! Mää en oo uskaltanut käydä puntarilla, mutta tiedän, että oon saanut pysäytettyä sen putoamisen ainakin nyt. Jotain lähti pois heti ekalla ja tokalla viikolla, mutta sitten stoppasi. Siltä ainakin tuntuu! Oon ainakin syönyt niin hemmetisti. :D Viittä kiloa multa ei varmasti ole lähtenyt, kun sitten painaisin jotain reeeeilusti alle 50kg, ja semmosta kaveria ei peilissä vielä ole näkynyt. :'D

      Oon tosi innoissani tosta PT-jutusta! Oispa jo sen aika! :')

      Poista
  6. Mullakin oli jalat IHAN erituntuiset hieronnan jälkeen! Tehtiin mun tankotunnilla lonkan avauksia alkulämmöissä ja mietin että tältäkö sen kuuluu tuntua... Oli nimittäin aiemmin aina sattunut ihan perkuleesti :D
    Hmmm. Hernekeitto on kyllä semmoinen ruoka mistä mulle tulee väkisinkin YÖKS-refleksi. Ala-asteella pakotettiin syömään vaikka nousi samantien hissinä suuhun. Ruokatraumoja :D
    Mutta oih nuo vadelmat ja kreikkalainen <3
    Kyllähän sinulla tuota selkää piisaa, hauisjumalatar ;) Mutta innolla ootan tuota pt-kuviota! Timppa olis meikäläisenkin valinta jos olisi ylimääräistä rahaa. Täältä vielä pepputsempit, nyt vain lääkkeeksi paljon ruokaa ja kyykkyä! <3

    Ja hajosin ihan täysin tuolle lopputoivotukselle :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin jännä miten sitä pitää normaalina sellaista kaikkea, mikä ei oikeasti ole normaalia! Vasta kun kaikki toimii niin kuin pitääkin, sitä miettii, että ai TÄLTÄ sen kuuluu tuntua. :D
      Mä veikkaan, että meillä on kaikilla jotkut omat ruokatraumat lapsuudesta.. Hyhhyh, ei kuulosta kivalta sun kokemukset, enkä yhtään ihmettele, ettei tee enää hernaria mieli!
      Vadelmat ja kreikkalainen on <3 Ja pensasmustikat! <3
      Hehee, kiitos. :') Jännää, että selkä on ainoa, jota en aktiivisesti kehitä ja jolle olen kautta aikain tehnyt vaan kahta liikettä, joista toinen niistäkin on vain kuminauhaliike. :D Timpan oppeihin on jo kyllä hirveä hinku, mutta vielä pitää lykätä! Kun ei se ihan ilmaista lystiä tosiaan ole. Pepputsempeistä kiitosta! Kyllä se joskus taas sieltä ponnahtaa takaisin! Vai mitä, Timppa?!

      :')

      Poista