lauantai 7. kesäkuuta 2014

Liebster Award - blogihaaste!

Sain tämmösen hienon tunnustuksen pariltakin blogilta tässä hiljattain ja innostuin tosi kovin tekemään tämän haasteen! Tuli todella hyvään saumaan, tämmösiä teen nyt mielelläni. Joskus aikoinani olen tämän saman tehnytkin, kun joltain tunnustuksen sain, mutta siitä alkaa olla varmaan lähemmäs kaksi vuotta jo aikaa. Joten ei muuta kuin uudestaan!

Tällä kertaa tunnustus tuli kahdelta ihanaiselta naiselta, Monnalta ja Voimariinilta. Kiitos! <3


Säännöt:

1. Postaa palkinto blogiisi.
2. Kiitä bloggaajaa, joka antoi palkinnon sinulle ja linkkaa takaisin hänen blogiinsa.
3. Kirjoita 11 satunnaista faktaa itsestäsi.
4. Vastaa nimeäjäsi 11 esittämään kysymykseen ja aseta 11 kysymystä sinun ehdokkaillesi.
5. Nimitä 11 bloggaajaa, jolle tahdot tämän palkinnon antaa.
6. Ilmoita ehdokkaillesi, että olet nimennyt heidät.

Mun on vaikea keksiä näitä satunnaisia faktoja, kun niitä olen täällä laukonut siellä täällä, joskus aika paljonkin. :D Mutta koitan keksiä sellaisia, joita ei ehkä olisi täällä vielä käsitelty! Mitään suuria paljastuksia ei ole luvassa, kun ne on kaikki olleet avointa tietoa jo alusta lähtien (esim. että en juo alkoholia, en syö herkkuja, en halua lapsia, olen introvertti, enkä yleisesti pidä ihmisistä, mitä näitä nyt on).

1. Tahtoisin voittaa isoja summia rahaa lotossa. Ihan vaan sen vuoksi, että saisin ne kaikki tatuoinnit, jotka tahdon saada. Mulla on koko ajan monta ideaa mielessä, jotka tahtoisin ihooni.

2. En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka eivät pidä eläimistä. Olen oikein asiaa miettinyt, että miten sellaisia ihmisiä voi olla olemassa? Heiltä täytyy puuttua sydämestä se jokin osa, joka avulla kykenee tuntemaan rakkautta jotain muitakin kuin ihmisiä kohtaan. Tämä piirre kertoo mulle ihmisestä aivan valtavasti.

3. Olen äärimmäisen harvoin yksinäinen, vaikka olen äärimmäisen harvoin kenenkään seurassa (paitsi miehen ja kissan). Tapaan mulle tärkeitä ihmisiä vain muutaman kerran vuodessa.

4. Musiikki on mulle aivan valtavan tärkeää. Autossa soi musiikki, kotona on aina telkkarista jokin musiikkikanava päällä, treenatessa kuuntelen omaa iTunesin soittolistaa ja koneella ollessani katselen/kuuntelen myös YouTubesta musiikkia jonkin verran. Joskus voin viettää tuntikausia musiikkikanavaa katsellessa. Välttämättä samaan aikaan ei tarvitse tehdä yhtään mitään muuta! Tahdon nähdä kaikki uudet videot aina heti. Kuuntelen ja luen sanoja, mietin merkityksiä. Musiikki myös vie helposti tiettyyn hetkeen takaisin ja tuo tuhansia tunteita mieleen. Joskus ei kykene kaikkea musiikkia kuuntelemaan sen vuoksi, että siihen liittyy niin kipeitä muistoja. Musiikki saa muutenkin kauneudessaan monesti kylmät väreet aikaan ja kokemaan niin suuria tunteita, että itken. Joskus jollakin esiintyjällä on niin vahva läsnäolo ja äänestä huokuu kokemus ja tuska, että tunnen sen, mitä hän tuntee. Ja siksi tulee itku. Ne on hienoja hetkiä. Semmosia artisteja arvostan eniten. Tykkään itse myös laulaa, tykkäsin jo ihan pienestä pitäen. Opin laulut nopeasti, ihan parilla kuuntelukerralla ja sanojen seuraamisella saatan osata jo koko laulun, alusta loppuun. Haastavampia lauluja on hauska opetella, joita ei opikaan ihan ensimmäisillä kerroilla. Sanat ja melodiat jäävät mulla päähän pitkäksi aikaa, vaikka kappaletta ei kuulisi yli kymmeneen vuoteen. Osaan sen suurilta osin tauosta huolimatta, jos se jostain yhtäkkiä tulee. Se, että onko mulla mitenkään erityisen hyvä lauluääni, on sitten ihan toinen juttu.. :')

5. Uskon vahvasti enteisiin, merkkeihin, siihen, että universumi ohjaa oikeaan suuntaan ja elämä kantaa. Pitää vain uskaltaa. Ja luottaa. Kaikella on tarkoitus. Uskonnon kanssa tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Olen ateisti.

6. Silloin kun olin pieni, rahka oli meidän perheessä suurta herkkua. Äiti teki yleensä banaanirahkaa. Yllättäen rahka banaanilla on edelleen mun lempparia. Tykkään rahkan ominaismausta ihan kahelina!

7. Meillä kirjoitetaan joka päivä kiitollisuuspäiväkirjaa. Jokaisesta päivästä kirjoitetaan kolme (tai enemmän) asiaa, joista sinä päivänä oltiin kiitollisia. Nuo kirjoitetaan aina ennen nukkumaan menemistä ja luetaan ne toisillemme. Oppii huomaamaan, että huonossakin päivässä on aina jotain hienoa. Oppii myös huomaamaan, mitkä asiat oli toiselle niitä tärkeimpiä. Ollaan noin vuoden alusta kirjoiteltu ja vain yksi päivä on jäänyt kirjaamatta. Se oli se päivä, kun kissa sairastui. En suostunut keksimään silloin mitään ihanaa sellaisesta päivästä, jolloin opin, että olen menettämässä jotain niin tärkeää.

8. Tiedän luonnosta paljon, eläimistä, kasveista, kaikenlaisista ilmiöistä. Isän kanssa pienenä mentiin vaikka missä ulkona, ollaan marjastettu, sienestetty ja muuten vain vietetty aikaa luonnossa. Kävelty kilometreittäin, poljettu sitäkin enemmän. Isä opetti mulle luonnosta tosi paljon. Viihdyn edelleen luonnossa loistavasti ja sinne on myös tärkeää säännöllisesti päästä. Vesi ja metsä on mulle tärkeitä ja niiden luona on rauha. Sisälläni asuu myös pieni lintubongari - itselle ensimmäistä kertaa bongattu lintulaji on aina ihan yhtä sykähdyttävä kokemus. Tämä on ollut näin jo varhaisesta teini-iästä lähtien, ja tämän kaltaisista asioista tulen kovin onnelliseksi. Lisäksi Avara Luonto ja muut luonto-ohjelmat ovat lemppareita. Niitä olen katsonut ihan pienestä pitäen. Toiset lapset heräsivät viikonloppuna katsomaan piirrettyjä. Mä heräsin katsomaan Merten Salaisuuksia.

9. Mun on tosi helppo karsia elämästä ihmisiä pois. Jos jokin asia häiritsee jatkuvasti, jos jostain ihmisestä saan vääränlaisen tunteen, huonoa energiaa, jos joku henkilö tekee mielestäni jonkin ratkaisevan virheen meidän välisessä suhteessa, voin ihan surematta karsia tuon henkilön kokonaan elämästäni pois. Harvoin ajattelen asiaa sen jälkeen, harvoin tulee ikävä. Tietysti jos jonkun kanssa on valtavan pitkä historia (vuosikausia), on tilanne ikävän suhteen toinen. Mutta se pitkäkään historia ei estä sitä, ettenkö voisi elämästäni potkia pois, jos siihen on hyvä syy.

10. En tykkää varpaista. En yhtään. Omat vielä menee, mutta toisten ei. Enkä varmana koske toisen varpaisiin! Jos vahingossa kosken, niin tulee kylmiä väreitä. Yyyyyh. Varpaat ei oo mun juttu.

11. Olen HSP. Highly sensitive person, erityisherkkä ihminen. Niin suurella pistemäärällä, että maksimiraja helisee. Elaine Aronin kirja on ollut elämäni tärkein kirja. Läheisistä löytyy myös pari HSP:tä. Tykkään meidän kaltaisista ihmisistä. Ei kukaan muu ymmärrä näitä hullutuksia, mitä tähän liittyy. :D


Sitten vastauksia kysymyksiin! Aloitetaan Monnan kysymyksillä:

1. Mikä nykyisessä elämäntavassasi on parasta?
Kyllä se on tämä olo. Ennen terveellisiä elämäntapoja sydän hakkasi miljoonaa ja olin koko ajan hengästynyt. Siksi olen iloisempi aerobisesta kunnostani kuin punteilla kasvatetuista lihaksistani. Siksi en luovu aerobisesta, vaikka se hidastaa lihasten kasvua. Huolimatta siitä, että ykköstavoitteeni on kasvattaa niitä lihaksia.

2. Pahin pelkosi, liittyen omaan vartaloosi?
No kyllä se olisi, että en enää kykenisi sitä käyttämään. Jos jotain sellaista sattuisi, että olisin riippuvainen toisesta ihmisestä, jotta saisin normaalit arjen rutiinit tehtyä.

3. Mitkä on kolme asiaa, joita tarvitset päivittäin?
Happi, ruoka ja juoma on aika tärkeitä asioita. :P

4. Minkä elämänohjeen haluaisit jakaa muille? 
Älä monimutkaista asioita, jotka ovat hyvin yksinkertaisia.

5. Paras tapasi rentoutua?
Luontoon meneminen, kävelylle lähteminen. Ei mikään vedä vertoja tuolle. Missään en rentoudu yhtä hyvin.

6. Mikä on bravuuriruokasi?
Taitaa olla uuniparsakaalit! Missään en niitä nähnyt ennen kuin sitten itse keksin niitä tehdä. Sen jälkeen niitä alkoi näkyä siellä täällä. ;) Ne on herkkua. <3

7. Miksi aloitit bloggaamisen?
Mulla oli jo kaksi blogia ennen tätä. Ensimmäiseni oli meidän Saksan elämästä kertova blogini, toinen keskittyi (keskittyy edelleen välillä) lähinnä avautumisiin asioista, joista teki mieli avautua. Treenaaminen ja terveelliset elämäntavat oli kuitenkin myös iso osa elämääni, joten oli luonnollista tehdä blogi tämänkin aiheen ympärille. Tämän jälkeen on myös syntynyt kaksi uutta blogia, toinen niistä keskittyi Skotlantiin muuton ja siellä elelyn ympärille (ja nykyään myös tähän Suomeen muuttoon ja sopeutumiseen), sekä valokuvausblogi löytyy myös.

8. Mihin tuhlaat eniten rahaa?
Laadukkaasen ruokaan. Se on ainoa vastaus, minkä tähän keksin. Kaikkea muuta sitten säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta mitään tiettyä juttua sieltä ei kyllä nouse ylitse muiden.

9. Tilanne, jolloin olet kokenut suurta pelkoa?
Hiljattain tuo kissan menettämisen pelko. Varsin musertava tunne.

10. Tilanne, jolloin olet kokenut suurta iloa?
Kyllä se oli se päivä, kun mentiin naimisiin. <3


11. Minkä taidon tahtoisit osata?
Olen aina haaveillut siitä, että osaisin tehdä spagaatin. En kuitenkaan tarpeeksi, että harjoittelisin. Mulla kun tuo venyttely vaikuttaa hyvin huonosti jalkojen toimintaan (monen päivän maitohapot) ja pilaisin sillä monet jalkatreenini. Mutta kivaa se oisi, jos osaisin. En kyllä tiedä miten siitä hyötyisin, mutta hauskaa se olisi. :')

Sitten Voimariinin kysymyksiä!

1. Missä tilanteessa tunnet olosi itsevarmaksi?
Kun ollaan tekemisissä asian kanssa, jonka tiedän osaavani. Tai sitten näin naisena voin vastata, että silloin kun tiedän vaatteiden istuvan hyvin päälle ja näyttävän hyvälle juuri mun päällä, ja ehkä tukkakin on poikkeuksellisen hyvin. Silloin!

2. Missä tilanteessa tunnet olosi epävarmaksi?
Luonnollisesti päinvastaisessa tilanteessa. Jos olen tekemisissä asian kanssa, jota en osaa. Jos tukka on huonosti ja tursuan vaatteistani, jotka eivä istu päälle. Silloin.

3. Ketä ihailet ja miksi?
Kaikkia, joilla on rohkeutta elää juuri sellaisena kuin on, rohkeutta toteuttaa unelmiaan. Heitä, joilla on kykyä olla lyttäämättä toisia alas, kykyä olla valittamatta joka (hemmetin) asiasta, kykyä pitää toisia selkeästi loukkaavat mielipiteet ominaan. Kykyä olla riehumatta anonyyminä ympäri nettiä. ;) Koitan elää itse juurikin niin, kuin ne ihmiset elävät, joita ihailen.

4. Mikä saa sinut surulliseksi?
Eläinten kaltoinkohtelu. Se, ettei maapallosta välitetä. Se, ettei omien valintojen ja tekojen seurauksia osata nähdä. Välittämisen puute. Sitä nuo kaikki on ja se saa surulliseksi. Erityisesti surettaa, että siitä kärsii ne kaikki, jotka ovat tilanteeseen täysin syyttömiä. Kuten eläimet.

5. Mikä saa sinut nauramaan sydämesi kyllyydestä?
Sellaiset typerät jutut, jotka yleensä tapahtuu ja tulee mieleen silloin kun on kaikista väsynein. Sellaiset jutut, joissa ei ole mitään järkeä. Silloin voi hihityttää niin, että on tulla pissit housuun! :')

6. Jos voittaisit lotossa miljoonia, mitä tekisit?
No ottaisin niitä tatuointeja. :D Mutta miljoonilla saisi sentään jo jotain muutakin.. Antaisin sitä ensimmäisenä läheisille sen verran kun tarvitsevat; velkojen maksuun ja tarpeeseen tuleviin suuriin hankintoihin tai haaveiden toteuttamisiin. Ja sitten meille tulisi varmasti hankittua taloa tuolta Keski-Euroopasta. Näillä pääsisi alkuun ja säästöönkin jäisi.

7. Millaisen tulevaisuuden toivoisit blogillesi?
Öh. En minkäänlaista? :D Kun en oikeasti tiedä mihin tämä vielä päätyy vai päätyykö minnekään. Kai sellaista toivon, että saisin pitää tämän sellaisena kuin tahdon. Se voi myös tarkoittaa, ettei sitä ole. Mutta tämä on tosiaan kaikki ihan itsestä vaan kiinni, kuten tähänkin asti, eikä mulla ole mitään haluja muuttaa tätä tapaa mihinkään suuntaan. Ehkä vähempi näkyvyys voisi olla jossain kohtaa paikallaan.

8. Kerro kolme positiivista luonteenpiirrettä itsessäsi.
Vahva pää, rohkeus, realismi.

9. Pyydä jotakin sinulle läheistä kertomaan kolme positiivista luonteenpiirrettä sinussa.
Miehen suusta: päättäväisyys, luotettavuus, perusteellisuus.

10. Millainen on unelmiesi kolmen ruokalajin illallinen?
Hmm. Naan -leipää alkupalaksi, naan -leipää pääruoaksi ja naan -leipää jälkkäriksi. :D

11. Jos kirjoittaisit kirjan, mikä sen nimi olisi?
Ei se ole mitään rakettitiedettä.

Kiitos hienoista kysymyksistä molemmille! <3

Meikä on niin valoisa persoona!

Sitten kysymyksiä tuleville haastetuille! Olen sen verran ovela, että anastan kysymykset herralta nimeltä Bernard Pivot. Jos joku on joskus katsonut sarjaa Tähdet Kertovat (Inside the actors studio), niin siinä lopussa esitetään tämä kysymyssarja. Kysymyksiä on kuitenkin vain kymmenen, joten yhdestoista on oma lisäykseni. Pivot'n kysymykset + oma lisäykseni tulee tässä:

1. Mistä sanasta pidät eniten?
2. Mistä sanasta pidät vähiten?
3. Mikä sytyttää sinut?
4. Mikä sammuttaa intosi?
5. Mikä on suosikkikirosanasi?
6. Mitä ääntä rakastat?
7. Mitä ääntä inhoat?
8. Mitä muuta kuin omaa ammattiasi haluaisit kokeilla?
9. Missä ammatissa et haluaisi olla?
10. Jos Taivas on olemassa, mitä toivot Jumalan sanovan sinulle saapuessasi Taivaan porteille? (Ja ateistien pitää vastata tähän kanssa! Eli mun pitäisi myös. ;))
11. Mikä on lempituoksusi?

Ja haaste palkintoineen laitetaan eteenpäin blogeille, joiden kirjoittajista tykkään kovasti:

Elina Heidi Rinkelin blogi,
Jaanaban Liikuntapäiväkirja,
Eikun How I met my muscles,
Kaalikaverin (nykyisen Maritan ;)) Lautasella -blogi,
Jeritan blogi,
Tiinan Graceful and fit,
Pian Liikuntakärpäisen puraisu,
Katjan Blindfolds,
Miran Projektina Maya kuntoon!

Siinä ei nyt yhtätoista ole, mutta meikäikuinenkapinallinen ajatteli pärjätä sen tiedon kanssa - koittakaa tekin. :D Voimariinille ja Monnalle olisi mennyt tämä myös, mutta molemmat on vissiin kaksi tai kolme kertaa jo haastettu, joten jätetään heidät rauhaan. :') Niillä se yksitoista olisikin täyttynyt.

Semmosta tähän lauantaihin! Hyvät viikonlopun jatkot kaikille. Meillä on täällä vähän parempi fiilis, kun kissa sai vähän toivoa. Siitä kirjoittelin tuonne toiseen blogiin aiemmin tällä viikolla. Ootte kaikki olleet ihania, kun ootte jaksaneet kommentoida ja tukea tässä asiassa. Arvostan ihan valtavasti! Kiitos.

Pieni on ihan lääkepöhnässä, tassu paketissa. <3

20 kommenttia:

  1. Kiitos Heidi :) Perehdyn haasteeseen ajan kanssa ensi viikon aikana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! :) Kiirusta ei ole. Kunhan vaan mielellään mahdollisimman nopeasti. :D No ei vaan! Edes joskus on tarpeeksi. ;)

      Poista
  2. Ekat kysymykset: Kutonen! Meillä kotona oli mustikkarahka ihaninta. Tykkäsin eniten semmosesta rahkasta, jossa ne mustikat ei värjännyt sitä rahkaa eli piti sen puhtaan valkoisena. Niin ja rahkassa oli aina sokeria ja muistaakseni myös kermaa.

    Ysi! Joskus ihan pelottaa, miten helppo niistä pahanolon tuottavista (joskus ovat olleet sellaisia ihan tietämättään) onkin helppo päästää irti. Olen joskus jopa ajatellut olevani tunteeton kun kykenen moiseen siteiden katkaisemiseen. Olen kuitenkin todennut, että suojelen itseäni pettymiseltä ja turhalta ahdistukselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mmmhhh.. äipän tekemät rahkat <3 Muistan, että meilläkin oli tuommoisia mustikkarahkoja, jossa mustikat eivät värjänneet sitä rahkaa! Ja kyllä, niissä tosiaan oli sokeria ja kermaa. Ilmankos olivat niin suurta herkkua. :D Mutta silloin mä tykästyin tuohon rahkan ominaismakuun ja se niissä on edelleen se syy, minkä takia niitä syön. Rahka on hyvää!

      Mun mielestä jokaisella on oikeus tehdä elämästään sellainen millaisen siitä tahtoo tehdä (kunhan nyt ei toisia pyri sillä elämäntyylillä satuttamaan). Jos siihen vaaditaan, että joku ihminen pitää sieltä karsia pois, niin sitten se ihminen karsitaan. Itse ollaan omasta onnesta vastuussa ja joskus joku ihminen jarruttaa sitä kaikkea. Vaikka ei itse sitä tietäisikään. Joskus jostain ihmisestä, pääpiirteittäin harmittomasta sellaisesta, tulee vaan huonot fiilikset ja jatkuvaa päänvaivaa. Parempi on silloin olla ilman sitä elämässään. Mulla se on tosiaan monesti naps vaan ja pihalle. :')

      Poista
  3. Kiitos haasteesta :)!

    Kohta 2.: eläimistä pitämättömät ihmiset. En vaan käsitä minäkään. Ymmärrän paremmin, jos taustalla on pelko tai vaikka lapsuuden ikävä kokemus. Mutta sellaiset, joille eläimet on vaan "meh"; no, se vaan leimaa koko ihmisen minun silmissäni.

    Ja noista Monnan kysymyksiin vastauksista nro 5: juuri tänään siskon koiraa lenkkeilyttäessä katselin tuolla joenrannassa niittyjä ja metsää, ja silmä ja mieli lepäsi siinä kaikessa kesän vihreydessä. Jostain muistan lukeneenikin, että tuontyyppisillä maisemilla (vettä ja vihreää) on ihan huomattavan positiivisia vaikutuksia verenpaineeseen ja mielialaan. Toivoisin, että kaikilla olisi mahdollisuus viettää aikaa noin rentouttavissa maisemissa; vähenisi varmaan myös se anonyymi riehuminen netissä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaatten hyvät. :)

      Jotenkin niin vaikea käsittää noita eläimistä pitämättömiä ihmisiä. Pakko sieltä sydämestä on puuttua jokin osanen. Mulla meinaa aivot poksahtaa kun oikein mietin, että kummosia nämä ihmiset sitten ovat ja mitä kaikkea se heistä kertoo. Se kertoo niin valtavasti! Eikä varmasti pelkästään sitä, että se ihminen ei nyt vaan tykkää eläimistä. Kyllä se piirre ulottuu niin monelle muullekin elämänalueelle. Jotenkin vähän pelottavakin piirre. Että mihin kaikkeen he kykenevät. Ja mihin kaikkeen eivät.

      Vettä ja vihreää. Siinä on kyllä mun juttuni tuolla luonnossa. Ihan varmasti tekisi niille anonyymeille välillä hyvää nostaa se takamus siitä koneen äärestä ja käväistä vähän tuolla pihallakin välillä. ;)

      Poista
  4. Mullekin kolahti toi kakkoskohta. En ymmärrä minäkään. Kymppikohta vähän nauratti. :D

    Tämä tulee ehkä hieman myöhässä, mutta tsemppiä täältäkin ja paranemistoivotukset kissalle! Onneksi tilanne näyttää hieman paremmalle kuin vielä hetki sitten. Raskastahan tuo silti on, ei siitä mihinkään pääse. Kovasti voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon niin koittanut ymmärtää sitä oikein laajasti, mutta toistaiseksi en ole vielä asiaan saanut selvyyttä. Jatkan mietiskelyjä, mikäli aivoni sallivat. :D Ja kiva, että mun varvasfobiani aiheuttaa naurua. :D

      Myöhässä ei tsempit tule, kun ei tuo tilanne sinänsä isosti muuttunut ole. Pieni toivo saatiin, mutta esimerkiksi paranemisesta ei ole minkäänlaisia takeita. Eikä sitä odotetakaan. Tämän hetken tiedon valossa kuusi kuukautta on se elinikä, joka tässä on mahdollisesti odotettavissa leikkauksen jälkeen. Tieto voi kuitenkin muuttua jossain kohtaa ja se oisikin ihana asia. Peukut pystyssä. Kiitos!

      Poista
  5. Pakko kommentoida kissakuvaa :D
    Meiän yhel kissal oli ns. tassu paketissa kerran ku silt oli otettu verikoe (tutkittiin epilepsiaa, myös niskassa oli kaljuks ajettu kohta ku otettiin sieltäkin näyte), nii heti ku kaveri oli tarpeeks heränny tokkurasti nii jalan paketti sai kyytiä ;D
    Mut sit ku omalla kissalla oli täs joku aika sitte ns. kinkkuverkko päällä, koska mahassa oli pari tikkiä, nii se ihme ja kumma anto sen puvun olla päällä. Mitä nyt välillä se vahingossa jotenkin itsestään putosi pois päältä ;) Kauluria en raaskinu pitää kert toinen anto sen haavan olla rauhassa. Ja sitä paitsi toinen kissa pelkäs kaveriaan ku sillä oli outo verkkoasu sekä kauluri :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee! Voin vaan kuvitella, että tassun paketti sai kyytiä. :D Meillä oltiin tokkurassa tuntikausia ja itse olin vastuussa siitä, että paketti sai kyytiä. Leikkasin sen varovasti auki ja koitin repiä irti. Vaati aika paljon, että sain sen pois, oli kovin karvoissa kiinni. Ihan kiva karvatuppo sen mukana sitten lähtikin. :D
      Kauluri on kurja, sitä ei meillekään tule. Itse olen askarrellut tarvittaessa puvun (kuten sterilisaation jälkeen). Tällä kertaa aateltiin käydä ostamassa semmonen, kun niin paljon on tarjolla nykyään kaupassa kaiken maailman vaatetusta elukoille. Voi olla, että sen kinkkuverkon tosin saa mukaansa lääkäriltä. Katsellaan, onko meillä kinkku vai jokin muu viimeisen muodin mukainen otus kotona sitten. :')

      Poista
  6. Mulla välähti heti kun mainitsit Pivot'n, mä oon ihan onnessani katsonut niitä haastatteluita! En muista koska ensimmäisiä kertoja törmäsin kanavasurffaillessa tuohon ohjelmaan, mutta kauan siitä on, ehkä joskus yläasteella??? Muistan että haastattelussa oli silloin Julia Roberts. Tykästyin samantien siihen että haastattelutilanne oli aivan erilainen kuin mitä yleensä näki, varsinkin kun kyseessä oli sellaiset supertähdet kuin Roberts, Brad Pitt tai Johnny Depp. Ja mulle on jäänyt jostain syystä mieleen se, että Julia Roberts inhosi eniten maailmassa itkua. Ääntä siis. Mua on aina harmittanut se, että aina törmään tuohon ohjelmaan satunnaisesti eikä mulle ole koskaan selvinnyt, tuleeko tuo joltain kanavalta joskus säännöllisesti. Ehkä noita löytyisi kenties tuubistakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mää kattelin sitä joskus muinoin, oisiko ollut joskus 16 tai 17 vanhana! Se oli valtavan mielenkiintoinen. James Lipton oli tosi hyvä haastattelija ja ihan hurjan mielenkiintoisia juttuja kävi aina ilmi. Isoja staroja lavalla, mutta ei ne kuitenkaan ollut mitään julkkishaastiksia. Kattelin sitä silloin joskus säännöllisesti. Enää ei taida tulla mistään. :/ Paitsi tietty mahdollisesti YouTuben puolelta. ;) Tykkäsin aina kovin kanssa tosta lopun kysymyssarjasta!

      Poista
  7. hahaa, oon ajatellutkin, että taidat olla hsp! toinen mokoma ilmoittautuu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä HSP toisen moisen tunnistaa! ;) Olen itsekin bongaillut meikäläisiä ympäri blogia ja onnistuneesti vihjannutkin asiasta jollekin, joka on sitten kokenut sen myötä saaneensa elämäänsä paljon helpotusta! On rikkautta tietää, että ollaan tämmösiä. :)

      Poista
  8. Kiitos.
    Hyvä postaus ja löysin tosi paljon samaa ittestäni kun noissa sun yhdessätoista kohdassa. =)

    Varpaat =D, entä jos joku tulee teille paljain varpain, onko se ok?

    Mää en kans tajua miten voi tulla ihmiseksi joka ei pidä eläimistä. Luonnon eläimiäkin jotkut kohtelevat kaltoin ihan huvin vuoiksi, oon kuullut joskus ihan hirveitä tarinoita semmosista ihmisistä ja niitten teoista, ärsyttävää. Hyhhyh.

    Mutta teidän kissa on aina niin jotenkin raikkaan näköinen, se on varmaan toi väritys. Harmaa ja puhtaanvalkoinen, ihana. Se näyttää jotenkin erikoispuhtaalta. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Ei voi kamalan yllättynyt olla, että sieltä löytyi samanlaisuuksia. :)

      Joo en tiiä mistä tää varvasjuttukin on alkunsa saanut, en oo varma onko ollut aina. Kyllä mulle on ok jos joku kävelee meillä paljain varpain, joskin ällöttelen sitä ehkä myöhemmin jos olen tuolla lattiantasalla ja se tulee mieleen. :D

      Ihmisistä löytyy kyllä niin paljon pahuutta. Eikö se Gandhikin sanonut, että kansakunnan sivistyksen taso mitataan sillä miten se kohtelee eläimiään? Pätee varmaan yksittäisiin ihmisiin kanssa ihan samalla tavalla.

      Erikoispuhdas Natunen. :D Olipa hauska ajatus. Tuossa turkissa tosin lika näkyy sitten tosi helposti. Tännekin kun muutettiin niin se tonki joka paikan niin, että oli naama ja tassut ihan mustana, en tiiä missä oli ollut. Varmaan saunassa.

      Poista
  9. Kiitos tunnustuksesta :) Kiva, että tykkäät ;)

    VastaaPoista
  10. Tuo 2. kohta! Oon aina miettiny samaa, enkä voi ymmärtää.. Toisaalta taas, kovin moni ihminen ei voi ymmärtää sitä, etten pidä lapsista enkä niitä itselle halua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aika harva äiti-ihminen ymmärtää sen, että joku ei lapsia tahdo.. ;) Mietin tuota eläinasiaa tältä lapsiasiankin kantilta, mutta en saanut rinnastettua siihen. Jos ei tykkää lapsista eikä niitä tahdo itselleen, niin siinä on kyse äidinvaistojen puuttumisesta. Mulla ei semmosia vaistoja oo ja muitakin syitä siihen, miksi en lapsia tahdo. Mutta en tiedä mitkä vaistot ohjailee eläinrakkautta? Ei sellaista vaistoa ole. En tiedä minkä puuttuminen siitä kertoo sitten.. Ihmisestä se ainakin kertoo. Jos joku ei tahdo lapsia, niin se kertoo ihmisestä vaan sen, että se joku ei tahdo lapsia, syitä voi olla taustalla vaikka kuinka monta erilaista tai sitten vaan siitä äidinvaiston puutteesta. Mutta jos joku ei pidä eläimistä, se kertoo (mulle ainakin, en tiiä oonko oikeassa tässä) siitä, että se joku ei ole kykenevä rakastamaan mitään muuta kun omaa lajiaan ja se on suuri juttu se. Itte kyllä rakastaisin lastani, jos semmosen haluaisin ja olen myös kykenevä rakastamaan lapsia muutenkin, tapauskohtaisesti, niin kuin muitakin ihmisiä.
      Lisäksi varmaan aika harva lapsista tykkäämätön olisi lapsia valmis satuttamaan tai olisi välinpitämätön sellaisen kohdatessaan? Minä en ainakaan. Ei lapsia saa satuttaa siinä missä ei eläimiäkään. Sitten taas moni on valmis sulkemaan silmänsä kun eläimiä satutetaan tai olemaan muutenkin täysin kykenemätön empatiaan eläimiä kohtaan. Sitä en käsitä ja se kertoo ihmisestä paljon. Tietysti jos joku tahtoo lapsille pahaa niin se kyllä kertoo ihmisestä paljon. Semmonen ei oo terve päästänsä.

      Olipas siinä. No olen tosiaan asiaa miettinyt ja mietin varmasti jatkossakin. :D

      Poista