sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Treeniviikko 10 + tulevaisuudesta

Tällä kymppiviikolla treenattiin seuraavanlaisesti:

Maanantai: selkä, hauikset ja vatsa. Kesto: 1:14.

Tiistai: 40min crossailua, 14.30km.

Keskiviikko: jalat, vatsa + kyljet. Kesto: 1:20.

Torstai: ojentajat, olkapäät + hauikset. Kesto: 1:20.

Perjantai: 40min crossailua, 15.15km.

Lauantai: lepo.

Sunnuntai: jalat, olkapäät. Kesto: 1:04.


Justiinsa semmonen viikko kun pitikin olla. Parissa treenissä tosin pääsi kestot venähtämään sinne 1:20 asti ja se johtuu ihan vaan siitä (josta aiemmin jo kirjoitinkin), että aamupäivän tehokkaan treeniajan kulutin muissa jutuissa ja treenaamaan pääsin vasta parhaimman tehokkuushuipun jälkeen. Silloin sarjatauot vähän venähtää, mutta nyt mennään tällä muutama viikko. Katsotaan joskos jatkossa sieltä löytyisi myöhemmältäkin ajankohdalta tehokkuushuippua.

Joo ei olla hehkeinä ei. Ei tarttekaan!

Tämän päivän jalkatreeniosiossa koitin jullea (hyvää huomenta -liikettä) takareisille. Ihan muutaman kerran olen ennen koittanut, mutta nyt aattelin ihan ohjeita katsomalla opetella. Että jos siitä saisi oikein vakioliikkeen treeneihin! Ja onpahan oikeasti aika hankala, että sen saa sujumaan niin kuin kuuluu. Polvet täytyisi pitää lukossa, selkä tietty suorana (tämä mulla tulee automaattisesti) ja pitäisi osata työntää sitä takapuolta taaksepäin, sen sijaan, että kumartuisi vain eteenpäin. Tuo takapuolen työntäminen tuntui olevan mulle haastavinta, niin helposti sitä vain taivutti kroppaa alaspäin. Polvien lukituksenkin muistin joka toisella toistolla.. Tosin koukkupolvilla liike menee takamukseen, joten ei haittaa sekään! :D Kolme sarjaa tein ja painot eivät päätä huimanneet (alle 30kg..). Jotenkin se meni sinne minne pitikin, vaikka suurin tuntuma tuntui lähinnä alaselällä. Nimittäin välittömästi noiden sarjojen jälkeen takareidet kipeytyivät ja koivet tärisivät heti kun niillä koitti jotain tehdä. En pystynyt enää treenin jälkeen edes demonstroimaan liikettä miehelle, kun heti nappasi takareisistä kiinni. Kattellaan taipuuko huomenna pytylle. :D Nämä on vissiin näitä liikkeitä, joita tehdessä ei treenattavaan lihakseen juuri koske, mutta seuraavana päivänä kyllä tietää, että sinne meni minne pitikin.

Tänään pääsin myös ensimmäistä kertaa muutamaan viikkoon tekemään pohkeita, jotka olivat tatuoinnin vuoksi tauolla näin pitkään. Saas nähdä kummoset kivut niihin tulee. Pohjelihaskipu ei oo kyllä hauskaa laisinkaan. Kävely on aika haasteellista silloin kun niihin kovin sattuu.

Perjantaina.

Lauantaina.

Sunnuntaina.


Eilen söin piiiitkästä aikaa yhden omenan. Viimeksi vissiin joskus loppukesästä syönyt ja lopetin silloin, kun vatsa turvotteli niistä niin kovin. Lisäksi syön AINA punaisia omenoita. Nyt mies on kuitenkin ostanut näitä Granny Smithejä, joista en ole koskaan välittänyt, mutta olen pienen palan nakertanut aina silloin tällöin miehen omenasta. Eilen tein niin taas ja sehän maistui ihan tajuttoman hyvälle, ei ollut niin kirpeä kuin aiemmin ovat olleet. Innostuinkin syömään ihan kokonaisen omenan itsekseni. Mutta eipä se vaan taaskaan sopinut.. Turvotuksista en tiedä kun sitä on vatsassa edelleen koko ajan, kiitos probioottikuurin aloituksen, mutta sellainen jännä juttu tapahtui, että röyhtäilin vaahtoa seuraavan tunnin ajan. Olkaa hyvät tästäkin tiedosta. :D Mikään uusi juttu tuo ei ole, mutta viimeksi vastaavaa on tapahtunut nimenomaan omenoiden syömisen jälkeen, joten noista se nykyään pääasiassa johtuu. Joskus kuusitoistakesäisenä muistan istuneeni serkun kanssa ulkona ja syötiin Missä Äx -namusia, joiden jälkeen röyhtäilin vaahtoa ja peläytin serkkuni pahanpäiväisesti, että nyt iski raivotauti! :'D Vaahto tosiaan tulee ylös ja ulos suustakin, jos vaan annan tulla. Namnam. Siinä oli teille varsin maistuvaa infoa. :DD

Pehmoista kuin pumpuli. <3

Sitten pari sanaa tulevaisuudesta! Ne, jotka seurailee tuota mun Skotlanti -blogiani, tiesivätkin jo perjantaina, että mitä meidän suunnitelmiin keväälle ja siitä eteenpäin kuuluu. Halutessanne voitte käydä lukemassa nuo suunnitelmat täällä. Tässä blogissa en tule tuota käymään läpi tai puhumaan siitä sen enempää, sillä tänne se ei kuulu. Ne jutut pysyy tuolla toisessa blogissa ja sieltä voi jokainen halutessaan käydä niitä ihmettelemässä.

Mutta tuo kaikki näkyy täällä kuitenkin jollain tapaa, esimerkiksi muuttomatkan ajan täällä on luonnollisesti hiljaisempaa ja siihen tulee mahdollisesti jopa totaalilepoviikko. Lisäksi muuton myötä erotan vieläkin selkeämmin ne asiat, jotka tähän blogiin kuuluu ja jotka eivät kuulu. Tuota karsimista olen kyllä jo harrastanut vuodenvaihteesta lähtien, vaikka ainahan täällä on keskitytty treeneihin, syömisiin ja muuhun hyvinvointijuttuihin, mutta paljon on jäänyt sellaista pois jo, joista vielä viime vuonna kertoilin. Ja jatkossa rajaan ehkä vieläkin tiukemmin.

Sen lisäksi blogin päivitystahti tulee mahdollisesti jossain kohtaa vähenemään tästä noin päivittäisestä muutamaan kertaan viikossa. Tosin olen jopa ohimennen miettinyt koko blogin lopettamista. Siihen en ole vielä päätynyt, se tulee riippumaan aika paljon siitä, että alkaako ihmiset jossain kiskomaan hihasta ja hihkumaan, että hei mä luen sun blogia! Mun mielestä ihan hirveetä jos silleen kävisi. En yhtään tahdo olla millään lailla julkinen henkilö ja jos tuommoisia tunnistamisia tapahtuu, niin blogi menee varmaankin kiinni. Oon siis pahemmanlaatuinen introverttierakko, jos ette ole huomanneet. :DD

Onpas tuima. No olkoon tuima.

Ja vähän myöhässä oon jo tämän seuraavankin pyynnön kanssa, mutta tässä nyt kuitenkin: älkää PLIIS kutsuko itteänne tai mua kylään, niin mun ei tartte kieltäytyä. :D

36 kommenttia:

  1. En kutsu kylään mut jos Hämeenkoskella liikut (mikä on hyvin epätodennäköstä :D) nii voit tulla mun työpaikalle moikkaamaan lehmäotuksia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awwws, lehmäotusparhautta! :D Mun Helga-kantturanitatskani tykkäis varmasti nähdä vähän lajitovereita. :'D Joo, siitä tuli Helga, kunnon saksalainen kantturanimi! :')

      Poista
    2. Sopivan ruma ollakseen hieno! :')

      Poista
  2. Siis mä vihaan kans yli kaiken pohje jumeja! Ne on niin hirveitä kuin olla ja voi !

    Miten muuten Natunen suhtautuu lentokoneeseen? Tai muuttaako se lentokoneella? Ku ei mun isä koskaan kuljettanut meidän koiraa lentokoneella vaan aina menivät autolla ja laivalla sitten kotiin, kun koira oli mukana :D

    Hyvä tietää, et jos kävisjoskusmahdollisesti niin et sut näkisin niin yritän esittää etten huomannut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjejumit on ihan s**tanasta! Mulla on elämäni hirveimmät olleet muistaakseni jonkun vaellusreissun jälkeisinä päivinä, hyi että. Se ei ole yhtään mukavaa kipua!

      Autolla mennään, en mä veisi Natusta lentokoneeseen. :) Enkä itteänikään, en oo eläessäni ollut enkä tule olemaankaan! :D Laitan tuonne toisen blogin puolelle ensi viikolla sitä aikataulua ja reittisuunnitelmaa. :) Autolla/laivalla/milläliemerenalitusjunalla meillä on nämä kaikki muutot hoidettu ja samalla linjalla jatketaan! ;)

      Hehe, Pia me sentään tunnetaan entuudestaan, saa nykiä hihasta, eikä blogi mene kiinni sen vuoksi. :D

      Poista
  3. Hei sä pääset notkuville rahkahyllyille! Peukku ylös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Vähänkö odotan!! :') \o/

      Poista
    2. Ja ehkä löytyy joku vähän maistuvampi raejuustokin kun tää meidän täällä. :D

      Poista
    3. Joo tääl tiskit notkuuuu:) jeee!!! Toivottavast suomi tarjoo muitaki hyviä juttuja!!!!!

      Poista
    4. Siellä oottaa kyllä niin monta parhausjuttua, että eiköhän meidän kelpaa! :') Jeee!! :))

      Poista
  4. Oi mahtavaa, Savoon! :D Mihin päin Savoa te ootte menossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi en täällä huutele sen tarkempaa sijaintia, mutta Pohjois-Savoon nyt kuitenkin! :') Savossa on kyllä varsin mukavia ihmisiä!

      Poista
    2. Savo on ihan paras paikka, ite kasvoin Sulkavalla. :)

      Poista
    3. Oon kuullut pelkkää hyvää savolaisista ja olen iloinen, että sama jatkuu edelleen! :)

      Poista
  5. Hyvää huomenta!
    Kun mulla tulee selkä kipeeksi treenitauosta johtuen tai jostain muusta niin teen tota hyvää huomenta liikettä ilman painoja. Se mulle neuvottiin ja se auttaa heti.

    Tilanne kun joku tulee kiskomaan hihasta on joka kerta hieman omituinen eikä niin kiva. Itte oon väkisin asennoituntu luonteeni vastaisesti tommosiin tilanteisiin ja teen ittelleni etukäteen selväksi, että ainakin ystävällinen pitää olla kaikille ketkä kiskoo hihasta. =) Kyllä se onnistuu vaikkei niin luontaista olekaan ja onneks niitä on aika vähän niitä kiskojia. Moni tulee vasta jälkikäteen blogiin huutelemaan, että näki. Sekin on vähän niin ja näin, olis hiljaa jos ei saa sanottua paikan päällä mitään. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää huomenta! Joo on varmasti hyvä liike selälle. Mulla kanssa välillä kipeytyy alaselkä niin voi olla hyvä juttu tuo siihen. Tarttee itekkin kokeilla ilman painoja mahdolliseen kipeeseen selkään.

      Mun on joskus pitänyt kysyäkin sulta, että käykö sulle tommosta ja mimmosia ne tilanteet sulle on. :) Joo luonteen vastaista on mullekin jo pelkästään ajatuksena. Mutta sen mää kestäisin, jos kestäisin ajatuksen, että oon tunnistettavissa oleva henkilö, eli vissiin jollain tasolla sitten julkinen henkilö. En yhtään tahdo olla. Mä kun edelleen kirjoitan tätä blogia ensisijaisesti itselleni ja kirjoittelisin vaikka ei oisi yhtään lukijaa. Mutta todellisuus on vähän toisenlainen. :D Joo yhtä kamalaa mulle olisi, että ilmoiteltaisiin jälkikäteen, että on jossain nähty. En mä tahdo että nähdään ollenkaan. :D

      Poista
  6. Mä niin toivon, että kukaan ei saa päähänsä alkaa kiskoa sua hihasta - niin mielelläni pitäisin sun blogin mun elämässä. :') Oon huono näyttelemään, mutta lupaan pistää kaikki peliin, jos joskus vahingossa törmään suhun; en tunne, koskaan kuullutkaan. Ja itse asiassa oon kyllä tosi hyvä kävelemään vahingossa ihan tuttujenkin ohi huomaamatta ketään, joten ei pitäisi olla ongelmaa. :D

    Mutta oikeesti rakastan tuota sun suorasukaisuutta, aitoutta ja "erilaisuutta". Ja rohkeutta olla tuollainen. Tuli taas tästäkin postauksesta mieleen. <3 Isoja juttuja teillä nyt keväällä tiedossa, mutta oon varma, että kaikki menee hyvin. :) Kaikesta huolimatta odotan teidän paluuta Suomeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina! :') <3 Sä saat kutsua ittesi kylään ja mut kylään ja mä saatan jopa itte kutsua sut tai itteni. :D Ystävät on aina asia erikseen.. <3

      Mä ajattelin heti ottaa tämän linjan, että nyt ollaan rohkeasti vaan introvertteja, eikä väkisin tavata joka toista ihmistä, kun en mä vaan ole sellainen, että tykkäisin semmoisista tilanteista. Jos en oisi Suomesta lähtenytkään niin en olisi uskaltanut kieltäytyä ja sitten oisin paniikissa ootellut, että milloin on pakko tavata. Nyt oon oppinut, että mä vaan oon tämmönen ja se on muuten ok, eikä kaikkeen oo vaan pakko suostua jos ei tahdo. :)

      Jättimäisiä juttuja on edessä, mutta pääasiassa pelkkiä kivoja! Me kanssa ootellaan innolla! :)

      Poista
    2. No se jättisydän sulle! :') <3

      Poista
  7. Toivottavasti kaikki seuraajasi noudattavat tulevaisuudessa toiveitasi pysyä "piilossa", sillä haluaisin ehdottomasti lukea näitä blogejasi jatkossakin - olet niin mahtava inspiraation lähde ja ihailen tyyliäsi olla suora oma itsesi ja tehdä asiat kuten ne sinulle sopivat! Jotenkin on sanaton olo, vaikka tekisi mieli sanoa paljon ja kaikkea just nyt :D Ymmärrän nimittäin oikein hyvin tuon fiiliksesi ja samaistun siihen nykyään yllättävän vahvastikin, joten todella toivon että ihmiset ymmärtävät antavat olla :)
    Tsemppiä kauheasti tähän kevääseen, isoja asioita teillä on nyt käsillä, mutta varmasti samalla jännittävää, innostavaa ja uutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toiset blogit voin sentään aina jättää olemaan, kun ne on sen verran pieniä, enkä oo itte niissä niin paljoa (jos ollenkaan) esillä. En usko, että kukaan tulee kiskomaan hihasta, että hei, mä luen sun valokuvausblogia, tai vastaavaa. :D
      Ja kiva että suora tyyli miellyttää! Kaikkia ei varmasti miellytä. :D Mutta tällä mennään! Kiitos tsempeistä kanssa, niitä tarvitaan aina isojen muutosten äärellä. :)

      Poista
  8. :) ei tulla repimään hihasta tuijotetaan vaan... Mulle ei oo kukaan tullut ikinä sanomaan että lukee mun blogia, paitsi kaverit, joten olen välttynyt moiselta kontaktilta. Tosin joskus jotkut "kaverit" kun lukee blogiani niin ne aattelee että se mitä sinne kirjoitan on ainoa asia mitä teen, että mulla ei oo elämää. Kuten sä oot vaan aina treenaamassa :) Monesti myös keskustelu saattaa alkaa niin että joku olettaa että olen lukenut hänen kaikki facebook statuksensa ja tietäisin mitä hänelle tapahtuu joka vartti :) no tää nyt lähti vähän ohi aiheesta, mutta toivottavasti viihdytte myös täällä.
    pohkeista sen verran että se on todellakin karseeta :) hyppynarulla ne saa todellakin tapettua, eikä tarvii edes kauan loikkia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, toivottavasti mä olen myös vastaavasti onnekas, ettei hihasta tulla kiskomaan. Luotan kyllä siihenkin aika kovin, että mä en ehkä anna itsestäni sitä kaikista lähestyttävintä kuvaa, jotta moni edes uskaltaisi.. :D
      Ja siis sehän on fakta, että muuta elämää ei ole olemassakaan, kuin se mitä TREENIblogiin kirjoittaa. ;)
      Eiköhän me Suomessakin vallan viihdytä, omasta halustahan me joka tapauksessa muutetaan. :)
      Oh. Hyppynarua tahtoisin pomppia! :')

      Poista
  9. Hihi, mä oon vieläkin ihan innoissani teidän muutostanne. Tervetuloa takas! <3

    Kummasti sitä oppii toista tuntemaan näin blogin välitykselläkin.. kun sulle rustailin sitä FB-kommenttia, niin meinasin ehdottaa jotain kahvitteluja (tai siis meidän tapauksessa teen hörppimistä), kun ei tätä välimatkaa varmaan paljon tule olemaan.. mut sitten tuli heti mieleen, että "ei se Heidi kyllä semmosista tykkää, kun se on sellanen erakko" :D Ja tää siis pelkästään hyvällä. Ymmärrän sun kantasi täysin :) Mua ei ne hihasta nykijät haittaa, mutta sitten kun melkein tuntemattomat alkaa ehdotella jotain treffejä jossain, niin sitten iskee paniikki. Kyllä minä sitten oon mieluummin kotona ihan itsekseni. Ole sinäkin ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihiii, kiitoksiaa! :') <3

      Haha, jotain olen onnistunut siis viestimään oikein täällä.. :D Näin se tosiaan vaan menee, eikä sillä ole mitään tekemistä niiden toisten ihmisten kanssa, vaan ihan vaan mun kanssani. Tämmönen oon. :) Mulle on ihan vieras ajatus, että tapaisin jonkun ihan vain tapaamisen vuoksi. :D Ollaan siis kotona vaan aina kun siellä tahdotaan olla. ;) <3

      Poista
  10. :D rauhotu nainen..vaikka sulla on lukijoita vaikka kuinka, uskoisin et saat liikkua ihan rauhassa. Muista aina et savolaisten kanssa vastuu on kuulijalla. Mullahan on ollut blogissa iät ja ajat sellainen "tunnista bloggaaja" haaste ja enpä ole vielä joutunut ostamaan sitä lupaamaani proteeniputtinkia kenellekkään, siihen ei tarvittas paljoa, kun tulis vaan kiskoo mua hihasta ja kysys et olenko Puuha-Pete. Toki mulla ei lukijoita olekkaan kuin kourallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootko Pete koskaan kuullut, että se yksi asia, jota naiselle ei kannata koskaan sanoa, on rauhotu?! :DD
      Joo mää rauhotun. Ja toivon, että tommosia nykijöitä ei tuu vastaan. Indiedays -yhteistyö ei kyllä auta sekään tässä asiassa yhtään ja tarvinnee harkita sitäkin uudelleen. :D
      Saanko mä proteiiniputtinkia jos tuun nykimään sua hihasta? :D Hähää! En mä kyllä sillä itte mitään tekisi, mutta kaverille antaisin!

      Poista
    2. Jaaa-aa senkös takia tuo rouva on aina niin pahalla päällä, kun mä toistelen tuota vai johtuukohan se tuosta masu-asukista ;) HAH! sä ja aqui ootte pannassa hihannykimisessä

      Poista
    3. Mä luulen, että tuo rauhotu -kommentti ei ainakaan auta tilannetta. ;)
      HÖH. No me kiskotaan sua sitten hihasta muuten vaan!

      Poista
  11. Ei kannata laittaa niin montaa valokuvaa omasta naamasta, jos ei halua, että kadulla tunnistetaan. :P

    Minäkin olen aika introvertti, mutta täytyy sanoa, että ei ole kovin paljon haitannut, jos joku on kadulla tunnistanut – niinkin on siis käynyt, ihan kirjaimellisesti, kun joku on pysäyttänyt kadulla ja kysynyt "hei, oletkos sinä se...". Parasta oli kyllä se, kun kerran tapasin erään tyypin, joka kertoi, että häntä oli pariinkin otteeseen luultu minuksi. Kieltämättä meissä oli kyllä vähän samaa näköä, samantyyppinen parta ja kalju.

    Jos joku jaksaa lukea juttujani ja innostua niistä, niin yleensä sellaisen tyypin kanssa saa aikaan helposti mielenkiintoisia keskusteluja. Pääsee siis aika nopeasti samalle aallonpituudelle. Sellainen kohtaaminen ei häiritse juurikaan, mutta toista voisi olla, jos olisi joku random julkkis, ja ihmiset tulevat nykimään hihasta ihan vain siksi, koska näkivät naaman lehdessä, vaikka heillä ei olisi mitään mielenkiintoista sanottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo täytyy jatkossa hillitä sitäkin.. :D Vaikka vähän myöhäistä se nyt onkin, kun niitä on blogissa siellä täällä. Ei kuitenkaan ihan tuhottomasti, onneksi. Ja mun treeni-ilmeistä ei ainakaan kukaan mua tunnistaisi. :') Suomessa oisi muuten ollut todella epätodennäköistä, että oisin tämmösen blogin koskaan laittanut pystyyn.

      Tuossa onkin hyvä pointti, että varmasti noiden ihmisten kanssa riittäisi keskusteltavaa. Jos on blogissa aiheita, joista tykkäisi keskustella ihmisten kanssa. Itse en koe, että treenaamisesta jaksaisin höpistä tuntemattomien kanssa keskellä kauppareissua. :D Noista toisten blogien aiheista voisinkin keskustella, näin pääasiassa.

      Ja kaksoisolentoja oisi mukava tavata! :D Varmasti mielenkiintoinen tilanne.

      Poista
  12. Pohjois-Savo on niiiin kaukana että jos jossain suhun törmäisin niin se on kyllä jo kohtaloa! Sillon saattaisin jo ihan piruuttani nykäistä hihasta >:D mä kovasti tahtoisin pohjekipua, ehkä nää rimpulat siitä kasvaiskin sitten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, no siinähän tapauksessa se oisi melkein sallittuakin! :D
      Joo ei tullut kipuja mullekaan pohkeisiin. :O Ihan ihme juttu! Mun rimpulat tosin on ja pysyy, mutta saisi niihin silti treeni upota!

      Poista