perjantai 3. tammikuuta 2014

Kevyesti vielä kerran

Tänään tuli tehtyä se viimeinen kevyt treeni ja samalla viikon viimeinen punttitreeni. Viikonloppu menee treenien suhteen lepäillessä, ellei sunnuntaille osu joku aivan ihanainen ilma ja samaan aikaan aivan pidättelemätön kävelyfiilis. Katsellaan. Mutta tänään kuitenkin vielä treenattiin, sen mitä noita kevyitä treenejä voi treenaamiseksi edes kutsua.. :') No heiluteltiin ainakin niitä painoja! Mutta arvatkaas mihin aikaan niitä heiluteltiin? Viideltä illalla! Meikäaamutreenari heilutteli painoja illalla!

Wooot?

Tässä miehen pian päättyvän kahden viikon loman aikana on hämmästelty kyllä aamu toisensa jälkeen sitä, miten paljon meillä unta yhtäkkiä riittää. Ja sitä, että miksi kissa ei herättele ajoissa meitä ylös. Tänäänkin nukuttiin yhdeksään. Joka aamu on nukuttu kahdeksaan tai yhdeksään, tarkoittaen 9-10 tuntia unta. :O Täysin poikkeuksellista! Ei voi kyllä sanoa olevansa täynnä energiaa päivisin, eli menee meidän kohdalla liiallisen nukkumisen puolelle. Katsotaan millainen fiilis huomenna on, kun herätys täytyy laittaa aamuksi, kun reissataan päiväksi toisaalle. Voi olla pieni järkytys herätä kelloon pitkästä aikaa.


Ja kun tänäänkin tuli nukuttua pitkään ja päivässä oli vaikka mitä ohjelmaa, sekä olin aamulla ihan töttöröö, päätin tehdä ensin crossailut ja myöhemmin sopivassa kolosessa puntin. Uutta kautta lempparisarjasta kehiin ja naurahdusten kera se 40min meni kivasti. Tänä vuonna aloin kirjata crossailut HeiaHeiaan cross training:n sijaan elliptical training - kohtaan. Nykyään tuo crosstraining on jotain muuta kuin silloin ennen vanhaan ja elliptical taas onkin juuri tuollainen crossarilaite. Lisäksi siihen saa kirjoitettua kilometrit, mikä sekin on kiva, kun tykkään kirjata kaikkea mahdollista. Tänään hikoilin 15.50km. Siitä suihkun kautta hoitamaan asioita ja kauppareissun jälkeen kotivaatetus päälle ja treenihuoneeseen. Vihkoon olin jo kirjannut kaiken valmiiksi, joten ei tarvinnut muuta kuin aloitella.

Pystypunnerrus + pystysoutusuperit

Nämä kevyet treenit ei hikoilua mulla aiheuta (lukuunottamatta jalkatreeniä), joten ei tarvinnut erikseen treenivaatetusta tuossa kohtaa. En edes tukkaa jaksanut alkaa ponnarille asetella! Oisikohan ensimmäinen kerta, kun pitkällä tukalla treenaan tukka auki? Ehkä vähemmän oleellista kuitenkin..

Ranskalaista ja sitten ranskalaista.

Kevyttä oli. Tuntui, että pystysoutu hyppäsi aina puoleenväliin naamaa asti lennokkaasti ja ranskalaisessa maaten tanko kopsahteli otsaan joka toinen kerta, kun se niin kevyesti meni alas, ei tarvinnut jarrutella matkalla. Tämä(kin) treeni oli silti hauska ja nopsa. Ojentajat, olkapäät ja vatsat tuli tehtyä viidessäkymmenessäyhdessä minuutissa.


Jälkeenpäin ei taas tuntunut sille, että oisi mitään tehnyt. Tulin ajatelleeksi, että näin taisin treenata silloin joskus ennen, josta kirjoitinkin kerran tänne blogiin (täällä). En muista silloin saaneeni koskaan lihaksia kipeiksi tai että olisin koskaan tehnyt oikeasti vaivalla niitä viimeisiä toistoja. Silloin tosiaan heiluttelin niitä painoja, enkä treenannut, vaikka niin luulinkin. Onneksi jossain kohtaa ymmärsin alkaa heilutella niitä vähän kovemmin ja alkoi onneksi jotain sitten näkyäkin. Ootan kyllä ensi viikkoa, että pääsee taas kunnon painoihin kiinni! Tahtoo kunnon poltetta, hapotusta ja kipua!

Eilen heitin aamulla banskun mikroon pariksi minuutiksi. Se meni lyttyyn. :D Tuli tosi makeaa. Liian makeaa.

Eilisessä postauksessa olikin kuvia siitä, kun olin kävelyllä käynyt. Oli ihana ilma, eikä sisällä tehnyt mieli olla. Käväsin yksinäni kävelyllä, miehen tehdessä juoksulenkkiään toisaalla. Törmättiin kyllä jossain siellä ja moikattiin vauhdissa ja jatkettiin matkaa. Mulla oli sellainen kahdeksan kilsan kävelyfiilis ja sen kävinkin tallustelemassa. 8.15km, 1:25min. Pysähdyin kuvia ottamaan aika monta kertaa, mutta kävelyvauhti oli rivakka. Keskisykekin oli 122 ja maksimit tuli jossain ylämäessä lukemaan 160. Ei oikein jalat tahtoneet mennä hitaammin niissäkään, niin en sitten koittanut niitä pidätellä.

Kissa jäi kotiin.

Eiliseksi ruoaksi tein parsakaalia pieneksi silputettuna, kesäkurpitsaa raastettuna ja herkkusienet ja sipulit silputtuna. Kaikki (parilla) pannulla. Tuli hyvä sössö. Valkosipulia tietty seassa.


Tänään kyseistä sössöä oli vielä vähän jäljellä ja sitä jatkettiin perjantain tapaan myskikurpitsamuussilla. En kyllä osannut aavistaa, että tulee niin hyvää näistä yhdessä. Tuli mieleen jokin perunasosevuoka. Onko sellaista? Joskus pienenä syönyt.. Sellaista, missä on jauhelihaa seassa. Nuo pikkuiset parsakaalin muruset tuntui jauhelihamaiselta ja myskikurpitsamuussi tietty ihan vaan perinteisesti taivaalliselta.

Ja koska mä näen nykyään naamoja joka puolella, näyttää nuo pari tomskua silmiltä ja kurkku nenältä ja salaatti tukalta.
Varsin veikeän näköinen kaveri! :D Näkeekö muut, vai onko se vaan mä? :D

Huomenna tosiaan herätys aamulla ja auton nokka kohti Edinburghia siinä joskus sopivan ajoissa. Mennään kattelemaan ympäri maailman kehuja saanutta Leijonakuningasta teatteriin. Leijonakuningashan on maailman paras piirretty, jonka vuorosanat osasin jo kakarana ulkoa, kiitos lukuisten ja taas lukuisten katsomiskertojen. Saas nähdä paljonko tuolla vollotan. :D Vähän hirvittää se ihmispaljous, mikä kaupungissa varmaan on, mutta koitetaan pärjätä. ;)

Hyvää viikonloppua!

4 kommenttia:

  1. Leijonakuningas! Maailman paras leffa <3 Halusin kymmenisen vuotta sitten Lontoon reissulla niiiiin kovasti kattomaan Lion King-musikaalia, mutta olin porukasta (opintomatka) ainoa, enkä saanut tahtoani läpi. :( Nauti sä munkin puolesta, se teatteriesitys on varmasti hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi itku, ymmärrän sun harmituksen! :(
      Tää oli tosiaan kanssa musikaali teatterissa, ehkä sitten se sama. Nautin kyllä, varmaan vähän sun puolestakin ;) Ja vollottamiseksihan se meni heti alussa. :D

      Poista
  2. Voi apua hyi kamala! Toi Banaaani!! xD Katoin eka että se on vähintään joku lapamato! Ja madot saa mussa aikaan paniikkikohtauksia ja puistatuksia, joten olin aika onnellinen, kun se olikin vain banaani, mutta kamala se silti oli :D

    Muuten ihanan näköisiä ruokia!

    Ja leijonakuningas... Mufasan kuoleman ajattelu saa mut vieläkin itkemään... se on niin surullinen kohtaus... :'(
    -Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei apuaaahh :DD Ne on kyllä ihan hirveen näköisiä tuossa, mä myönnän! :')

      Leijonakuningas itkettää aina, vaikka sen on reilut parikymmentä kertaa nähnyt.. Itketti joo tuolla teatterissakin. Ihan kunnolla. :D

      Poista