perjantai 29. kesäkuuta 2012

Vaivapostaus I

Seuraa vaivapostaus numero yksi. Näitä siis tulee enemmänkin. Urheilija ei tervettä päivää näe, vai miten se meni.. :)

Sisälläni on aina ollut halu juosta. Tahtoisin kirmata pitkin metsiä, loikkia puunjuurten yli ja liitää kevyesti neulasten peittämällä polulla. Tahtoisin, että vähän tihuttaisi vettä ja ilma olisi raikas. Lippis päässä kiitäisin..

Kuudentoista vanhana kävin muutamana päivänä tekemässä tuollaisen lenkin kehokompleksini aikaansaamana. Silloin sydän oli hurjan huonossa kunnossa ja jo muutama askel tuntui kuolemalta. Hengitys oli niin vaikeaa, että keuhkoihin sattui. Sittemmin on sekä sydän että kunto muutenkin paljon parempi ja onnistumiset tähän olisi olemassa. Mutta..

Minun polveni. Vuosien liikkumattomuus ja epäterveelliset elämäntavat rikkoivat polveni. En tiedä miksi. Oli aika, kun en päässyt kyykkyyn enkä sieltä varsinkaan ylös. En pystynyt taivuttamaan jalkojani kivutta. Tuolilta nousu oli tuskaa. Portaiden nousu ja lasku oli tuskaa. Pyöräily oli tuskaa. Mitä minä tein? En mennyt lääkäriin, vaan ostin polvituen. Myöhemmin toisen, kun toinenkin polvi alkoi kipeytyä. Niillä sitten mentiin muutama vuosi. Kyllä, muutama vuosi.

Kun jossain kohtaa sain kuntoilukipinän, oli polvivaivojen kanssa hankala suorittaa tiettyjä liikkeitä. Sitkeästi rasitin niitä koska kipinä oli niin kova, ja mites kävikään? Kivut katosivat. Polvituet jäivät käyttämättä ja lensivät myöhemmin roskiin. Polveni kaipasivat koko ajan vain liikuntaa. Tämä oli jotenkin niin uskomatonta, että vuosien jälkeen pystyin menemään kyykkyyn ja nousemaan sieltä ylös! Olin siis vähän päälle parikymppinen ja ennen tätä jouduin töissä pyytämään yli kuusikymppistä työtoveriani nostamaan lattialle tipauttamani tarvike ylös..

Polvet pysyivät kivuttomina pitkään. Kunnes sitten tahdoin juosta. Järkyttävät kivut palasivat. Menivät pois, kunnes tahdoin taas juosta. Ja ne palasivat. Koitan aina muistaa tämän, mutta silti aina joskus tahdon kokeilla juoksemista. Rauhallista lenkkeilyä. Mutta aina ne kivut palaavat. Oikea polvi on pahempi. Juoksulenkin mitalla ei ole väliä, se voi olla vaikka sata metriä, se riittää. Kivut alkavat päivän tai parin viiveellä. Ne kestävät pari viikkoa, jona aikana on aika rampa ja jalkatreeni on kokonaisuudessaan yksinkertaisesti mahdoton suorittaa. Kipu on vaan niin kova.

Ja silti aina joskus olen jo melkein menossa lenkille, kunnes saan itseni ylipuhuttua, ettei se ole viisasta. Eilen kävi viimeksi näin. Sain kuin sainkin pidettyä itseni sisällä ja tekemään aerobiseni crosstrainerilla. Tykkään ehkä tuosta laitteesta juuri siksi, kun se muistuttaa vähän juoksemista, mutta on polville hellä. Lähemmäs lenkkeilyä en pääse. Se vähän harmittaa. Okei, se harmittaa paljon.

Kävely taas ei polvia ärsytä muuta kuin hyvin satunnaisesti ja vaatii alkaakseen vaikeamman maaston. Siitä seuraava kipu ei muutenkaan ole niin pitkäkestoinen, oikeastaan vain tuntuu siinä kävellessä, ei jälkeenpäin enää. Kyykkäily tai muu jalkatreeni ei kipuja aiheuta. Ne itseasiassa pitävät kivut poissa. Treenitauko kohdallani tarkoittaisi polvikipujen paluuta. Siksi on parempi pitää itsensä liikkeessä. Ja sehän on taas yksi lisäsyy harrastaa liikuntaa.. :)

Perinteisen kävelyreittini varrelta. Kyllä täällä kelpaisi myös juosta..

torstai 28. kesäkuuta 2012

Suuri rakkauteni vatsalihastreeni

Minulla on aina ollut jonkinlainen vatsakompleksi. Muistan jo teini-iässä, miten vihasin sitä pömppöä. Vaikka olinkin kovin hoikka, pömpöttävän vatsan olin jo kaikella epäterveellisyydellä saanut aikaiseksi. Tein silloin joskus satunnaisesti vähän vatsalihaksia ja itkin mielessäni, miten jätän pois sitä ja tätä ruokaa, jotta läski siitä päältä sulaisi. On oikeastaan todella ihme, etten koskaan kehittänyt itselleni mitään syömishäiriötä, sillä siihen oli kyllä kaikki edellytykset.

Toisinaan minulla on edelleen vatsakompleksi. Vatsani reagoi hyvin herkästi tiettyihin ruoka-aineisiin ja turvottelee. Kuten proteiinijauheeseen. Ja siitähän ei tietysti luovuta.. Tämä kaikki pitää puhtia ja motivaatiota hienosti yllä vatsalihastreeniini, ja se on aivan alusta asti ollut se suurin rakkauteni treeneissäni. Edelleen teen uusia ennätyksiä.

Kertoessani aikaisemmin kolmijakoisestani, mainitsinkin tekeväni vatsoja aivan joka päivä, kun vain treenipäivä on. Vatsalihasten tekemisestä tuntuu olevan vallalla kaksi vastakkaista käsitystä; toisen mukaan ne ovat jollain lailla erilainen lihasryhmä, joita voi kehittää joka päivä, ja toisen mukaan ne ovat aivan samanlainen kuin muutkin lihakset ja tarvitsevat lepoa siinä missä muutkin. Minä uskon jälkimmäiseen. Silti treenaan niitä päivittäin (kuusi kertaa viikossa), koska tykkään siitä niin kovin, ja koska parannan suorituksiani jatkuvasti. Huolimatta siitä, että ne eivät saa lepoa niin kuin muut lihakset. Näin olen toiminut alusta asti.

Vatsalihastreenini koostuu seitsemästä eri liikkeestä. Samat toistuvat kahdesti viikossa, lukuunottamatta hoovereita, joita teen päivittäin. Vihaan niiden tekemistä niin kovin, että rakastan niiden tekemistä! Mitä kamalampaa jonkin tekeminen on, sen on oltava supertehokasta.. :) Pääsääntöisesti teen vatsoja 2 x maksimit tai 3 x maksimit. Kevyellä viikolla jätän muutaman toiston vajaaksi.

Eli, tällä hetkellä vatsatreenini on tällainen:

Hooverin (lankun) teen siis joka treenissä. Kolmesti. Ensimmäinen on mitä tahansa kolmen ja viiden minuutin väliltä, toiset kaksi ovat yleensä kahdesta kolmeen minuuttiin. Joskus saatan napata kymmenen kilon levypainon selän päälle. Silloin siinä ei tietysti viittä minuuttia enää sinnitellä! Tekisin tuota varmaan pääsääntöisesti lisäpainolla, mutta se on yllättävän vaikea saada yksin sinne selän päälle kun makaat lattialla.. :D Tässä linkki liikkeeseen.

Tätä liikettä teen 15kg:n levypainon kanssa. Teen mielestäni hieman ylemmäs, mitä kuvassa. Aivan mahtava liike! Viimeisimmät ennätykset tässä on olleet 28 - 22. Toisella kertaa olen vain harvoin onnistunut saamaan saman verran toistoja kuin ensimmäisellä, niin kovin tuo ottaa vatsaan. Ja käsiin muuten myös, eli ei voi väsytetyillä käsillä tehdä.

Tällaista liikettä teen sillä samalla 15kg:n levypainolla. Kädet tosin pidän koukussa, tipahtaisin varmaan painon kanssa penkiltä rähmälleni (tai koko penkki menisi nurin), jos pitäisin kädet suorina. Eilen tein tässä uudet ennätykset, 2x30. Siitä sai ihan mahtavan fiiliksen vatsaan ja tuntui, että koko vatsalihakset olisivat menneet kramppiin. Harkitsen vakavasti tekeväni tätä enemmänkin. (EDIT: ja otin sen sitten toiseenkin treeniin mukaan. Tällä kertaa treenin lopuksi ilman liikeparia, joka on toisessa treenissä tuo yllä oleva liike. Uusi ennätys 2x40.)

Voimapyörällä teen tällä hetkellä 2x35. Linkki siihen tässä. Itse kutsun tuota vatsarullaksi. Mulla on aivan omia nimityksiä kaikille liikkeille ja laitteille.. Tässä kannattaa nimenomaan keskittyä siihen, että tekee tuon liikkeen vatsalla, eikä liikuta itseään sieltä esimerkiksi takapuolen avulla takaisin. Vastusta pystyy itse säätämään sillä, miten pitkälle rullaat. Itse rullaan itseni lähes sinne lattian pintaan asti.

Sitten teen perusliikettä penkillä, eli tätä. Ainoa ero on se, että laitan rinnan päälle seitsemäntoista kiloa painoa. Viimeksi tein 50-35. Tuossakaan on harvemmin mahdollista toisella kerralla tehdä yhtä paljon kuin ensimmäisellä. Ja miksi 17kg? Se on maksimimäärä sellaisissa käsipainoissa, jonka saa mukavasti rinnalle ja saa pidettyä sen siinä hyvin. Muuten varmaan kasvattaisinkin tuota painon määrää, kun toistot ovat noin korkealla. Mutta kasvatan mielelläni toistojakin. Useilla toistoilla saan mahtavan uupumuksen ja tuntuman aikaiseksi.

Nostelen myös koipiani penkillä, tähän tyyliin. Tätä teen alavatsalle, joten tuntuma pitää hakea sinne. Olen ulompana penkiltä kuin kuvan herra ja lähden alempaa jalkojeni kanssa. Keskityn nostamaan alavatsalla ja nostan niin pitkälle, kuin alavatsalla tuntuu tuo nosto. Tämä vaatii mielestäni aikamoista keskittymistä, ettei nosto siirry alavatsalta pois. Toistomääräni ovat yleensä tyyliin 40-30-30.

Pääasiassa kylkiliikkeenä teen tätä. Aikoinaan, kun tämän otti ohjelmaan (reilut vuosi sitten?), tuli näkyviä tuloksia todella nopeasti. Minua hymyilyttää katsella tuota kuvan naista tuon pienen painonsa kanssa.. Itse teen kahdenkymmenen kilon levypainon kanssa, toistoja 3x16. Klipistä poiketen pidän vapaan käteni koukussa lantiolla.

Eilen. Lisäsin tämän tuohon blogin reunaankin. Oiskohan ainoa kuva, jossa näkyy vähän jalkojakin.
Vaikka vatsa tässä nyt onkin pointtina.


EDIT: painot ja määrät ja liikkeetkin on jo osaksi hyvin vanhoja. Päivitettyä treeniä voi käydä ihmettelemässä täällä.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Pikkubulkki

Kerroin jo aikaisemmin, miten olin parin kuukauden mittaisella pikkubulkilla. Se alkoi joulukuussa ja päättyi helmikuun alkuun. Ajatus lähti sen ymmärtämisestä, että lihaksia kasvattaakseen on yksinkertaisesti syötävä enemmän kuin kuluttaa. Laskin päivittäiset kalorini ja lisäsin niihin vielä sen mitä treenissä kulutin. Söin siitä eteenpäin 2200-2500kcal päivässä. Ja se on paljon ruokaa, kun sen ottaa puhtaasti. Ei sokeria, ei rasvaisia ruokia, ei mitään herkkuja. Tuntui välillä, että sitä söi koko ajan. Silloin kun ei treenannut niin söi.

Treeni oli silloin erityisen kovaa ja nousujohteista, tietysti. Näihin aikoihin olimme hankkineet kotiin kyykkytangon ja siinäpä sitä kehitystä tulikin ihan hulluin määrin. Joka viikko piti lisäillä viitisen kiloa tankoon. Käytössä oli tuolloin tosiaan vielä yksijakoinen, mikä nyt jälkeenpäin harmittaa. Kolmijakoisella olisi tarttunut paremmin liha kiinni. Jätin tuoksi kahdeksi kuukaudeksi pois aerobiset ynnä muut kävelyt, kahdestakin syystä. Ettei ne syö jalkatreeniltä tehoja ja koska en yksinkertaisesti olisi pystynyt syömään niin paljoa, että olisin kaiken sen kulutuksen jälkeen vielä plussalla päivän päätteeksi. Kirjoitin ylös kaiken syömiseni kalorimäärineen, en olisi muuten pysynyt millään kärryllä.

Olin asettanut itselleni tavoitepainon ja myös sen, minkä määrän tulisin siitä sitten pudottamaan. Olo alkoi olla kuitenkin jo huono omassa sen hetkisessä kehossa ja tavoitepainon saavuttamisen sijaan päätin asettaa viimeisen päivän kyseiselle projektille. Ja sinä nimenomaisena päivänä painoin sadan gramman tarkkuudella juuri sen, mitä alunperin tahdoinkin.

Painoa oli tullut lisää lähtöpainoon 3,5 kiloa. Vaivaiset, mutta ylimääräiset, sillä se paino oli kyllä suureksi osaksi kaikkea muuta kuin sitä lihasta. Oli kamala olla, kun yhtäkkiä vatsalihaksia ei enää näkynytkään ja reidet olivat sen verran suuret, ettei kaltaiseni farkkufani voinut käyttää enää mitä tahansa pöksyjä. Vaikka olisi päälle mennyt, ei näyttänyt enää hyvälle. Innolla vaihtoi toisen vaihteen päälle ja lähti sitä ylimääräistä pudottamaan pois. Tarkoitus oli pudottaa kaksi kiloa, olin optimistisesti ajatellut, että sillä lähtisi ylimääräinen osa pois ja jäljelle jäisi lihaksikas keho. Olin väärässä, ei se riittänyt. Piti jatkaa. Lopulta jäin siihen, jossa painoa oli vain puoli kiloa - kilo enemmän lähtötilanteeseen nähden ja siinä ollaan edelleen. Tuon painon pudottamiseen meni viisi viikkoa.

Koko projektin tarkoitus oli se, että painoa saisi ylöspäin ja lihasta olisi enemmän kuin ennen. Ei se mennyt ihan suunnitelmien mukaan sittenkään. Uskon, että söin (pieneksi) naiseksi liikaa, vaikka viikkotahdilla paino nousikin aika suositellusti. Treenasin myös sillä yksijakoisella, mikä vaikutti asiaan. Kuitenkin, vaikka nyt painoa oli lähtötilanteeseen nähden vain vähän lisää, oli siitä suurempi osa lihasta kuin ennen, sen kertoi kuvat ja peili. Siihen olen erittäin tyytyväinen. Ensimmäistä kertaa jalat haukkasivat silloin lihasta itseensä, kun pääsi kunnolla kyykkäämään. Vatsassa oli enemmän lihasta kuin ennen. Käsistä en osaa sanoa, todennäköisesti ovat tässä kolmijakoisen aikana napanneet enemmän kuin silloin.

Jaa tekisinkö saman uudestaan? En.

+3,5kg. Vatsaa ei sitten kuvailtukaan..

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Viime viikko

Treenit, kestot, sykkeet, kulutukset ja fiilikset

Maanantai:
Ojentajat, olkapäät, vatsa, kyljet

Kesto: 1:05
Keskisyke: 114
Maksimisyke: 170
Kulutus: 295kcal

+ 40 min crosstrainerilla

Keskisyke: 132
Maksimisyke: 144
Kulutus: 254kcal

Tiistai:
Selkä, hauikset, vatsa

Kesto: 1:20
Keskisyke: 110
Maksimisyke: 162
Kulutus: 334kcal

Keskiviikko:
Jalat, vatsa

Kesto: 1:33
Keskisyke: 117
Maksimisyke: 167
Kulutus: 448kcal

Torstai:
Ojentajat, olkapäät, vatsa, kyljet

Kesto: 1:07
Keskisyke: 114
Maksimisyke: 165
Kulutus: 307kcal

+ 40 min crosstrainerilla

Keskisyke: 135
Maksimisyke: 146
Kulutus: 264kcal

Perjantai:
Selkä, hauikset, vatsa

Kesto: 1:21
Keskisyke: 110
Maksimisyke: 161
Kulutus: 339kcal

+ 40 min crosstrainerilla

Keskisyke: 136
Maksimisyke: 145
Kulutus: 269kcal

Lauantai:
Patikointia. Korkeimmillaan 1,1 kilometrin korkeudessa.

Kilometrit: 19.34
Kesto: 4:29
Keskisyke: 118
Maksimisyke: 154
Kulutus: 1320kcal

Sunnuntai:
Lepo

Sellainen treeniviikko. Lauantaihan on minulla suunnitellusti lepopäivä, mutta tällä kertaa lähdimme patikoimaan. Olikin ensimmäinen kerta, kun jäi tuo kyseinen lepopäivä pitämättä. Jätin siis mielelläni sunnuntain jalkatreenin väliin sen sijaan. En tosin olisi siihen pystynytkään, jostain syystä kipeytin patikoidessa jo alkumatkasta oikean lonkkani. Edelleen särkee, mutta on jo paljon parempi. Ei se meinannut lauantaina illalla hetken levon jälkeen enää kestää astua. Kävelyillähän raahaan tietysti parin kilon kameraa mukanani remmistä roikkumassa tuolla oikealla puolella niskan yli heitettynä. Uskoisin sen vaikuttavan aika paljon siihen, että lihakset eivät kuormitu kovin tasaisesti. Sykkeisiin olen tuon reissun osalta todella tyytyväinen, sillä matkalla oli loputtoman oloisia nousuja, ilma ohutta ja aurinko paahtoi. Maksimi on todella alhainen. Kaloreita oli luonnollisesti mahdoton syödä takaisin.

Muista treeneistä. Paransin suorituksiani entisiin vähän joka osa-alueella. Tyytyväinen pitää olla. Crosstrainerilla painelen tuon 40 minuuttia, koska katselen tällä hetkellä samalla Täydellisiä Naisia ja yksi jakso kestää tuon verran.. :)  Ennen jalkatreenipäivää tai jalkatreenipäivänä en crossaile/tee muuta aerobista, näin yleensä. Lihaskuntotreenin jälkeen juon aina heti palkkarin ja odottelen vähintään puoli tuntia ennen kuin siirryn crosstrainerille.

Patikointimaisemia. Korkeimmalla kohdalla.

Vielä matkalla

Olen viime aikoina miettinyt tavoitteitani. En oikeastaan tiedä yhtään, mihin haluan tällä kaikella päätyä. Tiedän vain, että mihin en halua päätyä. En halua omalla mittapuullani liikaa lihaksia. Se määrä mikä on kaunista toisilla, ei välttämättä ole kovin kaunista minulla. Päässäni on se kuva, mikä on liikaa, minun vartalolleni. Mutta en tiedä, mikä on tarpeeksi.

Viime viikolla aloin tätä miettiä oikein kunnolla. Yritin ottaa itsestäni söpöä kuvaa kissan kanssa. Kuvasta ei tullut söpöä, koska käteni lihakset näyttivät niin isoilta. Tässä tuo kuva, rajattuna tietysti, kun se ei tosiaan ollut söpö.

Minun mittapuullani jättikäsi.

Aloin miettiä, mitä vaatteita voin pitää. Voinko pitää tuollaistakaan toppia päällä, ilman että se näyttää hassulta? Toki tässä on asian kanssa tekemistä kuvakulman ja asennon kanssa. Mutta tuolta se käsi sitten näyttää tuossa kuvakulmassa ja asennossa.

Olen tyytyväinen vatsaani, joskin kehitän sitä edelleen. Olen tyytyväinen etureisiini, jotka ovat saaneet lihasta todella kivasti. Käsiäni olen valmis vielä kehittämään, en sitten tiedä miksi. Takareisiä haluan vielä treenata lisää, sitä paitsi ne ovat eri paria. Vasemmassa on kaunis muoto ja oikealla ei ole samanlaista kaarta. Pohkeethan ovat anatomisesti niin rimpulat, että niihin ei varmastikaan mikään auta. Oikeasti niissä pitäisi olla jo normaalia massaa ehkä tuplasti tuo mitä nyt, jotta olisivat edes kuten perusihmisellä. Takapuolta treenaan mielelläni lisää ja siitä voi tuskin koskaan muutenkaan tulla millään mittapuulla liian lihaksikas. Selkä näyttää kivalle jo nyt, joskin olen sitäkin valmis lisää kehittämään. Kyljet on jo hyvät ja niitä treenaan oikeastaan kausittain ylläpitävänä/nousujohteisena, tällä hetkellä taas nousujohteisesti. Kylkiliike ottaa kuitenkin myös vatsaan, jota vaan tykkään vuodesta toiseen kehittää.

Jos näen jossain kuvan kivasta kropasta, voin sanoa, että tahtoisin samanlaisen. Mutta koska olen pieni, en voi todennäköisesti koskaan saada samanlaista. Päässäni on kuva, millainen haluaisin olla, mutta en pääse siihen, koska olen eri tavalla rakennettu. En tiedä, missä on se oma raja, jonka ylitettyä on kaikki kohdillaan. Vähän lisää tänne ja tuonne. Tuonne ei. Tämä on hyvä, tuossa on parantamista. Jotain sellaista.

Toistaiseksi treenaan vielä nousujohteisesti, koska en ole mielestäni ihan valmis. Jossain kohtaa alan harkita ylläpitävää. Vielä en vain tiedä, milloin tämä kohta on käsillä. Meneekö siihen vuosi vai kaksi. Ehkä mieluummin kuitenkin liikaa kuin liian vähän. Ehkä.

Ruokaa!

Seuraa ruoka-aiheinen postaus. Pitkä postaus kuvien runsaasta määrästä johtuen. Noudatan yleisesti hyvinkin terveellistä ruokavaliota ja siitä voi lukea täältä. Helpompi linkittää, kuin kertoa kaikki uudestaan täällä. Sillä siinähän riittää tarinaa.. :)

Ennen Saksaan muuttoa söin Nallen kaurapuuroa joka aamu ja vielä alkuillasta uudemman kerran. Täällä ei löytynyt vastaavaa puuroa, eikä edes lähelle päästy. Kun ne muutamat puurolavalliset loppuivat, jotka tänne mukana raahattiin, piti tilalle keksiä joku toinen aamupala. Löysin Weetabixit ja rakastuin. Maitoon proteiinijauhetta sekaan. Aamulla kolme ja alkuillasta kaksi. En tiedä mitään suurempaa herkkua! Aamupala on sisällöltään aina vakio. Siihen kuuluu myös puoli litraa vettä, jota muutenkin juon päivän mittaan kolmisen litraa.

Aamupala. Muovikiposta! Meillä on kyllä kivoja lautasia ja kulhoja.
Mutta tämä ei kylmene kädessä. <3

Aamuihin kuuluu tietysti myös saavillinen kahvia. Esimerkiksi tällaisesta hirvityksestä..
Kahvia menee näihin kolmisen kuppia. Vähempi ei vaan riitä.
Saavillinen kahvia kuuluu myös iltapäivään ruoan jälkeen nautittavaksi.

Tykkään kokata, nykyään. Ennen oli toisin.. Meillä syödään kasvisruokia, joita teen kerrallaan kokonaiselle armeijalle. En kyllä yritä tehdä niin paljoa.. Teen uuniruokia, paistelen pannulla, keitän sosekeittoja. Perusraaka-aineisiin kuuluuvat kesäkurpitsa, munakoiso, herkkusienet, sipuli & valkosipuli, tomaattikastike, vegaanipippuripihvit, porkkana, linssit, kikherneet, pavut, soijarouhe. Itse en ole hetkeen enää käyttänyt perunaa, riisiä tai pastaa. Niistä kehoni ei tykkää (lue: turpoan kuin ilmapallo).

Uunissa tehtyjä täytettyjä paprikoita. Täytteenä milloin mitäkin.


Jättivuoka menossa uuniin. Kypsymistä odottelee kesäkurpitsa, munakoiso
ja kirsikkatomaatti, valkosipulitomaattisessa tökötissä.


Kesäkurpitsaa ja munakoisoa suikaloituna, sipulia ja valkosipulia, kasa mausteita, tomaattikastike
ja tummaa soijarouhetta. Parasta mitä olen tehnyt. Elämys oli sama, kun olisi syönyt
spagettia ja tomaattista jauhelihakastiketta. Kaunis se ei ole,
mutta maku lienee pääasia kuitenkin.


Iltapala on myös aina vakio. Rahkaa. Syödään juuri ennen nukkumaan menemistä. Kyseessä siis proteiinitankkaus yötä vasten.


Hyvää ja edullista. 0,39e per purkki!

Purkki rahkaa, teelusikallinen vaniljanmakuista protskujauhetta, noin desi pakastevadelmia,
kardemummaa, kourallinen saksanpähkinöitä, jotka pilkon sekaan. Parasta!


Tykkään syödä myös salaatteja. Täällä saa todella kivoja salaattisekoituksia kaupasta, joten hirvittävän vähän tarvitsee nähdä itse vaivaa, jos vaikka laiskottaa.


Lempparisalaatti. Salaattisekoitus, omena, basilikaa ja raejuustoa. Ja ei muuten häviä
salaatit kaloreissa muille ruoille..
Siitä pitää huolen jo tuo parisataa grammaa raejuustoa.



Herkkusienisalaatti. Salaattisekoitus, paprikaa, kirsikkatomaatteja ja
valkosipulissa paistettuja herkkusieniä. Kuvasta tietysti puuttuu raejuusto.

Joskus haetaan kasvisruokapaikasta seitan -salaattia. Tämä on ihan älyttömän hyvää
ja seitan on kuin lihaa söisi. Tämä on myös itselle lupa syödä
vaaleaa leipää, jota en koskaan kotiin osta.

Raejuusto täällä on maailman parasta. Meni tovi, ennen kuin löytyi. Asiaa ei helpottanut se, että kun etsi mahdollisimman vähärasvaista, ei sitä meinannut löytää. Syy löytyi sitten jossain kohtaa; juustojen rasvaprosentit ilmoitetaan eri tavalla. Tämäkin 3,9% vastaa todellisuudessa jotain noin kolmasosaa, jos se ilmoitettaisiin Suomen tavalla.


Maailman parasta. Maukasta, pehmeää, puuromaista.
Ihan kermaisen oloista olematta sitä! Tätä käyttääkin sitten mihin vain.
Ruoan kanssa tietysti, leivän päällä,
hapankorppujen päällä tai purkista sellaisenaan.


Fitnessbrot on superhyvää. Realin tapaista kunnon leipää. Menee alas herkkuna
ilman mitään päällistä, raejuustolla, tai paahdettuna.
Raejuustolla silloinkin. Hapankorppuja Saksasta löytyy kaupoista helposti.


Ja joskus sitten keksin jotain tällaista, mihin leivän päälle tuleekin
raejuuston lisäksi banaania.. NAM.


Joskus Suomesta tulee kivoja paketteja.
Kuten kuusikymmentä Elovenan kaurahunaja -keksiä.

Proteiinia saa raejuuston ja rahkan lisäksi jauheesta, jota siis lykkään Weetabixien kanssa sinne maitoon ja rahkaan. Tietysti palkkariin. Etsimme pitkään jauhetta, joka olisi maitopohjainen ja ei olisi tulvillaan sokeria, eikä myöskään olisi aspartaamimakeutettu. Löydettiin tämä, jota tilataan aina viisi kiloa kerralla. Ei se ihan parasta ravintosisällöltään ole, mutta pakko joustaa jossain toisessa, jotta jotkut toiset kriteerit täyttyvät. Vähän tuokin keinotekoinen makeutusaine tuossa inhottaa, mutta muut kriteerit täyttyvät kivasti.

Maistuu!

Pitkään etsittiin myös proteiinipatukoita. TODELLA pitkään. Miksi niissä kaikissa tarvitsee olla proteiinin lisäksi saman verran sokeria? En minä sellaisia tahdo syödä! Internetin maailmasta tuli vinkki näihin, joissa ei ole sokeria ollenkaan. Kaukaa ne piti tilata ja lisätilauksia on jo pitänyt tehdä, mutta on sen arvoista. Nämä ovat ihan uskomatonta herkkua ja erittäin tarpeellisia kun on jossain reissussa, vaeltamassa, muuten vain paikassa, jossa ei muuten saa proteiinia yhtään mistään. Lisätietoa näistä löytyy täältä: http://www.QuestProteinBar.com/

Suosittelen!

Tuli taas tilattua.. 12 patukkaa per loota.


Niin, ja jääkaapin sisältö näyttää useimmin tältä:

Maitoa. PALJON MAITOA. Raejuustoa, rahkaa.
Sieniä, vihanneksia, vegaanipihvejä, omenoita. Paljon omenoita!

Kolmijakoinen

Kuntoilin hyvin pitkään aika päämäärättömästi. Tai olihan minulla päämäärä, lihasten kasvattaminen, mutta touhuni ei oikeastaan ollut mitään sellaista, että olisin siinä juurikaan onnistunut. Ei ollut tarvittavaa tietoa, enkä sitä osannut etsiä, koska en tiennyt sitä tarvitsevani. Vuodesta toiseen kuntoilin ilman, että se oli nousujohteista. Pidättäydyin aika lailla samoissa painoissa. Koska en tiennyt, että niin ei pitäisi tehdä, jos haluaa lihaksia kasvattaa. Jossain vaiheessa heräsin tilanteeseen, vähä vähältä. Vasta pari vuotta sitten ymmärsin palkkarin ja proteiinin tärkeyden. Ymmärsin treenipainojen merkityksen. Ymmärsin, etten esimerkiksi ollut treenannut selkää ollenkaan. Näitä en ymmärtänyt itse vaan vasta, kun joku asiasta mainitsi. En tiennyt, että pitää tietää.

Ja vaikka tietoa alkoi olla, silti tuskailin sitä, kun painoni ei vain nouse. Yhtenä päivänä päätin laskea päivittäiset kalorini ja sieltä se syy selvisi; syön aivan liian vähän liikunnan määrään nähden. Meni vielä hetki ja vasta viime vuonna ymmärsin todella sen, että on syötävä enemmän niitä kaloreita, kuin mitä kuluttaa, jos haluaa lihaksia kasvattaa. Tämä johti jonkinlaiseen suunniteltuun bulkkikauteen, jonka mitaksi tuli kaksi kuukautta. Siitä kerron myöhemmin lisää. Mutta harmillista oli, että silloin vielä treenasin koko kropan kerralla läpi, kolmesta neljään kertaan viikossa. Sama taktiikka, jota olin noudattanut alusta lähtien. Toki nyt oli tietoa enemmän, eli treeni oli nousujohteista, mutta kun olen nyt sittemmin siirtynyt kolmijakoiseen treeniin, on se tuonut tuloksia ei-bulkilla enemmän kahdessa kuukaudessa, kuin yksijakoinen tuossa samassa ajassa, bulkilla.

Treenini on siis tällä hetkellä kolmijakoinen. Etsin ennen alkua netistä tietoa sopivasta jaosta. Päädyin tällaiseen:

ma & to: ojentajat, olkapäät, vatsa, kyljet
ti & pe: selkä, hauikset, vatsa
ke & su: jalat, vatsa
la: lepo

Treenaan siis kuusi kertaa viikossa (ja päälle muut kuin lihaskuntotreenit) ja lauantaina on lepopäivä. Kyllä, teen vatsoja joka päivä (eri liikkeillä). Koska tykkään tehdä niitä, ja koska treenini on näinkin niidenkin osalta nousujohteista. Kevyen viikon pidän pääsääntöisesti kuuden viikon välein, joskus neljän.

Ja en tosiaan treenaa rintaa ollenkaan. Miksi? Syitä on parikin ja niitä tulen sivuamaan mm. jännitysniskasta kertovassa postauksessa ja kun kerron trigger pointseista. Yksi syy on kuitenkin ulkonäöllinen syy. Yläkehoni on erittäin rasvaton. Eli minulla ei siis ole tissejä ja muutenkin rintalastan luut näkyvät. Treenasin jonkin aikaa sitten pääasiassa ojentajia penkillä kapealla otteella ja taisi mennä pari viikkoa, kun jo rintalihasten raja alkoi näkyä vähän liian hyvin. En tykännyt näkemästäni ja lopetin.

Olen nyt vasta pari kuukautta noudattanut tätä kolmijakoista ja olen saanut näkyviä tuloksia lihaksiin, joissa olin jo toivoni menettänyt. Lähinnä olin kai jo tuudittautunut uskomaan, että olen sellainen kuin olen. Että esimerkiksi ojentajani ovat sellaiset pikkuruiset näkymättömät kuin ovat. Kunnes siirryin kolmijakoiseen ja huomasin, että nekin kykenevät vielä kasvamaan.


Parin viikon takaa. Päätön. Jo pelkästään siksi, kun se pää ei ole kovin edustava aamuisin, jolloin treenini teen.

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Treenihuone

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, en siis ole eläessäni käynyt salilla. Kaiken olen tehnyt kotona, ja tietysti treenihuoneen lisäksi keittiössä.. :) Pikkuhiljaa aikoinaan ostin kotiin erilaisia tarvikkeita. Ensin kuntokeskus, sitten vatsalihasvempele ja -penkki, soutulaite, käsipainoja, crosstrainer, jumppapallo.. Vuodesta ja kämpästä toiseen olen myös raahannut mukanani nyrkkeilysäkkiä ja -hanskoja. Ei ole koskaan ollut sopivaa paikkaa ripustaa sitä.

Osasta näistä laitteista on aika jättänyt ja tilalle on saattanut tulla toinen moinen, tai sitten jokin muu. Tällä hetkellä on kuntoiluhuone aika hyvin katettu, enkä osaa kaivata sinne juuri mitään muuta. Siellä on se edellisessäkin jutussa esiintynyt vatsalihaspenkki (ehdoton lempparini), punttipenkki, painoja, painoja, painoja.. Crosstrainer ja kuntopyörä. Kyykkyteline, tanko ja levypainoja, jotka hankittiin miehen kanssa itsellemme joululahjaksi. Mutkatanko. Painoja on yhteensä kaikkineen varmaan kolmisensataa kiloa. Vatsalle myös voimapyörä (x2). Jumppapallo ja kuminauha, joilla niilläkin on jopa virkaa. :) Yleisesti suosin kyllä ihan kunnon rautaa ja minimissä on ne liikkeet, joita teen jollain muulla.

Treenieni sisällöstä myöhemmin.

Pala treenihuonetta ja loistava kyykkytanko.

Alkutaival

En muista koskaan ajatelleeni, että pitäisi alkaa nimenomaan kuntoilla. Muistan vain, että oli huono olla ja peilikuva ei miellyttänyt, ja jotain pitäisi sille kaikelle tehdä. En siltikään koskaan ajatellut, että olisin ollut mitenkään iso. Vasta jälkeenpäin sen näki kuvista. Silloin olin mielestäni edelleen pieni, joka vain kaipasi vähän kiinteytystä. Tarkoitukseni ei ollut pudottaa painoa, kun en sitä ylimääräistä itsessäni nähnyt. Muistan, miten kerroin tämän kaiken alussa työtoverille, että en minä missään tapauksessa laihtua halua, sillä eihän minusta jäisi mitään jäljelle. Niin sitä oli sokea todellisuudelle silloin vielä..

Jostain sain erään yön tunteina päähäni tilata itselleni synttärilahjaksi kuntokeskuksen Anttilan nettisivuilta, kun se sattui olemaan tarjouksessa. Kuntokeskus saapui ja aloin sen parissa viettää aikaa. Korjasin kertaheitolla myös koko ruokavalioni uusiksi. Siihen asti olin aina syönyt lähes pääsääntöisesti kaikkea rasvaista, sokerista, lihottavaa. Nyt kaikki vaihtui rasvattomaksi tai vähärasvaiseksi, sokerittomaksi tai vähäsokeriseksi. Herkkuja söin hyvinkin maltillisesti. Taisi mennä jokin aika, kun en syönyt ollenkaan.

Tietämykseni oikeastaan mistään kuntoiluun (tai ravintoon sen enempää) liittyvästä oli nolla. Kuntokeskuksessa oli jalkaprässi, stepperi ja käsivitkuttimia ja niiden kanssa riehuin niin kuin vain parhaaksi näin. Jossain kohtaa hankin vielä jonkun vatsalihasvempeleen, jonka avulla pystyi jotenkin helpommin vatsaa treenaamaan. Vähän myöhemmin ostin kaltevan vatsalihaspenkin (joka edelleen löytyy), mutta en päässyt sieltä ensimmäistäkään ylös. Se jäi silloin odottamaan parempia aikoja.

Jossain tämän alkutaipaleeni aikana ystäväni suositteli tätä kirjaa ja lainasin sen häneltä. Taisin päästä sitä puoleen väliin, kun jo ostin itselleni samanlaisen. Tuosta sain ensimmäisiä tiedonjyviä ravinnosta ja treenistä. Toisesta suunnasta sain lainaksi jumppapallon, jotta voisin kirjan liikkeitä toteuttaa. Ahmin tietoa, kuntoilin ja olo senkun parani. Pian pääsin jo vatsalihaspenkiltäkin 2 x 50.

Ja painohan putosi. Keho muuttui. Muistan, miten yhtäkkiä vatsalihakset vain olivat siinä. Tietyt housut eivät vaan enää pysyneet yllä. Piti uusia koko vaatekaapin sisältö. Helmi-maaliskuussa saapui kuntokeskus ja toukokuun loppuun mennessä oli ylimääräinen paino pudotettu. Eikä paluuta ole sen jälkeen ollut.

Tuon (huonolaatuisen..) kuntokeskuksen ostaminen oli elämäni fiksuimpia tekoja. Tiesin, etten koskaan tulisi salilla käymään. En olisi koskaan mennyt sinne ensimmäistäkään kertaa. Enkä ole tähän päiväänkään mennessä siellä sitä ensimmäistä kertaa käynyt. Kaikki löytyy kotoa. Jos ei löydy, sellainen hankitaan. Mutta siitä erillisessä postauksessa.

RIP kuntokeskus. Pari kertaa piti hitsailla metalleja yhteen ja sellaista pientä.
Putosi penkki alta prässäillessä, kun meni metalli halki.
Kiitos tälle hirvitykselle kuitenkin! Huomaa myös kilon käsipainot.. awww.. :')

torstai 21. kesäkuuta 2012

Ei kahta blogia ilman kolmatta

Eilen mietin, että miksi minulla ei ole treeniblogia. Aihe on loputon ammentaa ja hyvin oleellinen osa sitä, kuka minä olen. Nyt on blogi luotu ja postausideoita on listattu ylös jo yli kaksikymmentä.. :) Alkuun niitä varmasti tulee tiuhaan tahtiin ja myöhemmin vähintään kerran viikkoon. Kirjoituksia tulee niin treeneistä kuin kaikesta muustakin, mitä aiheen ympärillä vaan pyörii; terveellisestä elämäntavasta, ravinnosta, mikä milloinkin tässä kaikessa mieltä askarruttaa. Kuvia tulee olemaan aika paljon.

Hieman taustaa:

Olen treenannut vuodesta 2006 asti. Välissä on ollut yksi monen kuukauden mittainen pidempi tauko, lääkärin määräyksestä. Miksi aloin treenata ja miksi edelleen treenaan, siitä löytyy toisesta blogistani varmasti aika tyhjentävä vastaus täältä. Vanhoja kuvia katsellessa muistuu myös helposti mieleen, miksi sitä tosiaan aikoinaan lähti tälle terveellisemmälle linjalle..


2006. Kamalin kuva, mitä minusta on koskaan otettu. Ja laitoin sen nyt internettiin!

Viime viikolta. Ylempään noin kymmenen kiloa vähemmän..

Ennen tätä elämänmuutosta olo oli ihan yhtä kamala kuin miltä näytinkin. Vaikka paino oli tuolloin edelleen täysin normaalissa, olen niin pieneksi rakennettu, että nuo kymmenen kiloa oli tapauksessani täysin ylimääräisiä ja tuo vanhempi kuva kertoo siitä erittäin hyvin.. Toisilla pituisillani saattaa tuo määrä kiloja olla juurikin sopivasti, ilman että ylimääräistä on missään. Minä olen pieni. Se on ollut vaikea hyväksyä monestakin syystä, ja niistä syistä voit lukea ylempää linkittämästäni blogikirjoituksesta. Nyt on mielestäni vihdoin tullut aika ottaa ilo irti tästä kropasta, elämäntavasta ja hyvästä olosta, ja olkoon tämä blogi sen juhlistamista!